25. vuosikerta 2/09 Esittelyssä Seegreyhounds Tulokas extra 1
Kuva Jonna Paronen Päätoimittajalta No niin, pitelet käsissäsi uusin uutta Greyhound Racing lehteä, jos et huomannut. Toki saatat pidellä tätä myös vuoden 2010 kesän kesälomalla mökin puuceessa juuri ennen kalaan lähtemistä appiukon kanssa. Mutta noin niin kuin ensimahdollisuus lehden hypistelyyn sijoittuu vuoden 2009 loppukesään. Tarkoitus tosin oli (taas), että alkukesästä tämä olisi kaikkien luettavissa, josta syystä tässä nimenomaisessa lehdessä on nuo tulokashaastattelut. Onhan se tietysti hyvä viimeistään tässä vaiheessa oppia tuntemaan paremmin mitä koiria sitä onkaan radoille paukannut. Mutta, joo niin kuin yksi presidenteistämme lausui nuo kuolemattomat sanat Tarttis tehrä jotain. Tähän kyseiseen numeroon herätimme henkiin jo vanhoista numeroista tutun kasvattajaesittelyn sarjan. Näitä on tarkoitus jatkaa niin pitkään kuin kasvattajia vaan riittää. Jos sinulla on mielessä joku kasvattaja, josta haluaisit tietää enemmän, niin otappa reippaasti yhteyttä. Plussaa, vaan ei pakollista olisi, että voisit itse myös haastatella ko. kasvattajaa. Myös Luhtilaukkaajat järjestivät GRL: n alaisen kilpailun, jossa leikin toista kilpailujohtajaa. Edelliset GRL:n kilpailut LL on järjestänyt joskus kauan ennen vinttikoiran keksimisen. Muutama asia tuosta kilpailupäivästä jäi mieleen. Ensinnäkin työn määrä yllätti, mutta toisaalta taas homman helppous yllätti ihan yhtä lailla. Työn helppouteen vaikutti aika ratkaisevasti se merkittävä seikka, että ihmiset olivat todella, todella avuliaita auttamaan. Oli muutama asia, jotka olisivat jääneet täysin hoitamatta koska en edes muistanut/tiennyt asian hoitamisen tarvetta. Mutta sitten joku soitti ja kertoi että voi hoitaa sen ja sen asian. Ihmiset ovat muutenkin ylityöllistettyjä ja kuitenkin olivat valmiita auttamaan. Tästä tuli sen verran hyvä fiilis, että pelkästään tämän fiiliksen takia LL tulee jatkossakin järjestämään näitä. Toivottavasti seuraaviin kilpailuihin mennessä saadaan uutta verta toimihenkilöihin, jotta ei tarvitsisi samoja ihmisiä rasittaa. GRL sai muuten juuri uuden jäsensihteerin, Piia Marttisen. Yhteystiedot ohessa. Mikko Pynnönen Hämeenkatu 63 A 1, 05820 Hyvinkää mikko.pynnonen@elisanet.fi, 040 5731 953 GREYHOUND RACING Greyhound - ja whippeturheilun erikoislehti GR-LEHTI ilmestyy neljä kertaa vuodessa; keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella GREYHOUND RACING LEHTI Ilmoitushinnat: 1/1s mv 205, 1/2s 135, 1/4s mv 85, 1/8 s mv 50 Päätoimittaja: Mikko Pynnönen, mikko.pynnonen@elisanet.fi Ulkoasu: Marianne Kumpulainen Kuvien käsittely: Jari Niiles Painopaikka: Esa Print Oy Tampere, Ilmailunkatu 19, 33900 Tampere, puh. 03-31400 900 GRL TOIMIHENKILÖT Puheenjohtaja: Jouni Niemi, p. 050-0121487, 0500-0121487, Lopentie 70, 24260 Salo, jouni.niemi@vetman.fi Sihteeri: Elina Ginman, p. 040-5363 109, Käräjäpolku 13, 21600 Parainen kaila.ginman@gmail.com Jäsensihteeri: Piia Marttinen, p. 044-2893818, Hämeenkatu 63 A 1, 05820 Hyvinkää, piia.marttinen@grl.fi Rahastonhoitaja: Hannu Tunkkari, 050-329 8591, Kotkantie 12, 01800 Klaukkala Internet-yhteyshenkilö: Hannu Tunkkari, 050-329 8591, Kotkantie 12, 01800 Klaukkala KILPAILUKIRJAT Greyhound: Taru Lehtonen, p. 040-5865 566, Metsäpirtinkatu 32 C 8, 20740 Turku LIITON MAKSUT JA TILI GRL:n jäsenmaksu: 35 /talous Uusien jäsenien liittymismaksu: 5 /talous Kilpailukirjamaksu: 8 Kilpailulisenssi vahinkoturvalla: 20 /koira Greyhound racing liiton tilinumero: Sampo 800012-1721579 TÄSSÄ NUMEROSSA: Tulokasextra S. 4-20 EsittelyssäSeegreyhounds S. 21 Kannen kuvat: Anu Lahdenpohja 3
4 Puheenjohtajalta Kesken kiihkeimmän kisakauden jouduimme hallituksessa tilanteeseen, jonka johdosta hallituksesta jäi pois kaksi henkilöä. Minnan puheenjohtajuus jäi turhan lyhyeksi, mutta meidän on kunnioitettava hänen päätöstään. Hänen johdollaan pääsimme kuitenkin hyvään vauhtiin. Pitäisi kai sanoa tässä seurassa, että pitkään loikkaan. Paljon on tehtäviä edessä: kaikkia tarvitsemme. Toimin loppukauden puheenjohtajana, sillä olin hallituksessa varapuheenjohtajana. Harrastajina olette tutustuneet minuun pääasiassa Turun Metsämäen radalla, missä olen jo useampana vuotena toiminut rataeläinlääkärinä. Olen kovin innoissani greyhoundeista, mutta tämä järjestötyö kyllä jännittää nyt enemmän kuin kisoissa mukana olo. Ehdin viimein Ouluun SM-kisojen finaalipäivää seuraamaan. Virpiniemen Greyhound Urheilijat onnistuivat jälleen kerran luomaan hienot kisat. Aurinkokin oli lämmittämässä tunnelmaa. Tärkeimmässä osassa olivat tietenkin koirat ja heidän kilpailuttajansa. Yleisöä oli paikalla radan täydeltä. Kisat vietiin ammattimaisesti läpi. Erityisesti miellytti kokeneen kuuluttajan antama hyvä informaatio lajistamme. Sponsoreiden tuella harrastustamme oli markkinoitu myös paikallisessa lehdistössä. Ja saimmehan myös näkyvyyttä Veikkauksen super-triplalla. Jokainen kisapäivä on melkoinen koetus järjestävälle seuralle. On selvää, että oman koiran kilpailuttaminen vie päähuomion kilpailuttajalta. Aika monella näitä kilpureita on vielä useampikin. Kisojen järjestämisen kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että tiedostamme heikkoutemme. Uusia, luovia toimia on otettava käyttöön. Jos itselläsi on ajatuksia toimintamme kehittämisestä, niin ole rohkea ja toimi seurassasi. Ilman yhdessä tekemisen riemua emme pääse kokemaan näitä hienoja hetkiä, jotka tämä harrastus meille antaa. Tarjoudu mukaan vaikkapa kiinniottoon, niin huomaat saaneesi lisää ystäviä. Ja ystäviä jokainen meistä tarvitsee. GRL:n suurimpia haasteita lähitulevaisuudessa on IT-hankkeemme. Olemme sopineet Finnish Net Solutions-yrityksen kanssa Jouni Kiisken kehittämän tietokannan siirtämisestä nettipohjaiseksi. Tässä hankkeessa pääsemme soveltamaan jo olemassa olevaa tietokantaa, joten aivan alusta ei tarvitse lähteä. Täten myös kustannukset ovat kohtuulliset perustuen kuitenkin toiminnan jatkuvuuteen. Haluan tässä yhteydessä kiittää kaikkia GRL:n tietokannan kehittämisessä mukana olleita henkilöitä. Erityiskiitoksen ansaitsee Lasse Punttila, joka väänsi koodia siihen tahtiin, että tämä kausi saadaan käydyksi kunnialla läpi. Kilpaurheilu on kovaa. Pettymyksiä on usein enemmän kuin iloja. Silti jaksamme treenata uskoen parempaan. Harjoitamme kilpuriamme, mutta samalla huolehdimme myös omasta kunnostamme. Tämä greyhound racing taitaa vain olla kovin yksilöpainotteista ja itsekeskeistä. Takaamme parhaan mahdollisen onnistumisen pitkäjänteisellä työllä. Sitä samaa pitkäjänteisyyttä tarvitaan myös liiton toiminnassa. Mutta meillä on kuitenkin tässä lajissa myös se toinen puoli: yhdessä tekeminen ja yhteistyö. Joukkuelajeissa tulee ehkä selvemmin esiin toisen arvostaminen. Soisin kuitenkin, että tässä meille rakkaassa lajissa oli myös toisiamme arvostava tunne ja tunnelma. Ennen kuin voimme arvostaa toisia niin meidän on arvostettava itseämme. Itse asiassa sehän onkin helppoa, sillä meillä on siinä apuna maailman jaloimmat ja arvostavimmat ystävämme. Kyllä lämmitti uuden harrastajan kommentti lähtökopeilta: kilpakumppani oli toivottanut hyvää onnea kisaan. Tällaista menoa lisää! Jouni Niemi Kuva Anu Lahdenpohja Kauden tulo Capes Roy Batty (Möhis) manttelilla kolme. Tänä vuonna tulokkaita on sitten jo neljätoista pentueellista. Näistä pyydettiin kasvattajia hieman kertomaan pentueen vanhemmista, yhdistelmän käytöstä, jatkosuunnitelmista ja itse pentueesta. Lisäksi klassiseen tapaan kyseltiin yhdeltä tai kahdelta kasvatin omistajalta ne klassikkokysymykset; Pyydettiin kertomaan itsestään ja pentueen koirasta, miten siihen päädyttiin, koiran luonteesta, tulokaskauteen valmistautumisesta, mistä neuvoja kasvattajan lisäksi ja lopuksi extrakysymys uusille harrastajille: Miten greyhound on vastannut aikaisemmin saatuja mielikuvia. -Mikko Pynnönen- 1. Brett Lee - Borna Castle (1.6.2007), TOP VISION, Hannu Niemi Capes Earl(U,BK, Harri ja Sari Saarinen), Capes Lee(U,BK, Ilkka Virta), Capes Mauritz(U,BK, Top Vision Racing Team), Capes Roy Batty(U,BK, Nina Lahdenpohja ja Ville Brusi), Capes Ace(N,BK, Linda Räihä), Capes Francine(N,BK, Minna ja Marko Turunen), Capes Thelma(N,BK, Sari Palviainen) Yhdistelmässä isänä Brett Lee, mailman paras greyhound. Australialainen uros, jota yleisesti pidetään kaikkien aikojen parhaana radoilla, mm. viisi Group 1 voittoa ja useita rataennätyksiä. Siitoksessakin Brett Lee on toiminut loistavasti. Periyttänyt useita arvokisa voittajia ja rataennätyskoiria Australiassa, Usassa ja Brittein saarilla. Emä Borna Castle (Larkhill Jo Lemon Ivy) on Irlannissa ja Englannissa tehnyt juoksu-uransa ja myöskin hankkinut meriitit siitoksessa siellä. Kaisa on juossut hyvin kaikkia matkoja, startteja sillä oli 31 ja se voitti niistä 10, ollen mukana mm. Munster Puppy Cup:n semifinaalissa vuonna 2002 sekä Roanokee 525y Puppy Oaks semifinaalissa 2003. Kaisan jälkeläiset ovat toimineet mainiosti radalla, tietysti kärkenä Fear Assassin Coral Puppy Cup:n voittaja ja
kkaat esittelyssä Racing Post Juveline Championship finalisti. Borna Pilot pentueesta myös muutkin ovat juosseet kovaa mm. Kalabunga useita Open Race voittoja sekä Rye House Derbyn viides, Borna Storm Open Race voittaja, Superb Yum Yum Suomen nopein narttu Turussa 325m matkalla, 18.88, joka on nopein nartun juoksema aika kisoissa. Paddy Cool Suomessa finaaleissa mm. SM, Junnu Derby ja Egu Open... Kaisalla on 29 jalkelaista joista 27 on juossut kilpaa ja joista lähes kaikki on voittanut. Castlen emälinja on yksi Irlannin parhaita, alkaen yhdestä kaikkien aikojen parhaasta. Maythorn Pride legenda, joka vietiin aikoinaan USA:han voittaen siellä monia korkeimman tason kilpailuja. Tuotiin takaisin Irlantiin ja on jättänyt jälkensä sekä Irlannin että USAn greyhoundkantaan mm. arvokisavoittajia jne.. Sen tyttäret Bleak Weathern, Kasco Lady, Miss Hilary, Slight Chill ovat myöskin jättäneet lähtemättömät jälkensä molempien maiden huippujen sukutauluihin. Slight Chill jätti mm. nartun nimeltään Murlens Chill joka jätti mm Murlens Slippyn Guinnes 600 voitttajan ja Englannin Derby finalistin. Murlens Slippy toimi myöskin siitoksessa kilpauran jälkeen jättäen sellaiset kuin Westmead Merlin, New Level, Nifty Niamh (mm. Premier Fantasyn emä), Shanless Slippyn jne.. Murlens Chill:n tyttäret kuten Murlens Toe, Heartbrake Hill, Lemon Chill ja Proud Chill ovat taas jatkaneet menestyksekkäästi Maythorn Pride emälinjaa. Lemon Chill on äitinä mm. Lemon Roisin nimiselle nartulle, joka oli mm. Irlannin Produse Stakes:in kakkonen 1995. Siitoksessa Lemon Roisin oli hyvä, jättäen useita huippukoiria mutta isoäitinä Lemon Roisin on ollut vielä parempi. Sieltä löytyy sellaisia koiria kuten Winetavern Oscar, Trey United, Amarillo Slim, Lemon Plaze, Lemon Honcho, Shelpourne Maura, -Mona, Lounge Act, Highbury Lao, Lemon Sapphire, Borna Castle ;) jne.. Tämän tason koirien käyttöön ei kovin montaa kertaa tule mahdollisuutta. Kaisan aikaisempi menestys jalostuksessa hyvä suku ja hyvä menestys myöskin radalla Irlannissa olivat vahvoja syitä käyttää Kaisaa jalostuksessa kun sellainen mahdollisuus tuli. Brett Lee oli ensimmäisenä mielessä kun urosta mietittiin, lähinnä kuitenkin vain haaveena sen korkean hinnan vuoksi ja näin päädyttiin Top Honchoon joka meille myös luvattiin. Top Honchon suhteen kuitenkin homma meni pipariksi, mutta sitä ei jääty suremaan ja ei muuta kuin John Tuohyn puheille ja kaupat tehtiin Brett Leestä. Brett Lee ja Stapler Jo-Larkhill Jo linjat yhdessa (Razdazl Billy, Turyr Lee, Cobra Striking, Skywalker Magic ja monia monia muita) olivat toimineet loistavasti joten odotukset olivat ja ovat edelleen kovia. Jatkosuunnitelmia on paljonkin. Capes Francine on sijoituksessa loistavalla treenarilla Minna Turusella ja odotukset tytön suhteen ovat kovat niin radalla kuin myöhemmin jalostuksessakin. Myöskin pentueen poikien suhteen on jatkosuunnitelmia siten, että jotain tullaan varmasti käyttämään jalostuksessa jos tulokset radalta ovat sitä luokkaa, kuten talla hetkellä vahvasti uskomme. Tätä kirjoittaessa on jo lähes kaikki pentuset käyneet radalla ja aavistus esimerkiksi hyvästä alkukiihdytyksestä on saanut vahvistusta. Esitykset ovat olleet todella positiivisia ja on lupa odottaa kovia suorituksia pentueelta. Kova ajovietti ja voimakas alkukiihdytys ovat varmasti yksi vahvuus näille pentusille. Lopuksi vielä hurjasti onnea matkaan pentusille radoille -Hannu Niemi & Top Vision Racing Team- Tulokaskauteen meillä on valmistautunut Capes Roy Batty eli Möhis, omistajinaan Nina Lahdenpohja ja Ville Brusi. Olemme olleet lajissa mukana vuodesta 1996, jolloin meille saapui ensimmäinen greymme Atomic. Kokemusta on ennen tämän koiran tuloa kertynyt kahdesta kilpailevasta greyhoundista. Nykyinen tulokas Möhis on pentueesta Brett Lee-Borna Castle, 34 kg musta jässikkä, joka jakaa kämppäkaveruuden kahden muun greyhoundin kanssa. Laumaa pitää koossa 10.5 v New Comet eli Hermanni ja mukana säheltämässä pyörii 8 kk Capes Ebon Hawk eli Erkki. Vapaa-ajan ongelmia ei tule, kun perheeseen kuuluvat vielä lapset Laura 5v ja Anna 2 v. Alunperin meille piti tulla pentu yhdistelmästä Go Wild Teddy-Fly By Finn. Narttu jäi kuitenkin tästä yhdistelmästä tyhjäksi ja kuulimme Hannulta, että heillä on ollut suunnitelmissa toteuttaa huikea yritys tehdä pakasteastutus Irlannissa asuvalle Borna Castlelle Brett Leellä. Brett Lee on edelleenkin maailman ykkösnimi. Sen pakastesperman arvo oli tuolloin 5 500 e, joten aika isosta taloudellisesta riskistä kasvattajalle oli kyse. Muutenkin, Brett Leen pojan saamisesta oli perheessämme lähinnä vitsailtu, mutta sen ei uskottu olevan mahdollista noilla pakastehinnoilla. Kun Hannu sitten ilmoitti, että tällainen olisi tulossa, oli varaaminen pienen keskustelun jälkeen itsestään selvää. Pientä keskustelua käytiin lähinnä tulevan synnytyksen ja pennunoton ajankohdasta, koska meille oli juuri pentujen syntymän aikoihin syntymässä toinen lapsi. Päätimme, että minä äitiyslomallani yritän parhaani pennun liikuttamisessa, siihen on kotona olevalla paremmat mahdollisuudet kuin työssä käyvillä. Möhis-pentu valittiin, koska se oli suurin ja varasti hanakasti kavereiltansa leluja suusta. Möhis tekee kaikki asiat täysillä. Pentuna se oli äärimmäisen itsepäinen ja kovapäinen, joka kanssa väännettiin tosissaan mm. siitä, että lastenvaunuihin ei hypätä vapaana juostessa Anna-vauvan siellä nukkuessa. Vapaana juoksemisen Möhis ottaa tosissaan ja sillä on ollut poikkeuksellisen kova vauhti jo alusta pitäen. Osittain tästä syystä ja rämäpäisen luonteensa vuoksi koiralle on sattunut onnettomuuksia, joista pahin oli polven kasvuruston murtuma 8 kk iässä. Myös penisluun tämä kaveri onnistui murtamaan itseltään kaatuillessaan pellolla. Kotona ollessaan Möhis on mukava kaveri, joka ei haasta riitaa muille lauman koirille. Möhis nukkuu mielellään sängyssä jalat pystyssä ja nauttii rapsuttelusta. Se on kuitenkin aina valmis toimintaan, jos jotakin ilmaantuu unien välissä. Koko viime kesä käytettiin jalan kuntouttamiseen lähinnä tarjoilemalla vapaana juoksua niin paljon kuin mahdollista. Sama meno jatkui talvella ja mukaan otettiin kelien salliessa ihmiseltä toiselle huutelua syvässä hangessa. Ajovietti on ollut Möhiksellä todella kova jo pennusta alkaen, sitä on matkan varrella vaan vahvistettu. Hyvin pitkälle kasvattajalta, jotakin oman kokemuksen tuomaa, myös GreyhoundWikiä/Katistaa on tullut luettua. Kirjahyllyssä myös on haalittuna lähes kaikki julkaistu greyhoundkirjallisuus. Kasvattajan tuki ja neuvot olivat hyvin tärkeitä vakavan loukkaantumisen aikana. Ilman hänen kannustustansa emme olisi välttämättä päässeet nykyisellä aikataululla mukaan ratatouhuihin, niin lamaannuttava tuo onnettomuus tuolloin oli. Tulokaskauteen valmistautumisessa olemme myös noudattaneet kasvattajan neuvoja. - Nina Lahdenpohja-...jatkuu seuraavalla sivulla... 5
2. Snowy Joey - Tennesee Waltz Kuva: Hannu Suhonen Pikkupeto Wienseewinner (Woitto), lähdössä uuteen kotiin. Wienseewinner (Woitto). (17.6.2007), Anu Raappana Moscowseemaster(U,BK, Minna ja Marko Turunen), Wienseewinner (U,BK, Tuomas ja Henrika Taimiaho), Dublinseedealer(N,WBK, Rabbit Rush & Seegreyhounds), Parisseepioneer(N,WBK, Hanna-Leena ja Tommi Nyman), Romeseeracer(N,BK, Emilia ja Samuli Hiltunen) Pentueen isä Snowy Joey tuskin isompia esittelyjä kaipaa. Aikanaan hyvä kilpakoira Irlannissa ja näyttänyt kyntensä myös siitoksessa Suomessa. Jo radoille tulleet jälkeläiset kisaavat menestyksekkäästi Suomen huipulla. Emä Victorius Games Tennessee Waltz (i. Top Honcho) on osoittanut kykynsä periyttäjäemänä, jälkeläisissä Suomen ikäluokka- ja klassikkovoittajia. Tästä nartusta voisi jo ehkä sanoa proven. Astuta paras parhaalla ja toivo parasta. Halusin Tennesseestä vielä yhden (kolmannen) pentueen ja Snowyn jälkeläisnäyttöjen perusteella isäurosta ei ollut vaikea valita. Juostaan nyt ensin kilpaa ja mietitään sitten jatkokäyttö, mutta Snowy Joey emänisänä (ja miksi ei isänisänä) voisi olla mielenkiintoinen. Snowy Joey- Tennessee Waltz -pentue on hyvällä asenteella varustettu työteliäs porukka, jonka uskon olevan asiallinen vastus tässä lehdessä esitellyille tulokkaille ja miksi ei kokeneemmillekin kilpureille. -Anu Raappana- Perheemme ihmisjäsenet ovat Henrika Hennu, Tuomas ja Jenna Taimiaho. Woitto alias Wienseewinner on ensimmäinen urosgreymme, joka liittyi laumaan elokuussa 2007. Ennestään meillä oli nartut Hazelwood, Radiant Midwife, Tigerseethunder ja Dittany. Lajia olemme harrastaneet vuodesta 2002. Asumme Vihdin Otalammella maaseudun rauhassa. Pentueesta kuulimme suoraan kasvattajalta siinä vaiheessa, kun Tiinu-äidille oli valittu sulhaseksi Snowy. Kiinnostus heräsi välittömästi, olihan kummallakin vanhemmista jo varsin hyvää jälkeläisnäyttöä. Tuomas oli esittänyt toiveen, että seuraava meille tuleva pentu olisi uros. Jonain heikkona hetkenä meninkin sitten lupaamaan, että jos Tiinun ja Snowyn pennut sattuvat syntymään Tuomaksen syntymäpäivänä, ostan hänelle urospennun lahjaksi. Ja niinhän ne pennut sitten päättivät tulla maailmaan juuri 17.6. Ihastuimme Woittoon heti ensimmäiset kuvat nähtyämme. Woitto on iloinen, avoin, sosiaalinen ja itsevarma koirapoika, jonka mielestä kaikki ihmiset ja koirat ovat ihania. Pohjimmiltaan kuitenkin todella kovaluonteinen kaveri, joka ei anna piiruakaan periksi. Helppo koira laumassa, kun tulee niin hyvin toimeen kaikkien kanssa. Nauttii silminnähden haaremin pyörittämisestä;) Woitto on rakentanut rautaisen peruskunnon juoksemalla pienestä pitäen paljon vapaana sekä yksin että narttujemme kanssa. Soolonhan poika juoksi jo viime syksynä, eli nyt pitäisi enää selvittää ryhmäkoejuoksut. 6 Parisseepioneer (Muhmuh).
Kasvattajan lisäksi korvaamattomia ovat ne kanssaharrastajat, joilla on tietotaitoa ja kiinnostusta jakaa tietoa myös muille. Ensimmäisen greyn kanssa tuli opittua valitettavan paljon myös kantapään kautta, ennen kuin pääsimme hommasta jyvälle. -Taimiahot- Olemme Hanna-Leena ja Tommi Nyman, reilu kolmekymppinen aviopari Rovaniemeltä. Kiinnostus vinttikoiriin heräsi itselläni jo nuorella iällä tuttavan harrastusten kautta, ja mieheni ihastui näihin jaloihin eläimiin heti niihin muutama vuosi sitten tutustuttuaan. Ensin perheeseen tuli whippet-neitonen ja lähes heti perään greyhound-narttu, kuumeisen ja aktiivisen etsinnän tuloksena. Greymme Muhmuh (Parisseepioneer) täyttää ensikuussa 2v. Etsimme aktiivisesti itsellemme ratalinjaista greytä ja sattuman kautta löysimme netistä kasvattajan sivuilta ilmoituksen kahdesta vapaasta nartusta, jolloin välittömästi aloitimme kirjeenvaihdon sähköpostitse asiasta. Pian meille olikin ihan selvää, että Muhmuh oli etsimämme narttu. Sukupuu, luonne ja kasvattajan ammattitaito varmistivat tahtomme. Tämä narttu on kaikkea! Primitiivinen äkäpussi, sinnikko, ei luovuta hyvällä eikä hevillä, mutta osaa olla myös hellyttävä pieni sylikoira! Luonnetta, mutta myös huumoria löytyy. Kasvattajan neuvoja kuunnellen olemme harrastaneet hyvin perustreeniä, suoraa, kaarteita ja vapaata juoksutusta vaihtelevassa maastossa. Talven pakkasaika on luonnollisesti otettu kevyemmin. Ravinto on pyritty pitämään monipuolisena läpi vuoden. Kasvattajan lisäksi tietoa on joutunut kaivamaan itse kaikkialta, josta se vain on mahdollista (luonnollisesti hyvin kriittisesti kaikkeen kuulemaamme suhtautuen). Toivoisin silti vanhojen konkareiden olevan avoimempia lajin uusia tulokkaita kohtaan, se on edellytys, jotta saamme tulevaisuudessa lajia kehitettyä eteen päin maassamme. Suomen tasolla tietoa on jaossa vielä hyvin vähän ja lajikin on nuori, joten uskon monen asian olevan siinä suhteessa vielä kokeiluasteella. Maalaisjärkeä mielestämme saa ja pitää käyttää. Tietysti osaamisestani ravintoneuvojana on ravitsemus- ja ruokinta-asioissa apua, jota hyödynnämme arjessa. Itselläni on ollut yksi kodinvaihtaja n. 10v sitten ja rotuun olen tutustunut jo paljon sitä ennen. Miehelläni ei isoja ennakkoluuloja rodusta ollut, koska hän ei ollut siihen aiemmin millään lailla tutustunut, mutta paljon yllätyksiä on matkanvarrella tullut: Hän ei osannut kuvitella rodun olevan niin seurallinen ja kaikkien ystävä, osaten silti olla itsenäinen ja itsepäinen. Huumorintajuisuus yllätti hänet myös, samoin vietin vahvuus ja periksi antamattomuus. Grey on koira, joka tekee juuri niin kuin tarkoittaa, mielistelemättä ketään. Tämä on mielestäni sen arvokkaimpia piirteitä, huumorintajun lisäksi. -Hanna-Leena ja Tommi Nyman- 3. Droopys Scholes - Droopys Maple (10.7.2007), GREYSPORT, Pekka Vuoriluoma. Alabama Ali(U,BK, Greysport racing team), Alaska Alchemist(U,BEW, Anu Lahdenpohja), Colorado Coyote(U,WBE, Mira Salonen ja Noora Kotiranta), Havaiji Hawk(U,WBK, Tea Kanste ja Remu Tuomela), Lousiana Logan(U,WF, Jaana Hytönen), Nevada Neo(U,BKW, Sanna Paasivirta ja Reijo Koskinen), Texas Teaser(U,BK, Jussi Niemensivu ja Niina Mansikkaviita), Montana Molly(N,WF, Marjo Furu), Nebraska Nedeira(N,BK, Juhani Manninen), Virginia Victory(N,BE, Jyrki Tamminen) Maple on alunperin Tonin Rämön ja Markus Laioksen yhdessä hommaama huippusukuinen jalostustuonti Irlannista. Maple tuli Salama Racingille kantavana Irlannista 2005 ja silloinhan syntyi heidän kasvattamansa 12- päinen pentue Roanokeen kanssa. Parhaiten radoilla tästä pentueesta on uroksista menestynyt Never Say Never ja narttuista Hot Peppers. Saavutuksina näillä mm. Never Say Never 2008 Kasvattajakilpailun voittaja sekä Sm 2008 B-finalisti. Hot Peppers Vuoden narttu kolmonen, Grand Prix 2008 finalisti, Sm 2008 B-finalisti, EGU Vuoden Tulokas 2008 & EGU Vuoden Narttu 2008. Pari vuotta sitten asia eteni jossain keskusteluissa Markuksen kanssa siihen, että yhtenä päivänä Maple sitten muutti meille ja se astutettiin Irlannista pakastesiemenenä tuodulla Englannnin Derby 2004 voittajalla Droopys Scholesilla. Kun mahdollisuus Maplen saamisesta tuli, en siitä hetkeäkään epäröinyt! Maplehan ei itse omaa mitään pitkää tai maineikaista kilpauraa sillä se loukkaantui ikävästi jo nuorena ennen kuin ura ehti käynnistyä. Mutta Droopys-prefix kertoo sen että neiti on käynyt jo nuorena kovan seulan nopeudessaan muita vastaan isossa kasvattikennelissään ansaitakseen kyseisen Droopys-nimen. Maplen sukutaulu on kovaa luettavaa monessa sukupolvessa, eritoten emälinjat niin isän kuin emänkin puolelta ovat hienoa luettavaa. Maplen velipuoli Droopys Robinho on yksi kautta aikain nopeimpia koiria, joka on koskaan Irlannissa juossut. Tällä hetkellä Robinho on aloittelemassa jalostusuraansa ja ensimmäiset sen jälkeläiset ovat aloitelleet radoilla. Niitä tässä jännitellään kovalla innolla ja tulevaisuudessa datassa tulee varmasti niitä tutkien vietettyä paljon aikaa. Maplen isä Droopys Rhys on Englannin Vuoden Greyhound 2002 ja kisaurallaan yltänyt mm. Irlannin Derbyn 2002 kakkoseksi. Maplen emä Droopys Kate on jättänyt edellä mainitun Robinhon lisäksi myös monia muita todella nopeita huippukilpureita monista eri pentueista. Katen emä Droopys Fergie on mm. myös yhden Irlannin parhaimman kilpa-ja jalostuskoiran Droopys Vierin emä. Pentueen isä, Top Honcho poika Droopys Scholes on Englannin Derby 2004 voittaja josta se kuittasi hienon 100 000 punnan voittoshekin. Scholes on huippukilpauran juossut ja myös jalostuksessa jo valintahetkelläkin hyvin kyntensä näyttämään ehtinyt upea sukuinen ja komea herra. Ulkomaisissa pakastesiemen hankinnoissa olen aina kiinnittänyt huomion siitosuroksen emälinjaan. Niin myös tässäkin tapauksessa. Kaikki pakasteena Suomeen tuomamme uroksemme niin provenit kuin unprovenit ovat olleet todella vahvoista emälinjoista. Droopys Scholesin emä Droopys Kristin on mega-luokan mamma Irlannissa ja se valittiinkin 2003 vuoden jalostusnartuksi. Scholesin veli Droopys Cahill omasi aikanaan lähestulkoon yhtä menestyksekkään kilpauran kuin veljensä, mm. Irish Puppy Derby 2003 voittaja. Scholesin isä Top Honcho ei greyharrastajille esittelyä kaipaa...yksinkertaisesti maailman paras jalostusuros. Itselläni oli myös suuri kunnia päästä näkemään ja valokuvaamaan Scholesi eräällä Irlannin reissulla. Silloin kun valitsin urosta Maplelle yhtenä kriteerinä oli toki tuolloin se että uroksen pitää olla Droopys-koira kuten Maplekin... Droopys-pentue Suomesta! ;-) Pentu kyselyjä tulikin monesta eri maasta, samoin nyt Maplen nykyisestä pentueesta Snowyn kanssa tuli pari kyselyä ulkomailta. Ainakin nyt näyttää siltä on valinta oli loistava ja bonuksena pennuista tuli vielä luonteellisestikin kympin pentusia. Pentueella on paljon monia fyysisiä ja henkisiä vahvuuksia, mutta yhtenä tärkeimpänä koiran ominaisuuksien ohessa ovat olleet motivoituneet ja aktiiviset omistajat ja heidän keskenäinen yhteishenki joka on kannustanut ja tukenut koko poppoota niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kaikillä pentuueen koirilla on keskivertoa parempi lähtönopeus joka oli yksi seikka jota toivoin tälle yhdistelmälle. Kaikki olivat pentuna ja junnuina äärettömän helppoja ratakouluttaa ja kaikki omaavat vahvan ajovietin. Vaikka oli iso pentue niin ne menivät myös koko pentuajan täysin siististi kirmaillen tuolla pellolla eikä kukaan roikkunut esim. kenenkään niskassa. Kestävyyttä löytyy myös tämän hetken näkemysten perusteella keskimatkoille ja ovat rauhallisia ja helppoja käsitellä kisatilanteessa & treeneissä...mitä nyt hivenen jarruttelevat remmin perässä. Lisäksi tässä pentueessa on hienoa se että kaikki radalla jo olleet ovat kovia kilpureita, ei pelkästään yhtä supertähteä. Tasainen pentue joiden ensi kautta odotan todella kovasti kun tässä vielä yhden talven saavat kehittyä kohti pää-kisavuottaan. Pentue täytti heinäkuussa kaksi vuotta ja nyt niistä on jo yli puolet ollut radoilla. Iso kymmenpäinen pentue jolle on ehtinyt myös sattua ja tapahtua, mutta mikäli kaikki menee hyvin niin melko varmasti jatkossa yhdeksää näistä tullaan radoilla tulevina kausina näkemään. Neljällä uroksella on jo viralliset kilpakirjat ja kahdelta seuraavilta puuttuu kirjoitushetkellä toinen ryhmäkoejuoksu. Kukin kirjallinen on jo hienosti kakkos-ja kolmostilojen lisäksi onnistunut voittamaan kahdesti. Tulokset ovat olleet jo nyt siis todella upeita! Nevada Neo on kellotellut ja juossut monia upeita startteja kovissa lähdöissä ja osoitti 560m kisassa että virtaa sinnekin matkalle löytyy. Hawaji Hawk voitti molemmat ryhmäkokeensa hienoilla ajoilla,...jatkuu seuraavalla sivulla... 7
Kuva: Outi Puruskainen Colorado Coyote (Ramone). Alabama Ali on osoittanut huimaa lähtönopeutta ja onkin melkein jokaisessa startissaan ottanut piikkipaikan. Colorado Coyote juoksi itsenä heti koejuoksujen jälkeen ensimmäisessä kisastartissaan Masters -finaaliin sekä nyt tässä tekstin päivityshetkellä myös Kasvattakilpailun finaaliin johon mielestäni lähtee kotiradallaan ennakkosuosikkina. Jatkosuunnitelmat jalostuksellisesti on toki vielä tässä vaiheessa täysin auki ja teoria asteella kun koiruudet kuitenkin nyt vasta juoksevat ensimmäisiä kisatarttejaan. Aika näyttää mikä tilanne on sitten vaikka kahden vuoden päästä. Jatkojalostusta toki on haaveissa moisen sukutaulu omaavalta tasaiselta pentueelta. Maplelle on suunnitelmissa välikiiman jälkeen kaiketi sen viimeinen pentue tulevalle keväälle. Tästä pentueesta Montana Molly on sijoituksessa ja sille tulevaisuudessa olisi haaveissa jatkojalostusta tehdä. Mikä uros/linja se sitten tulee olemaan jne. on aivan auki. Yhdistelmä on todella vahvasukuinen kera upeiden emälinjojen...joten jotain Irkku/englanti sukuista se varmasti tulee olemaan... -Pekka Vuoriluoma- ja näyttelyitä. Haaveesta tuli totta vuonna 1991 kun sain pitkän jonotuksen jälkeen ensimmäisen irlanninsusikoirani. Irliksiä on siitä asti ollut jatkuvasti 1-3kpl. Greyhoundia ihailin ihan vaahtosammuttimen kokoisesta (mikä kyllä melkein olen vieläkin). Asuin ihan Kaupin radan lähellä ja isäni kanssa kävimme siellä useasti katselemassa. En sitä kuitenkaan uskaltanut ottaa myöhemmin itselleni, kun luulin sen (monen muun ihmisen tavoin..) vaativan niiiiiin kamalasti. Nykyisessä laumassani sitten kuitenkin asustelee kolme greyhoundia: Ramone- colorado coyote, Valo-dullahan ja Guido- dirty harry. Sekä kaksi irlanninsusikoiraa ja australianpaimenkoira. Ramone-colorado coyote on laiska koira. Suht näkymätön ja vaatimaton kaveri. Mutta kun herra sitten jotain haluaa, niin tuo sen esille kyllä hyvin selvästi. Se tulee ja potkasee (ei lyö tai läppää) mua etutassullaan ja näyttää sitten mitä on vailla kun kysyn siltä no, mitä nyt? Ramone osaa myöskin näyttää äärettömän kettumaiselta. Peruuttaa remmissä niin pitkälle kun pääsee, kuristaa itseään ja mulkoilee pahasti tuijottavilla silmillään alta kulmien. Leikkii harvemmin, mutta kun leikkii niin silloin leikkii sitten kunnolla. Silloin kun Ramone haluaa vain huomiota se kantaa aarrettaan, mustaa pehmo-kissaa ja mölisee. Lenkeillä täytyy mennä metsissä ilman remmiä, hermo ei kestä pitkää matkaa hinata herraa perässä. Laiskaan koiraan saa vauhtia sentään Guido, joka yllyttää kovasti leikkimään. Samaten Valon ja irlisten kanssa välillä villiinnytään oikein urakalla ja painellaan häntä suorana meidän pellolla. Ramonen paras ystävä on meidän kuusivarpainen Kirppu-kissa. Tuulen Koirat-foorumin kautta kuulin pentueesta. Olin jo sillä silmällä katsellut Valoa, mutta en uskaltanut ihan silloin vielä. Kuvia katsellessa tuntui koko ajan enemmän siltä että Ramone-pallopää on juuri SE. Niinpä sitten menin vain katsomaan pentuja. Ja jokainenhan tietää miten siinä käy. Niin sitten sain myöhästyneeksi äitienpäivälahjaksi ukoltani Ramonen. Tulokaskauteen on valmistauduttu talvella ja keväällä metsissä ja pelloilla samoi- 8 Olen Mira Salonen; kahden pojan ja kuuden koiran mamma. Koirien kanssa olen ollut ikäni, syntynyt koiraharrastaja-perheeseen. Itse olen harrastanut sakemannien ja partisten kanssa ennen nykyistä kokoonpanoani. Harrastettu on tokoa, hakua, jälkeä, agilityä Havaiji Hawk Kuva: Tea Kanste
lemalla ja spurttailemalla lauman kera. Aika vapaata liikuntaa 5-6krt viikossa. Sitten keväämmällä muutettiin liikuntaa (ja lepoa) kun vedotkin tuli mukaan. Säännöllinen viikko-ohjelma on nyt käytössä. Kasvattajan lisäksi olen neuvoja ja oppeja saanut oikeastaan ihan hyvin muilta harrastajilta. Ja tietenkin netistäkin jonkin verran. En ole moneenkaan tympeään ihmiseen törmännyt. Hienosti on otettu vastaan uusi ihminen rodun pariin eikä ole naurettu toisen sähellyksille:d. Ja ennen kaikkea on ollut kiva huomata että tämän rodun parissa toivotetaan onnea ja onnitellaan voittajaa. Grey ei ole oikeastaan vastannut aiemmin saatuja mielikuvia muuten kun ulkonäön, tai tyypin osalta. Koska sehän on oikeasti helppo koira. Vähän yksinkertainen, mutta erittäin viehättävä eläin. En osannut odottaa että jätän kaikki tekemäni asiat kesken kun greyt alkaa juoksemaan meidän pihapiirissä, niitä on vaan pakko pysähtyä tuijottamaan. Enkä taatusti osannut odottaa että se vie tosiaan käden näin paljon - Mira Salonen- (3.9.2007), TOP VISION, Hannu Niemi Capes Energizer(U,F, Camilla Kaasinen), Capes Iceman(U,BK, Marko Vuopponen), Capes Loverboy(U,BK, Tommi Jäppinen ja Sanna Jalava), Capes Symphony(U,F, Riitta Hassinen), Capes Uptospeed(U,BK, Teemu Holma ja Sanne-Mari Laaksonen), Capes Briskly (N,BK, Susanna Iskanius), Capes Icy(N,BK, Top Vision Racing Team), Capes Sunshine(N,F, Satu ja Juha Huczowski) Yhdistelmässä isänä Aussikoira Elite State. Musta uros, joka starttasi kilpaurallaan 30 kertaa ja voitti 26 kertaa. Voittanut mm. Valkovoittoisen lauman emäntä Tea, vm-79. Virpiniemen Greyhound Stadionin kupeesta. Perheessä pikkuisännän virkaa toimittaa poikani Remu (02/07) ja kepona Mikko. Kuonolaisia perheessä: seropi Moona, greyt Cisse(Fireline Get On), Dimmu (Havaiji Hawk) ja Laalaa (Fireline Queen Sarabi) Ensimmäinen koira seropi Nella tuli perheeseen -85, jota sitten seurasi kultsimix Roope. Ajokoira/sakemannimix Moona on eka ihan oma kuono, joka on ollut alkuvuodesta -03.Moona oli vuoden verran ainokainen kunnes sain ekan greyni Cissen ja sille tielle on jääty! Dimmun tarina mussukkanani alkoi siittä kun menetin todella surullisella tavalla ja liian äkillisesti toisen greyni Tristanin (Fireline Comanche).Pentuetta olin seuraillut netissä syntymäuutisista lähtien ja pennuilla oli ikää vajaa kaksi viikkoa (ja pian Tristanin menetyksen jälkeen) kun laitoin Pekulle viestiä ja kysyin että onko valko-musta uros vielä vailla kotia. Värillä on väliä, varsinkin näin valkopohjaisiin ihastuneena :) Kasvattajana Peku ja Noora olivat silloin suht tuoreita, yhdistelmä oli mielenkiintoinen ja kun itsekin olin vielä ns. tuore harrastaja niin henkilökemiat ja kaikki positiivisuus vaikuttivat. Pennun kasvuolosuhteetkin olivat loistavat joten taisi olla aika alussa jo puhe että Dimmu jäisi kasvamaan synnyinkotiinsa vähäksi aikaa luovutusiän jälkeen, jossa oli upeat tilat ja ikäistänsä seuraa. Siinä syksyllä olikin Cissen kuntoutus, ero ja muutto takaisin kotimaisemiin joten ratkaisu ei niiltäkään osin ollut huono. Tiedottaminen Dimmun voinnista ja kuulumisista toimi erittäin hyvin ja ikävään sai töllötellä kuvia netistä missä niitä riitti tai rimputtaa linjat punaisena (välimatkaa kun oli ihan kiitettävät 500km). Suuri kiitos siitä kaikesta kasvattajille. Dimmun sain kotiin jouluna ja elo yhdessä on alusta asti sujunut. Luonteeltaan Dimmu on mamman mussukka, kiltti, mutta silti äijä. Hyvin fiksu, rehellinen ja cool. Kaikkeen erillaiseen tottuminen on ollut helppoa alusta asti, tilanteet, koirat jne. Ratahommiin tutustuminen ja opettelu meni hyvin ja oikealla asenteella. Tällä hetkellä äijäpomo meidän laumassa, pitää tilanteen hallussa ja vielä tyylillä, Dimmu ei turhia ärinöi. Hyvin helppo siis oikeastaan kaikessa. Ja lapsirakas kaikenlisäksi. Tähän kauteen on valmistauduttu pienellä kysymysmerkillä. Viime syksynä saapui Laalaa ja kuviot meni hieman uusiksi. (sekä omat koulukiireet toivat oman haasteensa.) Kumpainenkin kuitenkin vaatii hieman omaansa treenauksessa ja kevättä kohti tullessa kuitenkin toimiva ratkaisu alkoi olla selvempi. Kokemustahan on vain Cissestä ja Tristanista, jotka olivat loppujen lopuksi suht samanlaisia ja helppoja. Pääasiassa Dimmu on juoksennellut Laalaan kanssa vapaana metsässä omaan tahtiin. Talvella oli hankeakin valloitettavana lumipohjaisten metsäpolkujen/teiden lisäksi. Tietenkin kelien vastustaessa ollaan remmeilty kylillä tai muuten vaan yhteislenkeillä. Sulan maan aikaan maastona on ollut hiekkakuopat, jotka ovat todella mahtavat rinteineen ja kangaspolut, välillä on nähnyt melko railakasta rallia :). Ratatreenit kerta viikkoon heti kun rata sen salli, opettelua ja kokemusta. Lihashuollolla, lepopäivillä, tietenkin Dimmun ajatuksilla ja kuonolaisen lukemisella on suuri merkitys. Ruokinnassa muuttui vaan merkki alkukeväänä Nutra Nuggetista Dogstarsiin, joka on meillä ainakin hyvin sopinut. Säätämistä kaikessa kuitenkin vielä silti löytyy. Dimmu on ensimmäinen oma koira minkä olen kopittanut kisoissa ja jännitys Virpiniemen leiriviikolla ryhmäkoejuoksuissa oli ihan hillitön. Tavoitteet ylittyivät kun juoksut hyväksyttiin ja vielä voitettiin, ja itse pysy viel tolpillaan koko ruljanssin ajan ja suht kuivin silmin :) Neuvoja olen saanut mahtavasti koko 4. Elite State - Armani Pearl kaksi Group 1 finaalia. Elite Staten isä on 2000 luvun alun Australian yksi parhaista jalostusuroksista Just The Best ja emä Spark Again, joka on myös mm. arvokisavoittaja Fool s Staten emä. Just The Bestin isä on huippu Credibility ja emä legendaarinen ratojen kuningatar Flying Amy. Elite State on pärjännyt upeasti jalostuksessa. Sen parhaat jälkeläiset ovat Ausseissa Knocka Norris (arvokisavoittaja, RE jne), Size Can Matter (arvokisavoittaja jne),back Tonight (arvokisavoittaja ja RE jne) ja Elite Oriental (arvokisavoittaja ja RE jne) vain muutamia mainitakseni. Irlannissa tietysti Greyhoundkasvattajia Kennel Run-Up, Reija&Jouni Kiiski, Nummi-Pusula kennel@run-up.fi, www.run-up.fi +358 40 515 7001 Menestyksekästä kasvatustyötä jo lähes 20-vuoden kokemuksella! Beevale Greyhounds Riikka Kivioja Jokikunta p. 050 573 8214 riikka@beevalegreyhounds.com www.beevalegreyhounds.com Greysport Kennel & Racing Team Pekka Vuoriluoma & Noora Kotiranta Lampistentie 100, 38100 Sastamala 040-7000613, www.greysport.com pekka.vuoriluoma@greysport.com noora.kotiranta@greysport.com Kaikki pentueet: www.grl.fi harrastusajan. Tietenkin kasvattajat Fireline ja Greysport, pohjoisen kerho VGU on neuvonut ja opettanut tarvittaessa kädestä pitäen ja kaikenlaista apua on tullut myös harrastajilta/ muiltakin kasvattajilta ympäri Suomen. Asenne on ollut todellakin kannustava ja hyvin positiivinen. Näiden ihmisten kanssa on mukavaa harrastaa ja viettää aikaa muulloinkin. Nykyaikaa on myös netti/puhelin ja maalaisjärki :) - Tea Kanste- kirkkaimpana tähtenä uskomaton Catunda Harry (National Record 480m ja ensimmäinen 28s alittaja, arvokisavoittaja jne). Emänä yhdistelmässä on Armani Pearl. Armin isä on Legenda Top Honcho, seitsemän kertaa Vuoden Siitosuros Irlannissa ja emä Borna Best joka mm. voitti Irlannin Oaksin, juoksi kaksi rataennätystä Irlannissa ja oli mukana useissa arvokilpailufinaalissa. Kyseinen pentue josta Armi on, on yksi Irlannin parhaista 2000 luvulla, sisarukset...jatkuu seuraavalla sivulla... 9
Borna Pilot (mm.voitti Ladbroke 600, Tadgh Hegarty 550,ollut mukana mm. Easter Cup:n, Tipperary Cup:n, Irish Produce Stakes:n finaaleissa, Irlannin Derbyn B - finaalissa sekä juossut Thurles:n 480m rataennätyksen. Siitoksessa.), Tucks Mein (mm. Three Steps To Victory 500m, Open Race voittaja, Siitoksessa.), Borna Dasher (mm. mukana useissa arvokisa finaaleissa Irish Laurels 2002, Breeders Produce Stakes 2002, Red Mills Guineas 2002, Lifford Champion Stakes 2003.), Borna Rambler (110 starttia, Open Race voittaja), Hes Mr Kite (Open Race voittaja), Borna Buddy (A1 voittaja). Armi itse juoksi uransa Irlannissa ja Englannissa ollen mm. Englannin Oaksin nelonen, Irlannin Oaksin B-finaalin kakkonen, Armi on juossut mm. Shelpourne Park:ssa 480m 28.76, 28.77, 28.79, 28.84 vuonna 2003. Walthamstowssa Armi juoksi 475m matkalla kolmen kymmenyksen päähän rataennätyksestä, tuo Armin juoksema aika oli koko vuonna kuudenneksi nopein aika. Tuolla radalla mm. juostiin tuona vuonna kyseisellä matkalla useita arvokisoja Armilla on kolme pentuetta Irlannissa, ensimmäisessä pentueessa Spiral Nikitan kanssa on mm. Group 1 finalisti Fear Armani (The William Hill Blue Riband finaalin 2. 2007, The Stones Puppy Silver Collar finaalin 2. 2006.), Borna Moon (Open Race voittaja), Pentue Larkhill Jo:n kanssa mm. Black Ice Boss Irlannissa ja Englannissa 60 starttia joista 18 voittoa (Open). Pentueessa on kuusi koiraa jotka ovat kaikki juosseet yhteensä n.320 starttia ja voittoprosentti n. 20%. Pentueessa kaikki ovat voittaneet useampaan kertaan. Kolmas pentue ja viimeinen Irlannissa on Brett Leen kanssa. Sen pentueen tähdet ovat Allen Mist ja Allen Pride. Allen Mist mm. 2000 Shelbourne 525 Open Final voitto ja paras aika tuolla Irlannin pääradalla 480m matkalla on kova 28.53. Allen Pride mm. Shelbourne Park 480m 28.72 ja The Fundraising Night D2 686m finaalin voitto Harold Crossissa. Ja vielä lisäksi Borna Leader juoksi uransa toisessa startissaan Youghalin radalla 503m matkalla voittoon ajalla 30.24 rataennätyksen ollessa 29.92. Armin jälkeläiset Irlannissa ja Englannissa kaikki ovat juosseet kilpaa ja kaikki ovat myöskin pystyneet voittamaan. Melkoinen saavutus sekin. Ei ole liioiteltua sanoa, että Armi on menestynein jalostuskoira mitä Suomeen on tullut. Kuten jo Borna Castlen kohdalla mainitsin, mahdollisuus tämän tason koirien käyttöön ei tule usein. Borna Castlea ollessamme Irlannissa katsomassa Niemen Jounin kanssa esittelin hänelle kennelissä Kaisan kanssa olleet kaksi muuta narttua Armani Pearlin ja Borna Survivorin (moninkertainen arvokisa voittaja) ja kerroin, ettei näihin tämän tason koiriin ole sitten mahdollisuutta. Taisin sanoa Jounille, ettei niistä voi edes haaveilla. No, mahdollisuus kuitenkin tarjoutui ja kun se esitettiin oli heti selvää, että se mahdollisuus myöskin käytetään. Uroksen mietintä olikin sitten hankalampaa. Nopeasti tultiin siihen ajatukseen, että uroksen pitää olla menestynyt jalostuksessa, joten uransa alussa olleet raakattiin pois listalta. Aika nopeasti oli myös selvää, että uros tulee Ausseista. Elite Stateen päädyttiin sen menestyksen takia radalla ja siitoksessa, olihan se keikkunut jo kauan listojen yläpäässä Ausseissa. Myöskin tietysti suvulla oli iso merkitys. Armin kasvattaja Ruairi Dwan hoiti hommat Irlannin päässä yhdessä John Tuohyn kanssa yhtä mallikkaasti kuten Kaisankin kohdalla. Jatkosuunnitelmia on toki. Mielenkiinnolla katsellaan ja odotuksia on mm. Capes Brisklyn suhteen ;). Hyvin on Iris uransa aloittanut, eka ryhmäkoe Haukiputaalla vieraalla radalla ja voitto hyvällä ajalla 16.98. Pentueen vahvuuksia on vielä vaikea arvioida koska ovat niin nuoria vielä ja ratahommat ovat niin alussa. Muita vahvuuksia ei vielä siis voi sanoa kuin vanhempien menestys niin radoilla kuin jalostuksessakin. Ja edelleen myöskin hurjasti onnea pentusille radoille ja ratojen ulkopuolelle. Valitettavasti sitä onnea ei kaikilla ole ollut ja Capes Symphony pitääkin peukkuja sisaruksilleen koirien taivaassa. -Hannu Niemi & Top Vision Racing Team- Perheeseemme kuuluvat itseni lisäksi mieheni Jyrki ja lapset Mari, Jarmo ja Noora. Greyhoundeja on 2 kappaletta; Capes Briskly eli Iiris ja pikkupentu Doris, Niemen Hannulta sijoituksessa. Kissa on myös kotona ja muutama hevonen vieraitten tallissa. Iiris tuli meille kun olin pentua vailla ja Hannulla oli tulossa pentuja syksyllä. Sitten odottelin puolisen vuotta ennen kuin saatiin hakea Laitilasta musta hurmuri meille. Narttua olin ottamassa ja sain sitten jo pikkupentuna valita sen oman kilpurin. Iiris on siivo ja simppeli koira. Se on itsenäinen ja rauhallinen ja peloton. Se on sosiaalinen muiden koirien joukossa ja sillä on hyvä ajovietti. Iiriksen kanssa ei tarvitse säätää.. Talvella teimme remmilenkkejä ja Jykä juoksi sen kanssa. Iiris spurttaili hangessa ja kevättalvella Päijänteen jäällä mukavalla lumipinnalla. Myöhemmin keväällä otimme vetoja. Ja heti kun Egun ratatreenit alkoivat, niin harjoittelimme tiistaisin radalla. Toki kävimme jo viime syksynä radalla ottamassa pätkiä. Parhaat neuvot ja opit olen saanut kasvattajalta. Mielestäni pitää olla visio mitä tekee ja miksi, sen takia neuvoja ei voi ottaa sieltä ja täältä. Päähän siinä menee ihan sekaisin. Netistä luen juttuja ja pohdin niitä. Mutta kyllä se kasvattaja on paras neuvonantaja, koska hän tuntee narttunsa ja tietää miten aiemmat pennut ovat menneet. Kasvattajalle voi aina soittaa hädänhetkellä ja myös silloin kun haluaa jakaa hyviä fiiliksiä. Ja kai sitä itseoppimistakin tulee harrastettua analysoinnin kautta Toivottavasti! - Susanna Iskanius- 5. Crash - Funky Fire 10 6.9.2007), FIRELINE, Jouni Toivoniemi Peter Pan(U,BK, Hannele ja Petri Magnusson), Little Mermaid(N,BK, Tuulia ja Timo Sinisalo), Miss Mary Poppins(N,WBK, Maisa Huusko), Queen Sarabi(N,WBK, Remu Tuomela) Crash (Brett Lee-Elusive Rebel) tuotiin Australiasta Irlantiin siitokseen ystäväni Michael Dunnen toimesta. Koira oli Australiassa erittäin nopea, se mm. juoksi 480m: n RE:n (ja ilm. ME:n) Horshamin radalla, aika... 26.68! Crashin sukutaulu on myös huippuluokkaa. Funky Fire (Jamella Prince-Limelight Guest) ostettiin Irlannista täysikasvuisena, vähän kilpailleena koirana syndikaattimme omistukseen. Se juoksi Irlannissa Open Race-voittoja (eka suomalaisomistuksessa ollut voittaja Irlannissa) ja tuotiin Suomeen keväällä 04. Ensimmäisenä kesänä Lilli voitti stayer-kisoja (mm. EGU Stayer Open- 04) ja juoksi Turussa huikean 785m:n RE: n - 48.06! Heti seuraavassa stayer-kisassa Haukiputaalla Lillin etujalan lihas repesi ensimmäisessä kaarteessa, kun se johti muita jo 10 metrillä. Kausi 04 päättyi siihen ja tuo vamma varjosti Lillin koko loppu-uraa. Silti Lilli voitti Queen Trophyn-05, oli Oaks 3.-05 ja Turku Classic 3.-06. Lilli on myös Vuoden Stayer-06. Lillin isä Jamella Prince oli huippujuoksija ja huipulla myös siitoksessa. Emä Limelight Guest voitti Open Race-kisoja matkoilla 480m 686m. Koska Irlannin paras kasvattaja Ian Greaves oli saanut aikaan hyviä tuloksia Crashin ja Funky Firen sukuisten narttujen kanssa, niin päätimme valita Michael Dunnen uroksista juuri Crashin. Jatkosuunnitelmia ei valitettavasti ole. Pentueeseen kuuluu yksi musta uros (Peter Pan), yksi musta narttu (Little Mermaid) ja kaksi valkomustaa narttua (Queen Sarabi ja Miss Mary Poppins). Viimeksi mainittu ei valitettavasti koskaan tule kilpailemaan. Pentujen vahvuuksista ym. en vielä osaa sanoa mitään, ovat vielä liian kokemattomia. -Jouni Toivoniemi- Hannele ja Petri Magnussonin laumaan kuuluvat lasten Aleksin (14v) ja Lindan (10v) lisäksi koirat Gimli (Whiskers Pharazon) ja nyt esittelyssä oleva Peter Pan eli Merri. Edesmenneet greyt Bilbo (Fireline Samurai Power) ja Arttu (Keops Faramir) ovat edelleen vahvasti muistoissamme niinkin vahvasti, että tulee vielä huudeltua ko. koiria nimeltä, vaikka tarkoittaa näitä eläviä koiria... Keskusteltiin ko. pentueesta ensimmäisen kerran GRL:n gaalassa Hämeenlinnassa vuonna 2006 -baaritiskillä taidettiin Jounin kanssa olla ja siltä istumaltahan se oli kättä päälle tapaus! Merri on luonteeltaan erittäin utelias ja sosiaalinen, ei viihdy yksin vaan kulkee kotonakin kantapäillä. Kunnioittaa vanhempaa koiraa, saanut pari kertaa Gimliltä hammasta kylkeen eikä halua yrittää mitään...on
vähän mammanpoika. Lenkeillä kyllä söisi vastaantulevat emäntää suojellakseen. Merri on pienikokoinen uros (paino tällähetkellä hiukan alle 29 kg) ja siksi sopiva Hannelen händlättäväksi - rääpäleeltähän se Gimlin vieressä näyttääkin... Merri juoksee tätä kirjoitettaessa vielä koejuoksujaan. Ensimmäinen ryhmä selvitetty toinen tulossa. Nopeamminhan nuo olisi voinut suorittaa mutta ei olla pidetty kiirettä tuntuu vielä olevan hiukan lapsekas. Gimlin kanssa tehnyt samat treenit talven aikana ja Gimliä ei ihan hirveästi ole treenattu... Neuvoja ja oppeja kannattaa seuloa kisoissa ja harkoissa ainahan sitä jotain uutta oppii ja voi soveltaa sitten omaan koiraansa. Samat treenimetodit eivät todellakaan aina sovi seuraavalle koiralle, jos ne on edelliselle hyväksi todetut! -Hannele Magnusson- Peter Pan eli Merri 6. Hasty Henry - Quite Capable Kuva: Reija Kiiski Hasty Henry-Quite Capable pentue seitsenkuisina: Pizzini King, White Fizz, Galway Pipe, Ironwood, Bobbie Burns, Koonunga Hill - kuvasta puuttuvat Reserve Red ja Special Dozen. (3.10.2007), RUN-UP, Reija ja Jouni Kiiski Bobbie Burns (U,WBD, Inna Akkila), Galway Pipe (U,WBD, Kasvattaja), Ironwood (U,BEBD, Arto Haahtikivi), Koonunga Hill (U,BEBD, Sini Myllyviita), Pizzini King (U,DKBD, Kasvattaja), Reserve Red (U,BEBD, Mirka Paajanen), Special Dozen(U,WBD, Riikka Timgren ja Osvald Cizinauskan), White Fizz(N,WBD, Jooel Ranta) Kaksi Australiantuontia ja radalla menestynyttä koiraa. Erittäin hyväluonteisia ja terverakenteisia. Hasty Henry on moninkertainen cityvoittaja Autralian radoilta. Henry on voittanut kolmessa eri maassa ja yhteensä 19 radalla! Siinä on meriittiä, jota ei muilta löydy. Todella helppo kotiluonne ja erinomainen varma kilpailija. Lucyn (Quite Capable) toimme itse nuorena ja se on voittanut täällä Suomessa, on mm. Vuoden Stayer 2003 ja Turku Classic voittaja 2004. Lucy hurmaa ajovietillään ja ihmisrakkaalla luonteellaan, sekä kyllä, kauneudellaan. Oli itsestäänselvää yhdistää nämä kaksi, miksi tuoda hyvä uros kaukaa jos sitä ei itse käytä ja Henryn ensimmäiset jälkeläiset vakuuttivat. Lucyn ensimmäisestä pentueesta on kaikki olleet ratavieheen perässä. Seitsemän veljestä ja Wiima narttu. Kaikki tästäkin pentueesta ovat jo olleet radalla vieheen perässä. Rauhallisia ja erittäin hyväkäytöksisiä pentuja. No omat pojat on mattoja tuhonneet, mutta muuten niin kilttejä. Ja juosta tykkäävät vapaana, ei tarvitse patistella. - Reija ja Jouni Kiiski- Olen Jooel Ranta, 34 vuotta, Run-Up White Fizz omistaja. Wiima on varmaankin aika perusgreyhound. Kotona sisätiloissa se on tolkuttoman laiskasohvaperuna, ei edes töistä tullessa jaksa välttämättä tulla tervehtimään. Kaikki tämä ja muu vastaavanlainen tehdään siis mahdollisimman pienellä energialla. On-off-rakenne tuleekin sitten hyvin esiin ulkona vapauden riemusta nauttiessa. Se ravaa itsensä aivan loppuun. Tämä kontrasti greyhoundin ja kolmen belgianpaimenkoiramme suhteen onkin huima. Belkkarit sättäävät tasaisesti koko ajan, kun taas Wiima pitää vain yhdestä asiasta: juoksemisesta. Kun kiinnostus rotua kohtaan oli kasvanut siihen pisteeseen, että uskaltauduin Metsämäkeen kisoja seuraamaan, välkkyi nimi Run-Up aika monessa yhteydessä. Tästä luontevasti internettiin ja sen ihmeellisestä maailmasta sitten selvisikin, että pentue on tuloillaan. Alkoi yhteydenpito kasvattajan kanssa. Narttua etsimme ja yksi sellainen sitten syntyikin poikien mukana (7+1). Ei kahta kysymystäkään, niin tomera likka se oli. Haluan uskoa Wiiman olevan ainutlaatuinen. Wiima on niin kiltti, rauhallinen ja ystävällinen koira etten ole koskaan ennen tavannut. Lukuun ottamatta emäänsä Lucya tietenkin. Wiiman tyyneys on myös tarttuvaa...jatkuu seuraavalla sivulla... 11
Kuva: Reija Kiiski sorttia. Se tasoittaa olemuksellaan koko perhettämme! Eka juoksu alkaa tätä kirjoittaessa olla puolivälissä eli juuri nyt treenaus on kutakuinkin seis. Mutta koska talvi oli mukavan runsasluminen alkoi treenaus paksussa hangessa juostessa. Wiima hyytyikin aika nopeaan, raskasta tietysti oli. Muutama kerran olemme olleet ihan perinteisellä juoksulenkillä lannevyön kanssa. Tästä Wiima ei kuitenkaan näyttänyt nauttivan tai ehkä isäntää vain harmitti puuskuttaa rajoillaan koska koira ei edes läähättänyt! Kai sekin silti ihan hyvää perussettiä oli. Aika luomuna noin yleisesti olen hommaan lähtenyt: koira saa juosta itsensä uuvuksiin sitä välillä provosoiden saalisvietin merkeissä. Wiima tykkää yli kaiken saalistaa sellaista teddykarvaista Kongia. Ohjeen siitä sähköstä olen muokannut muotoon, jossa yritän pitää koiran terävänä ja salamannopeana. Kasvattajan lisäksi kuuntelen muita harrastajia ja poimin niistä ne minulle luontevimmat niksit. Aika pihalla tietysti olen: vähän tiedän mistään. Matkan varrella oppinee kuitenkin. Usein täytyy kyselykone kuitenkin käynnistää. Greyhoundista sain heti aluksi käsityksen: omanlaisensa juoksuautomaatti. Aika hyvin tämä on kutinsa pitänyt koko ajan. Vahvistusta vain on saanut tämä käsitys. Anatomiakin on erilaista kaikkiin muihin rotuihin verrattuna. Ihmeellinen pakkaus. - Jooel Ranta- Olen Enja Åstrand-Haahtikivi ja perheeseen kuuluu mieheni Arto ja jo kolme aikuista lasta ovat jo kotoa muuttaneet. Greypojat nuorin Topi (Ironwood) 1 v 7kk vasta nuorukainen ja vanhimpana vähän harmaantunut Pami(Wanapam) 9 v ja Miki (Casino Boogie) 7 v. Yhdessä touhuamme omakotitalossa Riihimäellä, missä koirille on tilaa ja pihaa juosta. Greyhoundit ovat kuuluneet isona juttuna elämäämme ja mulla on ollut ensimmäinen grey jo 80 -luvun alkupuolella ja siitä kipinä jäi pysyvästi. Minulla on ollut aina koiria. Nuorena harrastin palveluskoirakokeita ja myöhemmin tuli afgaaninvinttikoira joka oli näyttelytähti. Sen jälkeen löysin tämän oman rodun jonka lihaksikasta vartaloa sen juostessa ei voi kuin ihailla! Reiskan ja Joneksen tunnen jo 80 -luvun loppupuolelta asti ja olen aina ihaillut heidän koiriensa tasaista hyvää luonnetta ja erityisesti Hasty Henry teki minuun vaikutuksen loistavine juoksusuorituksineen yhdistettynä hienoon luonteeseen. Samoin ihanan Lucin (Quite Capable) ja päätin jo aiemmin että jossain vaiheessa hankin vielä yhden greyn ja nimenomaan uroksen tästä yhdistelmästä. Hyvää kannatti odottaa. Ja niin tuli sinibrindle poika Topi meille ja hän on täyttänyt kaikki odotukset. Sillä on loistava luonne, tasainen ja luottavainen ja kuitenkin erittäin omapäinen. Eipä Topia pahemmin siirrellä kun se päättää rauhassa olla. Tulee huushollimurinaa ja on kuitenkin äärettömän ystä- Ironwood (Topi) ja Arto Haahtikivi. Jooel Ranta ja Wiima. 12 Kuva: Reija Kiiski