m/s Polarland 1972-74 Heikki Kaasalainen Tässä on mun viimeinen normanni. Oli 22.ooo dwt, eli kohtalainen. Tän viimeisen kesän olin Anwerpenissa kuukauden. Ensi kertaa hain Norjan konsulaatista avustuksia. Sain yhtä paljon kuukaudessa kun suomalainen matruusi sai silloin palkkaa. 1972 alkoivat jobit harvenemaan kun alkoivat vähentää miehistöjä. Laivat muuttivat myös mukavuuslippujen alle. Norjassa oli silloin sellainen laki että sama minkä lipun alla laiva on niin kaikille maksetaan norjalainen palkka mikäli miehistössä on yksikin norjalainen. Varustamot tekivät sitten niin että palkkasivat koko miehistön esim Philippiineiltä. Saivat maksaa pienempää palkkaa. Kippari oli niissä silti norjalainen. Heikki kertoo... Antwerpenissa asuin vielä Suomibaarin yläkerrassa. Siellä oli myös papukaija Jaco sukuinen. Jaska oli sen nimi ja osasi puhua pitkät litaniat silloin kun kapakassa oli muutakin hälinää. Jos yritti jutella sille niin ei puhunut mitään. Tämä on Jaco papukaija muttei sama kun Suomi baarin Jaska. Tämä on bongattu Googlen sivuilta. Jaska oli tuotu Etelä Afrikasta.
ANTWERPEN... Tähän väliin lomakuvia ja yksi kun piti ruveta kummisedäksi. Toikin poika on jo kohta nelikymppinen. Vasen kuva jostain päin Suomea ja toinen Japanista Osakasta. Siirrytään taas Antwerpeniin 1972 ja jobin odotteluun. Tulikin jobi sitten yllättäen kun olin olin päiväunilla Den Syvende Himmel nimisen kapakan sohvalla. Kapakan nimi oli vapaasti suomennettuna seitsemäs taivas. Siihen tuli ukko herättelemään ja kyseli olenko Heikki suomesta. Myönsin olevani niin sanoi että kamat kasaan äkkiä ja laivaan. Laivan on täällä Antwerpenissä lastaamassa autoplootua Detroittiin. Suurille järville oli matka. Eihän siinä mitään kun Suomibaariin setvimään laskut ja pakkaamaan kamat. Sitten taksi alle ja laivaan. Oli isokokoinen kun oli niin sanottu kuivarahti+bulkkeri. Siihen lastattiin 22 tuhatta tonnia plootua Detritin autotehtaille. Saatiin ne plootut lastattua niin lähdettiin kohti Suuria järviä. Vaikka oli jo syksy tulossa niin ilma Atlannilla oli mitä hienoin. Päästiin St Lawrence joelle Quebekin ohi Montrealiin. Siellä tuli kemikaalivessat laivaan ja omat vessat suljettiin. Ne tuli sen takia kun meiltä meni vessapäästöt vielä suoraan menoon. Tultiin sitten
Nelson Mandela ja hänen vankilansa 18 vuotta. 14. kesäkuuta 2010 DETROIT... sulkuihin ja näytti hurjalta se ylämäki mihin meidän piti kiivetä. Sitä ennen tehtiin lastivinsseistä töijäysvinssit koska keulassa ja perässä ei ollut muurinkeja vielä. Sitten prikattiin miehen maihinheitto puomi Kummallekkin puolelle täkkiä keulaan. Sillä oli tarkoitus pudottaa mies laiturille jos jouduttaisiin odotusslaituriin. Käytettiin sitä pari kertaa pudottamalla jungmanni laiturille ottamaan köysiä vastaan. Ylös kiipesi sitten luotsirappusia. Tässä vähän näkymiä St Lawrence joen nurkilta ja Montrealista. Niagara on siellä ylempänä. Se korkeusero mikä on Montrealista suurille järville on 42,5m. Eli kertanousulla se näyttäisi aika isolta. Siitä me kumminkin kiipesimme sulut ylös ja pääsimme järvialueelle. Siellä oli roskaaminen sitten ankarasti kovien sakkojen uhalla kielletty. Pääsimme Detroittiin ja purettiin se peltilasti sinne. Montakohan autoa lastista 22 tuhatta tonnia saisi. Jos jenkkiautoon menisi tonni peltiä niin eikös tosta kuormasta tulisi just 22 tuhatta autoa. Olisi aikamoinen kasa. Siitä tuli sitten käsky mennä Minnesotan puolelle Duluthiin lastaamaan viljaa. Oli mukava pikku kylä noin Rauman kokoinen. Sieltä otettiin osa lastia ja toinen osa piti lastata vanhassa Porth Arthurissa nykyinen Thunder Bay. Se pli täydellinen suomalaiskaupunki. Katujen ja kauppojen nimet olivat suomalaisia ja lastausporukka puhui melkein kaikki myös suomea.
BANGLADESH... Tässä kuvassa on yksi suluista. Siinä näkyy silta mikä nostetaan ylös kun laiva menee alta. Me tuotiin se viljakuorma Amsterdamiin. Sitten otettiin Bremenistä Unescon hätäapulasti viljaa juuri itsenäistyneeseen Bangladeshiin. Chittagong oli se kylä mihin lasti vietiin. Nykyään sieltä viedään mausteita paljon ulos. Silloin Bangladesh oli hiljattain itsenäistynyt Intian avustuksella. Oli ennen Itä Pakistan mutta Intia pyyhkäisi sen pois kartalta. Meillä oli syväyttä liikaa joten jäätiin ulos ankkuriin purkamaan puolet kuormasta proomuihin. Laivaan tuli valtava sakki porukkaa joilla oli joka jengillä kokki mukana. Kokeilla oli eläviä kanoja mukanaan ja riisiä. Kun avattiin luukut niin kokit ryntäsivät hakemaan vehnää ruumasta ja hakkasivat sen jauhoksi. Sitten paistoivat niitä omia leipiään kannella. Olivat samannäköisiä kun suomessa isot rieskat. Kanat kaakattivat täkillä pitkään naruun kytkettynä. Sen takia oli kokit mukana koska kevennys kesti viikon ja maihin olisi ollut neljän tunnin matka. Porukka asui laivalla sen viikon muuta ilma oli yölläkin lämmin joten porukka tarkeni hyvin nukkua ulkona. Koko ajan tekivät töitä yölläkin ja osa huilasi. Oli kannella hyvät tuoksut kun kokit alkoivat tekemään ruokaa. Ensin kanalta nirri pois ja pataan. Sitten riisit ja lisukkeet kurreineen kiehumaan. Oli varmaan kurjaa sillä kanalla joka oli narussa seuraavana vuorossa pataan. Päästiin viimein sitten satamaan ja satamassa näkyi sodan jäljet selvästi. Satamassa oli kaikenkokoisia upotettuja laivoja ja puolet rakennuksista olivat raunioina. Ainoastaan Hotelli Park joka oli Englantilaisten omistama niin siinä ei ollut naarmuakaan. Satamassa juttelin yhden paikkakuntalaisen kanssa ja sanoi että vaikka lasti on hätäapulastia heille niin puolet menee Intiaan jonkinlaisena verona.
SINGAPORE... Itse purkaus oli mun mielestä ihmeellistä vaikkakin työllistävä. Ensin ne säkittivät viljan ruumassa ja nostivat säkit laiturille eikä suoraan kuormaautoihin. Laiturilla oli eri porukka joka kantoi ne säkit auton lavalle. Sinne oli sellainen silta. Olivat sitkeitä kuleja jotka sitä hommaa tekivät. Niitä oli aina kolme mitkä kantoivat säkkejä pään päällä ja kaksi jotka nostivat ne säkin sinne. Kysyin että miten noin tehdään niin sanoivat että aina on tehty näin eikä sitä ruveta muuttamaan. Yksi säkki painoi noin 60kg. Tauolla kulit vielä urheilivat että kuka jaksaa kantaa kaksi säkkiä pään päällä kauemmas. Kahta säkkiäkin ne kantoivat n 100 metriä=120kg. Yksi kuli painoi varmaan noin 50 kg. Olivat sitkeitä. Illalla lähdettiin yhden normannin kanssa maihin vaikka varoittelivat että on vaarallista liikkua siellä. Siellä oli venäläisiä laivaston miehiä rauhanturvaustehtävissä. Näkivät meidät niin kysyivät että mistä kotoisin. Kun sanoin Finski niin innostuivat ja ottivat meidät mukaan kapakka kierrokselle. Mikään ei maksanut mitään varmaankin sen takia kun venäläisillä oli kiväärit matkassa. Seuraavana päivänä oli vähän kohmelo kun niitten viina maistui ihan petroolille. Saatiin se lasti purettua ja kulit tekivät ruumajobit niin lähdettiin kohti Malesiaa. Oli tiedossa jalopuulasti Englantiin. Ensimmäinen lastaussatama malesiassa oli Penang. Olikin mahonki lautaa mitä lastattiin. Mehän kerättiin kun silmä vältti lautoja joka paikkaan. Penang on tänään kuuluisa turistikylä. Siitä mentiin sitten Port Kelangiin. Otettiin sieltä osa lastia. Nyt tuli mahonki faneeria. Piti taas kerätä sitä varastoihin. Sitten haettiin loppulasti Singaporesta. Meille tuli täysi kansilasti myös. Lasti oli kuulemma hirvittävän kallis jos vertaa siihen kun menee kauppaan ostamaan palan mahonkia. Vasemmalla kartta ja alla kuvaa Bugisstreetiltä Singaporesta Toi Bugis street on tuttu kaikille jotka ovat käyneet Singaporessa. Asiasta toiseen sain Timpan jobin vaikka puutyöt eivä olleet vahvin alani. Pääasia oli kuitenkin rasvaus jota tollasessa laivassa riitti. Miehistöstä yksi juttu. Meillä oli matruusina Edvard sukunimeä en muista tuli aina myöhässä töihin. Tehtiin niin yhtenä aamuna poosun
EDVARD... kanssa kun tiedettiin että Edvard nukkuu aina alasti niin nostettiin se ulos käytävälle työvaatekaapin eteen ja pantiin ovi lukkoon niin eri päässyt takaisin nukkumaan. Oli pakko pukea tyävaatteet ja hyttiin kun ei päässyt niin tuli messiin. Oli olevinaan vihainen mutta kumminkin seuraavina kertoina heräsi säntillisesti koska pelkäsi että tehdään sama temppu uudestaan. Edvard oli Haugesundista kuten laivakin. Surullisen kuuluisa Edvard vasemmalla, oikeall vähän rentoudutaan. Taas saatin kansilasti päälle. Kaikkiaan kesti kolme viikkoa lastata se. Sitten tulivat malesialaiset jotka surrasivat lastin ja rakensivat sillat ruumien välille kaikki jalopuusta. Sitten lähdettiin kolkuttelemaan Englantia päin Afrikkaa kiertäen. Noissa kuvissa polttelen mutten enää. Viisi ja puoli vuotta ilman. Päästiin viimein Englantiin jonnekkin länsirannikon satamaan. Me purettiin sitä lastia varmaan kymmeneen Englannin satamaan. Ajettiin lännen kautta Englantia ympäri ja viimeinen satama oli Tilbury Lontoon lähellä. Siinä hommassa meni taas kolme viikkoa. Sitten Tuli käsky Orders for Panama. Se tarkoitti että lähdetään panamaan päin tyhjänä. Silloin oli öljykriisi ja lastit piti sovittaa Bunkkerihintojen mukaan. Panamassa oli kuulemma silloin edullista. Päästiin Panamaan ja kanavasta läpi. Otettiin bunkkeri Cristobalista.
ROMANIASTA... Bunkkeripaikalta kun päästiin niin tuli odrerit ajakaa Amerikan länsirannikkoa ylöspäin. Tuli sitten käsky ajaa San Fransiscon lahdelle Oaklandiin. Sieltä olisi romurauta lasti Etelä Koreaan Pusaniin. Oli hurjaa touhua se romuraudan lastaus isoilla mangneeteilla. Ei ollut kellään täkille asiaa kun lastasivat. Saatiin lasti päälle ja lähdettiin kohti Pusania. Mentiin ison ympyrän kautta ja siellä ylhäällä oli elämäni pahin myrsky. Onneksi oli romurautaa lastina mutta kumminkin hakkasi jumalattomasti. Siellä on isot meret tuulla. Päästiin Pusaniin ja oli tiedossa että ruumat maalataan sitä mukaa kun purkavat lastia. Olin nyt värvätty myös poosuksi koska poosu häippäs panamassa omille teilleen. Oli tulossa 30 korealaista naista maalaamaan ruumia ja mun tehtävä oli antaa niille työkaluja ja maalia. Oli taas kolme viikkoa kun purku kesti. Piti illalla huutaa niille naisille Longtoo ja aamulla komento oli Gongtoo. Maalasivat ruuman hienoksi ja putsasivat pohjankin vielä ja maalasivat. Kerittiin pyöriä maissakin mutta ne jutut voi säästää osastolle K18. Mentiin siitä sitten Osakaan Japaniin lastaamaan öljyputkia Romaniaan. Otin Osakassa viikon vapaata ja asuin hotellissa. Olinhan ollut laivassa jo vuoden niin tarvitsin hermoloman. Sen takia oli aikaa kun käytiin telakalla putsaamassa pohja. Oli kasvanut levää ja muuta merenelävää niin että jarrutti vauhtia. Sitten otettiin putkilasti päälle. Niitä tuli kansilastiksikin mutta olivat niin suuria että niistä mahtui kulkemaan läpi. Japskit surras myös ton lastin ja taas oli edessä pitkä kolkuttelu Afrikka kiertäen. Panaman kautta oli ehkä hiukan lyhempi matka mutta kanavamaksun kanssa oli edullisempi kiertää toista kautta. Päästiin Romaniaan Konstantaan. Silloin oli Ceausescu voimissaan ja romanialla meni suht koht hyvin. En nähnyt yhtään kerjäläistä siellä. Nyt niitä riittää Suomeenkin. Purettiin putkilasti ja saatiin taas orders for Panama. Hyvissä ajoin ennen Panamaa tuli käsky hakea taas romurauta lasti nyt Miamista. Miamissa romu oli matkalaukun kokoisia autoja. Oli prässätty niin pieneksi. Lasti oli Taiwanille Kao-Hsiungiin. Sinne piti taas kolkutella Panaman kautta. Kuten olette tässä lukeneet on ajeltu vähän erilaisia reittejä kun Ruotsinlaivat. Panamahan meni läpi rutiinilla ja Panamasta oli noin 24 vrk Taiwanille. Siellä vierähti aikaa purkaessa taas se kolme viikkoa. Sitten tuli odreri hakea malmilasti Intian Goasta Japaniin. Se olikin vasta alkeellinen paikka lastata. Tuli ohjeet että viritetäänn kireä vaijeri joka ruuman keskelle. Selitys oli että lastaavat sellaisilla matoilla ja laskevat sen maton vaijerin päälle niin malmi putoaa alas. Oltiin redillä kun lastattiin proomuista. Käytettiin siis meidän omia puomeja. Laiva lastattiin lapioilla luitte oikein lapioilla. Jokaisessa proomussa oli kymmenkunta lapiomiestä jotka lapioivat malmin siihen mattoon jossa oli nostosysteemit reunoissa. Olisikohan siihen mennyt tonni kerrallaan malmia. Sitten se nostettiin laivaan ja laskettiin vaijerin päälle ja malmi valui alas ruumaan. Kuukausi siinä meni. Se malmi oli punaista ja koko laiva oli niin likainen etten likaisempaa ole ennen nähnyt. Lämpöäkin siellä oli reilu +40 koko ajan. Onneksi meillä oli toimiva ilmastointi jo silloin.kun saatiin kuorma päälle niin monta päivää pestiin että saatiin laiva puhtaaksi. Päästiin Nagoyaan Japaniin niin siellä purkivat lastin vuorokaudessa. Sitten muuttuivat reissut vielä hurjemmiksi kun tuli käsky hakea malmilasti Austraaliasta Rotterdamiin. Oli Geraldton niminen kylä Austraalian länsirannikolla. Taisi olla Uudenkaupungin kokoinen.
IRAN... Suomalaisia siellä oli paljon. Melkein joka toinen puhui suomea. Sieltä tuli alumiinimalmilasti ja varmaan oli arvokastakin kun kannatti pienehköllä laivalla sitä kuskata. Päästiin Rotterdamiin niin lähdettiin kohti Jenkkejä. Tuli odreri että haetaan oljyputkilasti New Orleansista Iraniin. Haettiin se lasti Jenkeistä ja taas oli pitkä matka edessä Afrikkaa kiertäen. Perillä putket purettiin omilla vehkeillä proomuihin. Oltiin niin kaukana rannasta ettei maata juuri näkynyt. Siellä sattui ikävä tapaturma kun purettiin alimmaisia putkia jotka painoivat noin 8 tonnia niin Vinssimies oli nostamassa putkea kun onnistui pudottamaan sen takaisin ruumaan. Siitä pääsi kaikki muut karkuun mutta yksi kompastui ja putki pyöri ukon ylitse. Putki tyhjensi siitä iranilaiselta kaikki nesteet sisältä että oli turha hakea pulssia. Sinne tuli poliisit laivaan ja yrittivät laittaa meidän syyksi sen tapaturman. Koko päivän ne tutkivat ja mittailivat mutta meidän nostovehkeissä ei ollut mitään vikaa. Sitten mittailivat onko lasti epätasapainossa kun putki pyöri siellä ruumassa. Lopulta lähtivät ja luulen että pääsivät jonkinlaiseen sopimukseen. Rahalla noissa maissa pärjää. Se ruumis oli täkillä koko päivän pressun alla ja duunarit parkuivat sen ruumiin ympärillä. On varmaan maan tapa. Illalla myöhään hakivat sen ruumiin pois mutta duunarit parkuivat vielä seuraavan päivän ennen kun purkivat lopun lastin. Siitä lähdettiin taas Intian Goaan hakemaan uusi lasti Japaniin. Samat kujeet siellä oli lastatessa kun edellisellä kerrallakin. Lasti vietiin taas Osakaan. Japsit siivosivat Ruumat hyvin sen takia kun lastattiin Laivaplootua Sembawangiin. Se on telakkaalue Singaporen takana. Mulla alkoi olla nuppi täynnä koko laivaa ja mahdottomia reissuja ja päätin että lähden litomaan heti kun on mahdollisuus. Sembawangissa muuten kävivät nämä Nesteen isot tankkerit telakalla. Kuten Jaarli Jurmo. Joku niistä kumminkin kävi siellä. Sitten kun oli purettu se plootulasti niin eikös taas tullut käsky Intian Goaan hakemaan sitä punaista mössöä Japaniin. Marssin kipparin puheille sanomaan itseni irti ja Intiasta matkustaisin kotiin. Kippari hätääntyi ja lupasi rajattoman ulosviennin ja paljon muutakin jos jäisin vielä muutamaksi kuukaudeksi. Hän oli jäämässä itse eläkkeelle silloin. Pidin pääni ja sanoin itseni irti. Olinhan ollut siinä ilman lomia kaksi vuotta. Läksin sitten Goasta Siiffin kanssa veks. Veneellä kun päästiin laiturille niin iski oikein tosi kuumuus päin näköä. Oli kuulemma +46. Lennettiin Goasta Bombayhin ja sieltä Swissairilla Geneven kautta Kööpenhaminaan. Siellä päätin että käynkin Haugesundissa pitämässä pienen loman. Niimpä lensimme Oslon kautta Bergeniin. Sieltä ajoimme katamariinilla Haugesundiin. Pöllyttelin siellä kavereitten kanssa viikon ennenkuin läksin Kotiin. Lensin Oslon kautta Helsinkiin ja sieltä Nummelaan. Sattuneesta syystä jäin maihin töihin. Olin ensin vähän aikaa Lohjalla Mineriitti oy nimisessä lafkassa ja sitten menin Nummelaan Martelan tuolitehtaalle töihin. Olin maissa noin vuoden kun veri veti uudestaan merelle. Siitä alkoi sitten Aika Ilmattaressa Arcturuksessa Pollux laivassa sekä Aracyayassa ja Titaniassa. Sitten tuli Pellos ja Wisa. Niistä ehkä myöhemmin. Nämä kirjoitteli Pursimies evp H.Kaasalainen Kotka. 13-06-10