14 Väylänpidon perinneasiat

14 Väylänpidon perinneasiat

hallinnonalansa perinnetoiminnassa keskeisessä asemassa. Sillä on monia tehtäviä, jotka liittyvät kulttuuriympäristöjen suojeluun, kuten rakennuttaminen, kunnossapito, kiinteistöjen siirrot ja museokohteiden ylläpito. Kuva 2: Museoalus ss Saimaa on palvellut aikanaan Merenkulkuhallituksen tarkastusaluksena Saimaan ja Kallaveden luotsipiirissä. Nykyään se on museoalus, joka käytetään rajoitetusti valtion edustuskäytössä. Perinnetoiminnan ohjaus Liikennevirastossa Selvityksen esitysten mukaisesti perustettiin 28.10.2013 Liikenneviraston perinnetoiminnan ohjausryhmä. Sen tehtäviksi määrättiin mm. Liikenneviraston toimialueen perinnetyön koordinointi, kehittäminen ja yhteistoiminta muiden viranomaisten ja yhteistyökumppanien kanssa perinneasioissa. Ohjausryhmän ensimmäisessä kokouksessa perustettiin yhdeksän alatyöryhmää, joista kukin valmistelee omaa osuuttaan perinnetoimintaselvityksessä asetettujen tehtävien toteuttamiseksi. Ryhmässä on edustettuina myös Pirkanmaan ELY-keskus, joka vastaa keskitetysti ELYkeskusten alueiden perinnetoiminnan koordinoinnista. Alatyöryhmiin sekä kerran vuodessa pidettävään laajennettuun ohjausryhmään osallistuu edustajia myös mm. Museovirastosta ja erikoismuseoista.

Perinnekohteiden esittely ja museotoiminta Yksi Liikenneviraston perinnetoiminnan tavoitteista on parantaa kohteiden tunnettavuutta ja helpottaa niiden löytämistä. Tähän ovat nykyaikaiset paikkatieto-ohjelmat tuomassa lisävälineitä. Tänä vuonna kokeillaan Saimaan kanavan kanavapolkukohteiden esittelyä virtuaalisesti älypuhelimien välityksellä ja viraston nettisivuilla. Toimintaa on tarkoitus laajentaa myöhemmin eri liikennemuotojen kohteiden esittelyyn. Kohteiden opastusta pyritään parantamaan myös teiden varsilla. Kuva 6: Liikennevirasto on nimennyt kymmenkunta vanhaa majakkaa, joille voidaan järjestää yleisölle vierailuja. Tänä vuonna 200-vuotisjuhlaa viettänyt Utön majakka on niistä yksi. Korppoon saaressa sijaitseva Utön majakka on vanhin yhä toiminnassa oleva valomajakka ja ensimmäinen radiomajakka. Valokuva on vuodelta 1891. Liikenneviraston ja sen edeltäjien vaiheita, kohteita ja kokoelmia esitellään myös liikenteen alan erikoismuseoissa, joita ovat mm. Suomen merimuseo, Mobilia ja Suomen Rautatiemuseo. Suomen merimuseo tallentaa merenkulkuun liittyviä kokoelmia ja museoaluksia, mutta se kuuluu Museoviraston alaisuuteen. Virasto omistaa viisi kanavamuseota ja on osaomistajana tieliikenteen alan erikoismuseossa Mobiliassa ja Suomen Rautatiemuseossa. Perinnetoiminnan tavoitteisiin tänä vuonna kuuluu kanavamuseoiden ja Mobilian yhteistoiminnan kehittäminen ja kiinteistöyhtiön muodostaminen Suomen Rautatiemuseolle. Liikenteen alan erikoismuseot ovat perustaneet toiminnan kehittämistä ja markkinointia varten Trafiikki ry:n, johon kuuluu yhdeksän erikoismuseota. Liikenneviraston perinnetoimintaan liittyy myös digitointi-, tutkimus- ja inventointiprojekteja, joiden avulla saadaan lisätietoa ja aineistoja sekä omaan että yleisön käyttöön. Ne tuovat monenlaista hyötyö viraston perinnetoiminnalle, joka vuoden aikana on lähtenyt vilkkaasti käyntiin. Erityisesti lisäarvoa toiminnalle saadaan yhteistyöverkostosta muiden toimijoiden kanssa. Ensimmäinen laajennettu ohjausryhmä kokoontui toukokuussa Hyvinkäällä Suomen Rautatiemuseossa. Paikalla oli Museoviraston ja liikenteen alan erikoismuseoiden edustajia. Tarkoituksena on kokoontua vuosittain keskustelemaan liikenteen alan perinne- ja museotoiminnan kehittämisestä ja

tavoitteista. Yhteistoimintaa ollaan virittämässä myös liikennehistoriatutkimuksen puolella yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa. Voidaankin todeta, että Liikennevirasto on nyt kokoamassa liikenteen perinteen eri osaalueiden historiaa ja kohteita näkyväksi kokonaisuudeksi. Sillä on merkittävä vaikutus sekä kulttuurihistoriallisten kohteiden ja niihin liittyvien aineistojen suojelussa, tutkimuksessa, tunnetuksi tekemisessä ja monipuolisessa hyödyntämisessä.

Liikenteen kulttuuriympäristöjen suojelu ja hoito osana kokonaisvaltaista kulttuuriympäristöpolitiikkaa Hannu Matikka, Museovirasto Ei kirjallista esitystä.

Suomen Ilmailumuseon toteuttama Helsinki- Vantaan lentoaseman perimätiedon tallennushanke 2012 2013 Tutkija Tapio Juutinen, Suomen Ilmailumuseo Tämähän oli kuin lintukoto aikaisemmin. Joulukuusi haettiin tuosta lennonjohdon vierestä missä alkuperäinen Konnala oli. 1960-luvun loppupuolella alettiin metsiä vahtimaan, jotta kuusia ei enää vietäisi. Uimassa käytiin hiekkakuopilla. Kiitotien yli mentiin uimaan kun tornin katolla ei palanut valkoista vilkkua. Koekäyttöpaikalta lennettiin Paukkulaudalla rahtiplatalle ilman mitään lupaa. Kenttähän on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ennen uutta terminaalia kun rullasi platalle niin Convairin ohjaamosta näki terminaalin yli parkkipaikalle. En itse olisi uskonut että se näin isoksi kasvaa. Lentokonemekaanikko Kalevi Kotiranta tuli töihin Aero Oy:n laitekorjaamolle vuonna 1960 Johdanto Tutkimustyö on museotyön arkea ja liittyy paitsi esine-, valokuva- ja arkistokokoelmiin, myös näyttelyjen valmisteluun, erityyppisiin hankkeisiin että julkaisuihin. Omiin kokoelmiin kohdistuvan tutkimuksen lisäksi se käsittää yhä enemmän myös museon tallennusvastuuseen sisältyvien ilmiöiden aktiivista tallentamista ja analysointia. Muiden museoiden ohella myös Suomen Ilmailumuseo joutuu tulevaisuudessa keskittymään fyysisten objektien keräämisen lisäksi yhä enemmän ilmiökeskeiseen dokumentointiin. Monien nykypäivän ilmailun ilmiöiden ollessa immateriaalisia ja vaikeasti konkreettisin keinoin tallennettavissa, ilmiökeskeisessä tallentamisessa korostuvat ei-esineellisen tallentamisen muodot kuten valokuvaus, audiovisuaalinen tallennus, haastattelututkimus sekä keskiössä olevien prosessien mahdollisimman tarkka mallintaminen jälkipolville. Suomen Ilmailumuseon sijainti Helsinki-Vantaan lentoaseman välittömässä läheisyydessä tuo ilmailun kehityksen myös museon portin tuntumaan päivittäin. Esimerkki Suomen Ilmailumuseon harjoittamasta tutkivasta dokumentoinnista ovat olleet museon vuodesta 2012 lähtien organisoimat tallennushankkeet. Niiden avulla voidaan saada talteen paitsi esineistöä ja valokuvia, myös ennen muuta inhimilliseen kokemusmaailmaan perustuvaa suullista perimätietoa tutkittavasta ilmiöstä. Projektit tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella ilmailuun liittyvää toimintakulttuuria analyyttisesti tutkimalla kohteena olevia muutosprosesseja pitkällä aikavälillä. Hankkeet ovat lähtökohtaisesti lyhytkestoisia ja aiheeltaan tarkasti rajattuja. Museossa tapahtuvan kokoelmakartunnan ollessa enemmän tai vähemmän passiivista ja hallitsematonta ovat tallennusprojektit tapa, jolla kokoelman kartunnan aukkoja pystytään parhaiten paikkaamaan. Tallennusprojekteista syntynyt materiaali on tallennettu Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin ja - mahdollisia käyttörajoituksia lukuun ottamatta - vapaasti alan tutkijoiden ja muiden loppukäyttäjien hyödynnettävissä. Museo seuraa ympärillä olevaa maailmaa ja aktivoi tarpeen mukaan tallennustaan toimintaympäristön muuttuessa tai kokonaisen ilmiön ollessa häviämisen partaalla. Vuosina 2012 2013 suoritettu DC-9-simulaattorin tallennusprojekti liittyi suomalaisen ohjaajakoulutuksen kannalta tärkeän laitteen poistumiseen Finnair Flight Academylta. Simulaattori oli yhtiön koulutuskäytössä 1970-luvulta aina vuoteen 2010, jonka jälkeen se toimi kaksi viimeistä toimintavuottaan elämyskäytössä Suomen Ilmailumuseon asiakkaille. Tallennusprojekti käsitti

laitteen dokumentoinnin käytön aikaisessa muodossaan sekä seitsemän eri viiteryhmien edustajan haastattelun. Laite siirrettiin Suomen Ilmailumuseolle kesällä 2013. Tämän lisäksi Suomen Ilmailumuseo on viime vuosina yhdistänyt kulloinkin esillä olevan erikoisnäyttelyn teeman dokumentoitavaan aiheeseen. Helsinki-Vantaan lentoaseman perinnekeruuhanke lähti liikkeelle kesällä 2012 avautuneesta, kentän 60-vuotista historiaa esitelleestä erikoisnäyttelystämme, joka toteutettiin yhteistyössä Finavia Oyj:n kanssa. Talvella 2013 2014 museolla yhteistyössä Suomen Ilmailuliiton kanssa toteutetun Taitolento Suomessa -näyttelyn rinnalla käynnistettiin tallennushanke kotimaisen taitolennon historiasta. Museo haastattelee vuoden 2014 loppuun asti kotimaiseen taitolentoon liittyviä henkilöitä: lentäjiä, mekaanikkoja, tuomareita ja muita näytös- ja kilpataitolennon kanssa tekemisissä olleita ilmailun ammattilaisia ja harrastajia. Suomen Ilmailumuseo on osoittanut edellä mainituilla hankkeilla olevansa ilmailun historiaa ja kehitystä tiukasti seuraava toimija. Keskinäisen tiedon välittymisen edistämiseksi on yhteistyö ilmailun eri viiteryhmien yritysten ja yhteisöjen kanssa myös tulevaisuudessa tavoiteltavaa. Lentoasemat tallennuksen kohteina Yhdestä Caravellesta oli rengas tyhjä ja tiedettiin että se voi kipinöidä kun se tulee laskuun. Siihen aikaan käytettiin vaahdotusmenetelmää ja kiitotie vaahdotettiin. Vaahto on saippuaa ja siitä seuraa että kiitotiellä ei ole kitkaa jolloin kiitotie on liukas. Caravelle ei pysähtynyt vaahto-osalle vaan luisti yli. Ei siinä kuitenkaan tullut mitään. Meillä oli kolme autoa siinä ja kun vaahto oli levitetty niin kävimme tankkaamassa autot ja ne olivat valmiina seuraamaan konetta sen laskiessa. Myöhempi pelastuspäällikkö Veikko Liinakoski tuli palomieheksi Helsingin lentoasemalle vuonna 1964 Museon näyttelytoimintaan liittyvä tutkimustyö luo akuutin tarpeen kartoittaa keskiössä olevaa aihetta museon kokoelmissa ja niiden ulkopuolella etenkin, jos teema kuuluu museon tallennusvastuualueeseen. Suomalaisten lentoasemien ja -paikkojen esineellisen ja kuvallisen historian tallentaminen on mittava haaste museolle nyt ja tulevaisuudessa. Helsinki-Vantaan perinnekeruu oli yksi viime vuosina Ilmailumuseolla toteutetuista tallennushankkeista, jotka täydentävät museon keskiössä perinteisesti ollutta esineellistä tallennustoimintaa. Museon tämänhetkisistä kokoelmista löytyy aineistoa etenkin Helsinki-Malmin sekä Helsinki- Vantaan lentoasemien menneisyydestä ja nykypäivästä. Suomen Ilmailumuseolle on vuosien mittaan tallennettu edustava otos Seutulaan sekä kentän toimijoihin liittyvää esinemateriaalia, teemoina mainittakoon esimerkiksi lennonvarmistus, avoinnapito ja matkustustoiminta. Museon 30- vuotinen sijainti lentoasema-alueella on vuosien varrella madaltanut kynnystä tallentamiselle ja paikoin jopa hallitsemattomalle esineistön karttumiselle.

Dynaamisen, verrattain nopeasti muuttuvan lentoaseman muutoksen dokumentointi on siis haastava tehtävä. Tallennusprojektia alkoi johtaa syksyllä 2012 kokoelmista ja tutkimuksesta vastaava intendentti Matias Laitinen. Käytännön haastattelutyön ohjaajana sekä tiedon tallentajana kokoelmiin toimi tutkija Tapio Juutinen. Myös näyttelyamanuenssi Valeri Saltikoff osallistui projektin avustamiseen jakamalla kokemustaan kansatieteellisistä keruuhankkeista. Tallennusprojekti muodostui käytännössä teemahaastatteluista, joilla kerättiin muistitietoa Helsinki- Vantaan toimijoista sekä näiden sidoksista kenttään kuusikymmenvuotisen historian aikana. Haastatteluita varten henkilökunta loi puolistrukturoidun kysymysrungon joka toimi keskustelujen tukena. Kuten yleensä, teemahaastattelun sisältö syntyi haastateltavan ja haastattelijan vuoropuheesta. Haastattelijan käyttämä haastattelurunko ohjasi keskustelua, mutta jätti runsaasti tilaa tarinoille ja kertomuksille. Haastattelut nauhoitettiin, mikä mahdollisti sekä haastattelijan että haastateltavan keskittymisen vain haastatteluun. Museo oli kiinnostunut menneiden tapahtumien ohella myös nykypäivästä ja nykyhetkestä. Haastateltaville jaetussa projektikuvauksessa painotettiin, että kaikki tieto oli arvokasta. Lopulta usein juuri pieniltä tuntuvat asiat muodostivat suuria merkityssisältöjä yhdessä muiden lähteiden kanssa. Haastatteluiden yhteydessä kerättiin kohdehenkilöiltä heidän omaan työhistoriaansa liittyvää materiaalia, etupäässä valokuvia ja asiakirja-aineistoa. Museo haki projektiin vapaaehtoisia haastattelijoita. Lopulta museon henkilökunnan apuna toimi kaksi aktiivista vapaaehtoista, jotka koulutettiin tallennustyön perusteisiin. Museo piti kaksi kontrollitapaamista projektin aikana. Ennen muuta ammattiperinnettä tallentaneessa hankkeessa peruskohderyhmä olivat lentoasemalla työskennelleet tai edelleen siellä vuonna 2013 työnsä puolesta vaikuttaneet henkilöt. Projektiin osallistui lopulta 17 henkilöä (kolme naista, 14 miestä) lennonjohtajista liikennelentäjiin ja lentokoneasentajiin, lennonneuvojista kunnossapidon työntekijöihin ja palopäälliköihin, työvuosien ulottuessa lentoaseman avautumisvuodesta 1952 aina vuoteen 2013 saakka. Museo pyrki keräämään projektin piiriin edustavan otoksen kohdehenkilöitä eri aikakausilta, missä tavoitteessa lopulta verrattain hyvin onnistuttiinkin. Haastateltavien henkilöiden valinnassa hyödynnettiin museon omaa ja viiteryhmien kontaktiverkostoa. Haastatellut kertoivat monipuolisesti lentoasemasta työpaikkana ja heitä pyydettiin myös arvioimaan Helsinki-Vantaan kehittymistä työskentelyajanjaksollaan. Varsinkin 1950- ja 1960- luvulla kentälle töihin tulleiden eri alojen työntekijöiden yhteinen mielipide tuntui olevan, että lentoaseman luonne on kokenut totaalisen muutoksen. Muutokseen oli johtanut etenkin liikennemäärän ja toimijoiden määrän kasvu, mistä johtuen työn ja toimintaympäristön luonne oli muuttunut useimpien työtehtävien osalta. Helsinki-Vantaa paikkana käsitti tutkimuksessa niin matkustajille näkyvän liikenne- ja asematason kuin muunkin ympäristön mukaan lukien lentokonehuolto, pelastusasema ja lennonjohtotorni. Moni haastateltu oli 30 40-vuotisen aktiiviuran lähtenyt kertaan tai kahteen lentoasemalta palatakseen jälleen takaisin, kenties eri toimijan palvelukseen. Muutama kohdehenkilö oli kuitenkin tehnyt käytännössä ammattiin valmistumisesta eläköitymiseen asti töitä kentällä.