NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Finsk numismatisk tidskrift Antellin kokoelman aarteita näytteillä Rahakammiossa 24.5. alkaen. Huhtikuu 2/2014 Kutsu kevätkokoukseen Juhlavuoden asioita Suomen setelikanta ennen vuoden 1840 raharealisaatiota 390. huutokauppa Balderin salissa 26.4.
SUOMEN NUMISMAATTNEN YHDISTYS NUMISMATISKA FÖRENINGEN I FINLAND ry perustettu 1914 YHTEYSTIEDOT Huutokaupanhoitaja Mechelininkatu 15 B 47, 00100 Helsinki Juha Halén 09 662 281 Huutokauppa-asiat auctions@snynumis.fi 050 577 0301 09 662 281 auctions@snynumis.fi fax 09 622 80204 Jäsenasiat sny@snynumis.fi Kaisa Kutilainen 050 588 1105 Toiminnanjohtaja Kurt Pettersson 09 662 281 HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT 040 557 1399 STYRELSEN OCH FUNKTIONÄRERNA auctions@snynumis.fi fax 09 622 80204 Puheenjohtaja KIRJALLISET TARJOUKSET HUUTOKAUPPAAN Petteri Järvi 050 374 7868 sähköpostilla auctions@snynumis.fi faxilla 09 622 80204 Tapahtumakoordinaattori ja sihteeri tai kirjeitse Kaisa Kutilainen 050 588 1105 Mechelininkatu 15 B 47, 00100 Helsinki Varainhoitaja YHDISTYKSEN PANKKITILIT THE BANK Kari Lamminen 050 571 5988 ACCOUNTS OF THE SOCIETY Huutokaupat Auctions Varapuheenjohtaja FI97 5780 3820 0450 10 / OKOYFIHH Juha Hyötyläinen 050 917 9978 Jäsenmaksut Membership fees Jäsenet FI91 8000 1400 1043 04 / DABAFIHH Timo Helle 0400 245 963 Juha Hyötyläinen 050 917 9978 Muut maksut Other payments Kari Lamminen 050 571 5988 FI48 1025 3000 2168 31 / NDEAFIHH Timo Mäenpää 050 487 3386 Jyrki Muona 09 1912 8829 NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Marko Salonen 040 343 3310 TOIMITUS Tuukka Talvio (vast.) ja Yrjö Hyötyniemi KERHOT ISSN 1235-4252. Painos 1800 kappaletta. Antiikki Pekka Kemppinen 040 530 1693 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kunniamerkit Timo Mäenpää 050 487 3386 Tilaushinta sisältyy jäsenmaksuun. Setelit Antti Heinonen Kerhojen kokoukset alkavat klo 18.00 ja ne LEHDEN ILMOITUSHINNAT pidetään yhdistyksen huoneistossa 1/1 sivu 250, 1/2 sivua 125 Mechelininkatu 15 B 47. Takakansi 300 Muistathan käydä yhdistyksen internet-sivuilla: http//www.snynumis.fi OHJELMAA PROGRAM 2014 HUUTOKAUPAT AUKTIONERNA 2014 7.5. Antiikin kerho: painojärjestelmät 26.4.2014 Helsinki, SNY 390 (juhlahuutokauppa) 27.5 Setelikerho: Yksityispankkien setelit 6.9.2014 Helsinki, SNY 391 8.10. Antiikin kerho: Intian hopearahat 22.11.2014 Helsinki, SNY 392 3.12. Antiikin kerho: Pikkujoulu 30
Ajankohtaista Kutsu Suomen Numismaattisen Yhdistyksen kevätkokoukseen Kokous pidetään tiistaina 29.4. klo 18 alkaen yhdistyksen kerhohuoneella osoitteessa Mechelininkatu 15 B 47. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 :n mukaiset asiat: esitellään hallituksen kertomus, tilinpäätös sekä tilintarkastajien tileistä ja hallinnosta antama lausunto edelliseltä kalenterivuodelta; päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta sekä tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä hallituksen jäsenille ja muille vastuuvelvollisille. käsitellään hallituksen esitys uusien kirjeenvaihtajajäsenten kutsumisesta yhdistyksen 100-vuotisjuhlien juhlakokouksen yhteydessä 24.5.2014 Yhdistyksen juhlavuoden kunniaksi kokouksessa on tarjolla kakkukahvit! Tervetuloa! Kokouksessa sekä myös juhlahuutokaupassa 26.4. Balderin salissa on jaossa maksutta Numismaattisen Aikakauslehden numeroita menneiltä vuosilta. Jos kaipaat täydennystä vuosikertoihisi, hae omasi! Tervetuloa mitali-iltaan 26.8.2014 Tilaisuus alkaa klo 18 kuvanveistäjä Pertti Kukkosen ateljeessa Ilmattarentie 13, Helsinki (Käpylä), Mäkelänkadun länsipuolella. Mukaan mahtuu noin 12 henkeä. Ennakkoilmoittautuminen ilkka.voionmaa@kolumbus.fi tai puhelin 050 554 2174, tai aimo.linkosalmi@elisanet.fi tai puhelin 040 551 4012. Tule keskustelemaan mitaleista, niiden muotoilemisesta, valmistamisesta ja keräilystä. Suomen Numismaattinen Yhdistys ja Suomen Mitalitaiteen Kilta Seuraava numero Lehtemme seuraava numero ilmestyy elokuun jälkipuolella. Siihen tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Tuukka Talviolle elokuun alkuun mennessä, mieluiten sähköpostilla tuukka.talvio@ pp.inet.fi. Kirjoittajia pyydetään samalla ilmoittamaan, saako kirjoituksen myöhemmin julkaista sähköisessä muodossa yhdistyksen internetsivuilla. In this number Antti Heinonen gives an account of the paper money used in Finland before the reform of 1840. 31
Suomen setelikanta ennen vuoden 1840 raharealisaatiota Antti Heinonen SNY:n setelikerho valitsi jokin aika sitten kokouksensa aiheeksi otsikon teeman. Tutustuin sen vuoksi pari vuotta sitten julkaistun Suomen Pankin historiateoksen ensimmäiseen osaan 1, jonka pohjalta ja erilaisen kuvamateriaalin avulla alustin aiheesta setelikerhon kokouksessa. Alustus herätti kokouksessa vilkkaan keskustelun. Koska 1800-luvun alkupuolen tapahtumat muodostavat erittäin mielenkiintoisen jakson Suomen setelihistoriassa ja ovat hyvin kuvaavia poikkeustilanteiden rahaoloille laajemminkin, kiinnostavat ne varmasti myös muita aikakauslehden lukijoita kuin vain mainittuun kokoukseen osallistuneita. Tarkastelen seuraavassa aluksi Ruotsin ja Venäjän rahajärjestelmien kehitysvaiheita ja käytössä olleita seteleitä siinä vaiheessa, kun joukko Ruotsin valtakunnan itäosaan kuuluvia läänejä erotettiin vanhasta valtakunnasta ja liitettiin Venäjän keisarikuntaan suuriruhtinaskuntana. Tätä taustaa vasten käsittelen Suomen Pankin seteleiden liikkeeseenlaskuun liittyviä tehtäviä sen vuonna 1811 tapahtuneen perustamisen jälkeen ja liikkeessä olleen setelistön kehitystä Suomen suuriruhtinaskunnan ensi vuosikymmeninä. Sen jälkeen tarkastelen raharealisaatioita, jotka toimeenpantiin Ruotsissa vuonna 1834 ja Venäjällä vuonna 1840, ja sitä miten näiden ansiosta Suomessa syntyivät edellytykset, vasta lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen, vanhan emämaan Ruotsin seteleiden vaihdolle ruplamääräisiin seteleihin. Ruotsin rahajärjestelmän kehitys 1700- ja 1800-luvun vaihteessa Ruotsin rahaolot olivat 1700-luvulla hyvin epävakaat jatkuvien sotien seurauksena. Sotia oli tuossa vaiheessa opittu rahoittamaan painamalla seteleitä. Sen seurauksena jouduttiin luopumaan seteleiden lunastamisesta hopealla, joka oli periaatteessa rahajärjestelmän perusta. Siten Ruotsi oli vuonna 1745 ensimmäisenä maana Euroopassa siirtynyt paperirahakantaan luovuttuaan seteleiden lunastamisesta metallilla. 2 Kustaa III uudisti vuonna 1776 Ruotsin silloisen monimutkaisen rahajärjestelmän, ja hopeakantaan palattiin runsaan kolmenkymmenen vuoden pituisen paperirahaajanjakson jälkeen. Rahayksiköksi ja päärahaksi otettiin riikintaaleri, jossa oli 25,70 grammaa hopeaa. Riikintaaleri jakaantui 48 killinkiin ja killinki puolestaan 12 runstykkiin. Talouden vakaa vaihe jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo runsaan vuosikymmenen kuluttua vuonna 1788 Kustaa III aloitti sodan Venäjää vastaan, ja sen rahoittaminen Ruotsin Valtionpankin seteleillä ei olisi 1 Kuusterä, Antti Tarkka, Juha (2011): Suomen Pankki 200 vuotta. Keisarin kassasta keskuspankiksi I. Helsinki. Teos on käsillä olevan artikkelin keskeinen lähde. Lisäksi kiinnostavaa tietoa löytyy Tuukka Talvion (2003) Suomen Rahat -kirjasta, Gunnar Wetterbergin (2009) kirjasta Pengarna och Makten, Riksbankens historia ja Venäjän keskuspankin (2010) julkaisemasta kirjasta Monetary Circulation of Russia, Historical Sketches, From ancient times to the present. 2 Talvio 2003, 14. 32
onnistunut rikkomatta setelikatemääräyksiä. Sodankäynti vaati kuitenkin rahoituksensa ja tilanteen ratkaisemiseksi perustettiin vuonna 1789 uusi instituutio, Valtionvelkakonttori (Riksens Ständers Riksgälds Contor). Konttorin liikkeeseen laskemat valtionvelkasetelit olivat korollisia papereita, mutta jo alun perin tarkoitettu maksuvälineiksi (kuva 1). 3 Valtionvelkasetelit olivat ulkonäöltään hyvin samankaltaisia kuin Valtionpankin setelit (ks. kuva 7), mutta niiden väärentämisen rangaistavuutta koskeva teksti viittasi vain jäljittelyyn (tuon aikaisella suomen kielellä mukaamiseen ) muttei väärentämiseen. Tuohon aikaan erotettiin toisistaan seteleiden jäljittely (efterapa) ja väärentäminen (förfalska). Jälkimmäisellä tarkoitettiin aidon setelin arvon muuttamista. 4 Rangaistus oli kuitenkin hirttäminen ( skall vara hängd ) molemmissa tapauksissa. Mielenkiintoista on myös ilmiantajalle luvattu ruhtinaallinen 1 000 riikintaalerin palkkio. Viranomaiset käyttivät rikosten torjunnassa siten sekä keppiä että porkkanaa. Valtionvelkaseteleiden lunastaminen metallilla lopetettiin jo vuonna 1791, ja sen seurauksena niiden määrä kasvoi rajoituksitta siten, että vuoden 1800 lopussa hopeaan vaihdettavien valtionpankin seteleiden osuus liikkeessä olevasta setelistöstä oli supistunut 8 prosenttiin. Vuonna 1803 valtionvelkaseteleiden arvon heikentyminen tunnustettiin ja Ruotsin hallituksen määräyksellä toimeenpantiin rahauudistus. Ruotsinkielinen termi reali- Kuva 1. 16 killingin valtionvelkaseteli vuodelta 1794. Sodan rahoittamiseksi Ruotsissa perustettiin 1789 Valtionpankista erillinen laitos, Valtionvelkakonttori, joka ryhtyi laskemaan liikkeeseen valtionvelkaseteleitä. sation tekee selväksi, mistä oli kysymys: valtionvelkaseteleiden arvon alentamisesta (vrt. realisation = alennusmyynti), joskin sillä saatettiin tarkoittaa myös niiden realisointia ja rahaksi muuttamista uudella arvolla. Joka tapauksessa siitä lähtien 1 riikintaaleri hopeana tai Valtionpankin seteleinä vastasi 1 ½ riikintaaleria valtionvelkaseteleinä. Myös tämä vakautustoimenpide jäi lyhytaikaiseksi, sillä Valtionpankki ryhtyi rajoittamaan seteleiden lunastamista hopealla jo 3 Valtionpankin ja Valtionvelkakonttorin seteleiden lisäksi Venäjän sodan aikana oli käytössä myös kolmas paperiraha nimittäin ylisotakomissariaatin liikkeeseen laskemat tilapäissetelit eli ns. faanejelmit ylisotakomissaari P.G. Fahnehielmin mukaan. 4 Ks. myös Talvio 2003, 27. Sinänsä on mielenkiintoista, että vaikka jäljittely (mukaaminen) muodostui keskeiseksi tavaksi väärentää seteleitä sen jälkeen, kun niissä ryhdyttiin käyttämään värejä, on väärentämistä eli setelin arvon muuttamista esiintynyt vielä aivan viime vuosikymmeninä. Tästä ovat esimerkkinä Suomen vuoden 1986 tyypin setelit (nollien lisääminen, ks. Heinonen (2012), Viimeiset markat, 174 175) ja Yhdysvaltain vuoden 1999 tyypin 5 dollarin setelit (seteleiden peseminen ja 100 dollarin ulkoasun kopioiminen näin saadulle aidolle setelipaperille, jossa oli vesileima, joskin väärän henkilön). 33
vuonna 1808, kun Venäjä hyökkäsi Ruotsin valtakunnan itäosaan ja Suomen sota syttyi. Venäjän rahaolot 1700- ja 1800-luvun vaihteessa Venäjän rahaolojen kehitys ei poikennut olennaisesti kehityksestä Ruotsissa 1700-luvulla. Pietari Suuri oli ottanut Venäjällä käyttöön 1700-luvun alussa hopearuplan, joka jakaantui 100 kopeekkaan. Sen hopeasisältöä oli vuosien aikana vähennetty ja se sisälsi vuodesta 1762 keisariajan loppuun asti 18,00 grammaa hopeaa. Tuohon aikaan eri valuuttojen vaihtokurssit noudattivat rahayksiköiden hopeamääriä ja siten hopeataalerin ja hopearuplan välinen teoreettinen vaihtokurssi vuonna 1808 oli 1: 1,43. Venäjällä seteleitä ryhdyttiin laskemaan liikkeeseen Katariina Suuren aikana vuonna 1769. Vuonna 1768 alkanut Venäjän-Turkin sota (1768 1774) kasvatti budjettialijäämää, minkä seurauksena myös Venäjällä havaittiin seteleiden käyttökelpoisuus sotien rahoituksessa. Seteleitä kutsuttiin Venäjällä assignaateiksi, 5 ja niiden metallirahalla lunastamista varten perustettiin Pietariin ja Moskovaan vaihtopankit, jotka ryhtyivät laskemaan liikkeeseen seteleitä. Alun perin assignaatit erosivat toisistaan vain niiden arvoa osoittavan merkinnän ja liikkeeseen laskevan pankin (Pietari tai Moskova) osalta. Myös muut valtion instituutit osallistuivat aktiivisesti assignaattien saattamiseksi kiertoon, joskin ne levisivät suhteellisen verkalleen keisarikunnan reuna-alueille. Siperiassa jopa perinteisten maksuvälineiden, oravanja ketunnahkojen korvaaminen kuparikolikoilla vei aikansa puhumattakaan assignaattien leviämisestä. Monien muiden seteleiden varhaisten liikkeeseenlaskijoiden tavoin Venäjällä havaittiin paperirahan herkkyys väärentämiselle. Katariina Suurelle esitettiinkin vuonna 1776, että seteleihin tulisi niiden väärentämistä koskeva varoitus, jonka mukaan väärentämisestä tuomittaisiin kuolemaan ja ilmiantajalle annettaisiin palkkio. Myös tässä haluttiin seurata Ruotsin esimerkkiä. Kuva 2. 10 ruplan assignaattiseteli vuodelta 1819. Katariina Suuri perusti Venäjän assignaattipankin 1786. 5 Assignaatti tarkoitti Venäjällä pankin liikkeeseen laskemaa seteliä. Viitteessä 1 mainitun Venäjän keskuspankin julkaiseman kirjan sanastossa assignaatti = setelin nimi Venäjän keisarikunnassa 1769 1843. Siten sillä ei ollut yhteyttä Ranskassa 1700-luvun lopussa liikkeeseen laskettuihin assignaatteihin. Jälkimmäisten liikkeeseen laskua perusteltiin sillä, että ne edustivat kirkolta takavarikoitua maaomaisuutta, mutta Ranskan vallankumouksen aikana niiden holtiton liikkeeseenlasku johti hyperinflaatioon. 34
Hallitsija ei kuitenkaan tuossa vaiheessa hyväksynyt ehdotusta, ja viittaus kuolemantuomioon Venäjän seteliteksteihin tuli vasta vuonna 1843. Katariina Suuri jatkoi pankkijärjestelmän kehittämistä vuonna 1786 perustamalla setelinantoa varten Valtiollisen Assignaattipankin (Gosudarstvennyi Assignatsionnyi Bank), joka muodostettiin yhdistämällä Pietarin ja Moskovan vaihtopankit. Huolimatta siitä, että Katariina Suuri oli vuoden 1786 manifestissaan julistanut Jumalan nimessä, ettei assignaattien määrä tule koskaan nousemaan yli 100 miljoonan ruplan, hänen hallituskautensa lopulla 1796 assignaatteja oli liikkeessä 158 miljoonaa ruplaa. Samalla niiden kurssi oli laskenut 69 hopeakopeekkaan. Aleksanteri I:n hallituskauden ensimmäisen vuosikymmenen aikana assignaattien arvon lasku jatkui heikentyen 44 kopeekkaan ja Suomen sodan jälkeen 25 26 kopeekkaan, millä tasolla se pysyi 1830-luvulle. Heikentymisen aikana jopa assignaattien lunastamisesta kuparilla oli luovuttu (kuva 2). Ruotsin ja Venäjän rahaoloille oli siten yhteistä, että molemmissa maissa oli sotien takia laskettu liikkeeseen suuria määriä seteleitä ja peruutettu seteleiden lunastaminen metallilla. Suomen Pankin perustaminen ja sen rahan liikkeeseenlaskuun liittyvät tehtävät Kun Suomi irrotettiin Ruotsista, oli maassa liikkeessä ruotsalaisia Valtionpankin ja Valtionvelkakonttorin seteleitä sekä venäläisiä assignaattiruplia. Vaihtorahana käytettiin ruotsalaisia ja venäläisiä kuparirahoja. Eri rahayksiköiden mukaiset setelit sekä niiden vaihtelevat arvot tekivät tilanteen erittäin hankalaksi. Sen takia säätyjä edustanut suomalainen valtuuskunta ehdotti jo sodan aikana syksyllä 1808 Pietarissa, että assignaattiruplan ja ruotsalaisen paperirahan välinen kurssi määriteltäisiin Pietarissa vallitsevan markkinakurssin mukaan. Rahaolojen vakauttamisella oli siten korkea prioriteetti Suomen suuriruhtinaskunnan hallinnon järjestämisessä. Monivaiheisen valmisteluprosessin tuloksena Venäjän keisari Aleksanteri I vahvisti Waihetus (Wäxeli)- Laina ja Depositioni-Contori Suomen Suuren-Ruhtinanmaasa -nimisen laitoksen perustamista ja ohjesääntöä koskevan manifestin 12. joulukuuta 1811. Päivämäärää pidetään Suomen Pankin perustamispäivänä, vaikka pankki nimensä mukaisesti oli ensi vaiheessa vain pankkitoimintoja hoitava valtion konttori. Konttori -nimitys vaihtui pankiksi vuonna 1817, ja Suomen Pankki -nimitys otettiin käyttöön 1840. Seuraavassa laitoksesta käytetään kuitenkin koko ajan nimitystä Suomen Pankki. Pankin ensimmäisiä tehtäviä rahaolojen järjestämisessä oli saada käyttöön vain yhden rahalajin mukaiset maksuvälineet, syrjäyttää Suomessa yleisesti käytetyt ruotsalaiset rahat, taalerit ja killingit ja korvata ne ruplilla ja kopeekoilla. Venäläisten assignaattiruplien lisäksi Suomen Pankki sai oikeuden laskea liikkeeseen 20, 50 ja 75 kopeekan suuruisia pikkuseteleitä, joilla oli tarkoitus korvata pienet hopearahat, jotka olivat hävinneet kierrosta. Pikkusetelit olivat käypiä vain Suomessa ja Suomen Pankki oli velvollinen lunastamaan ne ruplilla (kuva 3). Liikkeessä olevan ruotsalaisen rahan poistaminen ei osoittautunut niin helpoksi, kuin se ehkä kuviteltiin, eivätkä siinä auttaneet kiellot ja määräykset. 6 Varsinkin 6 Vuonna 1817 annettiin muun muassa määräys, että vuodesta 1819 lähtien kaikki pienet ruotsalaiset setelit oli takavarikoitava. 35
Kuva 3. 75 kopeekan pikkuseteli vuodelta 1815. Suomen Pankki sai oikeuden laskea liikkeeseen kopeekkamääräisiä pikkuseteleitä vaihtorahapulan helpottamiseksi. maaseudun verovelvollisilla, talollisilla ja torppareilla oli käytössään vain ruotsalaista rahaa. Ruotsin seteleitä virtasi Suomeen vielä Suomen irtautumisen jälkeen huolimatta mainituista kielloista. Syyt ruotsalaisen rahan säilymiseen kierrossa olivat moninaiset. Ihmiset eivät helpolla muuta tottumuksiaan, ja uuteen rahayksikköön ruplaan suhtauduttiin epäluuloisesti, varsinkin kun Napoleonin Venäjän sotaretken aikaisista seteliväärennöksistä oli liikkunut huhuja myös Suomessa. 7 Lisäksi ulkomaankaupan rakenne edesauttoi ruotsalaisen rahan säilymistä, sillä Ruotsi säilyi tärkeänä vientimarkkinana myös poliittisten muutosten jälkeen ja Suomen kauppatase oli ylijäämäinen. Yhtenä merkittävänä selityksenä olivat myös ruotsalaisten ja venäläisten rahojen arvosuhteiden muutokset. Ruotsin seteleiden kurssien heikkeneminen jatkui 1800-luvun alkuvuosikymmeninä jyrkästi, mitä rahvas Suomes- Kuva 4. 1 ruplan seteli vuodelta 1820. Kopeekkamääräisten pikkuseteleiden ohella Suomen Pankki sai oikeuden laskea liikkeeseen ruplamääräisiä seteleitä ruotsalaisten seteleiden syrjäyttämisen helpottamiseksi. Tässä vaiheessa Suomen Pankin nimi oli jo muuttunut konttorista pankiksi. sa ei tiedostanut, minkä seurauksena yrittäjät saivat voittoa Suomeen tuomistaan ruotsalaisista seteleistä. Kieltojen ja määräysten ohella yritettiin myös helpottaa rahan vaihtoa. Vuonna 1819 Suomen Pankille myönnettiin oikeus laskea liikkeeseen aikaisempia suurempia 1, 2 ja 4 ruplan seteleitä, joilla olisi helpompi korvata ruotsalaiset setelit (kuva 4). Ruotsalaisten seteleiden vaihdolle syntyivät edellytykset kuitenkin vasta vuosina 1834 ja 1840 Ruotsissa ja Venäjällä suoritettujen raharealisaatioiden myötä. 7 Vihollismaan seteleiden väärentäminen oli tuohon aikaan elimellinen osa sodankäyntiä. Napoleon väärennytti jo ennen Venäjän seteleitä Englannin ja Itävallan seteleitä. Vastaavasti Englanti väärensi Ranskan seteleitä. Perusteet saattoivat olla sekä valuuttapoliittisia, psykologisia tai puhtaasti omien sotaretkien rahoittamista vihollismaan väärennetyllä valuutalla. Ks. edellä mainittua Venäjän keskuspankin julkaisemaa teosta, jossa käsitellään yksityiskohtaisesti Napoleonin väärennöksiä kuvien kera, s. 150 152. 36
Ruotsin ja Venäjän raharealisaatiot ja Suomen siirtyminen hopeakantaan Ruotsin rahaolot vakautettiin vuonna 1834 valtiopäivien jo 1830 tekemän päätöksen mukaisesti. Päätöksen toimeenpanoa viivytettiin sen verran, että Valtionpankin hopeavaranto saatiin riittäväksi. Päätöksen mukaisesti yksi riikintaaleri hopeassa määriteltiin 2 2/3 riikintaaleriksi Valtionpankin seteleissä (banco) ja 4 riikintaaleriksi valtionvelkaseteleinä (riksgäld). Siten seteleiden arvoa alennettiin merkittävästi, mutta Valtionpankin ja Valtionvelkakonttorin seteleiden arvosuhde säilyi samana kuin vuoden 1803 raharealisaatiossa eli 1: 1 ½. Valtionvelkakonttorin setelit säilyivät edelleen kierrossa, mutta niiden liikkeeseen lasku lopetettiin. Valtionpankin 8, 12 ja 16 killingin määräisten seteleiden liikkeeseen laskua jatkettiin käyttäen vanhoja setelilomakkeita, mutta niihin painetussa tekstissä muutettiin pankin nimeä. Wäxel- Bancon tilalle tuli Wäxel-Banque. Sen sijaan riikintaalerimääräiset setelit uudistettiin vuosina 1835 36 siirtymällä värjätyn paperin käyttöön. Ruotsin tavoin myös Venäjällä katsottiin tarkoituksenmukaiseksi vakauttaa rahaolot ja tehdä setelit lunastettaviksi hopealla. Heinäkuussa 1839 julkaistun manifestin mukaan hopeasta tuli ainoa arvonmitta ja vuoden 1840 alusta kaikki sopimukset oli tehtävä hopearahan määräisinä. Yksi hopearupla määriteltiin 3,50 assignaattiruplaksi. Ruotsin ja Venäjän raharealisaatioilla luotiin edellytykset Suomen suuriruhtinaskunnan rahaolojen vakauttamiselle yli 30 vuotta kestäneen sekavan vaiheen jälkeen. Yhtäältä Venäjän raharealisaatio koski myös Suomea keisarikunnan osana. Toisaalta Ruotsin päätös lunastaa seteleitä jälleen hopealla mahdollisti Suomen Pankille hopean hankkimisen saattamalla Suomessa kierrosta vedettävät ruotsalaiset setelit lunastettaviksi Ruotsin Valtionpankissa. Suomen rahauudistus valmisteltiin huolellisesti ja prosessi toteutettiin valtiovarainpäällikkö Lars Gabriel von Haartmanin johdolla. Ensimmäisiin tehtäviin kuului Suomen Pankin uusien 3, 5, 10 ja 25 ruplan hopeakatteisten seteleiden tilaaminen Pietarista. Venäjän setelit, joihin oli sillä välin lisätty värejä seteleiden toisistaan erottamisen helpottamiseksi, vaikuttivat myös Suomen ruplaseteleiden väritykseen. Niiden vaikutus osoittautui pitempikestoiseksi kuin ehkä alun perin ajateltiin, sillä ruplaseteleiden ohella sininen säilyi 5 ja punainen 10 yksikön seteleissä myös vuosien 1875, 1886, 1897 ja 1909 markkasetelisarjoissa (kuvat 5 ja 6). Samanaikaisesti uusien seteleiden hankinnan kanssa käynnistettiin vanhojen assignaattiruplien vaihtaminen hopeaan Pietarissa. Assignaattiruplien lunastamiseksi jouduttiin suuriruhtinaskunnassa laskemaan liikkeeseen vielä lisää Suomen Pankin pikkuseteleitä, vaikka niiden poisvetämisestä oli jo päätös. Toimenpiteen seurauksena niiden liikkeessä oleva määrä yli kaksinkertaistui vuonna 1840. Ruotsalaisten seteleiden saamiseksi pois kierrosta oli tärkeää, että niiden hallussapitäjät kokivat vaihdon houkuttelevaksi. Sen takia päätettiin käyttää edullisia lunastuskursseja ruotsalaisille seteleille eli maksettiin niistä hienoista ylikurssia. Liikkeestä vedetyillä ja Ruotsin Valtionpankkiin lunastettavaksi toimittamillaan ruotsalaisilla seteleillä Suomen Pankilla oli mahdollisuus hankkia hopeaa. Seteleitä toimitettiin Valtionpankkiin yhteensä 6,1 miljoonan riksin edestä, minkä seurauksena valtionpankin hopeavaranto supistui kolmanneksella (kuva 7). Valtionpankista saatu hopea toimitettiin Tukholmasta Pietariin, jossa se myytiin Pietarin rahapajalle. Siitä ja Pietarissa vaihdetuilla 37
Kuva 5. Kuva 6. Kuva 7. Ruotsin Valtionpankin 8 killingin seteli vuodelta 1849. Vaikka ruotsalaisten seteleiden poisvetäminen Suomesta toteutettiin lähes kokonaisuudessaan 1840-luvun alkuvuosina, säilyi arvoltaan pienissä killinkiseteleissä suomenkielinen arvoteksti samanlaisena aina vuoteen 1849 asti. Kuvat 5 6. Suomen Pankin 10 ruplan seteli vuodelta 1849. Liikkeeseenlaskijan nimi esiintyy vuoden 1840 setelisarjassa ensimmäisen kerran muodossa Suomen Pankki. Setelissä on myös ensimmäisen kerran takasivulla Ruotsin seteleiden tavoin seteleiden väärentämisen rangaistavuutta koskeva teksti, kuitenkin vain viittauksena kyseiseen asetukseen. assignaattiruplilla saadulla hopealla maksettiin uudet hopeakatteiset setelit ja luotiin Suomen Pankin liikkeeseen laskemien seteleiden katteena oleva hopeavaranto. Jonkinlaisen kuvan Suomessa tuohon aikaan käytössä olleista rahamääristä antaa arvio, että Suomessa oli vuonna 1840 liikkeessä 6,7 miljoonan hopearuplan edestä erilaista rahaa. Lunastetut setelit jakautuivat lähes tasan ruotsalaisten (48 %) ja venäläisten (45 %) setelien kesken. Sen sijaan Suomen Pankin liikkeeseen laskemien seteleiden osuus oli vaatimaton (7 %). Lopuksi Edellä on kuvattu Suomen setelioloja suuriruhtinaskunnan ensivuosikymmeninä. Vaikka setelistön ja yleensä maksuvälineiden merkitys tuohon aikaan oli vähäinen ja suuri osa kansantaloudesta oli vielä luontaistalouden piirissä, kuvastuvat rahaoloista monet piirteet, jotka ovat liittyneet myöhempiin 38
rahanuudistuksiin. Ihmisten on vaikea tottua rahayksiköiden muutoksiin, monet samanaikaisesti käytössä olevat rahayksiköt, joiden arvo vaihtelee, aikaansaavat rahanvaihtoon ja maksutapahtumiin hämärää liiketoimintaa ja itse rahayksikön vaihtotoimenpide on suunniteltava huolellisesti ja luotava kansalaisille kannustimia suorittaa vaihto. Kuvat 2 6 Jaakko Koskentola. Etsimme kohteita huutokauppoihin Voit jättää rahoja, mitaleita tai kunniamerkkejä Suomen Numismaattiselle Yhdistykselle myyntiin edullisesti. Yhdistyksen provisio on ainoastaan 10 % myyntisummasta ja 4 :n rivimaksu. Kuvattavista kohteista emme peri erillistä korvausta. Huutokaupat pidetään perinteisesti 4 kertaa vuodessa Balderin Salissa. Juhlavuoden syksyllä huutokaupat ovat: 6.9. huutokauppa 391 22.11. huutokauppa 392 Jatkuva sisäänotto, soita toimistolle ja varaa aika arviolle, samalla selvität maksutta kohteesi nykyarvon. Suuri, asiantunteva asiakaskunta takaa hyvät markkinat. Olemme Pohjoismaiden suurin alan yhdistys ja vakiintunut toimija jo 100 vuoden ajalta. Lisätietoja: huutokaupanhoitaja Juha Halén auctions@snynumis.fi 09 662 281 050 577 0301 39
Vanhan Rahan päivä oli menestys Kaisa Kutilainen Suomen Numismaattinen Yhdistys järjesti Balderin salissa lauantaina lähes 20 vuoden tauon jälkeen 15.3. suurelle yleisölle tarkoitetun Vanhan Rahan päivän. Tapahtuman tavoite oli esitellä juhlavuotena numismatiikkaa, lisätä kiinnostusta harrastusta kohtaan ja tuoda juhlavuodelle näkyvyyttä. Juhlanäyttelyssä oli esillä primitiivisiä maksuvälineitä, antiikin rahoja, Ruotsin rahoja (myös plootuja), Suomen metallirahoja ja seteleitä, Venäjän rahoja, poletteja, kunniamerkkejä ja yhdistyksen lyöttämiä mitaleita. Yleisölle oli tarjolla maksutta rahan arviointia ja myynnissä edullisesti alan kirjallisuutta ja antiikin rahoja. Jaossa oli vanhoja Numismaattisen Aikakauslehden vuosikertoja, ja lapsille oli tarjolla kolikoita keräilyn aloittamiseen. Balderin salissa vietettiin erittäin vilkas lauantaipäivä numismatiikan parissa. Tapahtumaan osallistui useita satoja kiinnostuneita kävijöitä. Yleisömenestystä lisäsi tiedotusvälineiden kiinnostus yhdistystä ja tapahtumaa kohtaan. Puheenjohtaja Petteri Järvi oli kertomassa numismatiikasta, yhdistyksen juhlavuodesta ja tapahtumasta mm. Yle Puheessa, Ylen aamutelevisiossa, radio Yle Ykkösen Kultakuume-ohjelmassa, radio Nostalgiassa ja radio Classicissa. Toiminnanjohtaja Kurt Pettersson esitteli numismatiikkaa myös Radio Vegassa. Lisäksi tapahtuma näkyi pääkaupunkiseudun lehdissä. Kävijöille tehdyn kyselyn ja pitkän jonon perusteella kiinnostavin osa tapahtumaa oli kävijöiden omien vanhojen rahojen arviointi. Yhdistys sai hyvää palautetta myös esitelmistä, jotka täyttivät Balderin pikkusalin. Esitelmiä pitivät Pekka Säilä suomalaisista rahaväärennöksistä ja Jyrki Muona antiikin ajan rahaväärennöksistä, puheenjohtaja Petteri Järvi numismatiikan perusteista ja Antti Heinonen euroseteleistä. Näyttelyssä kävijöitä kiinnostivat kyselyn perusteella mm. plootut, poletit, primitiiviset maksuvälineet, antiikin rahat ja suomalaiset setelit. Menestyksen perusteella Vanhan Rahan päivälle on kysyntää, eikä seuraavaa tapahtumaa kannata odottaa 20 vuotta. Runsaasti työtä vaatineessa tapahtumassa oli mukana useita yhdistyksen vapaaehtoisia ja hallituksen jäseniä. Suuri kiitos tapahtuman onnistumisesta kuuluu heille kaikille. Kuvat Jyrki Muona 40
390. J U H L A H U U T O K A U P P A Suomen Numismaattinen Yhdistys r.y. järjestää satavuotisjuhlahuutokaupan lauantaina 26. päivänä huhtikuuta 2014 klo 12.00 Balderin salissa, Aleksanterinkatu 12 A, Helsinki. Huutokauppakohteet ovat nähtävänä klo 10.30 alkaen. Kahvio on auki tilaisuuden aikana. Ю Б И Л Е И Н Ы Й А У К Ц И О Н В честь столетия Нумизматического Общества cостоится юбилеииый аукцион 26 апреля 2014 г. начиная в 12 часов. Адрес Aleksanterinkatu 12 A, Хельсинки. Для просмотра лотов зал аукциона открoется в 10.30. Кафе работает во время аукциона. J U B I L E U M S A U K T I O N Numismatiska Föreningen i Finland håller en festauktion till äran av sin hundraåriga verksamhet lördagen den 26 april 2014 kl. 12 i Balders sal, Alexandersgatan 12 A, Helsingfors. Objekten finns till påseende från kl. 10.30. Kaféet är öppet. J U B I L E E A U C T I O N For the one hundred years of the Numismatic Society a jubilee auction will be held on saturday the 26th of April 2014. The auction will start at 12 o`clock precisely at address Aleksanterinkatu 12 A, Helsinki The items are displayed for inspection from 10.30 am. Café will be open during the auction T E R V E T U L O A V Ä L K O M M E N - W E L C O M E Д О Б Р О П О Ж А Л О В А Т Ь
0,5 ANCIENT COINS 0,75 Greece 1 Syracuse. Hiketas 288-279 B.C. AE 24. 12,01 g. AE 1-1+ 20 S 1209, green patina 2 Thrace. Cherronesos 400-350 B.C. Hemidrachm, AR 1-1+ 25 2,40 g. S 1602 var. 3 Istros. Stater 400-350 B.C. 4,18 g. S 1669 AR 1+ 120 4 Thracian islands. Thassos. Tetradrachm, after 148 B.C. AR 1-1+/1+ 80 16,69 g. S 1759 5 Epidamnos-Dyrrhachium. Drachm. 3rd and 2nd Cent. post 229 B.C. 2,68 g, S 1899 v. partly weakly struck AR 1+ 25 6 Thessalian league. Drachm 196-146 B.C. 3,03 g. S 2234 AR 1 30 7 Euboia. Histiaia. Tetrobol, 3rd century B.C, 2,56 g S 2496 AR 1+ 30 8 Attica. Athens 87/6 B.C. AE 19. 8,13 g S 2567, AE 1 20 slightly corroded 9 Achaean league. Aigion. Hemidrachm 196-146 B.C. AR 1-1+/1+ 25 2,07 g. S 2973 10 Ionia. Samos. Obol, 520-526 B.C. 0,61 g, comp. S 3518 AR 1+ 40 11 Ionia. Miletos. Twelfth, late 6th century B.C. 1,10 g, AR 1+ 40 S 3532, countermarked 12 Kolchis 5th - 4th cent. B.C. Hemidrachm, 1,99 g. S 3628 AR 1 40 13 Pontos. Amisos. AE 21,120-63 B.C. 8,26 g. S 3642 AE 1-1+ 20 Kabeira. AE 23, late 2nd - early 1st cent. 7,35 g. S 3653. 14 Mysia. Kyzikos 480-450 B.C. Obol 0,88 g. S 3848 v. AR 1+ 30 15 Mysia. Kyzikos. Hemiobol 380-350 B.C. 0,41 g. S 3851 AR 1+ 40 16 Mysia. Pergamon. Cistophoric tetradrachm 190-133 B.C. AR 1-1+ 40 12,11 g. S 3944 v. 17 Mysia. Pergamon. AE 22 c. 300 B.C. 6,94 g. S 3976 AE 1?-1 15 18 Ephesos. AE 18 280-258 B.C. 3,61 g. S 4405 AE 1-1+ 20 19 Ionia. Magnesia. Diobol c. 350 B.C, 1,56 g. S 4480 v. AR 1+ 80 20 Lydia. Siglos c. 450-330 B.C. 5,48 g. S 4683 AR 1?-1 30 21 Caria. Rhodos. Hemidrachm 304-167 B.C. 1,48 g. S 5054 AR 1-1+ 40 22 Phrygia. Arameia. AE 24 133-48 B.C. 8,67 g. S 5120 AE 1+ 20 23 Lycia. Uvug. Tetrobol, 3rd quarter of the 5th century B.C. AR 1 100 S 5194
24 The Macedonian Kingdom. Alexander III, the Great. AE 1-1+ 20 336-323 B.C. E 20, 5,88 g. S 6739 25 The Parthian Kingdom. Orodes II, c. 57-38 B.C. AR 1+ 30 Drachm, 3,84 g. S 7441, tooled 26 The Ptolemaic Kingdom of Egypt. Ptolemy II 285-246 B.C. AE 1-1+ 20 E 28. 15,29 g. S 7779 27 Rome, Republic C. Cassius, 126 B.C. Denarius. S 142 AR 1 25 28 Q. Fabius Labeo, 124 B.C. Denarius S 148, cracked AR 1-1+ 20 29 M. Papirius Carbo, 122 B.C. Denarius. S 151. 3,76 g AR 1-1+/1 25 30 Q. Curtius and M. Junius Silanus, 116/115 B.C. AR 1-1+/1 25 Denarius. S 162, 3,66 g 31 C. Fabius C.f. (Hadrianus?) 102 B.C. Denarius. S 200 AR 1+ 40 32 P. Vettius Sabinus. 99 B.C. Quinarius. S 211, AR 1 80 counterstamped 33 L. Calpurnius Piso L.f.L.n. Frugi. Denarius 90 B.C. S 235 AR 1 30 34 L. Furius Cn.f. Brocchus. Denarius 63 B.C. S 365. AR 1-1+/1 30 Counterstamped, a planchet crack 35 P. Accoleius Lariscolus, 43 B.C. Denarius. S 484 AR 1+ 80 36 As 211-206 B.C. Anonymous issue. S 627. 30,57 g AE 1? 25 36,5 Rome, Empire 37 Augustus, 27 B.C. - 14 A.D. Denarius AR 1+-01/1+ 75 (Lugdunum, 2 B.C. - 4 A.D.). S 1597, reverse off-centered 38 Tiberius 14-37 (Divus Augustus) As, Rome 22-30. S 1789 AR 1?-1 25 39 Caligula 37-41. As. Rome 37-38. S 1803 AR 1?-1/1? 20 40 Claudius, 41-54 As, Rome. A.D. 42. S 1860 AR 1?-1/1? 20 41 Nero, 54-68. Tetradrachm, Alexandria A.D. Billon 1-1+ 25 Regnal year IB (12) A.D. 66-67. 13,32 g. S 2004 42 Galba, 68-69. Tetradrachm, Egypt, Alexandria Billon 1 25 Sep. 68 - Jan. 69. S 2141 var. (Eirene standing) 43 Vespasianus, 69-79 Denarius, Rome A.D. 75-79 AR 1+/1-1+ 50 S 2295, RIC 124(a) 44 Vespasianus, 69-79. Dupondius, Rome 71. AR 1 20 S 2351 v. a hole 45 Domitianus, 81-96 Denarius, Rome A.D. 91. AR 1+ 30 S 2730 v. COS XVII, a hole 46 Trajanus, 98-117 Denarius, Rome A.D. 108 S 3122 AR 1+ 50 47 Nerva, 96-98 Denarius, Rome A.D. 97. S 3023, cleaned AR 1 60