ITE käsillä -näyttely 13.5. 16.10.2016 ITE-museo, Kokkola TAITEILIJATIETOJA JA TEKNIIKOITA TAITEILIJATIETOJA Eivor Bennert, Porvoo Eivor Bennertin arvoitukselliset lankapallot on lainattu erityistaidetta edustavasta Kettuki-kokoelmasta. Teoksista suurempi on halkaisijaltaan lähes 70cm ja pienempi noin 40cm. Pallot ovat ytimestä pintaan täyttä lankaa ja neuletta, joten suuremman paino on vaikuttavat 50 kiloa. Millaisia kerroksia ne kätkevätkään sisäänsä? Ullakaisa Kaarlela, Pori Monet Ullakaisa Kaarlelan teosten aiheista kumpuavat taiteilijan henkilökohtaisesta elämänhistoriasta, mutta niissä heijastuvat myös ajatukset, unet, näyt ja enteet. Lisäksi hän on maalannut langalla ilmaisuvoimaisia Kalevalan tulkintoja, joiden runsaasti kirjailtu pinta loimuaa värejä. Taiteen tekeminen on Kaarlelalle ilon ja mielenrauhan lähde, joka auttaa jaksamaan joskus raskaaksi käyvässä arjessa. Kaarlela on kahdeksan lapsen äiti. Nuorimman lapsensa vammaisuuden vuoksi hän on joutunut viettämään pitkiä odotteluaikoja sairaaloissa ja laitoksissa. Näissä tilanteissa kirjontatyö on ollut ajanviete ja seuralainen. Kirjonta on kevyt kantamus, joka kulkee laukussa helposti mukana. Alpo Koivumäki, Kauhajoki Alpo Koivumäki tunnetaan taidokkaista kierrätysromuveistoksistaan. Romurauta, rehupakkausten muovi, puu ja kumi taipuvat hänen käsittelyssään ennakkoluulottomiksi yhdistelmiksi, muodostaen pihalle kokonaisen veistospuiston, Alpon Savannin. Koivumäki kehittelee taiteessaan tekniikoitaan kierrätysmateriaalien yhdistelyyn ja pinnan käsittelyyn. Kuin taikuri Koivumäki loihtii eläimen hahmon esille siitä, mikä meille muille näyttäytyy pelkkänä hylkytavarana, elämisen jätteenä. Uutena aluevaltauksena Koivumäki on ryhtynyt kutomaan pieniä,
värikkäitä räsymattoja. Niissäkään Koivumäki ei halua kätkeä taidemateriaaliensa alkuperää, vaan jättää sen rohkeasti näkyville. Matoista on tunnistettavissa räsyjen alkuperä, sillä jopa napit on jätetty paitasuikaleisiin paikalleen. Elisa Kärjä (1959), Kalajoki Kärjän ilmeikkäät nuket saavat elämän tuhansien neulan tuikkauksien tuloksena. Neulahuovutus on hänen omaa neuleterapiaa ja käsillä tekemisen iloa, johon kuluvaa aikaa ei ole tarpeen mitata eikä miettiä. Jo ennen hurahdustaan villaan ja neuloihin Kärjä mietti sopivaa tapaa valmistaa nukkeja. Vähän sattumalta hän löysi itselleen istuvan tekniikan. Kärjä on huovuttanut runsaslukuisen joukon peikkoja, satuhahmoja ja julkkiksia. Osa hahmoista on tehty kokonaan villasta, osalla on vaatteet kierrätyskankaasta. Välillä taidenukkejen riveissä on käynyt hävitys, kun kissakin terävine kynsineen on kiinnostunut uusista kavereista. Hannu Leskinen-Estola Nimestään huolimatta Leskinen-Estola taiteilee varsin estottomasti monella alalla. Hän on kuvataideyksikön pajamestarina nähnyt mitä kaikkea taiteeseen mahtuu ja ryhtynyt itsekin villeihin materiaalikokeiluihin. ITE-piireissä Leskinen-Estola tunnetaan erityisesti huovutushulluudestaan. Huovutuksissa hän ei ole pidättäytynyt aivan perinteisessä tekemisessä, vaan on käyttänyt materiaalina muun muassa eläinten karvoja. Teoksissa on kantaaottavuutta ja kertomuksia, mutta aiheet ja kuviot saattavat nousta alitajunnasta intuition varassa. Märkähuovutusvaiheessa voi esittäviinkin teoksiin laittaa väriläiskiä, jotka myöhemmin saavat merkityksensä mielikuvien pohjalta. Anna Lappalainen (1896 1988), Kellokoski Kellokosken Prinsessana tunnettu Anna Lappalainen asui psykiatrisessa sairaalassa Tuusulassa 50 vuoden ajan. Hän kertoi olevansa prinsessa ja puhutteli sairaalan työntekijöitä ja muita potilaita erilaisilla ylhäisillä titteleillä. Lappalainen oli myös erittäin taitava käsistään. Paavali Alivirran astuttua ylilääkärin virkaan hän sai Prinsessalta lahjaksi omatekoisen, värikkään edustusliivin ja töppöset, joita käytti sairaalassa jouluna ja muina juhlapäivinä. Lappalainen kirjoi myös kymmenittäin omintakeisia tauluja, joiden aiheina toistui usein Madonna tai Pyhä perhe. Hän aloitti tekstiilitaulujen tekemisen jatkosodan aikana ja kirjoi niitä aina 1970-luvulle saakka. Pula-aikana hän purki teoksiaan varten langanpätkiä vaatteista, kun muuta ei ollut saatavilla. Ohjatut käsityöt olivat osa Kellokosken sairaalan toimintaterapiaa, jonka avulla pyrittiin edistämään potilaiden hyvinvointia. Prinsessa ei kuitenkaan ollut kiinnostunut neuvoista vaan teki kirjontansa oman mielensä mukaan, juuri niin kuin itse halusi. Signeerauksen Prinsessa teki mieluusti kultalangalla, jolla hän myös lisäsi kimallusta omiin vaatteisiinsa.
Wenche Nilsen (1967), Norja Norjalainen erityistaiteilija Wenche Nilsen on valinnut tärkeimmäksi ilmaisutavakseen kanavatyötekniikan. Hän ei tee kirjontojaan mallikuvien pohjalta vaan suunnittelee teoksensa itse. Nilsenin kanavatöille ovat tunnusomaisia voimakkaiden abstraktien muotojen ja kirkkaiden värien rohkeat yhdistelmät. Sommittelun pohjana kanavatöissä esiintyy yleensä viitteellinen, suurisilmäinen ihmishahmo. Näyttelyn teokset ovat lainassa norjalaisen Trastad-museon outsidertaiteen kokoelmasta. Kenneth Rasmussen, Tanska Tanskan Randersissa Bifrostin taidekoulussa työskentelevä Kenneth Rasmussen on kansainvälinen outsider-taiteen tähti. Hänet on valittu myös Suomessa vuonna 2009 Kettukin Vuoden taiteilijaksi. Rasmussen tunnetaan hyvin tuotteliaana ja monipuolisena taiteilijana. Hän on tehnyt tiettävästi maailman suurimman grafiikanlehden, 20 metriä pitkä linopiirroksen. Grafiikan lisäksi Kenneth tekee taidetta muun muassa neulomalla ja virkkaamalla. Rasmussen ei halua antaa teoksilleen nimiä, jotta katsojilla säilyisi vapaus tulkita niitä omalla tavallaan. Mirjami Rautio, Kemi Mirjami Raution taide kertoo tarinoita. Kirjontoihin on talletettu elämän suuret ja pienet ilot ja surut. Usein Rautio sijoittaa teostensa tapahtumat Lapin retkiltä ja Tunisian matkoilta tuttuihin maisemiin. Näiden luovien ja kertovien teosten lisäksi hän on tehnyt versioita venäläisten ja virolaisten käsityömallien innoittamana, ikään kuin omia taitojaan testatakseen. Kirjontatekniikkansa Rautio on kehitellyt itse. Hän luo pintoja ja kuvioita kirjomalla tiheästi eripituisia ja erinäköisiä pistoja rinnakkain ja päällekkäin. Tunnusomaista reheville vapaakirjonnoille ovat hehkuvat väririnnastukset. Räiskyvän väripaletin salaisuus piilee vuosien varrella Tunisian matkoilta hankituissa silkkivillavarastoissa. Sieltä ovat peräisin syvät sävyt, jollaisia ei helposti Suomesta löydä. Teosten pohjakangas puolestaan on usein ratkottu kirpputorilta tarkoitusta varten hankituista villakangastakeista. Matkoilla inspiraation yllättäessä ITE-taiteilijan oma hame tai puserokin on saattanut päätyä pohjakankaaksi. Merja Riekkinen, Outokumpu Merja Riekkisen teokset haastavat pohtimaan, missä kulkee askartelun, harrastajakäsityön ja ITE-taiteen raja. Riekkinen toteuttaa luovuuttaan mitä moninaisimmilla tekniikoilla: Hän maalaa tauluja. Läheisen ojanpientareen savi muuttuu hänen taitavissa käsissään satuhahmoiksi ja pikkuruisiksi taloiksi. Vuotuisiin juhliin hän luo kasaamatekniikalla näyttäviä sesonkikoristeita. Tavallisesta laatikkopahvista hän taituroi taloja, rekkoja ja linja-autoja. Valtoimenaan virtaavan
luovuuden tuloksena Riekkisen koti on täynnä toinen toistaan huimempia käsityötaidon näytteitä. Aune Riihonen, Kuhmo Opettajana työuransa tehnyt Aune Riihonen tunnetaan suurien ja näyttävien applikaatiotöiden ja silkkimaalausten tekijänä. 1960-luvulta lähtien hänen pihapiiriinsä on kasvanut betonista ja luonnonmateriaaleista maahisten, sainttien, Kalevala-hahmojen, tonttujen, eläinten, karikatyyrien sekä erilaisten henkien ja hengettärien valtakunta. Myös Riihosen tekstiilitaiteessa tulevat näkyväksi henget, jumalat ja myyttiset hahmot. Seinävaatteissaan Riihonen suosii voimakasta värimaailmaa, jossa sommittelun perustana on luottamus siihen, että kaikki värit sopivat yhteen. Marja Ruusunen, Helsinki Kun Marja Ruusunen oli pikkutyttö, hänen mummonsa tutustutti hänet kanavakirjontaan. Hän sai tehdä joitain kohtia mummonsa Taistelevat metsot -työstä. Seuraavan, kokonaan oman työn aiheena oli nallekarhu. Välillä Ruusunen oli pitkään tekemättä kirjontoja, mutta aikuisiällä luomisen tarve veti takaisin vanhan rakkauden pariin. Huumoria ja kantaaottavuutta yhdistävistä moderneista kanavakirjonnoista on tullut Ruususen taiteen tunnusmerkki. Hän valitsee usein teoksensa pohjaksi tunnetun taidekuvan tai leikittelee muuten kanavatyömallien perinteisellä kuvastolla. Rauha Ryynänen, Lieksa Rauha Ryynäsen teokset kertovat lapsuudesta Karjalan Vuonteleen kylässä, sotaajasta ja evakkoon joutumisesta sekä elämän tärkeistä ihmisistä ja tapahtumista. Ryynänen aloitti elämäkerrallisten applikaatioteostensa ompelun 1970- ja 1980- lukujen vaihteessa. Kirjoessaan hän samalla kertoi muistoja omille lapsilleen. Paitsi elämän historiaansa hän välitti samalla eteenpäin vanhaa tapakulttuuria ja muistitietoa, jonka edelleen kertomisen apuna kuvat toimivat. Suurin kaikkiaan 21 teoksen tuotannosta on 1,33 2,04 m kokoinen Vuonteleen kylää kuvaava työ, jonka tekeminen kesti puolitoista vuotta. Teoksessa Ryynänen on kuvannut karttamaisen tarkasti kotikylän 52 taloa oikeille paikoilleen ja merkinnyt talojen viereen niissä asuneiden perheiden nimet. Itsensä hän on kirjonut teokseen neljästi; viemään kukkia opettajalle, retkeilemään, pakenemaan pillastuneita hevosia ja uimaan Vuonneljärvessä. Samaan Evakko-sarjaan kuuluvat myös näyttelyssä nähtävät pienemmät kirjontateokset. Helinä Savonen, Saarijärvi Helinä Savosella on modistikoulutus ja hän on myynyt muotialan yrityksessään naisten hattuja. Käsityöosaaminen ja kauneuden taju näkyvät Savosen taiteessaankin.
Eläkkeellä koreat päähineet ovat vaihtuneet ilmeikkäisiin, virkattuihin muotokuvapäihin. Virkattujen rouvien hatuissa ja koruissa, hän on käyttänyt työuraltaan jääneitä helmiä ja nauhoja. Paitsi taitoa ja näyttävyyttä, näissä talouspaperirullatelineen ympärille tehdyissä päissä on runsaasti huumoria. Pienoispatsaiden lisäksi Savonen on virkannut myös vanulla täytettyjä reliefipäitä sekä kaksiulotteisia muotokuvia ja maisemia. Johanna Seppä, Helsinki Vaatetus on ihmisen mielen kuvastaja, vartalon suoja ja koriste, jolla voi ilmentää monenlaisia henkilökohtaisia viestejä. Johanna Sepän villeissä vapaavirkatuissa taidevaatteissa ja -asusteissa ovat innoittajina vehreä luonto, primitiiviset kulttuurit ja värikäs kuvataide. Hänen käsityön ja luovuuden maustamaa kotielämää on jo useiden vuosien ajan ollut mahdollista seurata Jokkemaa-nimisen nettiblogin sekä samannimisen Facebook-sivun välityksellä. Blogin kuvauksessa kerrotaan: Jokkemaa on viidakon keskellä oleva villi ja vapaa paikka, jossa mielikuvituksella on tilaa juosta kuin gepardi. Ideoita putkahtelee esiin joka puolelta ja mistä vain voi tehdä mitä vain. Jokkemaa on itse tehty värikkäämpi rinnakkaistodellisuus. Erkki Nousiainen (1926 2016), Kerava Hiljattain edesmennyt Erkki Nousiainen eli taiteen täyttämää elämää. Hänen kerrostaloasuntonsa oli pullollaan puuveistoksia, afrikkalaisnaamioita, maalauksia, hopeaesineistä ja posliinilautasia, joista Nousiainen kertoi välittyvän vanhan maailman henki. Runsaan kokoelman teosten seasta erottui myös itsetehtyjä keramiikkaveistoksia ja suoraan seinään maalattuja ornamentteja sekä öljy-, pastellija akryylimaalauksia pinoiksi asti. Suurin osa näistä teoksista on visionääristä taidetta eli viestejä toisesta todellisuudesta. ITE käsillä näyttelyssä nähdään Nousiaisen omaleimasta keramiikkaa perikunnan ITE-museolle lahjoittamasta satojen teosten ja esineiden kokoelmasta. Audgunn Vilhelmensen (1963), Norja Audgunn Vilhelmsen on norjalainen itseoppinut taiteilija. Hän tekee taidettaan usein öljypastelleilla ja värikynillä. Monesti hänen piirrostyöskentelynsä on niin voimallista, että se puhkoo paperin. Hänellä on tapana lisätä lukuisia värikerroksia toistensa päälle. Sama kerroksellisuus ja luovan työn intensiteetti välittyy hänen kirjonnoistaan. Useiden lankakerrosten myötä värikkäisiin kirjontoihin on syntynyt reliefimäisen elävä pinta. Näyttelyn teokset ovat lainassa norjalaisen Trastad-museon outsidertaiteen kokoelmasta.
KÄSITYÖTEKNIIKOITA Neulominen on tekniikka, jossa puikkojen avulla tehdään langasta neuleita. Neule muodostuu yhdensuuntaisista, kertautuvista kerroksista, joissa lanka kulkee silmukoina. Suomeen neulonta tuli ilmeisesti Keski-Euroopasta 1600-luvulla. Virkkauksessa tehdään virkkuukoukun avulla langasta silmukoita ja vedetään niitä aiemmin tehtyjen silmukoiden läpi. Kun edetään kerroksittain, syntyy joko umpinaista virkattua pintaa, verkkomaista neuletta tai pitsiä. Vapaavirkkaus on virkkausta ilman mallia, ohjetta tai välttämättä edes etukäteissuunnitelmaa. Kirjonta on monien kansojen parissa yleinen käsityön muoto, jossa kangas koristellaan langoilla ommelluin kuvioin. Kirjontaan on monenlaisia menetelmiä ja langan lisäksi kirjontatyössä voi olla esimerkiksi helmiä ja paljetteja. Suomessa tunnettuja ovat erityisesti karjalaiseen kulttuuriin kuuluvat taidokkaat kirjonnat, kuuluisimpina käspaikat. Kanavakirjonta oli suosittua etenkin 1950-luvulla. Kanavatyön ideana on kirjoa tärkätylle harsomaiselle kankaalle haluttu kuva tihein pistoin. Kanavatöissä pohjakangas peitetään kokonaan kirjonnalla, joko ristipistoin tai puolikkain ristipistoin. Yleisiä aiheita ovat eläin- ja maisemakuvat sekä taidejäljennökset. Mallikuvio voi olla painettu piirroksena kanavakankaalle tai ruutupaperille, josta se jäljennetään kankaan lankoja laskien. Omien mallien käyttäminen on suhteellisen harvinaista, vaikka nykyään on palveluja, jotka tulostavat halutun valokuvan kanavakankaalle. Huovutus on menetelmä, jossa villakuidusta takertuvat toisiinsa muodostaen yhtenäisen tekstiilipinnan. Huovan paksuus ja jäykkyys vaihtelevat käytetyn villamäärän ja muokkauksen voimakkuuden mukaan. Huopuminen tapahtuu yleisimmin lämpimän veden, saippuan ja hankauksen avulla. Suuria pintoja voi huovuttaa myös rullattua villakääröä pyörittelemällä. Teollisesti huopia valmistetaan huovutuskoneella. Neulahuovutuksessa käytetään huovutuskoneen neulaa, jolloin huovan tiiviys riippuu neulalla tikuttelun määrästä. Keramiikka tarkoittaa savipohjaisista raaka-aineista valmistettuja esineitä, jotka on poltettu, jolloin kidevesi on poistunut, eikä savi enää liukene veteen Applikointi eli päällikeompelu on kankaan koristelemista kiinnittämällä siihen toisista kankaista leikattuja kuvioita.