Qumranin tekstit ja kristinuskon synty Esitelmä yleisen teologian (eksegetiikan linjan) proseminaariin. Kauko Puottula 8.6.1977. Turun Kesäyliopisto Motto: Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme." (Jes 40:3) Johdanto Eräs nuori beduiini löysi keväällä 1947 eräästä Kuolleen meren koillisrannan läheisyydessä olevasta luolasta (13.7 km Jerikosta etelään) joukon käsikirjoituksia, jotka myöhemmin kulkeutuivat tutkijoiden käsiin. 1950-luvulla luolan läheisyydessä olevasta rauniokummusta löytyi entinen luostarirakennelma, joka on toiminut ns. testamenttien välisenä aikana eli n. 150 ekr - 70 jkr. Luostaria oli ilmeisesti alettu rakentaa 2. esikristillisen vuosisadan lopussa. Se tuhoutui joko parthialaisten toimesta 40 ekr tai todennäköisemmin maanjäristyksessä 31 ekr. Se kuitenkin rakennettiin uudelleen ajanlaskumme alussa ja toimi siihen asti kunnes roomalaiset tuhosivat sen juutalais-roomalaisen sodan aikana 68 jkr. Veljeskunta oli kuitenkin ehtinyt ennen lopullista hävitystä kätkemään tärkeät käsikirjoitukset ilmatiiviisiin saviruukkuihin ja sijoittaa ne vaikeapääsyisiin luoliin. Tavallisesti Qumranin yhdyskunta yhdistetään essealaisiin, vaikka siitä ei olekaan täyttä varmuutta. Juutalainen historioitsija Flavius Josefus, juutalainen uskonnonfilosofi Filon Aleksandrialainen sekä roomalainen Plinius vanhempi viittaavat essealaisiin eräissä kirjoituksissaan. Essealaiset - Josefuksen mukaan - muodostivat saddukealaisten ja farisealaisten ohella merkittävän uskonnollisen puolueen. 1 He joutuivat ristiriitaan Jerusalemin kulttiseurakunnan kanssa, koska he hyväksyivät vain saadokilaisen ylimmäisen papin. He olivat innokkaita legalisteja, ajoittain jopa fariseuksia fanaattisempia. Heidän liikkeensä oli yhteiskunnallisesti perifeerinen eristyneen elämäntavan vuoksi. Mutta tuon ajan uskontoon he vaikuttivat voimakkaasti. Käsitys Uuden testamentin aikahistoriasta on huomattavasti monipuolistunut löytöjen ansiosta. Essealaisten parhaina tuntomerkkeinä aikalaiset pitivät (1) askeettisuutta, joka ilmeni erityisesti 1Uskonnollinen puolue on tässä ymmärrettävä kulttuurisena käännöksenä.
luostari-ihanteena sekä selibaattia (2) omaisuuden yhteisomistusta sekä (3) eläinuhrien hylkäämistä ja pyrkimystä korostaa jumalanpalveluksessa sen hengellistä puolta. 2 Jumalanpalveluksen hengellistämisessä voitaneen nähdä parsilaisten tuliuhrien vaikutusta. Näistä kohdat 1 ja 2 ovat ongelmallisia. Liiton jäsenet elivät samalla tavoin kuin muut juutalaiset, jotka elivät kaupungeissa ja kylissä. Jäsenet säilyttivät yksityisen rahansa ja omaisuutensa, mutta ne oli käytettävä pyhällä tavalla. 3 Niin ikään avioliitto oli yleinen. CD, Sotakäärö ja Messiassääntö viittaavat avoimesti naimisissa oleviin jäseniinsä; eikä mikään Qumranin teksteistä viittaa selibaattiin sellaisenaan. Qumranista on löydetty noin 1100 hautaa, näiden joukossa on myös muutamien naisten ja lasten luurankoja. 4 Asia on ymmärrettävä niin, että eräät, jotka omistautuivat korkeamman täydellisyyden ja rituaalisen puhtauden etsimiseen huomasivat selibaatin tarkoituksenmukaisemmaksi ratkaisuksi (vrt. Luuk 14:26; 18:29). Tosin Josefuskin myöntää, että jotkut essealaiset menivät naimisiin ja hankkivat lapsia. Qumranin yhteisön jäsenet jaetaan kolmeen ryhmään: (1) papit ja leeviläiset (eli Aaronin huone) ovat ylimpänä, heillä oli erityisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, (2) maallikot (eli Israelin huone) sekä (3) muukalaiset ja proselyytit (CD 14). Ns. luostarineuvosto eli ylin neuvosto aikana ennen Messiasta koostui 12 maallikosta ja 3 papista, jotka edustavat Leevin heimon 3 klaania. Yhteisöllä oli myös 12 apostolia, jotka ovat ikään kuin uusia heimopäällikköjä (vrt. Jaakobin kirjettä, joka on omistettu 12 hajaannuksessa olevalle heimolle). 5 Käsikirjoituslöytöjä on Qumranista tehty vuoteen 1956 mennessä kaikkiaan 11 luolasta. Nämä ns. Qumranin kääröt (tai Kuolleen meren kääröt) ovat antaneet paljon Vanhan testamentin tutkimukselle: löydetyt tekstit katkelmina kattavat koko Vanhan testamentin Esterin kirjaa lukuunottamatta, kuten voidaan todeta taulukosta 1. Taulukko 1: Luettelo niistä Raamatun käsikirjoituksista (katkelmista), jotka ovat Qumranin kääröissä edustettuna. 6 Genesis 15 Hesekiel 6 Exodus 15 Pikkuprofeetat 8 2Matthew Black, The Scrolls and Christian Origins: Studies in the Jewish background of the New Testament. New York. 1961. p. 26. 3Yhteisomistuksesta on myös jäänyt joitain merkkejä myös uuden testamentin sivuille, esim. Apt 2:44,45; 4:32-5:2 sekä Joh 12:6; 13:29. 4Géza Vermès, The Dead Sea Scrolls in English. Second edition. Harmondsworth: Penguin Books. 1976. p. 30. 5Vermes, Op. cit. p. 17-18. 6Sanders, Biblical Archeologist, Vol 36 (1973), p. 136. Géza Vermès with the collaboration of Pamela Vermes, The Dead Sea Scrolls: Qumran in Perspective. London: Collins. 1977. s.201 antaa kuudessa tapauksessa hieman erilaisia lukuja (merkitty sulkeisiin).
Leviticus 8 (9) Psalmit 30 (27) Numeri 6 Job 5 (4) Deuteronomium 25 Sananlaskut 2 Joosua 2 Saarnaaja 1 (2) Tuomarit 3 Korkea Veisu4 Ruut 4 Valitusvirret4 Samuel 4 Ester 0 Kuninkaat 3 Daniel9 (8) Jesaja19 (18) Esra-Nehemia 1 Jeremia 4 Aikakirjat1 Qumranin käsikirjoitukset ovat iältään noin tuhat vuotta vanhempia kuin aikaisemmin tunnetut Vanhan testamentin käsikirjoitukset. 7 Qumranin yhteisö on erityisesti arvostanut profeetallista kirjallisuutta. Hesekielin kirja on ollut erityisen tutkistelun kohde, samoin Daniel, Deuterojesaja sekä Jeremia. 8 Yhteisö on omistanut myös eräitä apokalypseja eli ilmestyskirjoja. Yhteisöllä on ollut myös omaa kirjallista tuotantoa, niihin on luettava mm. selitykset Vanhan testamentin kirjoihin, Sotakäärö, n. 40 psalmia tai hymniä, järjestyssäännöt, Damaskon käärö sekä joitain liturgisia katkelmia. Vanhan testamentin selitykset ovat hyvin omavaltaisia sekä vahvan eskatologian värittämiä. Heidän puhekielensä oli aramea, jota myös Jeesus puhui äidinkielenään. Sensijaan liturgisessa käytössä on ollut heprea. Essealaisuuden synty Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena Palestiina joutui Kreikan alaisuuteen ja alttiiksi hellenismin ekspansiolle. Erityisen voimakasta hellenisointipolitiikka oli makkabilaisaikana 2. esikristillisen vuosisadan puolivälissä. Vastareaktiona Antiokos IV Epifaneen (175-164 ekr) politiikalle syntyi makkabilaiskapina sekä hasidien (hepr. hasidim 'hurskaat') liike. Tämä kansallinen ja uskonnollinen herätysliike toimi jonkin aikaa ikään kuin se olisi yhtenäinen. Ne eivät kuitenkaan syntyneet yhdessä, myöhemmin tiet selvemmin erosivat. Black esittää olettamuksen, että sekä essealaiset että farisealaiset polveutuvat muinaisista hasideista. 9 Askeettisena yhteisönä essealaisuus kiteytyi hasidiliikkeestä Joonatan Makkabilaisen hallitessa 160-142 ekr. Oikeauskoisille juutalaisille oli kauhistus kun Joonatanista 153 ekr tuli juutalaisten ylipappi, vaikka ei ollut ylimmäispapillista sukuakaan. Essealaiset kokoontuivat anonyymin Vanhurskauden opettajan ympärille ja perustivat Qumraniin luostariyhdyskunnan "valmistaakseen huutavan äänenä tietä Herralle". Heidän tarkoituksenaan oli elää erakkoina 7G. Vermes, Op. cit. p. 12. 8Black, Op. cit., p. 125. 9Black, Op. cit. p. 85.
Messiaan tulemukseen asti. Essealaisuuden synnyn kannalta suuren ongelman muodostaa anonyymi Vanhurskauden opettaja, joka Qumranin tekstien mukaan perusti luostarin. Hänen henkilöyttään ei ole voitu varmuudella tunnistaa. Hän on kuitenkin ollut saadokilaista ylimmäispapillista sukua ja on joutunut ristiriitaan Jerusalemin papiston kanssa. Essealaiset kokoontuivat hänen ympärilleen ja perustivat Qumranin luostariyhdyskunnan. Myöhemmin hän on joutunut kärsimään marttyyrikuoleman. Mahdollisesti essealaisten liike täyttää nativistisen liikkeen tuntomerkit. Rabbiinisen perinteen mukaisesti varhaisimmat hasidit olivat nasiireja 10. On todennäköistä, että essealaisten asketismi kehittyi hasidiliikkeen nasiirisesta piirteestä, erityisesti sen papillisesta luonteesta ja vihkiytymisestä soturipyhimyksiksi. 11 On tärkeää nähdä yhteys pappeuden ja nasiiriuden välillä. Kun saadokilaiset papit luopuivat alttaripalveluksesta Jerusalemin temppelissä, heistä todellisuudessa tuli nasiireja. Filon mainitsee, että Egyptissä Mareotis-järven tienoilla toimi terapeutit, jotka luultavasti ovat olleet sukua Qumranin liikkeelle. Terapeutit ovat kuitenkin olleet luonteeltaan kontemplatiivisia, Palestiinan essealaiset taas käytännöllisiä. 12 Ennen Jerusalemin hävitystä on Palestiinassa vaikuttanut laajalle levinnyt juutalaisuuden puolesta taisteleva liike, jolle on ollut ominaista nonkonformistisuus, askeettiset elämäntavat sekä kasteriitit. Qumranilaiset ovat olleet tästä laajasta rintamasta vain eräs haara. Qumranilainen kirjallisuus 1. Kommentaarit eri Vanhan testamentin kirjoihin muodostavat oman erityisen ryhmänsä. Näistä 10Nasiirit (hepr nazir 'erotettu, vihitty'). Num 6:1-21 esittää nasiirilain. Sen mukaan nasiirilupaus tehtiin Jumalalle joko määräajaksi (tavallisesti 30 päivän ajaksi) tai elinajaksi. Sen saattoi tehdä mies tai nainen. Lupauksen mukaan oli pidättäydyttävä kaikista viinipuun tuotteista (vastalauseena kanaanilaista kulttuuria vastaan), hiuksien ja parran leikkaamisesta ja kuolleiden luo menemisestä. Vastaavanlaisia määräyksiä oli myös papeille. Koska jo Hammurabin laki tuntee nasiirilupaukset, kyseinen instituutio on hyvin vanha. Raamattu nimeää nasiireiksi mm. Simsonin ja Johannes Kastajan (Luuk 1:15) sekä mahdollisesti Samuelin. Paavalikin teki määräaikaisen nasiirilupauksen (Apt 18:18; 21:23s). Aam 2:11 rinnastaa nasiirit ja profeetat. Reekabilaisten veljeskunta oli toinen askeettisuutta korostava liike Israelissa. Heidän ihanteenaan oli paluu paimentolaiselämään. Jer 35:6-10:n mukaan heidän sääntöihinsä kuului mm. kieltäytyminen viinin nauttimisesta, pidättyminen kiinteiden asumusten rakentamisesta sekä pidättyminen peltojen ja viinitarhojen hankkimisesta. Kysymys siitä oliko liike pohjimmaltaan uskonnollinen on ongelmallinen. Mahdollisesti he ovat olleet mukana profeetta Elian johtamassa herätyksessä. Huomionarvoista on myös se, että kirkkoisä Eusebios mainitsee reekabilaisten noudattaneen kantaisänsä määräyksiä vielä Uuden testamentin aikana. Heidän sanotaan eläneen keeniläisten keskuudessa; keeniläiset taas liittyivät israelilaisiiin erämaavaelluksen aikana. 11Black, Op. cit. p. 164. 12Black, Op. cit., p. 25.
laajin ja tärkein on ehkä kommentaari Habakukin lukuihin 1 ja 2. Tässä kuten muissakin kommentaareissa viitataan Vanhurskauden opettajaan, jota pidetään korkeassa arvossa sekä jumalattomaan pappiin, joka vastusti Vanhurskauden opettajaa ja joka aiheutti levottomuutta sovintopäivänä kun Opettaja oppilaineen vietti tätä juhlaa (11:4s). Jumalattoman papin sanotaan saastuttaneen Jerusalemin ja sen temppelin. Kommentaarit ovat mielenkiintoisia, eivät vain niiden sisältämien historiallisten alluusioiden vuoksi, vaan myös eksegeettisen metodin vuoksi. Profeetallisia tekstejä tulkitaan suhteessa nykyisiin tapahtumiin. Profeetallisten kirjoitusten merkitys oli salattu niiden alkuperäisiltä kirjoittajilta. Se mitä profeetat kirjoittivat viittasi, ei heidän omaan aikaansa, vaan "lopun aikoihin", missä qumranilaiset nyt elivät. Niinpä profetiat ja niiden salattu merkitys on odottanut Vanhurskauden opettajaa, jonka inspiraatio ja oivallus on ne nyt paljastanut. 2. Damaskon kirja eli saadokilainen dokumentti, jonka katkelmia on löydetty kolmesta Qumranin luolasta, tunnetaan myös kahtena keskiaikaisena kopiona, jotka löydettiin Kairosta 1896-1897. Nämä keskiaikaiset kopiot ovat huomattavasti laajempia kuin Qumranista löytyneet katkelmat. Nimi Saadokilainen dokumentti on johdettu nimestä Saadokin pojat, jota yhteisön jäsenet käyttivät itsestään. Koska yhteisö käytti itsestään myös nimitystä Uuden liiton yhteisö Damaskon maassa, dokumenttia kutsutaan myös Damaskon kirjaksi. Kirjassa viitataan Vanhurskauden opettajaan, jonka Jumala oli herättänyt johtamaan liiton solmineita 3. Yhdyskuntasääntö 4. Seurakuntasääntö 5. Siunaukset 6. Hymnien kirja 7. Sotakäärö Onko qumranilaisilla ja alkukirkolla kosketuskohtaa? Oscar Cullmannin mukaan Apostolien tekojen mainitsemat hellenistit (Apt 6:1; 9:29; 11:20) muodostaisivat tällaisen yhdistävän linkin. Väitettä voidaan perustella sillä, että essealaiset, qumranilaiset sekä kristilliset hellenistit hylkäsivät palvonnan Jerusalemin temppelissä. Israelin
profeetoille oli ominaista kriittinen asennoituminen Jerusalemin temppeliin ja sen uhrikulttiin. He pyrkivät hengellistämään temppelipalvontaa. (Aamos?? Jes 66:1; Apt 7:48). Essealaiset kehittivät temppelikultin sijaan - sekä korvatakseen siitä aiheutuvan menetyksen - taidokkaan järjestelmän kasteriitteineen ja pyhine aterioineen. Emme varmuudella tiedä katkaisiko Qumranin lahko kaikki suhteensa temppeliin. Ainakin osan voidaan ajatella ottaneen ajoittain osaa Jerusalemin temppelipalvontaan. Erityisen jyrkkä ja temppelinvastainen oli Stefanuksen puhe Apt 7:ssä. Keitä ovat nämä hellenistit? Aikaisemmin heidän ymmärrettiin olevan diasporassa eläviä kreikkaa puhuvia juutalaisia. Uudemman käsityksen mukaan he olisivat juutalaisia, jotka noudattivat kreikkalaisia tapoja tai puhuivat arameaa. Näin ollen voisi olla selvempää puhua hebraisteista. Käsitteellä hebraisti tarkoitettiin makkabilaisaikana hasideja. Myöhemmin sen avulla on farisealaiset (rabbiiniset) juutalaiset pyritty erottamaan niistä juutalaisista, jotka olivat sitä kansallisuudeltaan, mutta olivat muuten synkretistejä. 13 Lähempi yhteys voisi rakentua nasaretilaisten lahkon (Apt 24:5) kautta. Kristinuskon varhaisimmat juuret löytyvät Galileasta ja Pohjois-Palestiinasta. Välittyminen olisi tällöin voinut tapahtua eräiden nasiiri-instituution perinteen jatkajien kautta. Matt 2:23 voi sisältää intentionaalisen alluusion: Nasaret ei ehkä viittaakaan paikkaan vaan nasiireihin. Matt 2:23 voi sisältää myös viittauksen Jes 11:1:een, kuten Kirkkoraamatun alaviitassa todetaan. Tätä mahdollisuutta tukee vielä Luuk 1:35, jossa esiintyy kreikan sana hagion 'pyhä', jota Septuaginta käyttää nasiirin (hepr. nazir) vastineena. Näin ollen hypoteesi kuuluisi: nasaretilaisten lahko jatkaa muinaista nasiiri-instituutiota. 14 Alkukristillisyydessä tavattu askeettinen elementti, erityisesti selibaatti-ihanne (esim. Ilm 14:1-5; 1 Kor 7) muodostaa vahvan linkin, sillä selibaattia ei ole tavattu farisealaisilla eikä myöhemmillä rabbeilla. 15 On kuitenkin syytä korostaa, että selibaatti ei liene ollut kovin yleinen qumranilaisten keskuudessa; se lienee rajoittunut vain pitemmälle ehtineisiin kilvoittelijoihin, vrt. Luuk 14:26; 18:29; Matt 19:12. Sen sijaan pytagoralaisuudessa selibaattia arvostettiin enemmän, se oli avioliittoa korkeampi elämänmuoto. 16 Liittoajatus on tyypillisesti heprealainen. Aloite siinä on Jumalalla ja Israel vastaa siihen. Jer 31:31s esittää ajatuksen uudesta liitosta. Uudella liitolla protestoitiin ulkonaisen legalismin vaaraa vastaan (CD 8:15; 9:8). Qumranin teksteissä puhutaan uuden liiton ohella myös armon 13Black, Op. cit., p. 76-79. 14Tässä yhteydessä on syytä pitää mielessä myös Jumalan nimeen liittyvät kiertoilmaukset ja niiden sosiaalinen tausta. 15Black, Op. cit., p. 83-88. 16Black, Op. cit., p. 29.
liitosta (1 QS 1:8) ja katumuksen liitosta (CD 9:15). Uuden liiton solmiminen tapahtui kerran vuodessa pidettävässä juhlakokouksessa (1QS 2:19; CD 15), ilmeisesti helluntaina (joka oli liiton uudistamisen juhla). Koko yhteisön edellytettiin osallistuvan ainakin kerran vuodessa pidettävään yleiskokoukseen. Tällöin otettiin mukaan myös uusia jäseniä ja tarkistettiin entisten statuksia. Jälkimmäisessä tapauksessa on kyse lähinnä liiton uudistamisesta. Koeaika oli 1 QS:n mukaan 2 vuotta, Josefuksen mukaan 3 vuotta. Josefuksen mukaan sisäänpääsyyn liittyi kaksi riittiä: (1) rituaalinen kylpy puhdistusriittinä ja (2) osallistuminen pyhään ateriaan. Myös päivittäiset puhdistuskylvyt tunnettiin. Kasteriitit ja niiden käyttö eivät sinänsä olleet uusia, sillä useat juutalaiset lahkot käyttivät niitä UT:n aikana. Mutta uutta niissä oli niiden käyttäminen katumuksen ja uuden liiton solmimisen yhteydessä, kun valmistaudutaan kohtaamaan uhkaava Jumalan tuomio (vrt. Matt 3:7 ja Johanneksen kaste). Huomattavia erojakin toki on. Qumranilaisten uusi liitto oli paljolti vain vanhan liiton uudistamista. Liiton jäsen alistettiin kaikkiin lain rajoituksiin vielä fariseuksiakin jyrkemmin. Kasteen välityksellä sisäänkirjoittauduttiin eksklusiiviseen lahkoon. Pakanan oli ensin tultava juutalaiseksi ja sitten qumranilaiseksi. Kristillinen kaste tapahtuu vain kerran, eikä sillä ole puhdistavaa vaikutusta. 17 Qumranilaisten kaste on kuitenkin valmistanut tietä kristilliselle kasteelle. Kaste suoritettiin meressä tai joessa (1 QS3). Sakramentin toimivuuden ehdoton ehto oli todellinen kääntymys (1 QS 5). Qumranin pyhä ateria koostui vain uutisleivästä ja/tai uudesta viinistä. Alunperin se oli helluntaiillallinen, joka oli tarkoitettu papeille ja leeviläisille (Ex 23:16; Deut 16:11; 28:4). Viinin mukanaolo ei ollut aivan välttämätöntä aterialla. Tämä pyhä ateria on pidettävä erillään tavallisesta ateriasta; tätä eroakaan ei toki saa liikaa korostaa. Leivät olivat ns. näkyleipiä. Pyhää ateriaa voitiin nauttia, kun 10 ns. päätösvaltaista jäsentä (ilmeisesti luostarineuvoston jäseniä) oli läsnä. Vain täysjäsenet saattoivat osallistua aterialle. Tätä ateriaa nähtävästi nautittiin tulevan daavidilaisen ruhtinaan odotuksessa. Vähitellen ateria menetti eksklusiivisen yhteytensä helluntaijuhlaan, kuten kristillinen eukaristia on menettänyt eksklusiivisen yhteytensä pääsiäiseen. Pyhä ateria tullee valaisemaan eukaristian synnyn ongelmaa. Qumranin teksteistä voi löytyä syvällisiäkin hengellisiä oivalluksia, jopa evankelisia. Niinpä Room 3:21-26:lla näyttää olevan juurensa esikristillisessä juutalaisuudessa. Esim. Mitä tulee minuun, minä kuulun pahaan sukukuntaan, jumalattoman lihan seuraan. 17Black, Op. cit., p. 91-98.
Minun vääryyteni, kapinani ja syntini yhdessä sydämeni pahuuden kanssa, kuuluvat matojen seuraan ja pimeydessä vaeltavien seuraan. Sillä ihmiskunnalla ei ole muuta tietä, eikä ihminen kykene ohjaamaan askeleitaan, sillä vanhurskaus on Jumalan luona ja hänen kädestään on tien nuhteettomuus. 18 Eräät muutkin tekstit lähestyvät Paavalin oppia justificatio sola fide, esim.: Through me Thou hast illumined the face of the Congregation and hast shown Thine infinite power. For Thou hast given me knowledge through Thy marvelous mysteries, and hast shown Thyself mighty within me in the midst of Thy marvelous Council. Thou hast done wonders before the Congregation for the sake of Thy glory, that they may make known Thy mighty deeds to all the living. But what is flesh (to be worthy) of this? What is a creature of clay for such great marvels to be done, whereas he is in iniquity from the womb and in guilty unfaithfulness until his ald age? Righteousness, I know, is not of man: to the Most High God belong all righteouss deeds. The way of man is not established except by the spirit which God created for him to make perfect a way for the chilren of man, that all His creatures might know the might of His power, and the abundance of His mercies towards all the sons of His grace. 18 1 QH 11:10s. Vermes, Op. cit. Käännös englannista, K.P:n.
As for me, shaking and trembling seize me and all my bones are broken; my heart dissolves like wax before fire and my knees are like water pouring down a steep place. For I remember my sins and the unfaithfulness of my fathers. When the wicked rose against thy Covenant and the damned against Thy word, I said in my sinfulness, 'I am forsaken by Thy Covenant.' But calling to mind the might of Thy hand and the greatness of Thy compassion, I rose and stood, and my spirit was established in face of the scourge. I lean on Thy grace and on the multitude of Thy mercies, for Thou wilt pardon iniquity, and through Thy righteousness [Thou wilt purify man] of his sin. 19 I [thank Thee, O Lord], for Thou hast enlightened me through Thy truth. In Thy marvelous mysteries, and in Thy lovingkindness to a man [of vanity, and] in the greatness of Thy mercy to a perverse heart Thou hast granted me knowledge. Who is like Thee among the gods, O Lord, and who is according to Thy truth? Who, when he is judged, shall be righteous before Thee? For no spirit can reply to Thy rebuke nor can any withstand Thy wrath. 19 1 QH 4:27-37. Vermes, Op. cit.
Yet Thou bringest all the sons of Thy truth in forgiveness before Thee, [to cleanse] them of their faults through Thy great goodness, and to establish them before Thee through the multitude of Thy mercies for ever and ever. For Thou art and eternal God; all Thy ways are determined for ever [and ever] and there is none other beside Thee. And what is a man of Naught and Vanity that he should understand Thy marvellous mighty deeds? 20 Nämä tekstit ovat jatkoa psalmirunoudelle. 21 Niillä jäsenillä, jotka kuuluvat luostarineuvostoon tai ylimpään neuvostoon (3 pappia ja 12 maallikkoa) on aikana ennen Messiasta lunastava funktio: he sovittavat väärät teot kestämällä tulessa puhdistajien kärsimykset. Tässä Qumranin yhteisö tai ainakin sen osa samastuu jesajalaiseen jäännökseen, kun he katsovat sen kärsimyksillä olevan lunastavan vaikutuksen (1 QS 8). Muualla (1 QS ja CD) yksilö sovittaa omat syntinsä uudistamalla kuuliaisuutensa Tooralle: He [luostarineuvosto] ovat totuuden todistajia tuomiolla, armon valitsemia sovittamaan maan ja maksamaan jumalattomille palkkansa. 22 Sovitus rajoittuu kuitenkin Israeliin, eikä ulotu pakanoille kuten Deuterojesajalla. Apokalyptiikka Mutta pyhiä kirjoituksia ei käytetty vain säätelemään tarkkaan arkielämää, pyhäpäiviä ja juhlatilaisuuksia. Myös ajan tapahtumia seurattiin tarkoin ja yritettiin tulkita ne kirjoitusten valossa. Varsinkin apokalyptisissä piireissä (jotka olettivat elävänsä lopun aikoja) tutkittiin innokkaasti kirjoituksia, jotta olisi saatu selville tulossa olevia vaikeita aikoja ja tulevaa pelastusta koskevat Jumalan suunnitelmat. Kuolleen meren seurakunnassa, joka oli sijoittunut 20 1 QH 7:26-33. Vermes, Op. cit. 21 Black, Op. cit., p. 125-129. 22 1 QS 8. Vapaa käännös K.P:n.
Qumraniin, sepitettiin monia kirjoituksia, joiden tarkoituksena nimenomaan oli tulkita oman ajan tapahtumia ja sitä mikä oli tapahtuva tulevaisuudessa. Ja se tehtiin Vanhan testamentin pyhien tekstien valossa. Lahkon perustaja, Vanhurskauden opettaja, oli vahvasti tietoinen profeetan tehtävästään. Hän uskoi saaneensa Jumalan Hengen, niin että hän pystyi ymmärtämään kirjoitusten syvimmän sisällön ja paljastamaan Jumalan salatut suunnitelmat. Siksi hän ei ainoastaan säädellyt lahkon jokapäiväistä elämää pikkutarkasti lain kaikkien käskyjen mukaan vaan teki myös suunnitelmia sen tulevaisuuden varalle, jonka hän näki kuvattuina kirjoituksissa. Jumalan ratkaiseva taistelu kaikkia pahoja voimia vastaan oli tulossa, ja siinä taistelussa lahkon piti esittää ratkaisevaa osaa ja sen jäsenten olla alkuna uudelle ja pyhälle Israelille. 23 Qumranilaiset harrastivat apokalyptisiä kysymyksiä. He omistivat joitakin meidän tuntemiamme apokalypseja, mm Juhlavuosien kirjan, aramealaisen version 12 Patriarkan testamentista sekä 1 Eenokin kirjan. Niiden lisäksi heillä oli oma apokalypsinsa ns. Sotakäärö (1 QM). Erityisen läheisiä ja tuttuja heille olivat Daniel, Hesekiel, Deuterojesaja sekä Jeremia. 24 Yhteisölle oli ominaista kirjoitusten esoteerinen tulkinta, joka kehittyi erityiseksi kirjoitukselliseksi mystisismiksi. Danielin luvut 9-12 erityisesti innoittivat tätä apokalyptista mystisismiä. 1 QS 3:13-4:14, joka sisältää essealaisten opin pahasta, edellyttää dualistista maailmankaikkeutta, jota voidaan kutsua kahden hengen teologiaksi. Tämän teologian tärkein lähde on Juudan testamentti 20-21. "Ihmistä palvelee kaksi henkeä - totuuden henki ja vääryyden henki" (Test. Juda 20:1). Vääryyden henki samastetaan Beliariin (Belial), joka vastustaa Herraa (Test. Juda 25:3). Seitsemän pahaa henkeä vastustaa 7 hyvää henkeä (Test. Reuben 2:1s). Tämän teologian mukaan todellisuus rakentuu vastakohtapareista: Valo - Pimeys, Totuus - Vääryys, Hyvä - Paha jne. Yllättävää kyllä sekä Hyvä että Paha katsotaan Jumalan luomiksi, mahdollisesti parsilaisuuden suorasta tai epäsuorasta vaikutuksesta, mutta ei pohdita siihen liittyvää metafyysista ongelmaa. 1 QS 4:2-14 luettelee näihin 2 henkeen suhteessa olevia hyveitä ja paheita. Ihmisten hyveet ja paheet on siis ymmärrettävä suhteessa näihin kahteen henkeen. Ne, jotka vaeltavat totuuden hengen teitä, saavat ilon ja rauhan; mutta ne, jotka vaeltavat jumalattomuuden hengen tietä, saavat ikuisen piinan ja loputtoman häpeän. Tällä eettisellä dualismilla on yhtymäkohtia Uuden testamentin johannekselaiseen kirjallisuuteen (valo - pimeys, 1 QS 3:21; 1 Joh 2:11; oppi hengistä 1 Joh 4:1 s; totuuden ja vääryyden henki, 1 Joh 4:6; Parakletoksella, Puolustajalla tai totuuden hengellä on sama funktio kuin totuuden hengellä Juudan testamentissa; Johanneksella Parakletos todistaa Kristuksesta ja tulevista 23Bertil E. Gärtner, Vanha testamentti elää. Jyväskylä: Gummerus. 1976. s. 38-39. 24Black, Op. cit., p. 125.
asioista (Joh 14.17; 15:26; 16:8,13). 25 1 QS 4:15-26:n mukaan nykyisen maailman uskotaan häviävän viimeisellä tuomiolla suuressa maailmanpalossa. Viimeisellä tuomiolla ihmiskunta puhdistetaan ja palautetaan Aadamin lankeemusta edeltävään viattomuuden tilaan. Luultavasti heillä oli myös jonkinlaista toivoa ylösnousemuksesta. Esim. 1 QH 6:29-34:ssä esiintyvät kuolemattomuus- ja ylösnousemususko rinnan. Vanhurskauden Opettajan elämänkohtalolla ei ollut osuutta qumranilaisten pelastustiessä. Vaikka hän todennäköisesti kärsi marttyyrikuoleman, siihen ei vedottu, eikä mitään viittaustakaan ole hänen ylösnousemukseensa. Messiaskäsitys Qumranin yhteisö omaksui kaksi yleistä juutalaista uskomusta: (1) Messiaan tuloa edeltää ahdistuksen ja sodan aika, minkä aikana saatana tekee kaiken voitavansa johtaakseen Jumalan valitut harhaan ja (2) lopullinen pelastus nähdään uutena Exoduksena. 26 Yhteisö odotti Messiaan ajan koittavan 40 vuotta Vanhurskauden Opettajan kuoleman jälkeen (CD). Israelkin oli 40 vuotta vaeltanut erämaassa ennen Luvattuun maahan pääsemistä; Johannes Kastaja kastoi Jordanissa Luvatun maan rajoilla. Messiastulkinta kuitenkin muuttui, kun 40 vuotta oli kulunut eikä se mitä oli odotettu, toteutunutkaan. Minkälainen oli heidän käsityksensä Messiaasta eli Voidellusta? Ilmeisesti sekin kehittyi ja muutti muotoaan odotuksen pitkittyessä. Yhdyskuntasääntö sisältää mielenkiintoisen tekstin: Heitä hallittakoon ensimmäisillä käskyillä, joilla yhdyskunnan miehiä alusta alkaen ohjattiin, profeetan ja Aaronin ja Israelin messiaiden tuloon. (1 QS 9:10-11; Metson käännös). Tekstin mukaan näyttää siltä, että yhteisö odotti (1) Mooseksen kaltaista profeettaa (vrt Deut 18:15-18), (2) Aaronin Messiasta (pappia) sekä (3) Israelin Messiasta (kuningasta). Teksti on kuitenkin tulkinnaltaan problemaattinen: vaikka tekstissä puhutaan Messiaista monikossa, itse monikkomuoto joidenkin tutkijoiden mukaan voi olla epäperäinen. Tällöin Aaronin ja Israelin Messias olisi yksi ja sama henkilö. Kahdentoista patriarkan testamentissa esiintyy myös uskomus kahdesta Messiaasta, joista toinen on leeviläinen, toinen daavidilainen. Enemmistö tutkijoista on sitä mieltä, että tämä uskomus esiintyy myös qumranilaisilla. Kolme hahmoa esiintyy myös Testimoniassa, "messiaanisessa antologiassa". Kirjoittaja lainaa muutamia Pentateukin tekstejä, jotka puhuvat tulevasta toivosta: 25Black, Op. cit., p. 134; Russell, Op. cit., p. 239. 26G.Vermes, Op. cit., p. 47-48.
(1) Profeetta, jonka Jumala herättää veljien keskuudesta (Deut 5:28-29; 18:18-19); (2) Bileamin profetia tähdestä, joka nousee Jaakobista (Num 24:15-17) sekä (3) Mooseksen siunaus Leevin heimolle (Deut 33:8-11). Näistä profeetta nähtävästi samastetaan Vanhurskauden opettajaan; Bileamin oraakkelissa tähti viittaa daavidilaiseen messiaaseen; Aaronilainen Messias nousee Leevin heimosta. Toisaalta CD 7 viittaa vain yhteen Messiaaseen, Aaronin ja Israelin Messiaaseen. (14:19; 19:10; 12:23). Muualla viitataan Messiaaseen, joka nousee Aaronista ja Israelista (20:1) ja 40 vuotta Vanhurskauden opettajan kokoamisen jälkeen. On arveltu, että kirjuri olisi keskiajalla "korjannut" monikollisen Messiaan yksikölliseksi. Tätä olettamusta vastaan puhuu kuitenkin se seikka, että Qumranin luolasta 4 löydetyissä CD:n teksteissä esiintyy myös yksiköllinen Messias. Käsite Israelin Messias on uniikki ilmaisu: sitä ei esiinny Vanhassa testamentissa eikä myöhäisjuutalaisuudessa. 27 Ilmeisesti se viittaa sotilasmessiaaseen juutalaisten populaareissa odotuksissa. Vanhassa testamentissa kuningas on aina Jahven Messias eli Voideltu. 28 Viimeisessä taistelussa Jumalan valittujen johto oli papin ja maallikon käsissä: toisaalta pappisvoidellun, joka toimi lain tulkitsijana ja toisaalta kuningasmessiaan, seurakunnan ruhtinaan, joka lyö pakanat ja johtaa Jumalan kansan voittoon. Pappisvoideltu kuitenkin on arvoasteikossa kuningasmessiasta korkeammalla sijalla. Niinpä daavidilaisen ruhtinaan, joka lyötyään pakanakansat johtaa kansansa voittoon, tulee kuitenkin totella pappeja ja juhla-aterialla seurata pappia. Aaronin Messias taas on valtakunnan ylimmäinen pappi. 29 Arvojärjestys mahdollisesti saatu Hes 40-48:sta; vrt 1 QSa 2:18-22. Mooseksen kaltaisen profeetan rooli oli samastettu Vanhurskauden Opettajaan, luostarin perustajaan (Kommentaari Psalmiin 37). Tällöin on luonnollista, että viittaukset tulevaan profeettaan häviävät tietyn ajan kuluessa. Tulevaan profeettaan viittaavina teksteinä pidettiin Deut 18:15-18 ja Mal 4:5. Erityisesti jälkimmäisestä juutalaisuus johti opin Eliaasta Messiaan edelläjuoksijana, jonka Jeesus (ei siis alkuseurakunta) Matt 9:14:ssa samastaa Johannes Kastajaan. 30 Juutalaisuus ja kristinusko omistavat yhdelle henkilölle kaikki messiaaniset attribuutit. Kristinusko yhdistää hänen persoonaansa kuninkaallisen, profeetallisen ja papillisen roolin. Mutta juutalaisuudessa on myös aineistoa, joka viittaa toisenlaiseen näkemykseen. Palestiinalainen Targum Ex 12:42:n kohdalla mainitsee, että lopullisen pelastuksen päivänä 27Russell, Op. cit., p. 320. 28Black, Op. cit., p. 146. 29Vermes, Op. cit., p. 49. 30Vermes, Op. cit., p. 50.
pääsiäisjuhlanaikana kuningasmessias tulee esiintymään Mooseksen seurassa: "Neljäntenä yönä maailma saapuu loppuunsa. Jumalattomuuden kahleet tuhotaan ja rautaiset ikeet murretaan. Mooses tulee erämaasta ja kuningasmessias Roomasta." Tässä yhteydessä voi palauttaa mieliin kirkastusvuorikokemuksen: Jeesus Mooseksen ja Elian seurassa (Matt 17:3; Mark 9:4; Luuk 9:30). 31 Tutkijoilla onkin vastakkaisia käsityksiä qumranilaisesta Messiaasta. Toisen tulkinnan mukaan he odottivat vain yhtä Messiasta, nimittäin Aaronin ja Israelin Messiasta. Tämä käsitys perustuu saadokilaisiin katkelmiin, erityisesti CD 7. Toisen tulkinnan mukaan yhteisön odotukset keskittyivät eskatologisten vapauttajien triumviraattiin, joista kahta viimeistä pidettiin Messiaina. Ensin odotettiin Mooseksen kaltaista profeettaa (saadokilaista ylipappia) ja sitten daavidilaista Messiasta. 1 QSa tarjoaa pääasiallisen tuen kahden Messiaan teorialle. Esikuvina olisivat tällöin lähinnä: Mooses - Aaron sekä Joosua - Serubbaabel. Joosua ja Serubbaabel toimivat toisen temppelin alkuaikoina (Sak 3-4). Tarkasti ottaen näyttää siltä, että Messiaan titteli on rajoitettava yksin sekulaarille johtajalle. 32 Toisen juutalaiskapinan aikana ylimmäinen pappi Eleazar yhdistää voimansa Simon bar Kokhban kanssa taistelussa roomalaisia vastaan 132-135 jkr. Arviointia Jotkut tutkijat ovat vahvasti liioitelleet samankaltaisuutta Qumranin tekstien ja Uuden testamentin sanoman kesken. Eräitä tärkeitä Uuden testamentin ajatuksia esiintyi Qumranin teksteissä. Johanneksen ja Paavalin ei välttämättä ole tarvinnut saada vaikutteita hellenismistä - vaikka näinkin ilmeisesti on käynyt - vaan niitä voidaan selittää heprealaiselta pohjalta. Uuden testamentin heprealainen tausta näyttää vahvistuvan löytöjen myötä. Qumranin kirjallisuutta ei kuitenkaan voida pitää Uuden testamentin esiasteena. Uuden testamentin hahmoista Johannes Kastaja (vrt Jes 40:3) lienee lähinnä Qumranin yhteisöä; unohtaa ei myöskään sovi Jaakobia, Herran veljeä. Kristillisen kirkon ja Qumranin yhteisön (sekä Uuden testamentin ja Qumranin tekstien) välinen ero on kuitenkin suurempi kuin tilapäiset yhtäläisyydet. Kristillinen kirkko on avoin ja teki ulospäin lähetystyötä; Qumranin yhteisö vastaavasti oli suljettu ja passiivinen. Qumranin tekstit puhuvat kahdesta (kolmesta) tulevasta Jumalan lähettiläästä, jolloin Messiaan tehtävät jaetaan eri henkilöille; kristinuskon Messiaalla on kaikki kolme roolia: kuninkaan, papin ja profeetan. Käsityksemme Uuden testamentin ajanhistoriasta on löytöjen ansiosta huomattavasti monipuolistunut: saddukealaisten opeista tiedämme vain sen mitä kriitikot (fariseukset) ovat meille välittäneet, fariseusten opeista puhuttaessa olemme riippuvaisia v. 200 jkr jälkeen 31Vermes, Op. cit., p. 51. 32Black, Op. cit., p. 145, 147.
kirjoitetuista 'lähteistä', mutta Qumranin kirjastoon on kirjattu elävien ihmisten käsityksiä. Black esittää kirjassaan hyvin tajuttavassa muodossa qumranilaisten käsitykset sekä niiden mahdolliset kosketuskohdat kristinuskoon. Puutteena voi pitää sitä, että lähteitä ja kääröjä ei pyritä edes summittaisesti ajoittamaan. Mitään varsinaista lähdekritiikkiä hän ei myöskään käytä. Ilmeisesti Qumranin tekstien tutkimus ei ole siihen vielä valmis, koska joitain kääröjä vielä on avaamatta. Lyhenteet: CD Saadokilaiset katkelmat, joista 2 keskiaikaista kopiota on löydetty Kairon synagoogasta 1896. 1 QH Kiitoshymnit 1 QS Yhdyskuntasääntö (järjestyssääntö) 1 Qsa Liite yhdyskuntasääntöön.