tällä kertaa: verkostoidutaan harrastetaan herätään talviunilta + tiukkoja tilanteita
tilanteita ja maskotteja
Asioita, joita ei kannata unohtaa Ei voi olla miettimättä mikä tässä elämässä oikeastaan on tärkeätä. Suurten ongelmien rinnalla pienet jokapäiväiset stressin aiheuttajat tuntuvat hyvin mitättömiltä. Pitäisi nähdä kaiken sen turhanpäiväisyyden läpi ja osata tarttua siihen mikä on tärkeätä, vaikka välillä kaikki tuntuukin niin merkittävältä ettei osaa päästää mistään irti. Ajatus siitä ettei ehtisi kertomaan läheisille kuinka tärkeitä he ovat, pelottaa. Vaikka sanat ja teot eivät tunnu välillä riittävänkään, on tärkeätä, että tunteet ilmaistaan parhaansa mukaan. Oli huolestuttavaa kuulla Turussa SEFE-päivillä kerrottavan, että kauppatieteilijöiden arvot ovat kovempia kuin muilla opiskelijaryhmillä. Arvostamme auktoriteettia ja rahaa. Siirtyykö tämä mentaliteetti meidän mukanamme työmaailmaan, jossa pitäisi pärjätä kymmeniä vuosia? Haluammeko tehdä työtä, josta pidämme vai työtä, josta saa mahdollisimman suurta palkkaa? Pehmeillä arvoillakin voi pärjätä yritysmaailmassa. Ei kukaan ole sanonut, että meidän täytyy olla tunteettomia ja materialisteja ollaksemme uskottavia esimiehiä tai ollaksemme varteenotettavia yritysmaailman osaajia. Ihmisyys kuuluu asettaa tuloksen edelle. Sanomme, että terveys on tärkeää, mutta silti ihmiset menevät sairaina työpaikalle. O p i s k e l i j o i d e n mielenterveysongelmiakin on paljon luultua enemmän. Esimerkiksi Vaasan YTHS:n mielenterveyspalvelujen ajanvarauksessa seuraavat vapaat ajat ovat vasta toukokuussa. Opiskeluaika voi olla todella rankkaa henkisesti, kun lakisääteisiä lomia ei opiskelumaailmassa tunneta. Talvet viihdytään tenttikirjojen ääressä ja moni työskentelee opiskelujen ohessa. Kesät taas paiskitaan töitä ja ansaitaan rahaa talvea varten. Burnoutin riski on suuri. Aikaa rentoutumiseen jää hyvin vähän, joten on elintärkeätä rentoutua aina, kun siihen on mahdollisuus. On tärkeätä löytää tasapaino opiskelun ja sosiaalisen elämän välille. - Ilkka
VILLA PUUVILLAN ARKEA Mitä tapahtuu, jos lähettää kortin ulkomailta osoitteella: Mickey, Roto ja Naiminen, Puuvillakatu 1, kampusalue, Vaasa, Pohjanmaa, Suomi. No, kortti päätyi yliopistolle ja sieltä puskaradion kautta Puuvillaan. Eli juuri sinne minne pitikin. Puuvilla on perinteisesti jatkanut asunnon vaatimaa mainetta parhaana etko ja jatko paikkana. Entinen Sannan ja Lillen asunto vaihtui poikamiesboksiksi, kun syksyn alussa kolme kovaa ämmää Mikko, Mika ja Mikko valtasivat sen. Poikien elämä on kaukana siitä normaalista, minkä itse olen tottunut tuntemaan. Asunto on suurehko kaksio ja päällisin puolin näyttää sille, että siellä asuu kahdeksan ihmistä. Mutta sehän on vain harhaa. Nämä loput viisi ovat sitä normaalia porukkaa, jotka viettävät vähintään noin kolme tuntia päivässä Puuvillassa. Tämä selittää sen, että kahvia kuluu paketti päivässä. Onneksi poikien oma sponsori Jorma Saari, Mickeyn isä hoitaa kahvin hankinnan. Puuvillassa jokaisella on oma rooli. Mika on isä, jolla homma on oikeasti hanskassa. Roto on äiti. Vaihtoon lähtiessä kaverit tuovat viherkasvinsa hänelle hoitoon. Kukat voivatkin todella hyvin Roton hellässä huomassa ja näyttääkin sille, että puuvillassa on erikseen viherhuone! Mikko on sitten se ongelmatapaus. Varsinaista nimitystä hänelle ei ole, mutta hän kyllä pitää muut työllistettyinä. Joka aamuinen rutiini on Mikon puhelimen, lompakon ja avaimien etsintä. Näihin osallistuu jokainen kynnelle kykenevä. Toinen roolijako pojille on äiti, isä ja Jumala. En tiedä kumpi jako on osuvampi. Kuitenkin opinnot sujuvat jokaisella hyvin eikä opintotuki kuukausia tarvitse laskea
Puuvillan ovet on aina avoimet kavereille. Bileiden jälkeisenä aamuna saa jalkoihinsa katsoa, ettei tallaa ketään alleen. Yövieraille löytyy patjoja ja hätätapauksessa vaatekaapeista löytyy paitapuseroita peitoiksi. Yhdessä sängyssä nukkuu vähintään neljä ihmistä. Liekö tämä syy siihen, että tyttöystävät eivät viihdy niin hyvin puuvillassa. Etkoille kyllä osallistutaan mielellään, mutta normaalin illan päätteeksi pojat menevät mieluummin tyttöjensä luo nukkumaan. Elämä puuvillassa sujuu omalla painollaan. Pojat urheilevat paljon, opiskelevat ja oleilevat kavereidensa kanssa. Siivouksesta ei murehdita. Se siivoaa ketä sotku häiritsee. Ensimmäinen vieras, Matti saattaa tulla aamu seitsemältä kyläilemään. Tosin ensin Matti herättää muut ja rupeaa sitten itse nukkumaan. Muita vakio vieraita puuvillassa on Jussi, Emppu, Karri ja Kytis. Puuvilla ei ole mikään juorupesäke, vaan herjaa heitetään lähinnä toisille ja huumori mielessä. Poikien omin sanoin: ketään ei puukoteta selkään vaan kaikkia kylkeen. Syksyn aikana puuvillasta tuli suosittu aloittelu paikka. Pojat olivat mukana Nesun toiminnassa ja pitivät omalla takapihallaan rastia Kylteriäisissä. Tämä ikään kuin ajoi pojat jatkamaan puuvillan perinteitä. Pojat muuttivat puuvillaan syksyn alussa, ja ovat viihtyneet siinä todella hyvin. Kukaan näistä kolmesta ei haluaisi muuttaa pois. Siispä voisi sanoa, että kimppakämppä asuminen on onnistunut. J-M. Pesola
Tämän Wykyzinen uusimman kolumnin on tarkoituksena käsitellä merellisen kampusalueemme viimeisimpiä tuulia. Kirjoittaja on n:nen vuosikurssin tieteenharjoittaja, joka lähes työkseen pörrää Vaasan yöelämässä. Hän paukkaa paikalle juuri kun kuvittelit olevasi turvassa PaNen kutukulmassa. Baaritiski viimeisistä hitaista nyt puhumattakaan - ei ole enää entisensä. Ole siis valmis, tai kaverisi kummitätikin saa seurata juuri sinun opiskelijaelämääsi tältä palstalta anonyymisti tietty. Vaasan opiskelijaelämän kulmakivi on useimmissa piireissä tunnettu akateeminen vapaus. Olit sitten kylteri, teekkari tahi vihertävä humanisti, vapaa/ varattu/välimallin tilassa - pelin sääntönä voidaan täällä pitää sitä, että pelisääntöjä ei ole. Tämän huomaa etenkin yöaikaan opiskelijabileissä, semminkin kun snifferit on tiskillä vedetty ( Mä olen _oma nimi tähän_ ja aion nyt vetää Cointreauta nokkaan.. ) ja bilevarpaan kutina yltyy infernaaliseksi. Siinä ei nimeä tai siviilisäätyä juurikaan ehdi kyselemään, kun jatkot on jo huudettu. Meille tai teille. Tai kaverille, joka on jo nukkumassa, mutta kun sillä on niiiin kiva kämppä keskustassa. V i e t t e l y s t e n On ilta ja on yö ja aamukin tulee ja kas vain sängystäsi löytyy vieras naama (tai, niin ollaanhan sitä yrityksen verosuunnittelun luennoilla joskus nähty ) Joka tapauksessa aamullahan kukaan ei muista mitään. Tai ei ainakaan haluaisi muistaa. Ennen iltapäivän treffejä Tritonian Trendikahvilassa siis, jossa voidaan kovaan ääneen jutella siitä kuka oli eilen ja kenen kanssa ja missä asennossa. Ja sama alusta viimeistään seuraavalla viikolla, jos ei ole tenttiä. Meille junalla tulleille (lue= eipaikalliset) lienee tyypillistä myös se, että lähes poikkeuksetta moraali voidaan jättää Laihian asemalle narikkaan (-josta sen voi kätevästi myös noutaa paluumatkallaan sivilisaatioon). Näinpä ollen kukaan ei koskaan kuule mitään - kukaan ei myöskään näe mitään, eikä näin ollen mitään ole siis tapahtunut. Ja tyttö-/poikaystävälle tai muille sidosryhmille voi kirkkain silmin vannoa, että ihan vaan kavereiden kanssa oltiin liikenteessä. Tämä on siis todistettu. Usein. Mikäpä moiseen neuvoksi, kun seurustelu on kivaa, mutta niin ovat myös uudet tuuletkin. Ja sinkkunakin on kivaa, kun kyseinen tuuli on niin kova että
P a l o s a a r i VYY-galleriassa ruksattuja naamoja on pian enemmän kuin ruksaamattomia. Olemmeko me täällä periferiassa yksin tämänkaltaisine ongelminemme? Epäilen suuresti. Vaasassa ongelmana on lähinnä se, että piiri on pieni. Aikasi täällä pyörittyä naamat ovat tuttuja - myös vaatteet päällä ja mikäpäs sen mukavampaa kuin tietää kaikki kaikista? Ja kaikkien kaikista jutuista? Vai onko? Mihin piirretään raja julkisen omaisuuden ja yksityisen ihmisen asioista? Jätetäänkö kokonaan piirtämättä? Niin kauan kuin kaikilla on kivaa, ei asiassa lienee nokan koputtamista. Edes allekirjoittaneella. Aikuiset naiset (ja samassa suhteessa myös miehetkin!) kantavat käsittääkseni vastuun tekosistaan olivatpa humalassa tahi selvin päin. Loogista olisi kuitenkin kysyä, mihin kadotimme aikuisten oikeat tunteet? Sen, kun tietyn ihmisen hymyilevät silmät tai pelkkä kädenpuristus sai vatsanpohjan täyteen perhosia? Kun aamulla saamisen tilaa ei mitattu senteissä vaan ihan muilla koordinaateilla? Kun ihmiset vielä kävivät kahvilatreffeillä iänikuisten kännipanojen sijaan? Onkohan vika minussa kun joskus tuntuu siltä, että olen syntynyt väärälle vuosisadalle? Paha kai tässä on ketään käydä moralisoimaan. Juttuvinkkinä vaan Subille, Neloselle tai muille medioille se, että tulkaahan huviksenne joskus vaasalaisiin opiskelijabileisiin siinä kello kolmen aikaan. Tanssilattialla käyvä, jopa yläasteen limudiscomeiningin tai viettelysten poikamiessaaren päihittävä kuhina on sellaistakin seurattavaa, että sivullista pelottaa. Vai mitäs sanotte seuraavasta. Tyttö A ja poika B eivät ole epämääräisistä keskinäisistä sekoiluistaan johtuen enää puhe- tai edes moikkausväleissä. Baarissa kello lyö kolme, ja tanssilattialla tunnelma tiivistyy. Tyttö A pokaa poikaa C (B:n hyvä kaveri, totta kai!), johon poika B vastaa kahvaamalla ensimmäistä vastaantulevaa tyttöä tosi isolla kädellä. Ja tämä kaikki tietysti tapahtuu koko baarin tarkkailevan silmän alla samassa tanssiringissä. Hitaat menevät myrkkynuolia väistellessä ja narikassa kiehunta on jo raivokasta. Hopsan. Olisiko meillä mitään opittavaa? Herättäkää kiltit, kun saadaan kameraryhmä paikalle. Näihin kuviin ja tunnelmiin, Nimimerkillä: Katsettasi kaipaamaan jäänyt.
Verkostoitumis harjoitukset! Vaasan edustus limbo-kisassa. Hyvä fiilis! Kissamaista meininkiä.. Jäätävä paita!
Tiukkaa vääntöä mestaruudesta Vaasan ekonomien ja Vaasan teknillisen seuran kohtaaminen Vaasan kauppaoppilaitoksen salibandyareenalla osoitti ekonomien kynsien terävyyden heti pelin alussa. Vaikka Ekonomien peliesityksestä paras herkkyys oli selvästi jäänyt keväthangille, provinssi-rokkiin ja jälkijouluille, ei fyysisesti heikommalla vastustajalla ollut nokan koputtamista voitosta taisteltaessa. Kuntopiikin ajoittaminen ei näytä osuneen tänä vuonna ihan nappiin. Mutta olen erittäin luottavainen, että jo ensi vuoden kohtaamisessa jokainen pelaajamme onsekä fyysiseti,että henkisesti huomattavasti valmiimpia, totesi Vaasan teknillisen seuran joukkueen kapteeni Antti Sallinen. Ottelun juoni selveni varsin nopeaan tahtiin jo pelin alkuminuuteilla. Kamppailun kahdeksannella peliminuutilla ekonomien tuultakin nopeampi hyökkääjä Jussi Ylävaara pääsi sijoittamaan reikäpallon maalin ylänurkkaan. Vain minuutti Ylävaaran osuman jälkeen lähinnä ihmishirveä muistuttava jässikkä Juho Jokinen pommitti kauniin yksilösuorituksensa päätteeksi Vaasan ekonomit jo kahden maalin karkumatkalle. Ensimmäisen erän lopussa lukuisista leikkauksista toipunut Mikko Viinanen sivalsi lopulliselta tuntuvan 3-0 maalin hölmistyneen Vaasan teknillisen seuran maalivahdin ohi. Toisella jaksolla Ekonomit sortuivat liialliseen varmisteluun ja lepsuiluun. Pelin suunta alkoi keskittyä ekonomien kenttäpäätyyn. Vaasan teknillisen seuraan ammattilaiset laittoivat pyörremyrskyn pyörimään ja tilanne oli hetkessä toisella jaksolla 4-3 teknikoille. Vaasan ekonomit olivat yllättävän aseettomia tappiotilanteeseen jouduttuaan, ennen kuin minuutti ennen pelin loppumista tammikuun fuksi Savonlinnan lahja Vaasan urheiluelämälle Kaarlo kapo Luostarinen tasoitti pelin tasan neljään neljään, joka jäi pelin lopputulokseksi. Pelin päätyttyä pelattiin leikkimielinen jatkoaika, jonka teknillinen seura voitti ja vei hienon pokaalin kirjahyllyn päälle pölyttymään. Henkisiä voittajia olivat ekonomit, jotka uskoivat omaan tekemiseensä ja saavuttivat amatöörimäisin ottein tasapelin ammattimaisia dippainssejä kohtaan. Antti Jussila
Yhteinen tekijä Tutustut uusiin ihmisiin luvataan joka syksy uusille fukseille ja sinullekin Warrantin Awoimissa Owissa 18.3. Opiskeluaikana pitää tutustua ihmisiin. Näin on sana ja laki. No mitä hyötyä ihmisiin tutustumisesta sitten on? Miksi pitäisi? Jos keskityn opiskeluun ja pidän yhteyttä vain vanhoihin kavereihini olen nopeammin valmis, ja nopeammin palkkatyössä. Viime aikoina tuntemani kyltereistä ekonomeiksi siirtyneet ihmiset ovat sanoneet yhä enemmän, että työpaikkaan haettiin hyvää tyyppiä. Tämä ominaisuus, jota voisi näin akateemisesti kutsua vahvoiksi sosiaalisiksi taidoiksi, on noussut tärkeimmäksi henkilökohtaiseksi ominaisuudeksi. Yhä dynaamisemmat työympäristöt tuntuvat vaativan vahvoja sosiaalisia taitoja ja niitä voit opiskella nimenomaan tutustumalla uusiin ihmisiin. Ihmisiin tutustumiselle on myös annettu nimi. Yliopistomaailmassahan on tapana antaa yksinkertaisille asioille vaikea nimi, jotta sukulaiset ihmettelisivät, kuinka fiksuja me täällä ollaan. Puhutaan verkottumisesta. Verkottumista harjoitetaan sekä yritysmaailmassa yritysten välillä, että yksityiselämässä henkilöiden välillä. Opiskelijaelämässä verkottumista harjoitetaan samalla tavalla ja tässä työssä SEFE on mukana. Sefe otti vuoden alusta käyttöön uuden sloganin: Yhteinen tekijä. Slogan haluaa korostaa SEFEn roolia yhdistävänä ja kokoavana toimijana omien järjestöjensä välillä. Suomessa annetaan ekonomikoulutusta kolmessatoista eri yksikössä. Tutkintoja myöntävät kolme kauppakorkeakoulua ja kuusi yliopistoa. Jokaisessa kolmessatoista yksikössä on järjestö, joka hoitaa jäseniensä asioita samaan tapaan kuin meidän Warrantti. Yhteisöjen jäsenet kuuluvat myös Sefeen, kuten Vaasassakin. Jokavuotinen yhteinen tapahtuma kyltereille ympäri Suomea ovat Kylteripäivät, eli Kypä, jotka järjestettiin tänä vuonna Turussa. Kylteripäivillä kylterihenkeä luotiin aluksi seminaarilla, joka päättyi yhteiseen paneelikeskusteluun, sitten vauhti jatkui vesiliukumäessä ja illallisella, josta yhteisiin bileisiin Turkulaisten yötä järkyttämään. Viimeiset hitaat tanssittiin vasta seuraavan päivän silliksellä. Kypä on taatusti kokemisen arvoinen tapahtuma, ja kehotankin osallistumaan ensi vuonna. Paikkakunta on vielä auki, mutta Vaasakin on listalla Kypää odotellessa verkottumista muiden tulevien ekonomien kanssa voi harjoittaa muin keinoin. Kuten varmaan tiedät, on Vaasassa toinenkin kauppatieteitä opettava yksikkö: Hanken. Wallitus ja Vaasan Hankenin hallitus ovat verkottuessaan päättäneet tiedottaa jäsenilleen toistensa merkittävimmistä tapahtumista. Hankenilla on myös oma Cella Nova ravitsemusliike, joka sijaitsee vanhan Salakapakan paikalla. Kylteriverkoston laajentamisen voi siis aloittaa aivan tästä läheltä. Domista Cellaan on 47 askelta, jotka kannattaisi kulkea useamminkin. Juho Jokinen 050-3505964 SEFEn kylteriyhdyshenkilö juho.jokinen@sefe.fi
Valitse mieleisesi ja tule MUKAAN!
~ Linkkisi sisäpiiriin ~ Nyt on taas aika uuden laitosvastaavan. Tällä kertaa laskentatoimen ja rahoituksen laitoksen. Olen toisen vuoden kauppatieteilijä, joka toteuttaa itseään laskentatoimen ja rahoituksen yleisellä linjalla. Tänä vuonna häärin lisäksi myös ylioppilaskunnan hallituksessa, talousasioiden kimpussa. Luennoillakin on tullut käytyä ja siten opiskelijan arki on tullut tutuksi. Laitosvastaavana olen linkki opiskelijoiden ja laitoksen henkilökunnan välillä. Kun jokin kursseissa, kurssien aikatauluissa, laitoksen toiminnassa, opinnoissa yleensä yms. askarruttaa, niin ota silloin yhteyttä minuun. Jos en heti osaa vastata, niin aina otan asioista selvää. Mieluusti otan vastaan myös palautetta kaikista kursseista. Näin varmistat, että palaute menee oikeaan paikkaan oikealle henkilölle. Uusia ideoita toiminnan kehittämiseen otetaan aina vastaan. Eli, jos kehitettävää tai ongelmia opinnoissa ilmaantuu, älä pelkää ottaa yhteyttä. Laura Eerola laura.eerola@uwasa.fi ************************************** * Tiistaina 04.03.2003 meitä kohtasi suuri suru, * * kun yliopistomme kauppatieteiden opiskelija * * menehtyi tapaturmaisesti. * * * * Otamme osaa läheisten suruun. * * Warrantti ry. * * * ***************************************
Tutkintoruletti pyörii Euroopan yliopistotutkintoja ollaan joukolla muuttamassa vertailtavampaan ja läpinäkyvämpään suuntaan. Taustalla on halu parantaa maanosamme kilpailukykyä ja sisäistä liikkuvuutta opiskelu- ja työaikana. Suomen uusia tutkintoja on linjannut opetusministeriön työryhmä. Yliopistotutkinnoista tehdään kaksiportaisia siten, että ensin suoritetaan kandidaatin tutkinto, jonka jälkeen maisteri. Valintakokeessa vaivalla hankittu opinto-oikeus on kuitenkin edelleen voimassa maisterin tutkintoon saakka. Ideana kaksiportaisuudessa on lisätä liikkuvuutta: kandidaatin tutkinto taskussa voi halutessaan lähteä suorittamaan maisteriopintoja toiselta tieteenalalta toisessa yliopistossa tai vaikka muussa maassa. Kauppatieteiden alalla tutkinnonuudistuksiin on totuttu. Perustutkintona on ollut milloin ylempi ja milloin alempi korkeakoulututkinto. Tutkinnon nimikin oli alun perin ekonomi. Nykyisin kauppatieteiden maisterin tutkinnon suorittaneelle myönnetään ekonomin arvo. KTK vs. tradenomi Kauppatieteissä oman leimansa tutkinnonuudistukseen tuovat AMK-tradenomit. Miten kauppatieteiden kandidaatit pärjäävät työmarkkinoilla, kun mukana on läjäpäin tradenomeja? Vastauksia vasta haetaan. Omasta mielestäni kandidaattien kilpailukyky taataan tutkinnolla, joka kannustaa tieteelliseen ajattelutapaan ja takaa vahvan liiketoimintaosaamisen. Kiinteästä työelämäyhteydestäkään ei ole ainakaan haittaa. Kandidaatin tutkinnosta tulee luoda alan yleistutkinto, joka luo luontevan pohjan erikoistaville maisteriopinnoille ja riittävät tiedot ja taidot selvitä työelämässä. Tie maisteriksi edelleen auki Kauppatieteissä ei ole takavuosina juuri kandidaatin tutkintoja suoritettu, eikä halukkuus siihen tulevaisuudessakaan varmasti juuri kasva. Näin ollen opintooikeus pitää jatkossakin saada yksillä valintakokeilla aina maisteriin asti, joka on myös Suomen kansan osaamisen kannalta järkevää. Tutkintojärjestelmän kaksiportaistaminen on tehtävä, joka työllistää ihmisiä yliopistoissa tiiviisti pari vuotta. Tulevaisuutta en muilta osin uskalla ennustaa Lauri Järvinen koso-sihteerikkö Vaasan yliopiston ylioppilaskunta
D r i n k k i k u r s s i Wanhalla ja uudella Wallituksella oli kunnia toimia koekaniineina Giggling Marlinin järjestämällä drinkkikurssilla. Kurssi aloitettiin tehokkaasti jo klo15.30 suuntaamalla W-huoneelta Palosaaren S-marketin kautta Saarion/Rönkön residenssin parvekkeelle terassikauden avajaisiin. Illan edetessä myös Goomilta palanneet liittyivät tärisevin käsin seurueeseen. Gigglingissä Nico, Törö ja Markus olivat hyvinä isäntinä paikalla jo hyvissä ajoin ja istuttivat meidät baaritiskin ääreen lyhyttä teoriaosuutta varten. Kurssia varten Gigglingin henkilökunta oli tehnyt kiitettävän selkeän monisteen, josta ilmenivät drinkkien teko-ohjeet ja hieman historiaa. Näillä tiedoilla voi jo päteä asiantuntevassakin seurassa. Drinkkien tekeminen sujui yllättävän hyvin ja ennen kaikkea se oli erittäin HAUSKAA! Oli mukava fiilis kun sai itse vaihteeksi olla tiskin takana. Kunnon pelimiehille kurssia voi pitää melkeinpä pakollisina opintoina, sillä mikään ei varmasti jatkoilla selätä paremmin kuin itse tehdyt Cosmopolitanit. Saimme myös kokeilla kykyjämme cocktailelokuvan tyylisessä pullojonglöörauksessa, mutta tässä vaiheessa Martinit, Cosmopolitanit, Irish Coffeet ym. olivat jo tehneet tehtävänsä ja koordinaatiossa oli pieniä puutteita itse kullakin. Hyvän fiiliksen ja nousuhumalan siivittäminä jatkoimme porukalla Gringoon ja loppu on historiaa.
Kylteri harrastaa Vaikka kylteriä pidetään sisätiloissa viihtyvänä cityihmisenä, joka harrastaa ainoastaan elitistisiä urheilumuotoja, päätimme kokeilla, onko perinteisessä on poweria. Kun aurinko vielä helotti täydeltä terältä, Saabin nokka suunnattiin kohti Ruotsia. Aivan länsinaapuriin asti emme ehtineet, mutta päätimme valita lajiksemme karvahaalaristen maalaispoikien kuningaslajin eli pilkkimisen. Aikaisemmin suoritetun tehokkaan verkostoitumisen ansioista onnistuimme hankkimaan tarvittavat urheiluvälineet kasaan ennätysajassa. Ryhmällehän pilkkiminen oli ennestään baaritiskiltä tuttua ja osa kehuskeli tuntevansa silakan hajun. Aloitimme meriretkemme pienellä olosuhdekartoituksella ja parkkeerattuamme uuden karhean urheiluauton keskelle lahtea saattoi kylteripilkki alkaa. Pienen urheilujuomatankkauksen jälkeen jäässä oli pitkälti yli toistakymmentä reikää ja kalastuskokeilu alkoi tuntumaan onnistuneelta idealta. Alkuuhosta huolimatta monnit jäivät Ahdin valtakuntaan uiskentelemaan. Lohdutukseksi koukkuun takertui kuitenkin kaislojen sijasta kahisevaa, ja hipiään etelänmatkan veroinen rusketus. Dynaamisina, tulevina uratorpedoina ehdimme kalastuksen lomassa sijoittaa saalimme tuottavasti Thaimaan p ö r s s i i n, p o h t i a maailmanpoliittista tilaa, sopia pari lounastapaamista ja varmistaa keskiviikon etkopaikan. Auringon jo laskiessa siirryimme p a i k a l l i s e e n ravitsemusliikkeeseen nauttimaan saaliista ja kehuskelemaan kalajutuilla. Parin rentouttavan jälkeen lajin avulla saatu tuotto kasvoi silmissä ja veloistakin tuli saatavia. Merellä mukana Rape, Raivo, Hanska ja Pena