SUKUTUTKIJANA Asko Vuorinen 12.7.2015

SUKUTUTKIJANA Asko Vuorinen 12.7.2015 1

Stensiön suku Kun olimme käymässä isäni äidin eli Alina-mummon (Alina Vuorinen os. Hokkala s. 11882) luona Kuusikossa vuonna 1977, aloin ensimmäisen kerran kysellä sukumme juurista. Sain selville Alina-mummon esipolvet Heikki ja Kaisa Hokkaseen asti. Alinan äidin puolen isovanhemmat olivat asuneet samalla Mulikanmäellä (Pylkönmäen Pääjärvellä) vuodesta 1837 asti. Heikki ja Kaisa Hokkanen olivat mummoni kertomuksen mukaan rakentaneet Hokkalan kaksikerroksisen pohjalaistyylisen talon vuonna 1864. Isoäitini Alina Vuorisen os. Hokkalan kotitalo Mulikanmäellä (Kuva: Jorma Höykinpuro 2014) Olimme tavanneet serkkujen kesken usein kesäisin Kuusikossa 50-luvulla. Lokakuussa 1995 pidettyihin 50-vuotisjuhliini oli kutsuttu suurin osa Helsingin seudulla asuvista serkuistani. Tästä alkoi monivuotinen serkkutapaamisten sarja kesäisin aina jonkun mökillä. Siskoni Airi keräsi sitten serkkujen lasten ja lastenlasten nimet ja kokosi niistä ensimmäisen noin 70 nimeä käsittävän Juho ja Alina Vuorisen jälkeläisten luettelon syksyllä vuonna 2005. Oma sukututkimuksen teko varsinaisesti vuonna 2006, jolloin aloin käydä Kansallisarkistossa tutkimassa kirkonkirjoja. Aika nopeasti sain selville, että Hokkalan talon rakentaneen Heikki Hokkasen vanhemmat olivat puolestaan 2

entinen sotilas ja rälssilampuoti Juho Joonaksenpoika Wik ja Leena Tuomantytär Tjeder, jotka olivat molemmat muuttaneet Mulikkaan Ähtäristä vuonna 1837. Juho Wik oli syntynyt Padasjoella ja ollut rälssilampuotina Hokkalan talossa Ähtärissä. Juho Joonaksenpojan vanhempia ei löytynyt. Juho oli ilmeisesti Laukaan kirkkoherra Arvid Arwidssonin, joka oli muuttanut Padasjoelta Laukaaseen. Kun Arwidsson oli ostanut Hokkalan tilan, hän palkkasi Suomen sodan jälkeen sotamies Juho Wikin talon rälssilampuodiksi. Juho Wik oli ollut Padasjoen Virmailan rälssitilan palkkaama jääkäri, joka oli komennettu Suomen Sodassa puolustamaan Suomenlinnaa. Juhon isä oli Joonas, mutta hänestä ei ole vielä löytynyt tietoja. Sen sijaan Juhon vaimon Leena Tuomaantytär Tjederin isä, ruotusotamies Tuomas Heikinpoika Tjeder, löytyi helposti. Hänkin oli asunut Ähtärissä ja oli ollut myös Niemisveden Tenhulan rälssitilan lampuotina. Hänen nimensä edessä ei kuitenkaan ollut mainintaa rälssilampuoti, mutta Tenhula oli myös rälssitila samoin kuin Hokkala. Pian selvisi myös, että Tuomas Tjederin isä oli Heikki Matinpoika Stensiö s. 1709, joka oli myös ollut ruotusotamies. Näin sukumme miehet ovat olleet mukana kaikissa sodissa 1740-luvulta alkaen. Löysin netistä keväällä 2006 aivan sattumalta kertomuksen Ähtärin Hokkalan talon historiasta, kun etsin Googlella tietoja Pylkönmäen Hokkalasta. Kirjoituksen oli koonnut Matti Villikari, joka asui Espoon Nöykkiössä omakotitalossa lähellä meitä. Hän kertoi, kuinka oli viettänyt nuoruutensa kesiä Ähtärin Hokkalassa. Samassa kertomuksessa oli myös luettelo hänen sukulaisistaan, joista monet olivat myös Tuomas Tjederin sukulaisia. Selvisi, että olimme naimakauppojen kautta sukulaisia keskenämme. Matilta sain myös tv:ssä näytetyn dokumentin, jossa yhteinen sukulaisemme Kustaa Hokkanen kertoo muun muassa sisällissodan ajasta. Hän oli mennyt naimisiin Tjederin sukuun kuuluvan Saima Metsolan kanssa. Saima oli puolestaan Aapo Tjederin tytär, jonka perhe asui Metsolan talossa. Metsola on puolestaan suomennos sukunimestä Tjeder. Matti Villikari kautta löytyi hänen serkkunsa, kunnallisneuvos Erkki Hokkanen, joka oli Ähtärin kaupunginvaltuuston monivuotinen puheenjohtaja. Erkki ja Marjatta Hokkanen asuivat vielä kesäisin yhdessä Hokkalasta lohkotusta taloista. Marjatta kuului myös Tjederin sukuun. Erkki opastikin minua paljon Ähtärin asioista. Hän on kirjoittanut myös monta kirjaa, jotka käsittelevät Ähtärin asioita ja kunnallispolitiikkaa. Monet niistä ovat nyt myös omassa kirjahyllyssäni. 3

Juho Wik oli Hokkalan talon rälssilampuoti Ähtärissä 1800-luvun alussa Pian selvisi sekin, että isäni isoisä, Kustaa Hangonmäki, oli kotoisin Hangonmäen talosta Ähtäristä. Mummo oli kertonut, että hän oli ollut varakas mies. Hän oli lunastanut Santeri Hokkasen omistama Hokkalan talon yhdessä Eveliina Hokkalan kanssa. Pian sainkin selville, että Kustaa Hokkalan isä oli Erkki Hangonmäki, joka oli lunastanut Hangonmäen kruununtorpan itsenäiseksi taloksi. Arvelin silloin, että torppari ei olisi voinut olla kovinkaan varakas. Mutta pian selvisi, että Hangonmäen tilan koko oli ollut noin 900 hehtaaria, josta 600 ha oli verollista metsää. Hangonmäen torppa oli siirtynyt kruunulle, kun Kolunkylän tilojen liikamaita jouduttiin antamaan kruunun tiloiksi. Kustaa Hangonmäki oli siis myynyt Hangonmäen talon ja saanut siten Hokkalan talojen ostoon tarvittavat rahat. Hän oli myös lunastanut Hokkalan vanhemman päätalon, jonka jälkeen Hokkalan tilan kooksi oli tullut noin 1000 ha. Tästä olikin sitten hyvä jatkaa. Minua kiinnosti kuitenkin Mulikan Hokkalan talossa alun perin asuneiden sukulaisteni etsiminen. Keväällä 2006 olin hankkinut Sukujutut-nimisen tietokoneohjelman, johon sukulaisten tietoja voi tallentaa. Kesällä 2006 sain kasaan 100 sivuisen kirjasen Mulikan Vuoriset, jossa oli 500 nimeä. Työ keskeytyi tämän jälkeen noin vuodeksi, kun marraskuussa 2007 julkaistiin ensimmäinen kirjoittamani kirja, Planning of Optimal Power Systems. Tämän jälkeen jäi taas aikaa Kansallisarkistossa istumiseen ja nimien määrä kasvoi. 4

Joulukuussa 2007 oli kasassa 280 sivuinen Tuomas Tjederin suku -kirjan luonnos, jossa oli nyt noin 2330 nimeä. Tein siitä noin kolmenkymmenen kappaleen painoksen, jonka lähettelin serkuilleni joululahjaksi. Tästä jatkui intensiivinen työ, joka jatkui koko kevään 2008. Nimiä löytyi muutamia joka viikko. Ongelmia tuottivat 1900-luvulla Ähtärissä asuneet sukulaiset, joita en ollut koskaan tavannut. En päässyt tutkimaan myöskään heidän kirkonkirjojaan, kun ne olivat vain Ähtärissä. Näin aloin etsiä sopivia kontaktihenkilöitä, jotka tunsivat parhaiten sukulaisiamme. Keväällä 2008 sukulaisia alkoi löytyä lisää, kun lähettelin kyselykaavakkeita kaikille tiedetyille sukulaisille. Yksi suuri sukuhaara oli Rämälän sukuhaara, joka asui Mulikan eteläpuolella Kuoppalan kylässä. Tämän sukuhaaran kokoamisessa auttoi Marja Rämälä, joka asui lähistöllä ja tunsi oman sukuhaaransa ihmiset. Nimiä tippui vielä toukokuussa koko ajan lisää ja tuli pieni paniikki oikoluvun suhteen, kun sukulaisten määrä kasvoi lopulta 3770 nimeen kirjan painoon mennessä. Kirjassa oli lopulta 423 sivua, kun laitoin sen Vammalan kirjapainoon. Sotamies Tuomas Tjederin suku-kirja valmistui 2009 Toinen tutkimuksen kohde oli suvun tilat, joiden omistajat ja koon halusin selvittää. Paljon selvisi Ähtärin ja Saarijärven historian kirjoista, joissa tilojen omistajat oli lueteltu. Tilojen koot sain selville maanmittaustoimistosta, joissa tilojen rekisterinumeroita ylläpidetään. 5

Sieltä selvisi, että Niemisveden Hokkalan tila oli ollut alun perin noin 5200 hehtaarin kokoinen rälssitila, kun Juho Wik oli ollut siellä rälssilampuotina. Kun tilan osti Tuomas Tjederin poika Heikki, hän myi heti siitä 1952 ha kokoisen Viitalan rälssitorpan. Näin Hokkalaan jäi vielä 3237 hehtaaria, jolloin Hokkala taisi olla siihen aikaan Etelä-Pohjanmaan suurin talonpoikaisomistuksessa oleva maatila. Viitalankin oli yksi suurimmista tiloista. Molemmat tilat säilyivät ainakin osittain Stensiön suvun hallussa. Hokkalan eteläpuolella olevan Tenhulan koko oli ollut 1859 hehtaaria isojaon jälkeen. Sekin jaettiin heti kolmeksi tilaksi, jolloin Tenhulaan jäi 1217 hehtaaria. Kauppalan tila oli puolestaan ollut 3864 hehtaarin kokoinen isojaon jälkeen, mutta sekin oli jaettu viiteen osaan, josta Kauppalaan jäin 871 hehtaaria ja Hautalaan 232 hehtaaria. Tuomas Tjeder oli ollut aluksi Hautalan lampuoti, kunnes hänestä tuli Tenhulan lampuoti. Monet näistä tiloista siirtyivät sitten Tuomas Tjederin lasten omistukseen. Pylkönmäen Mulikan jakokunnan koko oli ollut noin 3300 hehtaaria, joka käsitti Riekon eli Mietalan ja Leppälän eli Hokkalan tilat. Alun perin kumpikin tila oli kuulunut yhteen Riekon taloon. Siihen olivat kuuluneet myös Jokelan ja Kuoppalan tilat Mulikan eteläpuolella, joten Riekon tila oli ollut myös noin 5000 ha suuruinen. Hokkalan tila oli siirtynyt Juho Wikin omistukseen 1837 ja Mietalasta tuli naimakauppojen kautta myös Tjederin suvun tila. Ähtärin sukukokous pidettiin heinäkuussa 2009 Niemisveden vanhalla koululla, joka oli Hokkalan talon mailla.. 6

Kun sukukirjani valmistui, kutsuin sukulaiset kahteen kokoukseen, jotka pidettiin Ähtärissä ja Pylkönmäellä samana sunnuntaina vuonna 2009. Ähtärin sukukokous pidettiin Niemisveden vanhalla koululla, joka oli rakennettu Hokkalan maille. Kokouksessa oli paikalla parikymmentä Ähtärin sukulaista, joista näin melkein jokaisen ensimmäistä kertaa. Mulikan sukukokous pidettiin sukumme omistuksessa säilyneellä Lauttamäen tilalla, jossa harrastettiin myös maatilamatkailua. Paikalla oli myös noin kaksikymmentä sukulaista, joista melkein kaikki olivat serkkujani. Molemmissa kävimme läpi paikalla olevat henkilöt ja heidän liittyminen sukuumme. Sotamies Tuomas Tjederin sukukirja oli kovakantinen. Sen kannessa oli Albert Edelfeldtin maalaus Porilaisten marssi, joka kuvasi Porin rykmentin sotilaiden kulkuetta. Olin ostanut teoksen kuvan Serlachiuksen taidemuseosta. Kirjoja meni kaupaksi noin sata, jolloin se peitti juuri noin 5000 euron painatuskulut. Mulikan sukukokous Lauttamäen tilalla 2009. Työ on tämän jälkeen jatkunut Tuomas Tjederin isän, Heikki Stensiön, suvun kaikkien henkilöiden selvittelyn parissa. Tällä hetkellä Heikki Stensiön sukulaisten nimiä on tietokoneessani yhteensä 16.600, joista 8670 on Heikki Stensiön jälkeläisiä, 3850 puolisaa ja 4270 puolisoiden vanhempia. 7

Kirja Sotamies Heikki Matinpoika Stensiön suku on myös tilattavissa A4-kokoisena nelivärisenä ja pehmeäkantisena painoksena hintaan 30 euroa plus postitus (7,60) Sain sukukirjan Sotamies Heikki Matinpoika Stensiön suku -kirjan valmiiksi heinäkuussa 2015. Kirjassa on 314 sivua ja se on ladattavissa ilmaiseksi kotisivuiltani osoitteesta www.askovuorinen.fi. Lait tietojen julkaisemista ovat muuttuneet vuonna 2013, jolloin elossa olevien ihmisten nimiä ei kirjassa ole julkaistu. Kolusaran suku Alinan isä, Kustaa Hokkala e. Hangonmäki, kuului Kolunsaran sukuun. Hangonmäen sukuhaarasta oli tehty sukukirja Erkki Hangonmäen ja Halla-ahon jälkeläiset vuonna 1998. Hankin tuon kirjan ja niin sain samalla tietoja sukututkimuksen menetelmistä. Kolunsaran suvusta oli tehty kolme muutakin kirjaa ja niitä oli tekeillä lisää. Kaikki Kolunsaran suvun tiedot oli koottu Sukujutut-nimisellä tietokoneohjelmalla. Kävin myös Ähtärissä Kolunsaran sukukokouksessa heinäkuussa 2006. Siellä tapasin kolmannen serkkuni, Kerttu Luoman, joka oli ollut monta vuotta keräämässä Kolunsaran sukukirjoihin listattujen noin 100.000 sukulaisemme tietoja. Samalla Ähtärin matkalla kävin myös tutustumassa ensimmäisen kerran Hokkalan taloon Niemisvedellä Ähtärissä ja Kolunsaran ja Hangonmäen taloihin Kolunkylässä Soinissa. Vuonna 2011 julkaistiin Hangonmäen sukuhaarasta uusi kirja, johon itsekin oli toimittanut paljon tietoja. Nyt myös meidän kaikki lähisukulaisemme olivat Kolunsaran sukukirjoissa. Vuoden 2011 Kolunsaran sukukokouksessa olivat mukanamme siskoni Airi ja serkkuni Maarit. 8

Kolunsaran talo Soinin Kolunkylässä Mulikan suku Antti Mulikka rakensi Riekko-nimisen talonsa Karankajärven itärannalle vuonna 1564. Useat Keisarin suvun jäsenet ovat myös Antti Mulikan jälkeläisiä, mutta Antti Mulikan suvusta ei ole tehty vielä sukukirjaa. Kuitenkin Keisarin sukukirjoissa II, III ja IV kerrotaan pelkästään Antti Mulikan jälkeläisistä. Olen koonnut Antti Mulikan jälkeläisiä nettisivuilleni ositteeseen www.askovuorinen.fi. En ole kuitenkaan vielä löytänyt omaa sukuyhteyttäni Antti Mulikaan, mutta luulen, että se vielä löytyy. Sen sijaan tiedän, että Antti Mulikka ja Vilppu Keisari olivat läheisiä sukulaisia dna-tutkimuksieni takia. Palaan niihin myöhemmin. Mulikan kylä vietti 450-vuotisjulia Mulikka-talossa 10.8.2014. Olisin siellä juhlapuhujana, jonka takia tein Mulikan historiasta 22-sivuisen kertomuksen. Uutena asiana kyläläisille tule se, kun kylän talot olivat olleet aatelisten alustiloja. 1600- luvulla tilat kuuluivat Liuksialan kartanon alustiloihin, jotka omisti Ruotsin entinen kuningatar Kaarina Maununtytär. 9

Mulikan 450-vuotisjuhlissa 10.8.2014 oli noin 100 henkeä. Sukujuhlaan oli kokoontunut noin 100 kyläläistä ja Antti Mulikan sukulaista. Mulikaassa oli nyt yhteensä 200 asukasta, joten osallistumisprosentti oli melkoinen. Vuonna 2015 Mulikkaan on tulossa myös Norjasta bussillinen Antti Mulikan jälkeläisiä tutustumaan juuriinsa. Rögden järven rannalla on Mulikkala-niminen talo, jossa monet heistä ovat lähtöisin. Amerikan Mullica Hill Sukututkimuksen ohessa ovat myös sukuumme liittyneet paikkakunnat kiinnostaneet. Kun teimme syys-lokakuussa vuonna 2011 matkan Washingtonin ydinvoimakonferenssiin, päätimme ajaa autolla New Yorkista Philadelphian kautta Washingtoniin ja käydä paluumatkalla Mullica Hillissä. Mullica Hill ja Mullica River ovat ainoita USA:ssa olevia paikkakuntia, jotka ovat saaneet nimensä suomalaisista ja tässä tapauksessa Antti Mulikan jälkeläisistä, jotka asuivat alun perin Saarijärven Pääjärvellä. Lähetin sähköpostilla Mullica Hillin nettisivuille kyselyn, että voisiko joku opastaa meidän Eric Mullican talolle, kun tulemme käymään siellä lauantaina 2.10.2012. Sieltä tulikin vähän ajan päästä vastaus, että olemme tervetulleita myös Mullica Hillin historiallisen seuran 40-vuotisjuhliin, jotka pidetään samana lauantaina. Ilmoitin heille, että voisin kertoa Suomen Mulikan historiasta ja sen taloista. He suosittelivat myös meille sopivaa yöpymispaikkaa. 10

Kävimme menomatkalla Philadelphia Independence Hallissa, jossa USA:n itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin 4.7.1776. Siellä oli julistuksen alkuperäinen dokumentti, jossa oli myös allekirjoittajana suomalaisperäinen John Morton. Hänen isoisänsä Martti Martinpoika oli tullut USA:han Rautalammilta 1600-luvulla. Mullica Hill ja Mullica River ovat New Jerseyn puolella Delawaren lahtea. Rautalampi oli tuolloin suuri pitäjä ja siihen kuului koko nykyinen Keski-Suomi ja Etelä-Savo. Sen vuoksi on todella vaikea sanoa, mistä nykyisestä pitäjästä perhe on lähtenyt. Joka tapauksesta meidänkin suvun lähtöhenkilön Heikki Matinpoika Stensiön 11

äiti Beata oli kotoisin Marttilasta, joten saattaa olla, että Martti Martinpoika oli lähtöisin samasta talosta. John Mortonista kerrotaan, että hän oli yksi Pennsylvanian seitsemästä kongressiedustajasta, jotka olivat päättämässä USA:n itsenäisyydestä. Pennsylvania oli vastustanut itsenäisyysjulistusta koeäänestyksessä, mutta nyt 4.7.1776, kun asiasta äänestettiin, niin kaksi itsenäisyysjulistuksen kovinta vastustajaa Dickinson ja Morris oli jollain tavoin saatu olemaan tulematta äänestykseen. Pennsylvanian edustajista Willing ja Huphrey äänestivät julistusta vastaan. Benjamin Frankin ja James Wilson äänestivät itsenäisyyden puolesta. Kun John Morton tuli viimeisenä hieman myöhässä äänestämään, hän antoi ratkaisevan äänen USA:n itsenäisyysjulistuksen puolesta. Philadelphiasta matkustimme Annapolikseen, joka oli USA:n laivaston tärkein koulutuspaikka. Siellä näimme patsaan Alex Haleystä, joka oli tehnyt kuuluisan kirjan Juuret. Siinä kerrotaan, kuinka orjaksi vangittu Kunta Kinte kuljetettiin kahleissa Afrikasta Annapoliksen lähelle. Mieleeni tuli samanlainen tarina myös suomalaisten maahanmuutosta 1600-luvulla. Suurin osa Uuteen Ruotsiin muuttaneista ihmisistä oli suomalaisia ja monet heistä muuttivat väkipakolla. Heidän mukanaan muutti Erkki Mulikka eli Eric Mullica vanhempi, joka oli muuttanut Ruotsin suomalaismetsistä. Ruotsissa kiellettiin 1600-luvulla kaskenpoltto ja hirvenmetsästys ja monet metsäsuomalaiset joutuvat joko vankilaan tai heidät lähetettiin Uuteen Ruotsiin, joka oli Delaware-joen länsirannalla. Erkki Paavonpoika Mulikka muutti nimensä Eric Mullicaksi ja hän asettui asemaan Delaware-joen itäpuolelle New Jerseyhin, jossa oleva Atlanttiin laskeva joki sai nimensä hänen mukaansa. Nykyisin siellä oleva kauppala on nimeltään Mullica Township myös hänen mukaansa. Eric Mullican pojista William (Olavi), Eric (Erkki) nuorempi ja John (Juho) muuttivat hieman lännemmäksi, jonne syntyi Mullican nimeä kantava kylä, Mullica Hill. Mullica Hill kuuluu puolestaan Harrison Townshipiin, joka käsittää Mullica Hilliä ympäröivän alueen. Olimme Washingtonissa neljä päivää, kun itse olin ydinvoimakonferenssissa pitämässä esitelmää uuden ydinvoimakirjani pohjalta. Washingtonista lähdimme perjantaina kohti Mullica Hilliä ja yritimme löytää Delaware-joen länsirannalta Kristiina-linnoituksen. Osuimme kuitenkin Delaware-joen länsirannalla olevaan New Castle nimiseen pikkukaupunkiin, joka oli noin kymmenen kilometriä etelään Kristiinan linnoituksesta, jossa kohdin ensimmäiset amerikansuomalaiset olivat astuneet maihin Delawaressa. 12

Mullica Hill on ainoita suomalaisten perustamia kauppaloita USA:ssa. Tapasimme sattumalta siellä paikallisen historioitsijan, joka antoi meille New Castlen historiasta tekemänsä kirjan. Samalla hän kertoi, että Delaware Memorial Bridgen luona on kopio purjelaivasta Kalmar Nyckel, jollaisella suomalaiset olivat tulleet Uuteen Ruotsiin vuodesta 1648 alkaen. Jatkoimme matkaa Delaware Memorial Bridge-sillalla Delawarenjoen yli New Jerseyn puolelle Mullica Hilliin. Ajoimme Mullica Hillin North Main Streetin kautta majapaikkaamme, joka oli kaksikerroksinen kartanomainen maalaistalo. Perjantaina kiertelimme autolla Mullica Hillin kylällä tutustumassa ympäristöön. Lauantaina tapasimme sitten Harrison Township-kauppalan pormestarin Joe Manzon ja historiallisen seuran puheenjohtaja Lisa Rysingerin. Kävimme yhdessä katsomassa Eric ja William Mullican taloja, jotka olivat North Main Streetin varrella. Paikalle oli kutsuttu myös lehtimies ja valokuvaaja Philadelphia Inquirer lehdestä. Ericin talo oli ilmeisesti vanhempi ja puolitoistakerroksinen. Se oli tehty monessa vaiheessa. Williamin talo oli kaksikerroksinen ja yhtenäinen. Molemmat oli kyltin mukaan rakennettu vuonna 1704, mutta Ericin talon mainittiin olevan Mullica Hillin vanhin rakennus. 13

Eric Mullican talon ovella Sinikka, Asko, Lou Manzo ja Lisa Rysinger Lauantai-iltana olimme Historiallisen seuran 40-vuotisjuhlissa, jossa kerroin Suomen Mulikan taloista ja ihmisistä ja miten oma sukuni liittyy niihin. Mulikan alkuperäinen talo, Riekko (myöh. Mietala), oli alun perin ilmeisesti Mulikan suvun rakentama. Mietalan kuuluu edelleen Mulikan suorille jälkeläisille, jotka ovat myös minun sukulaisiani, mutta talo on purettu 1949 ja sen paikalle on rakennettu uusi talo. Kerroin myös tarinaa Ruotsin metsäsuomalaisista ja Norjassa olevasta Mullikkalatalosta. Kävimme sunnuntaina myös Mullica Hillin lähellä olevassa Swedeborossa, jossa oli presbyteerinen Pyhän kolminaisuuden kirkko. Sen hautausmaalla lepäävät vanhimmat Amerikkaan muuttaneet Mullica Hillin asukkaat ja heidän jälkeläisensä. Myös William, Eric ja John Mullica on haudattu tälle hautausmaalle. Kun sitten saavuimme kotiin, saimme postissa kopion Philadelphia Inquirer- lehdessä olevasta jutusta, joka koski matkaamme Mullica Hilliin. Sama juttu on luettavissa myös netin kautta. Myöhemmin lähetin saman jutun ja videokopion matkastamme myös Arvo Möksylle Mulikkaan. Arvo on myös Mulikoitten jälkeläisiä ja hän kiikutti materiaalin Viisipiikkiseen, joka on Karstulassa ilmestyvä paikallislehti. 14

Tämä kuva Ericin Mullican talon sisältä oli Philadelphia Inquirer lehdessä 3.11.2011. Artikkeli löytyy myös internetin kautta osoitteesta: http://articles.philly.com/2011-10-03/news/30238778_1_real-luxury-finns-floors Tein matkan jälkeen Antti Mulikan suvusta osittain englanninkielisen e-kirjan Antti Mulikka and his descendants, jonka tarkoituksena on löytää muissa maissa olevia Antti Mulikan sukulaisia. Kirjassa on nyt 285 sivua ja olen tallentanut siihen ennen vuotta 1915 syntyneitä Antti Mulikan jälkeläisten, puolison ja heidän vanhempien nimiä, joita on nyt koossa noin 6200. Kirja on ladattavissa kotisivuiltani osoitteesta www.askovuorinen.fi. Strangin ja Spangarin suku Talvella 2013 selvisi, että kuulumme isän puolelta myös Strangin ja Spangarin sukuhin. Suvut ovat lähtöisin Vimpelistä, jonne perustettiin ensimmäiset talot 1500- luvulla. Sukujuonne kulkee myös Kaisa Ulvotuisen kautta lähtöhenkilöön Heikki Strang s.1500-luvulla. Heikki Strangilla oli neljä poikaa, jotka perustivat talonsa Vimpeliin 1600-luvun alussa. 15

Strangin ja Spangarin sukuseura on julkaissut suvusta viisi kirjaa ja kuudes kirja on tekeillä. Näissä on myös yhteensä noin 100.000 niemeä, joten isänpuolen sukulaisia on Stensiön (2), Kolunsaran (6), Keisarin (5) sekä Strangin ja Spangarin (5) sukukirjoissa noin 300.000. Sukukirjoja on yhteensä 18, joten niistä on tullut jo melko tarkka selvitys isäni puoleisesta suvusta Etelä-Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta. Riekko eli Mietalan vanha päärakennus, joka on purettu 1940-luvulla Keisarin suku Stensiön ja Kolunsaran sukujen lisäksi selvitin, että isoäitini Alina Vuorinen ja hänen jälkeläisensä kuuluvat myös suureen Keisarin sukuun. Suku on lähtöisin vuonna 1562 syntyneestä Vilppu Keisarista, joka oli ollut isäntänä entisessä Keisarin nyk. Keisalan talossa, joka on nykyisessä Soinin Kuninkaanjoen kylässä. Sukumme liittää Keisarin sukuun Heikki Hokkasen vaimo Kaisa Hokkanen os. Ulvotuinen. Heikki ja Kaisa Hokkanen rakensivat Hokkalan talon Mulikanmäelle vuonna 1864. Keisarin sukuseura on laittanut Hokkalan talon pihalle laatan, jossa kerrotaan Keisarin suvun lähteneen tältä Mulikan mäeltä. Tosiasiassa Mulikan suku on lähtöisin Hokkalan viereisestä Mietalan talosta, jonka alkuperäinen nimi oli Riekko. Riekon nimi muutettiin nykyiseksi Mietalaksi 1800-luvulla. Alkuperäinen Riekon eli Mietalan talo on purettu 1940-luvulla. 16

Keisarin suvusta on tehty myös viisi sukukirjaa, joihin on koottu yli 100.000 suvun jäsenen nimet. Kaikkiaan tiedostoissa on nyt noin 150.000 nimeä, joten suku on eräs suurimmista suvuista. Keisarin sukujuhlissa Vaasassa 9.8.2014 kerrottiin, että seuraavaksi seuralla on aikomus koota kaikki nimet yhteen sukukirjaan, joka kattaisi suvun kaikki henkilöt vuoteen 1910 asti. Pidin siellä esitelmän Mulikan ja Keisarin suvun DNA-projektista. Projektin tulokset on esitelty lopussa. Kalinaisen suku Halusin tutkia myös äitini Mirjan os. Kalinainen suvun alkuperän. Nyt apunani ei ollut Olga-mummoni haastattelua, koska en ollut tavannut mummoani enää 70-luvun alun jälkeen, kun kiinnostukseni sukututkimukseen alkoi. Vuonna 1976 kävimme Kalinin kaupungissa, jolloin epäilin sukumme yhteyttä Venäjälle. Samana vuonna oli mummoni jo kuollut, joten en voinut varmistaa asiaa häneltä mitenkään. Kalinaisen suvun tutkiminen alkoi keväällä 2009, kun olin saanut Energiankäyttäjän käsikirjan valmiiksi. Tiesin, että äidin puoleinen sukumme oli ortodoksinen suku ja sen tutkiminen vaatisi venäjän kielen aakkosten ymmärtämistä. Olin oppinut aakkoset jo 70-luvulla Loviisan atomivoima-projektissa, jossa olin oppinut lukemaan venäläisiä piirustuksia. Kalinaisen suku Pohjois-Karjalasta kirja ilmestyi vuoden 2010 sukukokokseen mennessä. 17

Kävin sitten ahkerasti Kansallisarkistossa, josta ortodoksiset rippikirjat löytyvät seurakunnittain järjestettynä. Etsin ensin Kalinainen-nimisiä henkilöitä Korpiselän ja Luutalahden seurakunnista. Niitä löytyi aika paljon, mutta sain koottua niistä kaksi erillistä sukuhaaraa, jotka asuivat hyvin lähellä toisiaan. Meidän sukuhaara asusti Syrjävaarassa ja toinen sukuhaara Ruhovaarassa. Kun kysyin Ruhovaaran Kalinaisilta heidän yhteyttään noin viiden kilometrin päässä oleviin Syrjävaaran Kalinaisiin, niin vastaus oli, että eivät ole sukulaisia. Lisäksi tiesin, että Imatralla oli kolmas sukuhaara Kalinaisia, joita oli tutkinut Juha Kalinainen-niminen tietokoneinsinööri. Löysin hänen nimensä Suku-tutkimusseuran sukututkijoiden luettelosta. Hän kertoi vielä, että myös Porissa oli Kalinaisia, jotka kuuluvat tähän samaan Imatran sukuhaaraan. Sain Juhalta tietoja näistä Imatran Kalinaisesta, jotka eivät kylläkään kaikki olleet aluksi valmiit antamaan tietojaan sukukirjaan. Suurin oma työni liittyi kaikkien näiden kolmen sukuhaaran yhteisten juurien etsimiseen. Silloin piti mennä yhä kauemmas aina 1700-luvulle asti, kunnes löysin yhteydet Imatran ja Syrjävaaran Kalinaisiin. Sen sijaan aika nopeasti selvisi, että Ruhovaaran ja Syrjävaaran Kalinaiset ovat eriytyneet toisistaan vasta 1800-luvun lopussa. Vielä löytyi 1700-luvulta kaksi Joakim Kalinain-nimistä henkilöä, joista toinen asui Ilomantsin Ryökkylän kylässä ja toinen Luutalahdella. Lopulta selvisi, että Ilomantsin kirkonkylä oli poltettu ja ryöstetty pikkuvihan aikana joulukuun 11. päivänä vuonna 1741. Joakim oli muuttanut Luutalahdelle tämän jälkeen ja vuonna 1742 hänestä oli tullut Jääskelän talon nro 5 isäntä. Kun pyysin emeritusprofessori Saloheimoa tutkimaan Joakimin alkuperää, hän arveli, että Joakim oli tullut Ryökkylään idästä, kun Uudenkaupungin rauha solmittiin 1721 ja Ruotsi menetti kaikki Ilomantsin itäpuoliset alueet Venäjälle. Saloheimo selvitti myös, että Joakim Kalinaisen vaimo oli ollut Paraska Palvitar. Hänet oli ryöstetty Venäjälle pikkuvihan aikana 1741 ja siellä hän oli myös kuollut. Saloheimo oli tutkinut myös 1600-luvulla Tverin Karjalaan muuttaneiden karjalaisten nimiä. Luettelosta selvisi, että sinne oli muuttanut ainakin kaksi Kalinain-nimistä perhettä. Selvisi, että Venäjällä Kalinain-nimi tarkoitti Kalinan poikaa ja Kalinin oli ilmeisesti siitä lyhennyksenä käytetty sukunimi. Kalininin kaupunki oli saanut nimensä Neuvostoliiton ensimmäisestä presidentistä, jonka nimi oli Mihail Kalinin. Hän oli syntynyt Tverin Karjalassa ja on hyvinkin todennäköistä, että hän oli karjalaista sukujuurta. On myös hyvin mahdollista, että hänen sukujuurensa juontavat Sortavalasta 1600-luvulla lähteneeseen Kalinain-nimiseen perheeseen. 18

Serkkuja Kalinaisten ensimmäisessä sukukokouksessa Kitsan lomakylässä Tänään Kalininin-kaupungin nimi on taas Tver ja se on Tverin Karjalan tärkein kaupunki. Siellä voi vieläkin kuulla karjalan kieltä, vaikka se on ollut venäläistämisaallon kohteena monta kertaa 1600-luvulta lähtien. Samalla kannattaa palauttaa mieleen Karjala kokonaisuudessaan ja karjalaisten historia, joka on jäänyt Suomen koulujen historiankirjoissa aika vähälle osalle. Suomi muodostui aikoinaan kahdesta alkuperäisestä heimosta, jotka olivat hämäläiset ja karjalaiset. Karjalaiset asuivat aikoineen Laatokan rannalla, jossa oli Korela-niminen paikka Käkisalmen linnan paikkeilla. Sieltä he matkasivat pohjoiseen ja länteen. Matkat ulottuivat myös veneellä Ouluun, joka oli karjalaisten erämiesten ja kauppiaitten aluetta. Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolella asui pääasiassa karjalaisia aina Vienan merelle asti. Ruotsi valloitti Käkisalmen vuonna 1580 Pontus De la Gardien johdolla ja kaupunki liitettiin Ruotsiin vuonna 1595 Stolbovan rauhassa. Tämän jälkeen Venäjä valloitti alueen takaisin ja se liitettiin Venäjään 1721 Uudenkaupungin rauhassa. Kaikilla suomalaisilla oli alun perin muinaissuomalainen uskonto, joka pohjautui metsien ja luonnon palvontaan. Karjalaan tuli ortodoksinen kirkko jopa ennen kuin Hämeeseen roomalaiskatolinen kirkko. Sen sijaan Pohjois-Karjala säilytti oman muinaisen uskontonsa ja tapansa paljon pidempään. Karjalaiset tavat ja kulttuuri säilyivät ehkä parhaiten Elias 19

Lönnrothin kokoamissa Kalevalan runoissa, jotka saatiin lähes kaikki Karjalasta. Länsi- Suomessa runot olivat kadonneet ruotsalaisen ja roomalaiskatolisen kulttuurin painostuksessa jo paljon ennen. Karjalan sijainti Ruotsin ja Venäjän valtioiden puristuksessa on tehnyt elämisen melko vaikeaksi. Sen huomaa myös siinä, että Kalinaisen sukulaisia on löytynyt vain 1480 vaikka suku alkaa jo vuodesta 1690-luvulta. Sen sijaan Heikki Matinpoika Stensiön sukulaisia on löytynyt tähän mennessä kymmenkertainen määrä, vaikka suku on alkanut vasta 1709. Ehkä Etelä-Pohjanmaalla ovat olosuhteet olleet huomattavasti paremmat ja toisaalta karjalaiset ovat muuttaneet eri puolelle Suomea, joten heitä ei ole voitu löytää yhtä helposti. Suomen väkiluku on ollut melko hyvin tiedossa Uudenkaupungin rauhasta 1721 alkaen, jolloin Ruotsin puolella asui 333.500 henkeä ja Venäjän puolelle jääneessä Vanhassa Suomessa asui 126.700 henkeä. Näin suomalaisia oli yhteensä 460.000, joista 27 % asui Venäjän puoleisessa Karjalassa. Kalinaisen sukukokouksen aloitti hartaushetki, jonka piti Joensuun piispa Artemi. 20

1930-luvulla Suomessa asui 3.462.000 henkeä, joista 632.000 (18 %) määriteltiin olevan karjalaisia. Sen lisäksi Venäjän puolelle oli paennut tai jäänyt rajojen tarkastusten yhteydessä paljon varsinkin karjalaista väestöä. He kohtasivat siellä Stalinin aikana vainoja ja monet tapettiin tai siirrettiin Siperiaan. Kun sain kirjan lopulta painokuntoon, olin lähettänyt kaikille tuntemilleni Kalinaisille kutsun saapua sukukokoukseen Luutalahdelle heinäkuussa 2010. Varasin kokouksen paikaksi Kitsan lomakylän Luutalahdella lähellä Joakim Kalinaisen Jääskelän talon paikkaa. Arvelin että, kutsua noudattaisi noin 50 sukulaista. Hämmästys oli aika suuri, kun sinne ilmoittautui noin 120 henkilöä ja sinne tuli lopulta noin 150 henkeä. Kirjojakin meni kaupaksi noin 100. Tilaisuuteen oli tullut myös Joensuun ortodoksinen piispa Artemi, joka piti ruokailun jälkeen ulkoilmassa lyhyen hartaustilaisuuden. Aika monet sukulaisistamme kuuluvat vieläkin ortodoksiseen kirkkoon. Sen jälkeen kävimme lipputangon vieressä läpi paikalla olleet sukulaisemme, joista monet kiittelivät ja halusivat, että kokouksia järjestettäisiin jatkossa säännöllisin väliajoin. Illalla menimme Kitsan lomakylän savusaunaan, jollaisessa monet paikalla olijat kertoivat syntyneensä. Samalla päästiin uimaan kauniissa Kitsan järvessä. Kävimme katsomassa myös sukumme alkuperäisen Jääskelän talon paikkaa, josta oli jäljellä vain vanha aitta ja kaivo. Siellä lauloimme yhdessä Karjalan kunnailla-laulun. Kävimme vielä Pörtsämön ortodoksista kalmistossa, joka sijaitsee Luutalahden rannalla. Siellä kauniissa niemessä metsän keskellä lepää monen varhaisemman Kalinaisen maallinen maja. Tuntui todella hyvältä, kun niin monet sukulaisemme pääsivät kerrankin yhteen. Talvisodan alkaessa heidät oli evakuoitu ensin Hankasalmelle. Osa muutti takaisin talvisodan jälkeen. Jatkosodan alkaessa Korpiselän asukkaat joutuivat toiselle evakkomatkalle. Nyt heitä matkasi Vöyriin Etelä-Pohjanmaalle ja Iisalmen lähelle. Sieltä aika moni palasi takaisin, koska ns. Tynkä-Korpiselkä jäi Suomen puolelle ja se liitettiin Tuupovaaraan. Aika monet sukulaisista tulivat sukukokouksen takia Luutalahdelle ensimmäistä kertaa eläessään. DNA-tutkimuksesta Syksyllä 2013 aloin kiinnostua DNA-tutkimuksesta, kun huomasin lukeneeni Jakob de la Gardietä käsittelevän kirjan, jossa kerrottiin hänen olevan punatukkainen. Sotamies Tuomas Tjederin tiedettiin myös olevan punatukkainen ja hän oli saanut Ruotsin armeijassa nimekseen Tjeder (Metso) punaisen tukkansa takia. Minua oli aiemmin ihmetyttänyt miksi tavallinen sotamies Tuomas Tjeder oli saanut hoidattavakseen aiemmin mainitun Tenhulan noin 2000 hehtaarin suuruisen rälssitilan, joka 21

oli ollut Jaakko de la Gardien isän Pontus de la Gardien omistuksessa. Jospa de la Gardiellä tai hänen sukulaisillaan olisi ollut jonkinlainen perhe suhde keskenään. Selvisi myös, että Pontus de la Gardie oli ollut mustatukkainen, mutta Jakob de la Gardien äiti oli Sofia Gyllenhjelm. Sofian isä oli puolestaan Ruotsin kuningas Juhana III, jolla oli punainen tukka. Periytyisikö punainen tukka peräti Juhanalta. Sitä piti tutkia. Löysin Heikki Matinpoika Stensiön sukulaisten luettelosta miehen, jolla olisi suora isälinja Heikki Stensiön kanssa. Pyysin häntä testiin, johon hän suostuikin. Hänen haploryhmäkseen ilmoitettiin N1c1, joka oli puolestaan isästä tulleiden suomalaisten haploryhmä. Epäilen kuitenkin tätä tietoa, koska hänelle ei löydy lainkaan läheisiä geenisukulaisia Suomesta. Täytyy jatkaa tutkimusta ja verrata hänen tuloksiaan muissa maissa tehtyjen testien kanssa. Ehkäpä sieltä löytyy lähisukulaisia. Yleensä tarvitaan vähintään kolme testiä, jotta tuloksista voidaan olla varmoja. Näin tuloksia saadaan odottaa vielä jonkin aikaa. Vuoristen haploryhmä Myös oman isoisäni alkuperä oli selvittämättä. Juho Vuorinen oli syntynyt au. lapsena v. 1870 Maria Simolalle, joka oli toiminut piikana Valkealan Ruotsulan kylän N:o 5 Simolan talossa ja muuttanut sieltä vuonna 1868 Haminan kadettiseurakunnan kirjoihin. Maria toimi ilmeisesti piikana Kadettikoulun keittiössä, joten hänen isänsä saattoi olla myös joku koulun henkilökunnasta. Selvitin ensin omat Y-DNA-geenini, joiden mukaan kuuluin haploryhmään I1, joka oli alun perin tullut Suomeen etelästä ja edusti germaanisia miehiä. Snipsi-testeistä selvisi myös, että I1-ryhmän tarkempi alaryhmä oli I-L258, joka oli syntynyt Suomessa. Kaikki lähimmät geenisukulaiseni lähtöhenkilöt olivat syntyneet Suomessa. Myöskään Ruotsin tai Saksan DNA-tiedostoista ei löytynyt lähelle itseäni olevia geenisukulaisia I1-haploryhmä on syntynyt Euroopassa ja kulkeutunut sieltä Ranskan kautta Pohjois- Saksaan ja levinnyt sieltä Saksaan, Englantiin ja Pohjoismaihin. I-L258 haploryhmä oli syntynyt Suomessa joskus 1500 2000 vuotta sitten. Sitä pidettiin pohjanmaalaisten miesten suomalaisena ryhmänä. Suhteellisesti eniten I1-haploryhmän miehiä asuu Ruotsissa, jossa heitä on eniten Gotlannissa. Tämä viittaisi goottilaisiin, jotka hallitsivat Itämeren kauppaa noin 1500 2000 vuotta sitten. Ruotsin länsiosassa on Götanmaa, joka viittaa samaan goottilaiseen alkuperään. Suomessa I1-haploryhmään kuuluu 28 % miehistä, mutta Länsi-Suomessa heitä on jopa 50 %. Noin 40 50 % on I1-miesten osuus myös Oslon ja Göteborgin tienoolla. 22

Tämän perusteella voi olla mahdollista, että I-L258-miehet ovat alkuperältään gotlantilaisia, joiden tiedettiin hallinneen Itämeren purjehdusta. Haploryhmän I1-miesten muuttoreitti Suomeen I1-haploryhmän osuus miesväestöstä (Lähde: Eupedia) 23

Myös Starngin ja Spangarin sukujen DNA-turkimuksissa on päädytty siihen, että heidän sukunsa lähtöhenkilöt kuuluvat I1-haploryhmään. Sen puolestaan arvellaan tulleen Ruotsista 1500-luvulla, kun Pohjanmaan rannikolle muutti paljon ruotsalaista asutusta. Näin Vuorisissa on sekä N1c1- että I1- haploryhmien esi-isiä. Keisarin ja Mulikan sukujen haploryhmä Tutkin samalla myös Mulikan ja Keisarin sukujen henkilöistä tehtyjä dna-testejä ja kirjoittelin tuloksia Keisarin suvun Facebook-ryhmän nettisivuille helmikuussa 2014. Niistä innostui sukuseuran johtava tukija Jorma Höykinpuro ja hän sai myös Keisarin sukuseuran innostumaan testeistä ja pyysivät minua pitämään niistä esitelmän Keisarin sukukokouksessa elokuussa 2014. Pidin Keisarin sukukokouksessa esitelmän Mulikan, Keisarin ja Roivasen suvun DNAprojektista Tilasin yhteensä kolmen Keisarin suvun henkilön testit, joista yksi kuuluin I-haploryhmään samoin kuin minäkin. Kun tilasin lisätestejä tarkemmasta haploryhmästä, selvisi, että myös hän kuuluu pohjanmaalaisten miehen haploryhmään I-L258. Toinen henkilö oli suoraan Antti Mulikan suvun isälinjassa oleva henkilö. Hän tiesi kirkonkirjojen mukaan olevansa Antti Mulikan jälkeläinen. Jos avioliiton ulkopuolisia lapsia 24

olisi 3 %, niin 15 sukupolven jälkeen todennäköisyys, että hän olisi Antti Mulikan jälkeläinen, oli enää 70 %. Kahdella henkilöllä on sama haploryhmä vain noin 50 % todennäköisyydellä, jos yhden henkilön todennäköisyys on aiemmin mainittu 70 % (0,7 x 0, 7 = 0,49). Jos testattuja henkilöitä on kolme, niin todennäköisyys, että kaikilla kolmella on eri esi-isä, on vielä 0,7 x 0,7 x 0,7 eli 34 %. Kun testitulokset saapuivat toukokuun alussa ja Antti Mulikan isälinjan jälkeläisen todettiin olevan samaa haploryhmää aiemmin testatun Antti Mulikan isälinjan jälkeläisen kanssa 64 STR-markkerin tarkkuudella yhteensä 67 markkerista. Tilasin kummallekin myös lisätestejä, joiden mukaan he kuuluivat molemmat haploryhmään N-M178 ja sen alaryhmään N- CST10082. Se oli alun perin karjalaisten miesten haploryhmä, joka oli muodostunut joskus 2000 2500 vuotta sitten. Kolmas testattava henkilö oli suoraan Keisarin isälinjaan kuuluva henkilö, jonka pitäisi myös kuulua samaan haploryhmään. Aiemmin Keisarin suvusta on testattu kaksi henkilöä, joiden haploryhmät poikkeavat toisistaan. Myös tämä kolmas henkilö kuului haploryhmään N-CST10082 eli hänkin olisi alkuperältään karjalainen. N1-haploryhmän esi-isien reitti Suomeen (Lähde familytreedna.com). Näiden testien perusteella tein arvioin, mikä olisi Mulikan ja Keisarin sukujen yhteisen esiisän STR-markkerit. Huomasin, että Mulikan ja Keisarin sukujen STR-markkerit 25

poikkesivat toisistaan vain kahden markkerin kohdalla. Todennäköisyyslaskentaa käyttäen päädyin siihen, että heillä oli ollut yhteinen esi-isä noin 200 vuotta aiemmin eli 1300- luvulla. Samalla tavalla laskien havaitsin, että Roivaisen suvulla oli myös yhteinen esi-isä noin 260 vuoden päässä eli 1200-luvun lopussa. Mulikan ja Keisarin suvut ovat alkuperältään suomalaisugrilaisia sukuja, jotka ovat tulleet Kiinasta Uralin kautta Suomeen. Arvioiden mukaan N-haploryhmä on muodostunut Kiinassa noin 20.000 vuotta sitten. Siitä on muodostunut suomalaisugrilainen ryhmä N1c1, joka muutti Uralin vuoriston lähistöltä Volgan mutkaan noin 6000 10000 vuotta sitten. Sieltä matka jatkui Laatokan ranne, jossa muodostui N-CST10082 ryhmä noin 2000 2500 vuotta sitten. Suhteellisesti eniten haploryhmän N1c1 henkilöitä on Suomessa (Lähde: Eupedia). Tähän liittyy tarina, että N1c1-miehet olivat mammutinmetsästäjiä. mammutit kuolivat sukupuuttoon noin 6000 10000 vuotta sitten Uralin takana juuri niillä alueilla, joissa näitä suomalais-ugrilaisia miehiä asui samoihin aikoihin. Tästä saattaa johtua myös suomalaisten miesten keihäänheittotaidot, joita on ilmeisesti harjoitettu mammuttien metsästyksen yhteydessä. 26

Noin 2000 2500 vuotta sitten muodostui myös toinen N-L550 haploryhmä, josta tulivat baltit ja hämäläiset suvut. Siitä muodostui myös Rurikin suku, joka hallitsi Venäjää noin 500 vuotta vuodesta 830 aina 1300-luvulle asti. N1c1-haploryhmän ihmisiä asuu edelleen Pohjois-Euroopassa noin 50 miljoonaa. Suhteellisesti eniten heitä asuu Suomessa (62 % miehistä). Itä-Suomen miehistä jopa 70-80 % kuuluu tähän N1c1-haploryhmään. DNA-tutkimus jatkuu, kun monet ovat tilanneet Familytreedna.com sivustolta Big Y-testejä. Niiden avulla sukulaisuus voidaan lähitulevaisuudessa selvittää sukujen tarkkuudella. Valitettavasti aatelisia sukuja ei juuri näy testattujen sukujen joukossa, joten sukumme DNA-yhteyksiä niihin on miltei mahdoton selvittää. Jatkotutkimuksia Isoäidilläni Alina Vuorisella oli paljon muitakin sukulaisia, joista helpointa olisi jatkaa Heikki Matinpoika Stensiön isän, Matti Pekanpoika Moksun, suvun tutkimusta. Siihen kuuluu alustavan selvityksen mukaan noin 50.000 jäsentä. Niihin kuuluvat myös kahdessa Kolunsaran sukukirjassa kerrotut henkilöt sekä Peranderin pappisuku Ähtärissä. Toinen mielenkiintoinen sukukirja olisi tehtävissä Jaakko Suomalaisen suvusta. Jaakko oli 1500-luvulla elänyt pappi, jonka latinankielinen nimi oli Jacob Petri Finno. Hänet tunnetaan siitä, kun hän laati ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan. Jaakko Suomalainen eli Jacobus Petri Finno Hangonmäen suvun yhden sukuhaaran esi-isä on Jaakko Suomalainen eli pappisnimeltään latinalaisittain Jacobus Petri Finno (Jaakko Petrinpoika Suomalainen). Jaakko opiskeli aluksi Turussa ja vuodesta 1563 Wittenbergin yliopistossa ja vuodesta 1567 Rostockin yliopistossa. Toimi Turun katedraalikoulun rehtorina 1568 1578. Kuningas Juhana III nimitti 12.10.1578 Maarian Prebendan seurakunnan kirkkoherraksi. Vuonna 1578 Juhana määräsi hänet toimittamaan suomeksi "muutamia tarpeellisia kirjoja", jolloin hän oli tässä työssä vuoteen 1582 asti. Tämän jälkeen Finno palasi hoitamaan rehtoritointaan, jossa oli vuoteen 1589 eli kuolemaansa asti. Vuosien 1580 82 tienoilla ilmestyi Jaakko Finnon laatima ensimmäinen suomenkielinen virsikirja, Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja, jonka ainoa tunnettu kappale on Tukholman yliopistossa. Se on puutteellinen ja siinä ei ole painovuotta. Virsikirja sisältää 99 virttä, joista 56 on käännetty ruotsista, 17 saksasta ja 10 latinasta. Loppujen 16 virren alkuperä ei ole selvillä, mutta ainakin 6 niistä arvellaan olevan Jaakko Finnon itsensä sepittämiä. Yksi hänen kääntämistään virsistään on saksasta käännetty Lutherin taisteluvirsi "Jumala ompi linnamme", jota soitetaan aina jouluaattona Turun raatihuoneen aukiolla. 27

Vuonna 1583 julkaistiin Jacobuksen suomenkielinen rukouskirja (Yxi wähä Rucous Kiria), josta tehtiin vuosisadan ajan uusia painoksia. Jaakon Finnon pojista Heikki Jaakonpoika Finno pojantytär Margareta Heikintytär Finno meni Uudenkaupungin pormestarin Kasper Eichmannin kanssa. Hänen poikansa, Uudenkaupungin kirkkoherra, Jaakko Kasperinpoika Eichmann, nai puolestaan Brita Ichtydyksen. Hänen tyttärensä Helena Jaakontytär Eichmann meni naimisiin Ähtärin kappalaisen, Simo Tuomaanpoika Cannelinin kanssa. Heidän tyttärensä Elisabeth Cannelin meni naimisiin rälssilampuoti Juho Juhonpoika Moksun kanssa. Heidän tyttärensä, Liisa Juhontytär Moksu, meni naimisiin Kolunsaran sukuun kuuluvan Erkki Matinpoika Kolunsaran kanssa. He asuivat Hangonmäen torpassa ja ottivat nimekseen Hangonmäki. Hangonmäen torppa oli kruununtorppa, joka itsenäistyi isojaon jälkeen ja talon tuli noin 900 ha. Heistä polveutuu puolestaan isäni isoisä, Kustaa Hangonmäki, joka muutti Mulikkaan ja otti nimekseen Hokkala. Jaakko Suomalaisen jälkeläisistä lähteen myös Ehrnroothien kaksi aatelissukua, joten olemme kaukaista sukua myös heille. Jaakko Suomalaisella oli tytär Agnes, joka meni naimisiin Käkisalmen läänintuomarin Johan Hansson Plagman kanssa. Plagman aateloitiin ja otti käyttöönsä aateloituna sukunimen Ehrnrooth. Olen listannut tiedossani olevat Jaakko Suomalaisen jälkeläiset kotisivuilleni www.askovuorinen.fi. Sieltä löytyvät myös Ehrnroothin suvun vanhemmat henkilöt, joiden syntymävuosi on 1915 tai sitä ennen. Yhteenveto Olen julkaissut nyt neljä sukukirjaa, joista kaksi ovat kovakantisia painettuja kirjoja ja kaksi e-kirjoja. 1) Sotamies Tuomas Tjederin suku. Stensiön sukua. 2008 (kovakantinen) 2) Kalinaisen suku Pohjois-Karjalasta. 2010 (kovakantinen) 3) Sotamies Heikinpoika Stensiön suku. 2015. e-kirja, www.askovuorinen.fi 4) Antti Mulikka and his descendants. 2015 e-kirja, www.askovuorinen.fi Kaksi kovakantista kirjaa on saatavissa allekirjoittaneelta hintaan 10 euroa + postitus 10 euroa. Kaksi viimeksi mainittua on saatavissa myös pehmeäkantisena A4-kokoisena kirjana allekirjoittaneelta hintaan 30 euroa + postitus 7,60 euroa. 28