2.1 Verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen

Liite 1 Menetelmät sähkön jakeluverkkotoiminnan tuoton määrittämiseksi 1.1.2005 alkavalla ja 31.12.2007 päättyvällä valvontajaksolla 1 YLEISTÄ Energiamarkkinavirasto soveltaa alla selostettuja menetelmiä 1.1.2005 alkavan valvontajakson hinnoittelussa. Alla selostettavat menetelmät ovat olennaisin osin samat kuin mitä Energiamarkkinaviraston 22.6.2004 päivätyssä julkaisussa Sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivat vuosille 2005-2007 (Dnro 9/429/2004) on esitetty. 2 VERKKOTOIMINTAAN SITOUTUNUT PÄÄOMA JA PÄÄOMARAKENNE Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmia varten laskettavan sitoutuneen pääoman määrän perustana on eriytetyn sähköverkkotoiminnan tase. Pääsääntöisesti kohtuullisuuslaskelmissa eriytetyn taseen vastaavaa -puolelta otetaan sitoutuneeksi pääomaksi kirjanpitoarvojen mukaisina kaikki muut erät paitsi sähköverkko ja rahoitusomaisuus. Sähköverkon arvoa oikaistaan siten, että hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sähköverkon arvo korjataan vastaamaan kirjanpitoarvon sijasta nykykäyttöarvoa. Rahoitusomaisuus eliminoidaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavasta sitoutuneesta pääomasta. Tällöin syntyvä tasauserä, joka on sähköverkon kirjanpitoarvon ja laskelmassa käytettävän nykykäyttöarvon välinen erotus vähennettynä rahoitusomaisuudella, lasketaan mukaan taseen vastattavaa -puolella omaan pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelta jaetaan vapaaehtoiset varaukset sekä poistoero oman pääoman ja verovelan osuuksiin. Vieras pääoma jaetaan lisäksi korottomaan ja korolliseen vieraaseen pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelle muodostuu oikaisujen jälkeen kolme ryhmää, jotka ovat oma pääoma, korollinen vieras pääoma ja koroton vieras pääoma. Sitoutuneelle pääomalle (oman pääoman ja korollisten velkojen summalle) lasketaan keskikustannus käyttäen kiinteää pääomarakennetta (asiaa käsitellään tarkemmin luvussa 3). 2.1 Verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen Verkkoliiketoimintaan sitoutuneen pääoman arvo määritetään kaikille verkonhaltijoille erikseen. Tässä yhteydessä verkonhaltijan eriytetyn verkkotoiminnan tasetta oikaistaan seuraavissa luvuissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Sähkömarkkinalain mukaan sähköverkkotoiminnalla tarkoitetaan sähköverkon asettamista vastiketta vastaan sähkönsiirtoa ja muita verkon palveluja tarvitsevien käyttöön. Sähköverkkotoimintaan kuuluvat myös sellainen sähköverkon suunnittelu, ra-

2 kentaminen, ylläpito ja käyttö, asiakkaiden sähkölaitteiden liittäminen verkkoon, sähkön mittaus ja muut sellaiset sähkön siirtoon tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia sähkönsiirron ja muiden sähköverkkopalvelujen kannalta. Jakelusähköverkkotoimintaan sisältyvät jakeluverkko-, alueverkko- ja pienimuotoinen urakointiliiketoiminta. Mikäli sähköverkkoa rakennetaan vain omaan käyttöön, kuuluu myös verkonrakentamis- ja ylläpitämistoiminta sähköverkkotoimintaan. Urakointi voidaan laskea mukaan sähköverkkotoimintaan sillä edellytyksellä, ettei se ole olennaista eikä sen mukaan ottaminen näin ollen muuta verkkotoiminnasta saatavaa kuvaa. Viestiverkon osalta voidaan todeta, että mikäli se palvelee ainoastaan sähköverkkotoimintaa, tulee se silloin sisällyttää verkkoliiketoiminnan lukuihin. Mikäli viestiverkkoa käytetään edes joltain osin muiden liiketoimintojen apuna (esim. datasähkö), tulee siihen kohdistuva omaisuus, vastuut, tuotot ja kulut jakaa näiden liiketoimintojen kesken aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. 2.1.1 Varsinaisen verkko-omaisuuden oikaiseminen Sähköverkko on sähköverkkotoiminnan harjoittajan suurin yksittäinen, joskin useasta eri osasta koostuva, käyttöomaisuuden osa. Energiamarkkinavirasto ei käytä hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittämisessä sähköverkon kirjanpitoarvoa, koska kirjanpitoarvo ei välttämättä sen aiemman verosidonnaisuuden vuoksi kuvasta sähköverkkoon sitoutunutta todellista pääomaa. Sähköverkon arvo korjataan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa siten, että kirjanpitoarvon asemesta käytetään sähköverkon nykykäyttöarvoa. Mikäli verkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, jolloin vuokratut verkkokomponentit sisällytetään mukaan verkonhaltijan verkko-omaisuuteen ja edelleen verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan. Verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä verkonhaltijan hallinnassaan olevaa verkkoa käsitellään samalla tavoin riippumatta siitä, onko kyseinen verkko verkonhaltijan omistama vai vuokraama. Energiamarkkinavirasto laskee valvontajakson ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2005 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän sähköverkon nykykäyttöarvon sähköverkon jälleenhankinta-arvon (jälleenhankintahinta) kautta, jolloin sähköverkon jälleenhankinta-arvo on sama kuin kustannus, jonka vastaavan uuden verkon rakentaminen nykykustannustasolla maksaisi. Jälleenhankinta-arvon avulla saadaan laskettua vuodelle 2005 verkon nykykäyttöarvo, joka on jälleenhankinta-arvo vähennettynä verkkokomponenttien teknistaloudellista pitoaikaa ja komponenttien käyttöikää vastaavilla teknistaloudellisen pitoajan mukaisilla poistoilla. Valvontajakson muina vuosina eli vuosina 2006 ja 2007 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan edellisen vuoden sähköverkon nykykäyttöarvon, sähköverkon laskennallisten tasapoistojen sekä edellisenä vuonna sähköverkkoon tehtyjen investointien perusteella. Sähköverkkoon sitoutuneen pääoman osalta määritys tehdään ensimmäisellä valvontajaksolla jokaiselle vuodelle erikseen siten, että se vastaa kunkin vuoden alun tilannetta eli ajankohtia 1.1.2005, 1.1.2006 ja 1.1.2007. Ensimmäisen valvontajakson aikana verkonhaltijan mahdollisesti tekemät sähköverkon nykykäyttöarvoon vaikuttavat in-

3 vestoinnit sekä sähköverkon nykykäyttöarvoa pienentävät tasapoistot otetaan valvontajakson aikana huomioon vuosittain. Kaaviokuva varsinaiseen sähköverkkoon sitoutuneen pääoman määrittämisprosessista on esitetty liitteessä A. Sähköverkkoon sitoutuneen pääoman määrittely toteutetaan ensimmäisellä valvontajaksolla siten, että vuoden 2005 laskentaa varten verkonhaltija ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle viraston määrittämän eri verkkokomponenttiryhmiin perustuvan jaottelun mukaisesti (Liite B) hallinnassaan olevaan sähköverkkoon kuuluvien ja tosiasiallisessa käytössä olevien komponenttien määrä-, pitoaika- ja keski-ikätiedot. Tiedot ilmoitetaan 1.1.2005 tilannetta vastaavasti ja ne tulee toimittaa Energiamarkkinavirastoon 31.3.2005 mennessä. Energiamarkkinavirasto ilmoittaa erikseen tietojen toimitustavan. Verkonhaltijan valitsemat ja Energiamarkkinavirastolle ilmoittamat eri verkkokomponenttiryhmien pitoajat voivat vaihdella liitteessä B eri verkkokomponenttiryhmille esitettyjen pitoaikojen vaihteluvälien mukaisesti. Eri verkkokomponenttiryhmille määritellyt pitoaikavälit perustuvat pääsääntöisesti Energiamarkkinaviraston Lappeenrannan teknillisellä korkeakoululla teettämään selvitykseen. 1 Verkonhaltijan tulee pitoaikoja määrittäessään ottaa huomioon, että ensimmäisellä valvontajaksolla käytettäviä pitoaikoja voidaan ainoastaan poikkeustapauksissa muuttaa tuleville valvontajaksoille. Energiamarkkinavirastolle 31.3.2005 mennessä ilmoitettujen tietojen perusteella virasto laskee verkonhaltijan hallinnassa olevalle sähköverkolle jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvot käyttäen hintatietoina komponenttiryhmäkohtaisia verkostokomponenttien yksikköhintoja. Sähköverkon arvonmäärityksessä käytettävät hintatiedot perustuvat pääosin Sähköenergialiitto ry Senerin verkostosuosituksessa KA 2:2003 2 esitettyihin yksikköhintoihin ja niiltä osin kuin sähköverkon arvonmäärityksessä käytettävät komponenttiryhmät eivät sisälly edellä mainittuun kustannusluetteloon, kustannukset perustuvat Energiamarkkinaviraston Electrowatt-Ekono Oy:ltä tilaamaan kyseisiä komponenttiryhmiä koskevaan yksikköhintaselvitykseen. 3 Perustelluista syistä voidaan sähköverkon jälleenhankinta-arvon laskennassa käytettävien em. standardikustannusten sijasta ottaa huomioon yrityskohtaisia, alueellisista seikoista johtuvia kustannuksia. Tällaisilla yrityskohtaisilla alueellisista seikoista johtuvilla kustannuksilla tarkoitetaan hyvin poikkeuksellisista olosuhteista aiheutuneita rakenteiden lisäkustannuksia, joista esimerkkinä voidaan todeta sähköasemarakenteet suurten kaupunkien keskusta-alueella. Halutessaan esittää käytettäväksi standardikustannuksista 4 poikkeavia yrityskohtaisia kustannuksia verkonhaltijan tulee toimittaa vuosittain 31.3. mennessä Energiamarkkinavirastolle ehdotus poikkeavista yksikköhintatiedoista ja perustellut selvitykset verkonhaltijan haluamille muutoksille. Verkonhaltijan tulee pystyä tarvittaessa todentamaan ehdottamansa standardikustannuksista poikkeava kustannustasonsa esimerkiksi riittävän luotettavan kustannusseurannan avulla. Energiamarkkinavirasto arvioi verkonhaltijoilta saamansa esitykset poik- 1 Partanen, J., Lassila, J. ja Viljainen, S. (2002), Investoinnit sähkön siirron hinnoittelussa. Energiamarkkinaviraston julkaisuja 1/2002. 2 Sähköenergialiitto ry Sener (2004), Verkostotöiden kustannusluettelo, Verkostosuositus KA 2:2003. 3 Metso Anu, Järvi Seppo (2004), Yksikköhintojen määrittely sähköverkon osille. Electrowatt-Ekono Oy raportti 6.5.2004. 4 Standardikustannuksilla tarkoitetaan liitteen B mukaisia eri verkostokomponenttien yksikköhintoja.

4 keuksellisista olosuhteista aiheutuneista lisäkustannuksista sekä niiden perustelut erikseen. Energiamarkkinavirasto ottaa ensimmäisellä valvontajaksolla sähköverkon arvonmäärityksessä huomioon yksikköhintojen vuosittaisen muutoksen korjaamalla Sähköenergialiitto ry Senerin verkostosuosituksessa KA 2:2003 esitettyjä yksikköhintoja sekä Electrowatt-Ekono Oy:n tekemän yksikköhintaselvityksen hintoja Tilastokeskusken julkaisemalla rakennuskustannusindeksillä (1995=100). Vuodesta 1997 vuoteen 2003 rakennuskustannusindeksin perusteella yksikköhinnat ovat nousseet keskimäärin 13 %. Valvontajakson ensimmäisen vuoden eli vuoden 2005 osalta verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän verkonarvon laskentaa varten Energiamarkkinavirasto korjaa rakennuskustannusindeksin avulla Sähköenergialiitto ry Senerin verkostosuosituksessa KA 2:2003 esitettyjä yksikköhintoja sekä Electrowatt- Ekono Oy:n tekemän yksikköhintaselvityksen hintoja vastaamaan vuoden 2004 toisen neljänneksen hintatasoa. Hintojen korjauksessa oletetaan Sähköenergialiitto ry Senerin verkostosuosituksen hintojen vastaavan vuoden 2003 alun hintatasoa ja Electrowatt- Ekono Oy:n tekemän yksikköhintaselvityksen hintojen vastaavan vuoden 2004 alun hintatasoa. Vuosien 2006 ja 2007 osalta verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän verkonarvon laskentaa varten Energiamarkkinavirasto korjaa liitteen B mukaisia yksikköhintatietoja rakennuskustannusindeksin avulla siten, että ne vastaavat tarkasteltavaa vuotta edeltävän vuoden toisen neljänneksen hintatasoa eli vuoden 2006 valvonnassa käytetään vuoden 2005 toisen neljänneksen hintatasoa ja vuoden 2007 valvonnassa käytetään vuoden 2006 toisen neljänneksen hintatasoa. Energiamarkkinavirasto julkaisee valvonnassa käytettävät korjatut yksikköhinnat kotisivuillaan vuosittain vuosina 2004, 2005 ja 2006 sen jälkeen kun Tilastokeskus on julkaissut rakennuskustannusindeksin (1995=100) vuoden toista neljännestä koskevat arvot. Päivitetyt yksikköhinnat pyritään julkaisemaan Energiamarkkinaviraston kotisivuilla syyskuun loppuun mennessä. Jos Energiamarkkinavirasto on hyväksynyt verkonhaltijan ehdotuksen käyttää standardikustannusten sijasta yrityskohtaisia alueellisista seikoista johtuvia kustannuksia, ei näille kustannuksille tehdä indeksikorjausta vuodelle 2005. Vuosille 2006 ja 2007 indeksikorjaus tehdään rakennuskustannusindeksillä (1995=100) samalla tavoin kuin liitteen B mukaisille yksikköhinnoille. 2.1.1.1 Sähköverkon jälleenhankinta-arvon laskeminen Sähköverkon jälleenhankinta-arvo valvontajakson kaikille vuosille lasketaan pääsääntöisesti verkonhaltijan vuosittain ilmoittamien komponenttiryhmäkohtaisten määrätietojen ja liitteen B mukaisten yksikköhintatietojen perusteella kertomalla ilmoitettu määrätieto vastaavalla hintatiedolla ja laskemalla näin saadut komponenttiryhmäkohtaiset kustannukset yhteen. Perustelluista syistä voidaan sähköverkon jälleenhankintaarvon laskennassa käyttää liitteen B mukaisten yksikköhintojen sijasta yrityskohtaisia yksikköhintoja.

5 Niille komponenteille, joille on esitetty edellisestä poikkeava arvonmääritystapa (sähköaseman 20 kv:n kojeisto, järjestelmät ja maakaapelit), lasketaan komponenttien arvot tässä asiakirjassa esitettyjen periaatteiden mukaan. Sähköverkon jälleenhankinta-arvoa määritettäessä käytetään verkostosuosituksen KA2:03 yksikköhintoja sellaisenaan seuraavien komponenttiryhmien kohdalla: muuntamot muuntajat 20 kv:n ilmajohdot 0,4 kv:n ilmajohdot jakokaapit 20 kv:n johtoerottimet. Seuraavien komponenttiryhmien osalta sähköverkon jälleenhankinta-arvon määrityksessä käytettävät yksikköhinnat ja laskentamenetelmät perustuvat Electrowatt-Ekono Oy:n tekemään yksikköhintaselvitykseen: sähköasemat (110/20 kv, 45/20 kv) 110 kv:n ja 45 kv:n johdot järjestelmät energiamittauslaitteet Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sähköaseman 110 kv:n kojeistojen ja keskijännitekojeistojen jälleenhankinta-arvot lasketaan lisäämällä kojeiston perushintaan kenttien lukumäärällä kerrottu kenttäkohtainen hinta sekä keskijännitekojeistojen osalta mahdollisten maasulun sammutuslaitteistojen ja kondensaattoriparistojen hinta. Järjestelmät jaetaan käytönvalvonta-, verkko- ja asiakastietojärjestelmiin. Käytönvalvontajärjestelmän arvo lasketaan seuraavan yhtälön mukaan. missä H KV järjestelmä = 300.000 + D 10.000 / kpl + E 2.000 / kpl D = Sähköasemien lukumäärä E = Erotinasemien lukumäärä Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkko- ja asiakastietojärjestelmän jälleenhankinta-arvo muodostuu järjestelmäkohtaisesta osasta ja sähkönkäyttäjämääräkohtaisesta osasta seuraavan yhtälön mukaan.

6 missä H järjestelm ä = F + G asiakasmäärä F = 100.000 (verkkotietojärjestelmä) ja 150.000 (asiakastietojärjestelmä) G = 3 /asiakas (verkkotietojärjestelmä) ja 4 /asiakas (asiakastietojärjestelmä) 20 kv:n ja 0,4 kv:n maakaapeleiden jälleenhankinta-arvoon vaikuttaa se, sijaitseeko kaapeli kaupunki-, taajama- vai haja-asutusalueella. Keskijänniteverkossa kaupunkialueeksi on verkonarvoa määritettäessä määritelty sellainen alue, jossa yhteisosuus (suhde kaapelia/kaapelioja) on vähintään 1,3. Taajamaksi on määritelty alue, jossa yhteisosuus on vähintään 1,2 ja haja-asutusalueeksi alue, jossa yhteisosuus on vähintään 1,1. Vastaavasti pienjänniteverkossa kaupunkialueeksi on määritelty alue, jossa yhteisosuus on vähintään 2, taajamaksi alue, jossa yhteisosuus on vähintään 1,75 ja hajaasutusalueeksi alue, jossa yhteisosuus on vähintään 1,5. Energiamarkkinavirasto kerää verkonhaltijoilta prosenttimäärinä tiedot verkonhaltijan kaivuasteesta (jakelualueen jakautuminen kaupunki-, taajama- ja haja-asutusalueeseen). Jako otetaan huomioon keskimääräisenä jakona, ja se voi joidenkin kaapelilajien osalta poiketa ilmoitettavasta keskimääräisestä arvosta. Maakaapelin jälleenhankinta-arvoa laskettaessa kaivutyön kustannusta korjataan jakamalla liitteessä B esitetty verkostosuosituksen KA 2:2003 mukainen kaivutyön kustannus (kaivutyön kustannus, kun suhde kaapelia/kaapelioja =1) aluekohtaisella kertoimella. Kaapelin materiaalikustannus ja asennuskustannus otetaan huomioon verkostosuosituksen mukaisena liitteessä B esitettynä yksikköhintana. Liitteessä C on esitetty esimerkki kaapeliverkon jälleenhankinta-arvon määrittämisestä. 2.1.1.2 Sähköverkon nykykäyttöarvon laskeminen Energiamarkkinavirasto soveltaa sähköverkon nykykäyttöarvon määrityksessä lineaarisiin tasapoistoihin perustuvaa menetelmää, jolloin pitoajan jälkeen verkkokomponenttiryhmän nykykäyttöarvo laskee nollaan. Valvontajakson ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2005 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan komponenttiryhmittäin sähköverkon jälleenhankinta-arvosta jäljellä olevan pitoajan perusteella käyttäen hyväksi verkonhaltijan ilmoittamia komponenttiryhmäkohtaisia pitoaika- ja keski-ikätietoja. Sähköverkon nykykäyttöarvo saadaan laskemalla komponenttiryhmäkohtaiset nykykäyttöarvot yhteen. Yhden komponenttiryhmän osalta nykykäyttöarvo (NKA) lasketaan seuraavasti, kun komponenttiryhmän jälleenhankinta-arvo (JHA) tiedetään: keski ikä NKA = 1 JHA pitoaika

7 missä NKA = Komponenttiryhmän nykykäyttöarvo. JHA = Komponenttiryhmän kaikkien verkkokomponenttien yhteenlaskettu jälleenhankinta-arvo. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä kustannusta, jonka kyseiseen komponenttiryhmään kuuluvien verkkokomponenttien rakentaminen nykyisellä kustannustasolla aiheuttaisi. pitoaika = Pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka verkkokomponentti todellisuudessa on toiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista (teknistaloudellinen pitoaika). keski ikä = Keski-iällä tarkoitetaan komponenttiryhmän verkkokomponenttien ikätietojen jälleenhankinta-arvoilla painotettua keskiarvoa. Yksittäisen verkkokomponentin kohdalla keski-ikä lasketaan keskiarvona. Jos verkonhaltija ei ilmoita kaikkien verkossaan käytössä olevien komponenttiryhmien keski-ikätietoja, nykykäyttöarvona käytetään 1.1.2005 tilanteessa niille komponenttiryhmille, joista ei keski-ikätietoa ole Energiamarkkinavirastolle ilmoitettu, 50 %:a vastaavasta komponenttiryhmän jälleenhankinta-arvosta. Liitteessä C on esitetty esimerkki komponenttiryhmän sisältämien verkkokomponenttien yhteenlasketun nykykäyttöarvon laskemisesta. Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijoille edellisen kuvauksen perusteella lasketut 1.1.2005 tilanteen mukaiset sähköverkkojen nykykäyttöarvot 31.12.2005 mennessä. Valvontajakson toisena ja kolmantena vuonna eli vuosina 2006 ja 2007 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan edellisen vuoden nykykäyttöarvon, edellisen vuoden toisen neljänneksen rakennuskustannusindeksin, verkko-omaisuudesta tehtävien edellisen vuoden laskennallisten tasapoistojen ja edellisen vuoden aikana standardihintoihin perustuvien yhtiön ilmoittamien verkkoinvestointien perusteella seuraavasti: NKA t = (k t-1 /k t-2 ) (NKA t-1 TP t-1+ INV t-1) missä NKA t = Verkon nykykäyttöarvo vuonna t. k t = Rakennuskustannusindeksin (1995=100) toisen neljänneksen arvo vuonna t. TP t = Verkosta tehdyt laskennalliset tasapoistot vuonna t.

8 INV t = Verkkoon tehdyt investoinnit vuonna t standardikustannuksilla. Verkosta tehtävien tasapoistojen määrittely esitetään tarkemmin luvussa 4.6.1. Verkkoinvestoinneilla tarkoitetaan tässä sekä korvaus- että laajennusinvestointeja yhteenlaskettuina. Verkkoinvestoinnit ilmoitetaan Energiamarkkinavirastolle kappaletai metrimääräisenä (määrätietoina) ja virasto laskee ilmoitetuista tiedosta standardikustannuksia käyttäen euromääräisen investointikustannuksen. Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijoille laskemansa sähköverkon nykykäyttöarvot vuoden 2006 osalta 31.12.2006 mennessä ja vuoden 2007 osalta 31.12.2007 mennessä. Energiamarkkinavirasto laskee verkon nykykäyttöarvon vuosille 2006 ja 2007 edellä esitetyn menetelmän lisäksi myös sähköverkon jälleenhankinta-arvoon, komponenttiryhmäkohtaisiin pitoaikoihin ja komponenttiryhmäkohtaisiin keski-ikätietoihin perustuen. Energiamarkkinavirasto seuraa näillä kahdella eri menetelmällä lasketuissa verkon nykykäyttöarvoissa mahdollisesti esiintyviä eroja. 2.1.1.3 Vuosittain ilmoitettavat tiedot Energiamarkkinavirasto kerää ensimmäisellä valvontajaksolla sähköverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen määrittämiseen tarvittavat tiedot vuosittain. Sähköverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen määrittämiseksi verkonhaltijoiden on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle 31.3.2005 mennessä hallinnassaan olevasta sähköverkosta komponenttien määrä-, keski-ikä- ja pitoaikatiedot liitteen B mukaisesti jaoteltuna 1.1.2005 tilannetta vastaten. Valvontajakson seuraavina vuosina verkonhaltijoiden on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle hallinnassaan olevasta sähköverkosta komponenttien määrä- ja keskiikätiedot liitteen B mukaisesti jaoteltuna sekä edellisenä vuonna verkkoon tehdyt komponenttiryhmittäin jaotellut investoinnit määrätietoina. Tiedot tulee ilmoittaa 31.3.2006 mennessä vastaten 1.1.2006 tilannetta ja 31.3.2007 mennessä vastaten 1.1.2007 tilannetta. Jos verkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, joten verkonhaltijan tulee ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle myös vuokraamiensa verkkokomponenttien määrä-, keski-ikä- ja pitoaikatiedot. 2.1.1.4 Valvontajakson aikana ostettujen verkkojen käsittely Jos valvontajakson aikana verkonhaltijan sähköverkon laajuus olennaisesti muuttuu esimerkiksi yrityskaupan seurauksena, käytetään yrityskaupan kohteena oleville verkoille vuosittain jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvoja kuten tehtäisiin ilman yrityskauppaa. Ensimmäisellä valvontajaksolla yrityskaupan seurauksena syntyneelle sähköverkolle käytetään yrityskaupasta lähtien koko ensimmäisen valvontajakson ajan jälleenhankinta-arvona yrityskaupan kohteena olleiden sähköverkkojen vuosittain laskettavien jälleenhankinta-arvojen summaa ja nykykäyttöarvona vuosittain laskettavien yrityskaupan kohteena olleiden sähköverkkojen nykykäyttöarvojen summaa.

9 Yrityskaupassa, jossa vain osa kaupan osapuolena olevan verkkoyhtiön verkkoomaisuudesta siirtyy uudelle omistajalle, muodostetaan näin syntyneen sähköverkon jälleenhankinta-arvo verkkojen komponenttiryhmäkohtaisiin jälleenhankinta-arvoihin perustuen käyttäen komponenttikohtaisia standardikustannuksia tai valvontajakson ensimmäisenä vuonna mahdollisesti hyväksyttyjä yrityskohtaisia yksikkökustannuksia. Yrityskaupan seurauksena muuttuneiden sähköverkkojen nykykäyttöarvo lasketaan verkon jälleenhankinta-arvosta verkonhaltijan ilmoittamien komponenttiryhmäkohtaisten pitoaika- ja keski-ikätietojen perusteella. Jos yrityskauppa tapahtuu kesken vuotta, niin kyseisen vuoden hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkko-omaisuuden muutos otetaan huomioon vain siitä hetkestä lähtien kuin yrityskauppa on tapahtunut. Jos yrityskauppa tapahtuu esimerkiksi puolessavälissä vuotta, niin kyseisen vuoden hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvona käytetään yrityskauppaa edeltävän ja yrityskaupan jälkeisen verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen keskiarvoa. Seuraavina ensimmäiseen valvontajakson kuuluvina vuosina jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määritys tapahtuu valvontajaksolla noudatettavan normaalin käytännön mukaisesti käyttäen lähtökohtana yrityskaupan jälkeisiä verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvoja. Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijalle uuden verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvot neljän kuukauden kuluessa siitä, kun muutoksista verkkoomaisuudessa on ilmoitettu ja verkonarvon määrittämiseksi tarpeelliset tiedot on toimitettu Energiamarkkinavirastolle. 2.1.1.5 Verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittäminen tulevilla valvontajaksoilla Energiamarkkinavirasto kehittää verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittämistä ensimmäisellä valvontajaksolla saatavien kokemusten perusteella. Ennen toisen valvontajakson alkua Energiamarkkinavirasto määrittelee toisella valvontajaksolla sähköverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrityksessä sovellettavan menetelmän uusissa verkkotoiminnan valvonnan suuntaviivoissa sekä vahvistaa sen ennen valvontajakson alkua annettavassa uudessa vahvistuspäätöksessä. 2.1.2 Muu verkkoliiketoiminnan omaisuus Muiden pysyvien vastaavien eli aineettomien hyödykkeiden sekä muiden aineellisten hyödykkeiden kuin sähköverkon osalta Energiamarkkinavirasto ei hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan yhteydessä pääsääntöisesti oikaise tase-erien kirjanpitoarvoa nykykäyttöarvoon. Tämä perustuu siihen, että käytännössä on todettu näiden erien merkityksen liiketoimintakokonaisuuden kannalta yleensä harvoin nousevan merkittäväksi. Muille erille kuin varsinaiselle liikearvolle kohdistetut erät käsitellään hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kuten varsinainen omaisuus, jolle se on kohdistettu. Näin ollen esimerkiksi sähköverkko-omaisuudelle kohdistettavissa oleva osa liikearvosta eliminoidaan pois sähköverkkoliiketoiminnan taseesta verkkotoimintaan sitoutunutta

10 2.1.3 Muu varallisuus pääomaa määritettäessä ja se korvataan sähköverkon nykykäyttöarvolla siten kuin edellä on esitetty. Talousvaliokunnan mietinnössä 56/1994 hallituksen esityksestä sähkömarkkinalaiksi otetaan kantaa yrityskauppoihin, joissa sähköliiketoiminnoista maksetaan omaisuuden käypää arvoa enemmän. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan liiketaloudellinen ajattelu sähköalalla ei saa merkitä sitä, että sähkönkäyttäjiltä vaaditaan toistamiseen korvausta ennestään olemassa olevan sähköverkon pääomakuluista. Valiokunta piti lausunnossaan tärkeänä, että sähkömarkkinalain mukainen hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta perustuu yritysten käyttöomaisuuden todellisiin markkina-arvoihin eikä mahdollisesti keinottelunomaisesti paisuteltuihin arvopaperiarvoihin. Edellä olevan perusteella hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta ei siis saa perustua yrityskaupan yhteydessä syntyneeseen yrityksen goodwill arvoon, joka on kirjattu taseeseen liikearvon nimellä. Tästä syystä Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseista kohdistamattoman liikearvon. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa myös tuloslaskelmasta liikearvosta tehdyt poistot (asiasta luvussa 4.6). Muun varallisuuden osalta Energiamarkkinavirasto eliminoi taseeseen kirjatun rahoitusomaisuuden. Eliminoitavaan rahoitusomaisuuteen luetaan taseen erät Rahoitusarvopaperit sekä Rahat ja pankkisaamiset sekä niihin rinnastettavissa olevat erät. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto ei myöskään sisällytä rahoitustuottoja hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoiminnan oikaistuun tulokseen. Siten verkonhaltijan saamat rahoitustuotot eivät vaikuta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiin. Rahoitusomaisuuden sisällyttäminen verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan perusteena olevaan verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan merkitsisi käytännössä kyseiseen omaisuuteen sisältyvän sijoitusriskin siirtämistä verkonhaltijalta asiakkaille. Rahoitusomaisuuden ja niitä vastaavien rahoitustuottojen eliminointi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmista mahdollistaa ja kannustaa verkonhaltijaa rahavarallisuutensa mahdollisimman tuottavaan sijoittamiseen. Energiamarkkinavirasto katsoo, että vaikka rahoitusomaisuus jätetään pois hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käytettävästä verkkotoimintaan sitoutuneesta pääomasta, kyseinen varallisuus voi eriytetyissä tilinpäätöksissä kuitenkin sisältyä verkkotoiminnan varallisuuteen. Näin ollen rahoitusomaisuuden eliminoinnilla hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa ei kuitenkaan ole vaikutusta verkkotoiminnan vakavaraisuuteen. Muun vaihto-omaisuuden ja saamisten osalta Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määrittäessään varallisuuserien taseeseen kirjattuja arvoja, eikä tee näihin arvoihin korjauksia. Energiamarkkinavirasto eliminoi tarvittaessa erikseen taseesta konsernien sisäiset saamiset tilanteissa, joissa valvontakohde on osa konsernia.

11 2.2 Pääoman jakautuminen omaan ja vieraaseen pääomaan Sähköverkkotoiminnan oikaistu taseen vastattavaa -puoli laaditaan jakamalla verkonhaltijan sähköverkkotoimintaan sitoutunut pääoma omaan pääomaan, korolliseen vieraaseen pääomaan ja korottomaan vieraaseen pääomaan. Laskelmassa huomioidaan tässä asiakirjassa kuvatut korjaukset ja se laaditaan oikaistun taseen muotoon. Oikaistun taseen tasauseränä käytetään omaan pääomaan kirjattavaa taseen vastaavaa -puolelle tehtävien korjausten nettomäärää. Laskelmaa käytetään sekä verkonhaltijan keskimääräisen pääomakustannuksen että kohtuullisen tuoton laskennassa. 2.2.1 Koroton vieras pääoma Kirjanpitolautakunnan päätöksen 1650/2001 mukaan sähkön jakeluverkon liittymismaksuista ne, jotka ovat siirto- ja palautuskelpoisia, merkitään taseen vastattaviin vieraan pääoman ryhmään sisältyvään erään Muut velat. Tase-erän nimikkeenä suositellaan käytettäväksi Liittymismaksut ja muut velat. Liittymismaksujen erillinen esittäminen joko taseessa tai liitetiedoissa on perusteltua oikean ja riittävän kuvan antamiseksi ja tase-erien selventämiseksi. Liittymismaksut, jotka ovat siirtokelpoisia mutta eivät palautettavia, tulee kirjata tuloina tilinpäätöksessä tuotoiksi. Liittymismaksu tuloutetaan siinä vaiheessa, kun liittymissopimus on tullut voimaan ja johtanut sähköntoimituksen aloittamiseen. Korotettua liittymismaksua ja lisäliittymismaksua käsitellään kirjanpidollisesti samalla tavalla kuin varsinaista liittymismaksua. Kirjanpitolautakunnan kannanotto (1650/2001) on, että kyseessä on liittyjän osalta asiakassuhteeseen perustuva suoritus eikä omistussuhteeseen liittyvä pääomasuoritus. Muodollinenkin palautusehto tekee liittymismaksuista velan luonteisia, vaikka palautustapahtumat käytännössä ovat harvinaisia yksittäistapahtumia. Erotukseksi muista pitkäaikaisista veloista liittymismaksuilta on puuttunut korkoseuraamus, eli ne ovat luonteeltaan korotonta vierasta pääomaa. Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuoden 2004 loppuun mennessä taseeseen kirjattujen palautuskelpoisten liittymismaksujen kertymää korottomana velkana. Vuoden 2005 alusta lähtien uudet palautuskelpoiset liittymismaksut eivät kasvata hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseen korotonta vierasta pääomaa, vaikka verkonhaltija kirjaisi ne taseeseen. Siten vuodesta 2005 lähtien taseen liittymismaksukertymän nettomuutosta vastaava verkonarvon muutos kirjautuu hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa omaksi pääomaksi oikaistun taseen tasauserän kautta luvun 2.2.3 mukaisesti. Sen sijaan vuoden 2005 alusta lähtien Energiamarkkinavirasto lisää taseeseen kirjattujen liittymismaksujen vuotuisen nettomuutoksen (taseen liittymismaksujen lisäykset vähennettynä liittymismaksujen palautuksilla) hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kyseisen vuoden verkkotoiminnan tuloksi luvun 4.7 mukaisesti. Menettelyn perusteella verkonhaltijat ovat tasavertaisessa asemassa riippumatta siitä, kirjaavatko he liittymismaksut taseeseen palautuskelpoisiksi liittymismaksuiksi vai tuloslaskelmaan tuloksi. Tätä varten verkonhaltijoiden tulee raportoida Energiamarkkinavirastolle vuodesta 2005 lähtien vuosittain taseeseen kirjattujen liittymismaksujen lisäykset ja palautukset.

12 Taseeseen merkitty lyhytaikainen vieras pääoma (esimerkiksi ostovelat, siirtovelat, muut lyhytaikaiset velat) on luonteensa mukaisesti korotonta vierasta pääomaa myös hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa. 2.2.2 Korollinen vieras pääoma 2.2.3 Oma pääoma Taseeseen merkitty korollinen vieras pääoma otetaan sellaisenaan mukaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmiin. Korollisen vieraan pääoman eriä ovat mm. pitkäaikaiset pankki- ja eläke- ja muut lainat sekä näiden lyhennyserät, jotka on esitetty taseessa lyhytaikaisessa vieraassa pääomassa. Pääomalainalla tarkoitetaan sellaista lainaa, joka muistuttaa ehdoiltaan omaa pääomaa sekä takaisinmaksun että vastikkeen maksamisen edellytysten osalta. Rahoitusjärjestelyn perustarkoituksena on vahvistaa rahoitettavan yhteisön tasetta instrumentilla, joka kuitenkin on joustavampi kuin kiinteä oman pääoman sijoittaminen yhteisöön. Pääomalainoja voidaan käyttää myös normaaleina riskirahoitusinstrumentteina. Taseessa osakeyhtiölain (734/1978) 5 luvun 1 :n mukaiset edellytykset täyttävät pääomalainat esitetään ryhmässä Oma pääoma viimeisenä eränä. Esittämispaikastaan huolimatta pääomalainat ovat taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa. Näin ollen esimerkiksi laskettaessa yrityksen tunnuslukuja, kuten vakavaraisuustunnuslukuja, pääomalainat sisällytetään vieraaseen pääomaan 5. Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa pääomalainoja sekä omistajilta otettuja muita lainoja korollisena vieraana pääomana. Omaksi pääomaksi katsotaan tarkastelussa verkonhaltijan sähköverkkotoiminnan taseen mukainen oma pääoma sellaisenaan sekä tilinpäätössiirtojen kertymään, eli vapaaehtoisiin varauksiin sekä poistoeroon, sisältyvä oman pääoman osuus. Tilinpäätössiirtojen kertymän oman pääoman osuus lasketaan vähentämällä kertymästä laskennallinen verovelka tarkasteluhetkellä vallinneen yhteisöverokannan mukaan sellaisilta verkonhaltijoilta, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. Lisäksi oikaistuun omaan pääomaan liitetään ns. oman pääoman tasauserä taseen vastaavaa ja vastattavaa puolten tasaamisesta. 2.2.4 Tilinpäätössiirrot ja pakolliset varaukset Taseeseen merkitty tilinpäätössiirtojen kertymä (kertynyt poistoero ja vapaaehtoiset varaukset) jaetaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa siten, että laskennallisen verovelan osuus siirretään korottomaan vieraaseen pääomaan ja loppuosa omaan pääomaan. Tilinpäätössiirroista vähennetään laskennallisena verovelkana enintään tarkasteluajanjaksolla vallinneen yhteisöveron mukainen määrä. Vähennys tehdään ainoastaan niille yrityksille, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. 5 Kirjanpitolautakunnan yleisohje valtiovarainministeriön päätöksessä 390/1999 tarkoitetun tilinpäätöksen, tilinpäätöstiedotteen ja osavuosikatsauksen laatimisesta, 17.12.1999.

13 Taseeseen merkityt pakolliset varaukset siirretään kokonaisuudessaan korottomaan vieraaseen pääomaan. Pakollisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verosaaminen kirjataan lisäksi taseen vastaavaa puolelle korottomiin saamisiin ja taseen vastattavaa puolelle omaan pääomaan. Laskennallisena verosaamisena kirjataan enintään tarkasteluajanjaksolla vallinneen yhteisöveron mukainen määrä. Verosaaminen otetaan huomioon vain niiden yritysten osalta, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. 2.3 Yhteenveto pääomarakenteen määrittelystä Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) on esitetty taselaskelman muodossa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa suoritettavan verkkotoiminnan taseen vastaavien oikaisun yksinkertaistettu periaate. Taulukon periaatteesta tekevät poikkeuksen luvussa 2.1.2 todettu liikearvon käsittely sekä luvussa 2.1.3 todettu konsernien sisäisten saamisten käsittely. Vastaavaa Eriytetty tase Pysyvät vastaavat Sähköverkko Liikearvo Muut pysyvät vastaavat Vaihtuvat vastaavat Vaihto-omaisuus Saamiset Rahoitusomaisuus Vastaavaa yhteensä Oikaistu tase Pysyvät vastaavat Sähköverkko nykykäyttöarvoonsa Muut pysyvät vastaavat tasearvoonsa Vaihtuvat vastaavat Vaihto-omaisuus tasearvoonsa Saamiset tasearvoonsa Pakollisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verosaaminen Oikaistun taseen loppusumma Taulukko 1. Taseen vastaavaa -puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) on puolestaan esitetty taselaskelman muodossa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa suoritettavan verkkotoiminnan taseen vastattavaa-puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate.

14 Vastattavaa Eriytetty tase Oma pääoma Oma pääoma Pääomalainat Oikaistu tase Oma pääoma Oma pääoma tasearvoonsa Poistoeron ja vapaaehtoisten varausten oman pääoman osuus Pakollisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verosaaminen Oikaistun taseen tasauserä Poistoero ja varaukset Poistoero ja varaukset Vieras pääoma Palautettavat liittymismaksut Korolliset velat Korottomat velat Vieras pääoma Korollinen Korolliset velat tasearvoonsa Pääomalainat tasearvoonsa Koroton Liittymismaksut 31.12.2004 tasearvoonsa Korottomat velat tasearvoonsa Pakolliset varaukset tasearvoonsa Poistoeroon ja vapaaehtoisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verovelka Vastattavaa yhteensä Oikaistun taseen loppusumma Taulukko 2. Taseen vastattavaa puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate.

15 3 JAKELUVERKKOTOIMINNAN KOHTUULLISEN TUOTON LASKENTA 3.1 Yleiset perusteet Energiamarkkinavirasto on valinnut pääoman painotetun keskikustannusmallin (Weighted Average Cost of Capital, WACC) sähköverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton arvioimiseen useiden asiantuntijalausuntojen perusteella. Energiamarkkinavirasto on soveltanut WACC-mallia sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa vuodesta 1999 lähtien ja korkein hallinto-oikeus on päätöksillään vahvistanut viraston arviointimenetelmän olevan sähkömarkkinalain mukainen. WACC-mallin käyttöä puoltaa myös se seikka, että kyseistä menetelmää käytetään useiden muiden maiden valvontamenetelmän osana. Rahoitusteoriassa yritykseen sitoutuneen pääoman kohtuullista tuottoastetta tarkastellaan usein pääoman painotetun keskikustannusmallin avulla. Se ilmaisee yrityksen käyttämän pääoman keskimääräisen kustannuksen, jossa painoina ovat oman ja vieraan pääoman suhteelliset arvot. Lähestymistapa edellyttää oman ja vieraan pääoman kustannusten määrittämistä. Käytettäessä pääoman painotettua keskikustannusmallia oman ja vieraan pääoman kohtuullinen kustannus määritellään erikseen. Professori Juha-Pekka Kallunki on antanut erilliset lausunnot Energiamarkkinavirastolle oman pääoman kustannuksen määrittelemiseksi sekä pääoman painotetun kustannukseen liittyvien parametrien käyttämisestä jakeluverkkotoiminnassa 6. Myös FIM Corporate Finance Oy on lausunut virastolle pääoman painotetun keskimääräiskustannuksen määrittämisestä. 7 PricewaterhouseCoopers on antanut lausuntonsa Energiaalan Keskusliitto ry Finergylle koskien sähkön jakeluverkkotoiminnan pääoman keskikustannusta. 8 Lausunnoissa on arvioitu WACC-mallin parametrien valintaa jakeluverkkotoiminnan näkökulmasta. Energiamarkkinavirasto on käyttänyt edellä mainittuja asiantuntijalausuntoja seuraavissa luvuissa esitettyjen WACC mallin muuttujien valintojen perusteena. 9 3.2 Oman pääoman kustannus Yrityksen oman pääoman kustannus määräytyy oman pääoman sijoittajien asettaman tuottovaatimuksen perusteella. Mitä korkeampi on yrityksen liiketoiminnan riski, sitä korkeampi on sijoittajien sijoitukselleen asettama oman pääoman tuottovaatimus ja yrityksen näkökulmasta siis oman pääoman kustannus. Omasta pääomasta maksettava tuotto on yritykselle verotuksessa vähennyskelvotonta, kun taas vieraan pääoman kustannukset ovat yritykselle vähennyskelpoisia. Yrityksen oman pääoman tuottovaati- 6 Kallunki Juha-Pekka. (2004), Lausunto oman pääoman kustannuksen kohtuullisesta tasosta, Oulun yliopisto, Lausunto 15.1.2004 ja Lausunto oman pääoman kustannuksen kohtuullisesta tasosta 10.5.2004. 7 FIM Corporate Finance Oy (2004), Lausunto pääoman keskimääräiskustannuksen määrittämisestä sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnalle. 25.5.2004. 8 PricewaterhouseCoopers (2004), Lausunto koskien sähkön jakeluverkkotoiminnan pääoman keskikustannusta 7.4.2004. 9 Energiamarkkinavirasto (2004), Sähkön jakeluverkkotoiminnan suuntaviivojen perustelumuistio: Jakeluverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskenta. 22.6.2004.

16 mus on siten korkeampi kuin vieraan pääoman, koska oman pääoman riskipitoisuus on suurempi kuin vieraan pääoman. Oman pääoman kustannusta voidaan arvioida CAPM-mallilla (Capital Asset Pricing Model), jonka mukaan sijoituskohteen tuoton odotusarvo muodostuu riskittömästä tuotosta ja riskilisästä, eli se kuvaa riskiä sisältävän osakkeen tuottovaatimuksen ja riskin välistä riippuvuutta. Energiamarkkinaviraston käyttämä oman pääoman kustannusta kuvaava CAPM-malli 10 on muotoa: C missä E = R + β r opo ( R R ) m r C E R r = Oman pääoman kustannus = Riskitön korkokanta β opo = Beeta kerroin R m = Markkinoiden keskimääräinen tuotto Rm R r = Markkinoiden riskipreemio Mallin ajatuksena on kuvata sijoittajan vaatimusta korkeammasta tuotosta pitemmällä aikavälillä riskipitoiselta sijoituskohteelta verrattuna riskittömään sijoituskohteeseen. Markkinoiden riskipreemion avulla nähdään, kuinka paljon enemmän riskipitoiselta sijoitukselta vaaditaan tuottoa kuin riskittömältä sijoituskohteelta. Beeta-kerroin kuvaa sitä, kuinka paljon riskiä sijoitus sisältää verrattuna keskimääräiseen riskisijoitukseen. Systemaattinen riski kuvaa oman pääoman arvon vaihteluherkkyyttä markkinoiden yleiselle vaihtelulle. Yksi osakkeen systemaattiseen riskiin vaikuttavista tekijöistä on yrityksen rahoitusrakenne eli velkaisuus. Sillä tarkoitetaan yrityksen oman ja vieraan pääoman suhdetta. Lisäämällä vieraan pääoman määrää yritys voi kasvattaa tilikauden tulostaan, jolloin oman pääoman tuotto kasvaa usein huomattavasti suuremmaksi kuin ilman vieraan pääoman määrän lisäämistä. Vieraan pääoman korkomaksut ovat kuitenkin kiinteitä maksuja, jotka on maksettava liiketoiminnan voitollisuudesta tai tappiollisuudesta huolimatta. Tämän vuoksi voimakkaan velkaantumisen aiheuttamat suuret korkokulut voivat huonoina taloudellisina aikoina pienentää olennaisesti yrityksen tulosta. Vieraan pääoman vaikutus oman pääoman tuottoon on tällöin päinvastainen kuin taloudellisen nousukauden vallitessa. Tätä velkaisuuden vaikutusta oman pääoman tuottoon kutsutaan vieraan pääoman vipuvaikutukseksi. Lisätessään vieraan pääoman osuutta rahoitusrakenteessaan yritys tavoittelee korkeampaa oman pääoman tuottoa, mutta ottaa samalla suuremman riskin. Tämä puolestaan lisää osakkeen systemaattista riskiä. CAPM-mallissa kohtuullinen tuotto muodostuu siten, että riskittömän koron päälle lisätään riskilisä, joka muodostuu kertomalla markkinoiden riskipreemio beetakertoimella. Riskipreemio kuvaa sitä tuottoprosenttia, jonka osakkeet keskimäärin 10 Brealey, R. ja Myers, S. (1996), Principles of Corporate Finance. Esimerkiksi sivu 180.

17 tuottavat riskittömän koron päälle. Beeta-kerroin puolestaan kuvaa liiketoiminnan tai yrityksen riskiä suhteessa kaikkien sijoituskohteiden keskimääräiseen riskiin. 3.2.1 Riskitön korkokanta 3.2.2 Riskipreemio 3.2.3 Beeta-kerroin Riskitöntä korkoa on yleensä mitattu sekä lyhyiden (esim. 3 kuukauden Euribor) että pitkien korkojen avulla. Riskittömänä korkona voidaan pitää pitkää korkoa, esimerkiksi 5 tai 10 vuoden valtion obligaation korkoa. Yleisesti riskittömänä korkokantana käytetään valtion liikkeelle laskemien joukkolainojen tuottoa, jolloin keskeinen kysymys on joukkolainan maturiteetin, eli laina-ajan valinta. Lyhyen maturiteetin (esim. 3 kuukautta) käyttöä voi perustella sillä, että lyhyisiin joukkolainoihin ei liity korkoriskiä samalla tavoin kuin pitkiin joukkolainoihin. Toisaalta oman pääoman sijoitushorisontin tulisi olla useita vuosia, jolloin pitkän joukkolainan tuoton käyttö riskittömän koron mittarina on perusteltua, jolloin joukkolainan maturiteetti vastaa tällöin osakesijoituksen sijoitushorisontin pituutta. Energiamarkkinavirasto käyttää asiantuntijalausuntojen perusteella riskittömänä korkokantana Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat -tilastokatsauksen mukaista Suomen valtion viiden vuoden obligaation uusinta noteerausta. Ensimmäisellä valvontajaksolla kunkin vuoden riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa edellisen vuoden toukokuun toteutunutta Suomen valtion viiden vuoden obligaation korkoa (toukokuun keskiarvoa). Suomen valtion viiden vuoden obligaation toukokuun keskiarvo vuonna 2004 oli 3,53 %, jota käytetään vuoden 2005 hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa riskittömänä korkona. Vastaavasti vuoden 2006 hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa riskittömänä korkona käytetään Suomen valtion viiden vuoden obligaation vuoden 2005 toukokuun keskiarvoa ja vuoden 2007 laskelmissa käytetään riskittömänä korkona Suomen valtion viiden vuoden obligaation vuoden 2006 toukokuun keskiarvoa. Riskipreemio kuvaa riskittömän koron ja osakesijoituksen tuoton erotusta eli sitä miten paljon osakkeet ovat tuottaneet yli riskittömän koron. Energiamarkkinavirasto katsoo asiantuntijalausuntojen perusteella, että viraston tähän asti hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käyttämää 5 prosentin riskipreemiota voidaan soveltaa edelleen. Beeta-kertoimen määrittämisessä voidaan käyttää tilinpäätösperusteista lähestymistapaa, jolloin käytetään informaatiota sijoituskohteen riskin taustalla olevista yrityksen ominaisuuksista. Tilinpäätösperusteisessa arvioinnissa voidaan mitata yrityksen rahoitusrakenteesta (velkaisuudesta) ja liiketoiminnan luonteesta aiheutuvaa riskiä erilaisilla tunnusluvuilla. Yritys tavoittelee korkeampaa oman pääoman tuottoa lisätessään vieraan pääoman osuutta rahoitusrakenteessaan, mutta ottaa samalla suuremman riskin. Toisaalta yrityksen liikevaihdon vaihtelu on suurta, jos yrityksen tuotteiden kysyntä vaihtelee voimakkaasti esimerkiksi suhdannevaihteluiden takia. Liikevaihdon vaihtelu lisää yrityksen tuloksen vaihtelua ja sitä kautta liikeriskiä. Operatiivisen velkaantuneisuuden tavoin myös liikeriski on hyvin toimialasidonnainen. Rahoitusrakenteesta ja operatiivisesta velkaantuneisuudesta tuleva riski voimistaa liikeriskin aiheuttamaa tuloksen vaihtelua.

18 Toinen tapa mitata yrityksen beeta-kerrointa on käyttää hyväksi yritysten osakkeiden aikaisempaa markkinakäyttäytymistä. Mitattaessa beeta-kertoimia osakkeiden tuottoaineistosta voidaan käyttää regressioyhtälöä, jossa osakkeen tuotto oletetaan riippuvaksi osakemarkkinoiden yleisindeksistä. Teoreettisesti voidaan osoittaa, että beetakerroin on riippuvainen yrityksen kustannusrakenteesta, velkaisuusasteesta ja kasvusta. Käytännössä tämä johtaa siihen, että samalla alalla toimivien yritysten beetakertoimet ovat lähellä toisiaan. Beeta-kerroin kuvaa tarkasteltavan yrityksen riskipitoisuutta suhteessa kaikkien sijoitusten keskimääräiseen riskipitoisuuteen. 11 Osakemarkkinaperusteisessa riskin määrittämisessä on ongelmana esimerkiksi osakkeiden vähäinen vaihto, osakemarkkinoiden yleistä kurssikehitystä kuvaavan indeksin valinta ja tuottointervallin valinta. Energiamarkkinavirasto on ottanut asiantuntijalausuntojen perusteella lähtökohdaksi, että beeta-kerroin on toimialakohtainen suure, eli se kuvaa toimialan yrityksiin tehtyjen sijoitusten riskipitoisuutta verrattuna kaikkiin sijoituksiin. Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa ensimmäisellä valvontajaksolla velattomana beeta-kertoimena 0,3. Oman pääoman kustannuksen määrittämistä varten Energiamarkkinavirasto korjaa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa velattoman beetan velkaiseksi beetaksi. Velattoman beetan muuttamisessa velkaiseksi beetaksi Energiamarkkinavirasto soveltaa seuraavaa velkaisuusasteen ja yhteisöverokannan huomioon ottavaa kaavaa: β missä = β 1+ velkainen velaton 1 D E ( t) β velkainen = Pääomarakennetta (velkaisuutta) vastaava beeta-kerroin β velaton = Velaton beeta-kerroin. Energiamarkkinaviraston käyttää ensimmäisellä valvontajaksolla velattomana beeta-kertoimena 0,3:a. t = Tarkasteluajanjaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta. D / E = Pääomarakenne (korolliset velat/oma pääoma). Energiamarkkinavirasto soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla kaikkiin sähkön jakeluverkonhaltijoihin samaa kiinteää pääomarakennetta. Edellä olevassa velkaisen beeta-kertoimen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverovelvollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantana 0 %:a. 3.2.4 Likvidittömyyspreemio Energiamarkkinavirasto katsoo, että viraston soveltama verkon nykykäyttöarvon määritysmenetelmä (kuvattu luvussa 2.1.1) antaa kohtuullisen tuoton laskennan pohjana käytettävälle verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle sen markkina-arvoa vastaavan arvon. Siten edellä esitetyllä tavalla määritellylle verkkotoimintaan sitoutuneelle pää- 11 Brealey, R. ja Myers, S. (1996) Principles of Corporate Finance, sivut: 160-162 sekä sivu 217 sekä Martikainen T., (1998), 4.11.1998 Sähkömarkkinakeskukselle annettu lausunto.

19 omalle laskettu tuotto on vertailukelpoinen esimerkiksi pörssiyhtiön markkina-arvolle lasketulle tuotolle. Laskettaessa kohtuullista tuottoa verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman markkina-arvolle, ei ole tarpeen lisätä beeta-kertoimeen likvidittömyyspreemiota. 3.2.5 Pääomarakenteen vaikutus Energiamarkkinaviraston soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla kaikkiin sähkön jakeluverkonhaltijoihin samaa kiinteää pääomarakennetta 30/70 eli korolliset velat/oma pääoma, jota käytetään sekä beeta-kertoimen että verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman painotetun keskikustannuksen laskennassa. Valittu kiinteä pääomarakenne vastaa keskimääräistä sähkön jakeluverkonhaltijoiden pääomarakennetta, kun verkko-omaisuus on oikaistu nykykäyttöarvoonsa. Seuraavilla valvontajaksoilla Energiamarkkinavirasto saattaa muuttaa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavaa pääomarakennetta siten, että korollisten velkojen osuus kasvaa ja oma pääoman osuus pienenee. Ennen toisen valvontajakson alkua Energiamarkkinavirasto määrittelee toisella valvontajaksolla hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavan pääomarakenteen uusissa verkkotoiminnan valvonnan suuntaviivoissa sekä vahvistaa sen ennen valvontajakson alkua annettavassa uudessa vahvistuspäätöksessä. 3.3 Vieraan pääoman kustannus Arvioitaessa yrityksen kannattavuutta voidaan korollisen vieraan pääoman kustannuksena käyttää toteutuneita korkokuluja. Toisaalta WACC -malliin liittyvässä kirjallisuudessa käytetään usein vieraan pääoman kustannuksena riskitöntä korkoa lisättynä vieraan pääoman riskipreemiolla. Sähkömarkkinalain perustelujen mukaisesti tulee lisäksi ottaa huomioon, mikä on yrityksen kustannustaso verrattuna kustannuksiin, joihin yrityksellä olisi tosiasiallinen mahdollisuus. Ensimmäisellä valvontajaksolla Energiamarkkinavirasto käyttää asiantuntijalausuntojen perusteella hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kunkin vuoden vieraan pääoman korkona riskitöntä korkoa lisättynä 0,6 %:n preemiolla. Siten korollisen vieraan pääoman kustannus voidaan esittää seuraavalla kaavalla: C missä D = R r + 0,6 % C D R r = Vieraan pääoman kustannus = Riskitön korkokanta Riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat -tilastokatsauksen mukaista Suomen valtion viiden vuoden obligaation uusinta noteerausta. Ensimmäisellä valvontajaksolla kunkin vuoden riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslas-

20 kelmissa edellisen vuoden toukokuun toteutunutta Suomen valtion viiden vuoden obligaation korkoa (toukokuun keskiarvoa). 3.4 Kohtuullisen tuoton laskenta WACC -mallin avulla Oman ja korollisen vieraan pääoman kustannusten avulla voidaan laskea koko pääoman kustannus eli pääoman keskimääräinen kustannus. Oman ja korollisen vieraan pääoman sijoittajat asettavat sijoituksilleen erilaiset tuottovaatimukset heidän sijoitustensa erilaisen riskin vuoksi, joten koko pääoman kustannus on oman ja korollisen vieraan pääoman kustannuksien painotettu keskiarvo. Energiamarkkinavirasto käyttää ensimmäisellä valvontajaksolla kaikille sähkön jakeluverkonhaltijoille kiinteää pääomarakennetta, jossa korollisten velkojen suhde omaan pääomaan on 30/70. Koko pääoman kustannuksiin vaikuttaa ns. vieraan pääoman veroetu. Yritykset voivat vähentää vieraan pääoman korkomaksut verotuksessaan, mutta osingot jaetaan vasta verojen jälkeisestä tuloksesta, eli ne eivät pienennä verotettavaa tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että verottaja maksaa yrityksen korkomaksuista veroprosentin suuruisen osuuden. Tämä vieraan pääoman veroetu pienentää todellista vieraan pääoman kustannusta. Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käytettävä pääoman painotettu keskikustannus lasketaan seuraavasti: missä E WACC = CE + CD 1 D + E ( t) D D + E WACC = Pääoman painotettu keskikustannus C E C D t D E = Oman pääoman kustannus = Korollisen vieraan pääoman kustannus = Tarkasteluajanjaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta = Korollisen vieraan pääoman määrä = Oman pääoman määrä Edellä olevassa pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverovelvollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantana 0 %:a. Pääoman painotettu keskikustannus voidaan yleisesti laskea myös siten, että laskelmaan lisätään koroton vieras pääoma. Vastaavasti laskelmassa voidaan eri pääoman luokille määrittää myös useampia tuottoprosentteja, jolloin kuitenkin kaavan komponenttien määrä vastaavasti kasvaa. Korottaman vieraan pääoman tuottoprosentti on määritelmällisesti 0 %, joten korottoman vieraan pääoman sisällyttäminen pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavaan ei ole tarpeellista. Koska Energiamarkkinavirasto soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla kaikkiin sähkön jakeluverkonhaltijoihin kiinteää pääomarakennetta 30/70 (korolliset velat/oma