Osviitta Kotka-Kymin seurakuntayhtymän lehti > Talvi 2014 Ne on nynnyjä jotka kiusaa s.5 Margarita puolustaa naisten oikeuksia s.6. Kinnaslammen perheen raskaat vuodet s.8-9 Wilman hätä s. 10 Kuva Ville Asikainen Guatemalassa lasten koulunkäynti ei ole vanhemmille itsestäänselvyys. Tyttöjä uhkaavat edelleen jopa alle 15-vuotiaina solmitut avioliitot.
2 Osviitta 29.1.2014 Saatteeksi Kohti kevättä Haluatko tulla onnelliseksi? Toisesta välittäminen, rakkaus ja lähellä oleminen tuovat lämpöä talvipakkasten keskelle. Kuva Juha Tanska Keskustelimme Osviitan tekijöiden kanssa siitä, että meidän ihmisten välillä on paljon hiljaista välittämistä. Sellaista toisista ihmisistä välittämistä, johon ei aina tule kiinnittäneeksi huomiota. Se on arjessa toteutuvaa perheenjäsenten ja sukulaisten, ystävien ja työtovereiden välillä osoitettua huolenpitoa, mutta myös tuntemattomalle ojennettua apua. Osalla meistä ihmisistä vastuun ja välittämisen piiri laajenee myös kaukaisiin lähimmäisiin, toisten kulttuurien ja uskontojen keskellä eläviin. Poikkeustilanteissa huolenpito lähimmäisistä tulee yleisesti näkyväksi, kun paikallinen tai maailmalla tapahtuva kärsimys koskettaa meitä. Vuoden ensimmäinen Osviitta on omistettu välittämiselle. Kirkkomme ehkä näkyvin yhdessä toteutettu välittämisen muoto on vuotuinen Yhteisvastuukeräys. Yhteisvastuukeräys on suunnitelmallisesti toteutettua huolenpitoa sekä kaukana että lähellä elävistä. Tämän vuoden keräystuotolla luodaan valtakunnallinen saattohoidon osaamisverkosto kotimaassa. Guatemalassa Yhteisvastuu tukee alkuperäiskansojen parissa tehtävää ihmisoikeustyötä. Entä otsikossa mainittu onnellisuus? On tutkimukseen perustuvaa näyttöä siitä, että toisten auttaminen lisää myös auttajan onnellisuutta. Auttamisessa vastaanottajan ja antajan roolit sekoittuvat. Anna-Maija Raittila on ilmaissut tämän runoilijan selvänäköisyydellä: sairas terveen parantaa saaja auttaa antajaa. VK 428:5 Juha Tanska päätoimittaja Uskonto ympärillämme Täysi Olympiastadion hurraa. Ilmassa ei ole suuren urheilujuhlan tuntua vaan kentälle on rakennettu esiintymislava rockyhtyeelle. Yleisö elää musiikin mukana. Kesken konserttia yhtyeen U2 laulaja Bono huudahtaa: Kyllä Jumala on hyvä! Väki hurraa, koska ei tiedä, mitä muutakaan tekisi. Yleisurheilun MM-kisat Moskovassa. Juoksija merten takaa on juuri voittanut kultamitalin. Suomalaisen tv-yhtiön haastattelussa hän kiittää englanniksi perhettään ja Jumalaa ylisanoin. Toimittajan kääntäessä haastattelun suomeksi käännös lyhenee juuri yhden sanan verran. Eihän sitä nyt sovi sekoittaa urheilua ja uskontoa. Iskelmätähti poseeraa kauniina ja eteerisenä aikakauslehden kannessa. Hän on kriisien keskellä löytänyt henkisyyden. Intialainen Guru oli säteillyt rakkautta niin, että hän oli päättynyt vaihtaa nimensä ja alkaa tehdä erilaisia enkelihoitoja. Niin toimittaja kuin iskelmätähden fanitkin ovat haltioissaan muutoksesta, joka on saanut tähden säteilemään. Suomalaisista 76,3 prosenttia eli yhteensä 4 145 005 ihmistä kuuluu kirkkoon. Vaikka kirkosta eroaminen ja oman henkisyyden löytäminen onkin trendikästä, silti yli neljä miljoonaa on saman yhteisön jäseniä. Se on minusta huikeaa. Silti suomalainen vaivaantuu, jos puheeksi tulee Kolmiyhteinen Jumala. Argumenttia, että uskonto on jokaisen yksityinen asia, käytetään nopeasti. Vaikka usko Jumalaan halutaan häivyttää arkipäivästä, niin silti kristillisyys näkyy jokaikinen päivä. Nuoret pitävät rippiristiä kaulassa ja radiopopissa puhutaan armosta ja Korkeammasta voimasta sanomatta kuitenkaan sanaa Jumala ääneen. Tätä positiivista uskonnon vapautta me tarvitsemme tähän yhteiskuntaan, oikeutta uskoa. Kännykkä Mietinpä tässä, inhoanko kännyköitä? Osa lapsistani on luopunut lankapuhelimesta. Soittaessani poikani kotinumeroon toinen lapsista vastaa: joo iskä on pelaamassa sählyä, äiskä syöttelee lampaita. Kun soittelen pojalle, hän vastaa jossakin marketin jonossa: moi, soitellaanko kohta. Kun soitan Tampereelle, tyttären puhelin soi pari kertaa. Sitten kuuluu klink virta loppui. Marjo Kiljunen Kymin seurakunnan kappalainen No, otanpa miehensä numeron. Siellä vastaa vastaaja. Seuraavaksi otan isomman lapsen numeron. Sieltä kuuluu: moi mummi, olen kaupungissa menossa bussiin. Olen vaihtanut sim-korttini isän puhelimeen, kännykkäni on rikki. Mummi putoaa kärryiltä. Äänestä tiedän kenen kanssa puhun, mutta kenen puhelimeen. Kukaan ei ole kotona, että voisi vaihtaa luuria. Ennen otin päästäni kaikkien numerot, nyt en muista edes omaani. Kännykän suhteen olen täysi idiootti, enkä edes halua oppia. Haluaisin vetää hätäjarrua niin sanotulle kehitykselle. Olimmeko onnellisempia aikana jolloin ei ollut puhelinta, ei televisiota ei kiirettä? Oli aina vähän nälkä, nuukasti vaatteita, ei viikkorahoja. Talitintti vakuuttaa sirkutuksella että kevät on todella tulossa. Mutta oli hiihtomäkiä, uimarantoja ja paljon kavereita. Soitelkaa nyt sitten kavereille, että hyvää, onnellista uutta vuotta! Liisa Olsson
Osviitta 3 Kotisaattohoitoa tulee kehittää Kotkassa Erikoislääkäri Eero Vuorinen perusti Kotkaan kotisaattohoitoyksikön 20 vuotta sitten. Kotkan kotisaattohoitoyksikköön tarvitaan ainakin kolme kokopäiväistä hoitajaa sekä kunnollinen saattohoito-osasto. Täytyy muistaa, että apua tarvitsevat myös ne ihmiset, jotka hoitavat kuolevaa läheistään, sanoo erikoislääkäri Eero Vuorinen, joka vastaa Kotkan terveyskeskuksen kotisaattohoidosta. Hän perusti kotisairaanhoidon yhteyteen kotisaattohoidon yksikön vuonna 1994 Kotkaan, yhtenä ensimmäisistä kaupungeista Suomessa. Vuosittain kuolee noin 500 kotkalaista. Heistä noin 180 tarvitsisi hyvää saattohoitoa. Kotkan kotisaattohoidossa hoidetaan noin 80 potilasta vuodessa. Karhulan sairaalan osasto 3 toimii kotisaattohoidon taustaosastona. Elämänsä viimeisiä aikoja elävät ihmiset voivat siirtyä kotihoidosta sinne tarvittaessa. Monesti he tulevat osastolle aivan viime vaiheissaan. Meillä tulisi olla kunnon saattohoito-osasto, jossa olisi ainakin 15 paikkaa ja koulutettu henkilökunta, Vuorinen laskee. Kun puhun kuolemasta ja saattohoidosta, selkääntaputtajia riittää. Mutta kun puhun saattohoidon vaatimista rahoista, päättäjät kaikkoavat. Silti saattohoito on paitsi inhimillistä ja eettistä, myös taloudellisesti edullista. Jos saattohoitoa ei ole kunnolla järjestetty, nämä potilaat pyörivät ensiavussa ja sairaaloissa. Heille tehdään turhia hoitoja, tutkimuksia ja leikkauksia ja annetaan lääkkeitä, jotka eivät enää auta. Hyvin järjestetty saattohoito tulisi 40 prosenttia halvem- Eero Vuorinen on nähnyt paljon kuolemia ja kuoleman odotusta. Miten itse koet kuoleman? Joka kerran se kolahtaa, ja aina siinä käy läpi myös omaa tulevaa kuolemaansa. Pelottavalta se ei tunnu. Eräs 90-vuotias rouva sanoi mielestäni hyvin: En pelkää kuolemaksi. Ongelmana on, että saattohoito ei ole virallisesti osa terveydenhoitojärjestelmää eikä ketään voi velvoittaa sitä järjestämään. Vuorisen mielestä saattohoitolaki olisi tuiki tarpeellinen. Noin 90 prosenttia ihmisistä haluaa kuolemansa lähestyessä olla kotona. Tai mahdollisimman pitkään. Aivan loppuvaiheessa monet potilaat haluavat sairaalaan, ja silloin omaisetkaan eivät enää usein jaksa hoitaa itse läheistään. Kotisaattohoitoyksikköön kuuluu osa-aikaisena lääkäri Eero Vuorinen ja kokopäiväisenä yksi sairaanhoitaja. Yksikkö toimii kotisairaalan yhteydessä. Myös kotisairaalan ja kotisairaanhoidon työntekijät käyvät kodeissa, joissa on saattohoitopotilas. Se, miten ja millaisissa olosuhteissa omainen kuolee, vaikuttaa paljon hänen läheistensä loppuelämään, Eero Vuorinen sanoo. Kuva Ulla-Maija von Hertzen maa, vaan kuolemista. Hän mietti, millaisia kipuja hän joutuu kokemaan ja missä hän viimeiset hetkensä viettää, joutuuko pahimmassa tapauksessa sänkyineen pesutiloihin. Ulla-Maija von Hertzen Yhteisvastuu kehittää saattohoitoa Suomessa Yhteisvastuukeräys 2014 tekee myös ihmisoikeustyötä Guatemalassa. Suomessa yhteisvastuuvaroin luodaan valtakunnallinen saattohoidon osaamisverkosto. Keräyksen tuotolla järjestetään kuolevien parissa työskenteleville saattohoitokoulutusta. Ammattihenkilöstön sekä potilaiden ja omaisten tarpeisiin perustetaan saattohoidon tuki- ja neuvontajärjestelmä. Saattohoidon osaamisverkoston turvin kuoleva voi saada am- Kuva Yhteisvastuu mattimaista saattohoitoa riippumatta asuinpaikastaan. Keräyksen tuotolla järjestetään terveydenhuollon ammattilaisille saattohoitokoulutusta. Myös seurakuntien sielunhoitotyön roolia nostetaan entistä näkyvämmäksi kuolevan potilaan hoidossa ja omaisten tukemisessa. Hankkeen toteuttamista koordinoi Terho-säätiö. Keräyksen ulkomaisena esi- merkkikohteena vuonna 2014 on Guatemala, jossa Yhteisvastuu tukee alkuperäiskansojen parissa tehtävää ihmisoikeustyötä. Yhteisöjä koulutetaan tiedostamaan ja vaatimaan oikeuksiaan muun muassa omaan kieleen, kulttuuriin ja maahan. Samalla ehkäistään perheväkivaltaa ja tuetaan yhteisöjä kehittämään toimeentuloaan. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu. Keräyksen tuotosta 60 prosenttia ohjataan kansainväliseen diakoniaan Kirkon Ulkomaanavun kautta, 20 prosenttia kotimaiseen erityiskohteeseen, 10 prosenttia Kirkon diakoniarahastolle ja hiippakuntien diakoniarahastoille ja loput 10 prosenttia keräävän seurakunnan valitsemaan kohteeseen. Keräys käynnistyy 2.2.2014 ja jatkuu 1.5. asti. Keräyslupa on voimassa koko vuoden ajan, mutta aktiivisin keräyskausi ajoittuu helmi-huhtikuulle. Elämän viimeiset hetket ovat tärkeitä niin kuolevalle kuin hänen läheisilleenkin. Kausityöntekijöitä etsitään hautausmaille Kotkan hautausmaille etsitään uusia kausityöntekijöitä tulevan kesän ajaksi. Työkausi alkaa toukokuun alussa ja kestää lokakuun loppuun asti. Osa työsuhteista saattaa olla lyhyempiäkin. Kaikkiaan yhdeksän hautausmaiden vakituista kausityöntekijää jää eläkkeelle. Heistä osa on tehnyt töitä hautausmailla 20-25 kesän ajan, kertoo Kotka-Kymin seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Raimo Heikkinen. Luvassa on fyysisesti rankkaa ulkotyötä, joka vaatii taipuisaa selkää ja notkeita polvia. Kausityöntekijät sijoitetaan eri hautausmaille. He vastaavat niiden yleisestä kunnossapidosta ja hoitosopimushautojen hoidosta. Työaika on 38 tuntia viikossa. Töitä tehdään myös sateen sattuessa. Työnantaja antaa tarvittavat varusteet sadetakkeja ja kumisaappaita myöten. Työ edellyttää 18 vuoden ikää. Koululaisia ei kausityöntekijöiksi palkata. - Uudet tekijät perehdytetään työhön, ja tehtävät ovat opittavissa. Tärkeää on oikea työasenne, Heikkinen korostaa. Kiinnostuneet voivat lähettää hakemuksesta sähköpostitse osoitteeseen raimo.heikkinen@evl.fi. Heikkiselle voi soittaa numeroon 041 462 6210. Kuva Ulla-Maija von Hertzen Talven jälkeen hautausmailla on paljon tekemistä. Kuva on Kotkan vanhalta hautausmaalta.
Osviitta 5 Ne on nynnyjä jotka kiusaa, ei ne jotka puolustaa Emma, Tatu ja Neea pohtivat auttamista ja kuolemaa. Kaveria ei koskaan jätetä, tuumivat kotkalaiset Emma Kurki (vasemmalla), Tatu Sven ja Neea Marttinen. Kuva Johanna von Hertzen Meneeköhän kaikki rahallinen apu aina perille asti, pohtii kotkalainen Emma Kurki, 16. Emma istuu kahvilassa poikaystävänsä Tatu Svenin, 17, ja ystävänsä Neea Marttisen, 16, kanssa. He ovat yhtä mieltä siitä, että pakkasessa koko päivän keräyslippaan kanssa seisova ihminen on sympaattinen näky. Heistä on hienoa nähdä, että maailmassa on hyviä ihmisiä, jotka ajattelevat tuntemattomia, köyhempiä ihmisiä jossain kaukana. Kyllähän sitä toivoisi, että kaikkialla maailmassa vallitsisi tasaarvo. Uskonnot ovat varmasti yksi syy erimielisyyksiin, pohtii Tatu. Ja sitten on se, että joissakin maissa naiset ovat aina olleet heikommassa asemassa ja sitä käsitystä on vaikea muuttaa, jatkaa Neea. Nuorten mielestä paras mahdollinen keino rahan lähettämisen sijaan auttaa kehitysmaiden ihmisiä olisi perusasioiden ja ammattien opettaminen. Emman, Tatun ja Neean kaveriporukassa ketään ei koskaan jätetä vaille apua. Emma kertoo tavanneensa julkisilla paikoilla lapsia, jotka eivät ylety kaupassa ylähyllylle tai ole varmoja, millä pysäkillä bussissa pitää jäädä pois. Pienen ihmisen auttaminen tuntuu aina lämpöiseltä. Neealla taas on kokemuksia siitä, kuinka kaverit eivät ole hylänneet häntä missään tilanteessa, vaikka hän olisikin käyttäytynyt joskus hölmösti. Kerran puolustin tummaihoista poikaa bussipysäkillä, kun joku laitapuolen kulkija huuteli sille ja sain sitten itse turpiini, kertoo Tatu. Nuoret ovat kohdanneet myös tilanteita, jossa ystävä tarvitsee selkeästi apua mutta ei tahdo ottaa sitä vastaan. Tuntuu todella inhottavalta kun tietää, että toinen ei suostu myöntämään, että hän tosissaan tarvitsee apua, miettii Neea. Yhteisvastuukeräyksen toinen kohde tänä vuonna on saattohoito. Kyllä kuolema pelottaa. Miten se tulee, koska se tulee, pohtii Emma. Kuolevan ihmisen pitäisi saada onnellinen loppu, sanoo Tatu. Mahdollisimman vähän kipuja, jatkaa Emma. Ja pitäisi saada tehdä jotain mistä on haaveillut aina! sanoo Neea. Vaikka kuolema onkin pelottava juttu, haluavat nuoret ajatella, että elämä jatkuu jollain tapaa sen jälkeen. Siis eihän me voida tietää, että onko vaikka tää mun pipo ollut edellisessä elämässään joku ihminen! heittää Tatu. Jo rippikoulussa nuoret ovat käsitelleet monia elämän tärkeitä kysymyksiä. Emmalle, Tatulle ja Neealle oli itsestäänselvyys käydä ripari. Riparilla tapasin viikossa niin monta hyvää tyyppiä etten varmaan ikinä! Neea kertoo. Itse olin kuumeessa koko viikon, mutta kivaa oli, sanoo Tatu. -Aamuisin laulettiin, se oli hauskaa! Emma komppaa. Aamuherätykset olivat kyllä välillä aika kamalia, kun tultiin paukuttelemaan kattilankansia toisiaan vasten, mutta sekin on varmaan leirikohtaista, tuumii Neea. Tatu kertoo, että riparin ainut huono puoli oli se, että erästä poikaa kiusattiin. Rap-artisti Evidenttinäkin tunnettu Tatu kapinoi vahvasti kaikenlaista kiusaamista vastaan, ja ovatpa he tehneet Emman kanssa viimeistelyvaiheessa olevalle levylle aiheesta Unelmissa -kappaleen. Ne on nynnyjä, jotka kiusaavat heikompaa, ei ne jotka puolustavat, kiteyttää Tatu. Johanna von Hertzen Ilmoitusmyynti: Arja Hasu-Vartiainen Puh. 040 562 2156, arja.hasu@pp.inet.fi Palveluina kokonaisvaltainen kiinteistönhuolto siivoukset lumityöt hiekoitukset myös yksityisille Jylpyntie 30, 48230 Kotka, Puh: 0400 553 713, Sähköposti: suulisniemenhuolto@kymp.net Helilän Keskus-Apteekki Torinkulma, Karhula Sh Susanna Tuomi p. (05) Yksilöllistä 262 447 hoivaa ja huolenpitoa ihmiselle ja kodille! Kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua, asiointipalvelut Koti- ja terv.palvelut Hoiva-Tuomi T:mi Tervetuloa Helilän Keskus-Apteekki Avoinna vuoden jokaisena päivänä Aukioloajat: ma-pe 8.00-20.00 la 8.00-19.00 su 10.00-17.00 Puh.05 262 447 Vesivallinaukio 5, torinkulma Karhula www.helilankeskusapteekki.fi Osviitta 2014 - pääsiäinen 9.4. - seurakuntavaalit 22.10. - Adventti, joulu 26.11. www.kotkanseurakunnat.fi Puh. 050-559 7478 KOTKA - KARHULA - PYHTÄÄ - HAMINA email: susanna.tuomi@luukku.com Tarjoamme torikahvit aina kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona. Portinpielestä Rukoukset sairaalan yllä Tästä paikasta en saa mielenrauhaa. Kuljin päivästä toiseen rakennuksen pitkiä valkoisia käytäviä. Nousin raskaita askelia neljänteen kerrokseen. Kannoin syvää rakkautta ja korkeaa huolta. Vieläkin avaan joskus unissani paikan raskaita ovia. Tästä asiasta en saa mielenrauhaa. Luen lehtijuttuja ja klikkailen nettilinkkejä. Katselen televisiosta hauraita lapsia ja väsyneitä äitejä, jotka kertovat anovasti: sairas lapseni itkee äitiään, kun en mahdu häntä katsomaan. Lapseni sairastuu täällä, kun bakteerit jylläävät ympärillä. Vettä tippuu käytäville. Näitä tarinoita on nyt media täynnä. Niin pitääkin. Suomi tarvitsee kipeästi uuden lastensairaalan, jossa hoidetaan koko maamme sairaimmat lapset. On järjestetty hieno keräys. Lahjoituksia on tullut paljon, mikä kertoo hyvää ihmisistä. Kiire on kova. Tälläkin hetkellä raskaiden ovien takana pienet ja urheat taistelevat elämästään. Siksi on lahjoitettava lastensairaalalle, vaikka mielestäni sairaala pitäisi rakentaa julkisin varoin. En saa mielenrauhaa. Miksi lastensairaalalle ei ole löytynyt rahaa? Viime vuosikymmeninä on noussut hulppeita kauppakeskuksia, koska jossain sitä rahaa on. On noussut Kamppi, Pikkuparlamentti ja Musiikkitalo. On raivattu jättimäisiä satama-alueita ja kaivetaan metrotunneleita. Vuoden 2014 budjettiesityksessä panostetaan lentoaseman laajentamiseen. Tahtoisin verorahoja käytettäväksi sinne, missä hoitohenkilökunta tekee maailmanlaajuisestikin huipputasoista työtään vaarantaen oman terveytensä sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa. Sinne, missä pienet sinnittelevät ja vanhemmat pelkäävät. Monet rukoilevat. Olen miettinyt, kuinka tiheänä avunpyyntöjä on Lastenklinikan yllä. Taivas täyttyy rukouksista. Lastenklinikalla minäkin olen joskus tuijottanut tehoosaston oven halkeilevaa maalia. Olen itkenyt ja rukoillut. Nykyään saan iltaisin peitellä lapseni kotona ja ristiä käteni kiitoksiin. Siksi minun on kerrottava paikasta, josta en saa mielenrauhaa. Stiina Kiiveri Kuva Jukka Koskinen
6 Osviitta Yhteisvastuukohteena Guatemala Nuori, nainen ja intiaani Mayda on tyttö, joka ei antanut periksi Syntyperästään ylpeä Mayda pukeutuu päivittäin mayanaisten perinneasuun. Olen nuori, nainen ja intiaani, 21-vuotias guatemalalainen sosiaalialan yliopisto-opiskelija Mayda Cahuec Isem kuvailee elämänsä suurimpia haasteita. Hillityn ja kuuliaisen ulkokuoren alta paljastuu sinnikäs nuori nainen, joka ei ole lannistunut vastoinkäymisten edessä. Toisin kuin moni muu, Mayda ei yritä peittää alkuperäänsä. Joka päivä hän menee yliopistolle pukeutuneena maya-naisten perinneasuun, vaikka erottuu joukosta ainoana. Ensimmäisenä päivänä yliopistolla opettaja nöyryytti Maydaa koko luokan edessä haukkumalla häntä lukutaidottomaksi intiaaniksi. Se tuntui kauhealta syrjinnältä, vaikka myöhemmin opettaja kertoi toimineensa niin, koska halusi minun vahvistuvan, Mayda muistelee. Opettaja kertoi itsekin olevansa intiaani ja kokeneensa saman. Selviytyäkseen Maydan täytyi oppia pääsemään pilkan yli. Mayda on vanhin perheensä kuudesta lapsesta. Hänen isänsä oli suunnitellut tyttärelleen perinteistä tulevaisuutta perheen ja kotitöiden parissa. Mayda itse halusi kuitenkin toisenlaista elämää. Äidin tuella hän kävi isältään salaa koulua kahteen otteeseen. Kun asia selvisi, isä heitti tytön pois kotoa. Hän sanoi minua vikuroivaksi ja vallankumoukselliseksi tytöksi, Mayda kertoo ja kyynel vierii hänen poskelleen. Nyt isä on hiljaisesti hyväksynyt sinnikkään Maydan opinnot. Opiskellakseen Maydan on kuitenkin herättävä joka päivä kolmen aikaan aamuyöstä ennättääkseen torille myymään perheen viljelemiä vihanneksia. Aamupäivisin hän tekee osansa kotitöistä ja auttaa perheen omistamassa kaupassa. Iltapäivät ja illat kuluvat yliopistolla. Opintojen ohella hän toimii nuorten edustajana viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöelimessä. Yhteiskunta voi muuttua vain koulutuksen kautta. Ihmisten täytyy oppia tuntemaan oikeutensa ja mahdollisuutensa vaikuttaa, Mayda sanoo. Hän toivoo saavansa hyvän työn, jotta voisi varmistaa myös sisartensa koulutuksen ja haaveilee väitöskirjan tekemisestä. Tiedän, että tulen kohtaamaan suuria haasteita. Monet ovet sulkeutuvat edelleen vain sen takia, että olen intiaani. Salla Peltonen Kuvat Ville Asikainen 21-vuotias Mayda Cahuec Isem kävi koulua isältään salaa ja taisteli itsensä yliopistoon. Nyt Maydan isä Jorge Gonzalo Cahuec Quej on hyväksynyt sinnikkään tyttärensä opinnot. Guatemalalainen Margarita Osorio Caal, 31, naitettiin 15-vuotiaana vanhempiensa valitsemalle miehelle, jota hän ei tuntenut aiemmin. Mies hakkasi tyttöä eikä antanut hänen tavata perhettään. Margarita puolustaa naisten oikeuksia Guatemalalainen Margarita oli 15-vuotiaana hakattu lapsivaimo, joka ei saanut edes tavata perhettään. Margaritan elämä muuttui täysin, kun hän pääsi ihmisoikeus- ja demokratiakoulutukseen. Hän tivasi minulta jatkuvasti: missä olit, kenen kanssa, mitä puhuit? Lopulta en osannut enää edes hymyillä, saati nauraa, Margarita muistelee. Naisten asema on Guatema- lassa edelleen erittäin heikko ja perheväkivalta on surullisen karua arkipäivää. Perinteisesti tytöt on kasvatettu uskomaan, että he ovat miestensä omaisuutta vailla oikeuksia ja omaa tahtoa. Naisista lähes 40 prosenttia on lukutaidottomia, eikä lasten, varsinkaan tyttöjen koulutus ole vanhemmille itsestään selvää. Sen sijaan tyttöjä uhkaavat jopa alle 15-vuotiaina solmitut avioliitot. Varsinkin maan alkuperäiskansan, mayojen, tilanne on vaikea. Heitä syrjitään yhteiskunnassa monin tavoin. Syntyperä saattaa esimerkiksi estää työn saannin tai evätä naisilta pääsyn synnytyssairaalaan. Mayojen vuosisatoja asutta- mia maita luovutetaan korvauksetta teollisuusyrityksille. Moni on täysin tietämätön oikeuksistaan yhteiskunnassa tai ei uskalla vaatia niitä. Vuonna 1996 päättynyt, peräti 36 vuotta kestänyt verinen sisällissota ja hallituksen kuolemanpartiot ovat edelleen liian tuoreessa muistissa. Margaritan elämä muuttui täysin, kun hän pääsi ihmisoikeus- ja demokratiakoulutukseen. Opin ymmärtämään oikeuteni ja velvollisuuteni ja ennen kaikkea luottamaan itseeni. Minun ei tarvitse pyytää lupaa mieheltäni jokaiseen asiaan. Monet lait suojelevat meitä naisia, Margarita kiteyttää. Koulutus avasi myös hänen miehensä silmät. Hän ei satuta minua enää. Nyt voimme puhua keskenämme avoimesti, kunnioitamme toisiamme ja nauramme yhdessä, Margarita iloitsee. Luku- ja kirjoitustaitoista Margaritaa kannustettiin myös kouluttautumaan kätilöksi, jona hän on toiminut jo lähes kymmenen vuoden ajan. Työnsä ohella Margarita toimii yhteisönsä naisten komitean johtajana ja edustajana lähes parinkymmenen kaupungin kokouksissa. Naisten oikeuksien puolustaminen, synnytysturvallisuuden parantaminen ja lähisuhdeväkivallan kitkeminen ovat hänelle tärkeitä asioita. Erityisesti ihmisten asenteissa täytyy saada aikaan muutos. Tarvitaan tietoa uusista tavoista toimia. - Pelkkä lukutaito ei riitä, jos ihmiset eivät tiedä, mistä etsiä lukemisen arvoista tietoa. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu vain kansalaisyhteiskunnan voimin. Tarvitaan myös valtionhallinnon toimia, politiikasta kiinnostunut Margarita huomauttaa. Salla Peltonen Kuva Ville Asikainen
Osviitta 7 Dominga Xol Pop perheineen asuu tyypillisessä guatemalalaisessa talossa jyrkän rinteen reunalla. Usko omiin kykyihin saa ihmeitä aikaan Guatemalalainen rouva Dominga Xol Pop, 53, on kahdeksan lapsen äiti. Dominga ei päässyt koskaan kouluun, eikä hän osaa lukea tai kirjoittaa. Hän puhuu ainoastaan maya-kieltä, quechia. Espanjaa taitamattomalle toimeentulon hankkiminen maataloustuotteiden torimyynnillä on vaikeaa, koska yhteistä kieltä ei aina ole. Guatemalassa puhutaan kaiken kaikkiaan yli 20 mayakieltä. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä toisiaan, vaikka asuisivat naapurikylissä. Länsimaisen naisen silmiin Domingasta huokuu sisäinen rauha, syvä tyyneys ja hiljainen päättäväisyys. Dominga on rakastettu ja kunnioitettu keskushahmo kylänsä naisten keskuudessa. Hän auttaa naisia ja tyttöjä vahvistumaan ja pääse- mään elämässään omin avuin eteenpäin. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Dominga on käynyt elämässään läpi todellisen helvetin. sin, että lapseni toistavat samaa kaavaa omien lastensa kanssa ja väkivallan kierre vain jatkuu, Dominga muistelee. Elämä teki kuitenkin täyskäännöksen. Domingalle tarjottiin mahdollisuutta opiskella. Alkuun ajattelin, että mitä ihmettä, minäkö menisin kouluun? Minä, vanha nainen, toinen jalka haudassa, Dominga huudahtaa pilke silmäkulmassaan. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton. Dominga suoritti yhteisvastuuvaroin rahoitettavan ihmisoikeus- ja demokratiakoulutuksen, Guatemalassa syödään paljon maissia. Rouva Domingakin jauhaa tuoreita maissijauhoja kolmesti päivässä. jossa naisille kerrotaan heidän perusoikeuksistaan. Naisia kannustetaan luottamaan omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa. Ryhmissä opetellaan myös toimeentuloa tukevia perustaitoja, kuten yhteenlaskua, kanankasvatusta ja viljelytietoutta. Pahoinpitelykin loppui. Dominga ei enää suostunut hakattavaksi, vaan houkutteli miehensäkin mukaan koulutukseen. Nykyisin Dominga auttaa ja neuvoo aktiivisesti yhteisönsä naisia. Yhdessä he ovat perustaneet myös pienimuotoisen säästöryhmän, jonka uudet jäsenet saavat kananpoikia kasvatettavaksi ryhmältä. Myöhemmin kanat myydään torilla ja saaduista tuotoista osa menee aina ryhmän säästöpankkiin. Loppuosan naiset voivat käyttää, kuten itse haluavat. Domingan tavoin moni investoi rahansa lastensa koulutukseen. Aiemmin taloudellisesti miehistään täysin riippuvaisille naisille omien ansioiden hallinta on todella vapauttava kokemus. Ensimmäisen kerran elämässäni tiedän, miltä tuntuu pitää seteleitä omissa käsissä, Dominga iloitsee. Riikka Seppälä ja Salla Peltonen Kuvat Ville Asikainen Guatemalassa mayat, alkuperäiskansojen edustajat, eivät pääse sairaalaan tai saa työtä. Guatemalassa alkuperäiskansan edustajia, mayoja, syrjitään monin tavoin. Sukujuuret saattavat estää esimerkiksi mahdollisuuden saada työtä tai yhteiskunnan palveluja. Syrjintä elää sitkeässä Lähes joka toinen Guatemalan 14 miljoonasta asukkaasta on syntyperältään alkuperäiskansan edustaja, maya. Määrästä huolimatta mayojen vuosisatoja kestänyt syrjintä jatkuu edelleen. Mayoja ei välttämättä päästetä sairaaloihin, sukujuuret estävät työnsaannin, virastoissa joutuu odottamaan, että muita on palveltu tai sukupolvien ajan mayojen asuttamia maita luovutetaan korvauksetta esimerkiksi palmuöljyä tuottaville yrityksille. Myös vuonna 1996 päättynyt, 13-vuotiaana naapurikylään naitettua Domingaa odotti karu kohtalo, jonka guatemalalaisnaiset ovat jakaneet sukupolvien ajan. Domingan mies pahoinpiteli häntä ja heidän lapsiaan vuosikausia. Hän hakkasi minua, vaikka olin viimeisilläni raskaana. Lapset katsoivat vieressä ja kärsivät, kun isä hakkasi heitäkin. Pelkäperäti 36 vuotta kestänyt sisällissota maata hallinneen sotilasjuntan ja sissien välillä, on jättänyt jälkensä kansalaisiin. Kuolemanpartiot kaappasivat, kiduttivat ja teloittivat hallituksen vastaisista mielipiteistä epäiltyjä. Verisessä sodassa sai surmansa 200 000 ihmistä. Yhteiskunnan toimijoihin ja toisiin ihmisiin on edelleen vaikea luottaa. Erityisesti maaseudulla moni alkuperäiskansan edustaja ei ole edes tietoinen omista oikeuksistaan yhteiskunnassa. Syrjintä ja perinteiset käyttäytymismallit elävät sitkeässä myös perheiden sisällä. Yleinen koulutuksen puute, ihmisten haluttomuus osallistua yhteiskunnan toimintaan sekä naisiin kohdistuva väkivalta ovat suuria ongelmia. Kaupungeissa rikollisjengit vetävät puoleensa köyhiä nuoria. Tyttöjä uhkaavat edelleen jopa alle 15-vuotiaina solmitut avioliitot. Salla Peltonen Kuva Ville Asikainen Henkilöstöuutisia LAHJOITA Lahjoita netissä tai pankissa NORDEA FI16 2089 1800 0067 75 POHJOLA PANKKI FI14 5000 0120 2362 28 DANSKE BANK FI81 8000 1600 0516 51 HANDELSBANKEN FI81 3131 1000 4651 24 AKTIA FI82 4055 0010 4148 41 ÅLANDSBANKEN FI53 6601 0002 2825 80 Soita 0600 1 7010 (10,26 / puh+pvm) 0600 1 7020 (20,28 / puh+pvm) Lähetä tekstiviesti numeroon 16588 Kirjoita viestikenttään APU5 (5 ), APU10 (10 ), APU20 (20 ) Kotka-Kymin seurakuntayhtymä Pastori Jari Savinainen määrättiin Kotka-Kymin seurakuntayhtymän oppilaitospastorin virkaan ajalle 1.11.2013-31.8.2014 Kotkan seurakunta Pastori Kirsi Hämäläiselle myönnettiin osittaista virkavapautta (40 %) Kotkan seurakunnan I kappalaisen virasta ajalle 1.2.-31.12.2014. Pastori Tuija Nuutinen toimii seurakuntatyössä ja sairaalasieluhoidossa ajalla 1.2.-30.9.2014, hänet vihittiin papiksi Mikkelissä 26.1.2014. Kymin seurakunta Diakoni Jari Penttilä on virkavapaalla 20.1.-31.3. Hän jää eläkkeelle 1.4. 2014. Seurakuntatyön johtamisen tutkinnon ovat suorittaneet Tero Hietanen Langinkosken seurakunnasta ja Anna-Tiina Järvinen Kymin seurakunnasta.
8 Osviitta Viimeiset hetket perheen keskellä Juha Kinnaslammen kaksi viimeistä vuotta olivat toivon ja pettymysten vuoristorataa. Perhe oli hänen tukenaan koko sairauden ajan. Emme ole koskaan katuneet sitä, että hoidimme isää kotona hänen viimeisen viikkonsa ajan, miettii kotkalainen luokanopettaja, koripalloilijanakin tunnettu Anssi Kinnaslampi. Olisimme halunneet, että hän olisi voinut olla kotona pidempään. Kotkalainen veturinkuljettaja, jalkapalloilija ja valmentaja Juha Kinnaslampi menehtyi 64-vuotiaana marraskuun 28. päivänä vuonna 2012. Takana oli kahden vuoden sairaus, jonka aikana koko perhe, vaimo Marja Kinnaslampi sekä pojat Anssi ja luokanopettaja Jussi Kinnaslampi perheineen olivat tiiviisti isän, aviomiehen ja isoisän lähellä. Kun hän oli kuollut, katsoin, miten rauhallisilta ja kauniilta hänen kasvonsa näyttivät, Marja Kinnaslampi muistelee. Erityisluokanopettaja Marja Kinnaslampi jäi eläkkeelle syksyllä 2010. Juhan silmä alkoi vuoden lopulla oireilla, ja Kymenlaakson keskussairaalassa tehtyjen tutkimusten jälkeen hän sai lähetteen HYKS:in silmäpoliklinikalle Helsinkiin. Ensimmäinen lapsemme Liisi oli syntynyt huhtikuussa 2010, ja minulla oli juuri tässä vaiheessa isäkuukausi meneillään. En tiennyt, miten pitkä ja toisenlainen isäkuukausi minulla olikin tulossa, Anssi kertoo. Tammikuussa 2011 HYKS:in lääkärit sanoivat, että eräänlainen epäilys on olemassa. Mutta sen todistaminen vaatisi näytteen ottamista syvemmältä silmän sisältä, ja riskinä voisi olla sokeus, Marja muistaa. Juhan kanssa totesimme, että ihminen pärjää yhdelläkin silmällä. Näin löydettiin aivoissa ollut lymfooma. Lääkäri kertoi, että se on syöpää, mutta siihen on olemassa täsmälääkitys. Se helpotti. Iskä kesti rankat sytostaattihoidot hyvin. Tukka ei lähtenyt eivätkä ihmiset huomanneet hänen sairastumistaan. Hänelle pistettiin molempiin silmiin sytostaatteja, ja ainoa havaittava oire oli sokeus, Anssi kertoo. Näkö parani hoitojen myötä, ja pian Juha jo ajoi autoa ja luki kirjoja. Mutta hän oli väsynyt. Vuoden 2012 alussa miehen lonkat ja selkä alkoivat vaivata. Keskushermoston lymfooma jylläsi. Vanhempani ovat aina liikkuneet paljon. Nyt iskän kävely oli vaikeaa, eikä hän saanut vauhtia pysähtymään. Istuessaan hän usein meni vinoon asentoon. Helmikuussa oli mentävä keskussairaalaan. Syöpää ei havaittu, vaan epäiltiin selkäytimen ahtautumaa. Selkäleikkausta suunniteltiin, ja sitten ilmeni, että syöpä oli levinnyt aivoissa. Hoitaja sanoi, että on tässä vielä vähän toivoa. Ymmärsin, ettei toivoa ollut paljoa, Anssi miettii. Juha Kinnaslammen kunto heikkeni. Ensin oli mennyt näkö, nyt liikuntakyky. Juha Kinnaslampi elää Marjan sekä Jussi ja Anssi Kinnaslammen ja heidän perheidensä sydämissä. Tämä kuva on otettu marras-joulukuussa 2011. Hän oli sairaalassa tajuttomana. Olimme poikien kanssa jättämässä hänelle hyvästejä. Sanoimme, että jos kuulet meitä, purista käsiämme. Saimme jokainen heikon puristuksen, Marja Kinnaslampi muistelee. Vaimo jäi miehensä luokse yöksi. Puoleltaöin hoitaja tuli kääntämään Juhaa, ja yllättäen mies kääntyikin itse ja avasi silmänsä. Juttelimme ja Juha oli ihan oma itsensä. Soitin pojille ja kerroin, että isä on herännyt. Tästä alkoi taas toivon aika, toipuminen. Juha oli maaliskuussa pari kertaa kotonakin. Fysioterapeutit kävivät ja apuvälineet olivat tarpeen. Mutta iskä toipui niin, ettei apuvälineitä enää tarvittu. Hän opetteli uudestaan kävelemäänkin. Syyskuussa todettiin, että syöpä oli uusinut toisen kerran. Syyskuusta lähtien Juha Kinnaslampi oli sairaalassa siihen asti, kunnes tuli omaan kotiin elämänsä viimeiseksi viikoksi. Syöpä oli levinnyt niin laajalle, ettei mitään ollut tehtävissä. Edes sädehoitoa ei voitu enää antaa. Osastolla omaiset kuulivat hoitajan käyttävän sanaa saattohoito. Saattohoito? Kukaan ei ollut kertonut meille, mitä se on, Anssi sanoo. Marja etsi tietoja netistä. Hän halusi päästä keskustelemaan keskussairaalan Koko perhe asettui kuvaan pojista vanhemman, Jussin rippijuhlien aikana vuonna 1994. Kesällä 2012 Juha Kinnaslampi laihtui ja vanheni. Oli meneillään toinen raskas sytostaattihoito. Lääkäri sanoi, että jos syöpä uusii, sytostaatteja ei enää voida antaa. Silti aviopari teki kesä-heinäkuussa vielä pieniä pyöräreissuja. Aina tuli uusia toivonkipinöitä, Marja sanoo. Emme ajatelleet, että isä kuolisi, Anssi jatkaa. Taistelimme yhdessä. Elokuussa 2012 toivonkipinästä ei ollut paljoa jäljellä. Miehen liikkuminen ja tasapaino olivat huonoja ja häntä väsytti. Lääkäri sanoi, että oireet voivat johtua kovasta lääkityksestä. Syöpä ei ollut levinnyt. Juha Kinnaslampi on tässä pienten poikiensa kanssa 80-luvulla. Jussi on pojista se vanhempi.
Osviitta 9 lääkärin kanssa saattohoitosuunnitelmasta. Erikseen pyytämällä saatiin keskusteluaika lääkärin kanssa kahden päivän päähän. Tuli mieleeni lääkäri Eero Vuorisen sanat: omaisia ei saa unohtaa, he ovat potilaitamme saattohoidettavien ohella, Marja muistelee. Joissakin tilanteissa tunsin, että olen kuin naarasleijona poikasineen ja haluan kaikin tavoin pitää rakkaan ihmisen puolia. Olisin toivonut, että olisimme keskussairaalassa päässeet suunnittelemaan kotisaattohoitoa, Marja kertoo. Siellä pitäisi olla saattohoitoon erikoistunut ihminen, jolta saisi neuvoja ja tietoja. Keskussairaalassa suunniteltiin Juha Kinnaslammen siirtoa Karhulan sairaalan osasto 3:lle. Mies itse sanoi, ettei hän tarvitse enää hoitoja, vaan haluaa päästä kotiin. Mekin halusimme hänet kotiin. Lääkäri varoitti, että sitä kannattaa harkita tarkoin, koska kotihoito on niin raskasta, Anssi kertoo. Juha Kinnaslampi siirrettiin Karhulan sairaalaan. Siellä perheenjäsenet tapasivat kaksi kotisaattohoidon ammattilaista, lääkäri Sari Tukian ja sairaanhoitaja Sari Horton. He olivat kuin enkeleitä. Juha Kinnaslampi pääsi kodikkaasti sisustettuun yhden hengen huoneeseen. Marja-vaimo ja Jussi ja Anssi perheineen viettivät siellä aikaa lähes päivittäin - niin kuin olivat viettäneet aikaa keskussairaalassa ja HYKS:issäkin. Sairaalassa järjestettiin pieniä juhliakin, milloin isänpäivän, milloin lasten nimipäivien ja syntymäpäivien kunniaksi. Juhan viimeisiin vuosiin kuului myös iloisia tapahtumia. Jussi ja Kati menivät naimisiin kesäkuussa 2011, ja Kuopiossa pidetyissä häissä oli Juha-isäkin mukana. Maaliskuussa Anssille ja Heinille syntyi Onni-poika. Lapsenlapset olivat Juhalle hyvin raikkaita, ja hän tiesi, että Jussin perheeseen odotettiin vauvaa. Eino-poika syntyi tammikuun toisena päivänä. Häntä Juha ei ehtinyt nähdä. Juha toivoi pääsevänsä Karhulan sairaalasta kotiin. Lääkäri sanoi, että se järjes- Pieni Liisi on Juha-papan ja Marja-mummon sylissä joulukuussa 2010. tetään. Juhan toive toteutui. Ei tiedetty, että hänen elämänsä viimeinen viikko oli alkanut. Olohuoneen keskelle sijoitettiin sairaalasänky, ja Marja toi oman sänkynsä sen viereen. Kotihoidon ja kotisairaalan hoitajat kävivät joka arkipäivä, ja yölläkin kävi hoitaja. Saimme apua niin paljon kuin tarvitsimme. Saattohoitolääkäri sanoi, että kyllä te pärjäätte, me autamme, Marja muistaa. Anssi ja Jussi olivat molemmat tiiviisti mukana isää hoitamassa. Jussin vaimo Kati Kinnaslampi oli viimeisillään raskaana. Anssi ja hänen vaimonsa Heini Kinnaslampi totesivat, että tämä oli nyt heidän elämäänsä. Viimeisen viikon tunnelmat olivat surulliset, mutta toisaalta perheenjäsenet olivat onnellisia saadessaan olla Juhan lähellä ja auttaa häntä kaikin keinoin. Lähellä olo oli tärkeintä, Anssi sanoo. Noin viiden aikoihin, Juhan kuoleman hetkellä koko perhe sekä Juhan sisko Paula olivat läsnä. Tunsin, että hän meni taivaan isän luokse, Marja kertoo. Soitimme kotisairaanhoitoon ja kerroimme Juhan kuolemasta. Sieltä tuli kotiimme kaksi hoitajaa. He neuvoivat ystävällisesti, miten meidän piti nyt toimia. Kuulimme, että koska kuolema on tullut virka-ajan ulkopuolella, voisimme pitää Juhaa seuraavaan aamuun asti. Emme halunneet häntä kylmiöön, Anssi kertoo. Juhan siskot tulivat paikalle. Kynttilä sytytettiin, ja Anssi soitti Kymin seurakuntaan. Halusimme papin paikalle. Kirkkoherra Juha Tanska saapui Kinnaslampien kotiin. Hän keskusteli meidän kaikkien kanssa ja huomioi meistä jokaisen erikseen. Hän piti lyhyen hartauden ja siunasi Juhan. Lauloimme yhdessä Maa on niin kaunis. Se oli kaunista ja lohdullista. Seuraavana päivänä hautaustoimistosta tuli nuori, ystävällinen mies. Hän neuvoi, miten vainaja puetaan, ja miten lopuksi hänen kasvojensa päälle laitetaan ohut liina. Vaimo ja pojat pukivat Juhan yhdessä, ja pojat kantoivat arkun autoon. Hautaustoimiston nuori mies sanoi, että hän tunsi, miten paljon rakkautta kodissa oli. Me olimme 34 vuotta naimisissa, Marja Kinnaslampi kertoo. Jussin ja Anssin ajatukset kulkevat aivan yhteistä latua: Hän oli hyvä isä. Ja iskän kuolema muutti koko maailman. Mikään ei ole enää niin kuin ennen. Ulla-Maija von Hertzen Kuvat Kinnaslammen perhealbumista Yhteisvastuutapahtumia Kotkan, Kymin ja Langinkosken seurakunnissa Hoidetaan saattaen nyt puhutaan saattohoidosta torstaina 6.2. klo 18 Karhulan seurakuntakeskuksessa. Tilaisuudessa kivunhoidon ja palliatiivisen lääketieteen erikoislääkäri Eero Vuorinen puhuu saattohoidosta sekä Yhteisvastuun keräysjohtaja Tapio Pajunen avaa tarkemmin tämän vuoden keräysteemaa. Kahvitus alkaa klo 17.30, tuotto yv-keräykselle. Tervetuloa! Kotkan seurakunta Yhteisvastuukeräyksen avaustilaisuus su 2.2. messun jälkeen Kotkan seurakuntakeskuksessa, kirkkokahvien yhteydessä, noin klo 11.30. Yhteisvastuun lipaskeräys -tapahtuma pe 7.3. klo 15 alkaen. Tule Arkusta hakemaan lipas. Tervetuloa kerääjäksi! Lisätiedot Elisa Järvimäki, p. 041 540 3011. Lämmöllä konsertti su 23.3. klo 15 Kotkan seurakuntakeskuksen salissa. Maarit Alhosaari, sopraano ja Pekka Soranummi, baritoni ja piano. Vapaa pääsy. Ohjelma 8 euroa Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Kahvi- ja teetarjoilu konsertin jälkeen. Lämpimästi tervetuloa! Kymin seurakunta Su 2.2. klo 10 Yhteisvastuukeräyksen avausmessu Kymin kirkossa. Messun jälkeen kirkkokahvit Helilän seurakuntatalossa. Kirkkokahveilla saa tietoa Yhteisvastuukeräyksen 2014 kohteista, voi ilmoittautua lista- ja lipaskerääjäksi sekä ostaa yhteisvastuutuotteita. Lipaskeräyspäivät Karhulan S-market ja City-Market Jumalniemessä pe 7.2., 21.2., 14.3. ja ke 30.4. Tule keräämään, ilm. Hanna Kokkomäki, p. 044 725 9160. Langinkosken seurakunta Su 2.2. klo 10 messun jälkeen keittolounas ja yhteisvastuukeräyksen avaus Langinkosken kirkon Toivonsalissa. Ti 4.3. klo 11-13 Laskiaistiistain rokkatempaus Aittakorven seurakuntatalossa. Su 6.4 YV-konsertti klo 16 Langinkosken kirkolla. Seurakunnan työntekijät esiintyvät.
10 Osviitta Wilman hätä kesti neljä viikkoa Perhe Filippiineillä asui taifuunin ytimessä, ja tieto omaisten kohtalosta viipyi pitkään. Ei voi olla totta, ei sellaista voi tapahtua! Tämä ajatus tuli ensimmäiseksi kotkalaisen Wilma Canonigon, 47, mieleen, kun hän kuuli taifuuni Yolandan tuhoista Filippiineillä. Oli 8. marraskuuta 2013. Tieto taifuunista tuli Wilmalle ensimmäisenä sukulaisten tekstiviesteistä. Lisää tietoa ja tuskaa välitti televisio. Taifuuni tappoi yli 10 000 ihmistä. Meni neljä viikkoa, ennen kuin kuulin, että äiti, sisko, veli ja muut sukulaiseni ovat elossa. Se oli hirveää aikaa. En voinut muuta kuin itkeä. Perheenjäsenet asuvat Leytessä, joka oli aivan taifuunin ytimessä. Suomalaiset ovat ymmärtäneet filippiiniläisten suuren hädän ja haluavat auttaa, Wilma kertoi kyyneliä silmissään. Wilman sisko ja veli asuivat Leyten saarella naapuritaloissa, ja molempien perheessä on vauva. Ympärillä asui paljon muitakin sukulaisia. Näkymät Filippiineillä olivat surulliset taifuunin jälkeen. Taifuuni iski aamukahdeksalta paikallista aikaa. Tuulennopeus oli yli 100 metriä sekunnissa eli yli 80 kilometriä tunnissa, ja puuskissa vielä enemmän. On kerrottu sen yltyneen jopa 300:an kilometriin tunnissa. Talojen katot irtosivat, seinät repeilivät ja ihmiset juoksivat ulos kodeistaan. Tuulessa lensi kattopeltejä, ja kun sellainen osui ihmisen kaulaan, pää lähti heti irti. Sisko ja veli näkivät, miten tällaista tapahtui. Puita piti varoa, sillä ne saattoivat kaatua. Lapset itkivät. Ainoa keino päästä eteenpäin oli konttaaminen. Pelastuksen lähitalojen ihmisille tarjosi naapurin keittiö. Kaikki talot olivat jo hajalla, ja niin tämä naapuritalokin, mutta jostakin syystä keittiö ei sortunut. Vauvat saatiin sinne turvaan, ja pian keittiö oli täynnä ihmisiä. Keittiö kesti, ja he kaikki pelastuivat. Veljen ja siskon perheiden talot ja koko omaisuus olivat mennyttä. Vähän kauempana asuvan Wilman äidin talo säilyi. Vain katto repesi irti. Taifuunin jälkeen ihmiset sijoitettiin telttoihin asumaan, ja heille tuotiin ruokaa ja vettä. Vaatteita tuli Australiaa myöten. Siellä asuu paljon filippiiniläisiä ihmisiä. Joulu-tammikuussa tarvitaan lämpimiä vaatteita, sillä siellä on vähän kylmää, Wilma kertoi, ja pilke syttyi hänen silmiinsä: Noin plus 21 astetta. Mutta siellä ihmiset palelevat silloin. Leitessä ei vielä tammikuun puolivälissä ollut sähköjä, ja se haittasi elämää monin tavoin. Ihmiset voivat käydä lataamansa kännyköitten akkuja ilmaiseksi poliisiasemalla, jossa on generaattori. Ruokaa valmistettiin kaasugrilleillä. Perheet yrittävät rakentaa itselleen mökkejä, mutta rahat ovat vähissä. Vain rikkailla perheillä on vakuutukset, jotka korvaavat taifuunin tuhot. Apua on lähtenyt myös Suomesta. Olin Kirkon Ulkomaanavun lipaskerääjänä Prismassa. Ihmiset selvästi halusivat auttaa. Lapset kysyivät, miksi minä pyydän rahaa. Näytin heille isoa julistetta Filippiinien taifuunin tuhoista, ja he ymmärsivät. Wilma on asunut Kotkassa vuodesta 1995 lähtien. Syy Suomeen tuloon oli suomalainen mies. Filippiineillä hän oli töissä päiväkodissa ja kauppiaana äitinsä kioskissa, jossa oli myös suositut karaokelaitteet. Niin kioski kuin karaokelaitteetkin ovat nyt mennyttä. Nykyisin hän asuu perheensä kanssa Karhuvuoressa ja käy töissä ISS Palvelujen siivoojana Stevecolla. Suomalaisiin on hankala tutustua, mutta kun tulee tutuksi, he ovat hyviä ihmisiä. Minulla on työkavereinakin paljon hyviä ihmisiä. Olin ennen töissä sokeritehtaalla, ja käymme yhä silloisten työkavereiden kanssa kahvilla ja syömässä. Lapset osallistuivat pelastustöihin aikuisten rinnalla. Yksi tärkeimpiä tehtäviä oli veden jakelu. Vapaa-aikanaan Wilma harrastaa uintia ja käy mielellään Langinkosken kirkossa. Kaikki kolme lasta ovat olleet pieninä seurakunnan päiväkerhossa ja käyneet sittemmin rippikoulun. Mutta jotakin Wilma kaipaa Filippiineiltä. Sukulaisten läheisyyttä. Äidin äidillä oli 15 lasta ja isän äidillä kuusi, ja serkkuja minulla on valtavasti. Sukulaiset asuivat kotimaassani lähellä, ja kun kävimme isovanhempien luona sunnuntaisin, ison pöydän ääressä oli suuri määrä ihmisiä. Onneksi on olemassa facebook -ainakin silloin, kun sähköt Filippiineillä pelaavat. Silloin viestit singahtelevat ja rakkaat ihmiset ovat hetken lähellä. Ulla-Maija von Hertzen Kuvat Ville Asikainen, Kirkon Ulkomaanapu Keskustelutilaisuuksia korttelikodeissa Kirkon yhteiskunnallisessa työssä ei riitä, että vain ammattilaiset puhuvat. Seurakuntalaiset pitää saada mukaan keskustelemaan heille tärkeistä asioista, miettii Kymin seurakunnassa diakoniatyötä tekevä Arttu Laitinen. On tärkeää, että ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi ja kuuluvansa joukkoon, olevansa osa yhteisöä. Arttu on valmistelemassa opinnäytetyötään Kotkassa tehtävästä yhteiskunnallisesta työstä. Materiaalia tutkimukseensa hän saa kolmesta Kotka-Kymin seurakuntayhtymässä järjestettävästä keskusteluillasta. Ne pidetään eri korttelikodeissa. Tietysti tavoitteena olisi myös saada tällaiset keskusteluillat juurrutettua pysyväksi perinteeksi Kotkassa. Ensimmäinen keskusteluilta pidetään 13. helmikuuta Karhuvuoressa korttelikoti Muorikassa. Aiheena on kodittomuus. Seuraavaksi 20. helmikuuta Kotkansaarella Naapurissa keskustellaan vanhusten oikeuksista. Puhujaksi on lupautunut kaupunginvaltuutettu Joona Mielonen. Karhulassa pohditaan 27. helmikuuta terveydenhuoltoa. Puhujaksi odotetaan kaupunginvaltuutettu Nanni Mamiaa. Haluaisin, että ihmiset aktivoituisivat keskustelemaan asioistaan ja Kotkaan saataisiin vähän yhteisöllisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamisen tuntua, sosionomi (amk)-diakoniksi pian valmistuva Arttu Laitinen sanoo. Kuva Ulla-Maija von Hertzen
Osviitta 11 Kirkko keskellä Lavansaarta Lähtöhädän keskellä saarelaiset kokoontuivat kirkkoon hartaustilaisuuteen. Aini Suomalainen (vasemmalla) ja Elma Pensaari-Hällström asuivat lapsina molemmat Lavansaaren kirkon lähellä. Lavansaaren kirkko valmistui vuonna 1783 Kirkonmäelle Pohjakylään, saaren korkeimmalle paikalle. Kirkon rakentajasta tiedetään vain, että hän oli eräs mies Seiskarin saarelta. Kun tuli tieto, että kaikkien on lähdettävä Lavansaaresta, ihmiset kokoontuivat kiireen keskellä kirkkoon hartaustilaisuuteen. Siellä siunattiin meidän lähtömme, muisteli lapsuutensa Lavansaaressa viettänyt Elma Pensaari-Hällström, 83. Elämää ulappasaarella muisteltiin viime vuoden lopussa Kotkassa vietetyssä Lavasaari-seuran 100-vuotisjuhlassa. Muistan viimeisen joulujumalanpalveluksemme saaressa. Kirkossa oli kylmä, hengitys höyrysi ja kynttilät paloivat penkkien päässä, Aini Suomalainen kertoi. Aini Suomalainen asui Pohjakylässä. Kirkko oli keskellä saarta, saaren korkeimmalla paikalla Pohjakylässä, eikä sinne ollut pitkä matka mistään. Hautausmaa ei lapsia pelottanut. - Kävin siellä iltakävelyllä itsekseni, niin kuin kylän muutkin lapset. Lavansaarelaisen Helmi Talsin tytär Pirkko Talsi julkaisi vastikään kirjan Vähä varjoo verkostaki - lavansaarelaista elämää. Yksi kirjan aiheista on kirkossa käynti. Kirkossa käytiin ahkerasti ja virsiä veisattiin mielellään, sillä saarelaiset olivat kovia laulamaan. Talvisaikaan kirkkoa ei lämmitetty, ja siksi muutkin kuin Aini Suomalainen palelivat siellä. Tunnelmaa loivat kynttilöiden lisäksi kynttiläkruunut. Kirkkoon käveltiin mies edellä ja nainen pari metriä perässä. Vain yksi pariskunta käveli rinnakkain ja heitä naureskeltiin: Et kulkeeki naisee kans. Kädessä kannettiin kirkkoon oma virsikirja, joka oli kiedottu valkeaan nenäliinaan. Kun vanhat miehet tulivat sisälle kirkkoon, he entiseen tapaan niiasivat ovella. Miehet ja naiset istuivat kirkossa eri puolilla, miehet oikealla ja naiset vasemmalla. Koska pahan uskottiin tulevan pohjoisesta, naiset saivat ottaa sen vastaan. Kirkossa luettiin myös maallisia kuulutuksia. Pirkko Talsi kertoo kirjassaan, että kerran eräs pappi kuulutti saarnastuolista: Kuohuval on matkamies. Sil on myytävän munnii. Viis kopeekkaa kappa. Ulla-Maija von Hertzen Lähdön hetki kotisaaresta Kahdeksanvuotiaan Aini Suomalaisen perhe lähti kolme tuntia ennen viimeistä pakkolähtöä. Äiti oli sairaana ja hänen siskonsa odotti viimeisillään vauvaa. Emme voineet jäädä odottamaan lähtöruuhkaa, vaan nousimme pirtuveneeseen, joka vei meidät pois. Otin koululaukkuun vaatteita mukaan. Olisin halunnut ottaa nukkenikin, mutta en saanut lupa. Äidillä oli reppu, joka oli täynnä ruokaa. Viimeisen saarijoulun muistoja liittyy lähtöpäiväänkin. Joulukuusen makeiset laitettiin joka vuosi talteen joulun jälkeen. Ennen lähtöä söimme ne kaikki ja tulimme veneessä kipeiksi. Veneessä naiset menivät pressun alle kannelle ja lapset ja mummot kajuuttaan. Ainille lähtö oli kuin jännä seikkailu. Mutta äidillä ja hänen siskollaan oli suuri hätä siitä, minne me joudumme ja miten mantereella selviämme. Suurin osa Lavansaaren kirkon irtaimistosta saatiin pelastettua ennen sotaa. Nykyisin esineet sijaitsevat pääasiassa Kymenlaakson museossa. Minun työni Diakonissa Elina Virmakoski, Langinkosken seurakunta Diakonissa Elina Virmakoski on rinnallakulkija. Diakoniatyö on rinnallakulkemista ihmisten monenlaisissa elämäntilanteissa. Usein kyse on talousvaikeuksista. Yksi keino auttaa on diakoniarahaston pienluototustoiminta. Pienellä summalla voidaan joskus saada elämä järjestykseen. Myössä käyvä ihminen voi joutua taloudellisiin vaikeuksiin esimerkiksi sairastumisen takia. Tulot tippuvat, ja laskuja jää maksamatta. Ulosotossa voi olla myös entisen elämän laskuja ja kun luottotiedot ovat menneet, ne halutaan takaisin. Muutamakin pieni lasku voi ulosottovaiheessa nousta monen sadan euron maksuiksi. Pienluotot ovat enimmillään 2000 euroa. Pyrkimyksenä on auttaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Asiakkaan tulee aina ensin ottaa yhteys sosiaalitoimistoon. Teemme tiivistä yhteistyötä heidän kanssaan. Kotkan seurakunnassa diakoniarahaston luotoista vastaa Anne Kuusisto ja Kymin seurakunnassa Hanna Kokkomäki.
12 Osviitta Armo jää, ja oikeus huomiseen Helsingin piispa Irja Askola puolustaa runoilijana humaaneja arvoja ja naisen oikeutta elää täyttä elämää. Helsingin piispa Irja Askola on myös rakastettu runoilija. Hänen runonsa ovat täynnä lämpöä ja oivalluksia tavallisen ihmisen elämästä ja arjesta. Askola puhuu suvaitsevaisuuden, ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Vaikeinta ihmiselle on usein olla suvaitsevainen ja armollinen itselleen. Irja Askolan runoissa on suurta elämänviisautta sellaisessa muodossa, että jokainen lukija tavoittaa hänen ajatuksensa. Irja Askola kirjoittaa suoraan suomalaisen naisen arjesta. Hänen runonsa ovat naiselle perin tunnistettavia. Nainen, vaimo, äiti hukkaa itsensä tavalliseen päiväänsä, niin kuin mies hukkaa sukkansa ja esimies asiapaperinsa - ja nainen, vaimo, äiti hakee ja löytää kaiken. Paitsi itsensä. Päivän tuhannen tehtävän jälkeen saa väsyneenä hetken itselleen: Illalla kuiskaan itselleni missä sinä itse olet ollut mihin olet kadonnut miksi olet hävinnyt milloin päätät viedä itsesi oman itsesi luo. Yksinäisyys ahdistaa monia. Yksinäiselle ihmiselle vaikeimpia ovat perjantait. Askolan runossa yksinäinen ei mene perjantaisin kauppaan, koska hän näkee siellä perheitä, jotka hankkivat herkkuja omaa viikonloppuaan varten. Se saa hänet tuntemaan itsensä entistä ulkopuolisemmaksi. Näen silmissäni tuon ruokaröykkiön muuntuvan yhteiseksi puuhailuksi keittiön tuoksuissa leppoisaksi saunaillaksi sunnuntain ruokapöytäkeskusteluiksi rakkaiden ihmisten kesken. Yksinäisyyttä tuntee myös yksinhuoltajaäiti. Irja Askola pyytää Jumalaa kuuntelemaan kaikkia yksinhuoltajaäitejä erityisen tarkkaavin korvin. Yksinhuoltajaäidit tarvitsevat kuuntelua silloin, kun voimat ovat poissa, kun ei jaksa revetä isäksi ja äidiksi yhtä aikaa. Voimat ovat vähissä, kun äiti tuntee itsensä turvattomaksi tytöksi juuri silloin, kun pitäisi olla se ymmärtävä aikuinen kiukuttelevalle tyttärelle. Monet yksinhuoltajaäidit tarvitsisivat avukseen edes huumorintajua tai ripauksen rohkeutta ilmaista itseään myös ihmisinä. Eikä ymmärtävä sukulainen tai työtoverikaan olisi ollenkaan pahitteeksi. Suo apuasi silloin kun on pakko päättää vaikeista asioista yksin kun ei tiedä kertoisiko lapsille huoliaan vai salaisiko ne heiltä kun neuvottomana pohtii ottaako pikalainan yhteistä hiihtolomaa varten vai luopuuko siitä jotta seuraavassa kuussa ei tarvitsisi valita ruokaostoksia vain hintalapun perusteella Irja Askola kirjoittaa myös siitä, mitä epäilyksiä herää, kun nainen pettymysten jälkeen miettii, uskaltaisiko uuteen parisuhteeseen. Voiko vielä luottaa tulevaan, vaikka menneen elämän mustat pilvet eivät ole vielä mielestä hälvenneet. Toivon, että hän uudessa tilanteessaan voisi iloita siitä mitä hän itsestään ja elämästään on löytänyt että hän syyllisyydessään ei hylkäisi itseään ja kieltäytyisi elämästä. Erilaisuuden hyväksyminen on yksi Irja Askolan keskeisiä teemoja. On niin helppoa lyödä ihmisiin leimoja ja määritelmiä. Tärkeää ja paljon vaikeampaa on nähdä ihminen näiden eroavaisuuksien takana -ja ymmärtää, että eroavaisuudet ovat elämän rikkautta. Siihen ei tarvita muuta kuin ihmisen näkeminen ihmisenä. Mutta sepä se joskus voi vaikeaa olla. Tietämättömyys kääntyy sydämelliseksi uteliaisuudeksi torjunta taipuu tervetulotoivotukseksi -leimojen takaa kurkistaa ihminen Ihminen voi muuttua. Toisen ihmisen kohtaaminen avoimin silmin ja mielin voi Irja Askolan pian ilmestyvä teos Pyhän kanssa piilosilla on proosarunoista ja suorasanaisista pohdinnoista. Irja Askola avaa tuoreesti kirkon uskon sisältöä ja puhuu avarasta armosta: Jumala toivottaa jokaisen ihmisen tervetulleeksi. olla se hetki, jolloin muutos alkaa. Mutta sitä ennen on mielessä täytynyt olla valmius uuteen ja muutokseen. Riisuit minut silkittä sukitta kohtasimme, kunnes puit minut jälleen ajatuksenikin riisuit niitä en enää voinut pukea nukkavieruja, pieneksi käyneitä Kyseenalaistaminen on tie ymmärtämiseen. Irja Askola kirjoittaa, että ihminen, jolla ei ole kysymyksiä, on umpikujassa. Tunnemme kaikki ihmisiä, joilla on vastaukset joka asiaan, ja jokainen vastaus on ainoa ja oikea. Se on pelottavaa. Mutta kun kysyy aidosti, voi ymmärtää jotakin uutta, kunhan vain osaa pysähtyä ottamaan uuden ajatuksen vastaan. Kysyminen ei ole tietämättömyyttä tai tyhmyyttä. Jumala, Luojani, suojele minua jotta en sulkisi itseäni kivettyneen totuuden vankilaan vaan osaisin mieluummin kysyä ja kummastella kuin vastata ja määritellä. Mitä sitten tarvitaan? Tarvitaan rohkeutta katsoa esteiden, epäluulojen, epäilyn ja epävarmuuden yli. Mutta tarvitaan myös herkkyyttä kuulla se pieni, sisältä kuiskaava ääni. Että koskettaisit hellästi julmuuden tainnuttaessa häpeän lamaannuttaessa tarttuisit itseäsi kädestä, kuiskaisit: erehtyä saa ja uudestaan yrittää, suuntaa voi muuttaa ja ajatustaan tarkentaa unelmiin kannattaa uskoa ja mahdottomia toivoa kovimmassa koettelemuksessa muistaisit armo jää ja oikeus huomiseen Ulla-Maija von Hetrzen Lähteet: Irja Askola ja Anja Porio: Matkaan naiset. Kirjapaja 1988. Irja Askola ja Anja Porio: Lähelle. Kirjapaja 1993. Irja Askola: Jos olet, ole nyt. Kirjapaja 2006. Kansalaistottelemattomat naiset pelastivat Mooses-vauvan Mooseksen tarina ei ala siitä, kun hän ihailtuna johtajana vie joukkonsa pois orjuudesta. Se alkaa rohkeiden naisten kansalaistottelemattomuudesta. Irja Askola muistuttaa tästä kirjassa Matkaan naiset (1988). Sifra ja Puua, kansalaistottelemattomat kätilöt, kieltäytyivät tappamasta syntyneitä pikkuvauvoja ja uhmasivat näin ylimmältä virkavallalta saamaansa käskyä. Nuori äiti hoiti pelastunutta Mooses-vauvaansa salassa kolmen kuukauden ajan. Lopulta paljastuminen kävi yhä ilmeisemmäksi ja hän keksi epätoivoisen juonen: hän laittoi lapsensa ajelehtimaan pitkin virtaa pienessä kaislakorissa. Lapsen isosisko Mirjam piti koria silmällä. Yllättäen faraon tytär huomasi korissa ajelehtivan lapsen ja kiinnostui siitä. Faraon tytär uhmasi isänsä käskyä ja halusi pitää lapsen. Mirjam keräsi rohkeutensa puhutellakseen korkeassa asemassa olevaa naista ja teki hänelle hurjan ja ovelan ehdotuksen: hän voisi hankkia lapselle imettäjän. Mirjam vei Mooseksen imettäjälle, omalle äidilleen. Äiti sai lapsen syliinsä ja palkkaa hänen hoitamisestaan. Myöhemmin Mooses palautettiin hoviin, jossa hän sai tulevana kansalaisoikeustaistelijana tarvitsemansa kasvatuksen. Me kutsumme tämän päivän Mirjameita tarttumaan omassa arjessaan mahdollisuuksiin, joissa he voivat asettua niiden puolelle, joita epäoikeudenmukaiset päätökset tai kylmä asenneilmasto haavoittavat, Irja Askola kirjoittaa.
Osviitta 13 Lohtua luonnosta Pekka ja Olli Vainion näyttelyssä valokuvat ja runot täydentävät toisiaan. Luonnon kauneus ja suuruus saavat ihmisen usein paitsi nauttimaan, myös hiljentymään ja monesti tuntemaan itsensä pieneksi ja rajalliseksi. Luonnossa kuolema on yhtä luonnollista kuin elämä. Kaikella on aikansa. Kotkan seurakuntakeskuksessa avataan 14. helmikuuta Yhteisvastuukeräykseen liittyvä Pekka Vainion ja Olli Vainion yhteisnäyttely. Esillä on Pekka Vainion luontokuvia ja hänen poikansa Olli Vainion runoja ja tarinoita. Yhteisvastuukeräyksen kotimaan teemana on saattohoidon kehittäminen. Näyttelyn kuvat, runot ja tarinat tuovat esille elämän ja kuoleman kysymyksiä. Näyttelyssä kuvataan sitä, miten pieni ihminen lopulta on ympäröivän luonnon ja koko maailman keskellä, Olli Vainio kertoo. Kuvin ja sanoin kerrotaan myös ihmisen elinkaaresta. Tai oikeastaan sorsan elinkaaresta Sorsa kertoo oman tarinansa. Mutta sen voi tulkita ihmisen tarinaksi, Olli Vainio herättelee mielenkiintoa. Näyttelyn kuvat ja tekstit kertovat Surun kohdattuaan ihminen voi löytää lohdutuksen heijastuksia ympäröivän luonnon kauneudesta. myös elämän päättymisestä. Läheisen ihmisen kuoleman jälkeen tarvitaan lohdutusta. Sitä ihminen voi saada luonnon keskellä, itselleen rakkaimmissa maisemissa. Kuva Pekka Vainio Näyttelyssä on noin 20 valokuvaa teksteineen. Se on esillä Kotkan seurakuntakeskuksessa parin viikon ajan. Sen jälkeen Vainioiden näyttely siirretään Kymenlaakson keskussairaalaan. Kirjatoukka Esipaimen esittäytyy Seppo Häkkinen, Rohkeasti luterilainen Paimenkirje, Kirjapaja 1913 Italialainen Luigi Ferninando Marsigli tutki vuonna 1680 Bosporinsalmen virtauksia. Oli jo kauan tiedetty, että Penkiltä vesi salmessa virtaa Mustaltamereltä Välimerelle. Vasta 21-vuotias Marsigli löysi tutkimuksessaan pohjavirtauksen, joka kulki päinvastaiseen suuntaan. Raskaampi Välimeren vesi virratessaan pohjoiseen aiheutti pintaveden liikkeen, joka suuntasi etelään. Tämän esimerkin innoittamana Häkkinen käy luotaamaan uskon pohjavirtoja luotilankanaan katekismus. Aikana, jolloin on tavallista sanoa, että minä kyllä uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa, on tarpeellista perehtyä siihen, mitä kirkko todella opettaa. Moni luulee sen tietävänsä, vaikka ei tiedäkään. Kirjan kaksi ensimmäistä jaksoa, jotka on otsikoitu Usko ja Toivo esittävät selkeästi luterilaisen uskon perusteita. Häkkinen kirjoittaa lyhyitä, helppolukuisia lauseita, joiden ymmärtäminen ei vaadi syvällistä perehtymistä teologiaan. Raamattu, katekismus ja virsikirja ovat perusteokset, joiden varaan hiippakuntamme piispa rakentaa Leipää ja sirkushuveja Rooman keisarit järjestivät kansalaisilleen leipää ja sirkushuveja, jotta nämä pysyisivät kuuliaisina ja jotensakin tyytyväisinä keisarin alamaisina. Sirkushuveihin kuuluivat myös kilpaajot ja gladiaattorien taistelut eri areenoilla, joista kuuluisin on Rooman Colosseum. Colosseumin katsomo veti sisälleen n.50 000 katsojaa. Tätä massiivista unelmien teatteria saavat Roomassa vierailevat turistit yhä ihailla. Mitäpä eroa on Colosseumin tapahtumilla ja meidän Pasilan areenamme tapahtumilla? Ainakin paljon yhteistä sieltä löytyy. Sirkushuvia on tiedossa myös Pasilassa, leipääkin sieltä saa, kun kaivaa kuvetta. Molemmissa tuhansittain ihmisiä pitää meteliä, kannustaen omiaan. Molemmissa kilpaillaan. Ja molemmissa joku käärii voitot... Ja yhtä lailla tapellaan molemmissa paikoissa. Jääkiekkoareenalla ei tosin niin verisesti ja julmasti kuin Colosseumilla. Silti tv- selostajan suusta kuulee lauseen: Pieni tappelu kuuluu kiekkoon... ja HIFK:n valmentaja Raimo Summanen toteaa tappelun (Gillies- Ruutu) jälkeen vain lakonisesti: Valitettava tapahtuma. Oma lukunsa taitaa myös olla pelaajien, valmentajien ja uskonsa ja elämännäkemyksensä. Rukous, raamatunluku, seurakuntayhteys ja ehtoollinen ovat uskon pohjavirtaa, joka kestää nykyajan toisaalle vievät haasteet. Tarvitsemme pysymistä yhteisessä uskossa, ettemme lähtisi ajelehtimaan pintaveden mukana. Kirjassa korostetaan yhteisöllisyyden merkitystä. Hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset ongelmat eivät ole julkisten palvelujen tuotanto- tai rahoitusongelmia. Näitä paljon tärkeämpää on yhteiskunnassa vallitseva luottamus, ihmisten välinen vuorovaikutus ja merkitysten luominen, siis sosiaalinen pääoma, siteeraa Häkkinen dosentti Antti Hautamäkeä. Kirjan kolmas jakso on saanut otsikon Rakkaus. Siinä käsitellään Jumalan rakkautta, ulkopuolisuutta, pahuutta, elämän arvoa ja hyvää kuolemaa. Teksti on samaa vankkaan tietopohjaan perustuvaa, harkittua puhetta kuin edellisetkin jaksot. Mutta minä kävin lukiessani turhautuneeksi, ahdistuneeksikin. Tässä jaksossa käsitellään kristillistä elämäntapaa, sellaisena kuin se piispan mielestä on. Se, mikä minua ahdisti, olivat selvät yhtäläisyysmerkit kristityn ihmisen ja ns. kunnon ihmisen välillä. yleisön kielenkäyttö! Mitäpä päättelemme, kun kuulemme kannustushuudon : tapa se? Valmentaja legenda Alpo Suhonen on jo iät ajat todennut, että jos kiekkoliiga todella haluaa kitkeä tappelut pois, niin tarpeeksi kovilla sanktioilla se on mahdollista. Taitaa vain olla niin, että kiekko (ja ehkä mediakin) tarvitsee näitä tappeluita. Kiekko ollakseen jääkiekkoa tarvitsee tietynasteisesti väkivaltaa. Aivan eri lukunsa on sitten ns. vapaaottelu. Vapaaottelussahan saa toista mäiskiä niin paljon kuin sielu sietää -ja tappelijoidenhan sielu sietää paljon. Katsokaapa hyvät ystävät tv:stä joskus tätä aikamme hurjinta urheilua ja miettikää miten se eroaa Roman Colosseumin tapahtumista -veri lentää ja vammoja tulee. Vapaaottelussa ei sentään tapeta, eikä käytetä aseita, mutta muuten samanlaista urheilua se taitaa Kaikki kunnia kunnon ihmisille, he ovat maan suola, he, jotka elävät sopuisassa avioliitossa, hoitavat työnsä, ovat raittiita ja reiluja. Mutta hyviä kristittyjä voivat olla nekin, joita heittelevät halut ja hormonit ja sellaiset, jotka eivät jaksa perheessä, työssä tai elämässä. Hyvä kristitty on se, joka tietää tarvitsevansa Kristusta ja Hänen armoaan. Kirja on luonteeltaan paimenkirje. Suomen kielen perussanakirja vuodelta 1993 määrittelee paimenkirjeen: piispan hiippakunnan papistolle ja seurakunnille osoittama kirje t. kirja(nen), jossa hän selvittelee näkemyksiään tärkeistä ratkaisuista ja ajan kysymyksistä. Tämä paimenkirje on aivan määritelmän mukainen. Siitä käy esille tekijänsä ajattelu ja elämänkokemus. Paimenkirjeen on kirjoittanut oppinut, näkemyksiltään perinteinen esipaimen. Lauritsalan kauppalasta Suomen ev.lut. kirkko on saanut samaan aikaan palvelukseensa kaksi hyvin erilaista piispaa. Piispa Seppo Häkkisen teoksen jälkeen Kirjapaja julkaisee tulevana keväänä Helsingin piispan, Irja Askolan, ajattelusta ja elämäntunnoista kertovan kirjan, Pyhän kanssa piilosilla. Varpu Sintonen olla. Katsokaapa kuinka innokasta on yleisö, miten kovasti kannustetaan omaa suosikkia; että tämä vain mahdollisimman hyvin saisi mäiskittyä vastustajaa... ja kansa ulvoo taustalla. Joten -mielenkiintoinen on ihmismieli. Kovin mielenkiintoinen on kilpailuvietti ja voiton tavoittelu. Leipää ja sirkushuveja on ollut ennen ja taitaa olla yhäkin. Onko nykyihminen mitenkään parempi kuin roomalaiset? Olenko minä yksi heistä, jotka tästä kaikesta nauttivat, olenko yksi kannustava penkkiurheilija? Jukka Lopperi Langinkosken seurakunnan kirkkoherra
14 Osviitta Messut ja jumalanpalvelukset Erityiskirkkopyhiä Kotkan kirkossa Su 16.2. klo 10 Rauhanyhdistyksen messu. Su 30.3. klo 10 Kansainvälinen messu. Su 13.4. klo 10 Raamattupäivän messu, saarna Jari Nordman. Messun jälkeen keittolounas ja raamattutunti Kotkan srkkeskuksessa. Erityiskirkkopyhiä Kymin kirkossa Su 26.1. klo 10 Messu, Soroptimistien kirkkopyhä. Kirkkokahvit messun jälkeen. Su 2.2. klo 10 Messu, Yhteisvastuukeräys alkaa. Kirkkokahvit messun jälkeen. Su 9.2. klo 10 Messu. Illalla klo 18 nuorten messu. Su 16.2. klo 10 Pyhäkoulutyön perhemessu. Kahvitarjoilu kirkossa messun jälkeen. Osviitta 15. vuosikerta Julkaisija: Kotka-Kymin seurakuntayhtymä Päätoimittaja: Juha Tanska, juha.t.tanska@evl.fi Su 2.3. klo 10 Messu ja illalla Hiljaisuuden messu klo 18, kahvit kirkossa. Su 9.3. klo 10 Talvirippikoulun konfirmaatiot: päiväkoulun klo 10 ja talvitoiminnan konfirmaatio klo 14. Su 16.3. klo 10 Diakoniamessu. Su 30.3. klo 10 Messu, Karjalaisten kirkkopyhä, kirkkokahvit Helilän srk-talossa Erityiskirkkopyhiä Sunilan srk-talossa Ke 26.3. klo 18 Ohraleipämessu. Erityiskirkkopyhiä Langinkosken kirkossa Su 2.2. klo 10 Messu, yhteisvastuukeräyksen avaus. Su 9.3. klo 10 Messu, Metsolan Aikamiespoikien kirkkopyhä. Su 23.3. klo 10 Perhekirkko. Ilmoitusmyynti: Arja Hasu-Vartiainen p. 040 562 2156 arja.hasu@pp.inet.fi Painopaikka: Painoyhtymä Oy, Porvoo Seurakuntien tapahtumat Raamattupäivän messu Su 13.4. klo 10 Kotkan kirkossa. Messun jälkeen keittolounas ja raamattutunti Kotkan srk-keskuksessa. Vieraana Jari Nordman Suomen Raamattuopistolta. Raamattuluennot Päivän Tunnussanan lukukappaleista Kotkan srk-keskuksessa: to 13.2. klo 14 Efesolaiskirje ja to 6.3. klo 14 Johanneksen evankeliumi. Hiljaisuuden kävelyt To 20.2. klo 12 ja to 20.3. klo 12 Kotkassa. Lähtö Kotkan kirkon edestä. Nelikymppisten syntymäpäivät Su 2.3. klo 17-21 Kotkan srk-keskuksessa. Elämä yllättää -illat Kotkan srk-keskuksessa: su 23.2. klo 16 aiheena Arkirakkaus parisuhteessa ja ma 16.3. klo 16 aiheena Nuoren seurakunnan veisut, mukana rippikoulunuoret. Virsileiri Tutuimpien virsien parissa 7.-9.3. Jamilahdessa, Haminassa. Lisätiedot Kirsi Hämäläinen, p. 041 502 2711. Työikäisille sekä pienryhmien väelle leiri 4.-6.4. Ristiniemessä. Leiri on yhtymän leiri. Hinta 40. Teemana kädentaidot ja Raamattu. Vieraina Kansan Raamattuseurasta Mika Lahtinen ja Ulla Halttunen. Draamatyöskentely Avoin kirja. Ilm. Kirsi Hämäläiselle 10.3. mennessä p. 041 502 2711. Laskiaiskahvio Ti 4.3. klo 11-13 lähetystyön hyväksi Kotkan srk-keskuksessa, os. Mariankatu 14. Tervetuloa nauttimaan hernekeittoa, kahvia ja laskiaispullaa! Pullia ja hernekeittoa voi ostaa myös mukaan (omaan astiaan). Pullia voi tilata keskustan työpaikoille viim. pe 28.2., p. 040 196 7524. Toimitukset tiistaina klo 11 alkaen. Järj. Kotkan seurakunta Diakoniatyön kerhot Eläkeläisten Hopeakerho ke klo 12-13.30 Hovinsaarella. Kokoontuu toistaiseksi Hovinsaaren senioritalossa os. Ruununmaankatu 8. Lisätietoa Elisa Järvimäki, p. 041 540 3011. Eläkeläisten Torstaikerho viikoittain klo 11.30-13 Kotkan srk-keskuksessa. Lounas 5 euroa. Liikuntarajoitteisten Toivon kerho kokoontuu pe 21.2. sekä pe 21.3. klo 11.30-13.30 Langinkosken kirkon Toivonsalissa. Invataksikuljetus 2 / kerhokerta. Lisätietoja Anne Kuusisto, p. 041 462 6215. Vähävaraisten ruokailu Klo 12 parillisten viikkojen maanantaisin ajalla 20.1.-12.5.2014 Kotkan srk-keskuksessa. Hinta 1,50 euroa. Kiirastorstaina 17.4. Näkö- ja liikuntavammaisten ehtoollishetki Sunilan srk-talolla. Invataksikuljetus. Ilm. to 3.4. menn. Anne Kuusistolle, p. 041 462 6215. Kevätretket Liikunta- ja näkövammaisten kevätretki pe 23.5. Ristiniemeen. Lisätietoja Anne Kuusisto, p. 041 462 6215. Kotkan eläkeläisten kevätretki ti 27.5. Ristiniemeen. Linja-autot lähtevät klo 10 Kotkan srk-keskuksen edestä. Ajetaan Hovinsaaren kautta. Paluulähtö klo 15. Ilm. 13.5. mennessä p. 05 225 9300. Diakonian avustusvastaanotot Avustusvastaanotot ajanvarauksella Kotkan diakoniatoimistossa, Mariankatu 14 (sisäpiha). Anne Kuusisto p. 041 462 6215, Seija Rotonen p. 050 542 0942 ja Elisa Järvimäki p. 041 540 3011. Lämmöllä-konsertti Su 23.3. klo 15 Kotkan srk-keskuksen salissa. Maarit Alhosaari, sopraano, Pekka Soranummi, baritoni ja piano. Kahvija teetarjoilu konsertin jälkeen. Vapaa pääsy. Ohjelma 8 Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Musiikkityö Päiväkuoro kokoontuu ke klo 11.30-12.15 Kotkan srk-keskuksessa. Lisätietoja Irina Lampén, p. 041 462 6224. Lauluämpäri -aloittelevien kuoro harjoittelee su klo 15-16.30 Kotkan kirkossa; 2.2., 9.3., 30.3., 6.4., 27.4., 4.5. ja 18.5. Kuoroa johtaa kanttori Jenny Joas. Nuorisotyö Viikkotoiminta: ti klo 14-18 After School Arkussa ja to klo 19-20.30 Peli-ilta Kotkan srk-keskuksen liikuntasalissa. Pe 7.3. klo 15 alk. Nuorten Yhteisvastuu -lipaskeräystempaus. Tule Arkusta hakemaan lipas ja kerää varoja hyvän asian puolesta. Su 16.3. klo 16 Elämä yllättää -ilta Kotkan srkkeskuksessa. Teemana: Nuoren seurakunnan veisut. Jos kaipaat lisätietoja nuorisotyöstä tai juttuseuraa, ota yhteys nuorisotyönohjaaja Johanna Kyheröiseen, p. 041 462 6218, johanna.kyheroinen@evl.fi Talvileiri varhaisnuorille Talvileirit 7-10-vuotiaille 21.-23.2. ja 11-14-vuotiaille 23.-25.2 Ristiniemessä. Leirimaksu 25. Leirikirje lähetetään viikolla 7. Ilm. leireille viim. 8.2. seurakuntasihteerille p. 044 752 9547 tai sähköpostilla reija. leinonen@evl.fi Toimitus: Ulla-Maija von Hertzen, Juha Tanska ja Ulla Spännäri, os. Mariankatu 14 B, 3. krs, 48100 KOT- KA. Sähköpostiosoite osviitta.lehti@evl.fi Viestinnän toimikunta 2013-2014: Seppo Karjalainen (pj.), Tellervo Aho ja Ulla-Maija von Hertzen Taitto ja kuvankäsittely: Painoyhtymä Oy Kustantaja: Painoyhtymä Oy, Porvoo Jakelu: Jakelusuora Oy, Kotka. Jakelumuistutukset p. 05 226 6300 Seuraava Osviitta jaetaan koteihin ke 9.4.2014. ISSN-L 2323-1688 ISSN 2323-1688 (Painettu) Seurakuntalehti Osviitta on luettavissa (pdf) seurakuntien verkkopalvelusta www.kotkanseurakunnat.fi Verkkolehti http://osviitta.kotkanseurakunnat.fi Tämän lehden valmistuksessa on noudatettu kansainvälisiä ISO laatu-, ympäristö- ja SFS kierrätysjärjestelmien standardeja. Kotka-Kymin seurakuntayhtymän tapahtumia Keskusteluillat To 13.2. klo 18 korttelikoti Muorikassa, Taruraitti 2, to 20.2. klo 18 korttelikoti Naapurissa, Korkeavuorenkatu 14 ja to 27.2. klo 18 Naisten iltapäivä La 22.3. klo 13-16 Nainen elämänsä kaarella Toivonsalissa, mukana Maijaliisa korttelikoti Ratikassa, Isännänraitti 3. Järj. Kotka-Kymin seurakuntayhtymän yhteiskunnallinen työ ja Kotkan korttelikodit Koskensalo. Järj. Kotkan, Kymin ja Langinkosken seurakunta Kotkan ja Langinkosken seurakunnan tapahtumia Sporttileiri 3.-6. -luokkalaisille 11.-13.4. Kotkan ja Langinkosken seurakuntien yhteinen Sporttileiri 3.-6. -luokkalaisille Ristiniemessä. Leirillä pääsee tutustumaan eri urheilulajeihin paikallisten osaajien johdolla ja voi näin ollen löytää itselleen vaikka mukavan harrastuksen. Leirille voi ilmoittautua 3.-28.3. Langinkosken seurakuntatoimistoon p. 05 225 5300. Leirille mahtuu 50 leiriläistä ja leirin hinta on 30 / leiriläinen.
Osviitta 15 Pyhäkoulutyö Ti klo 17 Iltamuskari Karhulan srk-keskuksessa. To klo 9.30-11 Musapyhis Boxilla, Karhulantie 31. To 30.1. klo 10.30 Helmikirkko ja musapyhis Kymin kirkossa (huom.päivä!) Su 2.2. klo 13 Boxin eskaripyhäkoulu Kynttilänpäivä tule tekemään oma kynttilä. Su 16.2. klo 10 Pyhäkoulutyön kirkkopyhä Kymin kirkossa. Kahvikonsertti Karhulan srk-keskuksessa su 9.2., 9.3., 13.4. klo 16. Kahvit ennen konserttia alk. klo 15.30. Vapaa pääsy. Ohjelma ja kahvi 5 euroa, Kymin srk:n musiikkityölle. Yhteislaulutilaisuudet To klo 14-15 Karhulan srk-keskuksen salissa, kanttori laulattaa. Kuorotoimintaa Tyttökuoro Silmut lauluharjoitukset ke klo 17-18 Karhulan srk-keskuksessa. Kuoroa johtaa kanttori Sinikka Vesala, p. 044 725 9122. Kymin kirkkokuoro lauluharjoitukset to klo 12-14 Karhulan srk-keskuksessa. Kuoroa johtaa kanttori Jarmo Kaijansinkko, p. 044 752 9502. Kymi Contento lauluharjoitukset to klo 18-19.30 Helilän srk-talossa, Suntionkatu 18. Kuoroa johtaa Marjo Tamminen, p. 050 524 8542. Seurakuntien yhteiset tapahtumat Kymi Contento laulaa ja laulattaa ti 18.2. klo 18 Karhulan srk-keskuksessa, vieraana Pekka Simojoki. Muut yhteislauluillat: 10.4. ja 15.5. Hiljaisuuden ilta To 30.1. klo 19 Kymin kirkossa, teejatkot sakastissa. Illat jatkuvat parittomina viikkoina kevätkauden. Lähetyspiirit Ma 20.1. klo 17 Askartelu- ja käsityöpiiri kokoontuu joka toinen ma Karhulan srk-keskuksen olohuone-salissa. Ke 15.1. klo 13-14.30 Keskipäiväinen piiri kokoontuu joka toinen ke Karhulan srk-keskuksen neuvotteluhuoneessa. Ke 15.1. klo 15-16.30 Metsäkulman piiri kokoontuu joka toinen ke Sunilan srk-talossa, Valliniemenk. 20. Siioninvirsiseurat Joka kuukauden 3. sunnuntai Karhulan srkkeskuksen olohuoneessa. 16.2., 16.3., 20.4., 18.5. Seurat klo 15, kahvitarjoilu klo 14.30. Tilaisuuksissa kootaan vapaaehtoinen kahviraha Kazanin kirkon rakentamiseen Keski-Venäjällä, Herättäjä-yhdistyksen Uralin rakennusprojektin kautta. Vähävaraisten ruokailu Ti klo 12 alk. Karhulan srk-keskuksessa. Hinta 1,50 euroa / henkilö. Neulekahvila (uusi) To klo 10-13 Kahulan srk-keskuksessa. Voit neuloa omia neuleita ja hyväntekeväisyyteen. 30.1., 13.2., 27.2., 13.3., 27.3., 10.4., 24.4. ja 8.5. Olohuone Ke klo 10-13 Karhulan srk-keskuksessa. Olohuone toimii vapaaehtoisin voimin. Voit tulla, lukea lehtiä, kahvitella tai jutella ja olla. Hartaushetki klo 10. Martan pirtti Ti klo 10-11.30 Karhulan srk-keskuksessa 28.1. alk. Jumppaa, ohjelmaa, kahvit (omakustan.hintaan). Diakonian vastaanotot Karhulan srk-keskuksessa vastaanotto ma klo 9-10 (ruuanjako) ja to klo 9-10. Sunilan srk-talossa, Valliniemenk. 20 vastaanotto klo 11-11.30 (verenpaineen mittausta), 17.2., 24.3., 28.4. Kuurojen kirkkopyhä Su 9.2. klo 10 Kotkan kirkossa. Diakonian kerhot Sunilan kerho ma klo 11.30-13 Sunilan srk-talossa, 17.2., 24.3., 28.4. Superkerho ma klo 13-14.30 Karhulan srkkeskuksessa, 10.2., 10.3., 7.4. Tavastilan kerho, kysy Kaija Kauppinen, p. 044 752 9525. Ruotsinkielistä toimintaa Perheiden ulkoilupäivä La 8.2. klo 10 Aittakorven srk-talolla, mm. Hembölen eläimiä. Perhepäivä Su 6.4. klo 11.30 Aittakorven srk-talossa. Ystävänpäiväjuhla Ma 10.2. klo 14 Langinkosken kirkolla. Metsolan lähetyspiiri 60 v. Mukana Diego Silva ja Salla Kurppa-Silva Costa Ricasta. Koko perheen konsertti Ma 17.2. klo 18 alk. Ruonalan kirkolla. Esiintyjänä on kolmesta karismaattisesta solistista ja akustisista instrumenteista koostuva gospel-yhtye Idän Ihmeet (www.idänihmeet.fi). Tapahtuma on ilmainen. Sisälle sanaa ilta To 6.2. alk. klo 18 Ruonalan kirkolla, Apostolien teot, Tero Hietanen ja Tero Kuparinen. Luentojen jälkeen iltapala (3 ) ja keskusteluryhmät. Ilm. ryhmiin viim. 31.1. p. 05 225 5300. Sanan ja rukouksen illat Su 23.2. Aittakorven srktalossa klo 17 Raamattutunti, Juho Sankamo, klo 18 Sanan ja rukouksen ilta, Juho Sankamo, Tero Hietanen. Su 30.3. Aittakorven srktalossa klo 17 Raamattutunti, Eliina Heinonen, klo 18 Sanan ja rukouksen ilta, Eliina Heinonen, Tero Kuparinen. Lähetystyön myyjäiset La 5.4. klo 11-12.30 Aittakorven srk-talossa. Diakoniatyön tapahtumia Liikuntaesteiset: pe 31.1. klo 11-14 juhlalounas Ristiniemessä. Hinta 20 euroa. Invataksikuljetus. Ilm. 27.1. mennessä Anna-Stina Tulokas p. 041 462 6205. Pe 21.2. ja 21.3. klo 11.30-13.30 Toivon kerho Langinkosken kirkolla. Invataksikuljetus, 2 /kerhokerta. To 17.4. klo 10 Näkö- ja liikuntaesteisten kiirastorstain ehtoollinen Sunilassa. Ilm. 3.4 mennessä Anna-Stina Tulokas p. 041 462 6205. Pe 23.5. Näkö- ja liikuntaesteisten retkipäivä Ristiniemessä, tied. Anna-Stina Tulokas p. 041 462 6205. Kuurot: Viittova Kotkanpesä to 6.3 ja to 3.4 klo 13 Langinkosken kirkon neuvotteluhuoneessa. Kuurojen kirkkopyhä su 9.2. klo 13 Langinkosken kirkossa. Viittomakielisen messun toimittaa Seppo Laukkanen. Ruokailu ja kirkkokahvit Toivonsalissa messun jälkeen. Talvileirit varhaisnuorille 23.-25.2. Talvileiri 6.-8. -luokkalaisille Höyterin kurssikeskuksessa. Ilmoittautua voi viim. 7.2. seurakuntatoimistoon p. 05 225 5300. Leirille mahtuu 30 leiriläistä ja leirin hinta on 25 euroa/ osallistuja. Leiri järjestetään yhdessä Kymin seurakunnan kanssa. 26.-28.2. Talvileiri 1.-5. -luokkalaisille Ristiniemen kurssikeskuksessa. Ilmoittautua voi viim. 7.2. seurakuntatoimistoon p. 05 225 5300. Leirille mahtuu 40 leiriläistä ja leirin hinta on 25 euroa/osallistuja. Varhaisnuorten kerhot Aittakorven srk-talo, Luhtipolku 3 Ke klo 17-18 sählykerho 1.-6.-luokkalaisille To klo 17-18 toimintakerho 1.-6.-luokkalaisille Ruonalan kirkko, Mäkeläntie 2 Ma klo 16.30-18 pelikerho 1.-6.-luokkalaisille Mussalon srk-koti os. Ruukkimaanpolku 1 Ti klo 17.30-19 taidekerho 1.-6.-luokkalaisille To klo 17.30-19 tyttökerho 1.-6.-luokkalaisille Haltijan kerhohuone, Haltijantie 1 To klo 17-18.30 kädentaitokerho kaikenikäisille Langinkosken kirkko, Langinkoskentie 1 Ti klo 17.30-19 kivikerho kaikenikäisille Ke klo 17.30-19 leikkikerho 1.-6.-luokkalaisille Koulukerhot Ma klo 14.30-15.30 sählyä 1.-3.-lk Metsolan koululla Ma klo 15.30-16.30 sählyä 4.-6.-lk Metsolan koululla Ke klo 15-16 sählyä 1.-5.-lk Mussalon liik. hallilla To klo 14-15 sählyä 1.- 3.-lk Ruonalan koululla To klo 15-16 sählyä 4.- 6.-lk Ruonalan koululla Liikuntakerho To klo 15-16 Aittakorven koululla 1.-3.-luokkalaisille Nuorten salibandy To klo 19.30-21 Jylpyllä Kyamkin salissa (7. lk ja siitä ylöspäin) Konsertit löytyvät sivulta 16. Aikuisten rippikoulu Liity kirkkoon!...mutta rippikoulu käymättä. Ei hätää! Tule aikuisten rippikouluun! Ryhmä kokoontuu iltaisin, ensimmäinen kokoontuminen 19.2.2014 klo 18, Karhulan srk-keskuksessa, Karhulantie 33. Lisätietoja Tuomi Larvi p. 044 762 9488, tuomi. larvi@evl.fi. Järj. Kotkan, Kymin ja Langinkosken seurakunta Sö 16.2. kl. 13 mässa i Pyttis kyrka, Tuomi Larvi. 23.3. kl. 13 Mässa i Langinkoski kyrka, Marjatta Kiukkonen. 20.4. kl. 13 Mässa i Kymi kyrka, Heikki Harvola.
16 Osviitta Elämän viimeiset hetket Yhteisvastuukeräyksen johtaja Tapio Pajunen pitää tärkeänä sitä, että saattohoitoa on saatavissa kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Avoimuus ja rehellisyys on saattohoidossa tärkeää, Tapio Pajunen sanoo. Jokaisen saattohoitoa tarvitsevan ihmisen on saatava asuinpaikastaan tai asemastaan riippumatta inhimillinen, laadukas ja lempeä elämän loppuvaiheen hoito, korostaa Yhteisvastuukeräyksen johtaja Tapio Pajunen. Hän on teologi ja diakoni ja toimii myös saattohoidon kouluttajana. Saattohoidon keskipisteenä on ihminen ja hänen elämänsä. Potilaan elämänlaatua pyritään pitämään mahdollisimman hyvänä myös elämän loppumetreillä, Pajunen korostaa. Saattohoidon eettisinä arvoina ovat hyvä hoito, ihmisarvon kunnioittaminen, ihmisen itsemääräämisoikeus ja oikeudenmukaisuus. Saattohoidon avulla pyritään myös häivyttämään kuoleman mystifiointia. Kuolema tulee nähdä luonnollisena, sillä se on yksi kaikkein tasa-arvoisimpia asioita ja koskee jokaista. Saattohoidossa asioista puhutaan niiden omilla nimillä: kuolemaa ei kielletä käyttämällä vältteleviä kiertoilmaisuja, kuten mennä pois tai nukkua ikuiseen uneen. Avoin, rehellinen puhuminen kuolemasta tekee elämän päätösvaiheesta monin tavoin helpompaa niin potilaalle kuin tämän läheisille ja hoitohenkilöstölle. Viimeisinä hetkinään jotkut kaipaavat ympärilleen läheisiä ihmisiä, jotkut haluavat olla yksin. Kuolema on elämän luonnollinen päätös. Lääketieteen ympärille on syntynyt terveysteollisuus, jonka yhtenä tavoitteena on ihmisen eliniän keinotekoinen pitkittäminen. Osa kuolee rauhallisen kuoleman, jossa ei ole hallitsematonta kärsimystä. Saattohoidon merkitys on suurin, kun kuoleva tarvitsee vaativaa kivunlievitystä. Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat kuoleman edellä katkaista lähes kaikki ihmissuhteensa ja olla yksin tai enintään hyvin pienen lähipiirin kanssa. Toiset taas vaativat, että kaikki mahdolliset sukulaiset ja ystävät pitävät tiiviisti yhteyttä ja ovat jatkuvasti vuoteen vierellä. Luopuminen synnyttää kuolevalle tuskaa ja ahdistusta, jonka voimakkuutta on mahdotonta käsittää. Perhe ja läheiset menettävät tärkeän ihmisen. Kuoleva itse joutuu valmistautumaan tilanteeseen, jossa hän menettää jokaisen itselleen rakkaan ihmisen ja kaiken sen, mikä on ollut tärkeää ja merkityksellistä. Saattohoidossa potilas voi turvallisesti elää elämänsä loppuvaiheet ja kuolla. Tämä antaa turvan myös työntekijälle. Kuoleman kohtaaminen kuuluu työhön. Potilaan kuolema on hyväksyttävä realiteetti, joka on kyettävä välittämään myös potilaan läheisille. Kipeitäkään asioita ei saattohoidossa saa kieltää, Tapio Pajunen kiteyttää. Ulla-Maija von Hertzen Konsertteja Langinkosken kirkossa Kristikko Kalle Virta on pastori, puhuja, raamatunopettaja ja muusikko. Lauluyhtye Seksti on kotkalainen lauluyhtye, joka toimii osana Langinkosken seurakunnan musiikkityötä. Kuva Petri Railo. Hanna Ekola on esittänyt sekä kevyttä että hengellistä musiikkia ja kirjoittanut kristillistä kirjallisuutta. Su 9.2. klo 16 Karu Erämaa laulukonsertti. Baritoni Kalle Virta konsertoi tunnettuja ja rakkaita hengellisiä lauluja Niilo Tuomenoksalta, Erkki Lemiseltä, Pekka Simojoelta, Anna-Mari Kaskiselta, Petri Laaksoselta ja Kari Tikalta. Tunnetuimpina lauluina kuullaan mm. Vaellusvirsi, Muukalainen ja Armolaulu. Lauluista on koottu erämaamatka, jonka taipaleina ovat Armon syvyys, Taivaan korkeus, Matkan pituus ja Saapumisen riemu. Baritoni Kalle Virta on pastori ja Kansan Raamattuseuran varatoiminnanjohtaja. Kalle Virtaa säestää kanttori Tarja Silvennoinen. Su 16.2. klo 16 Virrestä Viis Lauluyhtye Sekstin konsertti. Seksti laulaa virren viisi lisäksi virsikirjamme tuttuja koraaleja meiltä ja muualta. Ohjelmassa myös yhteislaulua. Su 2.3. klo 16 Hanna Ekolan konsertti. Säestäjänä Virpi Salo. Hanna Ekola aloitti kirkkokonsertit vuonna 1994 joten tänä vuonna Hanna kiertää Suomea juhlavuoden merkeissä - 20 vuotta kirkkokonsertteja. Tervetuloa konsertteihin