Pölpänet-verkkosuunnitelmahanke loppuraportti

Pölpänet-verkkosuunnitelmahanke loppuraportti Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy Reijo Salminen, 2011

- 2-1 Sisällysluettelo 1 Sisällysluettelo...- 2-2 Tiivistelmä...- 5-3 Alueverkkohankkeen alustavat valmistelut...- 7-3.1 Suunnittelun perusperiaatteet - 7-3.2 Rahoitusmallit - 12-3.2.1 Verkko-osuuskunta - 12-3.2.2 Verkkoyhtiö - 15-3.2.3 Kunnallinen/alueellinen rahoitusmalli - 16-3.2.4 Elinkaarimalli - 16-3.2.5 Hybridimalli - 16-3.3 Liiketoimintasuunnitelma - 17-3.3.1 Toimiala-analyysi - 17-3.3.2 Tuotanto - 18-3.3.3 Markkinointi - 19-3.3.4 Organisaatio - 20-3.3.5 Riskianalyysi - 20-3.3.6 Rahoitus - 21-3.4 Palveluiden tarjonta - 21-3.4.1 Nopeat Internet-yhteydet - 21-3.4.2 Puhelinpalvelut - 22-3.4.3 IP-TV - 22-3.4.4 Terveydenhuoltoon liittyvät palvelut - 25-3.4.5 Alueellinen viestintä - 27-3.4.6 Verkkoradio - 27-3.4.7 Yritysten logistiikan hallinta verkon avulla - 27-3.4.8 Etätyöskentelyn mahdollistavat järjestelyt alueverkossa - 27-3.4.9 Langattomat palvelut esimerkiksi mökkiläisille - 28-3.4.10 Langaton mobiiliverkko - 28-3.4.11 Video- ym. Etävalvontapalvelut - 28 -

- 3-3.5 Verkon rakenne pääpiirteittäin, sen muunneltavuus ja laajennettavuus - 29-3.6 Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa - 30-3.7 Kustannusarvio, verkon rakentaminen ja käyttöönotto - 30-3.8 Valmisteluraportin laatiminen - 30-3.9 Päätös hankkeen jatkamisesta toteuttamisvaiheeseen - 31-4 Alueverkon toteuttaminen...- 31-4.1 Verkon rakentaminen ja toimittajia - 31-4.1.1 Valokuitukaapeli - 31-4.1.2 Suojaputki - 32-4.1.3 Maahanlaskuun liittyvät toimenpiteet - 32-4.1.4 Kiinteistöjen asennustyöt - 33-4.1.5 Valokuitujen hitsaustyöt - 33-4.1.6 Aktiivilaitteiden tarvitsemat laitetilat - 34-4.1.7 Sähkönsyöttö ja sen varmistus - 34-4.1.8 Reitittimet/Kytkimet - 35-4.1.9 Mediamuuntimet - 35-4.1.10 Runkoverkkoyhteys - 35-4.1.11 Laitteiden asennustyöt - 36-4.1.12 Suunnittelutyöt - 36-4.2 Langattomien verkkoteknologioiden saumaton käyttö alueverkon kanssa - 36-4.2.1 WLAN - 36-4.2.2 Muut teknologiat - 37-4.3 Yhteistyö muiden alueverkkojen ja operaattoreiden kanssa - 37-4.3.1 Roamingsopimukset - 38-4.3.2 Verkon kapasiteetin myyminen/vuokraaminen - 38-4.3.3 Alueverkon ja kupariverkon yhteistyö - 39-4.4 Palveluiden muodostaminen verkkoon - 39-4.5 Alueverkon ansaintamallien suunnittelu - 39-4.6 Viranomaisvaatimusten huomioonottaminen verkon toteutuksessa - 39-4.7 Verkon luotettavuusanalyysi - 40-4.8 Verkon dokumentaation hallinta - 40 -

- 4-5 Alueverkon käyttöönotto ja ylläpito... - 40-6 Liitteet... - 40 -

- 5-2 Tiivistelmä Lahden ja sen itä- ja pohjoispuolella sijaitsevien lähikuntien alueella on suunnitteilla useita varsin mittavia vesi- ja viemärilinjojen rakennushankkeita. Tässä yhteydessä avautuu mahdollisuus selvittää olisiko realistista toteuttaa nykyaikaiset tietoliikenneyhteydet kyseisten verkostojen piirissä ja välittömässä läheisyydessä sijaitseville kiinteistöille. Tämä raportti on laadittu Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Pölpänet verkkosuunnitelmahankkeen tuloksena ja tarkoituksena on ollut tuottaa myöhempää rakentamista tukeva suunnitelmakokonaisuus. Raportti on pyritty toteuttamaan niin, että myös muut vastaavanlaisten hankkeitten kanssa työskentelevät pystyisivät hyödyntämään tämän hankkeen tuloksia omissa hankkeissaan. Hanke on rahoitettu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta Suomen valtion ja alueen kuntien tuella. Keskeiset vesihuoltohankkeet tämän verkkosuunnitelman kannalta ovat seuraavat: 5 kunnan vesihuoltohanke: Lahti, Nastola, Hollola, Heinola, Asikkala Kumiantien vesihuoltohanke Kumia-Vuolenkoski vesihuoltohanke Näistä ensin mainittu on saanut myönteisen rahoituspäätöksen Maa- ja Metsätalousministeriöstä keväällä 2011 ja hankkeen ensimmäinen vaihe siirtyy toteutukseen keväällä 2012. Tässä ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan runkovesijohto- ja viemärilinjasto välillä Hiekkanummi-Pyhäntaka/Kivijärven koulu. Vesihuollon jakeluverkoston suunnittelu Nastolan osalta on tarkoitus käynnistää lähiaikoina, tässä hankkeessa on käytetty olettamuksia jakeluverkoston linjojen sijoittumisen osalta. Myöhemmissä vaiheissa kyseinen vesihuoltohanke tullaan rakentamaan Heinlammi-Takkula suuntaan, sekä Vanaja/Mäkelä-Haikula-Vierumäki-Urajärvi suuntaan. Hanketta on toteuttamassa mainittujen kuntien tekniset toimet ja Lahti Aqua, sekä Hämeen ELY-keskus.

- 6 - Toinen hankkeista on Kumiantien vesihuoltohanke, jossa Kumiantien kyläinyhdistys on laadituttanut Kumiantien varrelle vesi- ja viemäriverkoston rakennesuunnitelman mukaan lukien sekä runko- että jakeluverkoston suunnittelun maaperätutkimuksineen. Suunniteltua verkostoa eteenpäin viemään on perustettu vesiosuuskunta Kumiantie. Osuuskuntaan on tällä hetkellä liittynyt noin 130 jäsentä. Hankkeen etenemisen kannalta keskeinen tekijä on listalla kolmantena mainitun hankkeen liikkeellelähtö, ja tällä hetkellä toiminta on keskittynyt valmisteluiden tekoon kyseisen hankkeen käynnistymistä odotellessa. Yhtenä mainituista valmisteluista on Ruuhijärven/Järvisten alueen jakeluverkoston rakennesuunnitelman laatiminen, jonka on toteuttanut Ruuhijärven kyläyhdistys ja se on juuri valmistunut. Pölpänet-hankkeessa on hyödynnetty kyseisen jakeluverkostosuunnitelman linjastoja tuoreeltaan. Vesiosuuskunta Kumiantie saattaa, mikäli osuuskunnan yleiskokous niin päättää, laajentaa toiminta-alueensa myös mainitun Ruuhijärven suunnitelman mukaisen jakeluverkoston osalle. Myöhemmin osuuskunta saattaa laajentua myös 5 kunnan hankkeen yhteyteen jakeluverkoston osalle ainakin Nastolan kunnan alueella. Kolmas hanke on muodostunut Iitin kunnan Vuolenkosken kylän vesihuoltotarpeista, ja selvitysten perusteella tarkoituksenmukaisin tapa ratkaista asia on yhdistää Vuolenkosken kylä Nastolan vesijohtoverkkoon runkolinjan kulkiessa reitistöä Vuolenkoski-Järvinen- Ruuhijärvi-Arrakka-Kumiantie-Pajulahti. Hanketta on toteuttamassa Nastolan ja Iitin kuntien tekniset toimet, sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan Pajulahti-Arrakka yhteysvälin rakentaminen aloitetaan vuonna 2012 ja koko hanke toteutuisi pääasiassa 2013-2014 aikana, jolloin myös yhteysväli Arrakka- Seesta on tarkoitus toteuttaa. Pölpänet-hankkeessa on laadittu suunnitelmat tietoliikenneverkon toteuttamiseksi kaikkien edellä mainittujen hankkeitten kanssa yhteisrakentamisella toteutettavaksi. Yhteisrakentamisella tarkoitetaan sitä, että kun vesihuoltohankkeessa ojat ovat auki, niin kaivantoon laitetaan samalla myös valokaapelit. Hankkeessa on tehty suunnitelmat edellä mainittujen vesihuoltohankkeitten oletetulla toiminta-alueella sijaitsevien olemassa olevien kiinteistöjen, sekä Nastolan osalta myös alueilla voimassa olevien yleiskaavojen mukaisten rakennuspaikkojen liittämiseksi verkkoon. Mainittuja yleiskaavoja ovat Luoteis-

- 7 - Nastolan osayleiskaava sekä Iso-Kukkasen, Salajärven ja Ruuhijärven rantayleiskaava. Suunnitelma ei ulotu Lahden kaupungin alueelle. Kaikkiaan kiinteistöjä suunnitelman piirissä on seuraavasti: Asikkala: 27 kiinteistöä Heinola: 22 kiinteistöä Hollola: 60 kiinteistöä Nastola: 896 kiinteistöä Yhteensä: 1005 kiinteistöä Iitin kunnan puolella tietoverkon suunnittelu ja mahdollinen rakentaminen tapahtuu Osuuskunta Kymijoen Kyläkuidun toimesta. 3 Alueverkkohankkeen alustavat valmistelut 3.1 Suunnittelun perusperiaatteet Verkon suunnittelussa on noudatettu seuraavia perusperiaatteita: Ylikunnallisten vesihuoltohankkeitten runkolinjojen yhteydessä kuidut sijoitetaan noin 1,5 metrin päähän vesijohdon runkolinjasta noin 70 cm syvyyteen erilliselle hyllylle, ja kaapelit sijoitetaan ilman suojaputkia. Tällä toteutuksella pyritään minimoimaan tärkeän vesihuollon runkoyhteyden mahdollisessa häiriötilanteessa tapahtuvasta korjaustyöstä tietoverkolle aiheutuvat riskit. Jakeluverkostossa taasen kaapelit on tarkoitus vetää lähimmältä kytkentäkaivolta kullekin kiinteistölle erikseen ja sijoittaa samaan syvyyteen kuin vesijohto- ja viemäriputket. Jakeluverkossa mahdollisessa vesihuollon häiriötilanteessa vaikutuksen alaisten kiinteistöjen lukumäärä on huomattavasti pienempi kuin runkoyhteystapauksessa, ja näin ollen korjaustoimenpiteissä on arvioitu että koordinointi vesi- ja verkkorakentamisen kesken häiriön korjaamiseksi on mahdollista kuitenkin kohtuullisilla häiriön korjaamisen vasteajoilla. Rakentamiskustannusten kannalta kyse on hyvin merkittävästä tekijästä. Rakentamisessa pyritään käyttämään paikallisin voimin

- 8 - tehtyä talkootyötä mahdollisimman paljon. Tällöin rakentaminen tapahtuisi pitkälti vastaavalla tavalla kuin on tehty Liljendalin LiljeNET-verkon rakentamisessa. Tämä rakentamistapa on ylivoimaisesti kustannustehokkain tapa rakentaa verkko valmiiksi. Suunnittelussa on otettu huomioon kaikki rakennetut kiinteistöt sekä olemassa olevissa yleiskaavoissa merkityt rakentamispaikat, joita ei ole vielä rakennettu. Kaapelit vedetään lähimpään soveltuvaan kohtaan maastossa ja liittyviin kiinteistöihin kaapelit vedetään rakentamisen yhteydessä kiinteistölle asti. Muissa tapauksissa maastoon jätetään riittävän mittainen kaapelikieppi odottamaan myöhempää liittämistä. Kuva 1: LiljeNET-verkon rakentamista Liljendalissa (Lähde: LiljeNET) Verkko on suunniteltu mahdollisimman passiiviseksi, aktiivilaitteet on keskitetty ainoastaan yhteen kohtaan verkossa, Arrakantie 1:een suunniteltuun laitetilaan. Tällöin verkon luotettavuus saadaan mahdollisimman korkeaksi, ja sähkönsyöttö, jäähdytys, lämmitys ja muut laitetilaan kohdentuvat kustannukset saadaan kohdennetuksi yhteen ainoaan kohtee-

- 9 - seen. Samoin ylläpito ja varaosahuolto ovat tehokkaasti toteutettavissa. Tämä lähestymistapa edistää myös palveluiden paikallistuottoa, koska kyseiseen tilaan voidaan keskittää myös paikalliset palvelimet, ja tarjota ulkopuolisille palveluntarjoajille laitetila palvelinten sijoittamiseksi. Kuva 2: LiljeNET-verkon rakentamista Liljendalissa (Lähde: LiljeNET) Kuvassa 2 on nähtävissä miten vesijohto, tosin tässä tapauksessa viemäriputki, ja valokaapelit sijoitetaan samaan syvyyteen. Toteutuksessa vesiputket on pyritty pitämään ojan toisessa reunassa, ja kaapelit ojan vastakkaisessa reunassa, loogisesti samalla tavalla koko verkon alueella. Tämä siksi että jos vesijohto joudutaan jostain syystä kaivamaan esiin, niin riski kaapelien katkaisemiseen tässä yhteydessä minimoituisi. Jakeluverkon perusperiaate on, paitsi aikaisemmin mainittu yhden aktiivilaitetilan periaate koko verkolle, myös se, että kiinteistökaapelit vedetään jokaiselle kiinteistölle lähimmältä jatkoskaivolta. Kuvassa 3 on oikeassa reunassa kyseisen kaltainen jatkoskaivo.

- 10 - Kuvassa 4 on toinen vaihtoehto, jatkoskaappi. Jatkoskaappeja käytetään lähinnä taajamaalueilla. Kuva 3: Jatkoskaivo LiljeNET-verkossa Liljendalissa (Lähde: LiljeNET) Jatkoskaivojen sijoittamisperiaate on Pölpänet-verkossa sellainen, että aktiivilaitetilasta jaetaan kullekin verkon osalle runkokaapeli, ja jokaista 20 potentiaalista liityntäkiinteistöä kohden sijoitetaan yksi jatkoskaivo. Kyseinen runkokaapeli menee jatkoskaivon kautta, ja kaivossa kaapelista otetaan 4 kappaletta 6 kuidun nippua erilleen, eli yhteensä 24 kuitua, joista 20 kytketään kiinteistöille meneviin kiinteistökaapeleihin. Kiinteistökaapelit ovat 6-kuituisia, joten oletuksena näistä 1 otetaan käyttöön. Kutakin jatkoskaivoa kohden jää siis 4 kuitua aktiivilaitetilalta reserviin, ja jokaisella kiinteistökaapeliyhteydellä on 5 kuitua reservissä mahdollista myöhempää käyttöä varten.

- 11 - Kuva 4: Jatkoskaappi (Lähde LiljeNet) Verkkosuunnitelma on toteutettu Keypro Oy:n toteuttamalla KeyCom-ohjelmistolla, jonka karttapohjiin ladattiin ensin vesijohtojen sijaintitiedot. Markkinoilla on useita muitakin suunnitteluohjelmistoja, tähän hankkeeseen valittiin kyseinen toteutus. On erittäin tärkeää, että verkko suunnitellaan alusta saakka tähän tarkoitukseen tehdyllä työkalulla. Tällöin dokumentaatioon ynnä muuhun liittyvät asiat tulevat hoidetuksi hallitusti, ja toteutusvaiheessa tarvittavat kilpailutus- ym. dokumentit voidaan laatia helposti, joissakin tapauksis-

- 12 - sa jopa automaattisesti. Keskitetyn tietokannan käyttäminen dokumentaatiossa aikaansaa myös sen, että erilaiset yksityiskohdat ja mahdolliset muutokset ovat aina ajan tasalla. Verkkosuunnittelutyökalut myös helpottavat myöhempää ylläpitoa merkittävästi, ja on selkeä osoitus verkon suunnittelun ja toteutuksen johdonmukaisuudesta ja korkeasta tasosta. Verkkosuunnitelman voi mieltää eräänlaiseksi viestikapulaksi, suunnittelija suunnittelee verkon perusteet, kaapeloinnit ja kytkennät ja niin edelleen, ja sen jälkeen varsinainen toteuttaja ottaa toteutusvastuun. Tällöin sopivalla työkalulla tehty suunnitelma sopii erityisen hyvin tähän toimintamalliin, ja näin on tarkoitus tehdä myös Pölpänet-hankkeessa. Toteutusvaiheessa tulee eteen lukematon määrä erilaisia kysymyksiä ja ongelmia, joiden ratkaisemiseen asianmukainen dokumentaatiojärjestelmä antaa tarvittavaa taustatukea varsin huomattavasti. 3.2 Rahoitusmallit Alueellisen seutuverkon rakentamisessa kaikkein oleellisin tekijä menestyksen kannalta on oikeanlaisen rahoituskokonaisuuden rakentaminen. Riittävällä ja pitkäaikaisella rahoituksella on keskeinen vaikutus hankkeen menestyksekkääseen toteutumiseen. Liikenneja Viestintäministeriön Laajakaista-2015 hankkeen pilottien yhteydessä yksi keskeinen tekijä korkean liittymisprosentin muodostumiselle on ollut kohtuullinen hintataso, ja liittymien tasahintaisuus riippumatta etäisyydestä runkolinjasta. Tämän yhtälön toteutuminen on mahdollista ainoastaan jos on käytettävissä riittävästi pitkäaikaista ja kohtuuhintaista rahoitusta, ja että paikkakunnalle saadaan näillä edellytyksillä muodostettua riittävän laaja kysyntä. Seuraavassa on listattu erilaisia rahoitusmalleja ja niiden hyviä ja huonoja puolia, sekä ehdotetaan muodostettavalle verkolle alustavasti eri rahoitusmalleista muodostuvaa kokonaisratkaisua. 3.2.1 Verkko-osuuskunta Historiallisesti Suomen puhelinverkko muodostui varsin suurelta osin lukuisien paikallisten puhelinosuuskuntien rakentamista alueellisista verkoista, joiden tarkoitus oli pyörittää puhelintoimintaa ilman varsinaista voitontavoittelua mahdollistaen liittyjille kohtuullisin kustannuksin hyvälaatuiset palvelut. Autonomian aikana lukuisien osuuskuntien mallilla

- 13 - tehtiin myös käytännössä mahdottomaksi viranomaisten kyky kontrolloida koko hajanaista telesektoria, mikä myös katsottiin suomalaisten kannalta hyvinkin oleelliseksi ja positiiviseksi tekijäksi. Teletoiminnassa oli myös itsenäistymisen jälkeen valtion monopoliasemassa ollut posti ja lennätinlaitos, joka monopolisoi itselleen kaukopuhelut ja ulkomaanpuhelut, sekä hoiti paikallistoiminnan valtion omistamissa verkoissa lähinnä siellä, minne osuuskuntarakentaminen ei ollut käytännössä mahdollista. Tätä historiallista perspektiiviä vasten peilaten ei itse peruslähtökohdissa ole yksittäisen tilaajan kannalta tapahtunut juurikaan muutoksia, loppukäyttäjä haluaa hyvälaatuiset ja kohtuuhintaiset palvelut myös tulevaisuudessa, ja haluaa taata kilpailumahdollisuuksien olemassaolon näiden vaatimusten täyttämiseksi. Teletoiminta on perinteisesti ollut myös huomattavan pääomavaltaista, johtuen puhelinkeskusten ja verkkolaitteiden suunnittelun, valmistuksen, käyttöönoton ja operoinnin monimutkaisuudesta ja erikoisosaamisen tarpeesta perinteisissä tietoliikenneverkoissa. Tekniikan kehittyessä ja eri verkkolaitteiden sisältämän älykkyyden kasvaessa (ns plug-andplay ominaisuuksien myötä, laite konfiguroi itsensä automaattisesti ja alkaa toimia kun siihen laittaa virrat päälle), sekä etenkin Internet-teknologian kehityksen myötä tähän tilanteeseen on muodostumassa huomattava muutos. Oleellinen tämän muutoksen hyödyntämisen este esimerkiksi alueverkkojen potentiaalisten rakentajaehdokkaiden keskuudessa on tiedon ja uskalluksen puute, jota osaltaan tällä raportilla pyritään hälventämään. Myös viranomaisvaatimuksien täyttäminen tulee pitää jatkossakin mielessä, mutta ne eivät ole pienillekään toimijoille ylipääsemättömiä haasteita. Tästä on osoituksena useat maahamme menestyksekkäästi paikallisin voimin rakennetut alueverkot. Liikenne- ja Viestintäministeriön Laajakaista-2015 hankkeessa on toteuttajina useita osuuskuntia. Tällä varsin pitkällä johdannolla oli tarkoitus antaa lukijalle yleiskuva teletoiminnan perinteistä ja minkälaisia karikoita ja mahdollisuuksia olisi odotettavissa jos toiminnan rahoitusmuodoksi haluttaisiin osuuskunta. Huomattakoon että osuuskuntaperiaatteella on maassamme hoidettu huomattavassa mittakaavassa ja pitkään menestyksekästä puhelinliikennöintiä.

- 14 - Alueverkkotoimintaan osuuskuntamalli soveltuu oikein järjestettynä varsin hyvin, ehkä suurimpana ongelmana on toiminnan alkuvaiheessa pääomien puute toiminnan käynnistämiseen, ja hallinnointimielessä riittävän läpinäkyvyyden takaaminen. Alkuvaiheen pääoman puutetta voidaan korjata hankkimalla jäseniä mahdollisimman kattavasti osuuskuntaan pienellä aloitusmaksulla (esimerkiksi 100,- ), ja hankkimalla aloitusvaiheen tueksi mahdollisesti ulkopuolista rahoitusta esimerkiksi lainan tai avustuksien muodossa. Liikenne- ja Viestintäministeriön Laajakaista-2015 -hankkeessa on keskusteluiden myötä tullut esiin institutionaalisten sijoittajien mahdollinen osallistuminen verkkojen rahoitukseen. Tällöin ehdottomana edellytyksenä on uskottavan ja realistisen liiketoimintasuunnitelman laatiminen, ja tähän liittyen LVM onkin käynnistänyt hankkeen jossa tällaiselle toimenpiteelle laaditaan toteutuksen mahdollistamiseksi verkkojen rakentajille opas liiketoimintasuunnitelman laatimiseksi. Verkko-osuuskunnan liittymismaksuun voidaan sisällyttää myös takaus sille, että kiinteistölle on varattuna kuituyhteys lähimmältä aktiivilaitteelta (kyläkytkimeltä tms.). Tällöin hinta voidaan asettaa hieman suuremmaksi kuin edellä mainittu, esimerkiksi luokkaa 350,- - 500,- euroa. Tällainen hintataso vastaa paremmin muodostuvia kustannuksia. Jotta osakkuuden täysimääräinen suorittaminen ei muodostuisi liittymistä rajoittavaksi tekijäksi, on syytä harkita liittymissumman jakamista pidemmälle ajanjaksolle. Esimerkkinä eräässä alueverkossa on osuusmaksu ollut 100,-, liittymismaksun alkuosa 500,-, ja loppuosaa suoritetaan 300,- vuodessa, tai kunnes kokonaisliittymismaksu on tiedossa, jolloin voidaan suorittaa loppumaksu kertasuorituksena. Myös kunta voi osallistua liityntähinnan kohtuullistamiseen, näin on tapahtunut yhdessä Laajakaista-2015 hankkeen pilotissa, ja kyseisen hankkeen päävaiheessa on samansuuntaisia tapauksia. Osuuskuntaa muodostettaessa tulee myös kartoittaa langattomilla teknologioilla liittyvät tilaajat ja heidän mahdollisen liittymismaksunsa suuruus, ja odotettavissa olevat tulot langattomasta liikennöinnistä. Myös langattomien tilaajien verkkovierailuista ja liikennöintimaksuista saattaa tulevaisuudessa olla muodostumassa tuloja ja kustannuksia.

- 15 - Myös odotettavissa olevat muut tulolähteet, esimerkiksi runkoyhteyksien vuokrauksesta saatavat tulot ja niiden vaikutus rahoitustarpeeseen. Käyttö- ja ylläpitokustannukset tulee myös huomioida mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 3.2.2 Verkkoyhtiö Yksi rahoitusmallivaihtoehto on hankkia riittävä pääoma, ja perustaa verkkoa rakentamaan ja toimintaa ylläpitämään osakeyhtiö. Osakkaina on tässä tapauksessa sijoittajia panoksiensa mukaan, ja äänivalta hallituksessa päätöksiä tehtäessä sen mukaisesti soveltuvien lakien mukaisesti. Tämän vaihtoehdon toteutuminen vaatii melkoisen selkeän kannattavuuskehityksen varmistamista verkon valmistuttua, ja tulovirran varmistamista eri keinoin, esimerkiksi esisopimuksin joidenkin suurten asiakasryhmittymien kanssa. Myös operaattorit ovat varteenotettava taho etsittäessä osakkaita perustettavaan yhtiöön. Tämän vaihtoehdon kielteisin piirre on, että loppukäyttäjän kannalta läpinäkyvyys käyttömaksujen ja verkon rakentamisen ja ylläpidon kustannusten välillä on osuuskuntavaihtoehtoon nähden varsin vähäistä, jollei liittyjä satu olemaan toimivaan johtoon kuuluva. Myös jos verkon liiketoiminta onnistuu kasvamaan riittävän suureksi, tulee ystävällisten tai vihamielisten nurkanvaltauksien ja/tai kaappausten todennäköisyys kasvamaan. Tosin tulee harkita myös sitä vaihtoehtoa, että yhtiö on vain yksi tapa nopeuttaa kuituverkon rakentamista alueelle, ja osakkaat ottavat taloudellisen riskin sijoituksensa mukaan, sijoitetun pääoman tuotto sitten selviää kun verkkoyhtiö myydään esimerkiksi paikalliselle operaattorille. Verkon ja palveluiden erillään pitämisen, ja kilpailun ylläpitämisen kannalta tämä vaihtoehto on loppukäyttäjien näkökulmasta katsottuna myös huomattavasti osuuskuntavaihtoehtoa heikompi.

- 16-3.2.3 Kunnallinen/alueellinen rahoitusmalli Tässä rahoitusmallissa alueen kunnat, elinkeinoelämä sekä mahdollisesti institutionaaliset sijoittajatahot yhteistyössä rahoittavat hankkeen, tällaisen kaltainen hanke on ollut esimerkiksi Suupohjan Seutuverkko, http://www.suupohjanseutuverkko.fi Keskeinen tekijä tämänkaltaisen rahoituksen muodostumiselle, on Sisäasiainministeriön laajakaistainvestointien rahoitusperiaatteista julkaiseman muistion (ks viitteen [7] loppuosa, itse alkuperäinen muistio ei ole julkisesti saatavilla) mukaan se, että keskeinen vaatimus valinnalle on kaupallisen tarjonnan puuttuminen alueelta. 3.2.4 Elinkaarimalli Lasketaan teoreettinen elinkaari verkolle, esimerkiksi 10-20 vuotta, ja tämän ajan tulo- ja menoarvio. Tarvittavien lainojen takaus tapahtuisi tälle elinkaarelle, ja verkkomaksuissa perittäisiin loppukäyttäjiltä paitsi verkon kehitys-, käyttö- ja kunnossapitokustannukset, myös lainojen lyhennys- ja hoitokulut. Takaajana voisi olla esimerkiksi kunta, tai joku sijoittajataho (kuten institutionaaliset sijoittajat, keskusteluja asiasta käydään parhaillaan Laajakaista-2015 hankkeen yhteydessä), ja lainan vakuutena takaajalle voitaisiin käyttää esimerkiksi alueverkon infrastruktuuria tai sen osia. Tässä vaihtoehdossa on hyvä puoli se, että kaikki osuuskunnan edut ovat täysimääräisinä mukana, onhan lopputavoitteena liittyjien omistama verkko, mutta kustannusten muodostuminen jaottuu pidemmälle ajalle. Myös verkon rakentamiseen etenkin alkuvaiheessa tarvittavat pääomat ovat heti käytössä, eikä kassakriisin uhka ole estämässä verkon rakentamisen asianmukaista toteutumista. Tämän vaihtoehdon kannalta oleellinen tekijä on, että myös takaaja tulee hyötymään järjestelystä, ja kuntavaihtoehdossa näinhän tulee tapahtumaan kehittyneiden tietoliikennepalveluiden tullessa varsin pienin ponnistuksin kuntalaisten käyttöön. 3.2.5 Hybridimalli Suositeltava malli muodostettavalle alueverkolle olisi tämän raportin kirjoittajan havaintojen mukaan tehdä verkkoa rakentamaan ja hallinnoimaan osuuskunta. Osuuskunnan rahoittamiseksi olisi suositeltavaa mahdollisimman nopeasti jakaa tietoa tulevan verkon

- 17 - alueelle. Tiedotuksen kohteena on vesihankkeitten alueella sijaitsevien asutuskiinteistöjen, ja myös potentiaalisten loma-asutuskiinteistöjen omistajat ja tiedotettavina asioina muun muassa yksityiskohtaista lisätietoa alueverkosta ja sen eduista ja kustannusarvioista, ja näillä edellytyksillä pyrkiä hankkimaan osuuskunnalle liittyjiä ja periä heiltä osuusmaksuja. Samaten tulisi käynnistää neuvottelut pitkäaikaisen rahoituksen järjestämiseksi, tässä olisi ensin syytä aloittaa keskustelemalla vesihankkeen alueella sijaitsevien kuntien edustajien kanssa, ja tämän jälkeen lähestyä institutionaalisia sijoittajatahoja, mutta joka tapauksessa tarvitaan uskottava liiketoimintasuunnitelma ja mahdollisimman laaja kysyntä ja sitoutuminen hankkeeseen. Myös tulorahoituksen kartoittaminen verkon valmistuttua olisi syytä aloittaa hyvissä ajoin, esimerkiksi verkon alueella toimivien potentiaalisten suurasiakkaiden kanssa on hyvä käydä keskusteluja mahdollisista asiakkaan tarpeista ja miten alueverkko voisi niissä olla hyödyksi. Samaten runkoverkkoyhteyksien ja suojaputkien vuokraamisesta on syytä aloittaa keskustelut. Muiden alueverkkojen kokemusten perusteella on syytä kartoittaa alueverkon toiminta-alueella sijaitsevien koulujen liittämisestä alueverkkoon, ja mahdollisista opetusministeriön tuista tätä tarkoitusta varten. Myös kattava kartoitus muista mahdollisista tukimahdollisuuksista on syytä tehdä hyvissä ajoin. 3.3 Liiketoimintasuunnitelma Jotta verkon rakentamiseen olisi mahdollista saada ulkoista pitkäkestoista rahoitusta lainojen ja takauksien muodossa mm institutionaalisilta sijoittajilta, tulee verkolle olla tehtynä uskottava liiketoimintasuunnitelma. Tässä kappaleessa on tarkasteltu mitä elementtejä tällaisen liiketoimintasuunnitelman tulee pitää sisällään. 3.3.1 Toimiala-analyysi Tässä kappaleessa tarkastellaan toimialan kehitystä, trendejä ja kilpailijoita sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Myös kansainvälinen kehitys ja mahdolliset EU-tason kehityshankkeet tulee huomioida. LVM:n Laajakaista-2015 -hankkeessa on saatu huomattavasti kokemuksia haja-asutusalueitten verkkojen rakentamisen haasteista ja mahdollisuuksista, ja näiden hyödyntäminen on erityisen suositeltavaa. Keskeiset kokemukset

- 18 - menestyksekkäistä verkkohankkeista pilottihankkeitten osalta edellä mainitussa voidaan kiteyttää siten, että hyvin toteutuneissa hankkeissa on kysyntäkartoitus ja markkinointi tehty hyvissä ajoin ja riittävällä resursoinnilla, ja että loppukäyttäjien investoinnit on pidetty kohtuullisella tasolla tasahintaisesti. Tämän toteuttaminen vaatii pitkäkestoista ja riittävää rahoitusta sillä investointi on varsin huomattava ja toteutuu rakentamisvaiheessa. Erityisen ongelmalliseksi on Laajakaista-2015 hankkeessa todettu metrihintaiseen laskutukseen perustuvat liityntähinnoittelut, sillä liityntäkustannukset muodostuvat tällaisessa tilanteessa jo hyvinkin pienillä etäisyyksillä runkokaapelin yhteydessä sijaitsevista liityntäpisteistä varsin mittaviksi liittyvää kiinteistöä kohden. Esimerkiksi mikäli metrihinta on 7,- /m 150 metrin ylittävälle osuudelle, saadaan 2 kilometrin päässä runkolinjasta pelkästään näin lasketulle osuudelle hinnaksi 12.950,-. Käytännössä Laajakaista-2015 hankkeessa on kokemuksien perusteella todettu haasteelliseksi, mikäli liityntäkustannus ylittää kipurajaksi koetun 2000,- euron tason. Pölpänet-hankkeessa onkin tavoitteena pitää liityntäkustannukset mahdollisimman kohtuullisina ja näin ollen saada liityntäkiinnostuksen mahdollisimman korkealle tasolla verkon rakentamisen yhteydessä. Tavoitetasona jatkokeskusteluiden liikkeelle saamiseksi positiivisessa hengessä voisi pitää psykologisesti kohtuullista 1000,- liityntähintaa, ja mikäli kysyntä tulee riittäväksi ja rahoitusinstrumentit tämän teoreettiselle mahdollistamiselle löytyvät, katsoa sitten tarkemmin tilannetta ja pyytää liittyjiltä lopulliset sitovat sopimukset. 3.3.2 Tuotanto Tässä kappaleessa kuvataan verkon rakentamisen sekä ylläpidon palveluprosesseja, sekä verkkoon tuotettavien palveluiden provisionti sekä hallinta. Tarkoituksena on verkon rakentamisen jälkeen pitää organisaatio mahdollisimman ohuena, kuitenkin palvelutasoa vaarantamatta. Kuten tämän raportin liitteinä olevista materiaaliraporteista voidaan nähdä, muodostuvat viimeisen mailin liityntäkaapelien pituudet varsin huomattaviksi. Liityntäkaivoja on verkossa yli 40 kappaletta, ja kussakin niistä on liityntäverkkoa jopa 20 kilometriä. Tämän lisäksi tulee runkokaapelit joita edellä mainituissa materiaaliraporteissa ei ole nähtävissä. Näistä tulee yhteensä vähintään noin 50 kilometriä, ja riippuen miten korkeaksi liityntätiheys saadaan muodostettua, tämä arvio saattaa ylittyä huomattavasti. Samoin liityntätiheys vaikuttaa laitetilaan sijoitettavien aktiivilaitteitten määrää ja ominai-

- 19 - suuksia. Verkko tullaan rakentamaan lähtöolettamuksella että kaapelia vedetään avoinna oleviin kaivantoihin porvoon mitalla, ja että kaapelit hitsataan kerralla valmiiksi liityntäkaivoissa ja aktiivilaitetiloissa. Tuotantokustannuksiin verkon rakentamisen yhteydessä vaikuttaa myös talkoohengen muodostuminen. Talkootyön osuus itse verkon rakentamisessa ja kaapeleiden vedossa on ollut suurena kustannuksia kohtuullistavana tekijänä esimerkkinä käytetyssä LiljeNET-hankkeessa, ja yksi keskeinen tekijä on verkkorakentamisesta aiheutuvien lisäkustannusten jyvittäminen verkkohankkeen ja vesihuoltohankkeen kesken. Nämä kaikki tulee sopia ja mieluiten kirjallisesti hankkeitten kesken. Sama koskee maankäyttöön liittyviä kysymyksiä ja sopimuksia. Kuva 5: Talkoohenkeä Liljendalin verkkohankkeessa, kalustossa löytyy (Lähde LiljeNET) 3.3.3 Markkinointi Mikään verkkohanke ei voi toteutua ilman riittävää kysyntää, ja vielä tärkeämmäksi kysynnän muodostuminen tulee hankkeessa, jossa huomattava osuus rakentamisesta perus-

- 20 - tuu talkootyön käyttöön. Tämä on aivan keskeinen asia ja mikäli kysyntä ei muodostu riittäväksi, hanketta ei toteuteta. Markkinointia on tarkoitus tehdä monikanavaisesti paikallismedian kautta, kylätilaisuuksissa, suoramarkkinoinnilla resurssien mukaan ja hyödyntämällä vesihuoltohankkeen eri tilaisuuksia ja viestintäkanavia. Kiinteistökohtainen markkinointi on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi muissa hankkeissa, mutta on samalla myös erittäin työllistävää. Markkinoinnin menestyksekkyyteen vaikuttaa olennaisesti onnistuneen ja kohtuullisehtoisen rahoituksen muodostuminen, ja riittävän vakuuttavan lisäarvon muodostumisen todentaminen alueen kiinteistöjen omistajille, jotta liittymien lukumäärä saadaan alun alkaen kestävälle tasolle. 3.3.4 Organisaatio Yhtiömuoto on osuuskunta, ja tässä kappaleessa kuvataan osuuskunnan hallituksen kokoonpano, avainhenkilöt ja sijaiset sekä rakennusaikaisen hankkeen kokoonpano sekä vastuualueet. Keskeisiä kysymyksiä on mm. maankäyttösopimusten laatiminen, liityntäsopimusten ja hintojen määrittely eri kohderyhmille: heti liittyvät, liityntävarauksen tekeville kiinteistöille, jälkiliittyjille, käytetäänkö tasahinnoittelua vaiko liityntäkaapelin pituuteen perustuvaa hinnoittelua jne. Taloushallinto laskutuksineen ja reskontra sekä kirjanpito ja tilintarkastukset tulee olla hoidettu ammattimaisesti. Pääsääntöisesti kaikki asiat tulee sopia kirjallisesti periaatteella: Luottamus hyvä, kontrolli paras. Organisaation toimintaedellytykset tulee taata sekä resurssien osalta että yhteistyötahojen sitoutumisin. Vesihankkeen kanssa tapahtuva yhteistyö tulee olla kitkatonta, ja tämä tulee varmistaa sitovin sopimuksin puolin ja toisin. Organisaatio on syytä pitää mahdollisimman matalana ja varmistua eri osapuolien sitoutumisesta hankkeeseen. 3.3.5 Riskianalyysi Riskianalyysissä tulee tehdä kattava SWOT-analyysi hankkeen vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhista. Tähän tulee riittävässä määrin ottaa huomioon myös mahdollisten riskien toteutuessa korjaavien toimenpiteiden aiheuttamat vaatimukset. Osuuskunnan hallituksella on toimintaa käynnistettäessä keskeinen rooli tämän vaiheen tekemisessä.