Lausuntopyyntö STM 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Terveydenhuollon palveluntuottajat ry 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Suvi Aherto 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa Matkapuhelin Sähköposti Suvi Aherto Toiminnanjohtaja 050 349 6121 suvi.aherto@terveyspalvelut.fi 4. Lausuntopyynnön käsittelypäivämäärä toimielimessä 5. Toimielimen nimi 6. Onko vastaaja 7. Kunta numero tilastokeskuksen luokituksessa
8. 5 :ssä säädetään palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Säännöksen mukaan palvelut on toteutettava mahdollisuuksien mukaan lähellä asukkaita, mutta palveluja voidaan niiden saatavuuden tai laadun turvaamisen niin edellyttäessä keskittää. Onko linjaus tarkoituksenmukainen? ota kantaa - Linjaus sinänsä on tarkoituksenmukainen, lähipalvelut, kuten perusterveudenhuoltotasoinen lääkäripalvelu on saatava läheltä. Erityisosaamista voidaan keskittää. Perusteluissa kuitenkin todetaan, että "keskittämisellä voidaan varmistaa palvelujen hyvä laatu sekä myös taloudellisesti järkevä ja kustannustehokas toteuttaminen". Näinhän asia ei suoraan ole, vaan em. asioiden varmistaminen edellyttää palvelutuotantotapojen vertailua erityisesti laatua ja kustannustehokkuutta vertaillen. Tällä hetkellä tämä ei toteudu terveydenhuoltojärjestelmässämme riittävällä tavalla. 9. 6 :ssä säädetään palvelujen kielestä. Turvaako lakiehdotus kielellisten oikeuksien toteutumisen riittävän hyvin? ota kantaa 10. Muita huomioita 1 luvun säännöksistä - Koskee sekä 1 lukua, että muitakin lukuja: kyseessä tulisi olla nimenomaan järjestämislain ilman puuttumista tuotantotapoihin. Perusteluissa ja jopa pykälissä esitetään usein ikään kuin esim. pelkästään keskittäminen toisi vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. Todellisuudessa toimiva ja eheä sekä vaikuttava ja kustannustehokas palvelurakenne edellyttää julkiselta sektorilta vastuullisen järjestäjän ja valvojan roolia ja joka tilanteessa todellisuudessa tarkoituksenmukaisimman palvelutuotantotavan valintaa. 11. 7 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueista sekä perustason alueista. Järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä säädetään tarkemmin 11 :ssä. Pääsäännön mukaisesti sosiaali- ja terveysalue vastaa kaikkien palvelujen järjestämisestä. Perustason alueella on kuitenkin rajoitettu palvelujen järjestämisoikeus. Tulisiko kaikkien sosiaalija terveyspalvelujen kuulua vain sosiaali- ja terveysalueen järjestämisvastuulle?
- Hallinnon rakenne on liian monimutkainen ja lisäksi 11 ;ssä esitetään hyvin epätarkoituksenmukaisesti, että tietyissä tilanteissa palveluita voisi tuottaa vain järjestäjä itse. Laissa tulisi keskittyä järjestämisvastuiden määrittelyyn. 12. 8 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueiden sekä perustason alueiden muodostumisen yleisistä edellytyksistä. Ovatko laissa määritellyt sosiaali- ja terveysalueiden yleiset edellytykset riittävän selkeitä? 13. Ovatko laissa määritellyt perustason alueiden yleiset edellytykset riittävän selkeät? 14. 11 :ssä säädetään järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä. Valitkaa seuraavista vastausvaihtoehdoista yksi, joka vastaa parhaiten näkemystänne.
Avoimet vastaukset: Joku muu, mikä - Tällaisena malli on suhteellisen epäselvä, lopputuloksen kannalta jopa kuntamalli olisi todennäköisesti parempi kuin liian epäselvä hallintokokonaisuus. 15. 16 :ssä säädetään erityisvastuualueiden tehtävistä. Tuleeko erityisvastuualueella olla kaikki säännöksessä luetellut tehtävät? ota kantaa 16. Mikäli vastasitte edelliseen kysymykseen Ei, valitkaa seuraavista erityisvastuualueille säädetyistä tehtävistä ne, joita erityisvastuualueilla ei mielestänne tulisi olla. 17. Muita huomioita 2 luvun säännöksistä - 13 vie palvelutuotannon yhteistoiminnan ihan liian pitkälle palvelutuotannon tarkoituksenmukaisuus huomioiden. Erityisosaamista vaativia palveluita on voitava keskittää, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että sote-järjestäjätahoille annetaan "avoin valtakirja" ostaa toisiltaan palveluita, koska se kannustaa erittäin epätarkoituksenmukaiseen kilpavarusteluun ja aiheuttaa insentiivin selkeään ylikapasiteettiin julkisen sektorin sisällä. Tätä oli tarkoitus sääntelyllä välttää, nyt ongelmaa ollaan moninkertaistamassa. Paitsi että pykälä on veronmaksajien näkökulmasta erittäin kallis, se ei todennäköisesti täytä EU-sääntelyn vaatimuksia. Pykälästä tulee luopua tai vähintään on syytä muotoilla uudelleen siitä näkökulmasta, että palvelutuotannossa valitaan aina tarkoituksenmukaisin tuotantotapa. 18. 17 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen hallinnosta. Pääsääntöisesti alueiden hallinto järjestetään vastuukuntamallilla, joka poikkeaa nykyisin käytössä olevasta vastuukuntamallista. Onko järjestämislain mukainen vastuukuntamalli selkeä?
19. 18 :ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon oikeudellisesta ja taloudellisesta vastuusta. Onko sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen oikeudellinen vastuutaho säännösten perusteella selkeä? 20. 19 :ssä säädetään edellytyksistä, joiden toteutuessa sosiaali- ja terveysalueeseen kuuluvat kunnat voivat päättää alueen hallinnoimisesta kuntayhtymämallilla. Yksi edellytyksistä on, että kuntayhtymää kannattaa vähintään puolet alueen kunnista, joiden asukasluku on vähintään 2/3 alueen yhteenlasketusta asukasluvusta. Ovatko nämä suhdeluvut oikeita? 21. Pitäisikö sote-alueeseen kuuluvilla kunnilla olla esitettyä vapaampi mahdollisuus sopia, hallinnoidaanko aluetta vastuukuntamallilla vai kuntayhtymämallilla? 22. 21 :ssä säädetään vastuukuntamallin yhteistoimintasopimuksesta. Edustajainkokous hyväksyy yhteistoimintasopimuksen. Kuinka yhteistoimintasopimuksesta tulisi päättää? 23. 22 :ssä säädetään vastuukunnan yhteisestä toimielimestä. Kaikista kunnista ei välttämättä ole edustajaa toimielimessä. Onko tarkoituksenmukaista, että lain mukaan kaikilla kunnilla ei tarvitse olla edustajaa toimielimessä?
24. 23 :ssä säädetään vastuukuntamallin toimielimen tehtävistä. Ovatko ne hyväksyttäviä? 25. Onko hyväksyttävää, että vastuukuntamallissa toimielimen tilinpäätös tulee hyväksyä edustajainkokouksessa? 26. 31 40 :ssä säädetään erityisvastuualueiden hallinnosta. Onko esitetty erityisvastuualueen hallinnon järjestäminen mielestänne tarkoituksenmukainen? 27. 34 :ssä säädetään erityisvastuualueen hallituksen kokoonpanosta. Onko hallituksen kokoonpano tarkoituksenmukainen? 28. 39 :ssä säädetään erityisvastuualueen päätösvallasta. Onko hyväksyttävää, että erityisvastuualueilla on suoraa päätösvaltaa sote- ja perustason alueiden päätösvaltaan kuuluvissa asioissa? 29. Muita huomioita 3 luvun säännöksistä - Hallintopykälät eivät ole erityisen selkeitä, mikä voisi olla järjestelmän näkökulmasta eduksi. Johtavana periaatteena pitäisi olla selkeä järjestämisvastuu erotuksena tuotantovastuusta. Esitetty malli ei valitettavasti tue tuota periaatetta, vaan jättää paljon avoimia kysymyksiä mm. infrastruktuurin hallinnoinnista että eri hallintotasojen roolista. Mikäli järjestäjätaholla on vastuu myös oman alueensa tuotantokapasiteetista, johtaa se epätarkoituksenmukaiseen tilanteeseen, jossa järjestäjältä puuttuvat sekä mahdollisuudet että kannusteet tehdä vaikuttavaa, kustannustehokasta ja asiakaslähtöistä palvelutuotantoa. 30. Huomioita 4 luvun säännöksistä - Luvussa esitetään useita yhteistyöryhmiä ohjaukseen, suunnitteluun ja kehittämiseen liittyen. Silloin kun tarkoitus on ohjata kokonaisuutta, tarkoituksenmukaista olisi, että mukana on koko palvelujärjestelmän edustus, eli myös yksityinen palvelutuotanto olisi mukana eikä ainoastaan julkisen sektorin palveluntuottajat. 31. 47 :ssä säädetään perustason alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko perustason alueen rahoitusperiaate selkeä?
32. 48 :ssä säädetään sote-alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Sote-alueen rahoitus koostuu sekä alueen kuntien että sote-alueeseen mahdollisesti kuuluvien perustason alueiden maksuosuuksista. Onko sote-alueen rahoitus selkeä? 33. 49 :ssä säädetään erityisvastuualueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko ervan rahoitus selkeä? 34. 50 :ssä säädetään alijäämän kattamisvelvollisuudesta perustason alueella, sote-alueella ja erityisvastuualueella. Onko säännös hyväksyttävä?
ota kantaa - Koko julkisen talouden tasapainoon sekä järjestäjän ja tuottajan roolien eriyttämiseen liittyen olisi perusteltua säännellä alijäämäesto. Järjestäjätaho ei voisi subventoida tuotantoyksiköitään epätarkoituksenmukaisesti esimerkiksi tilanteessa, jossa tuotantokustannukset on merkittävästi alibudjetoitu. Tällä hetkellä alibudjetointi on useilla alueilla enemmän sääntö kuin poikkeus. Budjeteissa olisi kuitenkin pyrittävä pysymään ja palvelutuotannossa tulisi kaikkien toimijoiden toimia samoilla ehdoilla. 35. Muita huomioita luvun 5 säännöksistä - Koulutuskorvauksista on todettava, että koulutuksen työnantajarajauksia eivät tällä hetkellä ohjaa selkeät laatukriteerit, vaikka se olisi paitsi koulutuksen laadun, myös palveluntuottajien tasavertaisen kohtelun näkökulmasta perusteltua. EVO-korvauksen maksaminen kunnalle 9 kuukauden pituisesta terveyskeskusjaksosta on tässä edelleen sidottu ohjaajan virkasuhteisuuteen. Siten kunta ei ole oikeutettu EVO-korvaukseen, vaikka ulkoistetulla terveysasemalla koulutettaisiin erikoistuvia lääkäreitä hyvinkin pätevästi ja laadukkaasti. Säännös suosii julkisia palveluntuottajia, ilmeisesti mukaanlukien julkisomisteiset yhtiöt. Säännös haittaa myös palvelutuotantotapojen neutraalia vertailua kunnissa. Muita kuin kunnallisia palveluntuottajia, joille koulutuskorvausta on mahdollista maksaa, on edelleen varsin vähän. Pidämme sinänsä perusteltuna, että muitakin palveluntuottajia on, mutta useampi terveydenhuollon yksityinenkin toimintayksikkö aivan varmasti täyttäisi laatukriteerit, kun mahdollisuus tähän annettaisiin. Rajaus on siis selvästi liian kapea. Asiaan on mahdollista puuttua toki myöhemminkin, kun erikoislääkärikoulutustyöryhmä on luovuttanut raporttinsa ja valmistelu etenee niiltäkin osin, mutta koulutuksen laatukysymykset olisi syytä huomioida myös jo tässä vaiheessa. 36. Huomioita 6 luvun säännöksistä - Valvonnassa on merkittäviä eroavaisuuksia yksityisen ja julkisen sektorin palvelutuotannon välillä. Valvonta tulisi yhtenäistää ja kaikkia palveluntuottajia on kohdeltava tasavertaisesti. Tämä on huomioitava joko järjestämislaissa tai laissa yksityisestä terveydenhuollosta (sosiaalihuollosta). 37. 70 :ssä säädetään henkilön hoidon järjestämisestä hänen muuttaessa uuteen kotikuntaan. Nykyään kotikunnan muuttuessa perhehoidon, laitoshoidon ja asumispalvelujen rahoitusvastuu säilyy entisellä kotikunnalla. Ehdotuksen mukaan järjestämisvastuun siirtyessä myös rahoitusvastuu siirtyy uudelle kotikunnalle. Onko esityksen mukainen rahoitusvastuun siirtyminen kotikunnan muuttuessa hyväksyttävää?
ota kantaa 38. 73 :ssä säädetään asiakas- ja potilastietojen rekisterinpidosta. Pidättekö hyväksyttävänä, että rekisterinpito määrätään sosiaali- ja terveysalueen vastuukunnan tehtäväksi myös perustason asiakas- ja potilastietojen osalta? ota kantaa 39. Muita huomioita 7 luvun säännöksistä 40. Voimaanpanolain 3 ja 4 :ssä säädetään sote-alueen ja perustason alueen muodostamisesta. Onko väestökriteerien sitominen vuoden 2013 loppuun hyväksyttävää? ota kantaa 41. Onko alueista päättämisen aikataulu sopiva?
ota kantaa 42. 5 :ssä säädetään Uudenmaan sosiaali- ja terveysalueesta. Onko säännös mielestänne hyväksyttävä? ota kantaa 43. 13 :ssä säädetään perustason alueen oikeudesta järjestää erikoissairaanhoidon palveluja. Onko säännöksen mukainen lupamenettely tarkoituksenmukainen? 44. 14 :ssä säädetään henkilöstön asemasta. Ehdotukseen ei sisälly henkilöstön osalta määräaikaista siirtymäsuojaa. Onko henkilöstön asemasta säädetty asianmukaisesti?
Avoimet vastaukset: Kyllä 45. 15 :ssä on säädetty omaisuusjärjestelyistä. Onko linjaus hyväksyttävä? ota kantaa - Olisi järkevää pohtia, tulisiko infrastruktuuri eriyttää palvelutuotannosta esimerkiksi yhtiöittämällä kiinteistötoiminta omaksi toiminnakseen. Näin voitaisiin välttää kilpavarustelua alueilla ja eri kiinteistöjen peruskorjaus- ym. kustannukset saataisiin kohdennettua oikeudenmukaisemmin kiinteistöjen käyttäjille. 46. Millaista muutostukea toivoisitte valtioneuvoston kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen tarjoavan? - Järjestäjän vastuun selkeyttäminen suhteessa palvelutuotantoon on mielestämme erityisen keskeistä. Järjestäjän vastuulla on toteuttaa palvelut laadukkaasti, kustannustehokkaasti ja kunnioittaen asiakkaan oikeutta hyvään palveluun. Tämä edellyttää tietoisuutta oman tuotannon laadusta ja kustannuksista sekä avointa ja läpinäkyvää päätöksentekomenettelyä sekä vertailua eri palvelutuotantotapojen välillä. Tietoisuutta tästä olisi syytä edelleen lisätä, muuten vaikuttavuus, kustannustehokkuus, toimivuus, eheys ja saatavuus jäävät haaveiksi. 47. Muut kommentit hallituksen esityksestä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä - Lainsäädännön jatkovalmistelussa tulee nykyistä paremmin arvioida palvelurakenneuudistuksen todelliset vaikutukset: mitä vaikutuksia uudistuksella on palvelujen käyttäjille ja mitkä ovat sen todelliset kustannusvaikutukset. Tällä hetkellä painopiste on väärä palvelun käyttäjän ja veronmaksajan näkökulmasta. Vaarana on kustannusten karkaaminen käsistä ja palvelun heikkeneminen, koska tuottajakenttää pyritään rajaamaan epätarkoituksenmukaisesti (erityisesti pykälät 11,13 ja 54) ja raha voi kadota hallintorakenteisiin, elleivät vastuut ole selkeitä. On tärkeää määritellä julkisen sektorin järjestämisvastuu ja eriyttää se palvelutuotannosta. Tämän tueksi julkisen sektorin tuotantoyksiköiden tietoutta omasta palvelutuotannosta ja sen todellisesta laadusta sekä kustannuksista pitää kehittää.