R SUOMEN ROMANIKIELEN RAKENNE Kimmo Granqvist 2016
1 Suomen romanikielen rakenne 1.1 Johdanto Seuraavilla sivuilla on lyhyt katsaus Suomen romanikielen rakenteeseen. Katsaus perustuu Kimmo Granqvistin (2007) Suomen romanin äänne- ja muotorakenne - teoksessa julkaisemiin tuloksiin sekä tuoreempiin havaintoihin romanikielen lauserakenteesta. Tarkempaa tietoa Suomen romanikielen rakenteesta löytyy esimerkiksi Kimmo Granqvistin (2007) Suomen romanin äänne- ja muotorakenne -teoksesta, Henry Hedmanin (1996) opettajan oppaasta Sar me sikjavaa romanes, Viljo Koiviston (1987) oppikirjasta Rakkavaha romanes sekä Pertti Valtosen (1968) lisensiaatintutkielmasta Suomen mustalaiskielen kehitys eri aikoina tehtyjen muistiinpanojen valossa. Erinomainen yleiskatsaus Euroopan romanimurteisiin on Yaron Matrasin (2002) teos Romani: A lingustic introduction. Suppeampi katsaus Euroopan romanimurteista on Matrasin laatima esittely Encyclopedia of Languages and Linguistics -teoksessa. 1.2 Suomen romanikielen sanastosta Suomen romanikielen dokumentoitujen juurten määrä on melko suppea. Arviot juurten lukumäärästä liikkuvat 2 000 2 600 paikkeilla. Esimerkiksi Valtonen (ms.) mainitsee Romano Mission hallussa olevassa kokoomasanakirjassa olevan kaiken kaikkiaan 2 096 perussanaa, mutta perussanalla hän tarkoittaa pikemminkin kantasanaa. Lisensiaattityössään Valtonen (1968: 181) viittaa omaan sanastoonsa, joka käsittää 2 120 kantasanaa. Selvästi korkeampaan lukuun päädytään Aallon (1977: 70) mukaan, joka Valtosta referoiden toteaa, että indoarjalaisia lekseemejä olisi noin 450, mikä vastaisi n. 17 % koko leksikosta: tämä viittaisi siihen, että koko tunnettu leksikko olisi kooltaan vähän yli 2 600 kantasanan luokkaa. Granqvist ja Pirttisaari (2003) arvioivat leksikon laajuudeksi noin 2 300 juurta. Temaattinen status on indoeurooppalaisesta kielentutkimuksesta lähtöisin oleva termi, olla viitataan romanilingvistiikassa kahtiajakoon sanaston morfologisessa kohtelussa sen mukaan, onko se esieuroopplaista eli temaattista vaiko eurooppalaisista kontaktikielistä omaksututtua eli atemaattista Suomen romanikielessä alkuperäinen indoarjalainen leksikko on supistunut n. 450 juureen, mikä on n. 17 % Suomen romanikielen leksikosta. Atemaattiseen komponenttiin
kuuluvat vastaavasti Bysantin kreikkaa uudemmat lainat. Suomen romanikielessä germaanisten kielten, erityisesti ruotsin vaikutus on ollut vahva. Näkemykset ruotsalaisten lainojen osuudesta leksikossa vaihtelevat 23 %:sta (Valtonen 1966) peräti 45 %:iin (Valtonen 1979). Lähikontaktikielistä suomen sanastollinen vaikutus on ollut selvästi ruotsia vähäisempää. Valtonen (1968: 181) pitää suomalaisten lainojen osuutta niinkin vähäisenä kuin 8 % koko sanastosta. Taulukko 1. Temaattiset ja atemaattiset sanat. Temaattiset sanat Atemaattiset sanat indoarjalainen them maa, rakl-o poika, tša-i kreikkalainen foor-os kaupunki tyttö iranilainen poḣtan pellava slaavilainen maḣk-a kissa armenialainen gra-i hevonen romanialainen muur-a marja Bysantin ajan kreikasta drom tie germaaninen besk-o pieni lainattu skandinaavinen tšypling-os kananpoika suomalainen lembig-o lempeä 1.3 Äännerakenne Romanikielen vokaaleista viisi eli a, e, i, o, u muodosti varhaisromanin vokaalijärjestelmän, joka on yhteinen kaikille romanikielen murteille. Kielikontaktien mukana romaniin on kulkeutunut lisäksi muitakin vokaaleja. Suomen romanikielessä on samat kahdeksan perusvokaalia a, e, i, o, u, y, ä, ö kuin suomessakin. Lyhyitä ja pitkiä vokaaleja ei eroteta eri foneemeiksi, vaikka kaikkien vokaalien kesto voikin vaihdella ja on periaatteessa heikosti distinktiivinenkin. Suomen romanikielen y, ö ovat Valtosen (1968: 93) yhden oletuksen mukaan unkarin vaikusta ja ä ehkä myöhempää skandinaavista perua, mutta myöhemmin hän (ms.) siirtyi pitämään kaikkia kolmea vokaalia y, ä, ö aluksi turkin ja unkarin ja sittemmin saksan ja ruotsin vaikutuksena. Näitä lainavokaaleja esiintyy yleensä vain lainasanoissa ja Suomen romanikielen osittain omaksuman vokaaliharmonian vuoksi joskus myös suffikseissa. Suomen romanikielessä on 14 15 konsonanttifoneemia:
Taulukko 2. Suomen romanikielen konsonanttifoneemit. Bilab. Lab.dent. Prealv. Medioalv. Postalv. Palataalit Velaarit (Glottaali) Klusiilit Soinniton p t k aspiroimaton Soinniton ph th kh aspiroitu Soinnitllinen b d g aspiroimaton Soinniton tš affrikaatta Soinnillinen dž aspiroimaton Frikatiivit f s (š) ȟ = x Nasaaliklusiilit m n Likvidat Lateraali l Tremulantti r Puolivokaalit Soinnittomat h Soinnilliset v j Suomen romanikielen klusiileihin kuuluvat soinnittomat aspiroimattomat p, t, k, soinnittomat aspiroidut ph, th, kh sekä soinnilliset aspiroimattomat b, d g. Affrikaatat ovat kaksivaiheisiä äänteitä joissa on klusiilinen alku ja keskimäärin suunnilleen samanmittainen frikatiivinen loppu. Suomen romanikielessä on kaksi affrikaattaa, prealveolaarinen tš ja medioalveolaarinen dž. Monien muiden romanikielen murteiden čh:ta vastaava affrikaatta puuttuu. Suomen romanikielessä on ainoastaan soinnittomia frikatiivija, jos v, j tulkitaan suomen tavoin puolivokaaleiksi. Suomen romanikielen f on suomen kaltainen ei-alkuperäinen labiodentaalinen spirantti. Se esiintyy ainoastaan lainasanojen alussa ja sisällä, esim. fooros kaupunki, tafla pöytä. ȟ on suomesta puuttuva soinniton velaarinen spirantti, jonka oikeaoppisempi foneettinen merkintätapa olisi [x]. Monissa idiolekteissä ȟ toteutuu usein homorgaanisena aspiroituna klusiilina [kh] tai sitten puolivokaalina [h]. s toteutuu Suomen romanikielessä ensi sijasssa suomen tavoin vähemmän terävänä tai heleänä kuin germaanisissa kielissä.
Suomen romanikielen nasaalit m, n ovat aivan suomen kaltaiset (m bilabiaalinen ja n medioalveolaarinen ja apikaalinen). Myös sen ainoa lateraali l kuten myös tremulantti r ovat foneettisesti samanlaisia kuin suomessa. Suomen romanikielen puolivokaaleja ovat v ja j sekä ehkä myös h. Se, että v ja j ovat prototyyppisesti foneettisesti puolivokaaleja eivätkä frikatiiveja, on suomen vaikutusta oleva piirre. Suomen tapaan puolivokaalin h toteutuminen määräytyy pitkälti kontekstin mukaan niin ääntöpaikan kuin soinninkin suhteen. Suomen romanikielelle leimallisia ovat runsaat diftongit ja vokaaliyhtymät. Romanimurteiden alkuperäisten diftongien (ai, oi, ui) inventaariota laajentavat monet diftongit, jotka on joko omaksuttu lainasanojen mukana tai jotka ovat kehittyneet pitkien vokaalien diftongiutumisen kautta (ks. luku 14). Suomen romanikielessä on runsaasti konsonattijonoja, joihin kohdistuu vain vähän rajoituksia. Sanan alussa temaattisessa sanastonosassa sallitaan suuri joukko kahden konsonantin jonoja, esim. drabav- lukea, grai hevonen, staar neljä. Sananalkuisten kahden konsonantien jonojen inventaariota kasvattavat lainasanat kuten blumma kukka, fliika lakana, klakka kantapää, kvella ilta ja smykka koru. Germaanisissa lainasanoissa on myös sananalkuisia kolmen konsonantin jonoja, esim. skrattav- nauraa, skriivav- kirjoittaa, sprenga halkeama ja stranna ranta. Kaikki sananalkuiset kolmen konsonantin jonot ovat tyyppiä s + soinniton konsonantti + r. Kaikkien eniten on sanansisäisiä konsonanttijonoja. Viljo Koiviston (1994) romani suomi englanti-sanakirjan hakusanoista laskettuna on sanansisäisiä kahden konsonantin jonoja yhteensä 117, kolmen konsonantin jonoja 39 ja neljän konsonantin jonoja 4. Temaattisessa sanastossa esiintyvät esimerkiksi kahden konsonantin jonot ng, rn, mn, kn, kl ja sk (bengalo huono, terno nuori, romni romaninainen, bikniba ostos, tširikli lintu, soske miksi ) ja kolmen konsonantin jonot ndr, ngr (andre sisään, angrusti sormus ). Eri lainakerrostuminen mukana kulkeutui Suomen romanikieleen runsaasti uusia konsonattijonoja, esim. kahden konsonantin jonot br, sv, gn, ks, lp, rp, sanoissa fabriika tehdas, svaabla rikki, diagnoosos diagnoosi, oksos oksa, jelpiba apu, arpiba arvonta ja kolmen konsonantin jonot ltr, nsl, rkn, msl sanoissa bultrav- koputtaa, kansleeros kansleri, merknos merkki, mamsla neiti. Sanansisäisiä neljän konsonantin jonoja on ngxt adjektiivissa langxto pitkä sekä ruotsalaisperäisissä lainasanoissa lstr ja mstr sanoissa polstriina ja mstr sanassa rumstriba meteli. Sanan lopussa esiintyy vain nasaalin ja klusiilin tai s:n (<
affrikaatta) jonoja (thund maito 1, lans häpeä ), st- ja ȟt-jonoja (vast käsi, baȟt onni ) ja r:n ja klusiilin tai ȟ:n jonoja (fuort nopeasti, morȟ mies; kuohittu eläin ). Muut kuin suomesta omaksutut fonologiset prosessit liittyvät yleensä joko jotaatioon j tai germaanista vaikutusta olevaan keston ja painon korrelaatioon. Jotaatio laukaisee sitä edeltävän n:n ja l:n katoa esimerkiksi sananmuodoissa romja (< romn-ja) romaninainen:obl.sg/nom.pl ja phenjas (< phen-l-jas) sanoa:pretpret.3sg. Suomen romanikieli suosii raskaita (kaksimoraisia) painollisia tavuja, varsinkin sanan alussa pääpainollisina; siksi yleensä painollisen avotavun vokaali joko pitkä tai diftongiutunut, mutta painottoman avotavun vokaali puolestaan lyhyt; painollisenkin umpitavun vokaali on yleensä lyhyt (esim. paa.ni vesi, lyö.nos palkka ; rak.kav- puhua, pras.t- juosta ; piste (.) sanan sisällä tarkoittaa tavunrajaa). Monet perusmuodoissaan lyhen vartalovokaalin omaavat tunnuksettomat substantiivit ja adjektiivit kuten rom romani ja kuȟ kallis päättyvät itse asiassa geminaattaan (vrt. romm-es-ke rom:obl.sg-dat, kuȟȟ-esta kallis:obl.sg-abl ). Joissakin tapauksissa painollisen tavun pitkä vartalovokaali lyhenee yliraskaiden tavujen estämiseksi. Näin tapahtuu esimerkiksi sananmuodoissa pan.ja (< paan.-ja) vesi:obl.sg/nom.pl ja phen.ja (< pheen.-ja) vesi:obl.sg/nom.pl, joissa jotaatio muuttaa tavurakennetta. Joissakin tapauksissa taas raskas painollinen tavu saadaan aikaan konsonanttiaineksen geminoitumisen avulla: esimerkiksi adjektiivia lokko helppo vastaa vaikkapa lovarissa loko. 1.4 Muoto-oppia 1.4.1 Substantiivien taivutus Romanikielen substantiivit jaetaan maskuliini- ja feminiinisukuisiin. Substantiivien taivutuskategoriat ovat luku ja sija. Lukuja on kaksi, yksikkö ja monikko. Sijajärjestelmä on kaksitasoinen, ja se koostuu primaarisijoista nominatiivista ja obliikvista sekä sekundaarisijoista dativiista, ablatiivista, instrumentaalista ja genetiivistä. Varhaisromanin sekundaarisijoista lokatiivi on suurimmalta osin nykykielestä hävinnyt ja korvautunut nominatiivilla sekä osittain genetiivillä. Myös vokatiivi on Suomen romanikielestä kokonaan kadonnut ja korvautunut nominatiivilla. 1 nd-aines on tulkittavissa myös geminaatta-d:ksi, jota edeltää nasaalinen vuoto. Tällöin thund-sanan oikeampi tulkinta on thudd.
Primaarisijojen päätteet ovat salkkuaffikseja, joilla merkitään sekä sijaa että lukua. Primaarisijojen ja vokatiivin päätteet perustuvat sanskritin sijoihin. Sekundaari- eli obliikvisijojen tunnukset ovat lokatiivin päätettä lukuun ottamatta samakantaisia kuin muidenkin uusindoarjalaisten kielten vastaavat suffiksit ja luonteeltaan säännöllisiä ja agglutinoivia. Suffiksit ovat samat substantiiveille, substantivoiduille adjektiiveille, numeraaleille ja substantiivisesti taipuville pronomineille. Sekundaarisijojen tunnukset ovat historiallisesti muotoutuneet postpositioista, eikä voida johtaa sanskritin kaasuksista. Useimmista Intian nykykielistä kuten hindistä poiketen ne eivät kuitenkaan esiinny vapaina lekseemeinä, vaan ovat romanissa kieliopillistuneet sijapäätteisiin verrattaviksi suffikseiksi Romanikielen taivutusparadigmat erottuvat toisistaan primaarisijojen nominatiivin ja obliikvin tunnusten tasolla. Varhaisromanin perua on kahden tyyppisiä substantiivintaivutuksia: protoromanista peräisin olevia temaattisia taivutustyyppejä ja uudempia atemaattisia laina-affiksillisia taivutuksia, kuten -osloppuiset maskuliinit. Varhaisromanista periytyvät taivutustyypit säilyttävät hyvin temaattisen ja atemaattisen morfologian kahtiajaon, koska temaattisten substantiivien taivutusparadigmat hyödyntävät lähes yksinomaan indoarjalaisia resursseja ja atemaattisissa taivutuksissa käytetään lainasuffikseja. Taulukko (11) esittää osaa Suomen romanikielen substantiivien taivutustyypeistä. Kaiken kaikkiaan taivutustyyppejä on ainakin 45, mutta valtaosa niistä on kehittynyt substantiiviparadigmojen keskinäisten analogiavaikutusten kautta. Taulukko 3. Suomen romanikielen substantiivien taivutustyyppejä. Taivutustyyppi Esimerkkisana Nom.sg Obl.sg Nom.pl Obl.pl Mø-a rom romanimies - -es -a -en Mø-o kaht puu - -es - -en Mo rakl-o poika -o -es -e -en Mi gra-i hevonen -i -(j)es -ja -jen Mø-A diiben antaminen - -es -ja -en Ma-A džaanib-a tieto -a -os -i -on Fø-A jang tuli - -a -a -en Fø-J pheen sisko - -ja -ja -jen
Fi džuul-i nainen -i -ja -ja -jen *Mo foor-os kaupunki -os -i -en *Mi komun-is ihminen -is -ja -jen *Me histor-es historia -es -ja -jen *Mu papp-us isoisä -us?? *Fa skool-a koulu -a -i -en Taulukossa (X) esitetään Suomen romanikielessä säilyneet neljä sekundaarista sijamuotoa. Esimerkkisanoissa ovat tšau poika ja tšimb kieli. Sekundaarisijojen tunnukset ovat periaatteessa samat molempien sukujen yksikössä ja monikossa; eroja aiheuttavat erilaiset morfofonologiset prosessit: datiivissa ja genetiivissä sointiassimilaatio monikon obliikvin n:n jäljessä (*tšaaven-ke > tšaaven-ge, *tšaaven-k-o > tšaaven-g-o poika:obl.pl-dat, poika:obl.pl-gen-mask ) ablatiivissa 1) t:n sointiassimilaatio monikon obliikvin n:n jäljessä (t>d) ja 2) d:n sulautuminen monikon obliikvin n-ainekseen (*tšaaven-ta > *tšaa-venda > tšaaven-na poika:obl.pl-abl ) instrumentaalissa s>h-äänteenmuutos (*romnja-sa > romja-ha romaninainen:obl.sg-instr, *tšaaves-ha > tšaave-ha poika:obl.sg-instr ) Taulukko 4. Suomen romanikielen sekundaarisijat. Yksikkö Monikko datiivi tšaaves-ke tšimba-ke tšaaven-ge tšimben-ge ablatiivi tšaaves-ta tšimba-ta tšaaven-na tšimben-na instrumentaali tšaave-ha tšimba-ha tšaaven-sa tšimben-sa genetiivi lyhyt tšaaves-k-o tšimba-k-o tšaaven-g-o tšimben-g-o pitkä tšaaves-kiir-o tšimba-kiir-o tšaaven-giir-o tšimben-giir-o 1.4.2 Adjektiivien taivutus Nominien taivutuksen keskeisin dikotomia on jako substantiivien ja toisaalta niiden modifioijien taivutukseen. Substantiivien tunnukset määräytyvät yhtäältä leksikaalisten ominaisuuksien kuten kieliopillisen suvun, temaattisten statuksen ja
taivutustyypin nojalla ja toisaalta luvun pohjalta referentiaalisena ominaisuutena sekä sijan perusteella syntaktis-semanttisesti. Adjektiivien taivutus määräytyy sen sijaan taivutustyypin asettamissa rajoissa adjektiivien modifioiman substantiivin ominaisuuksien perusteella. Suomen romanikielen adjektiivien ainoat taivutuskategoriat ovat suku ja luku, jotka määräytyvät adjektiivin pääsanana olevan substantiivin perusteella kongruenssikategorioina. Adjektiivien sijataivutus katosi Suomen romanikielestä ilmeisesti vasta 1900-luvulla. Obliikvin muodot korvattiin nominatiiveilla. Varhaisromanin atemaattisten substantiiivien -on-laajennuksesta esiintyy kuitenkin joitakin jäänteitä eräiden atemaattisten ja temaattistenkin adjektiivien taivutusmuodoissa (esim. siivanengo valkoinen:obl.pl-gen-mask, kaalonengo romani:obl.pl-gen-mask ). Suomen romanikielen adjektiivien paradigma käsittää laajimmillaan kolme solua, mutta puhujakohtaisissa kieliopeissa, joissa suvun ja luvun oppositiot pyrkivät purkautumaan, solujen määrä saattaa supistua edelleenkin. Kaikkien eidefektiivisten adjektiivien paradigmoja kuvaa taulukko (4). Sen mukaan adjektiivien taivutustyyppejä on Suomen romanikielessä neljä. Romanikieli suosii kuitenkin vahvasti eniten adjektiiveja käsittävää o-paradigmaa, johon muihin taivutustyyppeihin kuuluvat adjektiivit pyrkivät siirtymään. Taulukko 5. Suomen romani adjektiivien taivutustyypit. yksikkö monikko taivutustyyppi maskuliini feminiini o kaalo kaali kaale *o fiino fiini fiina (*)ø kuh ø stött stötti 1.4.3 Pronominit ja niiden taivutus Pronominit ovat suppeahko luokka, jonka yhtenä tehtävä on nominaalilausekkeiden korvaaminen anaforisesti. Pronominit ovat sekä syntaktisesti että semanttisesti hyvin heterogeeninen ryhmä. Perinteisen syntaktissemanttisen jaottelun mukaisesti puhutaan persoona-, refleksiivi-, resiprookki-, possessiivi-, demonstratiivi-, interrogatiivi-, relatiivi- ja indefiniittipronomineista
sekä pronominaaliadverbeista. Toisaalta morfosyntaktisin perustein pronominit määräytyvät sisältösanojen luokkien substantiivien, adjektiivien ja adverbien alaryhmiksi. Taulukko 6. Suomen romanikielen pronominilajit. Pronominilaji Substantiiviset Adjektiiviset Adverbiaaliset Persoonapronominit me minä tu sinä jou hän (mask.) joi hän (fem.) joo hän (a)me me tume te joon he Refleksiivi- ja pes itse resiprookkipronominit Possessiivipronominit mo, miro minun to, tiro sinun (a)maro meidän tumaro teidän Demonstratiivipronominit dauva, da tämä kouva, ko tuo douva, do se daala nämä koola nuo doola ne ka tämä tässä Interrogatiivipronominit/ koon kuka/joka saavo millainen kai missä relatiivipronominit so mikä/joka kaana milloin sar miten Indefiniittipronominit koonbi kuka tahansa ajasaavo sellainen tšeeni jossakin soobi mitä tahansa buut paljon, moni tšekkar koskaan vaȟkasoo vaikka mitä tšek kukaan varekai jossakin tši mitään tšitši mitään it sama kutti vähän ona molemmat saaro kaikki sakko jokainen
sakkoiek kukin vauro muu Suomen romanikielen 1. ja 2. persoonan pronominit ovat jatkoa muinais- ja keskiindoarjalaisille muodoille. Taulukossa (X) esitettävät 1. ja 2. persoonan pronominien primaarisijat ovat vokaalien kestovaihteluja lukuun ottamatta lähes identtiset protoromanin oletettujen muotojen kanssa. Nominatiivin muodot me ja tu palautuvat eri vartaloihin kuin obliikvin muodot maan ja tuut. Monikon 1. ja 2. persoonan pronominien primaarisijat ovat säännölliset. Romani on harvoja indoarjalaisia kieliä, joissa on erilliset ei-demonstratiiviset 3. persoonan pronominit. Taulukko 7. Persoonapronominien primaarisijat. Nominatiivi Obiikvi Yksikkö 1 me maan 2 tu tuut 3 (mask.) jou les 3 (fem.) joi la Monikko 1 (a)me (a)meen 2 tume tumeen 3 (mask./fem.) joon leen Suomen romanikielen persoonapronominien yksikön 1. ja 2. persoonan muodot toimivat myös resiprookki- ja refleksiivipronomineina. Kolmannessa persoonassa on erillinen resiprookki- ja refleksiivipronomini, joka kuuluu yksikön obliikvissa pes ja monikon obliikvissa peen. Possessiivipronominit ovat luonteeltaan adjektiivisia, ja esimerkiksi Hancock (1995a: 75 77) nimittää niitä possessiiviadjektiiveiksi. Ne esiintyvät vain substantiivien modifioijina ja kongruoivat adjektiivien tapaan määrittämänsä substantiivin kanssa suvussa ja luvussa, mutteivät sijoissa. Muiden pohjoisten murteiden tavoin Suomen romanikielessä on 1. ja 2. persoonan possessiivipronominit miro minun, tiro sinun, (a)maro meidän ja tumaro teidän. Suomen romanikielessä 3. persoonan possessiivipronominit olivat jo varhain korvautuneet persoonapronominien genetiiveillä lesko hänen (mask.), lako hänen (fem.) ja lengo heidän, jotka ovat kaikkien genetiivien tavoin
adjektiivisia. Nykyromanissa muutkin possessiivipronominit ovat käyneet harvinaisiksi. Lyhyet muodot mo ja to ovat hieman pitkiä muotoja yleisempiä. Demonstratiivipronominit ovat perusluonteeltaan adjektiiveja, mutta niillä on myös itsenäistä pronominaalista käyttöä substantivoituina. Pronominaalisten demonstratiivien taivutus on substantiivien tavoin kaksitasoinen sija- ja lukutaivutus. Sekundaarisijojen tunnukset ovat samat kuin substantiiveilla, mutta primaarisijojen taivutuspäätteet poikkeavat muista nomineista. Demonstratiivipronominien nominatiivin päätteiden alkuperä ei ole täysin selvä, mutta Matras (2000: 97) olettaa niiden muotoutuneen konsonanttien epenteesin kautta varhaisemmista emfaattisesta deiktisestä suffiksista ja adjektiivien päätteistä. Taulukko 8. Suomen romanien demonstratiivipronominien taivutus. yksikkö monikko nom obl nom obl tämä da-vva daa-les daa-la daa-len tuo ko-vva koo-les koo-la koo-len se do-vva doo-les doo-la doo-len Demonstratiivipronominien feminiiniä ei mainita missään Suomen romanikielen kuvauksessa, vaan niiden primaarisijojen paradigma (taulukko (18)) kattaa yksikössä pelkästään maskuliinin. Monikossa suvun oppositio neutraalistuu kuten muissakin romanimurteissa. Primaarisijojen tunnukset ovat samat kuin varhaisromanissa, mutta yksikön nominatiivin suffiksin alun -v-aines geminoituu painollisen ensitavun rakenteen optimoimiseksi. Samasta syystä muiden muotojen ensitavun vokaali on pronominaalisesti käytetyissä demonstratiiveissa yleensä pitkä, kun taas adnominaalisten demonstratiivien painollisen ensitavun vokaali toteutuu usein lyhyenä. Suomen romanikielen interrogatiivipronomineista osa on morfosyntaktisesti substantiiveja, osa pronominaaliadjektiiveja ja loput pronominaaliadverbeja. Interrogatiivipronomineilla koon ja so on substantiivien kaltainen kaksitasoinen sijaparadigma, ja niiltä puuttuu adjektiiveille ominainen suku- ja lukutaivutus. Kaikki romanikielen interrogatiivipronominit toimivat myös relatiivi pronomineina.
Indefiniittipronominit ovat pronominien alaryhmä, joka edustaa henkilöä tai asiaa täsmentämättä referenttien sukupuolta ja lukumäärää. Erittäin suuri osa Suomen romanikielen indefiniittipronomineista on joko adjektiiveja tai adverbeja. 1.4.4 Numeraalit ja niiden taivutus Numeraalit jakautuvat yksinkertaisiin peruslukuihin ja kompleksisiin numeraaleihin. Kompleksiset numeraalit muodostetaan perusluvuista iek enja yksi yhdeksän sekä kymmentä suuremmista perusluvuista deȟ kymmenen, biȟ kaksikymmentä, (triinda kolmekymmentä ), ȟeel sata, aadur tuhat jne., jotka ovat joko kymmenlukuja tai kymmenkantaisia lukuja. Järjestysluvut eli ordinaalit ovat kardinaalilukujen johdoksia. Multiplikatiivit ovat numeraaleihin perustuvia adverbi-ilmauksia, esim. jekkar kerran, duivar kahdesti, trii(n)var kolmesti. Perusluvut ovat enimmäkseen indoarjalaisia tai kreikkalaisperäisiä. Indoarjalaisia ovat luvut 1 6, kymmenluvut 10 ja 20 sekä kymmenkantaisista perusluvuista 100. Lukusana tuhat on kuitenkin luultavimmin iranilainen, mutta voi olla myös tuoreempi unkarilainen laina. Useimpien muiden Euroopan romanimurteiden tavoin kreikasta on lainattu lukusanat 7 9 sekä 30, muttei kuitenkaan muita kymmenlukuja. Miljoonaa tarkoittava miljoonos/miljon on vielä vakiintumaton kansainvälinen sana. Nollaa ei tunneta Suomen romanikielen kuvauksissa. Taulukko 9. Suomen romanikielen perus- ja järjestyslukusanat sekä multiplikatiivit. Perusluku Järjestysluku Multiplikatiivi 1 iek iekto, vaaguno jekkar 2 dui duito, vauro duivar 3 triin tritto triinvar (triivar) 4 staar startto staarvar (staavar) 5 pangȟ pangȟto pangȟvar 6 ȟou ȟouto ȟovar 10 deȟ deȟto deȟvar 20 biȟ biȟto biȟvar 100 ȟeel ȟeelto ȟeelvar 7 efta, ehta eftato, ehtato eftavar 8 oȟta oȟtato oȟtavar 9 enja enjato enjavar 30 triinda, triijena deȟ, triinvardeȟ triendato, triinvardeȟto?triindavar
1 000 aadur aadurto?aadurvar 1 000 miljoonos/miljon?miljoonosto, mijonto?miljonvar 000 Suomen romanikielen perusluvut ovat Saksan sintin ja Walesin romanikielen tapaan substantiivin edellä pääosin taipumattomia. Itsenäisesti käytettyinä perusluvuilla on täysin (muiden) substantiivien kaltainen kaksitasoinen sijataivutus. Ne ovat lisäksi yhteensopivia myös monikon morfologian kanssa lukuun ottamatta kardinaalilukua yksi. Indoarjalaisten kardinaalilukujen taivutus on tunnuksettomien temaattisten maskuliinien eli Møparadigman (kaȟt puu ) mukainen. Aadur taipuu kuten vuudar ovi. Miljoonos on on mukautettu lainasubstantiivien produktiivisimpaan -os-loppuiseen ryhmään eli *Mo-paradigmaan. Kreikkalaisperäiset efta/ehta seitsemän, oȟta kahdeksan, enja yhdeksän ja triinda kolmekymmentä ovat taipumattomia myös itsenäisesti käytettyinä. 1.4.5 Verbien taivutus Verbit ovat produktiivinen ja karttuva sanaluokka, joka on lekseemimäärältään Suomen romanikielessä substantiivien jälkeen laajin. Siihen omaksutaan uusia sanoja ennen kaikkea johtamalla ja lainaamalla. Sekä johdetut että lainatut verbit sijoittuvat samoihin -av-transitiivien (sikjav- opettaa, džuusav- puhdistaa, lokkav- houkutella ) ja -uv-intransitiivien (sikjuv- oppia, neevjuv- uudistua, vandruv- vaeltaa ) luokkiin. Monista muista Euroopan romanimurteista poiketen Suomen romanikielestä puuttuvat erilliset lainaverbien luokat. Niin sanottu primaariverbien luokka on umpinainen ja käsittää vain esieurooppalaisia juuria (džiiv- elää, prast- juosta, rann- kirjoittaa, traad- ajaa ; d- antaa, l- saada, pii- juoda; s-/h- olla ). Verbijuurten ainoa sisäsyntyinen morfologinen ominaisuus on kieliopillisen kategorian kuvaava piirre. Temaattinen status on Suomen romanikielen verbeillä redundantti, koska kieli ei Pirttisaaren (2003) mukaan enää nykymuodossaan kohtele eri tavoin leksikon komponentteja edes partisiipeissa. Verbien taivutustyyppejä ei ole tarpeen pitää leksikaalisesti määräytyneinä, koska nykykielen kolmesta päätyypistä kaksi eli transitiivit ja intransitiivit on johtoopillisesti muodostettuja.
Suomen romanikielen verbien taivutuskategoriat ovat tempus, kongruenssikategoriat persoona ja luku sekä modus. Verbiparadigmaa yksinkertaistaa olennaisesti se, että Suomen romanikielessä esiintyy morfologisesti vain aktiivin muotoja, koska useimmista muista romanikielen murteista poiketen synteettinen passiivi puuttuu. Synteettisiä tempuksia on Suomen romanikielen leksikaalisilla verbeillä kaksi: preesens ja preteriti. Synteettisten tempusten ohella Suomen romaniin on omaksuttu perifrastiset liittotempukset ja pluskvamperfekti. Suomen romanikielen modusjärjestelmä käsittää indikatiivin, subjunktiivin, konditionaalin ja imperatiivin, ehkä myös potentiaalin. Verbikomplementtina esiintyvää muotoa nimitetään johdonmukaisesti subjunktiiviksi, koska sen supistuminen kokonaan persoonissa taipumattomaksi infinitiiviksi on harvinaista. Romanikielen verbin ydin on leksikaalinen juuri, joka toimii verbin vartalona joko itsessään tai yhdessä valenssin tunnuksen tai lainasanojen adaptaatiotunnuksen kanssa. Taivutuskategorioita koodataan suffiksein, jotka joko fuusioidaan tai agglutinoidaan vartaloon. Karlsson (1982: 231) jakaa taivutuksen suffiksit kahteen morfotaktiseen perusluokkaan, jotka ovat tunnukset ja päätteet. Suomen romanikielen verbien finiittimuodoilla tunnuksia ovat tempus ja modus ja päätteitä persoonapäätteet. Taulukko 10. Romanikielen verbien morfotaktinen rakenne. VARTALO TUNNUKSET PÄÄTTEET TUNNUKSET LIITTEET persoona modus luku tempus Aikamuotojen tunnukset Suomen romanikielen kahdesta synteettisestä tempuksesta preesens on odotuksenmukaisesti yleisimmin käytetty. Preesensiä ei koodata morfologisesti, vaan sen vartalo on joko (mahdollista fonologista sovitusta lukuun ottamatta) modifioimaton verbijuuri tai verbijuuri, johon on liitetty valenssin tunnus tai lainaverbejä mukauttava suffiksi.
Protoromanin kehityksen tuloksena oli kolme eri preteritin tunnuksen allomorfia -d-, -l- ja -t-, jotka ovat keskenään pitkälti täydennysjakaumassa. Lisäksi esiintyy kaksoissuffiksi -diil- (monikollisissa partisiipeissa useimmiten -diin-). Termi kaksoissuffiksi on alkuaan Pirttisaaren (2002) ehdottama. Preteritin tunnusten vaihtelu on ensi sijassa fonologisehtoista, mutta siihen vaikuttaa myös joukko muita tekijöitä, joista keskeisimpiä ovat verbin valenssi ja persoona. Tunnukset -t- ja -d (ja kaksoissuffiksi) esiintyvät useimmiten verbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy joko labiaaliseen ja koronaaliseen konsonanttiin. Allomorfi -l- esiintyy yleensä postvokaalisena (vokaalivartaloisilla verbeillä) ja velaaristen klusiilien k, (kh) ja g sekä nasaalien m ja n jäljessä. Taulukko 11. Preteritin muodostus. Preteritin tunnus Preesens (1sg-rem) Preteriti (1sg) -t- aaḣḣ-aa olla aaḣ-t-om -d- tšeer-aa tehdä tšer-d-om rakkav-aa puhua rakkav-d-om > rakkadom traad-aa ajaa traad-i-d-om -l- dikk-aa nähdä dik-l-jom > dikjom -diil-/-diin- vandruv-aa vaeltaa vandruv-diil-jom > vandrudiijom Persoonapäätteet Persoona on finiittiverbien pakollinen kategoria. Sitä koodataan morfologisesti kaikissa muissa moduksissa paitsi imperatiivissa. Romanikielen persoonapäätteet jakautuvat kolmeen tyyppiin: ensisijainen kahtiajako kulkee nykyajan ja menneen ajan päätteiden välillä, mutta lisäksi erottuvat omana ryhmänään ei-finiittisten tai finitisoitujen partisiippien adjektiiviset päätteet. Adjektiivisia päätteitä on prototyyppisesti esiintynyt lähinnä vain intransitiiviverbien yksikön ja monikon 3. persoonan menneen ajan muodoissa, jotka eroavat muista siinä, että persoonaa koodataan varsinaisesti nollamorfilla. Nykyajan persoonat Suomen romanikielen verbien persoonataivutukset ovat konservatiivisia. Sen indikatiiville, subjunktiiville ja konditionaalille yhteiset nykyajan persoonapäätteet ovat suoraa jatkoa muinaisindoarjalaisten kielten preesensin persoonapäätteille. Romanikielen nykyajan persoonapäätteiden alun vokaaliaines
on sanskritin tavoin ns. teemavokaali, jonka avulla varsinaiset konsonanttiset persoonapäätteet liittyvät preesensin vartaloon. Teemavokaalin säilymisen perusteella saksankielisessä tutkimustraditiossa on vakiintunut kaksi preesensin konjugaatiota: -e-verbit, joissa teemavokaali säilyy (taulukko (22)) ja -a-verbit, joissa teemavokaali on assimiloitunut vartalon lopun vokaaliainekseen (taulukko (23)). Taulukko 12. Konsonanttivartaloisten verbien nykyajan persoonapäätteet (rakkav- puhua ). varhaisromani Ganander (1997) Thesleff (1901) Brandt-Taskinen (2001) 1sg -av -aw -āv rakkav-aa -a -an 2sg -es -e(i)s -ēs rakkav-es -es 3sg -el -el -el rakkav-el 1pl -as -es -ēs rakkav-as 2pl -en -en -ēn rakkav-en 3pl Taulukko 13. Vokaalivartaloisten verbien nykyajan persoonapäätteet (sa- 'nauraa'). varhaisromani Suomen romani 1sg -v sa-a 2sg -s sa-s 3sg -l sa-l 1pl -s sa-s 2pl -n sa-n 3pl Subjunktiivin pääteparadigma on pyrkinyt supistumaan paljon voimakkaammin kuin indikatiivin. Subjunktiivissa kehitys on kulkenut täydestä viisimuotoisesta paradigmasta kohti infinitiiviä. Romanikielestä puuttuu alkuperäinen infinitiivi. assa romanimurteita on kuitenkin kehittynyt ns. uusi infinitiivi modaalirakenteiden finiittisten verbikomplementtien persoonaparadigman yksinkertaistuttua siten, että jäljelle on jäänyt vain yksi kaikkiin persooniin yleistetty muoto, tavallisimmin subjunktiivin yksikön 3. persoonan muoto, osassa murteita monikon 2. tai 3. persoona. Brandt-Taskisen (2001: 56 57) mukaan
Suomessa osalla vanhimman polven puhujia esiintyy vielä täysi tai lähes täysi subjunktiivin persoonataivutus, kun taas osa on yleistänyt yksikön 3. persoonan subjunktiivimuodon persoonissa taipumattomaksi uudeksi infinitiiviksi. Taulukko 14. Subjunktiivin persoonataivutus. 1sg rakkav-aa rakkav-el 2sg rakkav-es 3sg rakkav-el 1pl rakkav-en rakkav-en 2pl 3pl rakkav-el Menneen ajan persoonat Taulukossa (25) kuvataan varhaisromanin ja kahden Suomen romanikielen kuvauksen esittämät menneen ajan persoonapäätteet: harmaalla pohjalla ovat partisiipit. Jotaatio esiintyi varhaisromanin kaikissa preteritin finiittimuodoissa, joiden persoonapääte oli pronominipohjainen. Nykyisissä Euroopan romanimurteissa jotaation esiintyminen ja sen vaikutukset vaihtelevat. Sinti ja Suomen romani kuuluvat niihin murteisiin, joissa lateraali assimiloituu palataaliseen puolivokaaliin, joten esimerkiksi *dikljom > dikjom nähdä.pretpret.1sg. Sintissä ja Suomen romanikielessä jotaatiota esiintyy vain tässä ympäristössä, joka on yleensäkin romanikielen murteissa kaikkein herkin säilyttämään jotaation. Taulukko 15. Mennen ajan persoonapäätteet (tšeer- tehdä, dikk- nähdä ). Varhaisromani Thesleff (1901) Hedman (1996) 1sg -jom -om -jom tšerd-om dik-jom 2sg -jal -al -jal tšerd-al dik-jal -jan 3sg -jas -as -jas tšerd-as dik-jas 1pl -jam -am -jam tšerd-am dik-jam 2pl -jan -jan -jan tšerd-e dikn-e 3pl -e -e -e tšerd-e dikn-e
1.4.6 Modukset Nykyisissä Euroopan romanikielen murteissa on prototyyppisesti vain yksi eiindikatiivinen muoto eli subjunktiivi, eikä niissä siksi ole tarpeen postuloida erillistä taivutuskategoriaa modus. Aspektin ja tempuksen ei-indikatiiviset funktiot saadaan romanimurteissa aikaan analyyttisesti eifaktuaalisen/konditionaalisen komplementoijan te avulla, esim. te sikli-j-om-as komp oppia.pret-pret.1sg-rem = jos olisin oppinut. Suomen romanikielessä moduskategorian olettaminen on perustellumpaa, koska dikotomia eri modusten välillä ei perustu komplementoijan läsnäoloon, vaan aspektieron purkautumisen ja tempusjärjestelmän yksinkertaistumisen myötä osa alkuperäisistä tempuksen tunnuksista on siirtynyt erottamaan toisistaan synteettisesti eri modusten preesensin muotoja. Synteettisen morfologian perusteella Suomen romanikielessä voidaan siten erottaa neljä ilmimodusta: indikatiivi, subjunktiivi, konditionaali ja imperatiivi (taulukko (26)). Analyyttisesti fani-partikkelin ehkä avulla on lisäksi mahdollista ilmaista potentiaali. Modukset erottuvat toisistaan vain preesensissä. Taulukko 16. Suomen romanikielen modusten tunnukset. tempus indikatiivi subjunktiivi konditionaali imperatiivi preesens tšeer-en-a tšeer-en-ø tšeer-en-as tšeer-ø preteriti tšer-d-om-ø ~ tšer-d-omm-as Suomen romanikielen moduksista koodataan morfologisesti vain indikatiivia ja konditionaalia. Indikatiivin preesensin -a-suffiksi toimi varhaisromanissa sekä preesensin että futuurin tunnuksena. Nykyisissä romanikielen murteissa siitä on yleensä kehittynyt joko preesensin tai futuurin tunnus. Suomen romani on siitä poikkeuksellinen, että etäisyyden tunnus -as ei koodaa siinä mennyttä aikaa lukuun ottamatta verbiä s-/h-, jonka preesensinä toimii morfologinen preteriti ja menneen ajan muotona vanha synteettinen pluskvamperfekti (som minä olen, somm-as minä olin ). Preesensin muotoihin liittyessään -as ilmaisee ainoastaan kontrafaktiivisuutta. Etäisyyden tunnus -as on menneen ajan muodoissa yleensä optionaalinen. Esimerkiksi tšer-d-om ja tšer-do-omm-as minä tein ovat merkitykseltään identtisiä. Subjunktiivia ja imperatiivia ei koodata morfologisesti. Subjunktiivin morfologinen koodaamattomuus on yleinen, varhaisromanista periytyvä piirre Euroopan romanimurteissa. Suomen romanikielessä morfologinen oppositio
subjunktiivin ja indikatiivin preesensin välillä on säilynyt vahvempana kuin monissa murteissa, joissa subjunktiivin muodot työntyvät indikatiivin preesensiin aiheuttaen subjunktiivin ja indikatiivin morfologisen opposition vähittäisen purkautumisen. Imperatiivin yksikön 2. persoonana toimii useimmiten romanissa (mahdollisesti morfofonologisesti modifioitu) verbin preesensin vartalo. Verbit d-, l-, pii- Erillisenä ryhmänä on käsiteltävä kolme verbiä: yksikonsonanttiset d- antaa, l- ottaa, saada ja -i-vartaloinen pii- juoda. Näiltä verbeiltä puuttuu preteritiä varsinaisesti koodaava suffiksi. Yksikonsonanttisten verbien d- ja l- preesens on säännönmukainen. Verbi pii- taipuu preesensissä vokaalivartaloisten verbien tavoin. Preteritin finiittimuodot muodostetaan liittämällä jotaatio ja persoonapääte suoraan juureen, esim. d-(ij)om, l-(iij)om, p-(iij)-om. Taulukko 17. Verbien -d, l- ja pii- taivutus. d- l- pii- Preesens Yksikkö 1 daa laa piivaa 2 deha leha piha ~ piiveha 3 dela lela pila Monikko 1 daha laha piha 2 3 dena lena pina Preteriti Yksikkö 1 diijom liijom piijom 2 diijal liijal piijal 3 diijas liijas piijas Monikko 1 diijam liijam piijam 2 3 diine liine piine Verbi s-/h- Romanikielen varsinainen kopula on vajaaparadigmainen yksikonsonanttinen verbi s-/h-, jonka rinnalla Suomen romanikielessä käytetään myös verbien aaȟȟ- olla ja v- tulla muotoja. Kopula muistuttaa morfotaktisesti verbejä d- antaa ja l- ottaa, saada sikäli, että siitäkin puuttuu varsinainen preteritin tunnus. Sen paradigma käsittää morfologisesti yksinomaan indikatiivin preteritin ja
pluskvamperfektin, jotka vastaavat Suomen romanikielessä käytöltään preesensiä ja preteritiä. Kopulan s-/h- kanssa käytetään periaatteessa samoja preteritin päätteitä kuin leksikaalisilla verbeillä. Poikkeuksina ovat kuitenkin yksikön ja monikon 3. persoonan muodot hin ja sas, jossa persoonaa ei merkitä. Hin-muodon lopun -in on verbimuodon laajennus ja sas-muodon -as puolestaan etäisyyden tunnus. Taulukko 18. Verbin s-/h- taivutus. s-/h- Preesens Yksikkö 1 som 2 sal 3 hin Monikko 1 sam ~ som 2 sen ~ hin 3 hin Preteriti Yksikkö 1 sommas 2 sallas 3 sas Monikko 1 sammas ~ sommas 2 sennas ~ sas 3 sas Liittotempukset Suomen romanikielessä alkuperäiset synteettiset menneen ajan tempukset preteriti ja pluskvamperfekti ovat sulautuneet yhteen käytöltään suomen imperfektiä vastaavaksi muodoksi. Romanikieleen todennäköisesti suomen vaikutuksesta omaksutut uudet analyyttiset tempukset perfekti ja pluskvamperfekti rakentuvat apuverbistä s-/h- olla ja persoonassa taipuvasta pääverbistä. Pääverbin aikamuotona on aina preteriti, joten liittomuodoissa tempusta koodaa apuverbi aivan kuten suomessakin. Perfektissä kopulan aikamuotona on preesens (morfologisesti preteriti) ja pluskvamperfektissä preteriti (morfologisesti pluskvamperfekti). Apuverbi voi saada täyden persoonataivutuksen, jolloin tempuksen lisäksi siinä koodataan pääverbin tavoin myös kongruenssikategorioita persoona ja luku. Puhutussa romanissa tavallisempaa on kuitenkin, että kopulan yksikön ja monikon 3. persoonan muoto hin/sas on
yleistetty kaikkiin persooniin, niin että kopulan ainoaksi funktioksi jää tempuksen koodaaminen. Taulukko 19. Liittotempukset perfekti ja pluskvamperfekti. Perfekti Pluskvamperfekti 1sg som tšerdom hin tšerdom sommas tšerdom sas tšerdom 2sg sal tšerdal hin tšerdal sallas tšerdal sas tšerdal 3sg hin tšerdas hin tšerdas sas tšerdas sas tšerdas 1pl sommas tšerdommas hin tšerdommas sommas tšerdommas sas tšerdommas 2pl san tšerde hin tšerde sannas tšerde sas tšerde 3pl hin tšerde hin tšerde sas tšerde sas tšerde Perfektin ja pluskvamperfektin ohella Suomen romaniin on kehittynyt analyyttinen futuuri, joka on tarpeen, koska muiden romanimurteiden futuuria vastaava pitkä preesens on vakiintunut ennen kaikkea nykyajan ilmauksiin. Futuuri voidaan muodostaa myös analyyttisesti apuverbistä v- tulla ja pääverbin subjunktiivista koostuvan verbikompleksin avulla, esim. Me vaa phennes Tulen sanomaan ja Tu veha džambes Tulet laulamaan, jolloin tuloksena on suomen vastaavan perifraasin kaltainen ilmaus. s-/h- on ns. nolla-apuverbi, joka sallii verbaalisten ja nonverbaalisten kategorioiden toimia predikaatteina: Ensimmäisessä esimerkissä predikaattina on adjektiivi rankani kaunis ja jälkimmäisessä omistusrakenteessa nominaalilauseke baro tšeer iso talo. Potentiaalia ilmaisevat mukautetut suomalaislainat voipuvja harvemmin vojuv- voida, joka taipuu normaalisti persoonissa. Tahtomista ilmaisee Suomen romanikielessä persoonissa taipuva kamm- haluta, joka on verbistä rakastaa kieliopillistunut. Suomen romanikielessä osaamista ilmaistaan joko romanikielen alkuperäisten resurssien kieliopillistumisen kautta verbillä hajuv- osata tai sitten suomalaislainalla osuv- osata. Suomen romanikielen obligatiivinen modaaliverbi on mostuv- täytyä, joka on germaaninen, joko keskialasaksan sanasta moste tai nykyruotsin apuverbistä måste lähtöisin. Mostuv- täytyä esiintyy useimmiten yksikön 3. persoonan muodossa suomen kaltaisena impersonaalina, jolloin notionaalinen subjekti on joko obliikvissa tai joskus datiivissa sekä satunnaisesti muissakin sijoissa. Mostuv- täytyä voi kuitenkin myös saada normaalin persoonataivutuksen, jolloin subjekti on nominatiivissa. Persoonissa taipuvat muodot ja impersonaali vaihtelevat, mikä on mukaan tavallista romanimurteissa. Toinen tapa ilmaista täytymistä on käyttää impersonaalista modaaliverbiä moste tai mote. Nesessiiviä ilmaistaan Suomen
romanikielessä ruotsista lainatulla verbillä hyövuv-. Verbin mostuv- täytyä tavoin se on useimmiten impersonaalinen, mutta voi myös taipua persoonissa, jolloin subjektin sija on nominatiivi. Todennäköisesti suomen genetiivirakenteen ( minun tarvitsee ) vaikutuksesta myös impersonaalia käyttävien nesessiivi-ilmausten notionaalinen subjekti on kuitenkin useimmiten obliikvissa ja vain satunnaisesti muissa sijoissa. Perifrastisesta futuurista oli edellä puhetta. Taulukko 20. Modaaliverbit. 1. nolla-apuverbi Rakli hin rankani. Tyttö on kaunis. 2. possessiivi Rakja hin baro tšeer. Tytöllä on iso talo. 3. potentiaali Me voipuvaa ~ vojuvaa te piivaa. Minä voin juoda. 4. desideratiivi Me kammaa ~ baȟȟaa te piivaa. Minä haluan juoda. 5. osaaminen Me hajuvaa ~ osuvaa te piivaa. Minä osaan juoda. 6. obligatiivi Me mostuvaa ~ moste ~ mote te piivaa. Maan mostula ~ moste ~ mote te piivaa. Miinun täytyy juoda. 7. nesessiivi Me hyövuvaa te piivaa. Maan hyövula te piivaa. Miinun tarvitsee juoda. 8. futuuri Me vaa piivaa. Minun juon. 9. konditionaali Me piivaas Minä joisin. 10. kausatiivi Me pivavaa gres. Minä juotan hevosta. Partisiipit Romanikielen partisiippijärjestelmä on typologisesti poikkeuksellinen, sillä se koostuu pelkästään menneen ajan partisiipeista, joiden diateesi voi olla joko aktiivinentai passiivinen, kuten taulukko (X) osoittaa. Esimerkkiverbeistä tšeer- tehdä on primaariverbi ja siten temaattinen. Veedrav- kostaa on germaaninen laina. Partisiippeja on kahta tyyppiä: indoarjalaisesta perfektiivisestä (preteritin) vartalosta muodostettavia temaattisia ja useimmiten preesensin vartalosta kreikkalaisperäisellä tunnuksella muodostettavia atemaattisia. Taulukko 21. Partisiippityypit ja niiden diateesi. Passiivi Aktiivi Nykyaika:
Mennyt aika: Temaattinen tšerde tehdyt tšerde tehneet Atemaattinen veerdimen kostettu veerdimen kostanut Romanikielen temaattiset menneen ajan perfektiiviset partisiipit koostuvat preteritivartalosta, sen mahdollisesta laajennuksesta ja adjektiivien kaltaisesta nominintaivutuksesta. Partisiipin vartalo mahdollisine laajennuksineen, johon nominintaivutus liittyy, on prototyyppisesti samankaltainen kuin indikatiivin preteritivartalo, esim. khaar- kutsua : khardas kutsua: pret-pret.3sg, khardo kutsua pret-mask baȟȟ- tahtoa : baȟtas tahtoa:pret-pret.3sg, baȟto tahtoa:pret-mask ; phenn- sanoa : phenjas sanoa:pret-pret.3sg, phenlo/phello sanoa: pretmask sikjuv- oppia : sikjadiilo/sikjudas oppia:pret-mask /oppia: pret-pret.3sg, sikjadiilo oppia: pret-mask. Atemaattiset menneen ajan partisiipit muodostetaan pääosin liittämällä suoraan verbijuureen kreikasta lainattu partisiipin tunnus -men (sideaineksen kera -(j)imen, aikaisemmin myös -(j)irmen ja -(j)ilmen, esim. phargirmen verbistä phargerv- särkeä džorjilmen sekundaariadjektiivista džor-al-o vahva lähtöisin olevasta verbistä džorjalv- vahvistaa. 1.5 Sananmuodostuksesta Suomen romanikielen johto-oppia on tutkimuskirjallisuudessa luonnehdittu rikkaaksi ja sen mahdollisuuksia runsaiksi. Suomen romanikielestä tunnetaan jokseenkin kaikki samat johtimet kuin sen lähimurteista, esimerkiksi Walesin romanikielestä. Johtimia onkin kaikkiaan lähes 50 (taulukko X), mutta produktiivisia niistä on kuitenkin pieni osa (taulukossa puolilihavalla). Muiden pohjoisten romanimurteiden tapaan Suomen romanikielestä puuttuu produktiivinen keino johtaa diminutiiveja. Luoteismurteissa, joihin Suomen romanikin kuuluu, olemassa oleva transitiivitunnus -av- ja intransitiivitunnus -ov-/-uv- ovat korvanneet kaikki kreikkalaisperäiset lainaverbien johtimet. Erillisiä lainaverbien adaptaatiotunnuksia ei ole.
Taulukko 22. Suomen romanikielen johtimet. Johdintyyppi Johdin Esimerkki Substantiivinjohtimet -(i)b-a hajiba ymmärrys -ben diiben antaminen -n-i gurni lehmä -iss-a piviboskerissa imettäjä -or-o lalluro mykkä -ikl-o tširiklo lintu -tš-(o) miritš helmi -k-a puȟka pyssy -in busin ystävä -n-o baȟno kukko -ar-is klokkaris lukkari Adjektiivinjohtimet (temaattiset) -al-o baȟtalo onnellinen -un-o (< skt. -tana) rattuno yöllinen -an-o pirano rakas -un-o aurjuno ulkopuolinen -(i)kaa-o bikomuneskaano epäinhimillinen -(i)kuun-o deulikuuno jumalinen -n-o sasterno rautainen -l-o thuulo lihava -in-o bereȟȟino vuotuinen -av-o rupavo hopeinen -dun-o duurduno etäinen -el-o langelo ontuva -en-o saareno koko -aȟkaan-o tšoraȟkaano varasteleva -aȟȟaan-o tšoraȟȟaano salainen -er-o thyölero tupakkainen -ihaan-o kuorihaano puolisokea -il-o truȟilo janoinen -var-o manuȟvaro myrkyllinen -t-o startto neljäs -(i)de loolide punaisempi (atemaattiset) -vitik-o baxtavitiko onnellinen -itik-o blekkitiko peltinen -lig-o faarligo vaarallinen -ig-o kannigo tottelevainen -ik-o porttiko venäläinen
Verbinjohtimet (transitiivit) -av- džuusav- puhdistaa -ev- tšaaljev- tehdä kylläiseksi -iv- tšeekjiv- todistaa -alv- barvalv- rikastuttaa -arv- phagarv- murtaa, murtua -erv- phagerv- murtaa, murtua (intransitiivit) -uv-/-ov- neevjuv- uudistua -ulv- džorjulv- voimistua -urv- lallurv- mykistyä -ib-a on ainoa substantiivinjohdin, jota voidaan yksiselitteisesti pitää nykykielessä produktiivisena. Se on vapaa johdin, jonka avulla muodostaan abstraktisubstantiiveja (nomina actionis), jotka voivat olla ainakin denominaalisia (jelpa apu > jelpiba apu ), deadjektiivisia (gullo makea > gulliba > makeus; karamelli ), deverbaalisia (rann- kirjoittaa > ranniba kirjoitus ) ja harvoin numeraaleista (triin kolme > triiniba kolmio ) muodostettuja. Adjektiivinjohtimilla muodostetaan sekundaariadjektiiveja pääasiassa substantiiveista ja harvemmin verbeistä, adverbeistä ja toisista adjektiiveista. Adjektiivinjohtimia on kaikkiaan 26 (27 jos pitkän genetiivin tunnus tulkitaan adjektiivinjohtimeksi). Niihin sisältyy useita eri leksikaalisia kerrostumia: 1) alkuperäiset (temaattiset) indoarjalaiset (esim. -al-, -val-, -an-, -van-, -ikan-, -unjne.); 2) varhaisromanin kreikkalaiset johtimet (-(v)itik- ja -itik-); ja 3) uusimpina keskialasaksan tai ruotsin johtimet (esim. -ig-, -ik- ja -lig-). Adjektiivinjohtimista ehkä kahdeksaa tavallisinta voidaan pitää edelleenkin produktiivisina ja sääntöperäisinä. -al- ja -val- ovat nykyromanissakin hyvin produktiivisia temaattisia adjektiivinjohtimia, jotka liittyvät ensisijaisesti substantiiveihin, harvemmin verbeihin ja hyvin satunnaisesti adjektiiveihin, esimerkiksi baȟt onni > baȟtalo onnellinen, souv- nukkua > souvalo unelias ja ȟarapo terävä > ȟarapalo karkea. Johdin -an- liittyy selvästi yleisimmin substantiiveihin, mutta sitä käyttävät deverbaaliset ja deadjektiiviset muodostukset ovat hieman yleisempiä kuin johtimilla -al- ja -val-, esim. lox =ilo= > loȟano =iloinen=, pirav- =rakastaa= > pirano =rakas=, duur =kaukana= > duurano kaukainen. Suffiksilla -an- on useita samalla tavoin käytettyjä rinnakkaismuotoja, joiden vokaaliaines vaihtelee: näistä sääntöperäisenä voidaan pitää vain varianttia -un-. Suomen romanikielen kaikista adjektiivinjohtimista selkeästi produktiivisin on atemaattinen kreikanlaina -(v)itik-o, johtimen alun --v on ilmeisesti epenteettinen ja sitä seuraava i sidevokaali) on nykyään yleisesti käytetty merkityksessä jonkin kaltainen eli johtamassa prototyyppisesti similitudinaalisia
sekundaariadjektiiveja sekä temaattisista että atemaattisista juurista, esim. denominaalisesti kentos lapsi > kentavitiko lapsellinen, deadjektiivisesti loolo punainen > loolovitiko punertava ja deverbaalisesti iinav- inhota > iinavitiko inhottava. Toinen atemaattinen, ehkä vielä sääntöperäisenä pidettävä romanikielen adjektiivinjohtin -tik- liittyy kantasanaan useimmiten sidevokaaliin - i- avulla. Johtimen -vitik- tapaan sekin muodostaa kvalitatiivisia sekundaariadjektiiveja, mutta yksinomaan atemaattista substantiiveista, kuten rungos ruis > rugitiko rukiinen. Komparaatiojohdoksia ovat komparatiivijohdokset, joita kutsutaan myös komparatiivimuodoiksi. Komparatiivi muodostetaan lisäämällä vartaloon suffiksi - (i)de, esim. loolide punainen:komp, kuxxide kallis komp. Alunperin komparatiivin tunnukseen kuulunut loppu-r on hävinnyt Suomessa jo varhain, koska vain Gananderilta löytyy -der-loppuisia muotoja kuten barwalider rikkaampi ja fedider parempi. Komparatiivin tunnus on joko indoarjalainen tai iranilainen. Morfologinen superlatiivi puuttuu Suomen romanikielestä aivan kuten romanimurteista yleensäkin. Superlatiivi muodostetaan sen sijaan Suomen romanikielessä komparatiivin pohjalta partikkelin koni avulla, esim. koni phuuride vanhin. Verbijuurten valenssin vaihtelun salliva produktiivinen synteettinen morfologia on romanissa silmiinpistävä uusindoarjalaisten kielten piirre, joka on epätavallinen Euroopan kielissä. Transitiiviverbejä johdetaan useimmiten -avjohtimella, joka on romanikielen diakronisesti vanhin transitiivitunnus. Suomen romani on säilyttänyt intransitiivijohdostyypin toisin kuin lähimurteista Walesin romani ja Saksan sinte. Intransitiivien -ov-/-uv-vartalot rajoittuvat kuitenkin pääosin inkoatiiveihin ja denominaalisiin ja deadjektiivisiin neutraaleihin verbeihin, koska monista muista romanimurteista poiketen synteettinen passiivi puuttuu. Passiivia ilmaistaan sen sijaan erityyppisin perifraasein, jotka perustuvat paljolti suomen rakenteisiin. Suomen romanikieli ei juuri suosi yhdyssanoja; lähinnä esiintyy määritysyhdyssanoja, jotka ovat yhdyssanojen tavallisin tyyppi. tšilmaaro voileipä on rajatapaus summa- ja määritysyhdyssanojen välillä. Komposition sijasta käytetään yleensä erilaisia kollokaatioita, joista tavallisimpia ovat substantiivin ja pääsanana olevan substantiivin sanayhtymät. Joskus genetiivin tilalla on datiivi. Genetiivin ja pääsanan muodostamien kollokaatioiden kanssa analogisia ovat adjektiivista ja sen modifioimasta substantiivista koostuvat nominaalilausekkeet, jotka ovat myös produktiivisia yhdyssanojen vastineita. Bahuvriihinomaiset ilmaukset ovat kollokaatioiden erikoistapaus, joka eroaa niistä
semantiikaltaan, koska bahuvriihi ei ole merkitykseltään kummankaan sanaliitonosan tai yhdysosan hyponyymi. Osa romanikielen leksikkoa on historiallisesti yhdysperäistä, muttei hahmotu enää nykykielessä yhdysosiksi; tällaisia ovat vanhat yhdysverbit, sanskritin prefiksaalisten verbien jälkeläiset, lekseemit, jotka ovat etymologisesti toistoyhdyssanoja, ja uusimpana kerrostumana sellaisenaan romaniin omaksutut lähikontaktikielten yhdyssanat, johdokset ja eräät fraasit. Taulukko 23. Yhdyssanat ja niiden tavoin käytetyt sanaliitot. Varsinaiset yhdyssanat: Määritysyhdyssanat Summayhdyssanat Toistoyhdyssanat Yhdyssanojen tavoin käytetyt kollokaatiot: Genetiivi + pääsana Datiivi + pääsana Adjektiivi + pääsana Bahuvriihin kaltaiset ilmaukset Etymologiset yhdyssanat: Yhdysverbit Prefiksaaliset verbit Adverbiaalinen prefiksi + vartalo Toistoyhdyssanat Kontaktikielten yhdyssanat Leksikaalistuneet fraasit aabisliin aapiskirja tšilmaaro voileipä tšitši (ei) mitään aanibosko niekiba tuontikielto stedenge ookri tilojen pellot ȟou gaajo herrasmies loolo ȟeero punapää phord- puhaltaa pass- uskoa varekai jossakin balval tuuli peleȟki kortit alsindaag iankaikkinen 1.6 Keskeiset morfofonologiset prosessit Morfofonologia tarkastelee morfeemien fonologista rakennetta sekä sellaisia fonologisehtoisia muutoksia, joita tapahtuu, kun morfeemeja liitetään toisiinsa. Morfofonologia voidaan hahmottaa säännöiksi tai prosesseiksi, joita sovelletaan tiettyihin morfeemeihin, jotta voidaan kuvata niiden kussakin kontekstissa esiintyvät allomorfit. Kohdassa (X) kuvataan Suomen romanikielen keskeisimpiä morfonologisia prosesseja. Morfofonologiset prosessit kuvataan tässä teoksessa formaalisti