Sisällysluettelo Kaksi vuotta klubitalomaailmaa ja hanimuuni jatkuu...1 Onnea...3 Junamatka Kouvolaan...4 Prätkästellään...5 Syyssointi...6 Kevättä ilmassa...7-8 Mitä meille tapahtuu osa 1...9-10 Ulko-Tammiossa...11 Janin keittiössä...12 Myrskyää...13-14 Tutkimusmatka Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa...15-17 Tulevia tapahtumia...18 TULEVIA TAPAHTUMIA Keskiviikon illanvietot aloittaan jälleen syyskuussa eli 3.9. Olemme klubikokouksessa listanneet illanvieton tapahtumia: Lentomuseossa käynti Merimuseo Vellamo Katariinanniemi ja frisbeen peluu Koivula golf Näet ajankohdan tapahtumista nettisivuiltamme: tulevia tapahtumia. 27-28.8 lähtee 8 henkeä Tallinnaan 17-18.9 Pori, jossa klubitalojen väliset olympiakisat.matkaan lähdetään bussilla ja Porvoossa joukkoon liittyy Porvoon klubitalolaiset. Mukaan mahtuu vielä. Marja- ja sieniretkiä pyritään järjestämään sään suosiessa. Erilaisia ryhmiä: sauvakävely-uimaenglanti ym. aloitellaan syksyn kuluessa. Kansikuva: Jari Österberg 1 18
Henkilökohtaisia suosikkejani jo edellä mainittujen kasvien lisäksi oli monta. Mainittakoon niistä tässä nyt kasvien dinosaurus, ainakin kerran sukupuuttoon kuollut kaakkois-australialainen australianwollemia ja maustepippuri, jonka kasvustosta Sari taittoi lehden kärjen haisteltavaksemme: hyvältä tuoksui ja hauskaa oli. Koska menemme uudestaan? KAKSI VUOTTA KLUBITALOMAAILMAA, JA HANIMUUNI JATKUU. Usko klubitaloon mielenterveyttä kuntouttavana elementtinä on päivä päivältä vahvistunut. Olen nauttinut laumani kyvystä ottaa ihmisten erilaisuus huomioon sekä toivottaa tervetulleiksi uudet tutustujat. Tässä lehdessä on paljon kirjoituksia kesällä tehdyistä matkoista ja tapahtumista. Suuri piikkinen kaktus kasvitieteellisessä puutarhassa jäi mieleeni. Piikkien merkitys kasville on suojella sitä tuholaisilta ja sitä syöviltä eläimiltä eli asioilta, jotka uhkaavat sitä. Me ihmisetkin olemme toisinaan kuin kaktukset. Piikikkäillä sanoilla ja epäkohteliaalla käytöksellä tarkoituksenamme on suojata herkkää minäämme. Klubitalolaisten keskeisten suhteiden toivoisin olevan niin avoimet ja sallivat, ettei kenenkään tarvitse kasvattaa itsellensä piikkejä kaktuksen tavoin. Juha Lehtinen 18 17 2
HEINÄ- JA ELOKUUN SYNTYMÄPÄIVÄSANKAREILLE Heinäkuu Reija Tarvainen 01 Pekka Räsänen 03 Juha Karvinen 04 Marko Juppi 14 Tommi Salminen 17 Anita Levänen 18 Timo Korpi 23 Mikael Paananen 25 Teija Väisänen 27 Sari Pellas 29 Raikko Pylkkänen 31 Päivi Pulkkinen 31 Elokuu Camilla Nyström 09 Sami Pihlajasalo 09 Sirkka Härmävaara 09 Monika Häll 24 Ville Gardemeister 25 Pekka Antikkala 28 Nina Laine 29 Rauni Savolainen 31 3 vaikutuksia luonnon kiertokululle. Mikä ei ole paha asia automaattisesti, sillä kuinka moni meistä ikävöi esimerkiksi sukupuuttoon kuolleita dinosauruksia lähettyvilleen kääntyilemään omalakisesti kahvia kahvinkeittimeensä annostellessaan (tai dinosaurusta selkänsä taakse hönkäilemään iltatulia sytytellessään, tai tupakkapeltoonsa tallustelemaan ja niin edelleen). Jos neidonhiuspuun on aika kadota villissä luonnossa kasvavien kasvien joukosta niin sitten asia on niin. Naisjaostommekaan tuskin nousee barrikadeille asian tiimoilta vaikka jokainen heistä varmasti haluaisi olla (jos ei jo ole) neidonhiuspuun kaltainen: kaunis ja parantava, äärimmäisen kestävä ja pitkäikäinen. Toinen naisjaostoamme erityisesti innostanut kasvi oli tähtikämmekkä, joka lienee jo kadonnut villistä luonnosta, sillä kasvitieteellisen kyltistä ei löytynyt sille ollenkaan kasvupaikkamaata. Tähtikämmekän avulla evoluutioteorian isän Charles Darwinin kerrotaan näyttäneen kirjaimellisesti pitkää nenää oman aikansa kollegoilleen. Darwin näet väitti, että tähtikämmekän pölyttäjäksi täytyy löytyä hyönteinen, jonka kärsä on yhtä pitkä kuin tähtikämmekän kukan lähes 30 senttimetriä pitkä kannus. Kollegat nauroivat moiselle väitteelle, mutta parikymmentä vuotta Darwinin kuoleman jälkeen löytyi yöperhonen, jolla oli vanhanaikaisen kouluviivottimen mittainen kärsä. Perhoselle annettiin lisänimeksi praedicta, joka merkit merkitsee ennustetta ja ennustaja-darwinille postuumisti noin fasaanin pyrstösulan mittainen sulka hattuunsa, otaksun. 16
Tutkimusmatka Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa Kasvitieteellinen puutarha on iso, eli aikamme siellä (noin yksi tunti) riitti vain pintahipaisuun, mutta sisäistettyä tuli kyllä hyvinkin kuinka kuumaa ja kosteaa tropiikissa saattaa olla. Tuskin tuntia kauempaa ryhmämme olisi tajuissaan (suomeksi: läsnä olevana) tiloissa viihtynytkään. Kasvien seassa kulkemisen anti oli päätä huimaava ennen kaikkea oppaamme Sarin mielenkiintoisten tarinoiden ansiosta. Sarin seurassa pällistelimme muun muassa jopa 80 kiloa lapansa päällä kannattelemaan kykeneviä lumpeita, kuolettavan myrkyllistä marjapensasta (jonka hedelmiä käytetään rukousnauhoissa ja nuken silminä), kapakan kokoiseksi sopivissa olosuhteissa kasvavaa apinanleipäpuuta ja kaktusta jota ei kannata koskettaa. Kiehtovia tarinoita siis riitti. Ryhmämme naisjaoston mielestä mielikuvitusta kiihottavimmat tarinat kuultiin neidonhiuspuun ja tähtikämmekän kupeessa. Siksi niistä hieman tarkemmin seuraavassa. Tähtikämmekkä ja neidonhiuspuu olivat uhanalaisia lajeja ainakin vielä kesällä, eikä Sarin tarinoista saanut käsitystä, että tilanne olisi piakkoin muuttumassa suuntaan tai toiseen. Neidonhiuspuun luontaiset viholliset ovat kaikki menehtyneet (jos niitä on ikinä ollutkaan) mutta silti kasvi oli merkitty uhanalaiseksi. Tilannetta selittänee niin sanottu poronsarvijauhe-uute-dilemma: koska neidonhiuspuu muun muassa parantaa mieskuntoa, ehkäisee ennenaikaista vanhenemista, lievittää muistihäiriöitä ja tehostaa ääreisverenkiertoa siitä halutaan nyhtää irti kaikki hyöty säälimättä ja näkemättä pitkän aikavälin 15 JUNAMATKA KOUVOLAAN Porukka kokoon ja junalla Kouvolaan! Etukäteen suunnitelmissa oli Kylähullu -niminen kirpputori ja syöminen kiinalaisessa. Kiertelimme kirpparia innoissamme ja jotakin pientä ostimme kotiin vietäväksi. Kouvolassa oli menossa karaoken maailmanennätyksen tavoittelu, mutta kuuntelimme esityksiä vain ulkopuolelta. Osa joukosta lähti rautatiemuseoon ja jälkeenpäin he kehuivat sen olleen mielenkiintoinen paikka. Kouvolassa on viihtyisä museokortteli, jossa oli vanhoja rakennuksia esim. apteekki, rautatieläisen koti ja tosi viehättävä pikku kauppa, jonka pihalla oli humoristisia taideteoksia. Pihalla kipsistä tehty neitonen nautiskeli kylvystään ihan kuin M.A. Nummisen Helga-neiti laulussa. Toinen iloa tuottava taideteos oli Porsas jalat ristissä huussin edessä vuoroaan odottamassa. Huussin sisällä luki toinen possu Aku Ankkaa kaikessa rauhassa. On hienoa, kun jotkut osaavat levittää hyvää tuulta taiteen avulla. Museokorttelissa kannattaa vierailla. Eija 4
Prätkästellään Ah, mä mopon sain kaveri jo kevarilla vain Äänenvaimentimet epäkunnossa äänihuulet tärisee omatunnossa Rannekello osoittaa neljää. Sadepisarat herättävät sielussaan tuskailevan Lassin. Kauempana vaahtopäät muistuttavat täytekakun vaaleaa kuorrutusta. Tuulenpuuska tekee hänen märkiin hiuksiinsa uuden jakauksen. Lassi sulkee silmänsä. Hän näkee kuohujen kutsun. Kohta hän ratsastaa surffilaudalla kuohujen harjalla. Aamulla moni vetää vielä unta auvoinen on meitin valtakunta Prätkästellään iltamyöhään esti kanjonissa kaikuu kamalasti Kari I 5 14
Myrskyää Puuskittainen myrsky piiskaa Suomenlahtea. Ajoittainen vesisade ropisee rankkoina kuuroina merenpintaan. Venerannoilla osa veneistä seilaa tuuliajoilla. Veneiden omistajia huhuilee toisilleen laitureilta. Puut taipuvat kaksinkerroin kuin oksentamaan alkavat juopot. Yläilmoissa pilvet jahtaavat toisiaan kuin satasen olympiafinaalissa. Pihojen vesilammikot porisevat paisuen pieniksi valtameriksi. Lassi nojailee hatarannäköisen laiturin vielä hatarampaan kaiteeseen. Hänelle on tullut 25 ikävuotta eilen täyteen. Neljännesvuosisata. Tapahtumaa oli juhlistettu melko laimeasti. Lassin mielestä ihan riittävästi. Ei olisi tarvinnut ollenkaan. Riitta oli ollut ehdoton: ILMAN MUUTA! Lassin Meriläis-mallinen keskimoottoripaatti heiluu ja huojuu taukoamatta. Laituriin kiinnitetyt kumisuojat pehmentävät veneen reunojen iskuja laituriin. Lassi siirtyy veneeseensä äyskärihommin. Tultuaan kohta töistä Riitta tulisi kuitenkin hätistelemään kotiin. Äyskäri kouraisee vesiannoksen veneen pohjalta tyhjentäen sen partaan yli. Yhä uudelleen. Lassi työskentelee konemaisesti ajattelematta mitään. Veden vähennyttyä riittävästi veneestä äyskäri lennähtää takatuhdon alle. Lassi katsahtaa moottorin päällä olevaa puurötisköä. Antaahan se jonkinlaista suojaa konevanhukselle. Ajatukset etsiytyvät kautta rantain Lassin omiin ongelmiin. Keskeisimpänä on periaate-ero Riitan kanssa perheen perustamisessa. Hän on vihjaillut asiasta silloin tällöin heidän kohta neljän vuoden ystävyyden aikana. Lassi käsittää suhteen vain ystävyytenä, Riitta ehkä syvempänä. Periaatteet olivat pysyneet etäisissä asemissaan. Lassi puolustelee itseänsä itselleen vastuullisuudella. Mahdollinen liitto tuskin kestäisi kovinkaan kauan. Lapsen syntyessä vastuu moninkertaistuu, ja se kestää läpi elämän. Toisaalta Riitta on niin lumoava omalla tavallaan. Kuin palapelin samankaltainen pala, vaan ei toiseen sopiva. Syyssointi Yllättää ystävyys saa hyvälle mielelle yllättävyys luo soinnun kielelle Syys on, tuo taitoa tunnelmissa huumaa aamupalalle maitoa poistaa kahvista kuumaa Viimeistä päivää toistaiseksi mennään nasta laudassa lounas nautittiin päivälliseksi ilta riipuksessa kaulassa 18.10.-07 Kaappikellon askeleita rytmikkäänä tempoo tiktak yön varjoja tummuneita aamun sakset sanoo siksak Huomaamatta aamu uus puuron ja kahvin keittää ystävyys ja sen ikiuutuus glassisuuden peittää Kari Innanen 13 6
Johdanto Juurikat ovat aivan tavallinen kotkalainen perhe. Isä Reijo, äiti Hilkka ja lapset - Tuuli ja Tuomo. Jokainen arkiaamu Hilkka touhuaa miehensä töihin ja lapset kouluun. Itse hän on elintarvikealalla myyntityössä. He asuvat kerrostalokaksiossa Kauppakadulla. Kevättä ilmassa Tuuli käy mereltä kylmänä viimana näin maaliskuun alkupuolella. Reijo vääntelee trukkiaan työtehtävien mukaan sinne tänne. Tiedä sitten, kuinka kauan tämäkään ihanuus jatkuu, tilapäisahtaaja kun on. Tai onko tämä yleensä ihanuutta? Mitä ihanuus on? Jorkku ohjaa oman trukkinsa lähelle osoittaen rannekelloaan ja eleillä kahvituntia. Reijo kuittaa kutsun tekemällä kunniaa trukissaan. Trukit parkkeerataan kuppilan edustalle. - Älä sinä kiirehdi, Jorkku opastaa. Ei ne työt tekemällä lopu. - No ei, Reijo myöntää. Eikä palkka nouse senttiäkään. Jotenkin vain jäänyt tuo urakkavauhti päälle. Kuppilan tiskin takana nuori vaalea nainen hoitaa myyntiä. Jorkku ottaa lompsastaan kahvilipun. Reijolla ei sellaisia ollut. - Kyllä rahakin käy, nainen toteaa. Tai voin myydä näitä lippuja. - Maksa luonnossa, joku pöydässä veistelee. Pöydässä Jorkku kysyy noin yleisesti. - Oletteko Niilosta kuullut? Niilo oli joutunut työtapaturman uhriksi kuukausi sitten. - Viikko sitten näin sen emäntää kaupassa, Ojanen ilmoittaa. Niilo oli saanut pari kuukautta sairaslomaa. Jaaha, pojat. Eiköhän painuta hommiin. Ennen trukkiinsa nousemista Jorkku aivastaa. - Stevecon miehiä riittää nyt, kun ne siellä Haminassa teki niin kuin teki. 7 JANIN KEITTIÖSSÄ Kalaa kalalla paistettuna Nyt kun sanon suoraan miten saadaan kuhasta hyvää. Ensin paistetaan nyljettyä ankeriasta vähässä rasvassa. Maustetaan suolalla ja tillillä. Sitten paistetaan kuhafileet ankeriaan rasvassa. Sekin maustetaan. Perunat sopivat lisäkkeeksi. Näin molempia kalalajeja kalastaneena suosittelen kyseistä ruokaa. Suoraan sanottuna alkaa jo huikoa hiukan. EI KUN SYOMÄÄN. 12
ULKO-TAMMIOSSA Iloinen klubitalon joukko lähti venematkalle Ulko- Tammioon yhdessä Kakspyläisten kanssa. Kajavaveneessä oli reilut 70 merimatkasta nauttivaa. Matka Kotkasta kesti reilut kaksi tuntia, jonka aikana koimme tyventä sekä myrskyävää merta. - Tunkua on, Reijo myöntää noustessaan trukkiinsa. Vielä pari tuntia, sitten kotiin. Poikkeaisiko kaupan kautta? Ei, ehtii sinne myöhemminkin, jos on tarvis. Reijon tehtävänä on avustaa satamanostureita rahdin kuljetuksessa väliaikaiseen sijoituspaikkaansa. Nyt kuljetettavana oleva tavara tuntuu kiinnityksiltään aiempia heppoisammaksi. Reijo miettii, pitäisikö soittaa Ojaselle. Samassa hänen kännykkä soi. Vastatessaan Reijo havaitsee yläilmoissa pienimuotoista kurkiauraa muistuttavan muuttolintuparven. Ovatpa ne aikaisessa, hän ihmettelee. Kari I Ulko-Tammio kuuluu Suomen ulkosaaristoon noin kolmekymmentä kilometriä Haminasta kaakkoon. Saari on oiva retkeilypaikka. Polut risteilevät ympäri saarta ja matkan varrelta löytyi sodan aikaisia bunkkereita ja tykkejäkin. Jännittävä kokemus oli liki 100 metriä pitkä luola, joka kulki kallion halki. Luola teki jyrkän mutkan, jolloin edessä oli pelkkää pimeyttä. Kurkussa tuntui jännitys, kun hetkeen en tiennyt, mitä edessä oli. Mutta mutkan takana paistoi jälleen aurinko kirkkaasti. Kiipesimme ylös kallion päälle, jonka laella oli lintutorni. Lintutornista oli hyvät näkymät ympäristöön ja torni onkin merilinnustajien suosiossa. Matkan lopuksi grillasimme tietenkin makkaraa ja söimme eväitä. Tällä kertaa ruokaa oli riittävästi mukana eikä kenenkään tarvinnut lähteä nälissään kotimatkalle. Venematka tehtiin juhannusviikolle, joka sopi hyvin Suomen suveen. 11 8
Mitä meille tapahtuu? osa 1 Se, mitä meille tapahtuu, sen yhteydessä meidän on opittava sanomaan me. Syitä ei aina ole itsestämme etsittävä, vaan se on yksinkertaisesti me. Olemmepa möhlineet vaikka kuinka, on se voinut tapahtua oikein porttina jollekin muulle, vaikka esim. tehtävällemme tässä elämässä tai pähkinällemme tai se on tarkoitus meidän kehityksellemme, olemmepa menneet kuinka monta askelta taaksepäin tahansa, tärkeintä on usko, että se on ollut meidän parhaaksemme. Joka tapauksessa vaikka se olisi kuinka paha, meidän on elettävä rauhassa yhdessä, eikä aina toisenlaistettava tai demonisoiva toinen toisiamme. Hyvän pahaan tuo sen, että emme ole yksin, vaan olemme muiden ihmisten ympäröimänä, ja emmekä saa unohtaa, että ympärillämme on myös ns. henkimaailma, vainajat ja kostavat esi-isien henget, jotka eivät kosta sittenkään, vaan käyttävät rakastavasti vitsaa, ohjaten ja läksyttäen niin, että oppisimme läksymme ja tehtävämme ja tarkoituksemme siten, että etenisimme ja kehittyisimme uusissa ruumiillistumissamme uusin läksyin ja kostoin, olemmepa sitten taantuneet päällisin puolin, mutta ei syvällisesti. Meidän pitää uskoa edenneemme, ja tässäkin tulee kysymykseen, että osaamme sanoa me. Voimme tehdäkin vain sitä, mikä toimii meille, ei sen kummempaa, kunhan vain pidämme itsestämme, ja tästä johtuu, että pidämme meistä eli muistakin, vältymme suuremmilta haasteilta, vaaroilta ja möhläyksiltä. Diagnostisointi ja diagnostisointismi ja lääkäröintismi voivat aiheuttaa vammaisuuden tai haasteita aiheutuvilta häiriöiltä, olivatpa ne sosiaalisia, taloudellisia, henkisiä jne, osoittaessaan sormeaan diagnostisoitavaansa, ja eivätkä diagnostisoijatkaan välty näiltä haasteilta aiheutuneista häiriöistä (esim. oman tunnollisesti), itse tehtyään sitä, eli siltä, että eivät enää osaa sanoa me työssään oireiden syitä ja syyllisiä etsiessään, ja sitä, ketkä tosiasiallisesti ovat / olivat dysfunktionaalisia eri tilanteissa häiriöistä aiheutuvien oireiden syntyhistoriassa, ja kenen täytyy olla ehkäisevässä ja esteellisessä lääketieteellisessä tilassa, ja tilanteissa ja ympäristöissä, ja kuinka siten, eli haarniskavoimien vähentämisestä ja 9 koiransuitsien tiukentamisesta on kysymys. ( Lääkkeen estävä teho kuten esim. lihasvoimien katoaminen, valvomiskyvyn väheneminen eli lisääntynyt unentarve, lisääntynyt ruokahalu eli lihominen, fyysisiä liittyneenä sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin kuten syrjinnän ja erottelun kokeminen ulkonäön ja käyttäytymisen johdosta jne.) Eli kummalta valvontapuolelta tahansa asiaa katsookin, henkilöstä on tullut valvontaja kontrollikysymys vieläpä itsensäkin taholta. Meidänhän täytyy estää yhteiskunnallinen häiriökäyttäytyminen hinnalla millä hyvänsä vieläpä meidänkin kustannuksella ja edestä. Jotkut voivat projisoida mielisairauden varjoaan muihin, nähden mielisairautta mm. muissa marginaaliryhmissä kuten esim. vaikka homoissa tai vaikka ääniä kuulevien ryhmissä. Tällainen asioiden näkeminen tai luominen saattaa olla valtavirtaus yhteiskunnassa, ja tästä vetäen johtopäätöksen, esim. lääkärin praktiikka, koulutus ja kasvatus voi olla tällaisen varjon kyllästämää. Varjo tahtoo sanoa, mikä on muissa, on meissä, me emme vain tiedosta sitä, se on syvällä alitajunnassamme. Tulemme siitä vain selville projisoinneissamme ulkomaailmaan eli siinä, kuinka luomme maailmaa. Ts. näin katsoen paha ei olisikaan hyvän vastakohta vaan osa siitä. Mm. ääniä kuulevien marginaaliryhmästä olen hämärästi ollut sitä mieltä, että se olisi rodullisesti kehittyneempi ja jalostuneempi muoto. Vaarana kyseisen ryhmän puolesta on, että ylempiä muotoja katsotaan usein kademielellä, ja yhteiskunnan taholta, että sen kehittymättömämmässä muodossa se voi olla syy potentiaaliselle yhteiskunnalliselle häiriökäyttäytymiselle Kehittyneimmissä ja kypsemmissä muodoissa siinä voi kokea todellisia syvästi nautinnollisia hiljaisuuden hetkiä oikeissa paikoissa, mikä lepo voi auttaa alitajunnaista ajatuksien selkiintymistä. Tämä varjottelu aiheuttaa usein sen uhreiksi joutuneissa usein ahdistusta, mistä koko ryppäästä näin ollen voi sanoa, että sairaus on me.. Tarkoitus on tehdä tästä elämästä paras, vaikka surkeudessaankin, miten asian näkee. Meidän on yritettävä elää yhdessä, rauhaisasti toistemme ovia rikkomatta. Voimmekin tällöin sanoa ehkä, että olemme vihdoinkin kotona, tässä ja nyt, olemme olleet ja hamassa tulevaisuudessakin todennäköisesti tulemme olemaan, sillä meidän ei tule unohtaa, että kotona olemisetkin voivat asettaa mitä suurimmat haasteensa. Henkiset ja muut. Pekka Vil 10