Pioneeriasutus Suomessa on arkeologiassa hyvin tuore tutkimusalue. Tiedot Suomen asuttamisen vaiheista ovat vielä harvojen löytöjen varassa, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet uusia asuinpaikkoja. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Suomeen ilmeisesti pian vetäytyvän mannerjään reunan mukana. Ihmiset levittäytyvät pohjoiseen Viimeisen jääkauden aikana, noin 18 000 ekr, ihmiset elivät Etelä-Euroopassa, missä ilmasto oli otollisempaa kuin Keski-Euroopassa. Mannerjää ulottui nykyiseen Saksaan, Tanskaan, ja Englantiin. Mannerjään eteläpuolella luonto oli tundraa tai jopa arktinen aavikko. Keski-Euroopan vuoristot olivat jäätiköiden peitossa, joten näiden välissä oli hyvin vähän elintilaa. Otaksutaankin, että suurin osa ihmisistä elivät kolmella suurella pakoalueella (refugit): Ukrainan tasangoilla, Balkanin niemimaalla sekä Etelä-Ranskassa ja Pyreneiden niemimaalla. Skandinavian jäämassan sulaessa sen reuna vetäytyi kohti leviämiskeskustaansa Keski-Ruotsissa. Samalla luonto toipui ja sai takaisin kasvipeitteensä ja eläimistönsä. Ihminen seurasi tätä mukana ja jo noin 11 000 ekr asutettiin mm. Pohjois-Saksa ja Keski-Venäjä. Nämä ihmiset olivat levittäytyneet tänne Balkanilta ja Ukrainasta. Pyreneiden suunnalta asutettiin Pohjois-Ranska. Kun Keski-Euroopan pohjoinen merialue saavutettiin, alkoivat väestöt levittäytyä myös itä-länsisuunnassa. Tanskasta ja Pohjois-Saksasta väestöä muutti itään ja Baltiasta ylös pohjoiseen. Venäjälle levittäytynyt väestö pyrki edelleen pohjoiseen, jossa metsä jo valtasi alaa. Kun Fennoskandia saavutettiin etelän ja kaakon suunnalta, asuttiin jo Koillis-Venäjällä. Sieltä väestöä levittäytyi muun muassa länteen. Venäjältä muuttaneita ihmisiä olivat vastassa Norjan länsirantoja kiertäneet ihmiset. Mannerjään ja Pohjanmeren väliin oli sulanut vuonoinen rantakaistale, jonne peurat ja ihmiset levittäytyivät. Varsin nopeasti he asettuivat asumaan Pohjois-Norjaan. Ankarissa oloissa elämään tottuneet ihmiset kalastivat, hyljestivät ja metsästivät peuroja Jäämeren rannoilla. Kun 7 000 ekr mannerjää suli Keski-Ruotsissa kokonaan pois, aukesi väestölle uusi reitti pohjoiseen. Mutta kun se saapui Pohjois-Ruotsiin, oli se jo asutettu. Siellä asui ilmeisesti se sekaväestö, joka syntyi Pohjois-Norjasta, Koillis-Venäjältä ja Kaakkois-Suomesta tulleista ihmisistä. Tilanne 9 500 ekr 1 / 8
Ei ole löydetty todisteita siitä, että ketään olisi asunut Suomen rajojen sisällä 9 500 ekr. Jääkauden loppumista jouduttanut pitkä lämpökausi päättyi 10 600 ekr erittäin kylmään Nuorempaan Dryas- kauteen. Kun se tuhat vuotta myöhemmin 9 600 ekr päättyi lämpenemiseen, oli Keski-Ruotsi mannerjään peitossa, Suomen niemeä peitti sulamisvesi ja kaikkialla luonnossa vallitsi arktinen ja puuton floora. Tundra-arojen suuret eläimet olivat hävinneet ja riista koostui lähinnä peuroista, pienistä nisäkkäistä, linnuista ja kaloista. Jääkauden jälkeinen lämpeneminen alkoi uudelleen rivakasti. Uralin länsipuolelle oli levinnyt metsää, joka toi muassaan uutta riistaa. Suomen niemi oli merestä nouseva rikkonainen saaristo, jonne ihmiset hakeutuivat huolimatta sen poikkeavasta faunasta. Kun Baltiassa metsästettiin peuroja ja viimeisiä mammutteja, elättivät Suomessa ihmiset itsensä kalastuksella ja pienriistan metsästyksellä. Seuraavassa selostetaan Suomen asuttajien vaiheita ja luetellaan heidän varhaisimpia tunnettuja asuinpaikkoja Suomessa. Kokonaiskuvasta voi jo aavistaa, mistä suomalaiset ovat tänne tulleet. Pohjoinen suunta Pohjanmeren rannikoilta, Tanskan ja Ruotsin alueilta, vaelsi väestöä kapeaa ja vuonoista rantavyöhykettä pitkin pohjoiseen. Mannerjää oli perääntyessään jättänyt paljaaksi vuonoisen rannan, jonne peurat levittäytyivät. Ilmeisesti näiden perään lähtivät edellä mainitut peuranmetsästäjät ja kalastajat noin 10 000 ekr. Löytöjen valossa näyttää siltä, että Norjan ja Venäjän rajalla oleva Varangerin vuono saavutettiin viimeistään 9 400 ekr. Pohjoisinta kulttuuria kutsutaan ensimmäisen löytöpaikan mukaisesti Komsa-kulttuuriksi. Tunturipeuran metsästyksen lisäksi olivat myös kalastus ja hyljestys tärkeitä elinkeinoja. Komsalaisten asuinpaikkoja löydetään pääasiassa merenrannikon läheisyydestä. Mannerjään läheisyys Norjan rannikolla jätti peuroillekin hyvin kapean elintilan. Uskotaankin, että ihmisten oli käytettävä veneitä elinkeinojensa harjoittamiseksi ja pitkän matkansa tekemiseen. Veneitä tosin ei ole löydetty. Tämän aikakauden asutusjäänteitä on löydetty vain rannikoilta. Tunturista niitä ei ole osattu etsiä. Utsjoen Vetsijärven Sujalasta sellainen on mahdollisesti löydetty. Esiin kaivetut esineet kuuluvat vahvasti komsalaisen kulttuurin I-vaiheeseen. Varsinkin Etelä-Norjan asuinpaikkojen 2 / 8
löydökset vastaavat Sujalan löytöjä. Silloin puhutaan ajasta 9 600-8 900 ekr. [8] Toinenkin selitys on mahdollinen. Ainoa löydetty nuolenkärki on retusoitu eli "teroitettu" molemmilta puolilta. Kun Etelä-Norjan ahrensburgilaiset retusoivat kärjet useimmiten vain toiselta puolelta, retusoivat Luoteis-Venäjän jälki-swidyläiset kärkensä molemmilta puolilta. Sujalan löydös on kummassakin tapauksessa sensaatio. Sisämaa-asuinpaikka olisi komsalaisilla ensimmäinen laatuaan ja jälki-swidrylinen asutus näin varhain näin pohjoisessa on myös ainutlaatuinen. Kumpaa sensaatiota tässä todistamme, jää jatkokaivauksien selvitettäväksi. [8] Sisämaan asutusta on ollut enemmänkin. Ensimmäiset ruotsalaiset näin varhaiset asuinpaikat löydetiin Pajalasta 2005. Silloin Kaunisvaaran rinteiltä havaittiin asuinpaikka, joka sai läheltä seurakseen toisen asuinpaikan 2009. Radiohiilitutkimus sijoittaa löydöt noin 9 000 ekr. Koska paikalle suunnitellaan kaivosta, on kaivausten rahoitus kunnossa ja viitteitä asukkaiden kulttuuritaustasta sataneen jo ensi vuonna. [16] Inarin Vuopajan ja Saamenmuseon asuinpaikoilta on myös löydetty pioneeriasutuksen jälkiä. Nämä nuoremmat löydöt ajoitetaan 8 000-7 000 ekr. Samoja esiintymisiä tunnetaan Rahajärveltä, Suprusta ja Paatsjoen niskalta. Inarinjärven seutu voi olla eräitä varhaisia asuinpaikkoja sisämaassa. Kun etsintää laajennetaan, voidaan ilmeisesti löytää vastaavia asuinpaikkoja myös Pohjois-Norjasta ja Kuolan niemimaalta. [7] Etelä-Suomi Itämeren etelärannikon asutushistoriaa on tutkittu paljon, mutta Itämeren itäranta on vähemmän tunnettua aluetta. Baltian asuinpaikkojen tutkimuksissa on löydetty viitteitä monista kulttuureista. Tiedetään, että silloiset Ahrensburgin- ja Lyngby- kulttuurit, noin 11 000-9 500 ekr, levittäytyivät itään ja sitten myös Baltiaan. Samoilla alueilla, eli Pohjois-Puolassa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä, asuivat noin 11 000 ekr Swidryn kulttuurin edustajat. Baltiaa noin 9 500 ekr asuttavat ryhmät saattoivat olla näitä läntisiä ja eteläisiä swidryläisiä, mutta joukossa on saattanut olla myös itäisiä swidryläisiä. [2] Edellisen sekoittumisen seurauksena Baltiassa asui väestöä, jonka esineistössä oli piirteitä kaikista näistä kulttuureista. Pullin asuinpaikka Länsi-Virossa on määritetty 9 000 ekr ja Kundan asuinpaikka Pohjois-Virossa on 8 900 ekr. Kummankin asuinpaikan löydöt muistuttavat kovasti swidryläisiä ja siksi niitä kutsutaan jälki-swidrylisiksi kulttuureiksi, sillä niiden ajoitus on selvästi ajoitukseltaan nuorempaa. [2] 3 / 8
Suomen alueella jään alta paljastunut saaristo oli noussut merestä lisää ja muodosti suuriakin saaria. Syvät lahdet ja leveät salmet katkoivat mahdollisia kulkureittejä ja Suomenlahti oli vielä hyvin leveä. Porvoonjoen laakso muodosti tuolloin syvän vuonomaisen lahden, jonka rannoilta on löydetty toistakymmentä asuinpaikkaa. Porvoonjoen seudulla näyttää olleen suotuisa asuinympäristö, sillä varhaisen asutuksen jälkiä on paljon. Joen yläjuoksulta on paljastunut muinaisia järviä ja Ancylus-järven lahti. Näiden rannoilta löydettiin hiljattain 30 uutta asuinpaikkaa. Näitä ei ole vielä tutkittu, mutta vaikuttaa siltä, että asutus jatkui keskeytyksettä hyvin pitkään. [1,3] Kuva: Tilanne noin 9 600 ekr kal. Yoldiameri oli korkealla ja jäätikkö oli sulanut Kaakkois-Suomesta. Asutusta ei tällöin Suomessa ollut, mutta ihmisiä asui varmasti jo Pullissa. Jäätikkö vetäytyi pohjoiseen vielä 200 km. Asutus levisi jäätikön perässä pohjoiseen ja länteen sinne, missä oli elintilaa. Toistaiseksi kesltaisella merkityt alueet ovat varmat ensiasutusalueet. Asukkaat tulivat ilmeisesti Suomenlahden eteläpuolelta. Lähde: tekstistä ja kartat J.Oksanen, GTK, 1998. Orimattilan Myllykosken asuinpaikan ajoitus on 8 900 ekr ja on siten samanaikainen Karjalan kannaksen asuinpaikkojen kanssa. Lahden Renkomäen Myllyojalla on myös löydetty varhainen asuinpaikka. Sen ajoitus on 8 700 ekr. Lahden Ristolan asuinpaikan ajoitus on "vasta" 8 100 ekr. Näiltä asuinpaikoilta Seudun asuinpaikoilta on löydetty vähäisiä määriä piiesineitä. Piisäleiden määrästä päätellen niitä valmistettiin paikanpäällä muualta tuodusta piikivistä. Tuontipii näyttäisi olevan virolaista alkuperää. Löydetyt nuolenkärjet ovat muotoilultaan samaa tyyppiä kuin länsivirolaisen Pullin asuinpaikkojen nuolen kärjet. [1,3] Onkin päätelty, että Lahden seudun varhaiset asukkaat olisivat olleet kotoisin Virosta. Arvellaan, että väestö tuli Suomeen veneillä meloen tai talvisia jäitä pitkin kävellen suoraan Suomenlahden yli. Myös vaellus Kannaksen saaristoa pitkin on yhtä mahdollinen. Matka olisi sieltä jatkunut Salpausselkää pitkin Lahden seuduille. Voi olla, että juuri tämä alkuväestö on ollut päävastuussa Etelä- ja Lounais-Suomen asuttamisesta. Maannousu paljasti lisää maata ja yhdisti niemiksi kasvavat saaret. Väestö 4 / 8
lisääntyi sitä mukaa kuin elinmahdollisuudet lisääntyivät. Satojen vuosien aikana saaret yhdistyivät suuriksi saariksi ja ne yhdistyivät mantereeseen lopulta. Silti ulkosaaristoa nousi aina maatuneen tilalle. Seudun asukkaiden touhuista kertoo kaksi harvinaista löytöä. Kirkkonummen Kauhalasta on löytynyt hirvenluinen luutuura, jolla hakattiin ilmeisesti jäähän tai maahan reikiä. Kovasta hirvenluusta on saanut pienellä työllä hyvä työkalun kärki. Luutuura on ajoitettu 6 900 ekr. Kirkkonummen pohjoisosista on myös todettu kymmenittäin kivikautisia asuinpaikkalöytöjä. [4,6] Heinolan Harakkalahden Viikinäisistä on löytynyt mäntyinen reenjalas, joka ajoituksen 7 900 ekr perusteella olisi maailman vanhin. Jalas on ns. päällyskourullinen ja on mahdollisesti kuulunut kaksijalaksiseen rekeen. Jalaksen löytöalueella on suoritettu inventointeja ja pieniä kaivauksia. Löydetyt uudet (noin 20 kpl) asuinpaikat sijaitsevat muinaisilla järvenrannoilla. [4,6] Karjalan kannas Karjalan kannas oli 9 000 ekr kapeita niemiä ja pieniä saaria, joiden välissä meri lainehti kapeissa salmissa. Itämeren vesi, eli silloin Yoldia-meri, oli vielä suolainen, mutta 8 900 ekr Etelä-Ruotsin maankohoaminen katkaisi yhteyden Pohjanmereen. Syntyneen Ancylus-järven vaihetta kesti noin 7 900 ekr asti. Laatokka oli 9 000 ekr mutkaisen salmen kautta yhteydessä Yoldia-mereen. Seudun luonnon palautuminen oli tuolloin jo hyvässä vauhdissa. Sekä Äänisen että Laatokan seuduilla oli pysyvää asutusta jo 9 000 ekr. Nämä väestöt, yhdessä Viron väestöjen kanssa, osallistuivat Etelä- ja Kaakkois-Suomen asuttamiseen. Löydösten perusteella epäillään, että myös Volgan- ja Okan jokien seuduilta vaelsi väkeä Laatokalle. Tämä väestö kuului jälki-swidryläiseen Butovon kulttuuriin. Kundalaista väestöä vaelsi Baltian meren rantoja seurailen aina Laatokan seuduille saakka. Kannaksen seutu saattoi siten olla erilaisten väestöjen kohtaamiskeskus. Karjalan kannaksen pioneeriasutuksen tutkimus pysähtyi toisen maailmansotaan. Vasta 2000 -luvulla se on alkanut uudestaan. Tutkimuksissa suomalaisilla on ollut merkittävä osa. Jo ennen sotia tunnettiin kannakselta joitakin asuinpaikkoja ja mielenkiintoisia löytöjä. Antrean Korpilahdelta löydettiin jo 1913 ojaa kaivettaessa maailman vanhin kalaverkon jäännös. Vaikka sen materiaali oli orgaaninen, oli se säilynyt saven joukossa hapettomassa tilassa 9 300 vuotta eli sen ajoitus olisi 8 570 ekr. Löytö on luokiteltava arkeologiassa "onnekkaiden sattumusten lottovoittomaiseen onnenpotkuun". On aivan uskomatonta, että tällainen löytö ylipäätään voi 5 / 8
koskaan löytyä. Savesta paljastui myttyyn keriytynyt pajulankaverkko, jossa oli kiinni männynkaarnakohoja ja kivisiä verkonpainoja. Verkon viereltä löydettiin myös luisia työvälineitä, taulankappale, työkaluja ja metsästysaseita. [9, 10] Herääkin kysymys, mitä on tapahtunut? Löytökohta sijaitsee kohdassa, joka oli Ancylus-järven salmen kapeikossa noin 10 metrin syvyydessä. Sinne välineet olisivat joutuneet mahdollisen tapaturman seurauksena. Voi olla, että esineet ovat pudonneet keikahtaneesta veneestä. Millainen vene oli tuolloin käytössä? Asuiko henkilö lähellä vai kaukana onnettomuuspaikasta? Kuoliko hän onnettomuudessa? Vai upposivatko tavarat liian syvälle, jotta ne olisi voinut sukeltaa pintaan? Antreasta on löydetty inventoinneissa joitakin asuinpaikkoja, muun muassa Vuoksenrannalta (8 600 ekr) ja Kolinanlinnasta (8 800-8 400 ekr). Ensiksi mainittu on aivan uppoamispaikan lähellä. Asuinpaikkojen ajoitukset on päätelty seudun rannan siirtymästä. [10] Myös Heinjoella on löydetty useita varhaisia asuinpaikkoja. Esimerkiksi Vetokalliolla on eräs pitkäikäisimmistä asuinpaikoista. Kun Laatokka oli jo kuroutunut erilleen Yoldia-merestä, oli Vetokallion paikalla kapea kannas Laatokan ja Suomenlahden välissä. Vetokalliolta pääsi helposti kalaan kummallekin puolelle ja se oli myös läpikulkupaikka. Ancylus-järven synty käynnisti vedenpinnan nousun, joka tulvi kannaksen yli ja yhdisti Laatokan taas emäveteen. Vetokallio oli siten otollinen paikka asua. [11] Värtsilän ja Laatokan puolivälissä sijaitseva Jänisjärvi ja sen -joki on osoittautumassa kiinnostavaksi kohteeksi. Järven muinaisilta rannoilta on löydetty runsaasti varhais-kampakeraamista materiaalia noin 5 000 ekr. Myös rantatasoltaan 3 metriä ylempiä eli 1 000 vuotta vanhempia olevia kohteita tiedetään muutamia. Vanhinta asutusta oletetaan löytyvän Kirkkolahden asuinpaikoilta. Näiden ikä on mahdollista määrittää tarkemmin, kun järven pinnanvaihtelut voidaan yhdistää kalenteriin nykyistä tarkemmin. Ainakin yksi radiohiiliajoitus Kirkkolahdelta on. Hirven palaneesta luunkappaleesta on määritetty ikä noin 9 300 ekr. Tämä on hyvin varhainen tulos! [12] Kolmen viime vuoden inventointiretket rajan takana ovat siten olleet tuloksellisia. Monet löydetyistä asuinpaikoista liittyvät pioneeriasutukseen ja niiden tutkimukset valottanevat Suomenkin asuttamista. Kaakkois-Suomi ja Pohjois-Karjala Kannaksen asutus levisi Saimaan merenlahden kummallekin puolelle. Etelä-Saimaa kuroutui erilleen Yoldiamerestä 8 500 ekr ja Pohjois-Saimaa kuroutui erilleen Ancylus-järvestä 8 000 6 / 8
ekr. Jatkossa Suomenselkä jatkoi nousemistaan ja katkaisi Päijänteen yhteyden emäaltaastaan. Silloin Saimaan ja Päijänteen vedenpinnat tasoittuivat ja syntyi ns. Keski-Suomen järviallas. Tämän suuren järvialtaan piirissä oli mahdollista siirtyä esteettä mihin rantaan tahansa viikon sisällä lähdöstä. [10] Länteen siirtyneen väestön asuinpaikkoja on löydetty Joutsenossa, Ylämaalla ja Luumäellä ajalta 8 600 ekr. Joutsenon Kuurnanpohjan asuinpaikka oli Saimaan altaassa silloisessa Itämeren saaressa. Kesällä 2008 sieltä löydetyt esineet viittaavaat kaukaisten tuontiesineiden käyttöön arkiaskareissa. Pohjois-Karjalassa on aiemmin tiedetty Lieksan, Juankosken ja Tuusniemen varhaisista asuinpaikoista. Juankosken ja Tuusniemen asuinpaikat olisivat sijainneet Pohjois-Saimaan saarissa ja niiden iäksi on rannan siirtymään perustuen määritetty karkeasti 8 500 ekr. Siilinjärvellä on asuinpaikka ajalta 8 200 ekr. Juankosken Akonpohjan asuinpaikkaa on tutkittu jo muutama vuosi. Kvartsi- ja piisäleiden ja alasin- ja hioinkivien joukosta löytyi yksi palanut hirvenluunkappale, jonka ajoitus on 8 400 ekr. [1,10,14,15] Joensuun Siihtalan lieden ajoitus tarkentui hiilenpalan avulla 7 600 ekr. Kuitenkin korkeammilla paikoilta voidaan löytää vanhempaakin asutusta. Lieksan seutu lienee tähän otollista. Pielisen läheisyydestä Savingalta löytyi lukuisia kohteita. Enosta Rahakankaalta löydetty hiilenpalan ajoitus osoittautui yhtä vanhaksi kuin Orimattilan Myllykosken ajoitus eli se oli 8 700 ekr. Vaikuttaakin siltä, että on löydetty kolmas erittäin varhainen väestönkeskittymä itäisestä Suomesta.[12] Itäinen tulosuunta Äänisen rannikon esineistö, noin 8 900 ekr, kuuluu ns. Veretjen (tai Veretyen) kulttuuriin. Se oli alueellisesti ja ilmeisesti myös lukumäärältään pieni väestö, joka oli erikoistunut elämään Äänisen läheisyydessä. Äänisen löydöt muistuttavat kovasti Butovon ja Kundan esineistöä. Väestön alkuperä saattoi olla sekoitus kummastakin kulttuurista. Butovolaiset, jotka noin 10 200 ekr alkaen olivat levittäytyneet Volga-Okan-seuduilta pohjoiseen, asuivat veretjeläisten itä- ja kaakkoispuolella varsin laajalla alueella noin 9 000 ekr. Luoteis-Venäjän kohteista ei kuitenkaan ole käytettävissä radiohiiliajoituksia, joten tarkempi asutuskronologia jää esittämättä. [12] Vienanmeri, tai siis silloinen "Vienanjärvi", asutettiin varhain. Kem-joen suun asuinpaikat on määritetty preboreaaliseksi. Käytössä ei kuitenkaan ole radiohiiliajoituksia, mutta rannan siirtymän avulla on päädytty summittaiseen arvioon: noin 8 000-9 000 ekr. [12] Jääkauden jälkeen, ilmaston lämmettyä, luonnon runsastumisen ja palautumisen vaikutusalue 7 / 8
kulki Luoteis-Venäjällä etelä-pohjoissuunnassa. Tämä linja siirtyi idästä länteen ja veti ihmisiä perässään. Kuopiossa oli jäätä vielä 9 000 ekr ja pohjoisempana vielä idempänäkin. Nopea sulaminen kuitenkin vapautti maata ja vettä asumiselle. Pohjoisempana olevat Hyrynsalmen ja Suomusjärven kohteet ajoitetaan samanikäisinä näitä tapahtumia hieman nuoremmiksi. Hyrynsalmelta löydetyn pyyntikuopan pohjalta löydettiin hiilenpalasia, jotka ajoitettiin noin 8 000 ekr. [13] Lähteet - [1] Hannu Takala: "Suomen ensimmäinen asutus tuli Baltiasta", Arkeologia NYT!- lehti 1/2005 - [2] Aivar Kriiska, Helsingin yliopisto, artikkeli: "Stone Age Settlement and Economic Processes in the Estonian Coastal Area and Islands" http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/kultt/vk/kriiska/abstract.html - [3] Hannu Takalan haastattelu, Helsingin sanomat 7.11.2002. - [4] Kirkkonummen kunnan verkkosivut, Opetushallituksen Etälukion verkkosivut - [5] Lahden kaupungin verkkosivut, Opetushallituksen Etälukion verkkosivut. - [6] Helsingin yliopiston arkeologian laitoksen sivut: "Kivikausi", http://www.helsinki.fi/hum/arla/esineisto_kivikausi/index.htm. - [7] Inarin museoalueen Siidan verkkosivut: http://www.siida.fi/anaras/historia/historia.html - [8] Studia Humaniora Ouluensia I: " People, Material Culture and Environment in the North", ss. 103-119, ISBN 951-42-8133-0, 2006, Gummerus; Myös: http://herkules.oulu.fi/isbn9514281411/ - [9] "Suomen kivikausi - johdanto ja kaudet.pdf", Johdantokurssi Helsingin yliopisto, 2005 - [10] Mikroliitti-verkkosivut: http://www.mikroliitti.fi, Timo Jussila. - [11] Kirja-arvostelu kirjasta "Karjalan synty: Viipurin läänin historia 1": "Carpe diem - Menetetyn Karjalan uusi geologia ja arkeologia", Heikki Matiskainen, Tieteessä tapahtuu 2004/01 - [12] "Jänisjoen reitin varhaisin asutus - inventointituloksia Laatokan pohjoispuolelta", Oili Forsberg, Muinaistutkija, 1/2006 - [13] Opetushallituksen etälukion verkkosivut. - [14] Etelä-Karjalan esihistoriaa: Mesoliitinen aika (http://www3.lappeenranta.fi/museot/museo/www/karjala_meso.html) ja Joutsenon Saarenojan asuipaikka (http://www3.lappeenranta.fi/museot/museo/www/kohteet6.html) - [15] Mikroliitti-verkkosivut, Kuurmanpohjan kaivaukset v. 2000: http://www.mikroliitti.fi/kuurmanp/esipuhe.htm - [16] Norrbottens museum: http://www.nll.se/webb/kultur--och-utbildning/norrbottens-museum/baas/arkeologi/forskning/d rygt-11000-ar-gammal-boplats-invid-inlandsisen-/ 8 / 8