JÄTTEEN MONILOKEROKERÄYSKOKEILU ITÄ-UUDENMAAN JÄTEHUOLTO OY:N ALUEELLA SIPOOSSA VUOSINA 2012-2013

JÄTTEEN MONILOKEROKERÄYSKOKEILU ITÄ-UUDENMAAN JÄTEHUOLTO OY:N ALUEELLA SIPOOSSA VUOSINA 2012-2013 Aalto-yliopisto Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos 26.08.2013

1 JÄTTEEN MONILOKEROKERÄYSKOKEILU ITÄ-UUDENMAAN JÄTEHUOLTO OY:N ALUEELLA SIPOOSSA VUOSINA 2012 2013 Pirjo Korhonen (1 Pasi Haverinen (1 Juha Kaila (1 Vesa Heikkonen (2 1) Aalto-yliopisto, Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos 2) Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy

2 Tiivistelmä Jätteen monilokerokeräyskokeilu toteutettiin Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n alueella Sipoon Söderkullassa ja sen lähiympäristössä. Kyseessä oli jätehuollon kehitysprojekti ja siihen liittyvä tutkimus, joka alkoi maaliskuussa 2012 ja päättyi maaliskuussa 2013. Hankkeeseen osallistuivat Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy, Aalto-yliopisto ja yksityiset urakoitsijat. Tekes rahoitti hankkeen tutkimus- ja kokeiluosioita. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää monilokerokeräyksen toimivuutta, koettua palvelutasoa ja sen muutoksia sekä hyötyjätteiden talteenottoa ja ympäristövaikutuksia suhteessa hyötyjätteiden aluekeräykseen. Kotitalouksien toimintatapoja ja mielipiteitä selvitettiin kyselyjen avulla. Ensimmäinen kysely tehtiin kokeilun alkaessa ennen kuin osallistujilla oli kokemuksia uudesta järjestelmästä ja toinen kysely varsinaisen kokeilun puolivälissä. Keräyksen sekä astia- ja ajokaluston toimivuutta selvitettiin kuljettajia ja ajojärjestelijöitä haastattelemalla. Tutkimuksen tietolähteinä käytettiin asiakastutkimusta, jätehuoltoyhtiön ja urakoitsijoiden kirjanpitoa ja tilastoja sekä omia mittauksia. Asiakastutkimuksen perusteella voitiin todeta, että asiakkaat suhtautuvat hyvin myönteisesti monilokerokokeiluun, ja heidän toimintatapansa oman jätehuoltonsa suhteen ovat edistykselliset. Motivaatiota ja valmiutta kierrätykseen ja sen lisäämiseen löytyy paljon, jos vain sen suorittamista käytännössä tuetaan jätehuoltoyhtiön taholta. Monilokerokeräys tehostaa hyötyjakeiden talteensaantia huomattavasti ekopistekeräykseen verrattuna. Asukasta kohti lasketut keräystulokset olivat monilokerokeräyksessä noin kaksinkertaiset ekopistekeräykseen verrattuna. Menetelmän yksityiskohdissa on vielä kehittämismahdollisuuksia, liittyen mm. astioiden ja keräysauton lokerokokoihin, kerättäviin jakeisiin, keräysauton toimintavarmuuteen, reittisuunnitteluun sekä markkinointiin ja tiedotukseen. Monilokerokeräyksen ympäristövaikutukset eivät järjestelmätasolla poikkea nykytilanteesta kovinkaan paljon. Lähiympäristössä haitat hiukan lisääntyvät, koska monilokerokeräyksen päästöt ovat suuremmat kuin perinteisen jätteenkeräyksen. Seututasolla ja globaalilla tasolla haitat sekä lisääntyvät että vähenevät, kun jätteen hyödyntäminen energiana vähenee ja materiaalihyötykäyttö kasvaa. Kaatopaikalle päätyvän jätteen määrään ei monilokerokeräyksellä ole tässä tapauksessa vaikutusta, koska sekajätteet toimitetaan energiakäyttöön. Avainsanat jätehuolto, monilokeroastia, keräys, kuljetus, asiakastutkimus, hyötyjakeet, lajittelu, kierrätys, ympäristö

3 SISÄLTÖ sivu 1 JOHDANTO 4 1.1 Tutkimuksen tausta... 4 1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaus. 4 1.3 Työn rakenne ja tietopohja 5 2 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT... 5 2.1 Tutkimusalue ja tutkimukseen osallistuvat. 5 2.2 Perinteinen jätteenkeräys tutkimusalueella.. 7 2.3 Monilokeroastia ja keräysauto. 8 2.4 Tutkimusmenetelmät.. 10 3 KOETTU PALVELUTASO. 11 3.1 Kokeiluun osallistujien taustatiedot... 11 3.2 Kotitalouksien näkemykset jätekertymästä ja lajittelusta ennen kokeilujakson alkua.. 13 3.3 Kokeiluun osallistujien arviot syntypaikkalajittelustaan.. 14 3.4 Motivaatio kokeiluun osallistumiseen ja kokeiluun kohdistuvat odotukset. 17 3.5 Arviot kokeilun vaikutuksesta kulutuskäyttäytymiseen.. 17 3.6 Kokemuksia monilokeroastiakeräyksen toimivuudesta. 18 3.7 Halukkuus maksaa uudesta palvelusta 21 4 KOKEILUREITIT JA AJOSUORITTEET.. 22 4.1 Keräysreitit.. 23 4.2 Työajan jakautuminen keräysreiteillä.. 24 5 MONILOKEROASTIOIDEN TÄYTTÖASTEET JA JÄTEMÄÄRÄT.. 27 5.1 Monilokeroastian lokeroiden täyttöasteet.. 27 5.2 Monilokeroastioiden jätemäärät.. 30 6 MONILOKEROKERÄYKSEN KUSTANNUSTASO. 34 7 EKOPISTEKERÄYS KOKEILUALUEELLA.. 35 7.1 Yleistä 35 7.2 Hyötymateriaalien saannot ekopistekeräyksessä. 36 8 MONILOKEROKERÄYKSEN HYÖDYT JA HAITAT.. 38 8.1 Yleistä.. 38 8.2 Hyötyjakeiden keräyksen tehostuminen monilokerokeräyksen ansiosta.. 40 8.3 Monilokerokeräyksen ympäristövaikutukset suhteessa nykyjärjestelmään. 40 9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET.. 43 Lähteet. 44 Liite Kyselykaavake.. 46

4 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Tutkimus oli osa Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n kehitysprojektia, jonka tavoitteena oli testata jätteen monilokerokeräyksen toimivuutta pientalo- ja haja-asutusalueilla uuden palvelukonseptin luomiseksi alueen kotitalouksille. Kehitysprojektiin kuului kokeilujakso, joka alkoi maaliskuussa 2012 ja kesti yhden vuoden. Kokeilujakson aikana testattiin palvelun toimivuutta sekä teknisestä että asiakasnäkökulmasta. Monilokerokeräyksen ideana on tarjota hyötyjätteiden kiinteistökohtaiseen keräykseen perustuvaa jätehuoltopalvelua yhden tai muutaman talouden pienkiinteistöille siten, että kaikki jakeet haetaan samalla kertaa. Hyötyjakeiden talteen saannon tehostamiseksi kokeiltiin Itä-Uudellamaalla menetelmää, jossa tutkimusalueen kotitalouksiin jaettiin nelilokeroinen jäteastia. Lajiteltaviksi jakeiksi valittiin kartonki-, lasi-, metalli- ja sekajäte. Monilokeroastian toivottiin motivoivan alueen asukkaita lajittelemaan entistä enemmän jätteitään. Toisaalta myös kotitalouksien alueellisiin keräyspisteisiin tekemien ajomatkojen toivottiin samalla vähenevän, ja näin ollen myös niiden ympäristöä kuormittavan vaikutuksen pienenevän. Tavoitteena oli edistää jätehuollon painopisteen siirtymistä jätehierarkiassa ylöspäin: kaatopaikkasijoittamisesta ja energiakäytöstä materiaalien kierrätykseen. Suomessa ei kuitenkaan ole tehty kunnallisen jätehuoltoyhtiön toiminnan tasolla selvitystä siitä, millaiset monilokeroisen jäteastian ja siihen liittyvän keräystoiminnan vaikutukset ovat mahdollisesti parantuneen hyötyjakeiden talteen saannon ja toisaalta kuljetusten aiheuttaman ympäristökuormituksen kannalta tarkasteltuna. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää monilokerokeräyksen soveltuvuutta kunnalliseen jätehuoltoon edellä mainitut seikat huomioon ottaen. Asiakastutkimuksen avulla pyrittiin muodostamaan käsitys siitä, millaiseksi asukkaat kokevat jätehuollon palvelutason, mitkä ovat heidän toimintatapansa kierrätykseen liittyen, sekä kuinka he suhtautuvat kyseiseen jätehuollon uudistuskokeiluun. Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy voi käyttää saatuja tuloksia päätöksenteon tukena arvioidessaan mahdollisuutta laajentaa menetelmää koskemaan koko toimialuettaan. 1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaus Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, onko monilokerokeräys toimiva ratkaisu materiaalien kierrätyksen tehostamiseen. Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa asetettiin tavoitteiksi saada vastaukset seuraaviin kysymyksiin: 1. monilokerokeräyksen ympäristökuormitukset suhteessa perinteiseen jätehuoltoon, kun otetaan huomioon kierrätysmateriaalien talteensaannon parantuminen 2. monilokerokeräyksen kustannusvaikutukset suhteessa aikaisempaan 3. koettu palvelutaso ja sen muutokset 4. monilokerokeräyksen suunnitteluparametrit: a. lokeroiden mitoitus / kokosuhteet b. keräysajoneuvon hyötykuormat c. keräyksen aikamenekki / tehokkuus d. polttoaineen kulutus keräystyössä ja ajossa e. päästöt keräystyössä ja ajossa

5 Tavoitteena oli tunnistaa ja punnita jäteastiat tyhjennyksen yhteydessä sekä mitata jatkuvasti polttoaineen kulutusta. Näistä tavoitteista jouduttiin kuitenkin luopumaan teknisten rajoitteiden takia ja yksityiskohtaisen tiedon sijaan jouduttiin tyytymään osin keskiarvoista laskettuihin tuloksiin. Tutkimus kohdistuu keräyskokeiluun osallistuvien talouksien kulutusjätteeseen eli kotitalousjätteeseen lukuun ottamatta keräyspaperia. Lisäksi tarkastellaan tutkimusalueen ekopisteisiin tuotuja metalli-, lasi- ja kartonkijätteitä. Kiinteistökohtaisesti jäte on jaoteltu neljään pääryhmään: lasi, metalli, kartonki ja sekajäte. Tämä johtuu siitä, että alueen jätehuollon infrastruktuuri on jo entuudestaan rakennettu palvelemaan pitkälti kyseistä jaottelua. Jätteen tuottajien asumismuoto on omakotitaloasuminen. Kerrostalot ja rivitalot on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Monilokeroinen jäteastia ei ole tilavuudeltaan riittävän suuri palvelemaan isoja käyttäjämääriä, vaan sen tarkoitus on korvata omakotitalojen käyttöön suunniteltu astiatyyppi. 1.3 Työn rakenne ja tietopohja Rakenteellisesti tutkimus muodostuu kolmesta osiosta: asiakastutkimukset, monilokerokeräystä koskevat mittaukset ja analyysit sekä ekopistekeräyksen materiaalisaantojen analyysi. Päästömuutosten arviointi on tehty yhdistämällä mitattuun tietoon kirjallisuudesta saatuja päästökertoimia. Asiakastutkimuksissa analysoitu tieto saatiin www-pohjaisena toteutetuista asiakaskyselyistä. Hyötyjakeisiin ja kuljetuksiin liittyvän tutkimuksen tietolähteinä olivat asiakastutkimuksen lisäksi jätehuoltoyhtiön ja urakoitsijan ylläpitämät tilastot sekä tutkimuksen tekijöiden suorittamat mittaukset. Tulosten analysoinnin perusteella on tehty lopuksi johtopäätökset, joissa pohditaan monilokerokeräyksen soveltuvuutta kunnalliseen jätehuoltoon ottaen huomioon hyötyjakeiden talteen saanto, keräyksen aiheuttamat päästöt sekä jätehuoltoyhtiön asiakkaiden kokeman palvelutason. 2 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT 2.1 Tutkimusalue ja tutkimukseen osallistuvat Kokeilu- ja tutkimusalueeksi valittiin Sipoon kunnan eteläosa (Kuva 2.1). Tutkimusalue oli kooltaan noin 10 x 15 km. Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n asiakkaina oleville pienkiinteistöille yhtiö lähetti ilmoituksen mahdollisuudesta osallistua keräyskokeiluun. Perheiden osallistuminen kokeiluun perustui täysin vapaaehtoisuuteen ja heidän omaan haluunsa olla omalta osaltaan vaikuttamassa ympäristön tilaa koskeviin asioihin ja alueen jätehuollon toimivuuteen. Kokeiluun osallistuu 262 kotitaloutta, jotka valittiin hakemusten perusteella. Hakuun saattoi osallistua nettisivujen tai sähköpostin välityksellä tai soittamalla jätehuoltoyhtiön asiakaspalveluun. Kokeiluun osallistumisesta ei aiheutunut asiakkaille lisäkuluja perinteiseen keräysjärjestelmään verrattuna. Vuoden 2011 lopussa tutkimusalueella asui yhteensä 7620 asukasta (Taulukko 2.1), joista tutkimuskiinteistöillä asui asukaskyselyjen vastausten perusteella 816 asukasta eli noin 11 % tutkimusalueen koko väestöstä.

6 Kuva 2.1. Sipoon kunnan tilastokartta (Lönnroth 2012) ja kokeilualueen rajaus. Taulukko 2.1. Kokeilualueen asukkaat tilastoalueittain 31.12.2011 (Lönnroth 2012). Alue Asukkaita 31.12.2011 4. Västerskog 747 5. Majvik 356 6. Immersby 282 7. Hitå 118 8. Söderkulla 3172 9. Hangelby 262 10. Massby 444 11. Träskby 615 12. Spjutsund 248 13. Box 811 20. Gesterby 565 Tutkimusalue yhteensä 7620 Kokeilusta on tiedotettu säännöllisesti yrityksen nettisivuilla ja lisäksi vuoden 2011 loppupuolella järjestettiin hanketta koskeva tiedotustilaisuus. Kuvassa 2.2 on esitetty kokeilukiinteistöjen sijoittuminen tutkimusalueelle. Kuvassa näkyy kokeiluun osallistuvien perheiden talojen sijainnit punaisilla merkinnöillä

7 sekä alueella sijaitsevat hyötyjakeiden aluekeräyspisteet vihreillä merkinnöillä. Aluekeräyspisteiden nimet löytyvät kuvan alareunasta. Kuva 2.2. Tutkimusalue, kotitaloudet ja aluekeräyspisteet. 2.2 Perinteinen jätteenkeräys tutkimusalueella Kunnan jätehuoltomääräyksissä (IUJ 2012) sekajätteellä tarkoitetaan yhdyskuntajätettä, joka jää jäljelle hyötyjätteen lajittelun jälkeen. Yhdyskuntajäte puolestaan määritellään asumisessa syntyväksi jätteeksi, mutta siihen kuuluu myös tähän rinnastettava teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntynyt jäte. Tämän tutkimuksen puitteissa tarkastellaan vain kotitalouksista peräisin olevaa kulutusjätettä, eli kotitalousjätettä. Jätehuoltoyhtiön toimialueella on periaatteessa mahdollista laittaa kaikki jätteet sekajätteenä yhteen astiaan. Hyötyjakeiden eli paperin, kartongin, lasin ja metallin talteen saanto tapahtuu asukkaiden omaan aktiivisuuteen perustuen siten, että he toimittavat kyseiset jakeet alueellisiin keräyspisteisiin (ekopisteisiin). Biojätteiden hyötykäyttö perustuu omiin komposteihin, muutoin se laitetaan sekajätteen joukkoon. Sekajäte viedään jätehuoltoyhtiön toimesta polttolaitokseen hyödynnettäväksi energiana. Kunnan antamien jätehuoltomääräysten mukaisesti alueen sekajäteastiat tyhjennetään vähintään kerran kahdessa viikossa ennalta sovittuna viikonpäivänä (IUJ 2012). Tyhjennysväliin voi saada pidennystä erillisellä hakemuksella, jos syntyvä jätemäärä on vähäinen, hyötyjakeet lajitellaan ja biojätteet kompostoidaan. Käytännössä valistuksen ja neuvonnan avulla alueen asukkaita on pyritty ohjaamaan hyötyjakeiden lajitteluun ja omaan kompostointiin myös perinteisen jätteenkeräyksen puitteissa jo ennen monilokerokokeilun alkamista, joten kaiken jätteen laittaminen sekajätteen joukkoon on ollut koko ajan

8 vähenemässä. Tähän vaikuttaa myös ihmisten lisääntyvä tietous ympäristön tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Aluekeräyspisteiden lisäksi hyötyjakeet voi viedä jätekeskukseen, pienjäteasemille ja sekajätepisteisiin. Jätekeskukseen ja pienjäteasemille asukkaat voivat viedä myös vaaralliset jätteensä, samoin kuin ne voi jättää alueella keväisin kiertävään keräysautoon tai saaristoa kesäisin kiertävään keräyslauttaan. Myös esim. rakennusjätteelle ja muulle sellaiselle jätteelle, jota ei synny normaalisti jokapäiväisessä arkielämässä, on järjestetty vastaanottopaikat em. pisteissä jätteen laadun mukaan vaihdellen. (IUJ 2012) 2.3 Monilokeroastia ja keräysauto Monilokeroastia, josta käytetään myös nimitystä nelilokeroastia, oli kokeilussa jaettu nimensä mukaisesti neljään osioon: metalli, lasi, kartonki ja sekajäte. Sekajätteelle varattu osa astiasta olin tilavuudeltaan suurin, 180 litraa. Kartongille varatun osan tilavuus oli 120 litraa ja metallille ja lasille varattujen osioiden koko oli 30 litraa kummallekin. Lokeroiden mitoitus tehtiin arvioimalla kunkin jakeen vaatima tilantarve sekajätekuorma-tietoihin ja aluekeräyspisteistä saatuihin hyötyjakeiden määriä koskeviin tietoihin perustuen. Jäteastian ulkomitat ovat 76 x 86,5 x 107 cm. Ulkomitat ovat jonkin verran suuremmat kuin mitä lokeroiden tilavuuden perusteella voisi olettaa, johtuen astian lokerokohtaisen tyhjennyksen kannalta tarpeellisista mekanismeista. Mekanismien avulla astia voidaan tyhjentää yhdellä nostolla, jakeiden tyhjentyessä kukin omaan lokeroonsa. Kuvassa 2.3 on monilokeroastia. Kuva 2.3. Monilokeroastia (Pelto-Timperi 2010) Asukkaita opastettiin laittamaan metallilokeroon esim. säilyketölkit, alumiinifoliot ja -vuoat sekä muu pienmetalli. Lasilokeroon tuli laittaa erilaiset lasipurkit ja -pullot, kartonkilokeroon maito- ja mehutölkit, kartonkipakkaukset ja astiat, munakennot ja paperipussit. Sekajätelokeroon puolestaan tuli laittaa esim. muovipakkaukset, tekstiilit ja muut sekajätteet. Myös biojäte kerättiin tähän lokeroon, jos talossa ei ollut omaa kompostoria. Jätteiden lajittelua koskeva yksityiskohtainen tieto oli saatavissa Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n nettisivuilta sekä erilaisista lajittelua koskevista esitteistä ja oppaista.

9 Keräysauto, joka on suunniteltu monilokerohanketta varten, tyhjentää astian kuormatilaansa. Samoin kuin jäteastia, myös keräysauton kuormatila on jaettu neljään osaan, joissa hyötyjakeet pysyvät erillään koko keräyksen ajan. Auto ajaa kuormansa tyhjennyspaikalle, jossa jakeet edelleen kerätään omiin välivarastointitiloihinsa. Näistä tiloista jakeet jatkavat matkaansa hyötykäyttöön: sekajäte energiantuotantoon ja kartonki, metalli ja lasi teollisuudelle käytettäväksi uutena raaka-aineena. Monilokeroauton kuormatila avattuna on esitetty kuvassa 2.4. (IUJ 2012) Keräysauto oli vuosimallin 2006 Mercedes-Benz EcoNic, jonka alustalle oli asennettu NTM:n valmistama Quatropakkaaja (Räsänen 2012). Autossa on 6370 cm3 moottori, jonka teho on 210 kw. Voimansiirto vetäville pyörille tapahtuu automaattivaihteiston välityksellä. Ahtaissa tiloissa kääntymisen helpottamiseksi myös auton takarenkaat kääntyvät. Auton pituus on 9650 mm ja leveys 2600 mm, ja se on ns. matalalattiaversio, joka helpottaa kuljettajan työskentelyä. Suurin sallittu kokonaismassa on 26 000 kg, ja auton omamassa on 16 200 kg. Samoin kuin jäteastia, myös keräysauton kuormatila on jaettu neljään osaan, joissa hyötyjakeet pysyvät erillään koko keräyksen ajan. Kuormatilan lokeroiden koot ovat seuraavat: - sekajäte 9,4 m3 - kartonki 4,8 m3 - lasi 4,4 m3 -metalli 2,1 m3 Haastatteluiden perusteella kuljettajat ja ajojärjestelijät olivat melko tyytyväisiä keräysautoon, mm. matala nousukorkeus auton ohjaamoon ja automaattivaihteisto saivat kiitosta. Myös auton käsittely ahtaissa paikoissa oli tehty sen suureen kokoon nähden riittävän helpoksi mm. kääntyvien takapyörien ja peruutustutkan avulla. Kuva 2.4. Monilokeroauton kartongille ja lasille varatun kuormatilan tyhjennys ( 2012, Korhonen).

10 Monilokeroreiteillä oli kuitenkin paljon kapeita ja mutkaisia teitä, joilla auton koosta oli haittaa. Lisäksi osa auton alustarakenteista, esim. tukivarret ja vakaajatangot, ovat hyvin matalalla. Nämä aiheuttivat ongelmia edellä mainitun kaltaisilla pienemmillä teillä talviaikaan. Auton päällirakenteen eli monilokeroisen pakkaajan käytön helppous ja toimintavarmuus olivat hyvällä tasolla, ottaen huomioon rakenteen monimutkaisuuden verrattuna yksilokeroiseen pakkaajaan. Kuitenkin juuri monimutkaisuudesta johtuen laitteiston korjaaminen vikatilanteessa kesken keräysreitin ajon oli haastavaa, jo yksistään lokeroiden syöttöluukkujen korkeasta sijainnista johtuen. Reitin varrella tehtävät korjaukset saattavat myös heikentää kuljettajien työturvallisuutta korkeiden työskentelypaikkojen lisäksi muun liikenteen vuoksi, erityisesti hämärinä ja pimeinä vuodenaikoina. Ajettuaan keräysreitin loppuun auto ajoi tyhjennyspaikoille, joissa jakeet säilytettiin omissa välivarastointitiloissaan. Näistä tiloista jakeet jatkoivat matkaansa hyötykäyttöön: sekajäte energiantuotantoon ja kartonki, metalli ja lasi teollisuudelle käytettäväksi uutena raaka-aineena. Monilokeroauton kartongille ja lasille varattujen kuormatilojen tyhjennys on esitetty kuvassa 2.4. Kuormat tyhjennetään säiliöissä olevan liikkuvan takaseinän avulla. Takaseinä toimii mäntänä, joka työntää säiliön sisällön ulos. Autossa oli myös uudenaikainen ajonhallintajärjestelmä, jonka avulla auton reittiä, keräyspisteitä, ajankäytön profiilia, kuormatietoja ym. asioita koskien saatiin ajantasaista tietoa. 2.4 Tutkimusmenetelmät Tutkimuksessa vertaillaan perinteistä, sekajäteastiaan ja aluekeräyspisteiden (ekopisteiden) käyttöön perustuvaa järjestelmää uuteen, nelilokeroastian käyttöön perustuvaan järjestelmään. Myös uudessa järjestelmässä ekopisteet ovat käytössä, mutta niiden käytön oletetaan vähenevän syntypaikkalajittelun käytännön toimien painopisteen siirtyessä enemmän kotitalouksien suuntaan. Lähtötilanteessa mitattiin alueen jätemäärät sekajätekuormatietojen ja hyötyjakeiden lajitteluasteet aluekeräystietojen perusteella. Asukaskyselyjen perusteella arvioitiin laskennallisesti, kuinka paljon henkilöautopäästöjä aiheutuu kierrätysmateriaalien toimittamisesta aluekeräyspisteisiin. Monilokerokeräyksessä mitattiin keräysauton ajankäytön profiili TCS-järjestelmästä saatujen lokitietojen avulla. Lokitiedot osoittautuivat kuitenkin tutkimuksen näkökulmasta epätarkoiksi sen vuoksi, että auton seisoessa paikallaan tai liikkuessa hyvin hitaasti vain lyhyen matkan, lokiin tallentui aikaleima vain 30 tai 60 sekunnin välein. Tämän vuoksi esimerkiksi astioiden tyhjentämiseen kuluneen ajan määritys on epätarkka. Keräysajoneuvon polttoaineen kulutusta ei pystytty mittaamaan jatkuvatoimisesti, vaan jouduttiin tyytymään tankkaustietoihin. Tankkausten kilometrilukemat olivat kuitenkin osittain epätarkkoja eikä polttoainesäiliötä täytetty aina samalla tavoin tankatessa, joten polttoaineen kulutustiedot ovat vain suuntaa-antavia. Polttoaineen kulutusta oli myös vaikea kohdistaa tiettyihin kuormiin, koska tankkausten välillä autolla saatettiin ajaa myös reitin ulkopuolella. Usein myös kuorman tyhjentäminen tapahtui eri päivänä kuin itse keräys. Jäteastioiden painot ja eri jakeiden osuudet saatiin mitattua vain kuormakohtaisesti. Jokaiseen kuormaan tyhjennettyjen jäteastioiden määrä oli kuitenkin tiedossa, joten kunkin reitin keskimääräiset astia- ja jaepainot saatiin laskettua. Jäteastioiden täyttöasteet mitattiin erillisillä kenttäkierroksilla, jolloin tutkijat ajoivat jäteauton edellä sovittua reittiä ja mittasivat kaikkien lokeroiden täyttöasteet ennen tyhjennystä. Kuljettaja vaihteli kuitenkin ennalta ilmoittamatta ajojärjestystä jokaisella mittauskerralla jonkin verran,

11 joten miltään reitiltä ei saatu mitattua aivan kaikkien astioiden täyttöasteita. Ekopistetyhjennysten astiakohtaiset painot saatiin Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:ltä. Asukaskyselyt tehtiin kaikille kokeiluun osallistuville kaksi kertaa. Ensimmäinen kysely tehtiin juuri kokeilun alkaessa ennen kuin osallistujilla oli käytännön kokemusta uudesta järjestelmästä. Toinen kysely tehtiin kokeilun loppupuolella. Kumpikin kysely tehtiin sähköpostitse nettikyselynä sekä suomen että ruotsin kielellä. Osallistujat saivat halutessaan myös paperisen kyselylomakkeen. Monilokerokeräyksen aiheuttamat päästömuutokset laskettiin mitattujen jätemäärien ja suoritteiden sekä kirjallisuudesta saatujen yksikköpäästötietojen perusteella. Suorat kustannusvaikutukset laskettiin mitatuista suoritteista käyttäen Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n antamia yksikköhintoja. Epäsuoria kustannusvaikutuksia arvioitiin asiakaskyselytulosten perusteella. 3 KOETTU PALVELUTASO Kokeilujakson aikana suoritettiin kaksi asiakaskyselyä. Ensimmäinen kysely toteutettiin ennen kokeilujakson alkua maaliskuussa 2012 ja toinen kokeilujakson puolivälissä loka-marraskuussa 2012. Ennen kokeilujaksoa toteutetun asiakaskyselyn tavoitteena oli selvittää kokeiluun osallistuvien jätekäyttäytymistä sekä osallistumisen odotuksia ja motiivia. Välikyselyn tavoitteena oli selvittää kotitalouksien näkemyksiä kokeilun vaikutuksista kulutuskäyttäytymiseen, odotusten toteutumisesta, koetun palvelutason muutoksesta sekä halukkuudesta maksaa jatkossa monilokeroastiakeräyksestä kokeilujakson päätyttyä. Kokeiluun osallistu 264 kotitaloutta. Niille osallistujille, joilla oli sähköpostiosoite, lähetettiin linkki nettikyselyyn ja lopuille lähetettiin kyselylomake. Kyselystä oli suomenkieliset ja ruotsinkieliset versiot. Kyselyyn ennen kokeilujakson alkua saatiin 178 vastausta (vastausprosentti 67 %) ja välikyselyyn 150 vastausta (vastausprosentti 57 %). 3.1 Kokeiluun osallistujien taustatiedot Kokeiluun osallistuneista kotitalouksista 74 % asui Söderkullan postinumeroalueilla 01150 ja 26 % Västerskogin postinumeroalueella 01120, joista yksi kotitalous kuului Kalkkirannan postinumeroalueeseen 01180. Kyselyihin vastaajat jakautuivat samassa suhteessa Söderkullan ja Västerskogin postinumeroalueille, joten kyselyyn vastanneet edustivat hyvin kokeiluun osallistuneita (Kuva 3.1). Kuva 3.1. Kyselyihin vastanneiden jakautuminen postinumeroalueisiin.

12 Kyselyyn vastanneiden ikäjakauma painottui molemmissa kyselyissä ikäryhmiin 35 49 ja yli 50 vuotiaisiin. Useimmiten kyselyyn vastaaja oli nainen. Vastaajat jakautuivat koulutustason mukaan tasaisesti ammattikoulutuksesta ylempään korkeakoulututkintoon. Enemmistö vastaajista oli töissä kodin ulkopuolella. Kotitalouksien jakautuminen eri tuloluokkiin noudattaa lähes normaalijakaumaa, joskin vastaajien sijoittuminen ylimpään tuloluokkaan aiheuttaa lievää vinoutta. Kotitalouksien jätekertymään vaikuttaa kotitalouden koko sekä kotitalouteen kuuluvien vaippaikäisten ja kouluikäisten lasten määrä. Ennen kokeilujakson kotitalouden koko kysyttiin luokitellulla muuttujalla. Välikyselyssä vastaajat ilmoittivat kotitalouden todellisin henkilölukumäärän. Tämän tuloksen pohjalta pystyttiin arvioimaan monilokeroastiakokeiluun osallistuvien henkilöiden lukumäärän. Kuvassa 3.2 on esitetty kyselyyn vastanneiden kotitalouksien koko luokittelun mukaisesti. Kuva 3.2. Kyselyihin vastanneiden kotitalouksien koko. Yleisin kotitalouden koko oli 3-4 henkilöä, suurin kotitalouden koko oli kuusi henkilöä. Kun kotitalouden kokoa ja lasten lukumäärää tarkastellaan yhdessä, oli yleisin kotitalouden muoto vanhemmat ja yksi tai kaksi lasta. Lapsettomia kotitalouksia oli 35 % ennen kokeilua kyselyyn vastanneista ja 40 % välikyselyyn vastanneista. Kouluikäisten lasten osuus oli suurin kotitalouksissa, joissa oli yhdestä kolmeen lasta. Vaippaikäisten osuus oli suhteellisen pieni ja nelilapsisissa kotitalouksissa ei ollut yhtään vaippaikäistä lasta. Kuvassa 3.3 on esitetty kotona asuvien lasten jakautuminen vaippaikäisiin, kouluikäisiin ja niihin lapsiin, jotka eivät kuulu kumpaankaan ryhmään.

13 Kuva 3.3. Vaippa- ja kouluikäisten lasten osuus lapsiperheissä kokeilun alussa. Välikyselyssä jakauma oli samansuuntainen. Vaippaikäisten lasten osuus oli 22 % yksilapsisissa perheissä, 10 % kaksilapsisissa ja 13 % kolmilapsissa perheissä. Kouluikäisten lasten osuus oli suurin kaksilapsisissa perheissä, 73 prosenttia. 3.2 Kotitalouksien näkemykset jätekertymästä ja lajittelusta ennen kokeilujakson alkua Ennen kokeilua toteutetussa kyselyssä kotitalouksia pyydettiin arvioimaan kuinka paljon heillä syntyy jätettä viikossa. Vastaajat saivat arvioida jätemäärän kiloina. Verrattaessa arvioituja määriä kotitalouden kokoon voidaan havaita, että arvioissa on suurta vaihtelua (Kuva 3.4). Kysymyksellä tarkoitettiin kaikkea syntyvää jätettä hyötyjakeet mukaan lukien. Osa vastaajista todennäköisesti päätteli syntyväksi jätteeksi hyötyjakeiden lajittelun jälkeen jäävän osuuden. Tämä kuvaa positiivista asennemuutosta: kaikkea jätettä ei enää mielletä pelkäksi hyödyttömäksi jätteeksi, vaan siinä nähdään potentiaalinen raaka-aine uusille tuotteille. Jos syntyvään jätteeseen luetaan mukaan paperi, kartonki, lasi, metalli ja kompostoitavat jätteet, niin jätteen paino on tällöin luonnollisesti huomattavasti suurempi kuin lajittelun jälkeen. Suurin osa vastauksista oli alueella 0 10 kg, mikä viittaa siihen, että nämä vastaajat olivat käsittäneet syntyväksi jätteeksi pelkästään sekajätteen. Myös alueilla 11 20 kg, 26 30 kg ja 50 kg oli paljon vastauksia, muilla alueilla oli muutamia tai vain yksittäisiä vastauksia. Suurin vaihtelu oli 3-4 henkilön kotitalouksissa. Tarkasteltaessa kotitalouksien arvioiden mediaania yhdessä Tilastokeskuksen vuoden 2010 tilastoihin huomataan, että kotitalouksien viikon jätekertymän arvion mediaani noudattaa tilastollista viikkokertymää.

14 Kuva 3.4. Arvioitu viikoittainen jätemäärä suhteessa perheen kokoon. Vaippaikäisten osuudella kotitaloudessa oletetaan lisäävän jätemääriä, mutta selvää tilastollista korrelaatiota arvioitujen jätemäärien ja vaippaikäisten määrällä ei kyselyn tulosten tarkastelussa löydetty. Vastaavasti kouluikäisten lasten lukumäärällä ei todettu olevan yhteyttä arvioituun jätekertymään. 3.3 Kokeiluun osallistujien arviot syntypaikkalajittelustaan Ennen kokeilua suoritetussa kyselyssä selvitettiin kotitalouksien syntypaikka lajittelua ennen monilokeroastiakeräystä. Kyselyyn vastanneista 96 % ilmoitti lajittelevansa kotitaloudessa syntyvät jätteet. Paperin, kartongin, lasin ja metallin lajittelu kysyttiin yksilöidysti. Lisäksi kokeiluun osallistujilta kysyttiin mitä muita jätejakeita he lajittelevat. Paperi oli vastanneiden keskuudessa kaikkein yleisin lajiteltu hyötyjae 90 prosentin osallistumisasteella, ja myös kartonkia, lasia ja metallia lajiteltiin melko tehokkaasti. Kuvassa 3.5 on esitetty kyselyyn vastanneiden osallistumisasteet syntypaikkalajittelussa. Kuva 3.5. Hyötyjaekohtaiset osallistumisasteet.

15 Kohdan muu, mikä? sanallisia vastauksia tutkittaessa havaittiin, että lähes kaikissa tapauksissa tällä tarkoitettiin biojätettä. Melko usein mainittiin myös vaarallinen jäte eli patterit, energiansäästölamput, lääkkeet, maalit, kestopuu, ym. Myös muoveja, vaatteita ja sähkö- ja elektroniikkaromua lajiteltiin. Vastaajia pyydettiin arvioimaan kuinka suuren osan he lajittelevat syntyvästä jätejakeesta (kaikki = 100 %). Kuvassa 3.6 on esitetty kyselyyn vastanneiden kotitalouksien lajitteluasteet. Lajitteluaste noudattaa melko pitkälti samaa järjestystä kuin osallistumisastekin. Paperia lajitellaan kaikkein eniten ja metallia vähiten. Kuva 3.6. Hyötyjakeiden lajitteluasteet. Osallistumisasteen ja lajitteluasteen perusteella voidaan laskea erotteluaste (osallistumisaste x lajitteluaste), mikä kuvaa hyötyjakeiden kierrätyksen tehokkuutta. Kuvassa 3.7 on esitetty laskennallinen erotteluaste hyötyjakeille. Kuva 3.7. Hyötyjakeiden erotteluasteet. Vastanneista 37 %:n oli sitä mieltä, että lajittelu on helppoa, ja 55 %:n mielestä melko helppoa. Melko vaikeaksi lajittelun koki 7 %:a vastanneista (n= 177). Yksi vastaaja koki lajittelun erittäin vaikeaksi. Ne vastaajat, joiden mielestä lajittelu on melko vaikeaa, kokivat tämän usein johtuvan tilanpuutteesta. Hyötyjakeiden vaatimat varastointitilat ovat kotona niin pienet, että lajittelu jää tämän vuoksi tekemättä tai

16 sitä tehdään vain satunnaisesti. Myös oma laiskuus ja esim. kompostorin puute tekivät lajittelusta melko vaikeaa. Lajittelun esteitä kysyttiin avoimella kysymyksellä, johon saatiin 134 vastausta. Vastauksissa oli usein esitetty useampi este lajittelun toteuttamiselle. Keskeisin este lajittelulle oli säilytystilan puute kotona ja lajiteltujen jakeiden kuljettaminen ekopisteille. Vaikka kokeilualueen kotitaloudet asuivat omakotitaloissa, ei keittiöiden suunnittelussa ole huomioitu syntypaikkalajittelun tilan tarvetta. Lajiteltuja jakeita säilytetään kotona ennen kuin ne kuljetetaan ekopisteille. Kuljettamiseen liittyviä esteitä olivat pitkä matka ja oman auton puute. Jätehuollon palvelutasoon liittyvinä esteinä tuotiin esiin bio- ja muovi-/energiajätteiden erilliskeräyksen puute. Vastaajista 56 % ilmoitti omistavansa kompostorin, mutta kompostointi, etenkin talvisin, koettiin hankalaksi. Palvelutasoon liittyvinä esteinä koettiin myös ekopisteisiin liittyvät ongelmat kuten epäsiisteys ja täydet keräysastiat. Henkilökohtaisina esteinä vastaajat mainitsivat laiskuuden, mutta myös tiedon puute siitä, mihin jokin yksittäinen jäte kuuluisi laittaa. Varsinkin eri pakkausmuovien lajittelussa koettiin tiedon puutetta johtuen epäselvistä merkinnöistä pakkauksissa. Kuitenkin viidennes (22 %) vastaajista ei kokenut mitään estettä lajittelulle. Lajitellut jakeet kuljetettiin useimmiten omalla autolla ekopisteisiin joko kaupassa käynnin tai muun asioinnin yhteydessä. Söderkullan ekopiste oli ylivoimaisesti suosituin hyötyjakeiden vastaanottopaikka otosjoukon keskuudessa. Tämä selittyy sillä, että ekopiste sijaitsee päivittäistavarakaupan yhteydessä ja kyselyn perusteella asukkaat toimittavat hyötyjakeet keräykseen usein juuri kaupassa käynnin yhteydessä. Söderkullaan avattiin myös Alkon myymälä vuoden 2011 loppupuolella. Kuvassa 3.8 on esitetty frekvenssijakauma ekopisteiden käytöstä. Kuva 3.8. Ekopisteiden käyttö ennen kokeilujaksoa. Kuvassa 3.9 on esitetty karttaohjelmalla (Esri ArcMap 10.1) tehty analyysi kokeiluun osallistuvien kotitalouksien etäisyydestä lähimpään ekopisteeseen. Etäisyys ekopisteelle on luokiteltu vyöhykkeiksi eri etäisyyksien (500 m, 800 m, 1000 m, 1500 m ja 2000 m) mukaan tieverkkoa (Liikennevirasto / Digiroad 2013) hyödyntäen.

17 Kuva 3.9. Ekopisteiden saavutettavuus kokeiluun osallistuvista kotitalouksista. Kartasta voidaan havaita, että ekopisteiden saavutettavuus tiiviillä pientaloalueella olevilla kokeiluun osallistuvilla kotitalouksilla on 500 800 metriä. Koska suurin osa kokeiluun osallistuvista kotitalouksista on ekopisteen suhteen kaukana, selittä tämä Söderkullan ekopisteen suosiota sekä oman auton käyttöä lajiteltujen jakeiden kuljetuksessa. 3.4 Motivaatio kokeiluun osallistumiseen ja kokeiluun kohdistuvat odotukset Kokeiluun osallistujilta kysyttiin avoimilla kysymyksillä heidän motivaatiotaan kokeiluun osallistumiseen ja mitä odotuksia heillä on kokeilun suhteen. Molempien kysymysten vastaukset tukivat sisällöllisesti toisiaan ja vastaukset oli ryhmiteltävissä eri sisältöryhmiin. Vastausten sisältöä voidaan tarkastella myös lajittelun esteiden näkökulmasta. Keskeinen motivaatio kokeiluun osallistumiselle oli halu kokeilla helpottaako monilokeroastiakeräys jätteiden lajittelua ja kierrätystä. Kun monilokeroastia on omalla kotipihalla, ei lajiteltuja jakeita tarvitse enää säilytellä ahtaissa tiloissa eikä kuljettaa ekopisteelle. Kokeiluun osallistumisen motiivina olivat myös ympäristöasiat, kuten luonnon säästäminen ja ympäristön suojelu, sekä kasvatuksellinen näkökulma kuten kierrätyksen opettaminen lapsille. Motiiviksi mainittiin myös mielenkiinto itse kokeiluun ja sen tuloksiin. Kysyttäessä millaisia odotuksia asukkailla on kokeilun suhteen, saatiin jossain määrin samanlaisia vastauksia kuin motivaatiota koskevassa kysymyksessä. Kysymykset lähestyvätkin samaa asiaa eri suunnilta. Osallistujien odotuksena oli jokapäiväisen jätehuollon helpottuvan uuden menetelmän ansiosta. Osallistujat odottivat myös, että kokeilu toimisi hyvin ja se jatkuisi kokeiluajan päätyttyä eli monilokeroastiakeräys muuttuisi normaaliksi jätehuollon palveluksia. Oman asenteen muuttumista, oppimista ja hyötyjakeisiin liittyvän tietouden lisääntymistä odotettiin. Vastaajien mielestään myös kasvatuksellinen/valistuksellinen/

18 tutkimuksellinen näkemys oli tärkeä, ja he odottivat kokeilun tukevan tätä. Myös erilaisia käytännön asioihin ja kustannuksiin liittyviä odotuksia mainittiin, kuten esim. säiliöiden koon odotettiin optimoituvan sopivaksi eri jakeille ja kustannusten odotettiin pysyvän maltillisina. Osa vastaajista odotti, että jätemäärät, erityisesti sekajätteen määrä, vähenisi. Myös ekopisteillä käyntien määrän odotettiin harvenevan. 3.5 Arviot kokeilun vaikutuksesta kulutuskäyttäytymiseen Kokeiluun osallistuja pyydettiin arvioimaan ennen kokeilua, onko kokeilulla mahdollisesti vaikutuksia heidän kulutustottumuksiinsa. Välikyselyssä kysyttiin osallistujilta arviota, onko kokeilu muuttanut heidän kulutustottumuksiaan. Kokeilun alussa tehdyssä kyselyssä 36 % vastaajista (n= 178) arvioi, että kokeilulla voi olla vaikutusta heidän kulutuskäyttäytymiseen. Välikyselyssä 34 % vastaajista (n=150) ilmoitti kokeilulla olleen vaikutusta heidän kulutuskäyttäytymiseensä (Kuva 3.10). Kuva 3.10. Kokeilun arvioitu ja todettu vaikutus kulutuskäyttäytymiseen. Niitä vastaajia, jotka vastasivat Kyllä, pyydettiin tarkentamaan miten he arvioivat kulutustottumistensa muuttuvan. Noin puolet vastaajista arvioi kiinnittävänsä enemmän huomiota tuotteiden pakkausmateriaaleihin kierrätyksen näkökulmasta ostotapahtuman yhteydessä. Toinen puoli vastauksista liittyi jätemäärien vähenemiseen / vähentämiseen ja kierrätyksen tehostumiseen sekä lajittelun tarkentumiseen. Väliskyselyssä vastaukset kulutuskäyttäytymisen muutoksista liittyivät ostotapahtumassa pakkausmateriaaleihin siten, että päädyttiin tuotteisiin, joiden pakkausmateriaali oli mahdollista laittaa monilokeroastiaan. Joissakin tapaukissa oli mahdollista ostaa tuotteita sellaisissa pakkauksissa, mikä ei ollut mahdollista ennen kokeilua. Muut mainitut vaikutukset liittyivät lajittelun ja kierrätyksen tehostumiseen sekä jätemäärien vähentymiseen. 3.6 Kokemuksia monilokeroastiakeräyksen toimivuudesta Kokeiluun osallistuville kotitalouksille lähetettiin toinen asiakaskysely marraskuussa 2012, jolloin kokeilu oli kestänyt puoli vuotta. Kyselyn tavoitteena oli kerätä tietoa kotitalouksien kokemuksia kokeilusta ja sen

19 vaikutuksia kunnallisen jätehuollon palvelutasoon. Kyselyyn vastasi 150 kokeiluun osallistunutta kotitaloutta, joten vastausprosentti (57 %) oli alhaisempi kuin ennen kokeilua tehdyssä kyselyssä. Kyselyyn vastanneista yli 90 % oli sitä mieltä, että monilokeroastiakeräys on vastannut heidän odotuksiaan. Osan mielestä kokeilu oli jopa ylittänyt heidän odotuksensa. Kokeiluun osallistuneiden kokemukset vastasivat hyvin kokeiluun osallistumisen motiiveja, kuten helppous, lajittelu ja kierrättäminen. Pääsääntöisesti oltiin tyytyväisiä uuteen palveluun. Monilokeroastiakeräys koettiin helpottavan syntypaikkalajittelua, kun syntyvät lasi-, metalli- ja kartonkipakkaukset voi viedä heti omalla pihalla olevaan keräysastiaan, eikä niitä tarvinnut enää kuljettaa ekopisteelle. Näin ollen monilokeroastiakeräys poisti ennakkokyselyssä esiin tulleet tilaan ja kuljettamiseen liittyneet lajittelun esteet. Myös lajittelu ja kierrätys koettiin parantuneen ja tehostuneen, kun ei enää voinut laiskuuteen tai kiireeseen vedoten laittaa kierrätettäviä materiaaleja sekajätteeseen ekopisteelle viennin sijaan. Vastauksen yhteydessä kommentoitiin monilokeroastian lokeroiden kokoa suhteessa keräysmateriaaliin. Vastaajien kielteiset kokemukset ja kielteinen vastaus odotusten suhteen perusteltiin usein keräysastian sopimattomuudella kotitalouden tarpeisiin. Myös muovin ja paperin puuttuminen monilokeroastiasta oli perustelu kielteiselle vastaukselle. Monilokeroastian täyttäminen koettiin myös hankalaksi, koska metalli ja lasi lokeroiden alapuolelle jää tyhjää tilaa, mistä johtuen kartongin ja sekajätteen lokerot täyttyvät nopeasti. Koettu palvelutason muutos Välikyselyssä kysyttiin kokeiluun osallistuvilta kotitalouksilta, miten he kokivat uuden keräyspalvelun parantaneen kunnallisen jätehuollon palvelutasoa. Vastaajista 59 % oli sitä mieltä, että palvelutaso oli parantunut huomattavasti, 28 %:n mielestä palvelutaso oli parantunut vähän ja 11 %:n mukaan palvelutaso oli pysynyt ennallaan. Palvelutason koki 3 % vastanneista huonontuneen vähän. Huonontumisen perustelut olivat samat kuin kielteisissä kokemuksissa. Kuvassa 3.11 on esitetty koetun palvelutason muutoksen prosentuaalinen jakauma. Kuva 3.11. Monilokeroastiakeräyksen vaikutus jätehuollon palvelutasoon.