EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Istuntoasiakirja 2004 LOPULLINEN A5-0330/2003 7. lokakuuta 2003 * MIETINTÖ ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi rikoksen uhreille maksettavista korvauksista (KOM(2002) 562 C5-0517/2002 2002/0247(CNS)) Kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta Esittelijä: Roberta Angelilli RR\509120.doc PE 326.123

Cons1am Lainsäädäntömenettelyistä käytettävät symbolit * Kuulemismenettely yksinkertainen enemmistö **I Yhteistoimintamenettely (ensimmäinen käsittely) yksinkertainen enemmistö **II Yhteistoimintamenettely (toinen käsittely) yksinkertainen enemmistö yhteisen kannan hyväksymiseksi parlamentin jäsenten enemmistö yhteisen kannan hylkäämiseksi tai tarkistamiseksi *** Hyväksyntämenettely parlamentin jäsenten enemmistö lukuun ottamatta EY-sopimuksen 105, 107, 161 ja 300 artiklassa ja EU-sopimuksen 7 artiklassa tarkoitettuja tapauksia ***I Yhteispäätösmenettely (ensimmäinen käsittely) yksinkertainen enemmistö ***II Yhteispäätösmenettely (toinen käsittely) yksinkertainen enemmistö yhteisen kannan hyväksymiseksi parlamentin jäsenten enemmistö yhteisen kannan hylkäämiseksi tai tarkistamiseksi ***III Yhteispäätösmenettely (kolmas käsittely) yksinkertainen enemmistö yhteisen tekstin hyväksymiseksi (Ilmoitettu menettely perustuu komission esittämään oikeusperustaan.) Tarkistukset säädösehdotukseen Parlamentin tarkistukset merkitään lihavoidulla kursiivilla. Pelkkää kursivointia käytetään kiinnittämään teknisten yksiköiden huomio sellaisiin säädösehdotuksen osiin, jotka ehdotetaan korjattavaksi lopullisessa tekstissä (esimerkiksi selvästi virheelliset tai kyseisestä kieliversiosta pois jääneet kohdat). Korjausehdotusten hyväksymisestä päättävät asianomaiset tekniset yksiköt. PE 326.123 2/2 RR\509120.doc

SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY...4 LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI 5 PERUSTELUT... 43 RR\509120.doc 3/3 PE 326.123

ASIAN KÄSITTELY Neuvosto kuuli 4. marraskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan mukaisesti ehdotuksesta neuvoston asetukseksi rikoksen uhreille maksettavista korvauksista (KOM(2002) 562 2002/0247(CNS)). Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 7. marraskuuta 2002 lähettäneensä kyseisen ehdotuksen asiasta vastaavaan kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaan sekä lausuntoa varten oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokuntaan (C5-0517/2002). Kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta nimitti kokouksessaan 10. joulukuuta 2002 esittelijäksi Roberta Angelillin. Valiokunta käsitteli komission ehdotusta ja mietintöluonnosta kokouksissaan 21. tammikuuta, 9. heinäkuuta ja 30. syyskuuta 2003. Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi luonnoksen lainsäädäntöpäätöslauselmaksi yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Jorge Salvador Hernández Mollar (puheenjohtaja), Johanna L.A. Boogerd-Quaak (varapuheenjohtaja), Giacomo Santini (varapuheenjohtaja), Roberta Angelilli (esittelijä), Marco Cappato (Mario Borghezion puolesta), Carmen Cerdeira Morterero, Ozan Ceyhun, Carlos Coelho, Gérard M.J. Deprez, Giuseppe Di Lello Finuoli, Francesco Fiori (Marcello Dell'Utrin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Marie-Thérèse Hermange (Mary Elizabeth Banottin puolesta), Timothy Kirkhope, Eva Klamt, Ole Krarup, Alain Krivine (Ilka Schröderin puolesta), Jean Lambert (Alima Boumediene-Thieryn puolesta), Baroness Ludford, Lucio Manisco (Fodé Syllan puolesta), Manuel Medina Ortega (Sérgio Sousa Pinton puolesta), Hartmut Nassauer, Bill Newton Dunn, Marcelino Oreja Arburúa, Elena Ornella Paciotti, Paolo Pastorelli (Thierry Cornillet'n puolesta), Hubert Pirker, Martine Roure, Patsy Sörensen, Joke Swiebel, Anna Terrón i Cusí, Maurizio Turco, Christian Ulrik von Boetticher ja Christos Zacharakis (Bernd Posseltin puolesta). Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta päätti 20. helmikuuta 2003 olla antamatta lausuntoa. Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 7. lokakuuta 2003. PE 326.123 4/4 RR\509120.doc

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI ehdotuksesta neuvoston asetukseksi rikoksen uhreille maksettavista korvauksista (KOM(2002) 562 C5-0517/2002 2002/0247(CNS)) (Kuulemismenettely) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2002) 562) 1, ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5-0517/2002), ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2, ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon, ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A5-0330/2003), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti; 3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 4. vaatii aloittamaan 4. maaliskuuta 1975 annetun yhteisen julistuksen mukaisen neuvottelumenettelyn, jos neuvosto aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 5. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen; 6. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. 1 EUVL C 45 E, 25.2.2003, s. 69 89. 2 EUVL C 95 E, 23.4.2003, s. 40 44. RR\509120.doc 5/5 PE 326.123

Komission teksti Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 Johdanto-osan 1 kappale (1) Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on toteutettava myös toimenpiteitä rikoksen uhrien suojaamiseksi. (1) Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Jotta tämä alue vähitellen toteutuisi, jäsenvaltioiden on laadittava vähimmäissäännöt, joissa määrätään rikoksen uhreille tarkoitetusta korvausjärjestelmästä. Tarkistus ei kaipaa perusteluja. Tarkistus 2 Johdanto-osan 2 kappale (2) Neuvoston ja komission vuonna 1998 laatimassa Wienin toimintasuunnitelmassa kehotettiin käsittelemään rikoksen uhrien tukemiseen liittyviä kysymyksiä laatimalla vertaileva selvitys korvausjärjestelmistä ja arvioimalla mahdollisuuksia toteuttaa toimenpiteitä EU:n piirissä. (2) Oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 3 päivänä joulukuuta 1998 1 hyväksymässä neuvoston ja komission toimintasuunnitelmassa parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen toteuttamisesta ja etenkin sen 19 kohdassa ja 51 kohdan c alakohdassa kehotettiin käsittelemään rikoksen uhrien tukemiseen liittyviä kysymyksiä laatimalla vertaileva selvitys korvausjärjestelmistä ja arvioimalla mahdollisuuksia toteuttaa toimenpiteitä EU:n piirissä. 1 EYVL C 19, 23.1.1999, s. 1. PE 326.123 6/6 RR\509120.doc

On tarpeen mainita niin sanotun Wienin toimintasuunnitelman oikea nimi, etenkin kun se mainitaan ensimmäisen kerran lainsäädäntötekstissä. On syytä viitata myös kyseisen toimintasuunnitelman konkreettisiin kohtiin, koska ne ovat tämän lainsäädäntöaloitteen tärkeä lähtökohta. Tarkistus 3 Johdanto-osan 3 kappale (3) Komissio esitti vuonna 1999 tiedonannon "Rikoksen uhrit Euroopan unionissa normit ja toiminta". (3) Komissio esitti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle 14 päivänä heinäkuuta 1999 tiedonannon "Rikoksen uhrit Euroopan unionissa normit ja toiminta". Euroopan parlamentti hyväksyi 15 päivänä kesäkuuta 2000 1 komission tiedonantoa koskevan päätöslauselman. 1 EYVL C 67, 1.3.2001, s. 304. Tarkistus ei kaipaa perusteluja. Tässä mainitaan ne tosiseikat, joihin ehdotus direktiiviksi perustuu. RR\509120.doc 7/7 PE 326.123

Tarkistus 4 Johdanto-osan 4 kappale (4) Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppaneuvosto otti huomioon komission tiedonannon ja kehotti laatimaan vähimmäisvaatimukset rikoksen uhrien suojaamisesta, erityisesti heidän mahdollisuuksistaan saada oikeussuojaa ja oikeudestaan saada vahingonkorvauksia, oikeudenkäyntikulut mukaan luettuina. Lisäksi päätelmissä kehotettiin laatimaan kansallisia ohjelmia, joilla rahoitettaisiin sekä julkisyhteisöjen että hallituksista riippumattoman sektorin toimia rikoksen uhrien avustamiseksi ja suojelemiseksi. (4) Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppaneuvoston päätelmissä ja etenkin niiden 32 kohdassa todetaan, että olisi laadittava vähimmäisvaatimukset rikoksen uhrien suojaamisesta, erityisesti heidän mahdollisuuksistaan saada oikeussuojaa ja oikeudestaan saada vahingonkorvauksia, oikeudenkäyntikulut mukaan luettuina. Lisäksi päätelmissä kehotettiin laatimaan kansallisia ohjelmia, joilla rahoitettaisiin sekä julkisyhteisöjen että hallituksista riippumattoman sektorin toimia rikoksen uhrien avustamiseksi ja suojelemiseksi. On täsmennettävä Eurooppa-neuvoston kantaa, joka sisältää konkreettisen poliittisen mandaatin antaa yhteisön säännöksiä rikosten uhrien puolustamiseksi. Tarkistus 5 Johdanto-osan 5 kappale (5) Neuvosto hyväksyi 15 päivänä maaliskuuta 2001 puitepäätöksen 2001/220/YOS uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä. Päätös perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon, ja sen perusteella rikoksen uhrit voivat rikosoikeudenkäynnin yhteydessä vaatia rikoksentekijältä korvauksia. Rikoksen uhreille kuuluvia korvauksia käsitellään vain kyseisessä säännöksessä. (5) Neuvosto hyväksyi 15 päivänä maaliskuuta 2001 puitepäätöksen 2001/220/YOS uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä. Puitepäätöksen 9 artiklassa kehotetaan kutakin jäsenvaltiota huolehtimaan siitä, että rikoksen uhrilla on oikeus saada rikosoikeudenkäynnin yhteydessä päätös rikoksentekijän velvoittamisesta maksamaan korvauksia. Euroopan unionin tasolla rikoksen uhreille kuuluvia korvauksia käsitellään vain kyseisessä säännöksessä. PE 326.123 8/8 RR\509120.doc

Tekstiä on täsmennetty ja ylimääräiset osat on poistettu. Tarkistus 6 Johdanto-osan 6 kappale (6) Komissio hyväksyi 28 päivänä syyskuuta 2001 vihreän kirjan rikoksen uhreille maksettavista korvauksista. Vihreässä kirjassa käynnistettiin keskustelu siitä, mitä tavoitteita tällä alalla voitaisiin toteuttaa yhteisön aloitteen avulla, niin että Tampereella kokoontuneen Eurooppaneuvoston päätelmissä asetettu tavoite rikoksen uhreille maksettavista korvauksista voitaisiin toteuttaa. (6) Komissio hyväksyi 28 päivänä syyskuuta 2001 vihreän kirjan rikoksen uhreille maksettavista korvauksista. Vihreässä kirjassa käynnistettiin keskustelu siitä, mitä tavoitteita tällä alalla voitaisiin toteuttaa yhteisön aloitteen avulla, niin että Tampereella kokoontuneen Eurooppaneuvoston päätelmissä, etenkin niiden 32 kohdassa asetettu tavoite rikoksen uhreille maksettavista korvauksista voitaisiin toteuttaa. On täsmennettävä se Tampereen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien kohta, jossa on asetettu konkreettinen poliittinen tavoite rikoksen uhrien puolustamista koskevan yhteisön lainsäädännön laatimiseksi. Tarkistus 7 Johdanto-osan 7 kappale (7) Vihreään kirjaan saaduissa vastauksissa, muun muassa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa ja talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa, vaadittiin rikoksen uhreille Euroopan unionin alueella maksettaviin korvauksiin sovellettavien vähimmäisvaatimusten laatimista ja tällaisten korvausten saatavuuden helpottamista rajatylittävissä tapauksissa. (7) Vihreään kirjaan saaduissa vastauksissa, muun muassa Euroopan parlamentin 24 päivänä syyskuuta 2002 antamassa päätöslauselmassa ja talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa, vaadittiin rikoksen uhreille Euroopan unionin alueella maksettaviin korvauksiin sovellettavien vähimmäisvaatimusten laatimista ja tällaisten korvausten saatavuuden helpottamista rajatylittävissä tapauksissa. RR\509120.doc 9/9 PE 326.123

On ilmoitettava päätöslauselman antamisen päivämäärä, jotta se voidaan ajallistaa. Tarkistus 8 Johdanto-osan 8 kappale (8) Tämän direktiivin tarkoituksena on säätää rikoksen uhreille Euroopan unionin alueella maksettaviin korvauksiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset sekä helpottaa tällaisten korvausten saatavuutta rajatylittävissä tilanteissa. Näiden tavoitteiden toteuttaminen vastaa Tampereella kokoontuneen Eurooppaneuvoston vaatimuksia sekä vihreässä kirjassa ja siihen saaduissa kommenteissa esitettyjä ajatuksia. (8) Tämän direktiivin tarkoituksena on toisaalta säätää Euroopan unionin tasolla vähimmäisvaatimukset sen takaamiseksi, että se jäsenvaltio, jonka alueella rikos on tehty, on velvollinen korvaamaan sen rikoksen uhrille, sekä toisaalta helpottaa tällaisten korvausten saatavuutta rajatylittävissä tilanteissa eli tapauksissa, joissa rikos on tehty muussa jäsenvaltiossa kuin uhrin asuinvaltiossa. Näiden tavoitteiden toteuttamisella vastataan Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antamaan tehtävään sekä vihreässä kirjassa ja siihen saaduissa kommenteissa esitettyihin ajatuksiin. Tässä ilmaistaan paljon tarkemmin ehdotetun direktiivin kaksi tärkeintä tavoitetta: toisaalta säätää rikoksen uhreille maksettavia korvauksia koskevista vähimmäisvaatimuksista, joita käsitellään direktiiviehdotuksen ensimmäisessä jaksossa (1 15 artikla), sekä toisaalta korvauksen saamisesta rajatylittävissä tapauksissa, joita käsitellään direktiiviehdotuksen toisessa jaksossa (16 23 artikla). Tarkistus 9 Johdanto-osan 8 a kappale (uusi) (8 a) Jäsenvaltioiden olisi lähennettävä lainsäädäntöjään ja otettava käyttöön vähimmäisvaatimukset, jotta rikosten uhreille tarjottavan suojan korkean tason tavoite saavutetaan riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa uhrit ovat. PE 326.123 10/10 RR\509120.doc

Näiden säännösten täytäntöönpano ei kuitenkaan saa estää jäsenvaltioita ottamasta käyttöön tai soveltamasta jo voimassa olevia rikoksen uhreille suotuisampia säännöksiä, eikä mikään jäsenvaltio saa näiden säännösten nojalla heikentää jo olemassa olevaa korvaustasoa. Euroopan unionin on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin sellaisten epäoikeudenmukaisten toimien vaikutusten lieventämiseksi, jotka voivat johtua eri jäsenvaltioissa vallitsevista erilaisista korvaustasoista, koska nykyään korvauksen määrä tai mahdollisuus saada korvausta riippuu uhrin asuinpaikasta ja siitä, missä jäsenvaltiossa rikos on tehty. Kahdessa jäsenvaltiossa ei ole vielä mitään tätä asiaa koskevia säännöksiä. EU:ssa on taattava, että uhrin oikeus valtion korvaukseen ei riipu rikoksentekopaikasta. Siksi on annettava erityisiä säännöksiä rajatylittävistä tapauksista eli tapauksista, joissa rikos on tehty muussa jäsenvaltiossa kuin rikoksen uhrin asuinvaltiossa. Ottaen huomioon tätä asiaa koskevat jäsenvaltioiden väliset suuret erot sekä sosioekonomiset tasoerot, ehdotuksella pyritään vähimmäisvaatimusten luomiseen, ei yhdenmukaistamiseen. Näin jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa edelleen tai ottaa käyttöön rikoksen uhrille näitä vähimmäisvaatimuksia suotuisampia säännöksiä. Tarkistus 10 Johdanto-osan 8 b kappale (uusi) (8 b) Uhrien tarpeet olisi otettava huomioon ja ne olisi täytettävä kokonaisvaltaisesti ja yhtenäisesti, jotta vältetään osittaiset tai epäjohdonmukaiset ratkaisut, jotka voivat aiheuttaa lisäkärsimystä. Uhria on tuettava monella eri tavalla ja ratkaisujen pitäisi olla kokonaisvaltaisia. On erotettava toisistaan kaksi toimenpideryhmää: toimet, joilla pyritään korvaamaan henkiset kärsimykset, ja toimet, jotka on tarkoitettu aineellisten vahinkojen korvaamiseen. RR\509120.doc 11/11 PE 326.123

Tarkistus 11 Johdanto-osan 10 kappale (10) Koska tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat välttämättömiä, jotta yhteisön tavoitteet voidaan saavuttaa, eikä perustamissopimuksessa määrätä erityisestä toimivallasta tällaisen säädöksen laatimiseksi, olisi sovellettava perustamissopimuksen 308 artiklaa. (10) Koska tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat välttämättömiä, jotta yhteisön tavoitteet voidaan saavuttaa, eikä EY:n perustamissopimuksessa ole erityisiä määräyksiä, että yhteisön toimielimillä olisi toimivaltaa tällaisen säädöksen laatimiseksi, olisi oikeusperustaksi valittava EY:n perustamissopimuksen 308 artikla. Tekstiä on korjattu selkeyden ja täsmällisyyden lisäämiseksi. Tarkistus 12 Johdanto-osan 11 kappale (11) On yleisesti tunnettu seikka, että rikoksen uhri ei useinkaan voi saada korvausta rikoksentekijältä, koska rikoksentekijä ei varojen puutteen vuoksi välttämättä pysty noudattamaan vahingonkorvausten maksamista koskevaa tuomiota tai koska häntä ole saatu kiinni tai häntä vastaan nostettu kanne ei ole johtanut tuomioon. (11) Käytännössä rikoksen uhri saa harvoin täyttä korvausta rikoksentekijältä, koska rikoksentekijä ei varojen puutteen vuoksi välttämättä pysty noudattamaan vahingonkorvausten maksamista koskevaa tuomiota tai koska hän on voinut kadota tai häntä ei ole saatu kiinni tai häntä vastaan ei ole voitu nostaa kannetta tai häntä vastaan nostettu kanne ei ole johtanut tuomioon. Tarkistus ei kaipaa perusteluja. Tarkistus 13 Johdanto-osan 12 kappale (12) Tämän tilanteen korjaamiseksi on kolmessatoista jäsenvaltiossa otettu käyttöön valtion varoista rahoitettava korvausjärjestelmä, josta voidaan maksaa korvaus rikoksen uhreille. Nämä järjestelmät (12) Tämän tilanteen korjaamiseksi on kolmessatoista jäsenvaltiossa otettu käyttöön valtion varoista rahoitettava korvausjärjestelmä, josta voidaan maksaa luonteeltaan toissijainen korvaus rikoksen PE 326.123 12/12 RR\509120.doc

poikkeavat toisistaan huomattavasti siinä suhteessa, millaisten rikosten uhreille korvausta voidaan maksaa ja miten korvauksen määrä määritetään. Kahdessa jäsenvaltiossa ei ole lainkaan julkista korvausjärjestelmää. uhreille siinä tapauksessa, että nämä ovat kohtuullisen vaivan nähtyään selvittäneet, ettei ole mitään mahdollisuutta saada korvausta mistään muualta. Nämä järjestelmät poikkeavat toisistaan huomattavasti siinä suhteessa, millaisten rikosten uhreille korvausta voidaan maksaa ja miten korvauksen määrä määritetään. Kahdessa jäsenvaltiossa ei ole lainkaan julkista korvausjärjestelmää. Valtion korvauksen pitäisi olla viimeinen lenkki siinä turvaverkossa, josta rikoksen uhri voi saada korvausta kärsimästään vahingosta. Siksi rikoksen uhrin täytyy ensin selvittää tyhjentävästi kohtuullisissa rajoissa kaikki muut korvausmahdollisuudet. Valtion olisi tarvittaessa maksettava mahdollinen erotus sen välillä, mitä korvauksia rikoksen uhri on saanut muista lähteistä ja mihin korvauksiin hänellä olisi oikeus. Tarkistus 14 Johdanto-osan 13 kappale (13) Euroopan unionin alueella tapahtuneiden rikosten uhrien tulisi voida saada kärsimistään vahingoista asianmukainen korvaus riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he asuvat ja missä jäsenvaltiossa rikos on tehty. (13) Euroopan unionin alueella tapahtuneiden rikosten uhrien tulisi voida saada kärsimistään vahingoista täydellinen ja kattava korvaus, joka vastaa kärsittyä vahinkoa, riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he asuvat ja missä jäsenvaltiossa rikos on tehty. Tarkistuksessa määritellään uhrille maksettavien korvausten laatu. RR\509120.doc 13/13 PE 326.123

Tarkistus 15 Johdanto-osan 14 kappale (14) Koska jäsenvaltioiden nykyiset korvausjärjestelmät poikkeavat toisistaan huomattavasti ja koska olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden yhteiskunnalliset ja taloudelliset eroavuudet, olisi lainsäädäntöjen yhdenmukaistamisen sijasta pyrittävä laatimaan vähimmäisvaatimukset. (14) Koska rikoksen uhreille tarkoitettuja korvausjärjestelmiä koskevissa lainsäädännöissä on huomattavia eroja, olisi laadittava ensin vähimmäisvaatimukset ja pyrittävä sitten vähitellen lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseen. Tekstiä on jäsennelty paremmin ja asia on ilmaistu täsmällisemmin. Tarkistus 16 Johdanto-osan 15 kappale (15) Vähimmäisvaatimusten tulisi kattaa henkilöön kohdistuvien rikosten, muun muassa väkivaltarikosten, terroritekojen, seksuaalirikosten, naisiin ja lapsiin kohdistuvien rikosten sekä rasismiin ja muukalaisvihaan liittyvien rikosten uhrit. Vähimmäissääntöjen tulisi kattaa rikoksen uhrille henkilövahingon vuoksi aiheutuneet vahingot, esinevahinkoja ja varallisuuden vähenemistä lukuun ottamatta. Vähimmäissääntöjen on katettava myös rikoksen aiheuttamiin vammoihin kuolleen uhrin huollettavana olleet henkilöt ja lähisukulaiset. (15) Vähimmäisvaatimusten tulisi kattaa henkilöön kohdistuvien rikosten, muun muassa väkivaltarikosten, terroritekojen, seksuaalirikosten, naisiin ja lapsiin kohdistuvien rikosten sekä rasismiin ja muukalaisvihaan liittyvien rikosten uhrit. Vähimmäissääntöjen tulisi kattaa rikoksen uhrille henkilövahingon vuoksi välittömästi tai välillisesti aiheutuneet vahingot. Vähimmäissääntöjen on katettava myös rikoksen aiheuttamiin vammoihin kuolleen tai niiden vuoksi pysyvästi ja lopullisesti vammautuneen uhrin huollettavana olleet henkilöt ja tarvittaessa puoliso ja lähimmät perheenjäsenet. Jos uhrin kärsimät vahingot aiheutuvat tahallisesta väkivallasta, ne on korvattava, mukaan lukien omaisuuteen kohdistuneet vahingot, jotka ovat aiheutuneet välittömästi rikoksentekohetkellä. PE 326.123 14/14 RR\509120.doc

Huollettavina oleviin henkilöihin olisi kuuluttava ensisijaisesti rikoksen aiheuttamiin vammoihin kuolleen tai niiden vuoksi pysyvästi vammautuneen ja lopullisesti työkykynsä menettäneen uhrin lähimmät perheenjäsenet. On tärkeä laskea mukaan mahdollisuus saada korvauksia henkilövahingon vuoksi välillisesti aiheutuneista vahingoista niin, että korvauksia maksetaan myös menetetyistä tuloista, jotka voivat olla huomattava osa uhrin kärsimistä kokonaismenetyksistä. Tarkistus 17 Johdanto-osan 16 kappale (16) Korvausta olisi voitava maksaa kaikille Euroopan unionin kansalaisille ja jäsenvaltioiden laillisille asukkaille ilman syrjintää. (16) Korvausta olisi voitava maksaa kaikille Euroopan unionin kansalaisille ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaisesti kaikille jäsenvaltioiden laillisille asukkaille ilman syrjintää. On ilmaistava ne filosofiset ja juridiset perusteet, joiden nojalla myös niille rikosten uhreille, jotka eivät ole unionin kansalaisia, olisi maksettava korvausta. Tarkistus 18 Johdanto-osan 17 kappale (17) Vähimmäisvaatimusten tulisi myös liittyä kunkin jäsenvaltion kansalliseen vahingonkorvausoikeuteen, jotta voidaan varmistaa korvauksen asianmukainen taso sekä sääntöjen selkeys ja ymmärrettävyys ja välttää samalla harmonisointi. (17) Vähimmäisvaatimusten olisi perustuttava kunkin jäsenvaltion siviilioikeudellista vastuuta ja vahingonkorvausta koskevan aineellisen oikeuden säännösten lähentämiseen ja samaan malliin, johon perustuvat kaikki nykyiset korvausjärjestelmät, jotta voidaan varmistaa korvauksen asianmukainen taso sekä sääntöjen selkeys ja ymmärrettävyys ja välttää samalla harmonisointi. RR\509120.doc 15/15 PE 326.123

Vähimmäisvaatimusten olisi perustuttava jäsenvaltioiden vahingonkorvaussääntöjen lähentämiseen ja niiden lähtökohtana olisi pidettävä kunkin jäsenvaltion asianomaisia korvausjärjestelmiä. Tarkistus 19 Johdanto-osan 18 kappale (18) Korvauksen on katettava myös muut kuin taloudellisesti määritellyt vahingot, erityisesti jotta voidaan varmistaa asianmukaisen korvauksen myöntäminen vakavien rikosten uhreille sekä rikoksen seurauksena kuolleiden uhrien huollettavana olleille henkilöille ja lähisukulaisille. (18) Korvauksen on katettava myös aineettomista vahingoista johtuvat muut kuin taloudelliset vahingot, erityisesti jotta voidaan varmistaa asianmukaisen korvauksen myöntäminen vakavien rikosten uhreille sekä rikoksen aiheuttamiin vammoihin kuolleen uhrin huollettavana olleille henkilöille ja tarvittaessa puolisolle sekä suoraan takenevassa ja etenevässä polvessa oleville sukulaisille. Muut kuin taloudelliset vahingot ovat vahinkoja, joita ei voida korjata ja jotka on vaikea arvioida rahallisesti (esim. ahdistus, fyysinen ja psyykkinen kärsimys). Jäsenvaltiot ovat velvollisia korvaamaan myös tällaiset aineettomat vahingot. Vähimmäisvaatimuksissa on varmistettava, että joka tapauksessa, silloin kun lähisukulaiset ovat oikeutettuja korvaukseen, etusija olisi annettava suoraan takenevassa ja etenevässä polvessa oleville sukulaisille. Termi "lähisukulaiset" on laaja ja oikeudellisesti epämääräinen. Näin ollen on asianmukaisempaa viitata selvästi puolisoon ja suoraan takenevassa ja etenevässä polvessa oleviin sukulaisiin, jotta ei aiheutettaisi sekaannusta. PE 326.123 16/16 RR\509120.doc

Tarkistus 20 Johdanto-osan 19 kappale (19) Jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön periaate, jonka mukaan vastuu rikoksen uhrille maksettavasta korvauksesta kuuluu ensisijaisesti rikoksentekijälle. Tämän periaatteen soveltamisessa olisi kuitenkin otettava käyttöön eräitä rajoituksia, jotta voidaan välttää uhrille maksettavan korvauksen tarpeeton viivästyminen ja vähentää uhriksi joutumisen vaikutusten kertautumisen riskiä. (19) Jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön periaate, jonka mukaan vastuu rikoksen uhrille maksettavasta korvauksesta kuuluu ensisijaisesti rikoksentekijälle. Tämän periaatteen soveltamisessa olisi kuitenkin otettava käyttöön eräitä rajoituksia, jotta voidaan välttää uhrille maksettavan korvauksen tarpeeton viivästyminen ja vähentää uhriksi joutumisen vaikutusten kertautumisen riskiä, etenkin jos rikoksentekijää ei ole voitu tunnistaa tai saada kiinni tai asettaa syytteeseen tai jos hänet on todettu varattomaksi tai jos on vahvoja syitä olettaa oikeudenkäynnin kestävän yli vuoden. Rikoksentekijä on se, joka on aiheuttanut vahinkoa uhrille, ja on siksi lainmukaisesti velvollinen korvaamaan vahingon. Rikoksentekijällä ei kuitenkaan usein ole varoja, tai häntä ei voida tunnistaa, saada kiinni tai asettaa syytteeseen. Usein oikeudenkäynti kestää yli kuusi kuukautta. Kaikissa näissä tapauksissa jäsenvaltio on korvausvelvollinen, vaikka myöhemmin voidaan vaatia rikoksentekijää korvaamaan vastaavan summan valtiolle. Tarkistus 21 Johdanto-osan 20 kappale (20) Jotta voidaan varmistaa, että kaikkia rikoksen uhreja Euroopan unionissa kohdellaan yhdenvertaisesti, vähimmäisvaatimuksissa olisi käsiteltävä myös rajoituksia, joita korvauksen myöntämiseen voidaan soveltaa, erityisesti silloin kun rajoitukset liittyvät rikoksen uhrille kuuluviin velvollisuuksiin, muun muassa velvollisuuteen ilmoittaa rikoksesta poliisille ja hakea korvausta tietyssä määräajassa. On myös säädettävä näihin rajoituksiin tehtävistä poikkeuksista, jotta (20) Jotta voidaan varmistaa, että kaikkia rikoksen uhreja Euroopan unionissa kohdellaan yhdenvertaisesti, vähimmäisvaatimuksissa olisi käsiteltävä myös rajoituksia, joita jäsenvaltiot voivat soveltaa valtion korvauksen myöntämiseen, erityisesti silloin kun rajoitukset liittyvät rikoksen uhrille kuuluviin velvollisuuksiin, muun muassa velvollisuuteen ilmoittaa rikoksesta poliisille ja hakea korvausta tietyssä määräajassa. On myös säädettävä näihin rajoituksiin tehtävistä poikkeuksista jotta RR\509120.doc 17/17 PE 326.123

rikoksen uhrille ei aseteta kohtuuttomia vaatimuksia ja jotta voidaan ottaa huomioon vaikeudet, joita uhrille saattaa aiheutua rajatylittävässä tilanteessa. rajoituksiin tehtävistä poikkeuksista, jotta rikoksen uhrille ei aseteta kohtuuttomia vaatimuksia ja jotta voidaan ottaa huomioon vaikeudet, joita uhrille saattaa aiheutua rajatylittävässä tilanteessa. Tekstissä mainittu korvaus tarkoittaa aina valtion varoista maksettua korvausta. Vähimmäisvaatimukset koskevat rajoituksia, joita jäsenvaltiot haluavat ottaa käyttöön tällä alalla. Kyse on korvausten vähimmäistasosta, jonka pitäisi koskea kaikkia jäsenvaltioita, mikä ei kuitenkaan estä niitä ottamasta käyttöön korkeampia tai parempia korvauksia, jos ne niin haluavat. Tarkistus 22 Johdanto-osan 21 kappale (21) Olisi otettava käyttöön jäsenvaltioiden viranomaisten välinen yhteistyöjärjestelmä, jotta voidaan helpottaa korvauksen saamista tapauksissa, joissa rikos on tehty muussa jäsenvaltiossa kuin uhrin asuinvaltiossa. (21) Olisi otettava käyttöön jäsenvaltioiden viranomaisten välinen tehokas yhteistyöjärjestelmä, jotta voidaan helpottaa korvauksen saamista tapauksissa, joissa rikoksen uhri on joutunut rikoksen kohteeksi muussa jäsenvaltiossa kuin vakinaisessa asuinvaltiossaan. Tekstistä tulee selvempi ja tarkempi, jos korostetaan sitä, että rikoksen uhri on voinut joutua rikoksen kohteeksi muussa jäsenvaltiossa kuin asuinvaltiossaan. PE 326.123 18/18 RR\509120.doc

Tarkistus 23 Johdanto-osan 22 kappale (22) Tällaisen järjestelmän tulisi varmistaa, että rikoksen uhri voi aina kääntyä asuinvaltionsa viranomaisten puoleen saadakseen apua käytännön ongelmissa ja kielivaikeuksissa, joita liittyy rajatylittäviin tilanteisiin; tämä ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen määrittää korvauksen maksamisvelvollisuus alueperiaatteen mukaisesti. (22) Tällaisen järjestelmän tulisi varmistaa, että rikoksen uhri voi aina kääntyä asuinvaltionsa viranomaisten puoleen esittääkseen vahingonkorvauspyyntönsä sekä saadakseen apua käytännön ongelmissa ja kielivaikeuksissa, joita liittyy rajatylittäviin tilanteisiin; tämä ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita soveltamasta alueperiaatetta, jonka mukaan se jäsenvaltio, jonka alueella rikos on tehty, on velvollinen maksamaan korvauksen. Vastavuoroinen oikeusapujärjestelmä näyttää olevan sopivin keino ratkaista rikoksen uhrin ongelmat rajatylittävissä tapauksissa. Ensisijaisesti sovelletaan alueperiaatetta, jonka mukaan se jäsenvaltio, jonka alueella rikos on tehty, on velvollinen maksamaan korvauksen. Sen lisäksi rikoksen uhrilla on oikeus jättää korvausanomus kotimaassaan olevalle viranomaiselle, millä pyritään siihen, ettei rikoksen uhrille aiheuteta lisäkärsimystä. RR\509120.doc 19/19 PE 326.123

Tarkistus 24 Johdanto-osan 25 kappale (25) EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti tämän direktiivin tavoitetta, joka on rikoksen uhreille maksettaviin korvauksiin sovellettavien vähimmäisvaatimusten laatiminen sekä tällaisten korvausten saatavuuden helpottaminen rajatylittävissä tilanteissa, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, ja se voidaan siten direktiivin vaikutukset ja laajuus huomioon ottaen paremmin saavuttaa yhteisön tasolla. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, (25) EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti tämän direktiivin tavoitetta, joka on rikoksen uhreille maksettaviin korvauksiin sovellettavien vähimmäisvaatimusten laatiminen sekä tällaisten korvausten saatavuuden helpottaminen rajatylittävissä tilanteissa, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, ja se voidaan siten direktiivin laajuus ja sen edellyttämien toimien vaikutukset huomioon ottaen paremmin saavuttaa Euroopan yhteisön tasolla. Tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, Vaikka tässä yhteydessä voitaisiinkin käyttää ilmaisua "yhteisö" ilman, että se olisi harhaanjohtavaa, täsmällisyyden vuoksi on kuitenkin parempi lisätä sen eteen sana "Euroopan". Täsmällisyyteen on pyritty myös muilla tekstiin ehdotetuilla muutoksilla. Tarkistus 25 1 artikla Tämän direktiivin tarkoituksena on säätää rikoksen uhreille maksettaviin korvauksiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset sekä helpottaa tällaisten korvausten saatavuutta rajatylittävissä tilanteissa. Tämän direktiivin tarkoituksena on säätää Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella tehtyjen rikosten uhreille maksettaviin valtion korvauksiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset sekä helpottaa tällaisten korvausten saatavuutta rajatylittävissä tilanteissa. On erittäin tärkeää ilmaista täsmällisesti ehdotetun direktiivin tavoitteet, jotka koskevat Euroopan unionin jäsenvaltioissa tehtyjen rikosten uhreille maksettavia valtion korvauksia. PE 326.123 20/20 RR\509120.doc

Tarkistus 26 2 artiklan 1 kohta ja 1 kohdan a alakohta 1. Ellei tämän direktiivin säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiot maksavat korvauksen (a) uhrille, jolle on aiheutunut henkilövahinko, joka johtuu suoraan jonkin jäsenvaltion alueella tehdystä, uhrin henkeen, terveyteen tai hänen henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa kohdistuneesta tahallisesta rikoksesta; 1. Ellei tämän direktiivin säännöksistä muuta johdu, kukin jäsenvaltio maksaa korvauksen (a) uhrille, joka on vammautunut pysyvästi tai jolle on aiheutunut henkilövahinko, joka johtuu suoraan asianomaisen jäsenvaltion alueella tehdystä, uhrin terveyteen tai hänen henkilökohtaiseen fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteensa kohdistuneesta tahallisesta rikoksesta tai vakavasta laiminlyönnistä, ja josta rikoksen tekijää voidaan perustellusti pitää vastuullisena; Rikoksesta johtuva työkyvyn menetys ja psyykkiset vahingot ovat myös korvaukseen oikeuttavia vahinkoja. Uhri voi kärsiä henkilövahinkoja ja niihin liittyviä menetyksiä rikoksentekijän sellaisen vakavan laiminlyönnin vuoksi, josta uhri on oikeutettu vähimmäiskorvaukseen. RR\509120.doc 21/21 PE 326.123

Tarkistus 27 2 artiklan 1 kohdan a a alakohta (uusi) (a a) uhrille, jolle on aiheutunut esinevahinko, kuten heille kuuluvan omaisuuden häviäminen tai tuhoutuminen, joka johtuu suoraan asianomaisen jäsenvaltion alueella tehdystä, uhrin terveyteen tai hänen henkilökohtaiseen fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteensa kohdistuneesta tahallisesta ja väkivaltaisesta rikoksesta; Uhrille on korvattava myös esinevahingot, kuten vaatteiden, silmälasien ja muun henkilökohtaisen omaisuuden menetys, joka johtuu suoraan tahallisesta ja väkivaltaisesta rikoksesta. Tarkistus 28 2 artiklan 1 kohdan b alakohta (b) edellä a alakohdassa määritellyn uhrin lähisukulaisille ja huollettavana olleille henkilöille, silloin kun uhri on kuollut hänelle aiheutuneiden vammojen vuoksi. (b) edellä a alakohdassa tarkoitetun uhrin puolisolle ja lähimmille perheenjäsenille ja huollettavana olleille henkilöille, silloin kun uhri on kuollut hänelle aiheutuneiden vammojen vuoksi. Johdanto-osan 15 kappaleeseen esitetyn tarkistuksen 16 perustelujen jälkimmäinen osa käy myös tämän tarkistuksen jälkiosan perusteluksi. Tarkistuksen alkuosa on tehty terminologisista syistä. Termi "lähisukulaiset" on laaja ja oikeudellisesti epämääräinen. Näin ollen on asianmukaisempaa viitata selvästi puolisoon ja suoraan takenevassa ja etenevässä polvessa oleviin sukulaisiin, jotta ei aiheutettaisi sekaannusta. PE 326.123 22/22 RR\509120.doc

Tarkistus 29 2 artiklan 2 kohdan a alakohta (a) 'uhrilla' tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka on kärsinyt vahinkoa, mukaan lukien fyysinen tai henkinen vaurio, henkinen kärsimys tai taloudelliset menetykset, sellaisista teoista, jotka ovat vastoin jäsenvaltion rikoslakia; (a) 'uhrilla' tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka on kärsinyt taloudellista vahinkoa ja/tai fyysistä tai henkistä vahinkoa, mukaan lukien pysyvä työkyvyn menetys, aineettomat vahingot tai esinevahingot, sellaisista teoista, jotka ovat vastoin jäsenvaltion rikoslakia; Tässä luetellaan järjestyksessä ja yksityiskohtaisesti kaikki vahinkotyypit, joista rikoksen uhri voi kärsiä, alkaen aineellisista ja aineettomista vahingoista aina esinevahinkoihin saakka. Tarkistus 30 2 artiklan 2 kohdan b alakohta (b) 'tahallinen rikos', 'lähisukulainen' ja 'huollettavana oleva henkilö' määritellään sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa rikos on tehty; (b) 'tahallinen rikos', 'puoliso', 'lähimmät perheenjäsenet' ja 'huollettavana oleva henkilö' määritellään sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella rikos on tehty; Termi "lähisukulaiset" on laaja ja oikeudellisesti epämääräinen. Näin ollen on asianmukaisempaa viitata selvästi puolisoon ja suoraan takenevassa ja etenevässä polvessa oleviin sukulaisiin, jotta ei aiheutettaisi sekaannusta. Tarkistus 31 2 artiklan 2 kohdan c alakohta (c) 'henkilövahinko' kattaa sekä fyysiset että psyykkiset vammat. (c) 'henkilövahinko' kattaa sekä fyysiset että psyykkiset vammat samoin kuin kyseisestä vahingosta johtuvan pysyvän työkyvyn menetyksen. RR\509120.doc 23/23 PE 326.123

Tarkistus ei kaipaa perusteluja. Tarkistus 32 4 artiklan 1 kohta 1. Korvaus kattaa sekä taloudelliset että taloudellisesti määrittelemättömät muut vahingot, jotka johtuvat suoraan uhrille aiheutuneesta henkilövahingosta, tai kun kyseessä ovat lähisukulaiset tai huollettavana olleet henkilöt, uhrin kuolemasta. 1. Korvaus kattaa sekä taloudelliset vahingot, kuten aineellisten ja esinevahinkojen korjaaminen, että taloudellisesti määrittelemättömät muut vahingot, jotka johtuvat suoraan uhrille aiheutuneesta henkilövahingosta, tai kun kyseessä ovat puoliso, lähimmät perheenjäsenet tai huollettavana olleet henkilöt, vahingot, jotka johtuvat suoraan uhrin kuolemasta. Tarkistusten 29 ja 30 perustelut soveltuvin osin. Tarkistus 33 4 artiklan 2 kohdan a alakohta (a) tapauskohtaisesti, silloin kun korvaus ei kokonaisuutena poikkea merkittävästi siitä, mitä hakijalle on määrätty tai voitaisiin määrätä vahingonkorvaukseksi yksityisoikeuden nojalla siinä jäsenvaltiossa, joka on vastuussa korvauksen suorittamisesta, tai (a) tapauskohtaisesti, silloin kun korvaus ei kokonaisuutena poikkea merkittävästi siitä, mitä hakijalle on määrätty tai voitaisiin määrätä vahingonkorvaukseksi sen jäsenvaltion yksityisoikeuden nojalla, joka on vastuussa korvauksen suorittamisesta, tai Selventää tekstiä. PE 326.123 24/24 RR\509120.doc

Tarkistus 34 4 artiklan 2 kohdan b alakohta (b) ennalta määritellyn tariffin mukaisesti joko koko korvaussumman osalta tai vain joidenkin tai kaikkien korvauksen kattamien eri vahinkojen osalta. Edellä b kohdassa tarkoitetun tariffin on perustuttava sellaisen korvauksen keskiarvoon, joka hakijalle voitaisiin määrätä vahingonkorvaukseksi yksityisoikeuden nojalla siinä jäsenvaltiossa, joka on vastuussa korvauksen suorittamisesta. (b) ennalta määritellyn tariffin mukaisesti joko koko korvaussumman osalta tai vain joidenkin tai kaikkien korvauksen kattamien eri aineellisten tai aineettomien vahinkojen tai esinevahinkojen osalta. Edellä b kohdassa tarkoitetun tariffin on perustuttava sellaisen korvauksen keskiarvoon, joka hakijalle voitaisiin määrätä vahingonkorvaukseksi yksityisoikeuden nojalla siinä jäsenvaltiossa, joka on vastuussa korvauksen suorittamisesta. Tariffia tarkistetaan vuosittain joko ylös- tai alaspäin virallisesti vahvistetun elinkustannusindeksin mukaisesti. Katso tarkistus 29. Tariffia on tarkistettava elinkustannusten nousemisen tai laskemisen mukaisesti. Tarkistus 35 4 artiklan 3 kohdan 1 alakohta ja 1 a alakohta (uusi) 3. Edellä 2 kohdan säännöksistä poiketen jäsenvaltiot voivat määrittää hakijalle maksettavan kokonaiskorvauksen enimmäismääräksi vähintään 60 000 euroa. 3. Edellä 2 kohdan säännöksistä poiketen jäsenvaltiot voivat määrittää hakijalle maksettavan kokonaiskorvauksen enimmäismääräksi vähintään 100 000 euroa. Tätä määrää tarkistetaan vuosittain joko ylös- tai alaspäin Eurostatin virallisesti vahvistaman elinkustannusindeksin mukaisesti. Koska eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen nojalla rikoksen uhreille maksettavissa enimmäiskorvauksissa on nykyään valtavia eroja (joissakin tapauksissa ne voivat olla jopa 800 000 euroa), on järkevää säätää, että jäsenvaltioiden vahvistaman korvauksen RR\509120.doc 25/25 PE 326.123

enimmäismäärän on oltava vähintään 100 000 euroa. Tämä on talousarviovaikutusten kannalta kohtuullista. Tarkoituksena on rajoittaa tai välttää eriarvoista ja epäoikeudenmukaista kohtelua, josta olisi kyse, jos esimerkiksi kaksi henkilöä saisi erisuuruisen korvauksen, vaikka he olisivat joutuneet samankaltaisen rikoksen uhriksi ja saaneet sen seurauksena samankaltaisia vammoja. Tämä ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita tarvittaessa ylittämään huomattavastikin tätä vähimmäisrajaa. Tarkistus 36 4 artiklan 4 kohta 4. Korvaus voidaan maksaa kertasuorituksena tai erissä joko koko korvaussumman osalta tai vain joidenkin tai kaikkien korvauksen kattamien eri vahinkojen osalta. 4. Korvaus voidaan maksaa kertasuorituksena tai erissä joko koko korvaussumman osalta tai vain joidenkin tai kaikkien korvauksen kattamien eri aineellisten tai aineettomien vahinkojen, esinevahinkojen tai pysyvän vammautumisen osalta, lukuun ottamatta tilanteita, jolloin tämä johtaisi vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Katso tarkistuksen 29 perustelu. Tilanteita, joissa aiheutuisi vakavia taloudellisia vaikeuksia, koskevalla poikkeuksella taataan, että korvauksen sopivuutta ei vesitetä tässä mielessä. Tarkistus 37 5 artiklan 1 kohdan 1 alakohta 1. Jäsenvaltiot suorittavat haetusta korvauksesta ennakkomaksun, jos: 1. Jäsenvaltiot suorittavat haetusta korvauksesta ennakkomaksun, jos seuraavat ehdot täyttyvät: Kaikki ehdot on koottava yhteen. PE 326.123 26/26 RR\509120.doc

Tarkistus 38 5 artiklan 1 kohdan b alakohta (b) on odotettavissa, että asiassa ei voida tehdä lopullista päätöstä kovin pian korvaushakemuksen tekemisen jälkeen; (b) on odotettavissa, että asiassa ei voida tehdä lopullista päätöstä tai rikoksesta aiheutuneista kauaskantoisista terveydellisistä vahingoista tai seurauksista ei voida tehdä lopullista arviota lyhyessä ajassa korvaushakemuksen tekemisen jälkeen; Kun on mahdotonta arvioida kauaskantoisia terveydellisiä vahinkoja ja seurauksia kovin lyhyessä ajassa, ennakkokorvaus on maksettava, jos rikoksen uhrin taloudellinen tilanne niin vaatii. Tarkistus 39 5 artiklan 1 kohdan c alakohta (c) se on hakijan taloudellisen tilanteen vuoksi perusteltua; ja (c) se on hakijan pakottavan taloudellisen tilanteen vuoksi perusteltua; ja Ennakkokorvaus on myönnettävä siinä tapauksessa, että uhri on äärimmäisessä taloudellisessa hädässä. Tarkistus 40 5 artiklan 1 kohdan d alakohta (d) voidaan kohtuullisen varmasti olettaa, että rikoksentekijä ei pysty noudattamaan edes osittain tuomiota tai päätöstä, jonka mukaan hänen on maksettava vahingonkorvausta uhrille. Poistetaan. RR\509120.doc 27/27 PE 326.123

Tämä kohta on poistettava, koska taloudellisessa ahdingossa oleva uhri ei voi odottaa oikeuden päätöstä, joka voi kestää vuosia, vaikka rikoksentekijällä oletettaisiin olevan tarpeeksi varoja korvausten maksamiseen. Tarkistus 41 5 artiklan 2 kohta 2. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että ennakkokorvaus on maksettava takaisin osittain tai kokonaan, jos korvaushakemusta koskevassa lopullisessa päätöksessä todetaan, että hakemus on hylättävä, tai jos korvauksen määrä on pienempi kuin ennakkokorvaus. 2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ennakkokorvaus on maksettava takaisin osittain tai kokonaan, jos korvaushakemusta koskevassa lopullisessa päätöksessä todetaan, että hakemus on hylättävä, tai jos korvauksen määrä on pienempi kuin ennakkokorvaus. Jäsenvaltioiden on vaadittava takaisinmaksua, koska muuten jotkut jäsenvaltiot hyötyisivät tästä toisten kustannuksella ja jäsenvaltioiden välille syntyisi eroja, joita ei voida hyväksyä. Tarkistus 42 6 artikla Jäsenvaltiot voivat evätä korvauksen myöntämisen uhreille, joille on aiheutunut vain vähäisiä vahinkoja. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa korvauksen vähimmäismääräksi enintään 250 euroa evätäkseen korvauksen myöntämisen uhreille, joille on aiheutunut vain vähäisiä vahinkoja, jotka on määritelty vahingoiksi, joilla ei ole merkittävää taloudellista tai muuta kuin taloudellista, suoraa tai epäsuoraa vaikutusta uhrin elämään ja elämänlaatuun. PE 326.123 28/28 RR\509120.doc

Jos uhrille maksettavan korvauksen kokonaismäärä on alle 250 euroa, jäsenvaltiot voivat evätä korvauksen sillä perusteella, että hallinnolliset kustannukset ylittävät korvauksen määrän. Tämä ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita korvaamasta pieniäkin määriä, jos ne haluavat sen tehdä. Käsite "vähäinen vahinko" vaatii määrittelyä sen varmistamiseksi, että kaikki uhrit saavat riittävän korvauksen. Tarkistus 43 7 artikla Jäsenvaltiot voivat säätää, että korvausta voidaan vähentää tai evätä se kokonaan sen perusteella, että uhrin käyttäytymisellä on välitön yhteys vahingon aiheutumiseen tai kuolemaan johtaneessa tilanteessa. Jäsenvaltiot voivat säätää, että korvaus voidaan evätä tai sitä voidaan vähentää suhteellisesti sen perusteella, missä määrin uhrin omalla osittaisella vastuulla on välitön yhteys vahingon aiheutumiseen tai kuolemaan johtaneeseen tilanteeseen. Korvauksen vähentämisen on oltava suhteessa siihen, missä määrin uhri oli vastuussa rikoksen tapahtumisesta. Jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus vähentää korvausta tai evätä se kokonaan, jos uhrin katsotaan joutuneen rikoksen uhriksi omasta syystään esimerkiksi käyttäytymällä provosoivasti. Tarkistus 44 8 artiklan 1 kohta 1. Jäsenvaltiot voivat 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja 5 artiklan soveltamista rajoittamatta asettaa korvauksen myöntämisen ehdoksi, että hakija on nähnyt kohtuullisesti vaivaa, jotta asiassa annettaisiin tuomio tai päätös rikoksentekijän maksamasta korvauksesta ja jotta tällainen tuomio tai päätös pantaisiin täytäntöön. 1. Jäsenvaltiot voivat 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja a a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja 5 artiklan soveltamista rajoittamatta asettaa korvauksen myöntämisen ehdoksi, että hakija on nähnyt kohtuullisesti vaivaa, jotta asiassa annettaisiin tuomio tai päätös rikoksentekijän maksamasta korvauksesta ja jotta tällainen tuomio tai päätös pantaisiin täytäntöön, mutta ei ole RR\509120.doc 29/29 PE 326.123

kuitenkaan onnistunut saavuttamaan edellä mainittuja tavoitteita ja on selvittänyt tyhjentävästi mahdollisuudet saada korvauksia sosiaaliturvajärjestelmistä tai yksityisistä vakuutusjärjestelmistä. Ennen kuin uhri hakee valtion korvausta, hänen on pitänyt selvittää kaikki mahdollisuudet saada korvausta sosiaaliturvajärjestelmistä tai yksityisistä vakuutusjärjestelmistä. Tarkistus 45 8 artiklan 2 kohdan a alakohta (a) on todennäköistä, että rikoksentekijä ei pysty noudattamaan uhrille maksettavaa vahingonkorvausta koskevaa tuomiota tai päätöstä edes osittain; (a) on osoitettu, että rikoksentekijä ei pysty noudattamaan uhrille maksettavaa vahingonkorvausta koskevaa tuomiota tai päätöstä edes osittain; Tarkistus ei kaipaa perusteluja. Tarkistus 46 8 artiklan 2 kohdan b alakohta (b) hakija ei ole onnistunut saamaan tuomiota tai päätöstä korvauksen saamiseksi rikoksentekijältä kahden vuoden kuluessa siitä kun rikos on tehty, siksi että poliisin esitutkintaa tai rikoksen vuoksi aloitettua rikosoikeudenkäyntiä ei ole saatu päätökseen siihen mennessä; tai (b) hakija ei ole onnistunut saamaan tuomiota tai päätöstä korvauksen saamiseksi rikoksentekijältä vuoden kuluessa siitä kun rikos on tehty, siksi että poliisin esitutkintaa tai rikoksen vuoksi aloitettua rikosoikeudenkäyntiä ei ole saatu päätökseen siihen mennessä; tai PE 326.123 30/30 RR\509120.doc

Kahden vuoden määräaika on liian pitkä, ja se lisäisi uhriksi joutumisen vaikutusten kertautumista. Tarkistus 47 9 artiklan 1 kohta 1. Kaksinkertaisen korvauksen välttämiseksi jäsenvaltiot voivat vähentää myöntämästään korvauksesta tai vaatia korvauksen saaneelta henkilöltä takaisin korvaukset tai etuudet, jotka tämä on saanut samoista vahingoista jostakin muusta lähteestä. 1. Kaksinkertaisen korvauksen välttämiseksi jäsenvaltioiden on vähennettävä myöntämästään korvauksesta tai niiden on vaadittava korvauksen saaneelta henkilöltä takaisin korvaukset tai etuudet, jotka tämä on saanut samoista vahingoista jostakin muusta lähteestä. Kaksinkertaisia korvauksia on vältettävä, jotta jotkut eivät hyödy aiheettomasti ja jottei synny eroja jäsenvaltioiden välille. Tarkistus 48 10 artikla Kun korvaus on maksettu, oikeus korvaukseen voi siirtyä korvauksen saaneelta henkilöltä jäsenvaltiolle tai toimivaltaiselle viranomaiselle. Kun korvaus on maksettu, oikeus korvaukseen siirtyy korvauksen saaneelta henkilöltä jäsenvaltiolle tai toimivaltaiselle viranomaiselle. Tarkistus ei kaipaa perusteluja. RR\509120.doc 31/31 PE 326.123

Tarkistus 49 11 artiklan 1 kohta 1. Jäsenvaltiot voivat 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asettaa korvauksen myöntämisen ehdoksi, että hakija on ilmoittanut rikoksesta toimivaltaisille viranomaisille siinä jäsenvaltiossa, jossa rikos on tehty. Tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos hakija ilmoittaa rikoksesta asuinvaltiossaan uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti. 1. Jäsenvaltiot voivat 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja a a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asettaa korvauksen myöntämisen ehdoksi, että hakija on ilmoittanut rikoksesta sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa rikos on tehty. Tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos hakija ilmoittaa rikoksesta asuinvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille siinä tapauksessa, että hän ei ole voinut tehdä sitä jäsenvaltiossa, jossa rikos tapahtui, tai, vakavan rikoksen osalta, kun hän ei ole halunnut tehdä sitä. Jos se toimivaltainen viranomainen, jolle ilmoitus on tehty, ei ole kyseisessä asiassa itse toimivaltainen, sen on välitettävä ilmoitus viipymättä sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella rikos on tehty. Ilmoitus käsitellään sen valtion kansallisen oikeuden mukaan, jossa rikos on tehty. On vältettävä viittauksia toisiin säädöksiin yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista 22 päivänä joulukuuta 1998 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti. Tarkistus 50 11 artiklan 2 kohta 2. Jäsenvaltiot, jotka soveltavat 1 kohdassa säädettyä ehtoa, voivat säätää, että ilmoitus on tehtävä määräajan kuluessa. Kyseinen määräaika ei saa kuitenkaan olla vähemmän kuin seitsemän päivää rikoksen tapahtumisesta. 2. Jäsenvaltiot, jotka soveltavat 1 kohdassa säädettyä ehtoa, voivat säätää, että ilmoitus on tehtävä määräajan kuluessa. Kyseinen määräaika ei saa kuitenkaan olla vähemmän kuin yksi kuukausi rikoksen tapahtumisesta. PE 326.123 32/32 RR\509120.doc

Kuukausi on kohtuullinen aikaraja ottaen huomioon, kuinka vaikeassa asemassa useimmat uhrit ovat. Tarkistus 51 11 artiklan 3 kohdan b alakohta (b) uhrin kohtaamat huomattavat vaikeudet, jotka johtuvat siitä, että hän asuu vakituisesti muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa rikos oli tehty. (b) uhrin kohtaamat huomattavat vaikeudet ja kielivaikeudet, jotka johtuvat siitä, että hän asuu vakituisesti muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa rikos oli tehty. Valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa on otettava huomioon uhrin kielivaikeudet. Tarkistus 52 11 artiklan 3 kohdan b a alakohta (uusi) (b a) muut merkittävät uhrin kohtaamat esteet, joiden voidaan kohtuudella katsoa estäneen uhria ilmoittamasta rikoksesta. Olosuhteet, jotka ovat voineet legitiimisti estää uhria ilmoittamasta rikoksesta, eivät välttämättä liity rikokseen, ja uhri voi asua toisessa jäsenvaltioissa kuin rikoksen tekomaassa (esim. vakava sairaus, rikokseen liittymätön vakava vahinko). Tarkistus 53 12 artiklan 2 kohdan a alakohta (a) lykkääminen on tarpeen, jotta voidaan määrittää, johtuvatko aiheutuneet vammat tahallisesta rikoksesta; ja (a) lykkääminen on tarpeen, jotta voidaan määrittää, johtuvatko aiheutuneet fyysiset tai psyykkiset vammat, aineettomat vahingot tai esinevahingot tahallisesta rikoksesta; ja RR\509120.doc 33/33 PE 326.123