Ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistön kevätkokous Helsingissä 7.-8.5.2012 Pöytäkirjan yhteenveto Paikka: Suomi-Seura, Mariankatu 8 Aika: maanantai 7.5. - tiistai 8.5.2012 1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja Ville Itälä avasi kokouksen 7.5.2012 kello 9.00. 2. Läsnäolijoiden toteaminen ja asialistan hyväksyminen Läsnäolijat todettiin ja asialista hyväksyttiin Läsnä: Puheenjohtaja, puhemies Ville Itälä Alueiden puhemiehet (varapuhemiehet): Wladimir Kokko (Itä-Eurooppa), Seija Sjöstedt (Pohjois-Eurooppa), Reino Ruusunen (Keski- Eurooppa), Raimo Luokomaa (Välimeren maat, Lähi-itä ja Afrikka), Marita Cauthén (USA ja Latinalainen Amerikka), Risto Söder (Australia ja Aasia), Niilo Saari (Kanada), Johannes Helander (suomenruotsalaiset maailmalla) Suomi-Seura ry: toiminnanjohtaja Paula Selenius, päätoimittaja Leena Isbom ja parlamenttisihteeri Tina Nordqvist (siht.) 3. Tulevien tapaamisten taustat Keskusteltiin kirjeäänestyshankkeen etenemisestä ja tulevasta ministeriön tapaamisesta. Puhemies Itälä kertoi, että Keski-Euroopan aluekokouksen yhteydessä Unkarissa oli keskusteltu mahdollisuudesta viedä eduskuntaan ns. kansanedustaja-aloite. Mikäli oikeusministeriö ei tee aloitetta kirjeäänestyksen eteenpäin viemisestä, asiaa voidaan edistää suoraan eduskunnan kautta. Lakialoite jätetään eduskunnalle kansanedustajien aloitteesta. Kansanedustaja-aloite harvoin johtaa lainsäädäntöön yksinään. Tavoitteena olisi herättää tietoisuutta ja keskustelua kirjeäänestyksestä. Mitä enemmän kansanedustajia saadaan allekirjoittamaan aloite, sen parempi. Se on hyvä pohja työllemme kirjeäänestyksen saamiseksi jos asia ei yhtään etene ministeriössä ja hallitusaloitetta ei ole vieläkään näkyvissä. Kirjeäänestyksen seuraava tavoite on vuoden 2015 Eurooppa-vaalit. Todettiin vielä, että kevään presidentinvaaleissa ulkomailla oli ollut paljon ongelmia äänestyksissä. Ulkosuomalaisten äänestysprosentti oli kuitenkin noussut noin 20 %:iin ja se näkyi hyvin eri ulkomaan äänestyspaikoissa, hyvässä ja huonossa. Keskusteltiin Raha-automaattiyhdistyksen edustajan tapaamisesta. Selenius totesi, että järjestelmä on tähän mennessä toiminut niin, että RAY ei ole maksanut avustuksia ulkomaille. Jos
avustuksia on poikkeuksellisesti myönnetty ulkomailla järjestettäviin projekteihin, rahoja on aina hallinnoinut jokin suomalainen taho. Samalla periaatteella voitaisiin ajatella, että Suomi-Seura voisi toimia välikätenä jos ulkosuomalaisjärjestöt tai hakevat avustuksia. Saari kertoi Sudburyn lepokodin laajennushankkeesta. Tarkoituksena olisi anoa avustuksia Suomesta materiaalihankintoihin, erityisesti kuntoutuslaitteisiin. Kokko kertoi Inkerinmaalla RAY:n avustuksella 1990-luvulla tehdystä hankkeesta, jolloin rakennettiin vanhainkoti inkerinsuomalaisille. Tuen vastaanottaja oli silloin Suomessa rekisteröitynyt tukiyhdistys. Keskusteltiin sisäasiainministeriön vierailusta ja ulkosuomalaispoliittisesta ohjelmasta. Selenius kertoi, että ohjelman teko on kesken. Ministeriöstä on tiedotettu, että hankkeessa on viivästyksiä. Ohjelman piti valmistua viime vuoden syksyllä. On myös sovittu mihin osioihin Suomi-Seura osallistuisi. Suomi-koulujen rahoitustilanne on jälleen vakava. Selenius kertoi, että koska opetusministeriö ei ole maksanut eduskunnassa luvattua lisärahoitusta kokonaisuudessaan, Opetushallituksen esitys on, että Suomi-koulujen eduskunnassa 2011 myönnetystä 150 000 :sta käytetään osa myös muiden momenttien lisärahoituksen maksamiseen. Näin ollen muiden momentilla olevien järjestöjen avustukset pysyisivät samoina tai jopa nousisivat mutta Suomi-koulujen avustukset laskisivat. 4. Alueraporttien esittely Alueraportit ovat varsinaisen pöytäkirjan liitteinä ja ovat myös luettavissa ulkosuomalaisparlamentin kunkin alueen omalla [sivuilla]. 5. Sihteeristön tilannekatsaus ja ajankohtaiset asiat Sihteeristö huomautti, että aloitteidentekijöiden kannalta, sihteeristön raportti edellisen istunnon päätöslauselmien edistämisestä tulee aika lailla myöhään. Aloitteiden jättöaika on kolme kuukautta ennen istuntoa ja raportti lähetetään istunnon osallistujille kuukautta ennen istuntoa. Sovittiin, että sihteeristö laati alustavan tilannekatsauksen, vuoden 2010 päätöslauselmien etenemisestä, joka julkaistaan ulkosuomalaisparlamentin nettisivulla pikimmiten. Samoin keskusteltiin päätöslauselmien voimassaolosta. Periaatteessa jokainen päätöslauselma pysyy voimassa mutta koska parlamentin aikana on annettu lähemmän 400 päätöslauselmaa, kaikkien valvonta, saati sitten edistäminen, ei ole käytännössä mahdollista. On siis suositeltavaa, että erityisesti tärkeimmistä ja erityistä ponnistusta vaativista edunvalvontatehtävistä jätetään joka istuntoon uusi aloite. Ruusunen totesi, että Keski-Euroopan Budapestin aluekokouksessa oli ehdotettu, että parlamentti valitsisi yhden pääasian, jota parlamentti ja sihteeristö ajaisivat. Puhemiehistö totesi, että vaikka asiassa on hyvät puolensa, mm. resurssi ja näkyvyyden kannalta, ajatus ei ole käytännössä toivottava. Ensinnäkin, ensisijaisen tehtävän valitseminen monien tärkeiden asioiden välillä on vaikeaa ja mahdollisesti jopa syrjivää. Toiseksi, parlamenttikauden aikana moni asia voi muuttua eikä parlamentissa tehty priorisointipäätös silloin vastaa todellisuutta. Perinteisesti puhemiehistö on päätöslauselmista valinnut toimikaudelleen keihäänkärkiä, johon on keskitetty. Ehdotettiinkin, että puhemiehistö voisi tehdä painettuihin päätöslauselmiin alkusanat, jossa todetaan mitkä päätöslauselmat muodostavat puhemiehistön prioriteetteja. Näin
päätöslauselmiin saataisiin selkeyttä ja tiedotettaisiin myös ulospäin mitkä asiat ovat parlamentissa toimikauden tärkeimpiä. Parlamentin työ olisi ulospäin selkeämpi vaikka edelleen edistetään kaikkia päätöslauselmia. Päätettiin, että puhemiehistö tekee parlamentille ehdotuksen keihäänkärjistään päätöslauselmien hyväksymisen yhteydessä. Puhemiehistö painotti edelleen, että vaikka tällainen johdanto tehdäänkin, jossa nostetaan joitakin asioita esille, kaikki parlamentin päätöslauselmat ovat tärkeitä ja osa edunvalvontatyötä. Samoin puhemiehistö haluaisi korostaa Suomi-Seuran roolia parlamentin päätöslauselmien edunvalvontatyössä. Sihteeristö lähettää puhemiehille ehdotuksen johdannosta hyvissä ajoin ennen seuraavaa puhemiesten kokousta 24.10., jotta puhemiehet voivat ottaa kantaa esitettyihin prioriteetteihin. Esitys perustuu parlamenttiin tulleille aloitteille. Johdanto saa lopullisen muotonsa kun parlamentti on tehnyt päätöksensä päätöslauselmista istunnossa 27.10.2012. Oikeusministeriön vierailun seurauksena puhemiehistö totesi, että jollei ministeriöstä saada tietoa siitä, että muutkin hallituspuolueet ovat suhtautuneet kirjeäänestyshankkeeseen positiivisesti, tai jollei tietoa kuulu ollenkaan loppukevään aikana, puhemiehistö ja Suomi-Seura vievät kirjeäänestyshankkeen eduskuntaan ja ryhtyvät valmistelemaan kansanedustaja-aloitetta. Seuraava puhemiesten kokous pidetään ulkosuomalaisparlamentin istunnon yhteydessä 24.10.2012. Helsinki 22.5.2012 Tina Nordqvist parlamenttisihteeri
Ulkosuomalaisparlamentin kevätkokouksen vierailujen keskustelumuistiot 1. Tapaaminen ulkoasianministeriön edustajien kanssa Maanantai 7.5.2012 klo 13.30 Läsnä: suurlähettiläs Matti Lassila, hallinnollinen avustaja Pirjo Schwalenstöcker, ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö, toiminnanjohtaja Paula Selenius, tiedotuspäällikkö Leena Isbom, parlamenttisihteeri Tina Nordqvist Suurlähettiläs Lassila esitti ulkoasiainhallinnon kunniakonsuliverkostoa ulkomailla ja sen toimintaperiaatteita. Suomella on n. 400 kunniakonsulia ympäri maailman. Venäjällä ei ole yhtään koska se ei ole Venäjällä tapana. Kunniakonsulijärjestelmää säätävät kansainväliset sopimukset, kansallinen lainsäädäntö sekä kansainvälinen ja kansallinen käytäntö. Kyseisen maan suurlähettiläs valmistelee kunniakonsulin rekrytointia ja esittää ehdokasta ministeriölle. Ministeriö tekee päätöksen kunniakonsulinimityksestä. Nimitys tehdään toistaiseksi. Edustusto on vastuussa kunniakonsulin perehdyttämisestä. Kunniakonsulitehtävä on kunniatehtävä. Tehtävän suorittamiseen ei liity palkkausta, velvoitteita eikä sanktioita. Kulukorvauksetkin ovat harvinaisia. Jos kunniakonsuli laiminlyö tehtäviään tai muuten syntyy ongelmia tehtävän tai henkilön kanssa, paikallinen suurlähetystö on vastuussa. Myös ministeriö Helsingissä voi ottaa tehtäväkseen selvittää. Puhemiehistö totesi, että ulkosuomalaisten kannalta kunniakonsuleilta tulisi voida vaatia yhteyksiä paikalliseen suomalaisyhteisöihin ja perehtymistä Suomen asioihin ja suomalaiseen kulttuuriin. Korostettiin myös, että jos palveluiden, kuten vaalitoimitusten, järjestäminen, on annettu kunniakonsuleiden tehtäväksi, nämä tehtävät pitäisi hoitaa niin, että ne todellakin palvelevat paikallisia suomalaisia. Toiseksi oltiin huolissaan siitä, että jos kunniakonsuleiden apuun nojaudutaan tulevaisuudessa entistä enemmän, tehtävä kokee eräänlaisen inflaation. Samoin, jos suunnitellut säästöt joudutaan toteuttamaan ulkoasiainhallinnossa, on odotettavaa, että kunniakonsuleiden tehtäväkenttä laajenee. Miten silloin pidetään huolta siitä, että mahdollisesti lähetystöjen konsulipalveluja korvaavat kunniakonsulit huolehtivat suomalaisten ja Suomen kansalaisten palveluista? Lassila totesi, että kuten todettu, tehtäviä maailmalla riittää eikä lisää rahaa näiden hoitoon ole luvassa. Tämä lisää paineita kunniakonsulijärjestelmälle kun pyritään kattamaan Suomen ja suomalaisten intressejä eri puolella maailmaa. Tämä voi myös tarkoittaa kunniakonsuliverkoston kasvattamista. Hän ehdotti, että rekrytointiprosessissa voitaisiin entistä enemmän myös konsultoida paikallisia suomalaisia ja siinä yhteydessä myös ulkosuomalaisparlamenttia. Puhemiehistö totesi olevansa käytettävissä, kuten Suomi-Seurakin. Itälä kysyi miltä näyttävät ministeriön säästösuunnitelmat tällä hetkellä. Lassila vastasi, että tällä hetkellä lakkautuspäätöksen on saanut Islamabadin suurlähetystö Pakistanissa. On ollut puhetta 15 toimipisteen lakkauttamisesta mutta sen konkreettisempia päätöksiä ei ole tehty. Luultavammin lakkautusuhan alla ovat pääkonsulivirastot ja jotkut Aasian toimipisteet. Hän totesi myös, että vaikka Pohjoismaisesta toimipisteyhteistyöstä on ollut muita hyötyjä, ne eivät ole tuoneet juurikaan kustannussäästöjä. 2. Tapaaminen oikeusministeriössä Maanantai 7.5.2012, klo 15.30, oikeusministeriö. Läsnä: erityisavustaja Malin Brännkärr, yksikön johtaja Johanna Suurpää, vaalijohtaja Arto Jääskeläinen ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö, toiminnanjohtaja Paula Selenius, tiedotuspäällikkö Leena Isbom, parlamenttisihteeri Tina Nordqvist Brännkärr kertoi, että ministeriö on tiedustellut muilta hallituspuolueilta maaliskuun alussa, voidaanko periaatteellisella tasolla edetä kirjeäänestyshankkeessa. Kaikilta puolueilta ei vielä ole tullut vastausta. Kaksi puoluetta on vastannut myöntävästi, kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit. Ministerin oma puolue, ruotsalainen kansanpuolue, kuitenkin suhtautuu myös hankkeeseen positiivisesti. Brännkärr lisäsi, että vastauksia on toivottu parin viikon sisällä, eli tämän kuun (toukokuu) aikana. Itälä tiedusteli mitä tämä tarkoittaa kirjeäänestyksen aikataulun kohdalla. Jääskeläinen kertoi, että jos muut hallituspuolueet suhtautuvat hankkeeseen positiivisesti niin työ lähtee liikkeelle syksyllä 2012, marraskuussa, kunnallisvaalien jälkeen. Lakiesitys käsiteltäisiin eduskunnassa keväällä 2013 juhannukseen mennessä. Syksyllä 2013 olisi siis seuraavien vaalien säännöt ja järjestelmä selvillä ja laki tulisi voimaan syyskuussa 2013. Brännkärr totesi, että koska kirjeäänestyksestä ei ole mainintaa hallitusohjelmassa niin pitää hakea kaikkien hallituspuolueiden hyväksyntä hankkeelle ennen kuin aloitetaan valmistelutyö. Ministeriön lähettämä kysely oli periaatteellisella tasolla, yksityiskohtia kirjeäänestyksestä ei pyydetty kannanottoa. Itälä totesi, että jos saadaan kaikkien hallituspuolueiden hyväksyntä, työstä tulee nopeampi prosessi. Jääskeläinen kertoi, että hanketta on
työstetty koko ajan ministeriössä ja valmistelu on koko ajan meneillä. Ministeriö haluaa myös hakea lisää asiantuntijalausuntoja kun hanke etenee ja konkretisoituu. Itälä totesi, että kirjeäänestys on myös tapa tehdä säästöjä. Jääskeläinen vastasi, että säästöjä toki tulee mutta myös uusia kuluja, varsinkin kirjeäänestyksen alkuvaiheessa. Kustannusten odotetaan tippuvan kun edustustot sopeutuvat uuteen järjestelmään. Silloin on myös odotettavissa, että säästöjä tulee kun äänestyspaikkoja lopetetaan. Itälä kysyi vielä minkä maan mallia ministeriön valmistelussa on käytetty. Jääskeläinen vastasi, että lähin esimerkki on varmasti Ruotsi, ehkä Virokin. Itälä huomautti, että kirjeäänestyksessä on hänen näkemyksensä mukaan kyse perusoikeuden harjoittamisesta vastaan vaalisalaisuuden tärkeydestä. Hän toivoi, että ehkä valmistelun yhteydessä Korkein hallinto-oikeus voisi ottaa kantaa tähän asetelmaan. Suurpää totesi että yhdenvertaisuusperiaate on tärkeä ja perusoikeusnäkökulma on kirjeäänestyksessä selvä. Nämä kaksi selvästi puoltavat kirjeäänestyksen käyttöönottoa. Ruusunen kertoi, että kentällä on havaittavissa selvää turhautumista asian hitaaseen käsittelyyn. Jääskeläinen totesi, että tässä on nyt kysymys poliittisesta tahdosta koska tekninen toteutus ja malli on jo olemassa. Helander kysyi onko malli teknisesti valmis ja mitä puhemiehistö voi tehdä asian edistämiseksi? Jääskeläinen vastasi, että teknisesti hanke on hyvällä mallilla ja jos poliittinen tahto löytyy niin hanke viedään läpi. Brännkärr lisäsi, että ministerillä on tahtoa viedä tämä asia eteenpäin ja hallitukseen. Itälä kysyi vielä sähköisestä äänestyksestä. Tämä vaihtoehto tulee myös kentällä puheeksi aina kun keskustellaan ulkosuomalaisten äänestämisestä mutta itse parlamentti ei ole ottanut asiakseen ajaa Internet- tai sähköistä äänestystä. Suurpää totesi, että sähköisen äänestyksen toteuttamiseen ei ole minkäänlaisia suunnitelmia tällä hetkellä. Ministeriö toki seuraa kansainvälistä kehitystä. Jääskeläinen lisäsi, että tällä hetkellä ei ole resursseja kehittää molempia. Hän mainitsi yhdeksi ongelmaksi myös ulkosuomalaisten mahdolliset tunnistukset, joita tarvitaan kun äänestetään sähköisesti. Ulkosuomalaisilla ei yleisesti ole pankkitunnuksia eikä sähköistä e-henkilökorttia. Hän korosti vielä, että sähköinen äänestäminen toki ratkaisisi osan ongelmista mutta myös toisi uusia ratkaistavaksi. Tämän lisäksi kustannukset uudistuksen toteuttamiseksi ovat aivan toista luokkaa kuin kirjeäänestyksessä. Itälä lisäsi vielä, että kun ulkoasiainhallinto tekee leikkauksia ja edustustoverkko harvenee, on odotettavissa, että äänestäminen ulkomailla vaikeutuu entisestään. Silloin kirjeäänestys on ainoa tapa turvata ulkosuomalaisten realistisen äänioikeuden. Todettiin vielä, että ulkosuomalaisparlamentin asiaksi jää vaikuttaa poliittiseen tahtotilaan ja puhua puolueille, erityisesti hallituspuolueille, asian puolesta. 3. Tapaaminen Raha-automaattiyhdistyksen edustajan kanssa. Maanantai 7.5.2012 klo 17.00, Suomi-Seura ry. Läsnä: valmistelupäällikkö Hilppa Tervonen, ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö, toiminnanjohtaja Paula Selenius, tiedotuspäällikkö Leena Isbom, parlamenttisihteeri Tina Nordqvist Tervonen aloitti toteamalla, että perinteisesti Raha-automaattiyhdistys ei ole rahoittanut projekteja ulkomailla. Tiedusteluihin on vastattu epämääräisesti ei. Poikkeuksina on ollut Merimieskirkko, joka on saanut avustusta ulkomailla toimiville projekteille ja inkeriläisprojektit 1990-luvulla. Viime aikoina on esim. Aurinkorannikolta tullut hakemuksia, joita on hylätty juuri ulkomaa-kriteerin pohjalla. Tästäkin johtuen on keskusteltu siitä, onko tämä ehdoton ei ulkomailla tapahtuville projekteille järkevä. Keskustelun seurauksena RAY on muotoillut uudet hakukriteerit. Kriteereistä on jo tehty esitysluonnos ja lopullinen versio tulee RAY:n Internet-sivulle kun se on vahvistettu. Tervonen selosti lyhyesti luonnoksessa esiintyviä kriteerejä. Ensinnäkin, hakijan tulee olla Suomessa rekisteröity yhdistys tai säätiö. Hankkeen tavoitteena on oltava terveys tai sosiaalinen hyvinvointi. Hanke tulee keskittyä riskien ehkäisemiseen ja ongelmakohtien auttamiseen. Toiminta, johon haetaan avustusta, ei saa olla julkisen palvelun piirissä eikä kilpailla julkisten palveluiden kanssa. Hakijan täytyy sen lisäksi osoittaa että se on vakiintunut toimija alueella ja sillä tulee olla asianmukaisia yhteistyökumppaneita kohdemaassa. Lisäksi on oltava hyvät yhteydet Suomessa toimiviin saman alan järjestöihin. Toiminta, johon haetaan avustusta, tulee olla samaa kuin Suomessa harjoitetaan. Ajatus on, että hyvät käytännöt siirtyisivät hankkeen mukana Suomesta ulkomaille ja olisi hyödyksi siellä asuville suomalaisille. Toimintamallien pitää olla yleisessä käytössä ja avoimia. Lyhyesti tärkein toimintamalli on siis että hakija on vakiintunut toimija, joka hankkeessa tekee yhteistyötä muiden suomalaisten toimijoiden kanssa ja jolla on linkit Suomeen. Saari selosti Kanadan Sudburyn Finlandia Villagen tilannetta. Todettiin, että materiaalihankintoihin RAY ei myönnä avustuksia mutta että yhteistyömalleja voi hyvin kehitellä, jotka sopisivat tuen piiriin. Nordqvist kysyi miten RAY voi tukea varhaiskasvatusikäisiä. Tervonen totesi, että RAY:n toiminnassa näkökulma on vahvasti sosiaalinen ja terveyteen keskittynyt. Lastensuojelunäkökulma on siten tässä olennaisin ja sopivin. Hän kertoi vielä, että RAY:n tehtävä tähän mennessä on ehdottomasti keskittynyt juuri sosiaali- ja terveysaspekteihin. Kun kulttuuria otetaan mukaan RAY:n tavoitteiden toteuttamiseen syntyy rajapintaa Veikkauksen toiminnan kanssa, joka ei ole ongelmatonta. Tähän mennessä on katsottu, että projektin tuloksena tulee olla selvä sosiaalinen ja
terveydellinen tulos, silloin se on RAY:n tukitoiminnan piirissä. Yhteistyötä on myös tehty opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa kun on ollut yhteisiä tavoitteita. Itälä totesi, että RAY:n ja Veikkauksen asemaa kiinnostaa myös EU:ta. Kun rajapinnat yhdistyvät syntyy julkisesti tuettua kilpailua ja sitä tulee EU:n määräysten mukaan avata muillekin toimijoille. Kysymys tulevaisuudessa on, miten kauan EU sallii RAY:n ja Veikkauksen monopoliaseman ja pitääkö Veikkauksen ja RAY:n yhdistyä tulevaisuudessa. 4. Tapaaminen valtiosihteeri Merja Anttooran kanssa Tiistai 8.5.2012 klo 9.30, sisäasianministeriö Läsnä: valtiosihteeri Merja Anttoora, ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö, toiminnanjohtaja Paula Selenius, tiedotuspäällikkö Leena Isbom, parlamenttisihteeri Tina Nordqvist Valtiosihteeri Anttoora pahoittelin ministerin puolesta, että hänen piti peruuttaa tapaaminen. Hän kertoi, että hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma on tekeillä, mutta että siihen on tullut viivästyksiä. Se päivitetään suurin piirtein vastaamaan samaa rakennetta kuin edellinenkin. Hän totesi, että päivittämistyössä on tullut esille kysymys siitä, olisiko aiheellista miettiä ulkosuomalaisasioista vastuun siirtoa toiseen ministeriön alaisuuteen. Hän halusi kuulla ulkosuomalaisparlamentin näkemyksen tästä ja lisäsi, että mitään päätöstä asiasta ei ole tehty. Ohjelmaan olisi kuitenkin tulossa ehdotus. Koska Suomi-Seuran ja ulkosuomalaisten asiat hyvin paljon liittyvät opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan, ensisijainen ajatus olisi siirtää ulkosuomalaiset myös tämän ministeriön toimivallan alle. Selenius totesi, että perinteisesti ulkosuomalaiset ovat olleet työministeriön alaisuudessa mutta kun ministeriöiden toimikentät jaettiin uudelleen, sisäasiainministeriö otti ulkosuomalaistehtävät. Anttoora totesi, että myös se, että kotouttamisasiat on siirretty pois sisäasiainministeriöstä puoltaisi ulkosuomalaisasioiden siirtoa. Itälä totesi, että ajatus on looginen ja että ulkosuomalaisille ja ulkosuomalaisparlamentille ei sinänsä ole väliä minkä ministeriön alaisuudessa toimitaan, kunhan toimitaan. Anttoora kertoi ottavansa puhemiehistön näkemykset huomioon ja neuvottelevansa muun hallituksen kanssa siitä, miten ja mihin tämä siirto tapahtuisi. Anttoora kysyi vielä ajankohtaisista ulkosuomalaisasioista. Keskusteltiin kirjeäänestyksestä. Anttoora totesi, että lähtökohtana pitää olla, että äänestämistä helpotetaan ja miten se tehdään turvallisesti. Hän lisäsi, että on hyvä että ongelmia tiedostetaan mutta hänen mielestä perusoikeuksien kunnioittaminen pitäisi olla pääasia. Keskusteltiin myös Suomi-Kouluista. Itälä selosti viimeisimpiä tapahtumia, jossa eduskunnan antamat lisämäärärahat oltaisiin jakamassa myös muille samalla momentilta avustusta saaville. Anttoora lisäsi, että vaikka eivät lapset ja nuoret palaisivatkaan Suomeen, on hyvin tärkeätä että maailmalla on Suomi-linkkejä. Itälä kertoi vielä Raha-automaattiyhdistyksen tapaamisesta ja Saari selosti Kanadan hoitokodin tilannetta. Anttoora kysyi suomenkielisistä hoitajista ja mahtuuko RAY:n tuki avustuskaavaan? Söder ja Saari totesivat, että on jo olemassa toimiva ja hyvä järjestelmä, jossa suomalaisia harjoittelijoita tulee harjoitteluun ulkomaille hoitokoteihin. Ruusunen kertoi, että Keski-Euroopassa tilanne on hyvin toisenlainen. Siellä ei keskitettyjä hoitokoteja ole ja ikääntyminen tapahtuu nopeasti. Lopuksi Itälä kertoi vielä Ylen tilanteesta ja ulkosuomalaisten tv-katseluoikeuksista. Palvelut ulkosuomalaisille heikentyvät samalla kun tekniikka ajaa sääntöjen ja lainsäädännön ohi. Anttoora suositteli olemaan yhteydessä ministeri Krista Kiuruun lainsäädännöstä ja Teoston toiminnasta. Sjöstedt kertoi vielä Ruotsin tilanteesta ja totesi, että kielikysymys on Ruotsissakin esillä aivan toisella tavalla kuin ennen. Myös siellä vanhukset kaipaavat palveluja omalla äidinkielellään. Ruusunen kysyi vielä ulkosuomalaispoliittisen ohjelman aikataulusta. Hän kertoi, että ulkosuomalaisparlamentti pitää istuntonsa lokakuussa ja kysyi, valmistuuko ohjelma siihen mennessä? Anttoora vastasi, että hän välittää toiveita eteenpäin ja että aikataulu saattaisin hyvinkin onnistua. 5. Tapaaminen eduskunnassa Tiistai 8.5.2012, klo 11.30 eduskunta Läsnä: sivistysjaoston jäsen Sari Sarkomaa, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo, edustaja Leena Rauhala, avustaja Pia-Maria Lindén-Linna, valiokuntaneuvos Marjo Hakkila, ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö, toiminnanjohtaja Paula Selenius, tiedotuspäällikkö Leena Isbom, parlamenttisihteeri Tina Nordqvist Puhemies Itälä kertoi valtiovarainvaliokunnan ja sivistysjaoston jäsenille Suomi-kouluja uhkaavasta leikkauksesta. Vuonna 2011 eduskunnalta saadulla lisärahoituksella (150 000 ) on Opetushallituksen suunnitelmien mukaan tarkoitus kattaa myös muita samalla rahoitusmomentilla olevien järjestöjen avustuksia. Tämä sen takia, että opetusministeriöltä ei ole saatu tarpeeksi rahaa lisärahoitusten toteuttamiseksi. Tämä on puhemiehistön näkemyksen
mukaan selvästi eduskunnan tahdon vastaista. Kaikkien on osallistuttava säästöihin mutta nyt suunnitellulla tavalla Suomi-koulut kantavat kohtuuttoman ison osan. Selenius korosti, että päätöstä ei ole vielä tehty koska Suomi-Seura reagoi suunnitelmiin. Päätös on nyt lykkääntynyt. Tämä tapahtumaketju on ikävästi myös aiheuttanut sen, että maksatukset ovat myöhästyneet. Edustaja Sarkomaa kertoi, että hän on ollut yhteydessä Opetushallitukseen josta kerrottiin, että päätöksenteon valmistelu on vielä täysin kesken. Hän on sopinut puhelinajan pääjohtajan Aulis Pitkäsen kanssa, jossa hän toivoi kuulevansa lisää päätöksen perusteluista. Vahasalo painotti, että tämä on periaatteellinen kysymys: eduskunnan päätös on korkein ja hallinnon on noudatettava eduskunnan päätöksiä. Sasi ehdotti, että jos päätöstä tehdään suunnitelmien mukaan, valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto pyytäisi selvityksen asiasta Opetushallituksesta. Puhemies Itälä esitti kiitoksensa koko puhemiehistön puolesta siitä, että jaoston ja valiokunnan jäsenet ottavat asian näin vakavasti ja että puhemiehistö sai tilaisuuden tulla tapaamaan ja kertomaan uhkaavasta tilanteesta. Itälä otti vielä puheeksi oikeusministeriössä esille tulleesta kirjeäänestyslausuntopyyntöä. Sarkomaa kertoi puolueen suhtautuvan asiaan myönteisesti ja että hän kuntajaoston puheenjohtajan ominaisuudessa voi ottaa asian esille myös kuntajaostossa ja siellä kysyä oikeusministeriön suunnitelmista. Itälä kertoi vielä oikeusministeriön lausuntopyynnön aikataulusta ja totesi, että vastauksia odotetaan tämän kuun aikana. Aikataulu on muutenkin tiukka: oikeusministeriön suunnitelmissa lakiesityksen pitäisi tulla eduskuntaan niin, että lakia voisi hyväksyä ennen juhannusta 2013.