EBIONIT ALKUSEURAKUNNAN PERILLISINÄ

Sakari Häkkinen EBIONIT ALKUSEURAKUNNAN PERILLISINÄ Kristinuskon varhaisin muoto oli juutalaiskristillisyyttä. Apostoli Paavalin ei ollut helppo toteuttaa visiotaan Kristus-sanoman viemisestä pakanakansoille, sillä se merkitsi radikaalia uudelleentulkintaa monesta juutalaisuuden keskeisestä uskonkysymyksestä, esimerkiksi Toorasta, ympärileikkauksesta ja Jumalan solmimasta liitosta Israelin kansan kanssa. Ei olekaan ihme, että Paavalilla oli monia vastustajia, jotka halusivat pitää kiinni juutalaisesta traditiotaustastaan huomattavasti häntä tiukemmin. Yksi Paavalin valitsemaa linjaa vastustanut ryhmä tunnetaan kirkkoisien kirjoituksista nimellä ebionit. He olivat konservatiivisia juutalaiskristittyjä, joiden juurien monet tutkijat uskovat ulottuvan Jerusalemin alkuseurakuntaan ja joiden arvellaan säilyttäneen kristinusko sen alkuperäisimmässä muodossaan vielä vuosisatoja sen jälkeenkin, kun Jerusalem oli tuhottu ja Roomasta muodostui kristikunnan keskus. Kirkkoisien kirjoituksissa heitä kuitenkin pidetään harhaoppisina. Oliko konservatiivisuus siis yksi varhaisimmista harhoista? Tuomitsivatko kirkolliset auktoriteetit ehkä vahingossa, tietämättömyyttään, kerettiläisiksi kaikkein varhaisimman kristinuskon kannattajat? Tässä artikkelissa ei ole mahdollista esittää kattavaa kuvaa siitä, mitä tiedämme ebioneista. Väitöskirjassani 1 olen pyrkinyt näin tekemään analysoimalla kaikki kirkkoisien ebioneista kertovat tekstit aina vuoteen 400 saakka. Varmin tietomme ebionien nimellä tunnetuista kristityistä on näet peräisin tuon ajan kirkkoisien kirjoituksista. Muiden lähteiden mahdolliset viittaukset ebioneihin ovat sen verran vaikeasti yhdistettävissä kristittyihin, että niitä on pidettävä spekulatiivisina. 2 1 Häkkinen 1999. 2 Qumranin kirjoitusten osalta ks. jatkossa n. 14. Rabbiinisissa lähteissä ebioneja ei mainita, ks. kuitenkin Wilson 1995, 192.

2 Heitä kutsutaan ebioneiksi Nimi ebionit 3 tulee heprean sanasta ebion, joka tarkoittaa köyhää. Hepreankielinen nimitys on säilynyt niin kreikan kuin latinankin kielellä kirjoittaneiden isien kirjoituksissa (kreikaksi Ebionaioi, latinaksi Ebionaei, Ebionitae tai Hebionitae. Mistä tulee tällainen nimitys kerettiläisille? Suurin osa kirkkoisistä kirjoittaa ebioneista kiinnittämättä lainkaan huomiota nimen etymologiaan. Jotkut hepreaa taitamattomat isät ilmeisesti ajattelevat sen tulevan lahkon johtajan nimestä Ebion, niin kuin muutkin vastaavat nimitykset: valentinolaiset, karpokraatit, elkesailaiset jne. Origenes (n. 185-253/254), joka oli ainakin jonkin verran perehtynyt hepreaan, tiesi nimen merkitsevän köyhää 4 ja käytti tätä tietoa poleemisesti hyväkseen: emmehän me ymmärrä tätä niin kuin järjeltään köyhät ebionit, jotka ovat järjen köyhyydestä saaneet nimensäkin (ebion tarkoittaa hepreasta käännettynä köyhää) Origenes, Peri Arkhon 4,3.8 Origenes piti ebioneja järjeltään köyhinä, koska nämä pitäytyivät kirjaimelliseen kirjoitusten tulkintaan eivätkä tulkinneet tekstejä hänen laillaan 3 Suomalaisessa tutkimuksessa ebioneihin on usein viitattu joko nimellä ebionilaiset tai ebioniitit (esim. Teinonen 1975, 66). En pidä näitä nimityksiä kuitenkaan hyvinä. Ebionilaiset viittaa erisnimeen Ebion, mikä on kuitenkin johdettu heresian nimestä eikä päinvastoin. Ebioniitit tulee enemmän saksasta ja englannista (ja sitä kautta latinasta) kuin hepreasta. 4 Origeneen hepreankielen taidoista ei ole varmaa tietoa. Hexaplansakin hän laati juutalaisten kirjanoppineiden tekemän työn pohjalta, Ulrich 1988,4. Joka tapauksessa tässä Hexaplassa heprean sana ebion on transliteroitu kreikaksi ja käännetty sanalla ptokhos kuten Septuagintassakin. Origenes on siis saanut tiedon ebionien nimen merkityksestä viimeistään laatiessaan Hexaplaa Alexandriassa oppilaidensa kanssa.

3 vertauskuvallisesti. 5 Tämän käsityksen järjeltään köyhistä ebioneista jakoivat Origenesta lähteenään käyttäneet kirkkoisät. Esimerkiksi Eusebios (n. 263-340) totesi ebionien ajattelevan Kristuksesta hyvin köyhästi ja alhaisesti ja saaneen nimensä juuri tuollaisen [juutalaisista tavoista kiinnipitämisen] tähden he ovatkin saaneet osakseen nimityksen ebionit, mikä ilmaisee heidän järkensä puutetta tällä nimellä näet heprealaiset kutsuvat köyhää (Kirkkohistoria 3,27.1). 6 Origeneen tulkintaan ebionien järjellisestä köyhyydestä liittyy myös muuten hänen ankarana kriitikkonaan tunnettu Epifanios Salamislainen (n. 315-402), mutta hänellä on yllättäen myös muuta mielenkiintoista tietoa nimen alkuperästä: Tämä järjeltään köyhä ja hirmuinen käärme levittää kaikin tavoin väärää tietoa. Ebion merkitsee hepreasta kreikan kielelle käännettynä köyhää. Sellainen onkin tosiaan köyhä niin järkensä, toivonsa kuin tekojensakin suhteen joka luulee Kristuksen olleen pelkkä ihminen ja näin uskon köyhyydessä on pannut toivonsa häneen. Itse he näyttävät olevan ylpeitä köyhyydestään, koska he sanovat apostolien aikana myyneensä omaisuutensa ja luovuttaneensa tulot apostolien jalkojen juureen ja vetäytyneensä sitten köyhyyteen ja 5 Esitetyn kohdan lisäksi ks. Comm. in Matth. 11,12; Hom. in Matth. 16,12; Hom. in Gen. 3,5; In Lucam 14,18. Viimeisessä säilyneessä kirjoituksessaan Contra Celsum jo iäkäs Origenes osoittaa enemmän ymmärrystä ebioneja kohtaan ja kertoo hieman hienostuneemmin ebionien saaneen nimensä laista tulevan köyhyyden mukaan (Contra Celsum 2,1). 6 Samoin kohdassa Kirkollisesta teologiasta 1,14 Eusebios kirjoittaa ebioneista: Itsensä Vapahtajamme ensimmäiset julistajat nimittivät sellaisia ebioneiksi, kutsuen heitä siis hepreankielellä järjeltään köyhiksi, jotka sanovat kyllä tuntevansa yhden Jumalan eivätkä kiellä Vapahtajan ruumista, mutta eivät käsitä Pojan jumaluutta. Ks. myös Pseudo-Ignatius, Kirje filadelfialaisille 6.

itsekieltäymykseen. Sen tähden he sanovat kaikkien kutsuvan heitä köyhiksi. 4 Epifanios Salamislainen, Panarion 30,17.1-2. Epifanioksen välittämä tieto ebionien sitoutumisesta köyhyyteen ei voi olla peräisin muualta kuin ebioneilta itseltään. Epifanioksella olikin käytössään joitakin ebionien käyttämiä kirjoja, joista hän on tämänkin tiedon löytänyt ja esittää onneksi sen, vaikka pitääkin sitä valheellisena. Selvää on, että ebionit itse sitoutuivat köyhyyteen ja uskoivat juuriensa ulottuvan Jerusalemin alkuseurakuntaan. Apt 4:32-35 oli yksi heidän yhteisönsä peruskertomuksista. 7 Epifanioksen ansiosta tiedämme siis ebionien kutsuneen myös itseänsä tuolla nimellä. Se ei ollut vain ulkopuolisten antama halveksiva nimitys. Ebionien käyttämänä se kertoo juutalaisesta hurskaudesta, jossa köyhällä oli aivan erityinen asema Jumalan edessä. 8 Ne ebionit, joista kirkkoisät kertovat, olivat käyttämistään kirjoista päätellen kreikankielisiä, joten heidän hepreankielinen nimityksensä kertoo kunnioittavasta suhtautumisesta tällä nimellä tunnettuihin hepreankielisiin ihmisiin, joiden perinnettä he ovat tahtoneet vaalia. Ebionien yhteydet alkuseurakuntaan Epifanioksen 300-luvun lopulla välittämän tiedon mukaan ebionit siis itse korostivat yhteyttään Jerusalemissa vaikuttaneeseen kaikkein varhaisimpaan kristilliseen yhteisöön, alkuseurakuntaan. Mutta näin todennäköisesti tekivät kaikki muutkin kristilliset yhteisöt, kirkkoisät mukaan lukien. Tietyllä tavalla 7 Ebionit käyttivät toista versiota Apostolien teoista kuin Epifanios (Panarion 30,16.6: He mainitsevat myös toiset Apostolien teot, joissa on paljon sellaista, mikä on täyttä jumalattomuutta. Varta vasten sen avulla he ovat varustautuneet taisteluun totuutta vastaan. ). Tieto ebionien sitoutumisesta köyhyyteen on melko varmasti peräisin tästä teoksesta. 8 Sana ebion esiintyy 58 kertaa heprealaisessa Raamatussa. Näistä 22 on psalmeissa. Ks. esimerkiksi Ps. 9:19, 12:6, 35:10, 40:18. 107:41.

5 tämä yhteys on myös kaikille kristityille luonnollinen ja kiistämätön. Jerusalemia pidetään kristinuskon syntymäpaikkana ja ensimmäisten kristittyjen kotipaikkana. 9 Monet tutkijat ovat kuitenkin arvelleet ebionien säilyttäneen näiden varhaisten kristittyjen uskonnollisia tapoja ja käsityksiä uskollisemmin kuin muut kristilliset suuntaukset. 10 Tämä teoria edellyttää, että kirkkoisien ebioneista kertovissa teksteissä on selviä viitteitä sellaisesta uskonnollisuudesta, joka voidaan yhdistää varhaiseen jerusalemilaiseen kristillisyyteen. Tietomme tästä varhaisesta kristillisyydestä on melko vähäistä ja perustuu lähinnä Uuteen testamenttiin. Yhtäläisyyksiä Uudessa testamentissa kuvatun jerusalemilaisen alkukristillisyyden ja kirkkoisien kuvailemien ebionien välillä on löydettävissä ainakin ebionien köyhyyteen sitoutumisesta ja uskonnollisista käsityksistä. Tarkastelen näitä kumpaakin vielä erikseen. Köyhyyteen sitoutuminen 11 Kuten edellä todettiin, kirkkoisä Epifanios tiesi kertoa ebionien korostaneen vapaaehtoista sitoutumistaan köyhyyteen apostolien aikana. Näin tehdessään 9 Todellisuudessa varhaisimmat kristilliset yhteisöt eivät syntyneet Jerusalemissa, vaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä Galileassa. Jerusalemista näyttää kuitenkin tulleen jo ennen Paavalin aikaa kristinuskon keskus. 10 Varhaisen juutalaiskristillisyyden tutkimuksessa käänteentekevänä pidetään F. C. Baurin artikkelia Die Christuspartei in der korinthischen Gemeinde, der Gegensatz des petrinischen und paulinischen Christenthums in der ältesten Kirchen, de Apostel Petrus in Rom (1831). Baur käytti Paavalia vastustaneista juutalaiskristityistä nimitystä ebionit ja julkaisi jo samana vuonna 1831 ebioniaiheisen monografiansa, jossa hän pyrki määrittelemään ebionien ja heidän teologiansa alkuperän. Baur piti varhaisinta kristillisyyttä ebionismina. Tutkimushistoriasta ks. Häkkinen 1999, 21-66. Oman aikamme tutkijoista ebionien yhteyksiä Jerusalemin alkuseurakuntaan ovat korostaneet varsinkin Dunn (1977,242-263), Goulder (1995, 70,141, 128-134) ja Lüdemann (1996, 52-53). 11 Olen kirjoittanut aiheesta artikkelin (Häkkinen 2002), jota seuraavassa vapaasti referoin.

6 he viittaavat Apostolien tekoihin, joiden kuvausta pidetään tältäkin osin liian ihanteellisena ja Luukkaan omia tarkoitusperiä palvelevana. Siitä huolimatta Luukkaalla arvellaan yleisesti olleen jotain tietoa alkuseurakunnan köyhyydestä ja joistakin esimerkillisistä varakkaammista seurakunnan jäsenistä, jotka ovat luopuneet omaisuudestaan yhteiseksi hyödyksi. Myös Paavali kirjoittaa Jerusalemin seurakunnan köyhistä. Neuvotellessaan Jerusalemissa seurakunnan johtajien kanssa työnjaosta hän sai luvan julistaa evankeliumia Kristuksesta ei-juutalaisille kun Pietarin vastuulle jäi juutalaisten keskuudessa tehtävä julistustyö. Ainoa ehto, joka Paavalille hänen oman kertomansa mukaan laitettiin, koski köyhille kerättävää avustusta: Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabaalle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen keskuuteen, heidän taas juutalaisten keskuuteen. Heidän köyhiään meidän vain tuli muistaa, ja niin minä olen ahkerasti tehnytkin. (Gal. 2:9-10). Roomalaiskirjeessään Paavali kertoo köyhille kootusta avustuksesta kutsuen näitä köyhiä Jerusalemin seurakunnan pyhiksi (Room 15:25-27). Nämä pyhät ovat Jeesukseen uskovia juutalaisia, joilla on ollut erityisiä hengellisiä aarteita, vaikka he ovatkin olleet aineellisen avun tarpeessa. Paavalin käynti Jerusalemissa, jossa avustuksesta sovittiin, ajoitetaan tavallisesti vuoteen 48 tai 49. Historioitsija Josefuksen mukaan juuri näihin aikoihin (vuosina 46-48) Juudeassa oli ankara nälänhätä. 12 Josefuksen mukaan juutalaisuuteen kääntynyt Adiabenen kuningatar Helena osti tuolloin Egyptistä viljaa jaettavaksi hädänalaisille juutalaisille. Avustuksista pääsivät osallisiksi lähinnä Jerusalemin asukkaat. Jerusalem oli jo tuolloin monien eri kulttuurien kohtauspaikka, jossa asui niin diasporajuutalaisia kuin syntyperäisiä Jerusalemin juutalaisia, roomalaisia, kreikkalaisia ja egyptiläisiä. Epäilemättä 12 Josefus, Ant. 20, 50-53, 101.

7 nälänhätä kosketti kaikkia syntyperästä riippumatta. Olisiko Helenan avustusten jaossa voinut tulla kiistaa siitä, mihin vedetään avustettavien juutalaisten raja? Kuka oli oikea juutalainen? Tällöin Jeesus-liike on mahdollisesti jäänyt avustusten ulkopuolelle, mikä selittäisi pitkään jatkuneen taloudellisen ahdingon (toki siihen lienee ollut muitakin syitä). Jeesus-liikkeen kannattajat olivat kyllä juutalaisia, mutta heidän suhteensa Tooraan näyttää herättäneen epäilyjä juutalaisen uskon aitoudesta. Samoin Jeesus-liikkeen johtajien suhteet pakanoihin eivät varmasti miellyttäneet tiukemman linjan juutalaisuuden edustajia. Tämä tapahtuma lienee vaikuttanut siihen, että Jerusalemin seurakunnan johtajat sopivat Paavalin kanssa köyhien uskovaisten avustamisesta. Paavalin vapaamielisyys näet saattoi olla syynä Jeesus-liikkeen kannattajien jäämiseen ilman kuningattaren jakamia avustuksia. Näin Paavalilla oli voimakas moraalinen velvollisuus lähettää taloudellista apua Jerusalemiin. Pakanakristityt olivat todellakin tämän velkaa. Roomalaiskirje, jossa Paavali sanoo lähtevänsä viemään avustusta perille, on Paavalin myöhäistuotantoa, aikaisintaan vuodelta 56. Köyhyys Jerusalemin seurakunnassa on siis kestänyt ainakin kymmenen vuotta. Mistään pikaisesta katastrofiavusta Paavalin keräyksessä ei ollut kyse. Jerusalemin seurakunnan köyhistä puhuessaan Paavali käyttää kreikan sanaa ptokhos, joka tarkoittaa yksinkertaisesti köyhää. Sanaa käytettiin myös kerjäläisistä, joten sen käyttäminen viittaa ilmiselvästi aineelliseen köyhyyteen ja todelliseen puutteeseen. Juutalaisessa perinteessä sanaa käytettiin tosin myös hurskaasta ja Jumalaan luottavasta ihmisestä merkityksessä nöyrä. Ptokhos oli Psalmien kirjan kreikaksi kääntäneen (tai kääntäneiden) vastine heprealaisen tekstin sanalle ani, jolla tarkoitettiin yksin Jumalaan turvaavaa köyhää ja nöyrää ihmistä. Monin paikoin ani on paralleelina sanalle ebion. Tällainen ihminen on Jumalalle erityisen mieleinen. 13 Näistä syistä ainakin 13 Esim. Psalmit 9-10, 12 ja 14.

8 Qumranin yhteisö käytti itsestään nimitystä Köyhät. 14 Voisiko olla mahdollista, että myös Jerusalemin juutalaiskristityt käyttivät itsestään samanlaista nimitystä, joka viittaa oikeaan asenteeseen Jumalan edessä vähintäänkin yhtä paljon kuin aineelliseen köyhyyteen? Tästä ei kuitenkaan ole kysymys Paavalin kirjeissä. Puhuessaan köyhistä Paavali ei käytä nimitystä kunnianimenä eikä mikään viittaa siihen, että hän olisi tuntenut erityisen ryhmän nimeltä Köyhät. Paavalin toimeenpanemassa keräyksessä on selvästi kyse aineellisesti köyhien avustamisesta. 15 Avustus kuitenkin osoittaa todeksi sen, mistä Luukas kirjoittaa Apostolien tekojen kuudennessa luvussa: seurakunta on jakautumassa kahtia taloudellisista syistä (Apt 6:1). Vaikka Luukas on tätä kahtiajakautumista vähätellyt, on jako kreikkalaisiin ja heprealaisiin jo hänen aikanaan tapahtunut. Jerusalemin alkuseurakunnasta kertovat Uuden testamentin tekstit kertovat kyllä köyhyydestä, mutta näissä teksteissä ei vielä kerrota yhteisöstä, joka olisi tunnettu nimellä Köyhät tai kristityistä, jotka olisivat vapaaehtoisesti sitoutuneet köyhyyteen. Jerusalemin köyhistä kristityistä ei ole tämän jälkeen enää mitään viitteitä. Seurakunta näyttää lakanneen olemasta vuoden 70 tapahtumien jälkeen. Köyhyyteen sitoutuneiden ebionien voi hyvin sanoa 14 1QH 5.1, 21; 18.14; 1QM 14.7; 1QHab 12.3, 6, 10, 4QpPs 37. Qumranin teksteissä puhutaan köyhistä käyttämällä heprean sanaa ebionim, mutta vain yhdessä tekstissä (4QpPs 37) ilmauksella viitataan yhteisöön ja se voidaan ymmärtää erisnimenä. Qumranin yhteisö on siis hepreaksi kutsunut itseään muun muassa ebioneiksi, köyhiksi. Tästä ei kuitenkaan voi vielä päätellä, että kirkkoisien teksteissä kuvaamien ebionien historiallinen tausta olisi Qumranin yhteisössä. Pikemminkin on kyse sanan köyhät kehityksestä yleisnimestä erityisnimeksi. Qumranin yhteisö käytti itsestään monia muitakin nimityksiä. Ks. Keck 1966. 15 Ks. myös 1 Kor 16:1-4 ja 2 Kor 8:13-14. Eräät tutkijat ovat olettaneet, että keräyksen varsinainen merkitys olisi taloudellisen avustamisen sijaan Jerusalemin auktoriteettiaseman tunnustaminen, mutta tästä ei Paavalin mukaan ole kyse. Paavali korostaa vastavuoroista antamista ja tasausta, ks. 2 Kor 8:14. Kyse ei ole myöskään mistään kristittyjen temppeliverosta, sillä Paavali perustelee lahjaa pelkästään kristillisellä rakkaudella.

9 säilyttäneen ainakin yhden alkuseurakunnan kristillisyyteen olennaisesti vaikuttaneen piirteen köyhyyden. Ebionit näyttävät tosin tehneen köyhyydestä ideologian, jollainen se ei vielä alkukristillisyydessä ollut. Jerusalemin seurakunnan köyhistä ei puhuta Paavalin kirjeiden ja Apostolien tekojen ulkopuolella mitään. Juutalaiskristillisistä korostuksistaan mielenkiintoinen Matteuksen evankeliumi sisältää kyllä joitakin Jeesuksen lausumia köyhyydestä (esim. Matt. 5:3 ja 19:16-30), mutta näissäkään köyhyys ei ole sillä tavoin konkreettista taloudellista hätää kuin Jerusalemin alkuseurakunnalla. Matteuksen evankeliumin kirjoittaja ei näytä osoittavan erityistä mielenkiintoa varallisuuteen, vaan opetuslapsena elämiselle asetetaan muita kuin talouteen liittyviä ihanteita. Luukas esittää evankeliumissaan sitä vastoin lukuisia kertomuksia, joiden avulla hän toivoo varakkaiden kristittyjen kantavan huolta köyhistä. Luukkaalla köyhät eivät kuitenkaan missään muodosta yhteisöä. Luukkaan evankeliumin lisäksi Jaakobin kirje on Uuden testamentin kirjojen joukossa erityisesti köyhien puolestapuhuja (ks. esim. Jaak. 2:5). Jaakobin kirjeen kohteena oleva yhteisö ei kuitenkaan koostu pelkästään köyhistä, vaan saman yhteisön kokouksissa saattaa käydä myös varakkaita seurakuntalaisia. Kirjeen syntyaikaa ja paikkaa on mahdotonta määritellä, mutta sekä kirjoittajan nimeäminen Jaakobiksi että kirjeen kohteena oleva seurakunnan köyhyys ja ahdinko viittaavat epäsuorasti Jerusalemin alkuseurakunnasta periytyvään juutalaiskristillisyyteen. Merkillepantavaa on myös Jaakobin kirjeessä esitetty kritiikki apostoli Paavalin teologiaa vastaan (Jaak. 2:14-26, vrt. Room 3:19-4:22). Ebionien sitoutuminen köyhyyteen on siis yksi linkki Jerusalemin alkuseurakunnan ja kirkkoisien kuvailemien ebionien välillä. Ebionit ovat halunneet pitää kiinni köyhyydestä, joka leimasi ensimmäisten kristittyjen elämää. Seuraavaksi tarkastelemme, miten heidän uskonnolliset käsityksensä vastaavat varhaisten kristittyjen käsityksiä.

10 Ebionien uskonnolliset käsitykset Kirkkoisä Irenaeuksen kuvaus ebioneista on varhaisin säilynyt esitys, jossa ebionit mainitaan nimeltä: Ne taas, joita nimitetään ebioneiksi, myöntävät, että maailma on Jumalan luoma. Mutta he ajattelevat Herrasta samalla tavoin kuin Kerinthos ja Karpokrates. He käyttävät vain Matteuksen evankeliumia ja hylkäävät Paavalin väittäen hänen luopuneen laista. Profeettojen selittämiseen he paneutuvat erityisellä tavalla. He harjoittavat ympärileikkausta ja pitävät kiinni lainmukaisista ja juutalaisille luonteenomaisista tavoista, palvovat jopa Jerusalemia ikään kuin se olisi Jumalan asumus. (Irenaeus, Harhaoppeja vastaan 1,26.2). Juuri ennen ebionijaksoa Irenaeus kertoo Kerinthoksesta, joka ei pitänyt maailman luojaa korkeimpana Jumalana. Ebionit esitetään tässä asiassa oikeauskoisina. Kristologia, jota Irenaeus teoksensa myöhemmissä osissa pitää ebionien suurimpana syntinä, sivuutetaan lyhyellä viittauksella edellä esiteltyihin Kerinthokseen ja Karpokrateeseen, joiden kanssa ebionien kerrotaan ajatelleen samalla tavalla. 16 Kerinthos ei hyväksynyt neitseestäsyntymistä, vaan piti Jeesusta Joosefin ja Marian poikana, joka oli kuitenkin kaikkia muita ihmisiä vanhurskaampi, älykkäämpi ja viisaampi. Sen vuoksi Jumala valitsi hänet ja vuodatti häneen kasteessa Kristuksen hengen. Tämän hengen vallassa Jeesus julisti tuntematonta Isää ja teki ihmeitä. Ristillä henki poistui Jeesuksesta. Kerinthos uskoi Jeesuksen kärsineen ja nousseen 16 Irenaeuksen latinalaisessa tekstissä on tässä kohden kieltosana: ea autem quae sunt erga Dominum non similiter ut Cerinthus et Carpocrates opinantur. Kieltosana ei kuitenkaan ole alkuperäinen seuraavista syistä: 1) Tämä kohta on säilynyt myös kreikankielisenä fragmenttina, joka ei sisällä kieltosanaa. 2) Hippolytoksen vastaavassa tekstikohdassa ei ole kieltosanaa: Kristuksesta [ebionit] satuilevat niin kuin Kerinthos ja Karpokrates. (Ref. 7,34). 3) Jos kieltosana olisi alkuperäinen, lukija odottaisi, että ebionien erilaisesta kristologiasta kerrottaisiin jotain, mitä ei kuitenkaan tapahdu. Ks. Häkkinen 1999, 86-87.

kuolleista (1,26.1). Karpokrateen kristologia muistutti olennaisesti Kerinthoksen kristologiaa (1,25.1). 11 Jos ebionien kristologia todella oli samanlaista kuin Kerinthoksella, on tässä nähtävissä yksi mahdollinen linkki varhaiseen kristillisyyteen. Michael D. Goulder on osoittanut, miten Kerinthoksen kristologista näkemystä voidaan syystä pitää varhaisimpana tunnettuna kristologisena mallina. 17 Goulder kutsuu tätä näkemystä possessionistiseksi kristologiaksi sen keskeisen ajatuksen mukaan, jossa Henki valtaa Jeesuksen. Tätä kristologiaa ei sellaisenaan löydy Uudesta testamentista, koska Uusi testamentti on kirjoitettu paavalilaisesta näkökulmasta, johon possessionistinen kristologia ei sovi. Markuksen evankeliumin taustalla se kuitenkin on jo vaikuttanut. Possessionistinen kristologia paljastuu Goulderin mukaan myös monissa Uuden testamentin kirjeissä kuvattujen oikean uskon vastustajien näkemykseksi. 18 Goulder sanoo tämän varhaisen kristillisen mallin olleen Jerusalemin seurakunnan uskon keskeisin sisältö, 19 mutta ei esitä todisteita siitä, millä tavoin tämä epäilemättä varhainen kristologinen käsitys voidaan yhdistää nimenomaan Jerusalemin alkuseurakuntaan. Irenaeus kertoo ebionien käyttäneen vain Matteuksen evankeliumia. Hän ei näytä olevan tietoinen siitä, että ebionien käyttämä Matteuksen evankeliumi poikkeaa olennaisesti hänen omassa käytössään olevasta Matteuksen evankeliumista, vaikka tiedämme kirkkoisä Epifanioksen 300-luvun lopulla esittämistä ebionien käyttämän evankeliumin lainauksista sen olleen evankeliumiharmonia, josta puuttuvat syntymä- ja lapsuuskertomukset. Teoksensa myöhemmässä osassa Irenaeus pyrkii nimenomaan omassa 17 Goulder 1995, 107-113. 18 Goulder 1995, 114-127. 19 Goulder 1995, 128-134. Possessiotyyppisestä kristologiasta ovat kirjoittaneet Goulderin lisäksi ainakin Lampe 1972, 117, Dunn 1990, 219-224 ja Davies 1995, 18-21.

12 käytössään olevan Matteuksen evankeliumin avulla kumoamaan ebionien vääriä käsityksiä (3,11.7). 20 Irenaeuksella ei siis näytä olleen kovin tarkkaa tietoa ebioneista ja heidän käyttämästään evankeliumista. Muut läntiset kirkkoisät eivät viittaa koko evankeliumiin, joten se lienee ollut heille täysin tuntematon. Alexandriassa ja Kesareassa vaikuttaneet kirkkoisät Origenes ja Eusebios sitä vastoin tiesivät jo huomattavasti enemmän ebionien käyttämästä evankeliumista. 21 Origenes ja Eusebios viittaavat Heprealaisevankeliumin nimellä tunnettuun teokseen, jota Eusebioksen mukaan käyttivät juuri ebionit. Eusebios ei kuitenkaan liene tuntenut kyseistä teosta, vaan turvautuu lähteisiinsä. 22 Ainoa kirkkoisä, joka lainaa ebionien käyttämää evankeliumia on Epifanios (Panarion 30). Epifanios kutsuu teosta sekä Heprealaisevankeliumiksi että Matteuksen evankeliumiksi turvautuen näissä nimityksissä ilmeisesti enemmän lähteenään käyttämiin Eusebioksen ja Irenaeuksen kirjoituksiin kuin itse ebionien käyttämään evankeliumiin. 23 Joka tapauksessa Epifanioksen 20 Irenaeuksen käsityksen mukaan monet harhaopit johtuvat siitä, että niiden kannattajat eivät käytä kaikkia neljää evankeliumia, vaan vain yhtä. Toisaalta hän uskoo, että tämän yhdenkin evankeliumin avulla voidaan osoittaa harhaopettajien olevan väärässä. Ebionit ovat tästä oivallinen esimerkki. Vaikka Irenaeus ei jatka ebionien harhan kumoamista tätä väitettä pitemmälle, lukija ymmärtää, että Matteuksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ja se siten kumoaa ebionien kristologisen harhan. 21 On selvää, että Origenes tunsi ainakin yhden juutalaiskristillisen evankeliumin (in Joh.2,12; Hom. in Jer. 15,4 ja in Matth.15,14). Tämä ei kuitenkaan liene ollut ebionien käyttämä evankeliumi, sillä Origenes ei missään yhdistä evankeliumia ebioneihin, vaan puhuu heprealaisten käyttämästä evankeliumista (in Joh.2.12). 22 Häkkinen 1999, 161-162. 23 Eusebioksen kirkkohistorian käyttäminen Panarionin lähteenä on muutenkin hämmentänyt Epifaniosta, joka näyttää olettavan Kirkkohistorian pohjalta, että evankeliumin alkuperäinen kieli on heprea (Kirkkohistoria 3,24.6 ja 25.5). Hänen käytössään ollut evankeliumi oli kuitenkin kreikankielinen. Vahvin osoitus tästä on Epifanioksen redaktiokriittinen havainto

13 lainaamat kohdat ovat arvokasta tietoa tästä muuten kadonneesta evankeliumiharmoniasta. 24 Koska ebionien käyttämä evankeliumi on kirjoitettu synoptisten evankeliumien pohjalta, sen varhaisin mahdollisen ajoitus on riippuvainen näiden ajoituksesta. Jos Irenaeuksen viittaus koskee tätä teosta, jota todella saatettiin kutsua Evankeliumiksi Matteuksen mukaan, evankeliumi on kirjoitettu viimeistään toisen vuosisadan jälkipuoliskolla. Tätä evankeliumia sinänsä ei voi liittää suoraan kaikkein varhaisimpaan jerusalemilaiseen kristillisyyteen, mutta sen korostukset sopivat yhteen ebionien omaksuman varhaisen kristologian kanssa. Ebionien käyttämästä evankeliumista näet lapsuuskertomukset puuttuivat kokonaan, kuvauksessa Jeesuksen kasteesta Kristus laskeutuu häneen kyyhkysen hahmossa, ja tämän kuvauksen yhteydessä lainataan synoptisista evankeliumeista poiketen myös Psalmin 2:7 loppuosaa, mikä osoittaa ebionien uskoneen Jeesuksen tulleen Jumalan Pojaksi vasta kasteessa (Panarion 30,13-14). 25 Ebionien kristologiaa voidaan pitää toisena linkkinä varhaisimpaan kristilliseen yhteisöön. Goulder liittää tämän varhaisen kristologian nimenomaan Jerusalemin alkuseurakuntaan ja Pietariin, 26 mutta itse en näe syytä siihen, miksi possessionistinen kristologia olisi kehittynyt nimenomaan kreikankielisen kieltosanan lisäämisestä tekstiin (3,22.3), mutta myös muissa lainauksissa on selvää, ettei kyse ole hepreankielisen tekstin lainaamisesta, jonka Epifanios olisi kääntänyt kreikaksi. 24 Hieronymus kertoo ebionien ja nasaretilaisten käyttäneen samaa evankeliumia, josta hän esittää joitakin lainauksiakin. Tämä evankeliumi ei kuitenkaan ole sama kuin Epifanioksen lainaama ebionien käyttämä evankeliumi. Todennäköisesti kyseessä on Origeneen tuntema Heprealaisevankeliumi. Epifanioksen lainaamaa ebionien evankeliumia Hieronymus ei ole tuntenut, Häkkinen 1999, 280-283, 298. Ks. myös Klijn 1992, 18-19. 25 Juuri näillä perusteilla myös Goulder (1995, 110-112) yhdistää ebionien evankeliumin possessionistiseen kristologiaan. 26 Goulder 1994, 454-455; 1995, 134. Tässä hän seuraa sangen uskollisesti Bauria, ks. edellä n. 8.

Jerusalemissa. Joka tapauksessa ebionit ovat mielenkiintoisella tavalla säilyttäneet Uutta testamenttiakin varhaisempia käsityksiä Kristuksesta. 14 Ebioneja luonnehditaan myös Paavalin vastustajiksi. Useiden tutkijoiden mukaan tässä on selvä viittaus jerusalemilaiseen toisen temppelin ajan juutalaiskristillisyyteen, sillä aina vuoteen 70 saakka Paavalia vastustaneet ryhmät tulivat pääsääntöisesti Jerusalemista. 27 Paavali tosin itse kertoo, että Jerusalemissa hänet hyväksyttiin (Gal 2,1-10), vaikka jatkossa hänellä olikin vaikeuksia ilmeisesti Jerusalemista tulleiden Jaakobin miesten kanssa (Gal 2,11-14). Ebionien paavalivastaisuus voi viitata varhaiseen jerusalemilaiseen kristillisyyteen, mutta voimakasta paavalivastaisuutta on esiintynyt muuallakin, esimerkiksi varhaisessa egyptiläisessä kristillisyydessä. 28 Polemiikkia Paavalia vastaan esiintyy myös Jaakobin kirjeessä, jossa puhutaan myös seurakunnan jäsenten köyhyydestä hyvin arvostavasti. Mutta kuten edellä totesimme, sitä on mahdotonta ajoittaa ja paikallistaa nimenomaan Jerusalemiin. Paavalin pitäminen luopiona voi tietenkin olla peräisin myös juutalaisten kritiikistä kristittyjä kohtaan. 29 Mitä voisi olla ebionien harjoittama profeettakirjojen erityisellä tavalla selittäminen, curiosius exponere? Klijn ja Reinink kääntävät kohdan: to expound them diligently. 30 Schoeps ja Lüdemann tulkitsevat erityisellä 27 Käsemann 1942, 33-71; Friedrich 1963, 181-215; Georgi 1964, 58; Barrett 1971, 251; Theissen 1982, 50 ja Lüdemann 1996,53. Lüdemann kiinnittää huomiota kohdassa Apt 21,21 esitettyihin syytöksiin Paavalia vastaan. 28 Klijn 1986,174. 29 Tätä korostaa varsinkin Nanos (2002, 143-152; laajemmin aiheesta Nanosin julkaisemattomassa kirjoituksessa vuodelta 1999), joka korostaa Paavalin juutalaisuutta ja toteaa kiistan Paavalista olleen ainakin vielä hänen omana aikanaan juutalaisuuden sisäinen kiista. 30 Klijn & Reinink, 105.

15 tavalla selittämisen kritiikiksi profeettakirjoja kohtaan. 31 Goulderin mukaan ilmaus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ebionit tulkitsivat profeettoja eri tavalla kuin Irenaeus. 32 Varteenotettavan tulkinnan tarjoavat myös Roberts ja Donaldson, jotka ymmärtävät lauseen johdantona seuraavalle kuvaukselle: As to the prophetical writings, they endeavour to expound them in a somewhat singular manner: they practise circumcision, persevere in the observance of those customs which are enjoined by the law, and are so Judaic in their style of life, that they even adore Jerusalem as if it were the house of God. 33 Mahdollista on myös, että Ireaneus on ajatellut ilmauksen viittaavan varhaisessa kristikunnassa tärkeänä pidetyn kohdan Jes 7,14 erilaiseen tulkintaan. Tämän ongelman Irenaeus ottaakin teoksensa myöhemmissä osissa esille. En lähde arvailemaan, mikä voisi olla sanan curiosius vastine Irenaeuksen alkuperäisessä kreikankielisessä tekstissä. Mielenkiintoisen vertailukohdan Irenaeuksen tekstille tarjoaa kuitenkin hänen aikalaisensa Tertullianus. Tertullianus piti pääasiallisena syynä harhaoppien syntyyn tutkimusta, jonka motiivina on curiositas (De praescr. 8-12,14). Ainakin Irenaeuksen latinaksi kääntäneen henkilön voi olettaa ymmärtäneen erityisellä tavalla selittämisen kreikkalaisen filosofian vaikuttamana vääränä kirjoitusten tulkintana, jonka taustalla on jatkuva kyseleminen, curiositas. Tertullianuksen curiositas johtaa vääriin käsityksiin, ei suinkaan kritiikkiin. Irenaeus kertoo ebionien pitäneen kiinni ympärileikkauksesta ja noudattaneen Tooran määräyksiä ja juutalaisia tapoja mahdollisimman tarkasti. Juuri tämä juutalaisesta traditiosta kiinni pitäminen oikeuttaa tutkijan pitämään ebioneja 31 Schoeps 1949, 159, 166, 466; Lüdemann 1983, 259. Molemmat tutkijat rakentavat tulkintansa pseudoklemensiläisen kirjallisuuden profeettakritiikin varaan olettaen, että pseudoklemensiläisellä kirjallisuudella on läheiset yhteydet ebioneihin. 32 Goulder 1995, 109. 33 Roberts & Donaldson 1885: The Ante-Nicene Fathers I. Translated by the Rev. Alexander Roberts and James Donaldson. Excerpted from Volume I of The Ante-Nicene Fathers (Rev. Alexander Roberts and James Donaldson, editors);. Electronic version 1996 by New Advent, Inc.

16 juutalaiskristittyinä enemmän kuin mikään muu uskonnollinen käsitys. Juutalaisuuteen pitäytyminen kertoo kyllä ryhmän konservatiivisuudesta, mutta sitäkään piirrettä ei voi varmuudella liittää nimenomaan jerusalemilaiseen kristillisyyteen, olkoonkin, että Jerusalemin seurakunnan johtaja, Herran veli Jaakob, oli tunnettu uskollisuudestaan Tooraa kohtaan (Hegesippos Eusebioksen Kirkkohistoriassa 2,1 ja 23). Tiukasti lakia noudattavia juutalaiskristittyjä lienee toki ollut muuallakin. Jerusalemin kunnioitusta Jumalan asumuksena on pidetty vahvana osoituksena siitä, että ebionien historialliset juuret ulottuvat Jerusalemin alkuseurakuntaan. 34 Jerusalemin kunnioittamisella tarkoitettaneen tässä rukousasentoa Jerusalemiin päin. Juutalaiskristittyjen rukousasento Jerusalemia kohti kääntyneenä poikkesi jo ennen Irenaeusta pakanakristittyjen tavasta rukoilla kasvot kohti itää, nousevaa aurinkoa. 35 Tämä tapa tulee luonnollisesti juutalaisuudesta, jolle Jerusalem edustaa vieläkin oikeinta uskonnonharjoittamisen paikkaa, temppelin kaupunkia ja Jumalan läsnäolon keskusta. Tapa kertoo kyllä ebionien juutalaisuudesta, mutta siitä ei ilman muuta voi päätellä, että ebionien historialliset juuret olisivat Jerusalemissa sen enempää kuin muidenkaan juutalaisten tai kristittyjen. Yhteydestä Jerusalemin alkuseurakuntaan rukousasento ei kerro mitään. Irenaeuksella tuskin oli ebioneista mitään muuta tietoa kuin heresialuetteloon sisältynyt lyhyt luonnehdinta. Vaikka hän mainitseekin viisiosaisessa teoksessaan ebionit vielä muutaman kerran (3,11.7; 3,21.1; 4,33.4 ja 5,1.3), 34 Esim. Lindeskog 1986, 54, Goulder 1995, 109; Lüdemann 1996,53. 35 Epifanios, Panarion 19,3.5-6. Ks. myös Dölger 1925, 185-198. Islamiin kuuluva Mekkaan päin rukoileminen on peräisin juutalaisesta tavasta rukoilla kasvot suunnattuna kohti Jerusalemia.

hän ei tuo esiin enää mitään uutta tietoa sen lisäksi, mitä hän on ensimmäisen kirjan luettelossa esittänyt. 36 17 Irenaeuksen ebionikuvauksen merkitys myöhemmille kirkkoisille oli melkoinen. Ebioneista vähänkin kirjoittaneet kirkkoisät käyttävät lähes poikkeuksetta lähteenään Irenaeuksen kirjoitusta Harhaoppeja vastaan tai siihen osaksi pohjautuvaa Hippolytoksen teosta Kaikkien harhaoppien kumoaminen. Hippolytoksen lähteenä on Irenaeuksen lisäksi ollut Irenaeuksenkin käyttämä harhaoppien luettelo Syntagma, joka palautuu ainakin Justinos Marttyyrin aikaan saakka, joskaan Justinos ei vielä liene ebioneja maininnut. 37 Irenaeuksen vaikutuksesta ebionien pääasiallisena harhana nähtiin kuitenkin 36 Kohdassa 5,1.3 Irenaeus kirjoittaa neitseestäsyntymisestä ja tuomitsee ebionit, jotka eivät sitä hyväksy. Tässä yhteydessä hän käyttää vertausta oman kirkkonsa liturgiasta, johon kuului veden sekoittaminen viiniin (commixtio). Niin kuin vesi ja viini sekoittuvat, ovat Jeesuksessa läsnä jumalallinen ja inhimillinen luonto: Valheellisia ovat myös ebionit, jotka eivät uskon kautta ota sieluunsa vastaan Jumalan ja ihmisen ykseyttä, vaan pitäytyvät luonnollisen syntymän vanhassa hapatuksessa. He eivät haluakaan ymmärtää, että Pyhä Henki tuli Mariaan ja korkeimman voima peitti hänet varjollaan. Siksi myös hän, joka on syntynyt, on pyhä ja korkeimman Jumalan ja kaiken Isän poika hänen, joka on saanut aikaan hänen lihaksitulemisensa ja jokatoi julki uuden syntymän. Sillä niin kuin me edellisestä syntymästä perimme kuoleman niin tästä syntymästä me perimme elämän. Juuri sen vuoksi nämä ebionit hylkäävät taivaallisen viinin sekoittumisen ja haluavat sen olevan vain tämän maailman vettä eivätkä siten ota vastaan Jumalaa niin, että tämä yhdistyisi heihin. (käännös minun, Häkkinen 1999, 97-98). Jo Epifanios (Panarion 30,16) luki Irenaeuksen tekstiä kuitenkin niin, että päätteli ebionien käyttäneen eukaristisella ateriallaan pelkästään vettä eikä lainkaan viiniä. Tätä Irenaeus ei kuitenkaan sano. Myllykoski & Luomanen (1999, 335) ymmärtävät kohdan Epifanioksen tapaan viittauksena ebionien ehtoolliskäytäntöön, mutta eivät valitettavasti esitä kyseistä kohtaa. 37 Justinos Marttyyri ei pitänyt Tooralle uskollisia juutalaiskristittyjä harhaoppisina (Dialogi Tryfonin kanssa 46-48). Näin ollen hänen Syntagmaansa (teos on kadonnut, mutta Justinos itse viittaa siihen kohdassa 1. Apologia 26,8) ei liene kuulunut mainintaa ebioneista. Irenaeus on kuitenkin lainannut sellaista Syntagmaa, johon ebionijakso on jo sisältynyt. Ks. Häkkinen 1999, 77-85, 125-129.

18 vääränlainen kristologia eikä heidän muihin uskonnollisiin käsityksiinsä kiinnitetty juuri huomiota. Vain harvat kirkkoisistä tosin lienevät koskaan olleet edes konkreettisesti tekemisissä ebionien kanssa. Yksi tällainen ebionien käsityksiä jonkin verran tuntenut kirkkoisä oli jo edellä mainittu Origenes Alexandrialainen. Origenes ei perusta näkemyksiään ebioneista heresialuetteloiden tietoihin, vaan hänellä näyttäisi olevan muita lähteitä. Origenes näyttää kyllä tunteneen ebionien kristologiaa (in Matth. 16,12; Hom. in Lucam 17; In epistula ad Titum ja Contra Celsum 5,61), mutta Origeneelle tämä ei suinkaan ole ebionien pääasiallisin harhakäsitys. Origeneen mielestä ebionit harhautuvat ennen muuta liian yksinkertaisen ja kirjaimellisen raamatuntulkintansa tähden. Juuri sen vuoksi he pitävät itsepintaisesti kiinni juutalaisista tavoistakin (De princ. 4,3.8; Hom.in Matth 11,12; in Matth. comm. ser. 79; Hom. in Gen. 3,5; In Lucam 14,18, Contra Celsum 2,1). Origenes ei kuitenkaan näytä pitäneen ebioneja vaarallisina kerettiläisinä, vaan pelkästään yksinkertaisina kristittyinä. 38 Origenes kirjoitti jo Alexandrian kaudellaan ebioneista, että nämä ymmärsivät kristillisen sanoman koskettavan vain israelilaisia (De princ. 4,3.8). Ebionit arvostelivat muita kristittyjä Tooran puhtaussäännöksistä lipeämisestä (Hom. in Matth 11,12). Myöhemmin Origenes vahvistaa Irenaeuksen esittämän tiedon ebionien paavalivastaisuudesta (Contra Celsum 5,65), mikä onkin hyvin ymmärrettävää, koska Paavali julisti laista vapaata evankeliumia eijuutalaisille. Origeneella lienee itsellään ollut kontakteja kolmannen vuosisadan alkupuolella Alexandriassa eläneisiin tiukan linjan juutalaiskristittyihin, joita hän kutsui ebioneiksi. 39 Tämän nimityksen hän lienee saanut Irenaeukselta, 38 Origeneen ebioniteksteistä ks. Häkkinen 1999, 141-156. 39 De Lange 1975, 9: If there were Jewish communities in Egypt in Origen s time we might expect him to know something about them; we might even assert that they are the source of his early information about Judaism, including the knowledge of the Halakhah which he displays in the de Principiis.

19 jonka teoksen Harhaoppeja vastaan tiedetään levinneen Egyptiin jo ennen Origeneen pääteoksen kirjoittamista. 40 Origenesta seuraten myös Eusebios kutsuu kaikkia juutalaiskristittyjä ebioneiksi, joten hänen teoksistaan on mahdotonta löytää mitään erityisesti yhteen juutalaiskristilliseen lahkoon liitettäviä uskonnollisia käsityksiä. 41 Kaikkein eniten ebionien uskonnollisista käsityksistä kirjoittaa Epifanios. Epifanioksen laaja kuvaus ebioneista (Panarion 30) perustuu useisiin lähteisiin, joista hän itse mainitsee nimeltä Irenaeuksen, Hippolytoksen ja Eusebioksen. 42 Näiden lisäksi hän on selvästi tuntenut vastustamansa Origeneen teoksia. Epifanios käyttää lähteenään myös lukuisia harhaoppisten omia teoksia, ebionikuvauksessa tällaisia ovat ainakin ebionien käyttämä evankeliumi ja kanonisesta poikkeava versio Apostolien teoista, Elkesain kirja, Jaakobin portaat ja Pietarin matkat. Epifanioksen Panarionin ebionijakso sisältää myös lukuisia yhtymäkohtia pseudoklemensiläiseen kirjallisuuteen. Panarionin ongelmana kuitenkin on kaikkien näiden lähteiden sekoittaminen siinä määrin, että on äärimmäisen vaikea saada selvää, milloin hän käyttää mitäkin lähdettä. Kaiken lisäksi hän käyttää samoja lähteitä kuvatessaan useampiakin lahkoja. 43 Panarionin pohjalta ei voi kovin luotettavaa kuvaa ebioneista rakentaa. Epifanios on kuitenkin ainoa kirkkoisistä, jolla lienee ollut käytössään evankeliumin lisäksi muutakin ebionien käyttämää kirjallisuutta. 40 Papyrus Oxyrhynchos 405 noin vuodelta 200 sisältää osan Irenaeuksen pääteoksesta. Ks. Griggs 2000, 33. 41 Eusebioksesta ks. Häkkinen 1999, 156-199. 42 Panarion 31,33.3. Epifanios mainitsee Panarionissa myös Klemens Alexandrialaisen (32,6), mutta hänen ei tiedetä kirjoittaneen mitään ebioneista. 43 Tästä Epifaniosta kritisoi jo Augustinus, De Haeresibus 10. Panarionin ebionijakson lähteistä, ks. Häkkinen 1999, 263-264.

20 Ebionien käyttämä kirjallisuus Tärkein ja luotettavin ebioneista kertova lähde on Epifanioksen käytössä ollut evankeliumi, jonka hän uskoo olevan ebionien käyttämä Matteuksen evankeliumi. Tästä evankeliumista oli puhetta jo edellä. Epifaniokselle itselleen evankeliumiakin merkittävämpi lähde näyttäisi kuitenkin olleen teos nimeltä Pietarin matkat. Epifanioksen mukaan teos on sisältänyt kertomuksia Pietarin päivittäisistä pyhitykseen tähtäävistä kasteista ja lihan syönnistä pidättäytymisestä (Panarion 30,15.3). Nämä kertomukset löytyvät myös pseudoklemensiläiseen kirjallisuuteen kuuluvista teoksista Homiliat ja Recognitiones, lukuisistakin kohdista. 44 Näiden ja muiden paralleelikohtien perusteella Pietarin matkoja pidetään yhtenä pseudoklemensiläisen kirjallisuuden lähdeteoksista. 45 Pietarin matkoista Epifanios on saanut tiedon myös ebionien kahden aionin opista (Panarion 30,16.2) ja Jeesuksesta yhtenä arkkienkeleistä (30,16.4). 46 Epifanios näyttää pitävän Pietarin matkoja Klemens Roomalaisen kirjoittamana ja sinänsä hyväksyttävänä kirjana, jonka ebionit ovat kuitenkin turmelleet vääristelemällä sen sisältöä. Tärkeänä lähteenä on toiminut myös Elkesain kirja, jota Epifanios käyttää monen muunkin lahkon kuvauksessa. Elkesain kirja ajoitetaan tavallisesti Trajanuksen hallituskaudelle (v. 98-117). Elkesain kirjan yhdistäminen ebioneihin lienee kuitenkin vain Epifanioksen oman päättelyn tulosta, joten sen sisältämää tietoa ei voi ilman kriittistä tarkastelua yhdistää ebioneihin. 47 Elkesain kirja sisältää kuitenkin merkittäviä paralleeleja jo Irenaeuksen esittämälle kuvaukselle ebioneista. Kirjassa annetaan ohjeita Tooran 44 Ks. Häkkinen 1999, 257, n. 229. 45 Strecker 1981, 14-20. Toisenlaisen lähdeteorian esittää Jones (A Jewish Christian Reads 1995, 619). 46 Ks. Häkkinen 1999, 257, n. 230-231. 47 Elkesain kirjasta: Strecker 1979, 327-330, Luttikhuizen 1985 ja Jones 1996.

21 mukaisesta elämäntavasta ja rukousasennosta Jerusalemiin päin (Panarion 19,3.5). Tooran noudattamisesta määrätään erikseen sitoutuminen ympärileikkaukseen ja sapatin viettoon (Hippolytoksen Refutatio, 9,14.1 ja 9,16.2). Vaikka Epifanios ei mainitse näitä asioita ebioneista kertoessaan, lienevätkö ne olleet yksi syy siihen, että hän ymmärsi ebionien saaneen oppinsa osaksi Elkesailta (Panarion 30,3.2) ja käytti siksi Elkesain kirjaa ebionijaksonsa yhtenä lähteenä? Joka tapauksessa Elkesain kirja ja ebionit liittyvät yhteiseen traditiotaustaan, juutalaiskristillisyyteen. Jaakobin portaat teoksesta Epifanios ei esitä suoria lainauksia, mutta viittaa tähän teokseen (Panarion 30,16.7). Teoksen arvellaan säilyneen Recognitionesin kohdassa 1,27-71. 48 On epäselvää, missä määrin Epifanios on tätä teosta tuntenut ja käyttääkö hän sitä lainkaan hyväkseen ebioneista kertoessaan lyhyen mainintansa lisäksi. Ebionien mainitsemat apostolien teot lienevät sitä vastoin olleen lähteenä Epifanioksen kertoessa ebionien sitoutumisesta köyhyyteen 49 ja heidän Paavalia kohtaan osoittamasta kritiikistä. 50 Missä ebionit asuivat? Irenaeuksen todennäköisesti Roomassa kirjoittaman heresiologia pohjalta ebionien asuinpaikasta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että Irenaeus ei 48 Strecker 1981, 14-20. Van Voorst (1989, 178-180) rajaa pseudoklemensiläisen lähteen hieman toisin ja katsoo Jaakobin portaiden alkaneen kohdasta 1,33. Jones (An Ancient Jewish Christian Source 1995, 35, 159-166) ei pidä juutalaiskristillistä teosta Recognitiones 1,27-71 (poislukien 44-53) Jaakobin portaina. 49 Panarion 30,17.2, ks edellä. 50 Panarion 30,16:8-9. Epifanioksen mukaan ebionit väittivät Paavalin olevan kreikkalaista alkuperää ja että hän tuli Jerusalemiin, jossa ihastuneena papin tyttäreen kääntyi juutalaisuuteen. Kun hän ei kuitenkaan saanut tyttöä vaimokseen, hän suuttui ja kirjoitti ympärileikkausta, sapattia ja lainsäätämistä vastaan.

22 liene heitä kohdannut. Origeneen ajan Alexandriassa tiedetään asuneen juutalaiskristittyjä, 51 joita Origenes jopa nimitti ebioneiksi, mutta mikään ei viittaa siihen, että Alexandrian juutalaiskristityt olisivat kutsuneet itseään ebioneiksi, tai siihen, että he olisivat ideologisista syistä sitoutuneet köyhyyteen. Alexandrialaiset kristityt teologit tunsivat Heprealaisevankeliumin, mutta eivät yhdistäneet sitä ebioneihin. Klemens Alexandrialainen ei säilyneessä tuotannossaan mainitse kertaakaan ebioneja. Alexandrialaisista teologeista itse asiassa vain Origenes käyttää tuota nimitystä, jonka hän on Irenaeukselta saanut. 52 Palestiinan maaperällä Kesareassa Eusebios jatkoi Origeneen työtä. Eusebioksenkin tiedot ebioneista näyttävät pohjautuvan pelkästään kirjallisiin lähteisiin, ennen muuta Origeneen teoksiin. Yksi sellainen Eusebioksen ebioneista välittämä tieto, jota emme tapaa häntä varhaisemmista kirjoituksista, koskee ebionien sapatin ja sunnuntain viettoa: Sapattia ja muita juutalaisten elämäntapoja he noudattavat kuten juutalaiset, mutta toisaalta he kuitenkin viettävät meidän laillamme Herran päivää Vapahtajan ylösnousemuksen muistoksi. (Kirkkohistoria 3,27.5). Mistä Eusebios on saanut tiedon, että ebionit viettävät kahta peräkkäistä pyhäpäivää? Kirkkohistorian jakso, jossa tämä tieto esiintyy, rakentuu Origeneen teoksen Contra Celsum ja Irenaeuksen ebionikuvauksen (Harhaoppeja vastaan 1,26.2) varaan. Näistä Eusebios ei ole tätä tietoa saanut, eikä sitä löydy muistakaan tuntemistamme teksteistä. Arkeologisen 51 Alexandrialaista alkuperää ovat melko varmasti juutalaiskristillisinä pidetyt teokset Barnabaan kirje, Epistula Apostolorum, Sibyllan Oraakkelit, Totuuden testamentti ja Pietarin apokalypsi. Näissä kirjoituksissa Paavalia ei joko mainita, häneen suhtaudutaan suurin epäilyksin tai häntä ei hyväksytä lainkaan. Ks. Segal 1992, 337-339. 52 Alexander Alexandrialainen (k. vuonna 311 tai 326) mainitsee nimeltä Ebionin (epistula 9), mutta ei välitä ebioneista mitään historiallista tietoa, ks. Häkkinen 1999, 171-172.

23 aineiston valossa ei näytä todennäköiseltä, että Eusebioksen aikaisessa Kesareassa olisi elänyt juutalaiskristittyjä, 53 eikä Eusebioksella näytä muutoin olleen kontakteja ebioneihin. Pidän todennäköisenä, että Eusebios, joka Origeneen tavoin käytti nimeä ebionit kaikista Jeesukseen uskovista juutalaisista, päätteli heidän viettävän sekä sapattia että sunnuntaita. Eusebios on myös ensimmäinen, joka mainitsee nimeltä ebionien kotipaikan: Khoba. Se on Damaskoksesta vasemmalle. Khoban kylä on samoilla seuduilla, jossa ovat Kristukseen uskovat heprealaiset, joita kutsutaan ebioneiksi. (Onomasticon 172,1-3). Kohdan Gen. 14,15 mukaisesti Eusebios kertoo Khoba-nimisen kylän sijainneen Damaskoksen pohjoispuolella. 54 Eusebioksen käsityksen mukaan ebionit asuivat juuri tuolla seuduilla. Niukasta maininnasta ei voi päätellä, mistä Eusebios on tämän tietonsa saanut. Epifanios näyttää kuitenkin tietävän ebionien kotipaikasta ja historiasta paljon enemmän: He ovat peräisin Jerusalemin valloituksen jälkeiseltä ajalta. Tuohon aikaan kaikki Kristukseen uskovat olivat muuttaneet suurimmaksi osaksi Pereaan, erääseen Pellaksi kutsuttuun kaupunkiin Dekapoliin alueella. Evankeliumissa on kirjoitettu tuon alueen sijaitsevan lähellä Batanean ja Basanitiksen seutuja. Kun he olivat muuttaneet sinne ja asuneet siellä jonkin aikaa, Ebion sai sieltä syyn toimintaansa. Saamamme tiedon mukaan hän asui aluksi Kokabessa, eräässä kylässä Karnaimin ja Astarothin alueella Basanitiksen seudulla. (Panarion 30,2.7-8). 53 Taylor 1993, 64. 54 Septuagintan aristera tarkoittaa ilmansuunnista puhuttaessa pohjoista. Ks. Häkkinen 1999, 165.

24 Ebion saarnasi itse myös Aasiassa ja Roomassa, mutta he ovat levittäneet piikkisten versojensa juuret etenkin Nabatean ja Paneaan ympäristöön, samoin Moabitiksen ja Kokaben seudulle Basanitiksen maahan Adraan toiselle puolelle, mutta myös Kyprokselle. (Panarion 30,18.1). Epifanios on saanut Eusebioksen kirkkohistoriasta tiedon, jonka mukaan Jerusalemista paenneet kristityt asettuivat Perean kaupunkiin, jonka nimi on Pella (Kirkkohistoria 3,5). Täältä Pellasta Epifanios uskoi sekä ebionien että nasaretilaisten (Panarion 29,7.7-8) lahkon saaneen alkunsa. Todennäköisesti heresioiden sijoittaminen Pellaan eikä jo sitä varhaisempaan vaiheeseen Jerusalemissa johtuu Epifanioksen käsityksestä, että kaikki heresiat ovat myöhäisempiä kuin oikea apostolinen usko. Tieto Pellasta ebionien ja nasaretilaisten alkukotina lienee Epifanioksen omaa päättelyä. 55 Epifanioksen mainitsemaa Kokabea ei ole pystytty paikallistamaan, sillä samannimisiä paikkakuntia oli useita. Arkeologiset kaivaukset nykyisen Golanin alueelta osoittavat siellä olleen juutalaista alkuperää olevia kristittyjä. Epifanioksen mainitsema Kokabe on mahdollisesti sijainnut näillä seuduilla. 56 Ebionin saarnamatkoja Aasiaan (Aasian maakunta) ja Roomaan en pidä uskottavina. 57 Ebionien lahkon kotipaikasta Epifanioksella on sitä vastoin 55 Koko Pella-traditio on varsin kiistelty ja jotkut tutkijat uskovat sen olevan pelkkä fiktio, joka on mahdollisesti peräisin Pellassa vaikuttaneen kristillisen yhteisön perustamiskertomuksesta (foundation story), ks. Strecker 1958, 229-231; Lüdemann 1980, 161-173; 1996, 28-30. Wilson (1995, 145-148) pitää Pella-traditiota osin luotettavana. Pella-tradition ongelmista ks. Huuhtanen 1989, 122-125. 56 Taylor 1993, 39-41. Taylor esittelee useitakin Kokabe-nimisiä paikkakuntia (37). Kokabea ei pidä sekoittaa Eusebioksen mainitsemaan Khobaan, kuten Hieronymus (De situ et nominibus locorum hebraicorum 112) ja häntä seuraten Klijn & Reinink näyttävät tekevän (1973, 29). Ks. Häkkinen 1999, 165-167, 195, 275. 57 Asiasta tarkemmin: Häkkinen 1999,228.

25 saattanut olla omakohtaista tietoakin. Nabatea Kuolleen meren etelä- ja itäpuolella on laaja alue ja Paneas (Banias, Filippoksen Kesarea) taas Jordanin yläjuoksulla. Epifanios oli syntynyt Palestiinassa ja vaikutti siellä pitkään perustamansa luostarin johtajana ennen siirtymistään Kyprokselle Salamiin piispaksi. Siten on luonnollista olettaa hänellä olleen ainakin jonkinlaista tietoa lähiseuduilla vaikuttaneista juutalaiskristillisistä lahkoista. Myös Moabitis ja Kokabe mahtuvat vielä periaatteessa samaan lähiseudun tuntemukseen. Kyprosta lukuunottamatta kaikki muut paikkakunnat mainitaan tosin jonkun muunkin lahkon vaikutusalueena joko Epifanioksen Panarionissa tai Eusebioksen Onomasticonissa. 58 Kyproksen mainitseminen viittaa siihen, että Epifanioksella lienee ollut tietoa saarella vaikuttaneista juutalaiskristityistä, joiden hän uskoi olleen ebioneja. Mahdollisesti myös jotkut hänen tietonsa ja osa hänen käytössään olleesta kirjallisuudesta ovat peräisin juuri tällaisista yhteyksistä. Ebionien maantieteellinen kotipaikka ja levinneisyys jää arvoitukseksi. Epifanioksen mainitsemat seudut Palestiinan itäpuolella lienevät kuitenkin todennäköisin vaihtoehto. Historiallista yhteyttä Jerusalemin alkuseurakuntaan on vaikea osoittaa, mutta ebionit ovat kyllä säilyttäneet monia varhaisimpaan kristillisyyteen kuuluvia uskonnollisia tapoja ja käsityksiä muita suuntauksia uskollisemmin. Tästä ei luonnollisesti voi tehdä sitä johtopäätöstä, että ebionien tapoja ja käsityksiä kirkkoisien teksteistä rekonstruoimalla voitaisiin saada lisää tietoa kaikkein varhaisimmasta kristillisyydestä. On kuitenkin mielenkiintoista havaita, miten kirkkoisät, joista vain harvalla lienee ollut minkäänlaisia kontakteja ebioneihin, tuomitsivat kirjoituksissaan nämä alkukristillisyyden viimeiset edustajat kerettiläisiksi. 58 Nabatidiksessa (Nabatea) sekä Moabitiksessa vaikuttivat Epifanioksen mukaan ossealaiset (Panarion 19,1.2 ja 10) ja simsonilaiset (53,1.1). Paneas ja Adraa mainitaan Onomasticonissa (172,55-56; 213, 36-39 ja 215, 82).