NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Finsk numismatisk tidskrift

Transkriptio

1 NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Finsk numismatisk tidskrift SNY:n ensimmäinen mitali Marraskuu 4/2013 Kutsu syyskokoukseen, juhlavuoden ohjelmaa Rahalöytöjä Suomen pienemmistä linnoista Suomen ensimmäinen rahahuutokauppa? Tuntemattomia esineitä 388. huutokauppa Balderin salissa

2 SUOMEN NUMISMAATTNEN YHDISTYS NUMISMATISKA FÖRENINGEN I FINLAND ry perustettu 1914 YHTEYSTIEDOT Huutokaupanhoitaja Mechelininkatu 15 B 47, Helsinki Hannu Männistö Huutokauppa-asiat auctions@snynumis.fi auctions@snynumis.fi fax Jäsenasiat sny@snynumis.fi Juha Halén Toiminnanjohtaja Kurt Pettersson HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT STYRELSEN OCH FUNKTIONÄRERNA auctions@snynumis.fi fax Puheenjohtaja KIRJALLISET TARJOUKSET HUUTOKAUPPAAN Petteri Järvi sähköpostilla auctions@snynumis.fi faxilla Sihteeri tai kirjeitse Juha Halén Mechelininkatu 15 B 47, Helsinki Varainhoitaja YHDISTYKSEN PANKKITILIT THE BANK Kari Lamminen ACCOUNTS OF THE SOCIETY Huutokaupat Auctions Varapuheenjohtaja FI / OKOYFIHH Juha Hyötyläinen Jäsenmaksut Membership fees Jäsenet FI / DABAFIHH Klaus Damstén Juha Halén Muut maksut Other payments Juha Hyötyläinen FI / NDEAFIHH Kari Lamminen Jyrki Muona NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Timo Helle TOIMITUS Tuukka Talvio (vast.) ja Yrjö Hyötyniemi KERHOT ISSN Painos 1800 kappaletta. Antiikki Pekka Kemppinen Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kunniamerkit Timo Mäenpää Tilaushinta sisältyy jäsenmaksuun. Setelit Antti Heinonen Kerhojen kokoukset alkavat klo ja ne LEHDEN ILMOITUSHINNAT pidetään yhdistyksen huoneistossa 1/1 sivu 250, 1/2 sivua 125 Mechelininkatu 15 B 47. Takakansi 300 Muistathan käydä yhdistyksen internet-sivuilla: http// OHJELMAA PROGRAM 2013 HUUTOKAUPAT AUKTIONERNA Kunniamerkkikerho: aiheena venäläiset Helsinki, SNY 389 rykmenttimerkit Helsinki, SNY Setelikerho: aiheena Suomen setelikanta Helsinki, SNY 391 ennen v:n 1840 raharealisaatiota Helsinki, SNY Antiikinkerho: pikkujoulu 114

3 Ajankohtaista Kutsu Suomen Numismaattisen Yhdistyksen syyskokoukseen Kokous pidetään tiistaina kello 18 alkaen yhdistyksen toimitiloissa, Mechelininkatu 15 B 47, Helsinki. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 10 :ssä mainitut asiat: valitaan kolme hallituksen jäsentä vuosiksi Erovuorossa ovat Klaus Damstén, Juha Halén ja Juha Hyötyläinen; valitaan tilintarkastaja ja toiminnantarkastaja ja heille varamiehet; määrätään jäsenmaksut vuodelle 2014; vahvistetaan vuoden 2014 talousarvio; vahvistetaan toimintasuunnitelma vuodelle Tervetuloa! Suomen Numismaattisen Yhdistyksen juhlavuosi 2014 Tulevana vuonna Suomen Numismaattinen Yhdistys täyttää 100 vuotta. Juhlavuoden aikana järjestetään erilaisia tapahtumia, joihin yhdistyksen jäsenet voivat osallistua. Vanhan rahan päivä järjestetään lauantaina maaliskuun alkupuolella, paikka ja aika ilmoitetaan tarkemmin Numismaattisessa Aikakauslehdessä 1/2014. Ohjelmassa on näyttelyitä, rahojen arviointia, esitelmiä ja juniorijäsenten aktivointia pienillä rahapaketeilla. Tarjolla on myös mm. kohtuuhintaisia antiikin rahoja. Vuoden 2014 toinen huutokauppa pidetään juhlahuutokauppana, myös tästä ilmoitetaan tarkemmin alkuvuoden aikana. Juhlavuoden päätapahtuma sijoittuu viikonloppuun Lauantaina kello 11:30 avataan Antell-aiheinen näyttely Kansallismuseossa. Kello 14:00 alkaen pidetään juhlakokous ravintola Sipulissa Katajanokalla. Iltajuhla on samassa ravintolassa kello 19:00 alkaen. Siellä julkaistaan juhlakirja sekä jaetaan huomionosoitukset ja Örnhjelm-mitali. Sunnuntaina juhlallisuudet jatkuvat opastetulla tutustumisella Suomenlinnaan ja lounaalla Suomenlinnan Panimoravintolassa. Kaikkiin juhlaviikonlopun tapahtumiin vaaditaan ennakkoilmoittautuminen. Loka- tai marraskuussa yhdistys osallistuu Turun linnan raha- ja mitalikabinetin avajaisiin. Paikalle mahtuu noin 30 vierasta. 115

4 Rahalöytöjä Suomen pienemmistä linnoista Frida Ehrnsten Tämän vuoden aiemmissa numeroissa (1 3/ 2013) olen esitellyt rahalöytöjä Suomen keskiajan suurista kivilinnoista. Viipurin linna kuuluisi luontevasti tähän sarjaan, mutta valitettavasti tiedot sieltä löydetyistä rahoista ovat hajanaisia ja vähäisiä. Wiipurin Sanomissa mainitaan, että korjaustöitä tekevät työmiehet olivat löytäneet muinaisajan rahoja. Tarkennuksena kerrotaan vielä, että rahojen joukosta kuuluu olevan muutamia jo hyvinkin vanhoja. Myös vuodelta 1891 on maininta vanhoista rahoista (Lagus 478). Näillä tiedoilla ei kuitenkaan pitkälle päästä, joten tässä vaiheessa Viipurin linna jää tulevaisuuden projektiksi. Esitän sen sijaan lyhyen yhteenvedon siitä, mitä rahoja Suomen muista, pienemmistä linnoista on löytynyt. Kansallismuseon Rahakammiossa on löytöjä sekä Hakoisten että Liedon linnavuorilta, Junkarsborgista ja Raaseporin linnasta, Kuusiston piispanlinnasta ja Ahvenanmaan Kastelholmasta. Linnavuoret Rautakauden lopun muinaislinnat sijaitsivat asutuskeskusten yhteydessä, usein vesistöjen lähellä. Mahdollisia linnamäkiä on Suomessa rekisteröity noin 400, mutta vain noin 90 on varmasti dokumentoituja (Gardberg 1993: 8 9). Ainoastaan kolmelta linnavuorelta on rahalöytöjä niiden varsinaiselta käyttöajalta. Vanhin löydöistä on Satakunnan Vesilahdessa sijaitsevalta mäeltä, jolla suoritettiin kaivauksia vuonna Muiden rauta- 116 Artikkelisarjassa esitellyt linnat: 1. Kastelholma, 2. Turun linna, 3. Liedon Vanhalinna, 4. Kuusiston piispanlinna, 5. Junkarsborg, 6. Raaseporin linna, 7. Hämeen linna, 8. Hakoisten linnavuori, 9. Olavinlinna.

5 kautisten esineiden lisäksi paikalta löytyi yksi itämainen raha viikinkiajalta (abbasidi, ; Talvio 2002: 199). Esihistoriallisten linnavuorien käyttö jatkui usein keskiajan alkuun asti. Näin on myös Liedon Vanhalinnan tapauksessa. Siellä on tehty useita kaivauksia alkaen 1880-luvulta, jolloin Hjalmar Appelgren-Kivalo suoritti linnavuoren ensimmäiset arkeologiset tutkimukset. Juhani Rinne johti kaivauksia , ja 1950-luvulta lähtien vuorella tai sen ympäristössä on kaivettu useana kesänä Turun yliopiston toimesta (Gardberg 1993: 21). Rahoja on löytynyt yhteensä 16 kappaletta, joista kuusi on 1000-luvulta, kaksi rautakauden ja keskiajan taitteesta ja kahdeksan keskiajalta, noin 1210-luvulta 1300-luvun alkuun (Luoto 1984: 66 67; Talvio 2002: 207). Löytöaineisto kertoo siten rahan käytöstä linnavuorella sekä ennen että jälkeen monetarisoitumisen. Liedon Vanhalinna voidaan nähdä Turun linnan edeltäjänä, ja Janakkalan Hakoisten linnalla oli samanlainen rooli ennen Hämeen linnan rakentamista. Vaikka Hakoisten linnavuorella on myös kaivettu useaan otteeseen, sieltä ei ole löydetty kuin yksi ainoa raha, Birger Maununpojan ( ) penninki. Myös muu löytöaineisto on lähinnä varhaiskeskiaikaista, joten todennäköisesti linna on perustettu vasta 1200-luvulla Birger Jaarlin toimesta (Gardberg 1993: 24). Junkarsborg ja Raaseporin linna Junkarsborgin pieni linna on perinteisesti nähty Raaseporin edeltäjänä. Linnan rakennusvaiheista ei ole tarkkaa tietoa, mutta nykyisen käsityksen mukaan sen puu- ja kivirakenteet ovat ajalta ennen 1300-luvun puoliväliä. Mahdollisesti paikalla on ollut myös aikaisempi varhaiskeskiaikainen linnoitus (Voionmaa 1977: ; Forsén & Moisanen 1993: 42 43) luvulla Junkarsborg ja Raasepori toimivat vähän aikaa rinnakkain, kunnes Junkarsborg jäi käytöstä 1400-luvun alussa. Junkarsborgia tutkittiin J. R. Aspelinin ja Alfred Hackmanin voimin vuosina 1892 ja 1893 sekä Jouko Voinmaan johdolla 1937 ja Rahoja on löytynyt yhteensä 10, kaikki 1300-luvulta ja sen jälkipuolelta. Neljä rahaa on Gotlannista, yksi Norjasta ja yksi Tallinnasta. Loput neljä rahaa ovat ruotsalaisia brakteaatteja. Pelkästään rahalöytöjen perusteella Junkarsborgin historia vaikuttaa varsin lyhyeltä ja keskittyneeltä. Raaseporin linna rakennettiin 1370-luvun lopussa Länsi-Uudenmaan keskukseksi ja Tallinnan vastapainoksi. Suhteet Tallinnaan olivat läheisiä koko linnan aktiivisen kauden aikana, mutta vuodesta 1437 yhteydet Tukholmaan tiukentuivat. Samalla myös linnan sisäpoliittinen merkitys kasvoi ja linna koki loistoaikansa, kun sitä kunnostettiin ja laajennettiin; esimerkiksi pyöreän tornin rakentaminen ajoittuu todennäköisesti 1400-luvun jälkipuolelle luvun alussa linna vaihtoi omistajaa tiuhaan tahtiin ja vielä 1540-luvulla sitä vahvistettiin. Tämän jälkeen lääninhallintoa kuitenkin uudistettiin ja uudeksi hallintokeskukseksi tuli Helsinki. Raaseporin läänin hallinto taas siirrettiin Tammisaaren kuninkaankartanoon vuonna Raaseporin linna hylättiin kokonaan ja vuosisatojen aikana se rappeutui pikkuhiljaa (Gardberg 1993: 83 91). Vasta 1880-luvulla matkailijoiden kiinnostus rauniota kohtaan heräsi. Muinaistieteellinen toimikunta anoi vuonna 1886 hallitukselta varoja kunnostamista varten, ja työt alkoivat Neljän vuoden ajan linnasta tyhjennettiin sortunut maa-aines ja siellä tehtiin välttämättömiä korjauksia. Myöhemmät työt ovat lähinnä keskittyneet muurien konservointiin (Gardberg 1993: 91). Suurin määrä rahoja on otettu talteen vuosina , yhteensä 35 kappaletta. 117

6 Vaikka Raaseporista on suhteellisen paljon rahoja, niitä ei valitettavasti voida tarkemmin yhdistää linnan tiloihin ja rakennusvaiheisiin. Suurin osa rahoista on nimittäin saatu talteen sekoittuneesta maa-aineksesta, eikä tarkkoja löytöpaikkoja ole dokumentoitu. Löydetyt rahat sopivat kuitenkin hyvin linnan historiaan. Vanhimmat niistä ovat 1300-luvun jälkipuolelta ja niiden joukossa on sekä Tallinnan artigeja että Ruotsin penninkejä. Keskiaikaisista rahoista yli puolet (25) on liivinmaalaisia, pääosin Tallinnasta ja Tartosta, mutta myös Riiasta. Lisäksi aineistoon kuuluu saksalaisen ritarikunnan killinki ja Liettuan penninki. Suurin osa liivinmaalaisistakin rahoista on 1400-luvun puolivälistä, joten ainakin rahalöytöjen perusteella suhteet Tallinnaan pysyivät yhtä vahvoina, vaikka myös yhteydet Ruotsiin paranivat luvun alun rahat puuttuvat löytöaineistosta lähes kokonaan, vaikka linna oli vielä käytössä. Ainoa poikkeus on Wolter von Plettenbergin Tallinnan penninki 1530-luvulta. Linnan hylkäämisen jälkeiseltä ajalta rahoja on luonnollisesti melko vähän, mutta vuonna 1893 talteen otetuista rahoista peräti 13 on kuitenkin vuosilta Koska tarkempia tietoja niiden löytöpaikoista ei ole, emme voi tietää ovatko ne varmasti linnan sisältä. Kyseessä voi yhtä hyvin olla pienempi kätkö linnan ulkopuolelta. Vaikka linna oli hylätty, matkailijoita ja kauppiaitakin on tietysti voinut pysähtyä ihmettelemään sen raunioita. Kuusiston piispanlinna Kuusiston linna oli piispan maallisen vallan tukikohta ja poikkeaa siten suuresti Suomen muista keskiaikaisista linnoista. Linna perustettiin todennäköisesti jo 1200-luvun lopulla, ja sen historia ulottuu vuoteen 1528, jolloin se Kustaa Vaasan käskystä purettiin. Vuonna 1318 novgorodilaiset polttivat seutua eikä jälleenrakentamisesta sen jälkeen ole tarkempia tietoja. Kuusisto on kuitenkin nopeasti saatu takaisin asumiskuntoon, sillä 1300-luvulla moni piispa oleskeli siellä. Linnan merkittävin rakennuskausi oli Magnus Olai Tavastin piispakaudella. Näihin aikoihin Kuusistosta alettiin myös puhua linnana. Vuonna se 1485 paloi mutta rakennettiin pian uudelleen (Gardberg 1993: 124). Vuonna 1522 linna joutui tanskalaisten haltuun ja kuningas Kristian II lahjoitti sen palkkioksi Sören Norbylle. Jo pari kuukautta myöhemmin Kustaa Vaasa ajoi kuitenkin tanskalaiset maasta ja Kuusisto siirtyi takaisin Ruotsin alaisuuteen. Uskonpuhdistuksen myötä linna joutui kruunulle ja jo seuraavana vuonna Kustaa Vaasalta tuli määräys sen purkamisesta. Rauniota käytettiin monta sataa vuotta sen jälkeen rakennustöiden kivilouhoksena (Gardberg 1993: 127). Kiinnostus linnan historiallista arvoa kohtaan heräsi 1800-luvun jälkipuolella, ja nykyään Kuusisto on parhaiten tutkittu linnamme. Vuosina 1877 ja 1879 osa raunioista kaivettiin Reinhold Hausenin johdolla ja 1890-luvulla työt jatkuivat Magnus Schjerfbeckin ja Allan Schulmanin toimesta. Vuonna 1959 alkoivat uudet tutkimustyöt, jolloin paljastettiin esilinnojen muurinosat. Suurin projekti lähti käyntiin 1980-luvun puolivälissä, ja se jatkui aina vuoteen Laajat restaurointi- ja tutkimustyöt ovat täydentäneet kuvaa Kuusiston historiasta ja myös rahojen osalta aineisto on sekä laaja että monipuolinen. Yhteensä rahoja on löytynyt 278, ja peräti 252 niistä on keskiaikaisia luvun lopun ja 1900-luvun alun löydöt eivät sisällä yhtäkään rahaa 1300-luvulta. Tämä johtikin aikanaan spekulaatioihin linnan perustamisesta vasta 1400-luvulla (Taavitsainen 1979: 10 15). Varhaiseen löytöaineistoon kuuluu lukuisia rahoja 1400-luvun lopusta ja varsinkin tanskalaisten valloituksen ajalta 1500-luvun alusta. Tanskalaiset 118

7 hvidit ja kupariklippingit muodostavat selvän enemmistön 1800-luvulla kerätyssä löytöaineistoissa. Taavitsainen huomioi myös aikanaan tanskalaisten rahojen suuren määrän ja liitti tämän ilmiön Sören Norbyn valloitukseen (Taavitsainen 1979: 14). Linnasta löytyykin huomattava määrä Norbyn 1520-luvun alussa lyöttämiä killinkejä, joita jo 1883 otettiin talteen yhteensä yhdeksän kappaletta (HY 422). Myöhemmin niitä on löytynyt viisi lisää (kuva 1). On jopa esitetty, että Norbyn rahoja olisi mahdollisesti lyöty linnassa tai Turussa Kuusiston lähellä (Leimus 2008: ; vrt. Talvio 2007: ). Muut rahalöydöt 1800-luvun kaivauksista koostuvat pääasiassa suuresta määrästä aurtoja 1400-luvulta sekä tanskalaisista hvideistä vuosilta Vuonna 1893 löytyi myös 25 kupariklippinkiä 1520-luvulta. On hyvin todennäköistä, että ainakin osa niistä on alkuaan peräisin yhdestä kätköstä, sillä kertymälöydöissä yksittäiset rahatyypit ovat hyvin harvoin niin voimakkaasti edustettuina. Löytöjen suhteellisen homogeeniseen joukkoon mahtuu myös hieman erikoisempi raha, Frankfurtissa lyöty keisari Sigismundin gulden vuosilta (KM 2862: 74; Kluge 2007, n:o 654) (Kuva 2). Vuonna 1985 käynnistynyt uusi tutkimusprojekti toi löytöaineistoon rahoja myös 1300-luvulta. Vanhimmat niistä ovat Maunu Eerikinpojan penninkejä luvulta, lisäksi on yksi kruunubrakteaatti Tallinnasta, ajoitukseltaan noin (Haljak 2010: 7). Samalta ajalta on myös ranskalainen laskuraha (n ; RK ). Rahojen määrä lisääntyy kuitenkin vasta 1300-luvun puolivälin jälkeen Maunu Eerikinpojan brakteaattien myötä. Suurimman löytöryhmän muodostavat edelleenkin 1400-luvun rahat. Uudenajan rahat ovat Kuusistossa hyvin harvinaisia. Vuonna 1892 löytyi kolme venäläistä 1500-luvun tipparahaa Iivana IV:n, Kuva 1. Sören Norbyn killinki Kuusiston linnasta. Kuva Outi Järvinen/Suomen Kansallismuseo. Kuva 2. Yksi Suomen harvoista keskiaikaisista kultarahoista löytyi Kuusiston linnasta Frankfurtin guldeniin ( ) on kuvattu Johannes Kastaja. Kuva Frida Ehrnsten/Suomen Kansallismuseo. Fjodor Ivanovitšin ja Boris Fjodorovitšin ajoilta sekä pari 1700-luvun rahaa. Seuraavana vuonna löytyi seitsemän kuparirahaa vuosilta Vuonna 2005 talteen otettua Kustaa IV Aadolfin ¼-killinkiä lukuun ottamatta kaikki viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana löydetyt uudemman ajan rahat ovat Suomen markkoja 1900-luvulta. Terhi Kivistö, joka tekee Turun yliopistossa väitöskirjaa keskiajan kruununverotuksesta talonpoikien ja porvareiden näkökulmasta, on tutkinut myös Kuusiston rahalöytöjä, joista hänellä on valmisteilla sivulaudaturtyö (Kivistö, henk. komm ). Se tulee varmasti tarjoamaan paljon uutta tietoa niin löydöistä kuin linnan historiastakin. Kastelholma Kastelholman kivilinnan perustamisesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta on arveltu, että se olisi tapahtunut 1380-luvun puolivälissä. Sitä ennen paikalla sijaitsi jonkinlainen puu- 119

8 Kastelholman rahat aikakausittain, kastelli. Keskiaikainen linna koostuu päälinnasta ja esilinnasta. Vuonna 1418 Ahvenanmaasta tuli itsenäinen läänitysalue, joka annettiin tanskalaiselle Bengt Pogwishille, samalle herralle joka 1420-luvulla hallinnoi myös Raaseporin linnaa. Myöhemmin 1400-luvulla linna oli vuorotellen läänitettynä ja kruunun alaisena. Vuonna 1507 Sören Norby piiritti Kastelholmaa ja valtasi sen. Linna siirtyi pian jälleen ruotsalaisille, mutta jo vuodesta 1520 se oli taas tanskalaisten hallussa kesään 1523 asti. Kustaa Vaasan aikana linna siirtyi kuninkaan voutien alaisuuteen. Juhana III vietti itse aikaa Kastelholmassa ja 1571 hän piti veljeään Eerikiä ja tämän vaimoa vankina linnassa luvun alussa linnan merkitys väheni, ja kun Ahvenanmaa 1634 liitettiin Turun lääniin, linna menetti asemansa kokonaan. Siitä tuli varasto, joka pikkuhiljaa rappeutui. Tulipalo vuonna 1745 tuhosi sen lähes kokonaan (Gardberg 1993: ). Raunioiden konservointi alkoi vuonna 1891, mutta varsinaisia tutkimuksia linnassa ei silloin suoritettu. Rahoja sieltä on kuitenkin otettu talteen jo vuosina Ensimmäinen varsinainen kaivaus tehtiin 1950, ja tutkimuksia suoritettiin linnassa lähes vuosittain. Kaiken kaikkiaan Kastelholman linnasta ja sen lähiympäristöstä on löydetty 317 rahaa, joista 142 on keskiaikaisia. Varhaiset löydöt 1800-luvulta ja luvun alusta ovat Rahakammion kokoelmissa, kaikki uudemmat kuuluvat Ahvenanmaan museolle luvun rahat ovat linnan löytöaineistossa hyvin harvinaisia, eikä niitä ole kuin yksittäisiä kappaleita. Rahojen määrä nousee 1400-luvun puolivälissä, ja niitä on varsin runsaasti myös 1500-luvun alusta. Tässä suhteessa Kastelholman rahat poikkeavat Suomen kaikista muista kertymälöydöistä. Tanskalaisten rahojen osuus on keskiaikaisten rahojen kohdalla luonnollisesti huomattava, mikä selittyy linnan historialla. Liivinmaalaisia rahoja ei sen sijaan esiinny aineistossa kuin satunnaisesti. Uuden ajan rahojen joukossa on myös esimerkki suhteellisen myöhäisestä kätköstä. Linnasta on nimittäin löytynyt aarre, johon kuuluu 50 kahden markan hopearahaa vuosilta Muuten linnan uudempi 120

9 raha-aineisto muodostuu tyypillisistä pikkurahoista, joskaan 1600-ja 1700-luvun rahoja ei ole niin paljon kuin yleensä kertymälöydöissä. Tämäkin kuvastaa linnan historiaa hyvin, sillä sen aktiivisin kausi päättyi jo 1600-luvun alussa. Yhteenveto Jos linnassa tehdään arkeologisia tutkimuksia, sieltä löytyy mitä todennäköisimmin myös rahoja. Kaikki linnat ovat omalla tavallaan olleet keskuspaikkoja ja niissä on siten luonnollisesti liikkunut rahaa. Maahan syystä tai toisesta jääneet rahat kuvastavat linnojen historiaa ja kertovat niiden käytöstä ja kontakteista. Yleensä kyseessä ovat tavanomaiset pikkurahat, mutta jokaisella löytöaineistolla on myös omaleimaiset piirteensä. Linnavuorilta löytyneet rahat kertovat varhaisesta rahanhistoriasta ja rahan käytöstä sekä ennen että jälkeen monetarisoitumisen. Uudellamaalla Raaseporin linna rakennettiin lähinnä kauppapoliittisista syistä, ja rahojen perusteella suhteet Liivinmaalle olivatkin hyvin tiiviit. Kuusistolla taas oli keskiaikaisena piispojen tukikohtana toisenlainen merkitys. Löydöt kertovat siellä vauraasta keskiajasta ja kontakteista Eurooppaan. Rahojen joukosta löytyy esimerkiksi ranskalainen laskuraha, joka on yksi vanhimmista koko Suomesta. Tanskalaisten vaikutus näkyy sekin rahalöydöissä hyvin selkeästi. Myös Kastelholmassa tanskalaisten rahojen määrä on verrattain suuri, muuten luvun iso määrä rahoja kertoo linnan merkityksestä läänin hallintokeskuksena keskiajalla. Vaikka linnojen löydöt edustavat vain pientä murto-osaa niistä rahamääristä, joita niissä ja niiden kautta on kulkenut, osoittaa etenkin Kuusiston rikas löytöaineisto kuitenkin, että paljon kiinnostavaa voi tulla päivänvaloon, kunhan alueita vain tutkitaan. Lyhenteet HY = Helsingin yliopiston rahakokoelma KM = Suomen Kansallismuseo RK = Rahakammio Lyhenteet ja kirjallisuus Forsén, Björn & Moisanen, Jukka 1993: Svartån och bebyggelsen runt denna. Finskt Museum 100, Gardberg, Carl Jacob 1993: Suomen keskiaikaiset linnat. Keuruu. Haljak, Gunnar 2010: Livonian Coins, XIII XVIII Century. Part I: Feudal States, Livonian Coins from XIII XVI Century. Tallinn. Kluge, Bernd 2007: Numismatik des Mittelalters I. Berlin / Wien. Lagus, Wilhelm 1900: Numismatiska anteckningar II. Om mynt funna i finsk jord. Helsingfors. Leimus, Ivar 2008: Über die Beziehungen zwischen Münzstätten in Tallinn (Reval) und Finnland in der 1520er Jahren. Scripta varia numismatico Tuukka Talvio sexagenario dedicata (SNYn: julkaisuja 6), Luoto, Jukka 1984: Liedon Vanhalinnan mäkilinna (SMYA FFT 87). Helsinki. Taavitsainen, Jussi-Pekka 1979: Kuusiston linnan kaivauslöydöt. Turun kaupungin historiallinen museo, raportteja 3. Talvio, Tuukka 2002: Coins and Coin Finds in Finland AD (Iskos 12). Helsinki. Talvio, Tuukka 2007: The coins of Søren Norby in Finnish finds. Magister Monetae. Studies in Honour of Jørgen Steen Jensen (PNM 13), Voionmaa, Jouko 1977: Junkarsborg. Historisk Tidskrift för Finland 62. Wiipurin Sanomat

10 Suomen ensimmäinen rahahuutokauppa? Tuukka Talvio Suomen Numismaattinen Yhdistys piti ensimmäisen huutokauppansa 9. marraskuuta Sitä aikaisemmista rahahuutokaupoista Suomessa ei ainakaan tämän kirjoittaja ole nähnyt missään tietoja. Helsingin yliopiston raha- ja mitalikokoelman arkistossa Kansallismuseon Rahakammiossa on kuitenkin säilynyt irrallinen pieni paperilappu, jossa mainitaan Helsingfors Tidningar -lehdessä (n:o 98) julkaistu huutokauppailmoitus. Suomennettuna se kuuluu seuraavasti: Luettelo edesmenneen esittelijäsihteeri Waseniuksen jälkeenjääneestä R a h a- j a M i t a l i k o k o e l m a s t a joka tullaan myymään täkäläisessä huutokauppakamarissa tänään lauantaina tämän kuun 7. p. klo 3 iltap. on nähtävissä [tiloissamme] Wasenius & Comp. Senaatin sotilastoimikunnan esittelijäsihteeri Adolf Johan Wasenius ( ) oli sivutöinään toimittanut Helsingfors Tidningar -lehteä, jossa ilmoitus hänen kokoelmansa myynnistäkin ilmestyi. Edellisen päivän lehdessä oli ollut ilmoitus hänen kirjojensa myymisestä. Lehden oli perustanut hänen veljensä Gustaf Otto Wasenius, joka perusti myös ilmoituksessa mainitun, aikanaan tunnetun Waseniuksen kirjakaupan. (Se siirtyi myöhemmin Stockmann Oy:lle, joka lakkautti sen 1960-luvun lopussa.) A. J. Waseniuksen keräilyharrastuksesta ei valitettavasti näytä säilyneen lähempiä tietoja. Ilmoituksessa mainittu huutokauppa- luettelo lienee ollut käsinkirjoitettu, joten sitä tuskin on mahdollista enää löytää. Helsingissä ilmestyi tuolloin kaksi muutakin lehteä, Finlands Allmänna Tidning (jota A. J. Wasenius myös oli toimittanut) ja Helsingfors Morgonblad. Niissä raha- ja mitalikokoelman huutokaupasta ei ollut ilmoitusta ehkä sitä pidettiin tarpeettomana, sillä HT oli tuolloin maan johtava sanomalehti, kun taas ja FAT sisälsi etupäässä virallisia tiedonantoja. Tässä yhteydessä on kuitenkin kiinnostavaa todeta, että Helsingfors Tidningar julkaisi noihin aikoihin toisenkin rahoja koskevan ilmoituksen. Myytäväksi tarjotaan -otsikon alla mainittiin lauantaina (n:o 96): Suurempi rahakokoelma, koostuen kullasta, hopeasta ja kuparista, Rosenströmin talossa Kolmikulman torin varrella ylioppilas Ahlqvistilla; ostajille tiedotetaan että kokoelma on nähtävissä vain sunnuntaina aamup. Ilmoituksessa mainittu ylioppilas oli Gustaf Johan Ahlqvist ( ), joka myöhemmin toimi Suomen meriekipaasin alilääkärinä. Tässäkään tapauksessa ei kokoelmasta itsestään ole enempiä tietoja. Ahlqvist oli Virolahden kappalaisen poika ja tuolloin vasta 23-vuotias. Saattaa olla, ettei kokoelma ollut hänen omansa, vaan hän vain hoiti sen myymistä jonkun Helsingin ulkopuolella asuvan henkilön puolesta. Kolmikulman tori tunnetaan nykyään myös Dianapuistona. 122

11 Tuntemattomia esineitä Juha Ågren Mitä voi saada selville erästä metallisia prikkaa muistuttavia esineitä, joissa on kiinnostavia kaiverruksia mutta joiden alkuperästä tai käyttötarkoituksesta ei ole tietoa? Niitä on yhteensä 18, kaikki pyöreitä ja osassa reikä keskellä. On ilmeistä, että ne liittyvät Suomeen, sillä joihinkin niistä on kaiverrettu sana FIN ja kaikissa on Suomen rahaan viittaavia merkintöjä: 50 p, 1 mk tai 5 mk. Esineet olivat myynnissä joulukuussa 2012 London Coins -huutokaupassa 139, kohteen numero oli Huutokauppayhtiön sähköposteista ilmenee, että esineet ovat peräisin Englannista. L-merkinnällä varustettujen prikkojen materiaali muistuttaa silmämääräisesti messinkiä tai alumiinipronssia. Tämä materiaali esiintyy ainoastaan markka-arvoilla kaiverretuissa prikoissa, joissa ei ole reikää keskellä. Prikat, joissa on koodi 032, ovat kaksimetallisia siten, että syvennyskohdissa materiaali on kiilloton pronssisen ruskea; keskellä olevat reiät ovat niissä läpimitaltaan 6,5 mm. Loput esineet, joissa on erilaisia koodiyhdistelmiä, ovat kaksimetallisia siten, että keskiosan materiaalissa on punertava kuparia muistuttava kiilto; kaikissa on 5 mm:n reikä. Erilaisin koodein varustettujen kuparinkiiltoisten esineiden pinta on patinoitunut eri koodiyhdistelmissä eriasteisesti. Prikkojen taustan selvittämiseksi turvauduin tietoon Suomen vuoden 1921 kuparinikkelirahojen lyömisestä Birminghamin rahapajassa. Asiasta on kerrottu sekä Suo- men rahoja käsittelevissä kirjoissa että James O. Sweenyn teoksessa Birminghamin rahapajan historiasta. Suomen Numismaattiselle Yhdistykselle osoitettu tiedustelu vahvisti myös olettamusta, että prikat voisivat olla Isossa Britanniassa valmistettuja, sillä niitä ei tunnistettu Suomessa tehdyiksi. Ralph Heatonin vuonna 1792 perustama metallialan yhtiö laajensi toimintansa rahanlyöntiin 1850 perustajan pojan Ralph Heaton II:n johtajakaudella. Yhtiön nimeksi on brittiläisessä kirjallisuudessa ja tiedotusvälineissä vakiintunut Birmingham Mint, vaikka se esimerkiksi 1920-luvulla oli virallisesti nimeltään The Mint (Birmingham) Limited. Vuonna 1851 se sai ensimmäisen tilauksen Royal Mintiltä ja samalla yksinoikeuden Royal Mintin ulkomaisten rahojen alihankkijana toimimiseen. Ralph Heaton II otti tällöin myös käyttöön H- merkinnän, joka löytyy Suomenkin rahoista H-kirjain oli pitkään Birminham Mintin tunnus. Vuonna 1912 Royal Mint myönsi King s Norton Metal Co. Ltd -yhtiölle oikeuden osallistua ulkomaisten rahojen valmistukseen. Useat pienemmätkin metallialan yritykset ovat myös osallistuneet rahojen valmistukseen. 1 Lähes monopolin ulkomaiden markkinoilla omannut Birmingham Mint menetti asemansa, kun Royal Mint sai luvan alkaa lyödä ulkomaisia rahoja vuonna Birmingham Mint jatkoi tosin sen alihankkijana, mutta rahojen osuus yrityksen toiminnassa 123

12 väheni. Lyötyään vuonna miljoonaa rahaa se löi 1924 enää 21 miljoonaa. 2 Vuonna 1965 Royal Mint, Birmingham Mint ja IMI, joka tunnettiin King s Nortonina ennen muihin yhtiöihin sulautumista, perustivat yhteenliittymän rahojen valmistamiseksi. Birmingham Mintillä oli määrätty osuus kaikista Royal Mintin ulkomaisista tilauksista. Se on kirjattu Royal Mintin vientirahojen toimituksiin, joten tarkkoja lukuja yhteenliittymän ajalta ei ole Birmingham Mintin osalta. 3 Sweeny julkaisi Birmingham Mintin historian 1980-luvulla. Rahapajan myöhemmistä vaiheista löytyy tietoa internetin numismaattisilta foorumeilta. Kerrotaan, että Birmingham Mint koki huippuhetkensä vuosituhannen vaihteessa, jolloin se Royal Mintin alihankkijana toimitti miljoonia yhden ja kahden euron rahoja EU-maille. Birmingham Mintin kaikkien aikojen arvokkain yksittäinen tilaus oli huhujen mukaan 45 miljoonan punnan arvoinen toimitus yhden ja kahden euron aihioita Saksan rahapajoille. Sen on myös väitetty lyöneen 50 miljoonaa 2 euron rahaa toiselle valtiolle. Näitä tietoja ei voi pitää luotettavina, koska internetsivuilla ei mainita lähteitä, ja Birmingham Mintin toimitukset tuona aikana on sisällytetty Royal Mintin kirjoihin. Alihankintasopimus lopetettiin yksipuolisesti vuonna Sen seurauksena Birmingham Mint nosti Royal Mintiä vastaan 5,4 miljoonan punnan vahingonkorvauskanteen. Birmingham Mint oli nyt menettänyt tärkeän osan liiketoiminnastaan, ja vuonna 2003 maailman vanhin yksityinen rahapaja teki konkurssin. Konkurssipesän hoitaja ilmoitti pian alkavansa myydä Birmingham Mintin omaisuutta. 4 Tämän brittiläisen numismatiikan historian kannalta merkittävän tapahtuman kautta päädymme suoraan tämän kirjoituksen aiheeseen. Erään internetfoorumin (24.carat.co.uk) mukaan vuoden 2003 jälkeen markkinoille alkoi ilmestyä harvinaisia eri maiden rahoja, joihin on kuulunut koerahoja sekä keskeytyneistä toimituksista peräisin olevia rahoja. Birmingham Mintin konkurssi on mahdollinen syy, miten näiden prikkojen kaltaiset esineet ovat päätyneet vapaille markkinoille. Konkurssipesän hoitajat ovat saattaneet pistää ne myyntiin muun irtaimiston kanssa. Intuitiivisesti voinee päätellä, että muista kansainvälisille asiakkaille rahoja lyöneistä tahoista esimerkiksi Royal Mint voidaan suoralta kädeltä sulkea pois. Olisi varmaankin tiedossa, jos Englannin valtion rahapaja olisi tehnyt Suomelle kolikoita. Royal Mintillä ei myös varmaankaan olisi ollut tarvetta myydä tällaista aineistoa, jos siellä olisi joskus tehty jonkinlaisia näytteitä suomalaiselle asiakkaalle. Englannissa on myös yksityinen Pobjoy Mint, joka on valmistanut rahoja ja poletteja asiakkaille ympäri maailman. Pikainen tiedustelu Pobjoy Mintiin sai tyhjentävän vastauksen: he eivät ole koskaan tehneet mitään suomalaiselle asiakkaalle. Joten takaisin Birmingham Mintin jäljille. On kuitenkin pakko ottaa huomioon seikka, joka sotii sitä vastaan, että esineet liittyisivät Birmingham Mintin lyömiin Suomen rahoihin. Birminghamissa tehtiin aikanaan 25 ja 50 pennin sekä 1 markan rahoja, mutta näiden esineiden arvomerkinnät ovat 50 p, 1 mk ja 5 mk. Vuonna 1921 ei vielä edes ollut 5 markan rahoja. Olisivatko nämä sitten poletteja, joita esimerkiksi sähköyhtiöt ja puhelinyhdistykset käyttivät? Jaettuani tietoa Rahakammion ja Birminghamin museon asiantuntijoiden kanssa, todennäköiseltä vaihtoehdolta alkoi vaikuttaa esineiden liittyminen rahanlyönnissä käytettyjen koneiden säätämiseen. Birminghamin museossa Dr David Symons totesi, ettei heillä ole mitään vastaavia esineitä Birmingham Mintiin liittyvässä kokoelmassa. Hän myös 124

13 vahvisti, ettei ensikäden tietoa ole saatavissa entisiltä Birmingham Mintin työntekijöiltä, sillä yhteydet heihin on menetetty sen jälkeen kun rahapaja meni konkurssiin. Suurena palveluksena Dr Symons antoi tietoa Birminghamin kirjaston arkistosta ja välitti tiedusteluni Birminghamissa pitkään vaikuttaneelle rahakauppiaalle David Vicelle, jolla on paljon kokemusta Birmingham Mintin aineistosta. Vicen mukaan ei ole kovin todennäköistä, että esineet liittyisivät Suomen rahojen lyömiseen Hän ei ollut koskaan nähnyt Birmingham Mintin yhteydessä vastaavia esineitä. Sen sijaan hän nosti esille Birmingham Mintin vuonna 1929 Suomeen tuottaman rahanlyöntikoneiston, joka mainitaan myös Suomen rahapajan historiassa. Alumiinipronssi oli otettu Suomessa käyttöön rahanlyönnissä 1928, kun oli tarve saada metallirahaa korvaamaan pikkuseteleitä. Pienet 5, 10 ja 20 markan setelit kuluivat nopeasti käytössä ja kävivät kalliiksi Suomen Pankille. Uusi 5 markan raha oli halkaisijaltaan 23 mm. Pankkivaltuusmiesten ehdotuksesta markanrahojen halkaisijaksi tuli 21 mm entisen 24 mm sijaan, kun Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti oli kiinnittänyt huomiota siihen, että markan ja 5-markkasen tulisi olla helpommin erotettavissa toisistaan. Alumiinipronssirahojen valmistus aloitettiin vuoden 1928 lopussa. Tässä yhteydessä Birmingham Mintiltä tilattiin 1929 kaksipuolinen reunustamiskone ja leimauspuristin. Sweenyn kirjassa on listattu erilaisia rahojen lyömiseen ja reunustamiseen liittyviä laitteita: lever press, edge marking machine sekä milling machine. Asennus- ja muut työt tehtiin kesällä ja syksyllä Prikoissa olevat syvennykset vastaavat täsmälleen vuonna 1929 käytössä olleiden 50 pennin, 1 markan ja 5 markan rahojen kokoa. Ainoastaan kahdessa prikassa syvennykset ovat aavistuksen verran liian pienet (liite 1). Tarkka yhteensopivuus on tuskin sattumaa, joten voimme sulkea muut mahdolliset vaihtoehdot pois ja keskittyä vuoden 1929 konetilaukseen liittyvään materiaaliin. Seuraavaksi oli syytä yrittää hankkia lisätietoja Suomen rahapajan tilauksiin liittyvistä dokumenteista Birminghamin kirjaston arkistossa. Kaikista mahdollisuuksista oli nyt saatu rajatuksi varsin kapea tutkimuskenttä yhteen ainoaan arkistoon. Birminghamin kirjaston arkistossa on perusteellinen Coinage Quotation -niminen kirja, johon on koottu tiedot kaikista asiakkaille toimitetuista raha- ja aihioeristä vuosikymmenien saatossa. Vuoden 1929 Suomen rahojen tai niitä koskevien näytteiden puuttuminen toimitusluettelosta osoittaa prikkojen olleen aikanaan Birmingham Mintin omassa käytössä. Kirjaston luetteloihin on merkitty hyvät kuvaukset kunkin arkistoyksikön sisällöstä. Näin minun oli mahdollista paikantaa kaksi Birmingham Mintin työntekijän käsin kirjoittamaa muistilistaa tuotantoeristä vuodelta Listat eivät suoraan liity lontoolaisen huutokaupan kohteeseen, mutta niissä olevat merkinnät antavat vihjeitä prikoissa olevien kaiverrusten merkityksestä. Muistilapuissa on kolmenumeroisia koodeja eri työvaiheille ja operaattoreiden nimiä sekä myös koneiden nimiä, kuten Lane s Mill ja Tube Mill. Mill voi viitata metallin valssaukseen, jyrsimiseen tai rahojen syrjien lovittamiseen, joten muistilappujen yhteydessä voin ainoastaan puhua koneista kuvailematta mitä niillä tarkalleen tehtiin. Jos prikoissa olevat kirjaimet T, D ja L viittaavat tiettyihin koneisiin ja kolminumeroiset luvut ovat työvaiheita, se tukee teoriaa, jonka mukaan kirjaimet liittyvät metallieriin. T ja D -koneissa olisi siten valmistettu kaksimetallisia prikkoja joissa on reikä ja L-koneessa yksimetallisia prikkoja ilman reikää. Nämä selitykset kirjainkoodeille ovat oletuksia, koska juuri 125

14 kyseisiin prikkoihin liittyviä dokumentteja ei ole. Lisää koodinumeroihin liittyviä vihjeitä löytyi arkistossa olevasta käsin kirjoitetusta kustannuskirjasta, johon on merkitty aihioiden paksuudet 1920-luvun ajalla. Kaikissa 502-koodilla merkityissä prikoissa on luku 16. Metallin paksuutta tarkoittava merkintä 16 W.G. esiintyy säännöllisesti tuotantoerien yhteydessä kustannuskirjassa, joten prikkojen luvut 16 voivat osoittaa niiden metallierän paksuuden. 6 Englanniksi gauge tarkoittaa metallin paksuuden mittaria ja metallin paksuuden arvioiminen perustuu sen painoon, weight. Tutkimusta viimeistellessäni näin vastaavilla merkinnöillä varustettuja prikkoja tulevan myyntiin artikkelin julkaisemisen aikoihin London Coins -huutokaupassa numero 143. Tämänkertaisen erän prikoissa on kruunuihin liittyviä merkintöjä, joten ne voivat hyvinkin liittyä johonkin Pohjoismaahan. Suomen markka-arvoilla varustettujen prikkojen kannalta muiden maiden rahoihin liittyvät samankaltaiset esineet tukevat olettamusta, että ne ovat kansainvälisillä markkinoilla toimineen yhtiön valmistamia. Yhteenvetona voimme todeta, että tärkeimmät vihjeet prikkojen alkuperästä antavat niiden koko ja arvomerkinnät, jotka voidaan yhdistää Suomessa vuonna 1929 käytettyihin 50 pennin, 1 markan ja 5 markan rahoihin, sekä markkinoille ilmaantuneet muiden maiden rahoihin liittyvät samantyyppiset esineet. Nämä esineet viittaavat rahojen tuottamiseen kansainvälisille markkinoille, ja muissa lähteissä on myös dokumentoitu Birmingham Mintin Suomeen 1929 toimittamat koneet. Ei ole mitään todisteita siitä, että muut brittiläiset rahapajat olisivat saaneet tilauksia Suomesta, ja prikat tulivat markkinoille Birmingham Mintin tehtyä konkurssin Kaikki Birmingham Mintin tilaukset listaava Coin Quotation -kirja ei kuitenkaan mainitse mitään suomalaiselle asiakkaalle 1929 tehtyä raha- tai aihioerää. Esineiden ja arkistolähteiden perusteella Suomeen liittyvillä merkinnöillä varustetut prikat voidaan tulkita Birmingham Mintin testaus- tai esittelymateriaaliksi Rahapajan 1929 tekemän konetilauksen yhteydessä. Viitteet 1 Sweeny 1981, ix, 27, Sweeny, 1981, Sweeny 1981, bbc.co.uk ; bbc.co.uk ; bbc.co.uk Kuusi, 1964, 57; Sweeny 1981, 78; Talvio 1989, MS 1623/19.6, Birmingham Mintin arkisto. Lähteet ja kirjallisuus Birmingham Mintin arkisto. Library of Birmingham Archives and Heritage, Birmingham. Kunnas, Hilkka 1986: Kansakunnan omaisuutta. Suomen Pankki Helsinki. Kuusi, Sakari 1964: Suomen Rahapaja Helsinki. Kuusterä, Antti ja Tarkka, Juha 2011: Suomen Pankki 200 vuotta I. Helsinki. Sweeny, James O. 1981: A Numismatic History of the Birmingham Mint. Birmingham. Talvio, Tuukka 1989: Suomen Rahapaja 125 vuotta: Historiaa ja nykypäivää. Helsinki. Talvio, Tuukka 1993: Suomen rahat. 2. p. Helsinki. Internet: bbc.co.uk Royal Mint faces 5.4m damages claim. bbc.co.uk Birmingham Mint goes bust. bbc.co.uk Birmingham Mint closes its doors 126

15 LIITE: esineiden merkinnät ja mitat Ulkoreuna ø Sisennys ø 50 p 032 P D mm 21 mm 502 M 16 D ++ 25,5 mm 21,5 mm 502 M 16 T + 25 mm 21 mm 502 M 16 T mm 21 mm 502 M 16 T - 25 mm 21 mm 502 P 16 T mm 21 mm 502 P 16 D + 25 mm 21 mm 502 P 16 D - 25 mm``` 21 mm 1 mk 032 P D - 24 mm 19 mm 502 P 16 T + 24 mm 19 mm 502 P 16 D mm 18,5 mm 502 P 16 D - 24 mm 18,5 mm FIN M D mm 18 mm FIN MP Ny L mm 18,5 mm 5 mk 032 P D mm 22,5 mm 502 P 16 D ++ 26,5 mm 23 mm L mm 23 mm FIN M 25 mm 19 mm Koodilla 032 varustettujen esineiden keskiosan aukko 6,5 mm Koodeilla T ja D varustettujen esineiden keskiosan aukko 5 mm Seuraava numero Numeroon 1/2014 tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Tuukka Talviolle viimeistään tämän vuoden loppuun mennessä, mieluiten sähköpostilla (tuukka.talvio@ pp.inet.fi). Kirjoittajia pyydetään samalla ilmoittamaan, saako kirjoituksen myöhemmin julkaista sähköisessä muodossa yhdistyksen internetsivuilla. THE FINNISH NUMISMATIC JOURNAL In this issue: In her three earlier articles this year, Frida Ehrnsten has presented the coin finds from Finland s three major medieval castles. In this issue she writes on the coin finds from six minor castles, including three hillforts. Tuukka Talvio comments on a coin auction in Helsinki in The collection of coins and medals had belonged to Adolf Johan Wasenius ( ), a civil servant also known as a journalist. What exactly was sold is not known, but it appears to be the earliest recorded sale of its kind in Finland. Juha Ågren writes on Uknown objects, a series of 18 metal roundels which apparently can be connected with the coining presses ordered by the Mint of Finland from the Birmingham Mint in This issue also gives information about the festivities planned for the centenary of the Finnish Numismatic Society in May

16 388. H U U T O K A U P P A Suomen Numismaattinen Yhdistys r.y. järjestää huutokaupan lauantaina 23. päivänä marraskuuta 2013 klo Balderin salissa, Aleksanterinkatu 12 A, Helsinki. Huutokauppakohteet ovat nähtävänä klo alkaen. Kahvio on auki tilaisuuden aikana. A U K T I O N Numismatiska Föreningen i Finland håller auktion lördagen den 23 november 2013 kl. 12 i Balders sal, Alexandersgatan 12 A, Helsingfors. Objekten finns till påseende från kl Kaféet är öppet. 23-e 2013 Aleksanterinkatu 12 A o A U C T I O N The auction of the Finnish Numismatic Society will be held on saturday the 23rd of November The auction will start at 12 o`clock precisely at address Aleksanterinkatu 12 A, Helsinki. The items are displayed for inspection from am. Café will be open during the auction. T E R V E T U L O A V Ä L K O M M E N - W E L C O M E

17 KIRJALLISUUS LITTERATUR LITERATURE 1 Borg E., Hinnasto ja taustatietoja Suomen rahoista No 7, Helsinki 1978 Borg E., Rahan väärti, Jyväskylä Sid. Pasanen J., Rahakirja, Helsinki Sid Borg E., Rahan väärti, Jyväskylä Sid Borg E., Suomessa käytetyt rahat, 2. painos. Sid., 70 ilman kansipaperia 4 Hallberg, M., Minnespenningar öfver enskilda personer födda eller verksamma i Finland, del I, Helsingfors Nid. Boström, H.J., Suomen muistorahat osa I henkilömitalit ja osa II tapahtumamitalit. Helsinki 1932 ja Nid., uuden veroiset 40 5 Kuusi S., Soiniemi A., Voionmaa J., Suomen rahapaja , Helsinki Sid., ei kansipaperia Pasanen J., Rahakirja, Helsinki Sid., ei kansipaperia Selinheimo O.K., Rahatieteen opas, Helsinki Nid. Talvio T., Suomen rahat, Helsinki Sid., ei kansipaperia 30 6 Ryciny Pienie dzy Polskich nieobie tych dziełem Ignacego 60 Zago rskiego o Monetach dawnej Polski 1858 r. ANTIIKIN RAHAT ANTIKA MYNT ANCIENT COINS Greece 7 Sicily. Akragas B.C. Trias. S 1023 AE 1? Sicily. Syracuse, Hieron II, B.C., AE 27. S 1221 AE Argolis. Argos B.C. AR Hemidrachm, 2,17 g. S 2797 var. scratches 10 Miletos late 6th century. Electron 1/12 stater, 1,17 g. Electron S 3532 var., comp. J.P. Rosen 581. Scarce 11 Mysia. Kyzikos B.C. AR Hemiobol, 0,26 g, S 3851 var., slightly corroded 12 The Macedonian Kingdom. Alexander III, the Great, B.C. Drachm, 4,11 g. S 6730 var. AR The Ptolemaic Kingdom of Egypt. AE Ptolemaios II, B.C., AE 15, Kyrenaica. S 7788A 14 The Ptolemaic Kingdom of Egypt. AE Ptolemaios V, B.C., AE 24. S 7878

18 15 Greek and greek imperial bronze coins c. 319 BC AD, 8 coins in all (contains the Ptolemaic Kingdom of Egypt. Ptolemaios V B.C.. AE 26. S 7880, Judaea. M. Ambibulus 9-12 AD, AE 17. S GIC 5607) AE 1? ,5 Rome, Republic 16 Victoriatus BC. S 50 AR 1+/1? P. Cornelius Sulla, 151 BC, Denarius. S 84 AR M. Baebius Q.f. Tampilus, 137 B.C. Denarius. S 113 AR M. Cipius M.f., 115/114 B.C. Denarius. S 166 AR 1-1+/ Anonymous, 86 B.C., Denarius. S 266 AR 1-1+/ ,5 Rome, Empire 21 Vespasianus, Denarius, Rome A.D. 76. S 2287 var. AR Vespasianus, Denarius, Rome A.D. 75. S 2301 AR 1? Domitianus, Denarius, Rome A.D. 80. S 2675 AR Antoninus Pius, and Marcus Aurelius. AE 1 70 Sestertius, Rome A.D S 4526, slightly corroded 25 Commodus, Sestertius, Rome A.D AE S 5815 var., minor planchet defects 26 Caracalla, Denarius, Rome A.D AR 1+-01/1+ 25 S 6909 var., RIC Gordianus III, Antoninianus, Rome A.D AR S Gordianus III, Antoninianus. Uncertain eastern mint, possibly Antioch A.D S 8659 AR Gordianus III, Sestertius. Rome, A.D AE S Hostilianus, 251. Sestertius, Rome AE 1 40 S 9574, green patina 31 Salonina, Tetradrachm, Alexandria S 10711, verdigris Aurelianus, Tetradrachm, Alexandria S AE 1, Valerianus, Antoninianus, Cologne Billon 1-1+/1 15 S 10731

19 33 Diocletianus, Radiate, Heraclea S Licinius II, Follis, Cyzicus S Constantinus I, The Great, Follis, Ticinum S Constantinus I, The Great, Centenionalis, Antioch S Billon 1? ,5 The Byzantine Empire 34 Anastasius, Follis. S 19 Justinus I, Follis. S 62 Justinus I, Follis. S 63 Justinianus I, Follis. S 158 Constans II, Follis. S 1001 AE Justinianus I, Follis, Antioch (Theoupolis), AE regnal year XXGII, off. A. S ,5 Islamic coins 36 Omayyads. Hisham AH ( BC). Dirhem, Wasit 123. Mitch 61 Abbasids. Harun al Rashid AH ( BC). Dirhem, Madinat al Salam 192. Mitch 179 AR 1, Ayyubids. Al Kamil Mohammed ibn Al Adil AR, AE 1? AH ( AD). Dirhem. Mitch 831 var. Mamlukes. Al Nasir Nasir al din Hasan , AH. Fals, Damascus. Mitch 1172 var. 37,5 RUOTSIN METALLIRAHAT SVENSKA MYNT COINS OF SWEDEN 37,6 Gustav Vasa 38 Örtug utan årtal ( ), Stockholm. SM 57, kantförluster AR 1? 15 38,5 Erik XIV öre (klipping) SM 48, något rengjord AR ,5 Johan III 40 2 öre SM 62 AR 1? ½ öre SM 91, något ärg AR ,5 Gustav II Adolf 42 4 mark SM 48, varit hängd AR Fyrk (klipping) 162?, Säter, 6,86 g. SM 106, AE 1?/ slagen på litet ämne 43,5 Kristina 44 Taler 1640, Pommern, 28,64 g. SB 12 var. "POMERA", AR obet. plantsfel

20 45 Öre 1644, Avesta. SM 109b. R AE Öre 1646, Avesta. SM 111, något ärg AE Öre 1650, Avesta. SM 115, AE åtsidan obet. korroderad, kantex. 47,5 Karl X Gustav 48 Taler 1655, Pommern, 28,70 g. SB 36, var. "POMER" AR ,5 Karl XI 49 4 mark SM 83 AR ,5 Ulrika Eleonora 50 2 mark SM 6, fläckig AR mark 1719 Kastmynt för drottningens kröning Tenn SM 11a. Avslag i tenn, något bucklig 51,5 Fredrik I 52 2 mark 1720 Kastmynt för konungens kröning AE SM 180a. Avslag i brons 53 Daler SM 1743, Avesta. PLÅTMYNT. SM 264, 767 g AE Daler SM 1747, Avesta. PLÅTMYNT. SM 268, 770 g AE 1? ½ daler SM 1741, Avesta. PLÅTMYNT. SM 262, 363 g AE öre SM SM 313a AE ,5 Gustav III 57 Riksdaler SM 43 AR 1-1+/ Riksdaler SM 44 AR 1+/ Riksdaler SM 47a AR Riksdaler SM 48 AR /3 riksdaler 1777, SM 61, 62 AR /3 riksdaler SM 63, repor AR 1-1+, /6 riksdaler SM 79 62,5 Oskar II kronor 1876, 89, 90, 98. SM 5, 16, 17, 19, totalt 4 ex. AU kronor SM 25a AU ,5 Carl XIV Gustaf kronor Kungliga Slottet 250 år. AU KM 912 (12,00 g,.900), etui kronor Nya Sveriges Delaware. KM 868, 1000 kronor VM Ishockey. KM 870, 1000 kronor Gustav III. KM 880, 1000 kronor Kalmarunionen. KM 891, totalt 4 ex. ( à 5,80 g,.900) AU kronor Åtsidan / frånsidan upp- och nedåt, AE o Sällsynt