Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 01/2016, 25.01.2016 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Kiitos joulupakettirahasta Kiitos lahjoistanne, joilla voimme tukea Inkerin useamman seurakunnan joulunviettoa ja seurakuntalaisille jaettavia paketteja. Vuoden ensimmäisen jumalanpalveluksen jälkeen eräs Puškinin seurakuntalainen tuli kysymään: Voitko sinä mennä käymään Ninalla, kun hän ei enää pääse kirkkoon? Kävin katsomassa häntä Vennään jouluna eli 7.1. ja kun seuraavan kerran olin Puškinin kirkossa, hänen lapsenlapsensa tuli kertomaan, kuinka iloinen mummo oli ollut, kun pastori oli käynyt. 2. Mummojen maa Venäjällä miesten keskimääräinen eliniänodote on 65 vuotta. Naiset elävät pitempään, keskimäärin 71 vuotta. Eläkeiät ovat: naisilla 55 ja miehillä 60 vuotta. Kymmenkunta vuotta sitten miesten eliniänodote oli 58 vuotta eli keskimäärin he kuolivat ennen kuin ehtivät eläkkeelle. Vaikka ero miesten ja naisten välillä on viime vuosina supistunut huomattavasti, edelleen Venäjällä on naisia paljon enemmän kuin miehiä: sataa naista kohden 87 miestä ja yli 65-vuotiaista miehiä on vain 30 prosenttia. 3. Koolla on väliä Ostin supermarketista 5 litran kanisterin saippuaa. Maksoi vajaat 2 euroa. Vieressä olisi suunnilleen samalla hinnalla ollut tarjolla merkkituotteita: 250 millilitraa. Nimi ja kaunis pakkaus näyttävät olevan todella kalliita! Oli jo kolmas kanisteri, jonka ostin vielä ei ole nahka kesinyt. 4. Erikoinen jumalanpalvelus Olin kovien pakkasten aikaan käymässä Narvassa pitämässä jumalanpalvelusta. Isossa kirkossa ei ole lämmitystä maksut maksamatta ja pikkukirkon lämmityskattila on rikki. Sisällä kirkossa oli +1. Vladimir Batuhtin oli kuin Michelin-ukko, kun laittoi alban päällystakin päälle. Onneksi mummot olivat lämpimästi pukeutuneita, mutta osa oli jäänyt kotiin. Jatkossa jumalanpalvelukset voidaan pitää Inkerin liiton uusissa tiloissa, joissa ei tarvitse palella. 5. Toinen säästövihje Totesin Narvan-reissulla, että suomalaiset hiihtohansikkaani ovat aivan liian kylmät. Kävin paikallisessa kaupassa ostamassa Tamrexin virolainen työvaatteita valmistava firma työkäsineet. Lämpimät ja ihan kelvollisen näköiset. Ja maksoivat alle 3 euroa. Suomalaiset maksoivat 6 kertaa enemmän. Nyt ei käsiä palele. 6. Rinnakkaispassin voi saada Minulla on ollut jo noin 15 vuotta kaksi passia. Nyt Venäjäkin myöntää kaksi passia niille, joiden pitää hakea usein viisumia. Perusteluissa puhutaan säännöllisistä matkoista ulkomaille. Matkailu on viime aikoina vähentynyt, mutta aikanaan se taas yleistyy. 7. Orvot vähenevät Vuonna 2012 Venäjällä oli virallisen tilaston mukaan 119000 orpoa, viime vuoden lopulla enää 73000. Ikävä kyllä moni adoptoitu lapsi palautetaan lastenkotiin. Tällaisia tapauksia oli vuonna 2012 yli 5000. On selvää, että sellainen on lapselle hyvin raskasta. Ulkomaille adoptointi on nykyään harvinaista. Varsinkin vammaiset lapset saivat usein adoption vain ulkomaille, mutta kiristyneet poliittiset suhteet länteen ovat vähentäneet adoptointeja länsimaihin. Itse asiassa monet lastenkotien lapset eivät ole orpoja, vaan heidän vanhempansa ovat kykenemättömiä hoitamaan lasta syynä usein alkoholismi tai huumeiden käyttö.
8. Autokauppa hiipuu, osa 2 Viime vuonna Venäjällä myytiin 1600000 autoa eli 35.7 % vähemmän kuin vuonna 2014. Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, miksi myyntiennustuksissa ei oteta huomioon sitä, että nyt Venäjällä on paljon vähän käytettyjä länsiautoja myynnissä. Tuntuu kuin tilastonikkarien mielestä ne katoaisivat johonkin lähiavaruuteen. Suomessa myydään käytettyjä autoja vuodessa noin 5 kertaa enemmän kuin uusia autoja. Jos Venäjällä suhde olisi sama, käytettyjä autoja myytäisiin noin 8 miljoonaa vuodessa. 9. Pipokausi alkoi Tammikuun pakkaset toivat Tuutarissa ongelmia. Kirkon vesijohdot jäätyivät onneksi osa johdoista pysyi sulana ja vessat toimivat. Mutta keittiöön ei tullut neljään päivään vettä ja kun boileri on siellä, ei ollut lainkaan kuumaa vettä. Kun lämmitämme vain niitä tiloja, joissa asutaan, osa huoneista oli tosi kylmiä. Yläkerran lämmittämättömässä huoneessa oli yksi aamu +5. Ja kirkkosalissakin oli pahimmillaan vain +6. Niinpä iltaisin kuljeskelen kirkolla sisälläkin pipo päässä. Rajalla sattuu ja tapahtuu, osa 2 Viime kerralla Venäjän tullissa oli kovin erilainen käytös mennessä ja tullessa. Menin Venäjälle illalla jota en yleensä tee, vaan menen yöllä, jolloin saan seuraavan päivän leiman eli säästän yhden viisumipäivän. Raja oli melkein tyhjä, vain muutama suomalainen auto jonossa. Tullimiehellä oli vain yksi kysymys: Koska tulee kevät? pakkasta oli parikymmentä astetta. Ehdotin, että ensimmäinen huhtikuuta. Leima paperiin ja Hyvää matkaa! Suomeen palatessa venäläinen tullimies halusi nähdä vararenkaan jota autossani ei normaalisti edes ole vaan se pitää erikseen tilata. Ongelma on se, että vararengas on kahden kannen alla ja jouduin ensin tyhjentämään koko takakontin ja sitten vielä ensimmäisen kannen alla olevat työkalut ym. autotarvikkeet. Ehkä tullimies oli juuri äskettäin huomannut, että autossani on tavallaan kolme tavaratilaa ja halusi näyttää tietämystään. Kun kaikki oli kunnossa, matka jatkui, kun olin saanut tavarat takaisin kyytiin. Voi sanoa, että venäläiset tullimiehet ja naiset ovat pääsääntöisesti mukavia eivätkä turhan päiten simputa. Oletteko te ihan hulluja? Kölnin ja Helsingin Senaatintorin uudenvuoden tapahtumat ovat herättäneet kysymyksiä myös Venäjällä. Useampikin seurakuntalainen on kysynyt minulta: Oletteko te suomalaiset ja saksalaiset ihan hulluja, kun maksatte tuollaisten rikollisten elämisen omassa maassanne? Pakko on ollut myöntää, että ihan hulluahan se on. Käydessäni Suomessa tammikuussa kuulin radiosta, kuinka joku maahanmuutto- ja kotoutumisekspertti selitti, että meidän pitää ymmärtää, että nämä pakolaiset tulevat erilaisesta kulttuurista. Minulle jäi tuntu, että hän suorastaan syyllisti ahdistelun kohteeksi joutuneita naisia mitäs menitte niin kevyesti pukeutuneina. Joku voisi käydä kertomassa tuolle sosiaalitädille, että hän voisi käydä kokeilemassa, mitä tapahtuu, jos joku mies edes koskee naiseen Riadissa, Bagdadissa, Kabulissa tai Teheranissa. Mies voisi olla pian kättä tai henkeä vailla Kyse ei ole mistään erilaisesta kulttuurista vaan rikollisuudesta. En ymmärrä, kuka kaipaa tällaista monikulttuurisuutta? Helsingin Sanomissa oli juttu, että Saksan liittokansleri Angela Merkel oli sanonut, että Kölnin seksuaalirikoksiin syyllistyneet pakolaiset SAATETAAN karkottaa.
Englannissa paljastui muutama vuosi sitten todella kauhea tapaus. Yhdessä kaupungissa pakistanilaiset rikollisliigat olivat parikymmentä vuotta ahdistelleet naisia itse asiassa melkoinen osa heistä oli vielä tyttöjä. Osasta oli tehty seksiorjia. Uhreja oli yli tuhat. Mutta poliisi ei puuttunut asiaan, koska pelkäsi, että sitä syytetään rasismista, koska rikolliset olivat maahanmuuttajia, pakistanilaisia. Sanansaattajan numerossa 1/2016 oli Iranista tulleen Cyrus Jebreilin haastattelu kannattaa lukea. Hänen loppupäätelmäänsä on helppo yhtyä: tätä ongelmaa ei ratkaista Euroopassa, vaan siellä, mistä pakolaiset tulevat. Kuulin, että Viron osuus EU:n kiintiöpakolaisista on 120 henkeä. Toistaiseksi yksikään pakolainen ei ole halunnut tulla Viroon. Jos olisi todellinen hätä, minusta Viro ei ole mitenkään paha paikka asua. Yhdysvaltoihin tulee eniten väkeä muista maista. Mutta asiaan liittyy erikoinen yksityiskohta: maahan tulleista meksikolaisista on isompi osa töissä kuin kantaväestöstä. Kakkosena pakolaisten vastaanottamisessa on viime aikoina ollut Venäjä Ukrainasta on tullut paljon väkeä. Myös etelästä eli Kaukasukselta tulee paljon väkeä. Mutta he tulevat töihin, eivät nostamaan sosiaalietuuksia. Hauskan esimerkin tästä kertoi Tuutarin seurakunnan jäsen, joka johtaa lähellä olevaa lastentarhaa. Hän oli yrittänyt saada traktorin siivoamaan lastentarhan pihaa lumesta. Firman johtaja sanoi: Minulla ei ole nyt traktoria, mutta voin lähettää kolme uzbekkia! Siirtotyölaiset tekevät huonosti palkattuja töitä. Aikanaan Moskovan katujen siisteydestä vastannut kaupungin johtaja sanoi: Ilman siirtolaisia me emme selviäisi! Suomessa siirtolaisia ei voi laittaa lumitöihin, kun heiltä puuttuu tarvittava koulutus. Kaipa meidän on todettava, että hullujahan me olemme. Mieluummin tulen leimatuksi rasistiksi kuin idiootiksi. Minusta kysymys on myös siitä, että regimenttioppi on unohtunut. Yhteiskunta toimii lain pohjalta, kirkko ja me kristityt evankeliumin pohjalta. Silmiä avaava kirja Ostin antikvariaatista Arvo Poika Tuomisen kirjan Kremlin kellot. Muistelmia vuosilta 1933-1939. Tammi julkaisi kirjan vuonna 1956 vähän aikaisemmin Hruštšov oli paljastanut Stalinin hirmuhallinnon. Mutta silti jäin ihmettelemään, että kirja oli uskallettu kustantaa. Kirjani oli jo 6. painos, vuodelta 1957 ja silloin sitä oli painettu jo 76000 kappaletta. Kirjassa kerrotaan koruttomasti, mitä yksi Suomen sotienvälisen ajan korkein kommunisti näki Neuvostoliitossa. Lopulta hän sai tarpeekseen, pyysi siirron Moskovasta Tukholmaan ja loikkasi sieltä Suomeen. En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka eivät voi(neet) uskoa kommunismin pahoihin puoliin. Vähän aikaa sitten tehdyssä mielipidetutkimuksessa 49 % venäläisistä oli sitä mieltä, että Stalinin vainot olivat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä, kun maa piti teollistaa nopeasti. Prosenttiluku on ollut viime aikoina kovassa nousussa. Venäläinen kansallistunto, suorastaan kansallisylpeys, on kovassa nousussa. Vuonna 2013 29 % venäläisistä oli erittäin myönteinen kuva maastaan, vuonna 2014 sellainen oli 51 %:lla ja vuonna 2015 63 %:lla. 69 % venäläistä pitää Neuvostoliiton hajoamista huonona asiana. Näihin kyselyihin tulee kuitenkin suhtautua varauksella. Yhdessä tutkimuksessa 70 % vastaajista luotti presidentti Putinin talouspolitiikkaan ja 73 % vastaajista oli tyytymättömiä maansa talouteen. Päästään siis yli sadan prosentin kuin aikanaan Neuvostoliiton vaalien äänestysprosenteissa Eläkeläisprotesteja Mm. Sotšissa on ollut eläkeläisten mielenosoituksia he ovat tukkineet katuja. Syy on ollut laskenut elintaso. Venäjällä on noin 40 miljoonaa eläkeläistä joista tosin melkoinen osa käy töissä, koska eläkkeellä ei yleensä tule toimeen. He ovat suurin äänestäjäryhmä, siksi heidän etujaan ei ole kovin helposti leikattu.
Mutta nyt valtion kassa uhkaa tyhjentyä. Tänä vuonna eläkkeitä nostetaan vain 4 %, vaikka inflaatio oli vuonna 2015 noin 15 % ja ruoan inflaatio vielä enemmän. Lisäksi erilaisia eläkeläisten etuja on karsittu esimerkiksi bussilippujen alennuksia on pienennetty. Kun kuuntelee seurakuntalaisten kertomuksia, huomaa, että moni alkaa olla huolissaan, kuinka tulee toimeen. Venäjällä oli reilu 10 vuoden kultainen kausi: jos vuoden 2000 elintasoa merkitään sadalla, vuonna 2013 elintaso oli 340, mutta siitä on laskeuduttu parissa vuodessa reilut 10 % eli nyt ollaan noin 300:ssa. Olen usein sanonut, että jos ihmisellä ei ole jotain koskaan ollut, ei hän sitä usein kovasti kaipaakaan. Mutta jos joutuu luopumaan jostain, se on paljon vaikeampaa. Kun saan palkan euroissa, minulla menee hyvin: kaupassa hinnat ovat laskeneet paljon kun miettii, mitä ne ovat euroissa. Ruplissa palkkansa tai eläkkeensä saavan tilanne on aivan toinen. Mistäs minun pitikään kirjoittaa??? Muisti pätkii Olin tammikuun ensimmäisenä maanantaina menossa kyläkierrokselle. Mutta seurapaikan talon ovi oli lukossa. Mietin, olenkohan väärällä kylällä. Katsoin kalenteria ja totesin, että todentotta, minunhan pitäisi mennä toiseen kyllä. Soitin matkalta ja sanoin, että tulen vähän myöhässä. Eihän sinun tänään pitänyt tulla. Vasta viikon päästä! Pysäytin auton ja kaivoin kalenterin uudestaan esiin. Todellakin, olin katsonut tammikuun toista maanantaita. Eli minun piti mennä kolmanteen kylään. Puolustuksekseni voin sanoa, että en ollut ehtinyt siirtää tietoja vuoden 2016 kalenteriin ja edellisen vuoden kalenterissa tammikuu oli vain yksi sivu. Oikeassa kylässä oli kahdet seurat. Kävin sanomassa ensimmäisessä paikassa, että tulenkin vasta kello 14, kun toisessa paikassa minua jo odotetaan. Ei se mitään, odotamme! Toinen syy järjestyksen vaihtoon oli se, että ensimmäisessä seurapaikassa syödään, toisessa ei. Niinpä kävin paikat päinvastaisessa järjestyksessä. Kun toisetkin seurat olivat ohi ja syötykin oli, talossa ollut sukulaismies oli Venäjän pitkä vapaa vuoden alussa halusi, että katsomme DVD:ltä ohjelman Inkerin historiasta. Olin nähnyt tuon ohjelman aikaisemmin venäjäksi, mutta nyt oli versio, jossa oli suomenkielinen käännös. Jos seurat olisivat olleet oikeassa järjestyksessä, en olisi voinut katsoa tuota televisio-ohjelmaa olisi pitänyt lähteä jo seuraavaan seurapaikkaan. Näin kuinka ylpeitä he olivat, että olivat saaneet Suomesta tuon DVD-levyn. Jumala voi käyttää huonoa muistiammekin hyväkseen. Mutta muutenkin olen huomannut, että muistini ei ole entisellään. Mitään suuria unohduksia ei vielä ole tapahtunut, mutta usein on tuntu, että jotain unohtui. Vanhuus tulloo vaivoin kans, sannoo inkeriläinen. Tilastojen kertomaa Käytän Sleyn vanhaa matkalaskukaavaketta, koska siitä on helppo laskea, kuinka paljon erilaisia tilaisuuksia kuukaudessa on ollut. Viime vuonna vain iltatilaisuuksia oli edellistä vuotta enemmän. Jumalanpalveluksia oli 79, vuonna 2014 85 ja 2013 82 Kotikäyntejä oli 327, vuonna 2014 427, vuonna 2013 386 Seuroja kylillä oli 25, yhdellä kylällä aloitettiin taas seurat, niinpä niitä oli hieman enemmän kuin aikaisemmin. Kotikäyntien väheneminen johtui useastakin syystä: 1. Pidin parikymmentä vapaapäivää enemmän kuin edellisenä vuonna tosin vieläkään en päässyt normiin eli vapaapäiviä oli keskimäärin kaksi viikossa; lomat mukaan laskien. 2. Hatsinassa seurakunnan diakoniatyöntekijä sairastui ja sen takia käynneissä oli pieni tauko. 3. Joitakin mummoja kuoli vuoden mittaan eikä uusia tullut kuin muutama. 4. Hatsinassa yksi mummo muutti sukulaisten luo ja käy nyt kyseisen kylän seuroissa.
Toki on selvää, että kyläkäynnit ajan mittaan vähenevät. Vanhukset kuolevat ja moni kylä tyhjenee seurakuntalaisista. Mutta ihmeen sitkeitä inkeriläiset ovat; Hatsinan vanhin seurakuntalainen täytti keväällä sata vuotta ja yli 90-vuotiaita on useita. Puškinissa olen pyrkinyt käymään seurakuntalaisten luona kerran kuussa. Hatsinassa käydään noin kerran kahdessa kuukaudessa. Skuoritsassa käynnit ovat ikävä kyllä välillä vain kerran-kaksi vuodessa. Puškinin kirkkoherra muutti viime keväänä Suomeen ja vuodenvaihteessa irtisanoutui. Voi olla, että uusi kirkkoherra pyytää minua aiempaa useammin jumalanpalvelusta toimittamaan. Kirkkoherran valinta lienee tammikuun lopulla olevassa kirkkohallituksen kokouksessa. Parissa muussakin seurakunnassa olisi tarvetta kyläkäynteihin, mutta en ole halunnut laajentaa kinkeripiiriä muutama käynti vuodessa ei ole kovin järkevää. Ikävä kyllä paikalliset pastorit eivät halua kylillä juurikaan käydä vaikka joillekin suomalaiset ovat jopa ostaneet auton sitä varten. Nykyinen kauteni loppuu elokuun lopussa. Tiedän, että jos jään pois, kukaan ei tule kylillä käymään. Mutta olisiko jo aika seitsemäntoista vuoden jälkeen vaihtaa työtä? Pietarin vettä voi juoda Pietarin vesilaitos julisti jokin aika sitten, että nyt Pietarin vesijohtovettä voi huoletta juoda. Varmaan on niin, että lähtiessään vesi on juomakelpoista, mutta Pietarin vesijohdot ovat siinä kunnossa, että perille tullessa se ei useinkaan ole kovin puhdasta. Alla suodattimet muutama vuosi sitten valmistuneesta talosta. Niitä on käytetty vuosi. Ostin Puškinin kirkolle uuden suodattimen, jonka suodatinpatruunat on helppo vaihtaa. Vladimir Batuhtin epäili, että vanhan suodattimia ei ole vaihdettu sen jälkeen, kun lähdin pois kirkkoherranvirasta eli 2001 kesällä. Todella epäonnistunut ajankohta Arvo Survo tuo minulle silloin tällöin Lappeenrannasta kirjastosta poistettuja kirjoja monessa
kirjastossa niitä myydään euron kappale; itsekin ostin kerran kassillisen Lohtajan kirjastosta. Kirjastonhoitajalle oli tullut todellinen epäonnen potku. Hän oli poistanut Svetlana Aleksijevitsin kirjan Tšernobylistä nousee rukous alkuperäinen venäjänkielinen vuodelta 1997 ja suomalainen käännös vuodelta 2000 juuri ennen kuin kirjailija sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. On ollut varmaan mukava sanoa kyselijöille, että olihan se kirja meillä, mutta pari viikkoa sitten poistimme sen. Kirja ei ole ihmeellistä kirjallisuutta ilmeisesti palkinto saatiin aiheensa ja Ukrainan takia Tšernobylhan on Ukrainassa. Aika uskomattomia elämänkohtaloita kirjassa on kerrottu. Kun väki oli evakuoitu saastuneelta alueelta, osa heistä palasi metsiä myöten ja keräsi sieniä joihin radioaktiivisuus erityisesti kertyy. Ei uskottu, että voisi olla jotakin vaaraa, kun silmä ei nähnyt mitään erikoista. Kirja kannattaa lukea varmaan siitä on otettu uusi painos se avaa venäläisen avaran sielun kuvaa moneltakin taholta. Ensimmäinen vanha kirkko takaisin käyttöön Inkerin historiaa, osa 6 Neuvostoliitossa alkoi 1986 perestroikaksi (=uudelleenrakennus) nimitetty politiikka, jonka tarkoitus oli uudistaa Neuvostoliittoa, mutta joka lopulta johti Neuvostoliiton hajoamiseen. Potilas oli päässyt liian huonoon kuntoon pysähtyneisyyden aikana, sitä ei enää voitu pelastaa. Yhtenä tekijänä kirkollisen tilanteen muuttumiselle oli vuonna 1988 pidetyt Venäjän ortodoksikirkon tuhatvuotisjuhlat. Samoihin aikoihin Arvo Survo aloitti Puškinissa venäjänkielisen toiminnan. Aluksi kokoontumiset olivat torstaina. Pian torstaitoiminnan lisäksi uskallettiin aloittaa myös sunnuntaisin venäjänkieliset jumalanpalvelukset kello 14.00. Sinänsä saksaa taitamaton Arvo aloitti myös saksankielellä pidettävät jumalanpalvelukset; olihan minulla saksankielinen jumalanpalvelusten kirja Näky Inkerin kirkon noususta alkoi kirkastua. Yhtenä airuena oli laulu Nouse oi kadonnut Inkeri kirkkosi raunioista. Inkerin trubaduuripappi esitti sen ensimmäisen kerran Puškinin kirkon parvekkeelta helluntaina 1987. Erikoisen sysäyksen nousu sai rikollisilta! Eräänä yönä joku yritti varastaa Arvon Ladaan Suomesta tuodut talvirenkaat. Auton hälytin kuitenkin keskeytti varkaan työt. Tylyn herätyksen jälkeen en saanut enää unta. Keitin vahvat tsaijut ja päätin lähteä seuraavana päivänä keräämään nimiä Kupanitsan kirkon takaisin saamiseksi! Toimin lähinnä autonkuljettajana. Äitini ja Aino Saksa keräsivät nimikirjoituksia. En halunnut, että asia leimataan minun projektikseni, vaan että se nähtäisiin aidosti kansan haluna saada kirkko takaisin! Ennen lähtöä Korkan kylässä rukoiltiin ja laulettiin virsi On riemu, kun saan tulla, sun Herra temppeliis. Kolmessa päivässä nimikirjoituksia kertyi yli sata. Sitten listat laitettiin kiertämään kylissä ja kahdessa viikossa niihin kertyi yli neljäsataa nimeä, joukossa paljon venäläisiäkin allekirjoittajia. Mutta jotkut inkeriläiset eivät uskaltaneet allekirjoittaa! toteaa silloinen kuski. Ortodoksikirkon juhlavuonna 1988 Kupanitsan kirkko palautettiin seurakunnalle. Ensimmäisenä adventtina saatiin pitää ensimmäinen messu korjaamattomassa kirkossa, jossa sisällä oli kymmenen astetta pakkasta ja linnut lentelivät kirkkoon katon rei istä. Avustajana ehtoollisella oli Eino Kurki. Penkkeinä olivat taas tiiliskivien päälle asetetut lankut. Kun kirkossa oli niin kylmä, aloimme pitää kesken jumalanpalvelusten taukoa, jonka aikana tarjoiltiin teetä ja voileipiä. Sitten rakensimme kirkon sivulaivaan pienemmän huoneen, jota pystyimme lämmittämään, mutta vain noin +5 asteeseen. Talvellakin kirkossa kävi 40-50 henkeä, mutta kun säät lämpenivät ja tieto avatusta kirkosta levisi, jumalanpalveluksiin saattoi osallistua jopa parisataa henkeä.
Kupanitsan jälkeen seuraavana vuonna anottiin muitakin vanhoja kirkkoja takaisin, ensimmäisinä saatiin Skuoritsa ja Komsemkina eli inkeriläisittäin Narvusi joka on kuitenkin edelleen korjaamatta. Myös Kelttoon perustettiin seurakunta, mutta sen kirkko oli hävitetty kokonaan ja niin sinne piti rakentaa uusi kirkko. Huumori on välttämätöntä Kerrotaan, että seurakuntalaisen auto oli pysähtynyt tien varteen. Ystävällinen kirkkoherra pysähtyi ja kysyi, mikä on vikana. Auto ei käynnisty! Kirkkoherra tunnusti, ettei ymmärrä autoista juuri mitään. Mutta jos rukoilisimme! Rukoiltiin ja seurakuntalainen käänsi virta-avaimesta. Ja auto käynnistyi. Kirkkoherra poistui paikalta jupisten: En olisi kyllä ikinä uskonut! Tuutarin kirkon internet on alkanut toimia paremmin. Välillä jopa hyvin. Mietin, paljonko asiassa on vaikutusta sillä, että Tele2 osti internet-firman ja varmaan uusi laitteistoa. Ja kuinka paljon sillä, että rukoilitte asian puolesta. Venäläisiä erikoisuuksia Komin tasavallan vankeinhoidon päällikkö on pidätetty ja häntä syytetään 50 kilometrin tien varastamisesta. Suomessa teko olisikin jo melkoinen ihme, mutta Venäjällä se todellakin on mahdollista. Osa teistä nimenomaan aikanaan erityisesti armeijaa varten rakennetut tiet tehtiin betonilaatoista. Niitä kutsutaan betonkoiksi. Usein tavallisella kansalla ei ollut asiaa noille teille. Yksi sellainen kulki Hatsinasta Kirovskiin, nyt se on asfaltoitu ja kaikille avoin. Tien voi varastaa varastamalla nuo betonilaatat. Mutta on siinäkin ollut työtä. Jos laskemme, että yksi laatta olisi 5 metriä pitkä ja noin 2.5 metriä leveä, 50 kilometriin tarvittaisiin 20000 betonilaattaa. Mihinhän niitä on tarvittu? Päätyivät kuulemma yksityiselle yritykselle. Pyörätuoleja ja rollaattoreja saimme. Kiitos! Tavaraa kaivataan Yritän nyt tyhjentää Sleyn vanhassa toimitalossa olevan Venäjälle menevien tavaroiden varaston talo on tarkoitus myydä. Jatkossa minulla ei ole mitään muuta varastoa kuin kotona oleva kellarikomero, johon ei paljon tavaraa sovi. Jos haluat lahjoittaa jotain, ota ehdottomasti etukäteen yhteys! Pieni opetuksen sana Herra siunaa niitä, jotka häntä palvelevat, niin pieniä kuin suuria. (Ps 115:13) Sana on tämän päivän Päivän tunnussana. Saamme lahjoituksena suomenkielisiä Päivän tunnussanoja. Monet vanhukset kyselevät niitä jo loppuvuodesta. Usein kirja on näkyvällä paikalla ja siitä huomaa, että sitä on luettu. Ikävä kyllä monen vanhuksen silmät alkavat olla niin heikot, että teksti käy liian pieneksi. Ostin myös venäjänkielisiä Losungeja niissä on onneksi isompi teksti. Kirjapainossa oli tullut pieni, merkityksetön virhe ja niin ensimmäisen painoksen kirjoja myytiin alennuksella eli reilulla eurolla kappale. Priimakaan ei maksa kuin noin kaksi euroa.
Pienikin pätkä Raamattua joka päivä on voimanantaja ja hengellisen elämän ylläpitäjä. Myös Sleyn seinäkalenterit ovat kysyttyjä. Siitä näkee eri pyhät. Tämä vuosi on taas sellainen, jolloin idän ja lännen pääsiäisen välillä on viiden viikon ero: meidän pääsiäisemme on 27.3. ja idän kirkon pääsiäinen 1.5. sinänsä hyvä teema: Työn orjat sorron yöstä nouskaa Inkerin kirkon uusi nousu on Jumalan ihme. Ilman hänen siunaustaan mikään kirkko ei pysy pystyssä. Rukousaiheita: - Ollako vai eikö olla eli mitä tehdä: anoako uutta kautta Venäjällä vai olisiko ja aika tehdä jotain muuta? - Tuutarin kirkon lämmitys ja sähköt välillä voltteja oli niin vähän, että loisteputket eivät syttyneet - Suomen ja venäjän käyttö seurakunnissa: miten siirtyä yhä enemmän venäjänkieleen, mutta kuitenkin hoitaa myös inkeriläisvanhukset. - Puškiniin hyvä kirkkoherra - ongelmatonta liikkumista Venäjän ja Viron paikka paikoin huonoilla teillä Kiitosaihe: - Hyvin mennyt silmäleikkaus. Potilas ei ole vielä palannut kotiin, vaan on sukulaisten luona Pietarissa, mutta hänen siskonsa kertoi, että kaikki meni oikein hyvin. - Paremmin toimiva internet Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2015:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Poliisihallituksen 13.1.2015 myöntämän keräysluvan POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen