Moloko-klubi Pietarin musiikkielämässä

Moloko-klubi Pietarin musiikkielämässä Raportti etnomusikologian kenttätyökurssista Pietarissa 29.11-2.12.2006 Katja Jylhä 157177 ja Kirsi Lindroos 142708 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 1.1. Haastatteleminen 1.2. Informantit 2 SIITÄ TULI LEGENDA JA SE ON KAUNISTA 2.1. Klubin toiminta 2.2. Vastoinkäymiset 3 MOLOKON ROOLI PIETARIN MUSIIKKIKULTTUURISSA 3.1. Aloittelevat bändit 3.2. Siellä oli aina tusovka 3.3. Merkitys 4 LOPUKSI 5 LÄHTEET

1 JOHDANTO Tämä kenttätyöraportti on syntynyt Pietarissa 29.11.-2.12.2006 järjestetyn etnomusikologian kenttätyökurssin tuloksena. Kurssin tarkoituksena oli tuottaa raportti omavalintaisesta musiikki-ilmiöstä Pietarissa. Työtä varten kerättiin aineistoa haastattelujen ja havainnoinnin keinoin. Työn taustalla vaikuttavat omien kokemusten sekä kurssin luentojen ja materiaalien kautta saadut ennakkotiedot. Valitsimme aiheeksemme pietarilaisen musiikkiklubin Molokon ja tutkimme sitä kahden klubille merkittävän hahmon näkökulmasta. Historiallisen katsauksen lisäksi halusimme selvittää klubin roolia Pietarin musiikkielämälle? Päädyimme tutkimaan kyseistä aihetta siksi, että meillä molemmilla on henkilökohtainen suhde Moloko-klubiin. Teema on myös ajankohtainen, sillä uudessa Moloko-henkisessä klubissa Zoccolossa vietettiin 29.11.06 Molokon 10-vuotissyntymäpäiviä. Moloko suljettiin jo viime vuonna. Tämän vuoden lokakuussa juhlittiin Zoccolon avajaisia. Olimme onnekkaita saadessamme haastatella juuri Juri Ugryumovia ja Sergei Efremenkoa, sillä he tuntevat klubin historian Molokon avajaisista sulkemispäivään ja vastaavasti uuden baarin perustamiseen. 1.1. Haastatteleminen Apuvälineinä haastattelussa käytimme Minidisc-nauhuria. Haastattelu tehtiin venäjäksi. Mini-disc-nauhuri oli kummallekin uusi ihmetyksen aihe. Tekniikka toimi haastatteluissa. Oli ehdottomasti etu, että pystyimme haastattelemaan venäjäksi joten kieli ei estänyt informanttien ilmaisua. Meille vieraasta kielestä johtuen kuitenkin haastatteluissa ei välttämättä ymmärtänyt kaikkea, eikä osannut reagoida oikeissa kohdissa. Olemme silti yllättyneitä, kuinka hyvin haastattelutilanteet sujuivat. Ensimmäinen haastattelu tehtiin kiireellä ja se oli lyhyt, olosuhteet eivät olleet otollisimmat. Toinen haastattelu tehtiin rauhallisessa ympäristössä ja informantti puhui venäjää selkeämmin. Haastattelut tapahtuivat klub Zoccolossa. Ensimmäinen haastattelu 29.11. n. klo 20:30, toinen 1.12. klo 15.

1.2. Informantit Informantteina toimivat taiteellinen johtaja Yury Ugryumov sekä muusikko Sergey Efremenko. Ugryumovin historia musiikin parissa on pitkä. Hän toimi Molokon taiteellisena johtajana yli 8 vuotta. Nykyisin hän toimii Moloko-klubin seuraajan Zoccolon johdossa. Sergei Efremenko on soittanut vuodesta 1992 asti kokoonpanossa nimeltä Markscheider Kunst. Latinovaikutteista rockia soittava yhtye esiintyi Molokon avajaisissa vuonna 1996 sekä jäähyväisissä vuonna 2005. 2. SIITÄ TULI LEGENDA JA SE ON KAUNISTA Molokolle ehti vuosien vuoden aikana kehittyä omannäköinen ilme, logo ja brändi, joita käytettiin Pietarin keskustaan levitetyissä julisteissa ja flaijereissa. Pietarin ensimmäinen vapaasti toimiva vaihtoehtomusiikin klubi Tam Tam sulki ovensa vuonna 1996 joten uudelle, hengeltään vapaalle klubille oli tilausta. Muita musiikkiklubeja oli jo perustettu, mutta ne eivät olleet marginaalimusiikkia varten. Oli tarve löytää paikka Tam Tamin menettäneelle yleisölle ja sellainen löytyi pienen draamateatterin entisistä tiloista, (Perekupnoi pereulok 12). Teatterin toiminnassa oli mukana myös Yury Ugryumov. Kun teatterin johtaja muutti Saksaan jäi muu porukka miettimään mitä tehdä. (Yury Ugryumov) Tam Tam kuoli ja yleisö etsi uutta paikkaa. Meillä oli kellari, joka lopetti toimintansa teatterina ja siitä ajatus perustaa uusi klubi, jossa kävisi sama yleisö kuin Tam Tamissa Me teimme sen ja alkuaikoina meitä auttoi Vsevolod (Seva) Gakkel, Tam Tam klubin johtaja ja Akvariummuusikko, sekä ystävät ja muusikot... Meillä ei ollut kokemusta konserttien järjestämisestä. (Yury Ugryumov)

2.1. Klubin toiminta Moloko avasi ovensa 29.11.1996. Avajaisissa esiintyi Markscheider Kunst 38 ihmiselle. Itse Seva Gakkel suositteli kyseistä yhtyettä aikoinaan Ugryumoville. Alkuaikoina Moloko oli auki yhden tai kaksi päivää viikossa, mutta pikkuhiljaa klubilla oli esiintyjiä käytännössä joka ilta, noin 26 esiintyjää kuukaudessa. Molokossa ehti esiintyä 1140 eri yhtyettä. (Yury Ugryumov) Molokossa oli loistavia keikkoja. Soitimme siellä kaikista eniten. 56 kertaa. Useammin ei soittanut kukaan muu. Yksinkertaisesti siksi, että olimme paikan kalustoa ja esiinnyimme usein klubin alkuvaiheessa jolloin klubi vasta oli ottamnassa paikkaansa ja oli tarve järjestää tapahtumia Välillä soitimme ilmaiseksi, kun kerättiin rahaa muun muassa remonttiin. Aina ei ollut paljon yleisöä. Ensimmäiseen keikkaan myimme n. 40 lippua. Ja istuimme ja ajattelimme, että jos joskus myisimme 100 lippua se olisi aivan uskomatonta. Sitten tuli se tilanne, että lippuja myytiin 400 kappaletta ja ovet laitettiin kiinni. Älyttömän suosittua. (Sergei Efremenko) Molokon ohjelman suunnitteli Ugryumov. Alussa esiintyjien valintaan vaikutti musiikkipiirien tutut, jotka suosittelivat yhtyeitä. Myöhemmin esiintyjiä ei tarvinnut etsiä. Demonauhoja lähetettiin ja noin kolme kymmenestä demobändeistä otettiin soittamaan. (Yury Ugryumov) Koska klubi on auki joka päivä, ei voi olettaa että sinne otettaisiin vain supertähtiä soittamaan. Rimaa ei voi pitää kovin korkealla. Klubin pitää olla auki joka päivä joka tapauksessa, jos ei ole riittävää määrää yhtyeitä, alennat rimaa. Rima ei todellakaan voi olla liian korkea, koska sitten esiintyisi kaksi yhtyettä kuukaudessa superyhtyeitä. Meille on tärkeää, että ihmisiä käy joka päivä. Muuten, olen huomannut, että monia kiinnostaa nähdä omia tuttuja lavalla ennemmin kuin supertähtiä. Heille on tärkeä ha hieno hetki se kun koulu- ja opiskelukaverit soittavat lavalla. Siistiä, tärkeä hetki. (Yury Ugryumov) Rehellisesti sanottuna, Molokossa kävi aina ihmisiä, no tietty oli iltoja jolloin yleisöä oli 15 ja pysyimme juuri ja juuri nollilla, ei tullut ihan tappiota, oli kymmenenkin henkeä. Varsinkin kokeileva, vaikean musan konsertissa, mutta siltikin järjestimme niitä keikkoja sillä pidimme sitä oikeana tapana toimia. (Yury Ugryumov) Lähes vuosikymmenen kestänyt toiminta sai päätöksensä sunnuntaina 23.10.2005 viikon kestäneiden jäähyväisten jälkeen. Jokaisena iltana esiintyi klubin historialle merkittäviä yhtyeitä, kuten Markscheider Kunst, Kirpichi, Tequilajazzz ja Spitfire. (www.molokoclub.spb.ru) Avasimme klo 11 aamulla. Halusimme tarjota mahdollisuuden jäähyväisiin ilmaiseksi. Taustabändi, ei kuuluisa, soitti. Mutta arvioimme vähän väärin oman suosiomme, tai vapaapääsyn, mutta kun klo14 tulin sinne siellä oli jo jono. Iltaa kohden ulkona oli n. 1000 henkeä kadulla. Monet kaverit eivät päässeet sisään. Ihmisillä oli erilaisia tunnelmia. Toiset tulivat hyvästelemään, toiset vain tapahtuman vuoksi. Toiset tulivat hyvästelemään ihmisiä. Viimeinen ilta oli siis vaikea, jonot, tunnetut muusikot soittavat minulle ja yrittävät päästä sisään, mutta se ei ollut mahdollista, ulospääsykin oli todella vaikeaa.. Sellaista se oli. (Yury Ugryumov)

Tietysti minusta tuntui hieman surulliselta kun Moloko suljettiin. Mutta jokaisella tarinalla pitää olla myös loppu, kuten laululla on alku, kehityskulku ja päättymishetki, niin myös Molokon laululla tuli olla loppu. Ei sitä voi loputtomasti pitkittää ja pitkittää ja pitkittää. Siitä tuli legenda ja se on kaunista. (Sergei Efremenko) Molokon viimeisenä iltana klubin lisäksi myös katu täyttyi hyvästelemään tulleista ihmisistä. 2.2. Vastoinkäymiset Moloko-klubilla oli koko olemassaolonsa aikana hankaluuksia kaupungin viranomaisten kanssa. Venäläiset vallanpitäjät suhtautuvat klubeihin kuin bisnekseen eivätkä ymmärrä klubitoiminnan sosiaalista luonnetta. Ugryumov ihmettelee, miksi musiikkikoulut saavat tukea, mutta muusikon kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeät musiikkiklubit eivät. Hänen mielestään klubien mahdollisuudet selviytyä ovat vaikeat sillä valtio ei tue niiden toimintaa minkäänlaisilla etuisuuksilla tai helpotuksilla. Hän harmittelee, että ihmiset tuovat klubille heidän musiikkinsa - tunteensa ja ideansa, mutta viranomaiset eivät tee heidän hyväkseen mitään. Tilanne on muuttunut, kun vertaa 90-luvun alkuun, Ugryumov muistelee. Tam Tamissa kävi miliisit ja Omon (miliisin eikoisjoukot) joka viikko, nykyään enää harvoin. Huolimatta ongelmista klubit tulevat aina elämään ja kehittymään. Olemme viranomaisille parhaimmassa tapauksessa jotain mitä ei voi käsittää ja pahimmassa tapauksessa vihollisia. On poikkeuksiakin. Silloin kun oli ongelmia, yksittäiset ihmiset auttoivat. Kaupunginhallituksessakin oli muutama selväjärkinen ihminen, joka äänesti meidän puolestamme, kiitos paljon, mutta kaiken kaikkiaan vallanpitäjät ovat...[pudistaa päätään] (Yury Ugryumov) Niin, oli ongelmia virallisten tahojen kanssa, tämähän on Venäjä eikä Suomi, jossa hallitus tukee kulttuuria, festivaaleja, täällä sellaista ei ole. Jos haluat järjestää festivaalin, sinun pitää hankkia

sponsoreita ja yrityksiä siihen mukaan ja myydä tietynmerkkistä vodkaa ja tupakkaa eikä se ole aina mieluisaa. (Sergei Efremenko) Keskustaa myydään bisnesmiehille, jotka ovat kiinnostuneita sijoittamaan vain tuottoisiin projekteihin. Klubin täytyy olla keskustassa, koska muuten ihmisiä ei saada liikkeelle, Ugryumov muistuttaa. Mutta keskustassa puolestaan tontit ovat kalliita ja vuokra korkea. Taloudelliset olosuhteet ovat vain huonontuneet. Syy Molokon sulkemiseen löytyi naapurista. Klubi sijaitsi asuintalossa. Erästä asukasta häiritsi kadulla Molokon edustalla parveileva nuoriso, ei niinkään klubista aiheutuva melu. Vuosia kestäneen valitusrumban jälkeen asukas sai tahtonsa läpi, eikä klubin vuokrasopimusta enää suostuttu uusimaan. (Yury Ugryumov) Ikinä et tiedä, mistä tulee ongelma, ikinä ei tiedä, mitä tulee eteen. Suurin murhe ja ongelma klubeille on epävarmuus tulevaisuudesta alkavat tekemään valituksia ja sinua kiusataan tarkastuksilla, eivätkä viranomaiset suojaa sinua mitenkään. Eivät edes ala ajatella asiaasi vaan sulkevat paikan. (Yury Ugryumov) Sergei Efremenkon on vaikea muistaa negatiivisia asioita Molokon historiasta, koska hänellä on vain hyviä muistoja Molokosta. Joskus oli tappeluita ja ongelmabändejä, joiden keikoilla häiriköitiin, mutta yleisesti ei muistu mieleen mitään erityisen negatiivista. Skinejäkin oli, hän toteaa. Oli skinheadejä, mutta niistä ei muodostunut meille ongelmaa, sillä lakkasimme kutsumasta bändejä, jotka houkuttelivat paikalle skinejä - kaikki oikein yksinkertaista. Toisinaan se oli huono juttu musiikin näkökulmasta, sillä on yhtyeitä jotka soittavat loistavasti, mutta heillä on sellainen yleisö,, mutta minulle oli tärkeää säilyttää, suojella klubia. (Yury Ugryumov) Ugryumovin mielestä vastuu skinien torjumisessa on bändeillä itsellään. Skinheadideologiaa sisältäviä sanoituksia on harvoilla bändeillä, mutta ongelma piilee siinä, että skinit pitävät myös tavallisista punk-yhtyeistä. 3. MOLOKO-KLUBI PIETARIN MUSIIKKIKULTTUURISSA Pyysimme haastateltavia antamaan määritelmän Moloko-klubille. Klubin internet-sivujen mukaan kyseessä oli underground musiikkiklubi. Mitä muuta? Tärkeintä on se, että Moloko sijaitsi käytännössä aivan Pietarin keskustassa ja pystyi silti tarjoamaan esiintymisareenan todella vaihtoehtoiselle musiikille, mikä oli siihen aikaan vallankumouksellinen ilmiö. Oli uskomatonta että esimerkiksi Himeran kaltainen yhtye pystyi soittamaan aivan kaupungin ytimessä. (Yury Ugryumov)

Moloko on nyt myös kulttiklubi. Se oli kulttuuriklubi musiikille ja muusikoille. Se ei ole ravintola vaan nimenomaan musiikkiklubi, jollaisia on todella vähän. Ihmiset tulevat musiikin ja tunnelman vuoksi. (Sergei Efremenko) Moloko kuului meidän klubeihin, kuten Ugryumov näkemyksensä esittää. Molokon yleisö tuli klubille usein juuri paikan takia. Klubin ohjelmassa korostui avoin suhtautuminen kaikenlaiseen musiikkiin, lavaa tarjottiin niin kokeileville taideprojekteille kuin punk- ja garagebändeillekin. Yleisö, joka käy meidän klubeilla, sanomme klubi nashi, en puhu siis niistä joihin tuhlataan 1000 dollaria. Meillä tykätään siitä, ettei tarvitse mennä klubiin ja tuhlata. Toisinaan ihmiset eivät tienneet mitä meillä siellä tapahtui, mutta vaikka bändi ei kiinnostanut, he saattoivat istua baarissa ja vaikka bändi ei ollut jonkun mieleen alun perin, se saattoi illan aikana tehdä vaikutuksen. Ihmiset tulivat kiinnostavaan paikkaan. (Yury Ugryumov) Tähän underground-klubiin tultiin usein ilman, että tiedettiin mitään esiintyjästä. Yleisö luotti siihen, että aina oli jotain kiinnostavaa tarjolla. Klubi oli saavuttanut suuren luottamuksen. Ugryumov on vaatimaton eikä halua kehuskella asialla vaan painottaa, että luottamuksen saavuttamisen takana oli todella paljon työtä. 3.1. Aloittelevat bändit Molokossa esiintyi moni bändi joka myöhemmin tuli kuuluisaksi. Kysyimme, onko Moloko tukenut aloittelevia bändejä. Ugryumov selittää ensin, että tuntemattomalle bändille on jo klubille pääseminen tärkeää. Ensimmäisen kerran, kun yhtye saa kontaktin yleisöön tapahtuu jotain huolimatta yleisömäärästä, hän painottaa. Pienissä klubeissa, kuten Molokossa etäisyys esiintyjän ja yleisön välillä on pieni ja silloin esiintyminen on suuri koetus, muistuttaa Ugryumov. Jos yhtye onnistuu tavoittamaan tunnelman, jossa se on yleisön kanssa yhtä, paljon on jo saavutettu. Siinä tilanteessa on yhdentekevää, minkälainen musiikkityyli on kyseessä. On helppoa olla Ugryumovin kanssa samaa mieltä siitä, että Markscheider Kunstin keikka 29.11 Zoccolossa oli oiva esimerkki onnistuneesta yhteydestä esiintyjän ja yleisön kanssa. Koska Markscheider Kunst on sekä Ugryumovin ystäväpiiriin kuuluva yhtye, että eniten Molokossa esiintynyt kokoonpano, emme voineet olla kysymättä, onko bändin suosio ollut Molokon ansiota. En sanoisi, että me juuri autoimme heitä, mutta olimme mukana. Sattumaa. He pitivät meillä soittamisesta, yleisöä riitti ja luulen, että heidän kehitykselleen meistä oli tukea, emme ehkä olleet trampoliini, mutta tuki. (Yury Ugryumov)

Halusimme myös Efremenkon kommentoivan Molokon merkitystä aloittelijoille. Miten bändi pääsee Molokoon soittamaan? Jos se on kiinnostava niin mahdollisuudet päästä esiintymään ovat hyvät. Ei ole kyse kaupallisesta menestymisestä, vaan siitä että esitetään jotain uutta, kiinnostavaa, aloittelevaa, ja tällaisia paikkoja on vähän. (Sergei Efremenko) Kuten jo aiemmin mainitsimme, klubi on avoimesti ottanut vastaan uutta kiinnostavaa musiikkia. Taso ei kuitenkaan aloittelevilla bändeillä ole kovin korkea, mutta olisi toivottavaa, että he osaisivat soittaa. Muusikoille itselleenkin on kuitenkin tärkeää, että kriteereitä esiintyjien valinnassa on, jotta he harjoittelisivat ja pysyisivät kiinnostuneina. Ugryumov pitää kaikista tärkeimpänä, että aloittelevat bändit tekisivät omannäköistä musiikkia, eivätkä kopioisi tyyliä muilta. Hänen mielestään oli kamalaa, kun grungen ollessa suosiossa eräskin yhtye tulivat soittamaan omia kappaleitaan, mutta kuulostivat aivan Nirvanalta. 3.2. Siellä oli aina tusovka 1 Omien kokemuksiemme mukaan Molokossa on aina ollut omanlaisensa erityinen tunnelma, joka välittyi klubilla vieraillessa. Ugryumovin mukaan vaihtoehtoisen musiikin esittäminen loi klubille vapaan, hyväntahtoisen ja demokraattisen tunnelman. Siellä ihmiset tunsivat itsensä mukaviksi. Ugryumovin kanssa keskustellessa voimistuu käsitys siitä, että musiikki on aina ollut tärkein syy Moloko-klubin olemassaoloon. Esiintyjät ovat siis tärkeässä asemassa musiikkiklubin toiminnassa, mutta mistä muusta klubin henki koostuu? Se oli se klubi, jonka arvo oli juuri sen asiakkaissa. Keitä he olivat? Niitä jotka kävivät siellä koko ajan. Riippumatta siitä mitä siellä tapahtui. Siellä oli aina tusovka, se oli hienoa. Muusikoita kävi, ja ei-muusikoita, sellaisia jotka pitivät tunnelmasta ja siitä musiikista jota siellä soitettiin. (Sergei Efremenko) Ugryumov pitää positiivisena sitä, että klubilla kävi paljon muusikoita. Keikoilla oli lipunostaneiden lisäksi aina joukko muusikoita ja klubin ystäviä, jotka pääsivät sisään ilmaiseksi. Molemmat haastateltavista kuvaavat tähän joukkoon kuuluneiden suhdetta toisiinsa läheiseksi, joukkoa voi heidän mukaansa hyvin kutsua perheeksi, joka jakoi saman maailmankatsomuksen sekä asenteen musiikkiin. Pietarin jatkuvasti muuttuvalla klubikartalla Moloko säilytti oman roolinsa hyvin. 1 Tusovka = bileet

Koko ajan ilmestyy uusia klubeja, mutta hyviä vähän. Molokoa voi verrata Telakkaan Tampereella, samantyylinen, myös teatteri. Onhan sellaisia. Moskovassa on myös, vähemmän, mutta on, mutta siellä ei klubi voi tulla toimeen ilman ravintolaa, eli siellä on vähän erilaista. Se että olisi ainutlaatuinen klubitunnelma on hyvin suuri harvinaisuus. Meidän vaikeina aikoina. (Sergei Efremenko) 3.3. Merkitys Moloko-klubi toimi yhtenä keskuksena vaihtoehtoisen Pietarin undergroundmusiikille. Se tarjosi lavalle pääsyn tuhansille esiintyjille. Ugryumov on sitä mieltä, että klubi vaikutti todellakin merkittävästi kaupungin vaihtoehtomusiikin kehitykseen. Musiikkia pitää olla erilaista ja jos soitat kokeilevaa, vaikeaa musiikkia, missä sitä voit muualla esittää? Toki sellaiset bändit laitettiin muina kuin perjantai- ja lauantai-iltoina soittamaan. Olimme valmiita riskeeraamaan. Tai oikeastaan se ei ollut edes riski, sillä meille oli tärkeää että on monenlaista musiikkia. Ja siksi se on loppujen lopuksi hyväksi klubille ja kaupungin musiikkielämälle. Ja kaikille. (Yury Ugryumov) Klubin merkitys sellaisenaan kaupungin kulttuurille on valtava. Jossain vaiheessa se oli ainoa tälläinen klubi elävälle musiikilleja nämä monen bändit jotka ovat nyt aika suosittuja silloin vasta aloittelivat toimimaan ja se oli uutta ja kiinnostavaa, uusi klubi ja uusi teema. (Sergei Efremenko) Ugryumov itsekin hämmästelee sitä, kuinka valtavan esiintyjämäärän Moloko loppujen lopuksi saavutti. Käydessään läpi työnsä tilastollisia tuloksia hän yksinkertaisesti ällistyi siitä, että Molokossa oli esiintynyt yli 1140 yhtyettä. Klubitoiminta oli tehnyt laajasti sosiaalista työtä, mitä Ugryumov pitää tärkeänä. On minulla tyytyväisyyden tunne. Tietysti oli virheitä, mutta niissä olosuhteissa en henkilökohtaisesti olisi voinut tehdä enempää. Onnistuiko - se on muiden päätettävissä. Ehkä lopettajaisten yleisömäärä kertoo jotain onnistumisesta. (Yury Ugryumov) Nykyään tilanne on vain vähän parantunut. On muutamia sellaisia klubeja jollainen Moloko oli ja Zoccolo on nyt. Näiden uusien klubien ja Molokon merkitystä on vaikea verrata, sillä aika on toinen. Silloin kun ei ollut mitään ja ilmestyi Moloko.. Nykyiset klubit ovat vaihtoehto diskoille ja baareille ja ravintoloille, joita on todella paljon. (Sergei Efremenko) Pietarissa todellakin on tällä hetkellä runsaasti klubeja, joiden toiminta perustuu vaihtoehtoisemman musiikin esittämiselle. Molokoon verrattuna useat näistä klubeista ovat kuitenkin tiukemmin profiloituneita sekä suhteellisen lyhytikäisiä. Poikkeuksiakin on, mutta silti koemme Molokon merkityksen olleen Pietarin musiikkielämälle ainutlaatuinen.

4 LOPUKSI Raporttimme on perustunut Molokon olennaiseen rooliin Pietarin musiikkielämässä. Kun Moloko lopetti toimintansa, ihmisillä tuntui olevan odotuksia siitä, että Moloko jatkaa klubina jossain toisessa paikassa. Kuitenkin ihmiset Molokon takana, mukaan lukien Yury Ugryumov, päättivät, että Molokon aika on ohi. Sama porukka, joka oli työskennellyt Molokossa, perusti tänä vuonna klubin Pietarin keskustaan. Ugryumov painottaa, että uusi klubi Zoccolo on eri asia kuin Moloko. Molemmilla on oma historia ja traditiot. Ihmiset, jotka työskentelevät Zoccolossa ovat samoja, osittain Zoccolo on jatkumoa mutta kuitenkin eri asia. (Yury Ugryumov) Olemme tyytyväisiä koko projektiin ja henkilökohtaisesti kenttätyön kohokohta oli juuri Ugryumovin ja Efremenkon kohtaaminen. He vastasivat Molokoon liittyvien kysymysten lisäksi myös muihin meille kiinnostaviin asioihiin ja valottivat yleisemminkin Pietarin rock-kulttuurin pääkohtia ja näkemyksiä musiikkielämän tämän hetkisestä tilasta. Ugryumov visioi: Tällä hetkellä mielestäni venäläisessä musiikissa on menossa tauko, mutta ensi vuonna tai lähivuosina jotain tulee tapahtumaan. Ilmestyy uusia tähtiä, sillä niitä ei ole lähivuosina 2-3 vuoteen ilmestynyt. Tietysti ei-kiinnostavia popprojekteja ilmestyy, mutta se on rahaa. En voi mainita yhtään stadion-bändiä, josta tällä hetkellä tykkään, ikävä kyllä. Mutta jotain tulee tapahtumaan.. Klubibändejä on paljon, mutta haluaisin että ilmestyisi jotain uutta ja tuoretta. (Yury Ugryumov) Teemamme valinnan kannalta oli täydellistä, että Zoccolossa juhlittiin Molokon 10- vuotissyntymäpäiviä 29.11 ja juhlissa esiintyi juuri Markscheider Kunst. Ilta oli mahtava haastatteluineen ja konsertteineen. Ilmapiiri klubilla oli tiivis ja hikinen, ihmisiä oli paikalla laidasta laitaan. Nuorimmille Zoccolo tulee varmasti olemaan heidän oma juttunsa, kun taas vanhemmat kävijät muistelivat vanhoja hyviä aikoja kapinallisessa Molokossa. Vaikka raportti tuli kirjoittaa nopeasti, motivaatio purkaa haastattelut oli sen verran korkealla, että vietimme mielellämme aikaa sen parissa. Työtä käsitellessä tuli kunnolla prosessoitua ja kerrattua kaikkea kokemaamme. Emme saaneet työtämme valmiiksi ajallaan, mutta pidimme tärkeämpänä, että lopputulos on hyvä.

Что потеряли? Mitä menetettiin, kysytään Molokon kotisivuilla 5 LÄHTEET Mini-disc-tallenne Sergey Efremenkon haastattelusta 29.11.2006 Mini-disc-tallenne Yury Yugryumovin haastattelusta 1.12.2006 Havainnointi Markscheider Kunstin esiintymisestä Zoccolo- klubilla 29.11.2006 www.moloko-club.spb.ru