28.4. 2016 Kolmetoista lyöjää ja lumoava klarinetti Tampere Filharmonia & Tampereen Musiikkiakatemian opiskelijat Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Fabian Dirr, klarinetti
Torstai 28.4.2016 klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia & Tampereen Musiikkiakatemian opiskelijat Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Fabian Dirr, klarinetti EDGARD VARÈSE (1883 1965) Ionisation WOLFGANG AMADEUS MOZART (1756 1791) Klarinettikonsertto A-duuri K. 622 I Allegro II Adagio III Rondo: Allegro VÄLIAIKA DMITRI ŠOSTAKOVITŠ (1906 1975) Sinfonia nro 7 C-duuri op. 60, Leningrad I Allegretto II Moderato - Poco allegretto III Adagio IV Allegro non troppo Konsertti päättyy noin klo 21.30. Konsertin kaikenlainen taltiointi on kielletty. Orkesteria tukee: Orkesterin pääyhteistyökumppani: Lyömäsoittajana musiikkiuransa aloittaneen Santtu-Matias Rouvalin kapellimestarinura lähti huimaan nousukiitoon, kun hänet kutsuttiin yllättäen johtamaan Radion sinfoniaorkesteria 2009. Tämän jälkeen kapellimestari on ollut kysytty vierailija sekä kotimaisilla että lukuisilla kansainvälisillä konserttilavoilla. Hän on johtanut mm. Lontoon Philharmonia Orchestraa, Tokion sinfoniaorkestereita, BBC Kaapo Kamu Symphonya, Milwaukeen ja New Jerseyn sinfoniaorkestereita sekä Göteborgin sinfonikkoja. Lisäksi hän on Kööpenhaminan filharmonisen orkesterin päävierailija. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina Rouvali on ollut syksystä 2013. Sinfoniakonserttien lisäksi Rouvali on johtanut oopperaa, viimeisimpänä Verdin Kohtalon voiman Tampereen Oopperassa helmikuussa 2016. Tampereen Oopperaan Rouvali palaa keväällä 2018. Fabian Dirr aloitti musiikkiopintonsa 6-vuotiaana. Hän on valmistunut Hannoverin Musik und Theater -korkeakoulusta opettajanaan Hans Deinzer. Dirrin ohjelmistoon kuuluvat tunnetut klarinettikonsertot von Weberistä Coplandiin ja Debussyyn. Klarinetisti on esiin- Marco Borggreve tynyt useiden orkestereiden solistina ja työskennellyt lukuisten kapellimestareiden kanssa. Hän on myös aktiivinen kamarimuusikko ja vierailee säännöllisesti Deutschen Kammerphilharmonie Bremen -kokoonpanossa. Vuodesta 1995 Dirr on työskennellyt Dresdner Philharmonie -orkesterin sooloklarinetistina. Hän on Carus Ensemble Drensden -yhtyeen perustajajäsen ja musiikillinen johtaja. Lisäksi hän toimii klarinetinsoiton opettajana Carl Maria von Weber -korkeakoulussa.
Illan kokoonpano Konserttimestari Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari I viulu Maria Itkonen, 3. konserttimestari Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Lotta Laaksonen Katri Nikkanen Jaakko Nordman Vitali Torkkeli Martti Wiklund Riikka Alakärppä tp. Sanna Kokko tp. Nuppu Komsi tp. Hong You tp. Sonetta Harjanne m. Veera Hölsö m. Roope Jokinen m. Pessi Jouste m. Saara Kangas m. Elias Koivisto m. II viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Hanna Parviainen*** Anna Angervo Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Kristine Lilientale-Birzniece Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Kaisa Hiilivirta tp. Emma Kuosmanen m. Katariina Lankinen m. Tuiki Latvala m. Tuulia Tokola m. Alttoviulu Mikhail Slobodjaniuk, sooloaltisti György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Anneli Heinola Anne Korhonen Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen Elisabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Teele Jantsikene m. Marjukka Manner m. Sello Joona Pulkkinen, soolosellisti Lauri Kankkunen* Panu Saari*** Reinis Birznieks Miika Jämsä Sampo Liukko Elina Sipilä Virpi Välimäki Jyri Häkkinen m. Hannes Jämsä m. Vertti Viitasaari m. Kontrabasso Jarkko Uimonen* Petri Mäkiharju** Joni Armio*** Pentti Huhtinen Tuomo Kinnunen Juha Kleemola Antti Laulaja Heikki Lehtinen Paula Nääppä m. Akseli Porkkala m. Huilu Pekka Rankka** Nina Johnson*** Seppo Planman Saara Lehtinen m. Oboe Eva Neuszerova*tp. Juha Ala** Heikki Pöyhönen*** Klarinetti Jarmo Hyväkkö* Reetta Näätänen Andreas Heino m. Aki Minkkinen m. Fagotti Aleksei Dmitriev* Aleksandr Veryukhanov** Alexandru Cozma*** Julia Junttila m. Iiro Sinisalo m. Käyrätorvi Ismo Ponkala* Jouni Suuronen** Pasi Tiitinen*** Pauliina Koskela Timo Ruskeepää Jaakko Välimäki Petri Kivimäki m. Kalle Niemi m. Asseri Väisänen m. Trumpetti Jonas Silinskas* Alessandro Chiavetta** Sami Siikala***tp. Tapio Kilpinen Lauri Karhi m. Antti Riihimäki m. Emmi Savolainen m. Pasuuna Antti Hirvonen* Vygantas Silinskas** Mikhail Kapustin*** Niko Kultti m. Olli Palomäki m. Jori Villanen m. Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Petér Fodor*** Lyömäsoittimet Jyri Kurri* Tuomo Oravakangas*** Eppu Hietalahti m. Eero Kokkonen m. Touko Leinonen m. Tuomas Marttila m. Pauli Marttinen m. (piano) Akseli Ronimus m. Janne Savela m. Johanna Toivanen m. Tiia Toivanen m. Sakari Viitala m. Harppu Kirsti Vartiainen* Leea Nikku tp. Kosketinsoittimet Ville Hautakangas*tp. *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen m. musiikkiakatemialainen Huhtikuun viimeisessä kausikorttikonsertissa lavalla nähdään paljon vierailijoita: Tampere Filharmonian, Santtu-Matias Rouvalin ja solisti Fabian Dirrin lisäksi lavalla käy illan aikana yhteensä yli neljäkymmentä Tampereen Musiikkiakatemian opiskelijaa. Viimeksi vastaavia yhteistyöprojekteja on tehty vuonna 1993 Leif Segerstamin ja vuonna 2003 Eri Klasin johdolla. Nyt on Rouvalin vuoro. Yhteistyötä Musiikkiakatemian kanssa pohdittiin pitkään. Tämä projekti sai alkunsa oikeastaan jo pari vuotta sitten pidetystä Nuorten solistien konsertista, joka sekin on hieno yhteistyön muoto. Solistiset kokemukset ovat tärkeitä, mutta aivan yhtä tärkeää opiskelijoille on kokemus orkesterimuusikkoudesta, intendentti Helena Hiilivirta kertoo. Opiskelijat ovat harjoitelleet viime syksystä lähtien. Mukana on nuoria aina 15-vuotiaista musiikkiopistoopiskelijoista pian valmistuviin ammattikorkeakouluopiskelijoihin. Kaikki ovat sulautuneet orkesteriin mainiosti: Opiskelijat hyväksyttiin heti joukkoon ja kollegat tukivat heitä kaikessa. Ensimmäisen yhteisharjoituksen jälkeen tiistai-iltana kaikki näyttivät todella onnellisilta. Olen niin ylpeä, että he pystyvät soittamaan näin haastavaa musiikkia niin laadukkaasti ammattilaisten rinnalla, kertoo Musiikkiakatemian viulunsoitonlehtori Jaana Haanterä, yksi yhteistyön käynnistäjistä ja vetäjistä. Kävin sillon syksyllä johtamassa Musiikkiakatemian omaa porukkaa, ja yllätyin tosi ilosesti siitä, miten sairaan hyvin ne nuoret oli valmistautunu. Sillon jo tajusin, että tästä tulee iso
juttu sekä nuorille että meidän orkesterille, pohtii myös ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Ranskalaissyntyinen, myöhemmin yhdysvaltalaistunut Edgar Varèse tutustui lapsena luonnontieteisiin, mutta siirtyi hyvin pian aktiivisen musiikinopiskelun pariin. Luonnontieteiden opiskelu jätti kuitenkin nuoreen Varèseen kytemään eräänlaisen tutkija-asenteen, joka sai hänet kiinnostumaan myös äänestä monipuolisesti, ja juuri tähän kiinnostukseen hänen musiikkikäsityksensä lienee nojanneen. Tutkivaluonteinen taiteilija sävelsi 1900-luvun merkittävimpiä kokeilevia teoksia, jotka hyödyntävät toisinaan elektroniikka, toisinaan kekseliäitä tapoja käyttää instrumentteja ja toisinaan taas esineitä, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus ei suinkaan ollut musisointi. Varèse olikin kiinnostunut myös musiikista, joka pelaa muilla tekijöillä kuin säveltasoilla, ja innostui myös 1900-luvun alun futuristien hehkuttamasta hälyn estetiikasta. Ionisation on teos kolmelletoista lyömäsoittajalle ja yhteensä lähes neljällekymmenelle lyömäsoittimelle. Kantaesityksen aikaan maaliskuussa 1933 tällainen kokoonpano oli konserttisalin lavalla ennennäkemätön ja myös monella tapaa ennenkuulumaton: erikoisten instrumenttien, kuten hälytyssireenien, lisäksi sävellystyön pohjaaminen ensisijaisesti rytmiin ja dynamiikkaan oli länsimaisen taidemusiikin yhteydessä aivan uutta. Uutuus viehätti ja viehättää edelleen: teos on vakiintunut olennaiseksi osaksi lyömäsoitinohjelmistoa. Tänä iltana Tampere Filharmonian muusikot ja Musiikkiakatemian opiskelijat paneutuvat teokseen yhdessä. Varèsen äänimaailman jälkeen siirrytään klassismin pariin. Ihmelapsen maineessa varttunut, vähitellen säveltäjänasemansa vakiinnuttanut Wolfgang Amadeus Mozart oli 1780-luvulle tultaessa ehtinyt jo matkustella vilkkaasti ympäri Eurooppaa ja kyllästyä kotikaupunkiinsa Itävallan Saltzburgiin tyystin. Mozart avioitui Constanze Weberin kanssa kesällä 1782, ja pariskunta asettui kulttuurikaupunki Wienin sykkeeseen. Mozart kirjoitti Wienissä pitkän liudan arvostetuimpia sävellyksiään, yhtenä tärkeimmistä tänään kuultavan klarinettikonserton. Wienissä asusteli myös Anton Stadler, klarinettivirtuoosi, jolle monet aikalaissäveltäjät omistivat teoksiaan. Stadler ei ollut ainoastaan valovoimainen muusikko, vaan myös instrumenttinsa innokas kehittäjä: hän teki ahkerasti tunnetuksi basettiklarinettia, jonka ääniala ulottuu duuriterssin verran perinteistä klarinettia alemmas. Näille kahdelle, basettiklarinetille ja Stadlerille, Mozartkin kirjoitti konserttonsa. Basettiklarinetin suosio ei kuitenkaan ottanut tuulta siipiensä alle, ja innostus esittää Mozartin musiikkia kyseisellä instrumentilla hiipui. 1900-luvun jälkipuoliskolla kiinnostus vanhaa kunnioittaviin, autenttisiin esitystapoihin lisääntyi ja basettiklarinettikin nousi taas puheenaiheeksi. Tänään sitä ei kuitenkaan kuulla. Sillä, että soittaa tavallisella klarinetilla, menettää alkuperäisteoksesta vain hyvin vähän ääniä. Monien uusien basettiklarinettien soundi on sellainen eräänlainen kompromissi, siksi on parempi soittaa hyvääänisellä klarinetilla. Soundi on kuitenkin niin valtavan tärkeä asia, toteaa illan solisti Fabian Dirr. Lumoava ja harkittu varhain sävelkielessään kypsyneen säveltäjän teos valmistui vuonna 1791, samana vuonna, jona Mozartin valitettavan lyhyeksi jäänyt elämä päättyi. Mozartilla oli omat vaikeutensa ja sairautensa, ja tiedämme, että hän kirjoitti tämän konserton lähellä kuolemaansa. En voi kuitenkaan kuulla siinä mitään päättymiseen liittyvää. Oikeastaan en ole koskaan tajunnut, miten on mahdollista, että joku, joka kärsii taloudellisista tai terveydellisistä vaikeuksista, kirjoittaa musiikkia, joka on kuin suoraan taivaasta, Dirr pohtii. Hän on soittanut Mozartin konserttoa lukuisia kertoja niin pienempien kuin suurempienkin orkestereiden kanssa. Tästä konsertista hän on erityisen iloinen. Tampere Filharmonia on hieno orkesteri, ja tiedän, että tästä tulee erityisen hieno esitys. Konsertin päättää odotettu jättiteos, Dmitri Šostakovitšin seitsemäs sinfonia, joka kantaa lisänimeä Leningrad. Venäläismestari aloitti 1942 kantaesitetyn teoksen sävellystyön Leningradissa, nykyisessä Pietarissa, 1930-luvun lopussa. Saksalaiset piirittivät Leningradin alkusyksystä 1941. Piiritys kesti tammikuuhun 1944 saakka ja vaati satoja tuhansia uhreja. Ruoan säännöstely oli ehdottoman ankaraa, ja esimerkiksi lämpimästä vedestä oli kova pula. Šostakovitš perheineen evakuoitiin Kuibyševiin, nykyiseen Samaraan, jo piirityksen alkuvaiheessa lokakuussa 1941. Volgan rannalla sijaitsevassa kaupungissa Šostakovitš viimeisteli sinfoniansa, jonka on sittemmin kuultu soivan kansallismielistä, taistelutahtoa kasvattavaa tunnelmaa ja toisaalta niin natsi-saksan kuin Stalinin hirmuvallankin vastaisia säveliä. Ennen kaikkea sen on ajateltu soivan Leningradissa menehtyneiden muistolle. Se, mitä Šostakovitš musiikillaan lopulta viestittää, jää historiallisista vinkeistä huolimatta jokaisen kuulijan oman tulkinnan varaan. Selvää kuitenkin on, että säveltäjä joutui läpi elämänsä työstämään teoksia rinnakkain konserttilavoille ja pöytälaatikkoon. Hän kärsi vuosikausia epävakaasta poliittisesta ilmapiiristä, joka sai pysyttelemään varpaillaan. Niinpä säveltäjän nähdäänkin usein peitelleen sanottavansa ironiseen huntuun, joka saa musiikin kuulostamaan voitontah-
toiselta. Poliittiset tilanteet kärjistyivät säveltäjän ympärillä kauheuksiksi, joita ei voinut kuvata sanoin, mutta sävelet, naamioidut tai naamioimattomat, antoivat siihen mahdollisuuden. Tänään teoksen tulkitsevat Tampere Filharmonia ja Musiikkiakatemian opiskelijat. Leningrad-sinfonia on jotenkin niin koskettava, niin villin murskaava, että ajattelimme nuorten tarttuvan siihen, kertoo Haanterä ja jatkaa: Soitin itse Tampere Filharmoniassa viisitoista vuotta, ja viihdyin todella hyvin. Nyt, opettajana, halusin antaa nuorille jotakin samaa. Tiesin minkälainen se kokemus voi olla, ja jo ensimmäisen harjoituksen jälkeen tajusin, että tää on avannu heille jotain ihan uutta. Opiskelijat ovat itsekin tyytyväisiä: Tää on ihan huikee, ainutlaatunen kokemus, tiivistää 15-vuotias viulisti Katariina Lankinen. Ikätoverinsa Saara Kangas on samoilla linjoilla: Ois isona kiva soittaa orkesterissa, joten tämä on tosi opettavaista. Viikon parhaasta hetkestä nuoret viulistit ovat yhtä mieltä: Se ensimmäinen yhteinen läpisoitto, Kangas toteaa, ja Lankinen jatkaa: Se tunne, kun sai kuulla, miltä se tällaisessa orkesterissa kuulostaa. Kun saa olla siellä keskellä, mukana, ja oikeesti soittaa ammattilaisten kanssa. Siinä on ihan huikee ero! Nuoret viulistit odottavat konserttia malttamattomina: On niin hienoa päästä soittamaan niin isossa konsertissa niin monelle ihmiselle. Mennä sinne sen porukan kanssa. Niin ku ammattilainen. Mukamas. Miltäköhän se sitten tuntuu? Ja miltäköhän se täysi sali näyttää sieltä lavalta katsottuna? Teksti: Maija Leino Ke 4.5. klo 19 Tampere-talon Iso sali NUORTEN SOLISTIEN KONSERTTI Tampere Filharmonia Klaus Mäkelä, kapellimestari solistikilpailun voittajat Glinka Bach Mozart Binge Rowley Séjourné Molter Tšaikovski Tomasi Liput 23/18/10/6, opiskelijat konserttipäivänä 2 Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen TAMPERE FILHARMONIA www.tamperefilharmonia.fi