002 Savonjoen kartoitusraportti

002 Savonjoen kartoitusraportti Loppukiihdytystä ennen Sahamyllynkallion köngästä. (Kuva Jussi Metsäpelto 21.5.2015.) YLEISKUVAUS Savonjoki on Vimpeliä hallitseva joki ja samalla koko Tervareitin ainoa joki, joka halkaisee kuntakeskuksen. Savonjokea on historian aikana hyödynnetty niin tervakuljetukseen, myllyjen ja muiden tuotantolaitosten voimantuottoon kuin uittoonkin, mutta nykyään sen käyttö voidaan pyhittää virkistykselle. Savonjoen pääuoma virtaa noin 50 kilometrin matkan Suomenselältä Lappajärveen. Joen latvajärviä ovat Savonjärvi sekä Pieni ja Iso Syvärinjärvi. Niiden lisäksi Savonjoki kerää vetensä lukuisista pikku puroista, joista merkittävin on noin 30 kilometrin mittainen Poikkijoki. Poikkijoki yhtyy Savonjokeen Koskelassa, noin 10 kilometriä ennen Lappajärveä. Poikkijoen latvajärviä ovat Ylimmäinen, Ahvenlampi ja Padonlampi. Savonjoen keskijuoksua hallitsevat kosket rauhoittuvat juuri ennen kirkonkylää, mistä lähtien veneilykelpoinen 3,5 kilometrin mittainen väylä laskee Savonjoen vedet Etelä- Pohjanmaan suurimpaan järveen. Vimpelin kirkonkylän palvelut ovat Savonjoen koskireitin lopetuspaikan lähellä. Valtakunnallisesti merkittäviä nähtävyyksiä ovat lähellä toisiaan olevat Saarikenttä, pyöreä kirkko ja Lukkarinpuistossa oleva Pesäpallopatsas. Rankilan kolmesta saaresta rakennettu Saarikenttä ostettiin Vimpelin kunnalle vuonna 1920 minkä jälkeen se on monessa vaiheessa kehitetty pesäpallon mekaksi. Keskeinen osa

kauniin Saarikentän viehätystä on pallon joutuminen Savonjokeen, josta pelaajan on tarvittaessa haettava se veteen hyppäämällä. Saarikentän kotijoukkue Vimpelin Veto on voittanut Suomen mestaruuden kolmesti, vuosina 1960, 1965 ja 2010. Voitoista viimeinen ratkesi Jere Dahlströmin läpilyöntiin, joka vieri kakkospuolelta kenttää ympäröivään uomaan. Korkean veden aikana Saarikenttä on mahdollista kiertää melomalla. Saarikenttä luo komeat raamit Savonjoen koskitaipaleen päätökselle. (Jari Arpala 6.5.2016.) KARTOITUKSET Savonjoki ei kuulunut Tervareitin alkuperäiseen kartoitukseen vuonna 2014, koska se ei liity Ähtävänjokilaakson toisiaan seuraavien viiden joen ja viiden järven reittiin. Kyrönjoen KoskiHäjyt kartoittivat Savonjoen loppuosan kolmen kilometrin suvanto-osuuden kuitenkin jo kesällä 2014 vapaaehtoisesti Lappajärven merkittävänä laajentumana. Kartoittajilla oli tuolloin käsitys, että Savonjoen tuota ylempi osa olisi melontareitiksi sopimaton. Käsitys perustui paljolti Saarikentän valleilta kesien aikana pelitauoilla tehtyihin näköhavaintoihin kivisestä ja kuivasta koskesta. Käsitys muuttui täydellisesti, kun Savonjoen varrella asuva Aki Björkbacka yllytti toukokuussa 2015 koskihäjy-ystäväänsä Jussi Metsäpeltoa kokeilemaan keskijuoksun keväistä melontaa. Jussi Metsäpelto kutsui omia koskihäjykavereitaan tälle ensimmäiselle melontaretkelle 21.5.2015, joka muutti käsityksen joen luonteesta melonnalle. Tämän jälkeen Savonjoen 17 kilometrin keskijuoksua on käyty melomassa kuudesti vuoden sisällä, aina eri vedenkorkeudella ja virtaamilla: * 21.5.2016: virtaama lähes 5 m³ / sek. (melojina Jussi Metsäpelto, Suoku Sirén, Minerva Kallio-Nisula ja Anssi Orrenmaa)

* 6.6.2015: virtaama 2,5 m³ / sek. (Jussi Metsäpelto, Minerva Kallio-Nisula, Jaana Kultti, Aki Martikainen) * 3.7.2015: virtaama reilu 5 m³ / sek (Jussi Metsäpelto ja Mikko Linnanmäki) * 3.8.2015: virtaama 10,5 m³ / sek (Jussi Metsäpelto, Mika Männistö ja Jouni Saukko) * 6.5.2016: virtaama 3,5 m³ / sek (Suoku Sirén, Minerva Kallio-Nisula, Jaana Kultti, Susanna Siirtola ja Anssi Orrenmaa) (virallinen kartoitusmelonta) * 13.5.2016 virtaama 2 m³ / sek (Pekka ja Tapio Tyllilä) (virallinen koskiluokitus) Pekka ja Tapio Tyllilä tekivät koskiluokituksen 13.5.2016 avokanootilla ja koskikajakilla meloen. (Kuva Eeva Arpala) Kaikissa melonnoissa melojilla oli apuvoimia ennakkotarkistuksissa, kuljetuksessa ja kuvaamisessa, muun muassa Aki Björkbacka, Hannu Nevala, Päivi Kultalahti, Eeva Arpala, Jari Arpala ja Erkki Ahonen. Sari Yli-Mannila antoi tietoja ely-keskuksesta. Vimpelin kunnasta kunnanjohtaja Anita Paavola ja ympäristöpalveluiden Kirsi Syynimaa kannustivat ja tukivat kartoituksia. Paikallistietoja kertoivat myös Kari Jukantupa ja Eino Koskela. Välillä vettä oli liian vähän, välillä liian paljon, minkä takia vain osa melonnoista pystyttiin tekemään koko 17 kilometrin matkalla. Näiden melontojen ansiosta pystymme arviomaan Savonjoen melottavuutta melko hyvin. Joki laskee tällä 17 kilometrin matkalla lähes 60 metriä. Lasku on kuitenkin niin tasaista, että koko reitti on sopivalla vedellä laskettavissa. Tämän kartoitusraportin kirjoitti kaikkien mainittujen melontojen kokemusten perusteella Anssi Orrenmaa. Koskiluokitus perustuu Pekka ja Tapio Tyllilän vähällä vedellä tekemään

koskien luokitteluun. Ely-keskukselta saatu pitkittäisleikkaus kertoo etäisyydet ja pudotukset Kaappikallionkosken alapuolelta Vimpelintien sillalle. SOVELTUVUUS MELONTAREITIKSI Savonjoki on sopivalla vedellä koko Etelä-Pohjanmaan kiinnostavimpiin kuuluva taival koskista pitävälle retkimelojallle. Joki on myös riittävän leveä (noin 5-20 metriä) ja kulttuurimaisemien ympäröimä, että puut eivät näytä kovin usein muodostavan hankalia esteitä melomiselle. Poikkeukset ovat kuitenkin aina mahdollisia, kuten vuosina 2015-16 vähän ennen Poikkijoen haaraa kaatuneet isot kuuset. Ely-keskuksen mittauspisteen tietojen avulla joen melottavuutta voi arvioida melko tarkasti etäämmältäkin. Reitin melominen on yleensä mahdollista vain keväällä ja kovien sateiden jälkeen. Kirkonkylän yläpuolinen 13 kilometrin koskijakso tarjoaa riittävällä vedellä monipuolista nautintoa koskista pitävälle retkimelojalle. Kivelän ja Poikkijoen haaran välinen noin 8 kilometrin jakso totuttaa melojan ensin pieniin ja helppoihin kynnyksiin, nivoihin ja I- luokan koskipaikkoihin. Poikkijoen haaran alapuolinen noin 8 kilometrin jakso tarjoaa ensin pari pienempää koskea (Kaappikallionkoski, luokitus 1-1+.), minkä jälkeen noin 3 kilometrin suvantoa seuraavat joen vaativimmat ja kiinnostavimmat koskipaikat, Sahamyllynkallion koski (II- - II+), Tammipadon betoniluiska (II) ja Kasarinkoski (I). Viimeinen kilometrin jakso ennen kirkonkylää on riittävällä vedellä mukavaa nivaa ja pikku koskea (I). Savonjoki tarjoaa monenlaista mukavaa melottavaa. (Kuva Minerva Kallio-Nisula 6.5.2016) Kirkonkylän yläpuoliset osat on mahdollista meloa vain riittävän korkealla vedellä eli keväisin ja kunnon sateiden jälkeen. Melottavuuden arviointia helpottaa ratkaisevasti koskijakson lopussa oleva ely-keskuksen automaattinen mittauspiste: http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/47/q47savony/wqfi.html Mittauspiste osoittaa muun muassa veden korkeuden, virtaaman ja jokiveden lämpötilan sekä historiatietoina että ennusteina. Kartoittajien kokemuksen mukaan virtaamatiedot kuvaavat joen ensimmäisen 20 kilometrin tilannetta hyvin luotettavasti. Keväällä ja lähempänä mittauspistettä lukemat antavat luotettavamman kuvan kuin kesällä ja yli 7 kilometriä mittauspisteen yläpuolella. Sadehuipun viive taivaalta kajakin alle valumisessa lienee parin vuorokauden luokkaa.

Kirkonkylän yläpuolella oleva seitsemän kilometrin jakso Poikkijoen yhtymisestä Saarikentälle asti on mahdollista meloa, kun virtaus on vähintään kaksi kuutiota sekunnissa. Kartoittajien kokemuksen mukaan keväinen melonta on kuitenkin nautittavaa, kun virtaama on suunnilleen 4-6 kuutiota sekunnissa. Kun virtaus on tätä voimakkaampi, se alkaa kasvaa liian suureksi. Kesällä näihin ohjeellisiin virtausmääriin voinee lisätä 1-2 kuutiota. Poikkijoen haaran ja Kivelän välinen 7 kilometrin jakso on samoin keväisin nautittavaa, kun virtaus on noin 4-6 kuutiota sekunnissa. Kun vesi laskee alle 3 kuution, ei vesi välttämättä riitä tällä osuudella. Noin 10 kuution virtaama lisää tämänkin jakson vaativuutta merkittävästi. Kesäkaudella tämä osuus vaatii kunnon sateita, että melonta voi onnistua. Alaosan mittauspiste ei välttämättä anna varmaa kuvaa melottavuudesta. Myös Kivelän yläpuolella saattaa löytyä korkealla vedellä mukavaa melottavaa, varsinkin lähimmän muutaman kilometrin jaksolla, mutta tätä osuutta ei ole toistaiseksi tutkittu. Savonjoen kolmen kilometrin loppusuvanto sopii rauhalliseksi melontareitiksi koko melontakauden ajan. Mukavaa katsottavaa sen varrella tarjoavat kirkonkylä, pyöreä kirkko, Saarikenttä, huoliteltu asutusmiljöö ja vihreä maatalousmaisema. TARKEMPI KUVAUS MELONTAREITTINÄ KIVELÄSTÄ KOSKELAAN (noin 7 km) Koe- ja kartoitusmelonnoille on useimmiten lähdetty vajaa 100 metriä Koivumäentie 307:n kohdalla olevan sillan yläpuolelta. Paikalle on melko helppo kulkea välittömästi sillan eteläpuolelta alkavalla tiellä olevan romuvaraston kohdasta, mistä kantomatkaa tulee noin 50 metriä. Tämä reitti käy sellaisenaan tutkimusmelonnan lähtöpaikaksi, mutta varsinaisen melontareitin muodostamiseksi tulisi sopia sen käytöstä tai etsiä jokin vielä parempi lastausja lähtöpaikka hieman alempaa tai ylempää. Itse ranta on tällä lähtöpaikalla hieman korkea, mutta aivan mahdollinen kajakillakin. Kivelän lähtöpaikka Koivumäentie 307:n sillan yläpuolella. (Kuva Päivi Kultalahti)

Joen leveys vaihtelee ensimmäisten kilometrien aikana 5-10 metrin välillä. Heti Kivelän lähtöpaikan jälkeen alkaa jatkuvien pienten pohjapatomaisten kynnysten sarja. Pienet pudotukset seuraavat ensimmäisen kilometrin aikana jatkuvasti toisiaan 50-100 metrin välein, ja tarjoavat jo mukavaa tuntumaa kajakin tai kanootin käsittelylle, paikoin kivien välin tähtäämällä. Ensimmäinen kilometri on melko metsäistä maisemaa, minkä jälkeen vasemmalla on noin 300 metrin osuus luonnonsuojelualueen rantaa ja oikealla puolella peltoa. Näillä paikkeilla alkaa lyhyiden pudotusten sijasta seurata yhtenäisempiä nivamaisia pikku koskia, jotka antavat lisää aineksia kajakin käsittelylle. Kohta on pari vähän korkeampaakin muutaman kymmenen sentin pudotusta, jotka saattavat nostaa vettä kajakin kannellekin. Joki seuraa muutaman sadan metrin matkan metsäisessä maastossa Kuparintietä, kunnes suuntaa mutkikkaammalle osuudelle Isojoen kylän peltojen keskellä. Noin kaksi kilometriä lähtöpaikalta joki rauhoittuu pieneksi hetkeksi ja alittaa toisen Koivumäentien sillan. Tämän sillan jälkeenkin nivamaiset pikku kosket jatkuvat edelleen, vähän aikaa peltojen keskellä ja edelleen noin 3 kilometriä pitkän metsäisen taipaleen aikana. Ensimmäinen nimeltä tiedetty koski, Iiruunkallionkoski on metsäosuuden puolivälin jälkeen seuraava kaunis kallioinen pikku koski, jota seuraa toinenkin hieno ja helppo koskipaikka. Vasemmalta Savonjokeen laskevan pienen Tikkapuron eli Iiruunpuron jälkeen alkaa tähän mennessä pisin ja vauhdikkain koskipaikka, silti vielä aivan maltillinen. Tasaisen kiihtyen laskeva Savonjoki totuttelee melojaa koko ajan vähän parempaan menoon. Savonjoen kapeampi yläosakin tarjoaa paikoin jo mukavan vauhdikasta menoa. (Kuva Minerva Kallio-Nisula 6.5.2016) Ennen Koskelan kylään saapumista joki tekee kauniin metsämaaston suvannossa ensin kaksi mutkaa vasemmalle ja heti perään yhden oikealle. Näiden mutkien ympäriltä löytyy jokamiehen oikeudella käytettäviä houkuttelevia taukopaikkoja, aivan Kalkkitehtaantien lähellä. Rannalle nouseminen ei ole aivan vaivatonta. Tälle paikalle voisi olla mahdollista

kehitellä myös lähtöpaikka, mikäli autoille löytyy sopivia paikkoja. Tosin Koskela voisi olla myös hyvä lopetuspaikka, jos virtaus on liian kovaa tai ei muuten halua jatkaa loppuosan hieman vaativammalle reitille. Miellyttävää metsäistä taukoympäristöä löytyy mutkaisista maastoista ennen juuri Koskelan kylään saapumista. (Kuva Anssi Orrenmaa 6.5.2016) Metsäisten mutkien jälkeen melotaan noin kilometri Koskelan kylän asutusmaisemassa. Aluksi alitetaan Koskelantien silta, jota seuraa pieni Snarakoski. Suorassa kulmassa oikealle kääntyvän mutkan jälkeen on heti oikealla puolella pieni, pyöreä lampare, joka liittyy viereiseen asutukseen. Kalkkitien sillan jälkeen Koskelan asutusmaisema jatkuu vielä parisataa metriä. KOSKELASTA SAHAMYLLYNKALLIOLLE (noin 6 km) Koskelan asutusmaisemaa seuraa noin 300 metrin mittainen mukavan vauhdikas niva Poikkijoen haaraan asti, joka oli keväällä 2016 kuitenkin pääosin laskukelvoton. Tämän osuuden länsipuolisessa metsässä oli tehty vuonna 2015 avohakkuu, jonka viereiselle jokirannalle jätetyn metsäkaistaleen suurista kuusista toistakymmentä oli kaatunut Savonjoen päälle. Joen poikki kaatuneet kuuset muodostivat keväällä 2016 niin hankalan esteen, että niiden ohi ja ali pujotteleminen vuolaassa virrassa ei ollut turvallista, vaan parinsadan metrin ohitus tehtiin maitse. Tämä jakso oli ainoa merkittävä puiden melonnalle muodostama este vuoden aikana tehtyjen melontojen aikana. Näiden kuusien raivaus olisi melonnan kannalta toivottavaa. Jo muutaman hankalimman puun poistaminen edes osittain voisi avata sujuvan reitin melojille. Suurten kuusien muodostamat esteet ovat näin vuolaassa virrassa kuitenkin aina potentiaalinen vaaran paikka.

Koskelan kylän jälkeiseen vuolaaseen nivaan kaatuneet isot kuuset aiheuttivat keväällä 2016 parinsadan metrin kantomatkan. (Kuva Anssi Orrenmaa) Vuolaan virtapaikan jälkeen saavutaan oikealla puolella olevaan Poikkijoen yhtymäkohtaan, joka jakautuu kahteen haaraan. Viereiseltä Poikkijoen ylittävältä Koskelantie 640:n sillalta näkyy Poikkijoen jyrkkä ja kivinen loppupudotus vain hieman ennen joen Savonjokeen yhtymistä. Myös Poikkijoen tiedetään houkutelleen vimpeliläisiä melojia, ainakin Esa Rannilaa ja Kari Jukantupaa, joiden kertoman mukaan Poikkijoki on Savonjokea selvästi pienempi ja ryteikköisempi kiemurteleva keväinen taival. Sen pitäminen edes kohtalaisen melontakelpoisena vaatisi todennäköisesti jokavuotisia ponnistuksia. Poikkijoen kapea ja jyrkkä loppulasku kohisee aivan Koskelantien sillan yläpuolella. (Kuva Päivi Kultalahti)

Poikkijoki tuo selvästi lisää vettä Savonjokeen, joka kasvaa tästä lähtien keskimäärin 10-20 metriä leveäksi virraksi. Kohta Poikkijoen jälkeen vastaan tulee lyhyt kaksihaarainen Kaappikallionkoski, jossa on melko kivistä pudotusta noin metrin verran parinkymmenen metrin matkalla. Suora oikea haara tarjoaa tasaisemman laskun, mutta siinä on näkynyt välillä pienempiä puuesteitä. Kiemuran tekevä vasen haara on houkuttelevan näköinen, mutta siinä on saarekkeen takana melko jyrkkä pudotus, jonka jälkeen eri kohtiin kaatuneet puut ovat haitanneet melontaa tai estäneet sen kokonaan. Oikea haara on suositeltava, mikäli häiritseviä puita ei näy reitillä. Kaappikallionkoski on ensimmäinen Pekka ja Tapio Tyllilän 13.5.2016 luokittelemista koskista, ja heidän sille antamansa koskiluokka on 1-1+. Kahteen haaraan jakautuva Kaappikallionkoski on lyhyt ja kivinen. Alhaalta päin katsottuna Minervan vasemmalla puolella oleva haara on selkeämpi laskettava. Toista haaraa kokeillut Minerva joutui kantamaan kajakin kaatuneiden puiden ohi. (Kuva 6.5.2016 Anssi Orrenmaa) Vajaa parisataa metriä Kaappikallionkosken jälkeen seuraa mukavan vauhdikas pudotus, jonka kuohut vievät lähelle vasemman puolen kallioita, mutta eivät aivan työnnä niihin kiinni ainakaan alle 6 kuution virtauksella. Alle 3 kuution virtauksella vesi alkaa ehtyä melomisen kannalta. Kosken luokka I - I+ (II-). Metsäisessä ympäristössä on vielä pari pientä koskea ennen kuin alkaa noin 3 kilometrin mittainen kiemurtelevampi osuus Isorämäkön peltojen keskellä. Sen alkajaisiksi on vielä pieni koskipaikka, mutta muuten tämä on koko reitin ainoa pidempi nivaton ja kosketon jakso.

SAHAMYLLYNKALLION KOHTA (1 km, pudotusta 11 metriä) Isorämäkön pellot vaihtuvat noin 400 metriä pitkän suoran aikana metsäiseksi ympäristöksi. Suora osuus puolestaan päättyy edessä olevan talon edustalla vasemmalle kääntyvään jyrkkään mutkaan. Mutkasta alkaa noin 600 metrin mittainen ja 11 metriä putoava moniosainen koskijakso, joka huipentuu Sahamyllynkallion könkääseen. Heti koskijakson alussa on kaksi pientä kynnystä, jotka muodostavat ainakin 10 kuution virtauksella hankalan takaisinvirtauksen. Alle 6 kuution virtauksella kynnykset eivät aiheuta vaikeuksia. Ensimmäisen kynnyksen yläpuolella on Tyllilöiden sanoin jo napakampaa I- luokan koskea, jonka luokaksi voi vähällä vedellä tulla teknisesti vaativampi I+. Tällä lyhyellä osuudella melojan kannattaa Tyllilöiden mukaan valita syvempi vasen puoli. Koskiluokka on I- I+ (II-). Kohta tätä seuraava köngäs on teknisesti helpompi, koskiluokaltaan I I+. Sahamyllynkosken loppuosa on Savonjoen vaativin kohta. Tyllilöiden kuvaamana noin 10-15 metriä pitkä köngästyyppinen koski putoaa reilut 1,5 metriä muutamana portaana. Koski on aikoinaan räjäytetty, minkä takia kallio halkeilee pystysuunnassa ja on periaatteessa vaarallista. Tyllilät varoittavat, että kosken pohjassa voi olla tai sinne voi tulla uimarin kannalta sellaisia muotoja, joihin jalka tai käsi voi jäädä kiinni. Nykyisellään kosken virtaussuunnassa oikea reuna on jyrkimmässä kohdassa syvä ja siinä on hyvä laskureitti. Vasemmalla reunalla könkäät ovat roostereita ja vettä kalliolippojen päällä vähän. Könkään yläosa kannattaa laskea keskemmältä ja vaihtaa oikeaan reunaan vasta ennen jyrkintä pudotusta. Tämän könkään luokka on II- - II+, raportoivat Tyllilät kokemuksistaan 2 kuution virtaamalla. Tapio Tyllilä Sahamyllynkallion alapuolella 2 kuution virtaamalla. Pään takana on kuohuja nostava kivi joka kannattaa ohittaa tulosuunnasta katsoen oikealta. (Eeva Arpala 13.5.2016)

Retkimelojan näkökulmasta Sahamyllynkallioon päättyvän pitkän koskijakson laskeminen on riittävän turvallista, koska kallioiden välissä virtaava loppuosan köngäs ja sen oikealla puolella näkyvä suuri rakennus on helppo huomata hyvissä ajoin, ja rantautuminen vasemmalle puolelle onnistuu vielä noin 30 metriä ennen könkääseen joutumista. Tällä viimeisellä noin 30 metrin jaksolla on monta pudotusta, joissa vauhti kasvaa koko ajan, on viimeisen vajaan 10 metrin aikana hyvin vauhdikasta ja tarjoaa viimeisillä metreillä kunnon liukumäen, joka päättyy kuohujen jälkeiseen suvantoon. Riskejä ovat loppulaskun keskellä pienemmällä virtauksella vaaniva kivi ja muut mahdolliset kiviloukut sekä isommalla virtauksella pitävän stopparin muodostuminen könkään perään. Koskihäjyjen melontojen perusteella Sahamyllynkallion könkään luonne vaikuttaa muuttuvan merkittävästi eri veden korkeuksilla. Kajakin nokka törmäsi loppulaskun kiveen 2,5 kuution virtaamalla, minkä jälkeen seuraava meloja tiesi ohjeistettuna väistää kiven oikealta. Sen sijaan 3,5 kuution virtaamalla kosken loppulasku näytti retkimelojalle kiven takia liian vaikealta. 4-6 kuution virtaamilla lasku on ollut vauhdikasta ja sujuvaa, mutta sitä suuremmalla vedellä koski ja stoppari alkavat olla retkimelojalle liian vaativia. Noin 3,5 kuution virtaamalla Sahamyllynkallion loppulaskun kivi näytti hankalammalta kuin pienemmällä tai suuremmalla virtaamalla. (Kuva Minerva Kallio-Nisula 6.5.2016) Sahamyllynkallion köngäs on syytä aina tarkistaa kohti ylävirtaa ajellessa. Paikka löytyy Koskelantie 237:n kohdalta, millä kohdalla on vimpeliläisen Erkki Ahosen mökki. Vimpelin kirkonkylällä asuva Ahonen (040 549 1006, ahosenerkki@gmail.com) on antanut luvan käydä tutkimassa kosken tilannetta melomaan mennessä. Mikäli kosken laskeminen arveluttaa, kannattaa meloessa rantautua joitakin kymmeniä ennen koskea vasemmalle rannalle, josta koski on suhteellisen helppo ohittaa kantamalla, ja melko helppo laskeutua kosken viereiseltä kalliolta sen takana olevaan lahdelmaan, josta pääsee melomaan heti kosken alapuolelle. Jos Savonjokea kuvataan ja kehitetään varsinaiseksi koskireitiksi, olisi ohitusväylän käytöstä syytä sopia maanomistajan kanssa.

Sahamyllynkallio ylhäältä 3,5 kuution virtaamalla. Köngäs on helppo ohittaa maitse vasemmalta puolelta. Ahosen mökki näkyy oikealla rannalla (Kuva Susanna Siirtola 6.5.2016) Sahamyllynkallion jälkeistä suvantopaikkaa seuraa kaksi pitkulaista saarta, joiden kohdalla on pientä koskea. Niitä seuraa parinsadan metrin suvanto. TAMMIPADOLTA SAARIKENTÄLLE (1,5 km, pudotusta 15 metriä) Noin 700 metriä Sahamyllynkallion jälkeen vastaan tulee Tammipadon betoniluiska, jossa on 1,7 metrin pudotus. Luiskan kohta on syytä tarkistaa padon päältä jommaltakummalta puolelta, helpommin vasemmalta. Melontakaluston voi jättää parinkymmenen metrin päähän padosta ja käydä kurkistamassa, onko padon niskalla tai alla esteitä, ja miltä kuohu vaikuttaa melonnan kannalta. Tammipadon betoniluiskan laskemista on helppo käydä arvioimassa padon oikealta puolelta. (Kuva Jussi Metsäpelto 21.5.2015)

Ainakin 2-6 kuution sekuntivirtaamalla Tammipadon luiska on ollut laskukelpoinen kolmimetrisellä kajakilla. Sen sijaan viisimetrisen retkikajakin pohja ja perä raapivat padon karheaa betonipintaa ja lopuksi perän varassa kallistuva kajakki kaatuu helposti. Parhaiten patoluiskasta selviää, kun meloo kohtalaisen reippaalla vauhdilla keskiaaltoon ja jatkaa melomista pudotuksen aikana tai ainakin heti sen jälkeen. Tyllilöiden koskiluokituksessa Tammikosken padon luokka on II. Tammipadon luiska kannattaa meloa kohtalaisessa vauhdilla keskikuohun läpi. Viisimetrisen retkikajakin perä raapii kuitenkin pohjaa ja voi helposti horjuttaa kajakkia loppulaskussa. (Kuva Anssi Orrenmaa 6.5.2016) Jos Tammipato betoniluiskan laskeminen ei houkuttele, voi padon helposti ohittaa oikealta puolelta kantamalla. Mikäli Savonjoesta kehitetään varsinaista melontareittiä, on ohitukseen syytä hankkia maanomistajan lupa. Mikäli meloja kaatuu Tammikosken luiskassa, hänen pitäisi päästä rantautumaan kalustoineen parikymmenen metrin matkalla suhteellisen vuolaassa virtauksessa, tarvittaessa kaveriavulla. Parisenkymmentä metriä patoluiskan jälkeen alkaa melko kivinen ja vuolas Kasarinkoski, joka putoaa 250 metrin matkalla 2 metriä. Tyllilöiden luokituksessa Kasarinkoski on I- luokan koski. Kosken alkuosassa on pyrittävä valitsemaan laskulinja keskellä olevan kivisen saarelman vasemmalta tai oikealta puolelta. Kumpikin puoli on mahdollinen, mutta vasemmalla puolella on kivisaarelman tienoilla hieman suurempi kertapudotus kuin oikean väylän alussa. Kasarinkoski alkaa rauhoittua puolivälin jälkeen tultaessa kohti siltaa, joka on Koskelantie 96:n kohdalla. Koskelantien sillan jälkeen alkaa melko yhtenäinen noin kilometrin pituinen niva- ja koskijakso, jossa on pudotusta 11 metriä. Tämä jakso on melko kivinen, mutta ei muuten kovin vaativa. Veden voimakkaampi virtaus nostaa luokkaa kohti I:tä. Tyllilät selvittivät

tämän osuuden ilman suurempia vaivoja myös 2 kuution sekuntivirtaamalla. Heidän mukaansa kosken pääväylää voisi melko helposti syventää noin 10 senttimetrillä kiviä pois heittelemällä. Tämän jälkeen melonta onnistuisi helpommin matalammallakin vedellä ja Savonjoen koskireitin alapuolen melontakausi pidentyisi. Viimeisen kilometrin niva- ja koskijakson puolivälissä vasemmalla puolelle haarautuu pitkulaisen saaren kiertävä pienempi huomaamaton uoma, jonka melontakelpoisuutta ei testattu. Kun tämä uoma yhtyy 150 metrin jälkeen takaisin päävirtaan, on edessä kevyen liikenteen riippusilta, jota on tuettu joessa olevilla lankuilla. Noin 300 metriä riippusillan jälkeen alitetaan maantiesilta Vimpelintie 172:n kohdalla. Savonjoen viimeiset kuohut rauhoittuvat Vimpelintien sillan jälkeen. (Kuva Anssi Orrenmaa 6.5.2016) Vimpelintien siltaa seuraa 150 metrin jälkeen mutka oikealle. Mutkan jälkeen on koskimelonnan loppusuoraa jäljellä enää runsaat 200 metriä, jonka vasemmalle puolelle jää Saarikenttä. Kolmospuolen läpilyönti ja harhaheitto voivat päätyä juuri tähän kohtaan jokea. Riittävän korkealla vedellä Saarikenttä on mahdollista kiertää kääntymällä vasemmalla puolella näkyvälle pienelle uomalle. Kesäaikaan tämä noin 250 metriä pitkä väylä on pääosin liian kuiva ja kivinen, mutta keväällä ja kunnon sateiden jälkeen se on melontakelpoinen erikoisuus. Takakentän ja kakkospuolen läpilyönnit ja harhaheitot päätyvät sen kivikkoihin. Koskimelontaretki on hyvä päättää Saarikentän ja pyöreän kirkon väliselle alueelle, jonka laituri on kuitenkin liian korkea kajakkimelojalle. Laiturin vasemman puoleiselle rantamalle

ilman apua nouseminen on mahdollista, kun on tarkkana, mutta kaveriapu auttaa tässäkin. Rannalla on avoin puurakennelma ja laaja nurmikenttä, mutta ei muita melojan kaipaamia palveluja. Kirkonkylän kaupalliset ja kirkolliset palvelut ovat kuitenkin lähellä. Jos Saarikentän portit ovat auki, kannattaa lähtiessä tai saapuessa tutustua tähän valtakunnallisesti merkittävään liikuntapaikkaan. Savonjoen koskimelontaretki huipentuu luontevasti Saarikentän edustalla tehtyyn poseeraukseen. Pekka ja Tapio Tyllilä koskiluokituksen jälkeen 13.5.2016. (Kuva Päivi Kultalahti) SAARIKENTÄLTÄ LAPPAJÄRVELLE (3,5 km) Savonjoki on Saarikentältä Lappajärveen ulottuvalla 3,5 kilometrin jaksolla läpi melontakauden helppo, kaunis ja vaivaton suvanto melottavaksi. Virtaus niin vähäistä, että jokea voi tällä osuudella nousta vaivatta myös ylävirtaan. Vimpelin pyöreän kirkon alapuolelta alkaa huoliteltu ranta-asutus, joka on joen vasemmalla eli eteläpuolella tiheämpää ja oikealla puolella harvempaa. Perinteiset ja uudet rakennukset vuorottelevat ja hirsistä tehdyt rantavallit ovat asukkaiden suosiossa. Noin puolentoista kilometrin jälkeen asutusmaisema muuttuu vihreäksi peltomaisemaksi, jonka seassa on myös mökkejä. Loppumatkalla näkyy koillisen puolella suuri laiturirakennelma.

Ennen Savonjoen laskemista Lappajärveen on jokisuun pohjoispuolella tauko- tai lopetuspaikaksi sopiva venesatama Lypsinmaantien päässä, Kisarannan tanssipaikan lähellä. Jokisuusta noin kolme kilometriä länteen on Lappajärven ulapalla Vimpelin kunnalle kuuluva pieni Karpan saari, jossa on hieno hiekkaniemi ja kohtalainen taukorakennus. Lypsinmaantien päässä on hyvä paikka lopettaa koko Savonjoen melontaretki ennen Lappajärveä. (Kuva Suoku Sirén 30.6.2014) KEHUTTAVAA JA KEHITETTÄVÄÄ Savonjoen 17 kilometrin mittaisessa keskiosassa on jo valmiiksi harvinaisen paljon hyviä ominaisuuksia retkimelojan koskireitiksi: 1) Ely-keskuksen mittauspiste Vimpelin tien sillan kohdassa antaa melko luotettavan kuvan joen keskiosan melottavuudesta. 2) Joki kulkee pääosin niin lähellä hyväkuntoista tietä, että se on helposti saavutettavissa autollakin. 3) Savonjoki on riittävän leveä ja asutusvoittoinen, että kaatuneet puut eivät helposti katkaise reittiä, mutta ei niin suuri, että virran voima kasvaisi pelottavaksi. Maisemat ovat kauttaaltaan kauniita ja vaihtelevia. 4) 17 kilometrin keskiosa laskee lähes 60 metriä, mutta lasku on niin tasaista, että koko joki on melottavissa sopivalla veden korkeudella. Matkalla on vain yksi pidempi noin 3 kilometrin suvanto-osuus 5) 17 kilometrin jakson ylempi puolikas totuttelee melojan vähitellen pieniin pudotuksiin, nivoihin ja pieniin koskiin, sen sijaan loppuosa tarjoaa varsinaisia vauhdikkaampia ja kivisempiä koskia sekä myös kaksi hieman haastavampaa paikkaa (Sahamyllynkallio ja Tammipato), jotka on kuitenkin helppo sekä tarkistaa että ohittaa maitse. 6) Saarikentän ja pyöreän kirkon välinen nurminen aukio tarjoaa miellyttävän juhlavan maalin koskiretkelle. 7) Vimpelin kunnan ja vimpeliläisten myötämielisyys ja kehitystahto koskimelontaa kohtaan tarjoaa merkittävän avun, ilon ja tulevaisuuden näkymän.

Savonjoki on suurimmalta osalta aivan valmis reitti koskista pitävälle retkimelojalle. (Kuva Jussi Metsäpelto 21.5.2015) Kehitettäviä asioita Savonjoen koskireitillä voisivat olla: 1) Kivelän lähtöpaikasta sopiminen tai vaihtoehtoisen lähtöpaikan etsiminen. Vaihtoehtoinen lähtöpaikka loppuosalle voitaisiin etsiä esimerkiksi Koskelan kylän tienoilta. 2) Ennen Koskelan kylää olevat mutkat kauniin metsän keskellä tarjoaisivat halutessa hienoja paikkoja mahdollisen taukopaikan rakentamiselle. 3) Kaatuneiden puiden riittävä raivaus ja poisto melonnan tieltä olisi toivottavaa, kartoitusmelonnan aikana Koskelan kylän jälkeiseltä parinsadan metrin jaksolta. 4) Sopivaan paikkaan ennen Sahamyllynkallion koskea olisi syytä pystyttää opaskyltti, joka informoi tulevasta könkäästä, sen tarkistamisen tarpeesta ja ohittamisen mahdollisuudesta. 5) Sahamyllynkallion ohittamisesta vasemmalta puolelta olisi syytä sopia kirjallisesti, suullisesti tai ulkoilureittitoimituksena lunastuskorvauksineen. 6) Toinen opaskyltti voisi informoida sopivassa paikassa Tammipadosta ja sen jälkeisestä Kasarinkoskesta. 7) Myös Tammipadon ohittamisesta oikealta puolelta olisi syytä sopia kirjallisesti, suullisesti tai ulkoilureittitoimituksena lunastuskorvauksineen.

8) Viimeisen kilometrin mittaisen niva- ja koskijakson melottavuutta matalalla vedellä voisi helpottaa nostelemalla kiviä pois päävirrasta. 9) Saarikentän jälkeiselle rannalle rantautumista voisi helpottaa ja paikalle voisi osoittaa pukeutumistilan koskimelontaretken aikana kastuneiden vaatteiden vaihtamista varten. 10) Savonjoen koskijaksolta on saatu kartoitukseen mennessä selville vasta viiden kosken nimi (Iiruunkallionkoski, Snarakoski, Kaappikallionkoski, Sahamyllynkallion koski eli Värvinginkoski ja Tammipadon jälkeinen Kasarinkoski. Useampien nimien tunnistaminen toisi melojalle mukavia kiinnekohtia paikallishistoriaan ja helpottaisi myös koskien kuvaamista. Myös siltoja olisi hyvä nimetä muutenkin kuin katuosoitteen perusteella. Savonjoesta voitaisiin melko pienellä vaivalla kehittää eteläpohjalaisen koskimelonnan malli- ja opetusreitti. (Kuva Anssi Orrenmaa 6.5.2016) LUETTAVAA Heikki Junnila ja Heikki Rantatupa: Järviseudun historia I, Esihistoriasta 1850- luvulle (1983), 1036 sivua - Vimpelinjoen myllyistä sivulla 682 Toivo Nygård: Järviseudun historia II, Kunnallishallinnon toteuttamisesta 1970- luvulle (1983), 927 sivua - Vuonna 1931 jätettiin anomus metsähallitukselle, että se ryhtyisi toteuttamaan Savonjoen ja Poikkijoen perkauksia, joita varten oli valmiit suunnitelmat. (s. 539) Heikki Junnila ja Tuomo Tuomi: Järviseudun historia III, Järviseudun kansankulttuuri ja sen edellytykset (1990), 923 sivua - Pyöreä kirkko, vuoteen 1929 puinen kirkkosilta ja joki myllyineen olivat 1900-luvun alkuun saakka ne tekijät, jotka antoivat Vimpelille sen ominaisleiman (s. 418). - Vanha puinen silta uusittiin kivisillaksi 1929. (s. 422)

- Maatalousasutuksen runko oli Vimpelin kylässä olemassa jo 1800-luvun alussa tiheänä asutusnauhana Savon- eli Vimpelinjoen varressa. ( ) Vuosisadan lopussa jokivarteen rajoittui 26 taloa 600 metrin matkalla. Eteläpuolta korkeammalla pohjoisrannalla kakki talot olivat pääty jokeen päin. Etelärannalla asutus ei muodostanut niin selvää nauhaa ja talojen pitkät sivut olivat jokeen päin. (s. 419) - Myllyistä sivuilla 494-495 - Yhteismyllyt: Vanhimmat historialliset tiedot ovat 1690-luvulta, jolloin selviteltiin käräjillä Vimpelinjoen ja Kurejoen tulvavahinkoja. Tilallisten oli perustettava myllyyhtiöitä, koska kosket olivat jakokuntien yhteisiä. (s. 521-22) - Myllynhaltiasta sivulla 677 - Lukuisat tarinat liittävät Hietojan Seksin myös 1800-luvun puolivälissä kummitelleisiin ns. Poikkijoen piruihin, joista kertoi v. 1874 syntynyt vimpeliläinen Jussi Mäkelä seuraavasti (Västerbackan pirut oli myllynjalassa ym) (sivu 711) Terhi Honkonen ja Jari-Matti Uusitupa: Vimpelin historia (2009), 336 sivua Wimpelin sähköosakeyhtiö perustettiin kesäkuussa 1922. Toiminnan aloittamista varten yhtiö osti Matti ja Toivo Rentolalta ns. Rentolan Myllyn kalusteineen ja tonttimaineen ja hankki Jaakkolan taloilta vesioikeuden Savonjoessa sijaitsevaan Jaakkolan koskeen. Kauppaa kuului myös oikeus korottaa Jaakkolan suvannon vedenpintaa, joka mahdollisti veden käyttämisen energianlähteenä. Saman tien päätettiin, että ensi vaiheessa yritys aloittaa jauho- ja sahamyllytoiminnan sekä sähkön jakelun paikkakunnalle. (191) Ongelmat alkoivat välittömästi käynnistämisen jälkeen. Energialähteenä käytettävä vesivoima osoittautui riittämättömäksi. (Lisävoimanlähteeksi tuli höyryvoima.) (191) Yhtiön toiminta loppui konkurssiin kesällä 1931. (192) (Vimpelin kunnantalo ehdittiin ulosmitata takuusumman takia ennen kuin valtiolta saatu laina pelasti tilanteen.) Huviveneily yleistyi 1930-luvulta alkaen. Kunta joutui lopulta kieltämään veneilyn uittoaikoina (222) Antti Tuuri: Kertomus järvestä (1981) 103 sivua Sivulla 38 on Tuurin omakohtaisia kuvauksia Savonjoen kalastamisesta vuodesta 1955 lähtien, jolloin hän asui joen varrella. Ritva Tuokko (toim): Vimpelin Väinämöinen (1993), 191 sivua Eeli Kivisen eli Vimpelin Väinämöisen Vimpelin myllyt -laulussa (s. 122-23) luetellaan kymmenen Savonjoen myllyä: Jaakkola, Visti, Hautala, Limpakka, Männikkö, Heikkilä, Pankari, Pokela, Rentola ja Sahamylly. Sahamyllyn kalliolla Hietojan Mauritsi hipsuttaa. Tulva on vienyt vesirattaan ja raami on Rauhalan rannassa. Raoul J. Granqvist: Min österbottniske faf. En idéhistorisk krönika (2012), 280 sivua - Savonjoen uittoa sivuilla 78-79 Erkki Luoma-aho: Savonjoki latvavesiltä Lappajärveen (2013), 40 sivua 26 valokuvaa ja niihin liittyvää tankarunoa, julkaistu vain nettiversiona: http://www.blurb.com/books/4602809-savonjoki-25x20-cm

Kaikkien runojen paikat on merkitty kartalle. Alla on yhdeksän melojan kannalta kiinnostavinta runoa. 1 Tammen pato Hiihtäjän alla vesi valuu solisten mitaten aikaa. Suksitehtaan muistona siipipyörät rannalla. 4 Pekan mylly Pekan myllyllä mielin määrin makkarajauhon jauhantaa. Vesimyllyjen aika Vimpelissä ohitse. 5 Vimpelin Saarikenttä Kas pallon jokeen taas sivaltaa jokeri. Haavissa hauki. Voiton sijasta kala vain kotiin vietävänä. 9 Sahamyllynrantaa Saha ja mylly. Kallio räjäytetty uittouomaksi. Kohtalo joskus julma mutta muistot säilyvät. 12 Vimpelin lukion rantaa Hitaasti virtaa joki kohti järveä kylän keskellä. Takana ovat kosken kuohut, hurja elämä. 13 Tammen padolla Vapaana pääsee vesi Tammen padosta. Sirkkeli ei soi talvisodan suksia ei enää valmisteta. 14 Kosken kuohuja

Pauhaten vesi syöksyy alas koskessa. Ääni rauhoittaa, irrottaudut arjesta. Koski on mielentila. 20 Savonjokea Koskelassa Koskelassa on joen mutkassa lampi. Ehkäpä joki meni täysin ymmälleen tehden tällaisen tempun. 26 Poikkijoki Kevään innolla Poikkijoki koskena puskee alaspäin. Savonjoen hitaampi tempo kesyttää veden. Koskihäjyjen ensimmäinen tutkimusretki Savonjoen koskireitin maalissa 21.5.2015. (Kuva otettu Vimpelin Vedon facebook-sivuja varten)