Hevosten tallipaikkojen vuokrauksen ja palvelutoiminnan verotus

10.1.2011 Hevosten tallipaikkojen vuokrauksen ja palvelutoiminnan verotus Pekka Hakkarainen, veroasiantuntija Itä-Suomen verovirasto Pohjois-Karjalan verotoimisto

Sisällysluettelo Esipuhe ja aiheen rajaus 1 1. Muualla kuin maatilalla harjoitettu toiminta 1 1.1 Tallipaikan vuokraus ilman palveluita 1 1.1.1 Arvonlisäverotus 1 1.1.2 Tuloverotus 1 1.2 Tallipaikan vuokraus palveluita sisältäen 2 1.2.1 Arvonlisäverotus 2 1.2.2 Tuloverotus 4 1.2.2.1 EVL:n mukaista toimintaa 4 1.2.2.2 TVL:n mukaista toimintaa 4 2. Maatilalla harjoitettu toiminta 6 3. Toiminnan harjoittajan omat tai hallinnassa olevat harrastehevoset verotuksessa 8 4. Eräistä menoista ja tuloista 11 5. Ennakkoperintärekisteröinti 13 6. Lyhenteet 14 7. Lähdeaineisto 14

1 Hevosten tallipaikkojen verotus vuokrauksen ja palvelutoiminnan Tässä esityksessä on käsitelty luonnollisen henkilön harjoittaman tallipaikan vuokraustoiminnan verotuskysymyksiä ja siihen usein läheisesti liittyvän ratsastustuntitoiminnan verotuskysymyksiä. Esitys ei kaikilta osin sovellu osakeyhtiönä ja henkilöyhtiönä harjoitetun tallipaikan vuokraustoiminnan verotukseen. Tallipaikkoja vuokraavat yleensä ravi- tai ratsastushevosten omistajat, joista suurimmalle osalle hevosten omistaminen on harrastustoimintaa. 1. Muualla kuin maatilalla harjoitettu toiminta 1.1 Tallipaikan vuokraus ilman palveluita 1.1.1 Arvonlisäverotus Arvonlisäverotuksessa on katsottu pelkkä tallipaikan vuokraus verottomaksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamiseksi, joka on AVL 27 :n nojalla verotonta, jos vuokrauksesta on tehty pitkäaikainen sopimus. Tallitoiminnanharjoittaja voi hakeutua AVL 30 :n nojalla kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta alv-velvolliseksi hakeutumisen edellytysten täyttyessä (kiinteistöä tai sen osaa käytetään vuokralaisen toimesta jatkuvasti arvonlisäverolain10 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan toimintaan) Hakeutumisen jälkeen vuokrista tai vastikkeista suoritetaan arvonlisäveroa. Kiinteistöä varten hankittujen tavaroiden ja palvelujen hintaan sisältyvä arvonlisävero on vastaavasti vähennyskelpoinen. Vuokralainen tai osakas voi puolestaan vähentää vuokraan tai vastikkeeseen sisältyvän arvonlisäveron. Kiinteistöön kohdistuvien hankintojen hintoihin sisältyvä arvonlisävero ei näin ollen muodostu kustannukseksi siltä osin kuin kiinteistöä käytetään arvonlisäverollisessa toiminnassa. 1.1.2 Tuloverotus A vuokraa pelkästään tallipaikkoja hevosille ilman tallipaikkoihin liittyviä hoitopalveluita kiinteistöllään C. Hevosten tallipaikkojen vuokraajat ovat kaikki tavallisia kuluttajia, jotka eivät ole omasta hevostoiminnastaan arvonlisäverovelvollisia. Henkilö ei voi hakeutua kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta alv-velvolliseksi, jos kiinteistöä ei käytetä arvonlisäverolain10 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan toimintaan. Tuloverotuksessa toiminnanharjoittajan pelkästä tallipaikan vuokrauksesta saama tulo verotetaan pääomatulona (TVL 32 ). Jos tallipaikoilla on toiminnanharjoittajan omia harrastehevosia tai muita hevosia, joista ei saada tallipaikkatuloja, on tältä osin kyse toiminnanharjoittajan harrastustoiminnasta, jonka

2 kulut eivät ole vähennyskelpoisia verotuksessa (TVL 31 4 mom.). Kulujen jako voidaan tehdä muun selvityksen puuttuessa esim. käytettyjen tallipaikkojen suhteessa. Toiminnanharjoittajan verotuksessa vuokrattujen tallipaikkojen tuloista vähennetään vain vuokrattuja tallipaikkoja vastaava suhteellinen osuus tallin yleisistä kiinteistökuluista ja poistoista. Jos tallipaikoista osa on tyhjillään, riippuu kulujen vähentäminen toiminnanharjoittajan verotuksessa siitä, onko tallipaikkoja yritetty markkinoida ulospäin aktiivisesti. Toiminnanharjoittajalla on tallissaan 2 omaa harrastehevosta, 2 hevosta, joista saadaan tallipaikanvuokraustuloja ja yksi tyhjä tallipaikka. Jos tyhjää tallipaikkaa on yritetty aktiivisesti ja jatkuvasti markkinoida ulospäin (esim. lehti-ilmoitukset tai muu markkinointi josta näyttöä), vähennetään tallipaikkatuloista 3/5 tallin kiinteistökuluista ja poistoista toiminnanharjoittajan verotuksessa. Ruokinta- ja hevospaikan puhdistuskulut (esim. kuiviketurve) eivät ole vähennyskelpoisia verotuksessa, koska ne kohdistuvat toiminnanharjoittajan harrastehevosiin (vierailla hevosilla vain vuokrasopimus tallipaikasta ilman hoitoa). 1.2 Tallipaikan vuokraus palveluita sisältäen 1.2.1 Arvonlisäverotus Kun asiakkaalle myydään kokonaispalvelu, joka sisältää tallipaikan ja hoitopalveluita, esim. ruokinta, harjaus, ulkoilutus tai hevospaikan puhdistus, on sovellettava arvonlisäverokanta 23 % (verokantamuutos 1.7.2010 lukien). Palvelukokonaisuutta ei voida jakaa arvonlisäverolliseen ja arvonlisäverottomaan osaan laskussa, vaan se on käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena. Kun asiakkaalle myydään pelkkiä hoitopalveluja, sovelletaan 23 %:n verokantaa. Tallitoiminnanharjoittaja myy usein myös ratsastustunteja tallipaikanvuokrauksen rinnalla. Ratsastustuntien verokanta ohjattunakin on 1.7.2010 lukien 9 %. KVL 252/1995 Hakija harjoitti tilallaan mm. matkailupalvelujen myyntiä, ratsastustuntien antamista ja ratsastusleirien järjestämistä. Ratsastusvuorojen tarjoamista ilman ohjaajaa pidettiin palveluna, jolla annettiin mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen. Siihen sovellettiin 12 prosentin suuruista verokantaa. Ratsastustuntia ohjaajan johdolla oli pidettävä valvottuna liikuntapalveluna eikä varsinaisen opetuksen antamisena. Myös tähän toimintaan sovellettiin 12 prosentin verokantaa. Ratsastusopetuksen järjestäminen ja hevosen antaminen määräajaksi vuokralle tilan ulkopuolelle oli toimintaa, johon oli sovellettava yleistä 22 prosentin suuruista verokantaa. Hakija aikoi lisäksi vuokrata metsästysmaata joko siten, että metsästysoikeus luovutetaan matkailijoille kertaluonteisesti tai metsästysmaata luovutetaan pitempiaikaisella sopimuksella matkailuelinkeinonharjoittajien yhteistoimintaosuuskunnan käyttöön. Luovutusta pidettiin metsästysoikeuden myyntinä, johon oli sovellettava yleistä 22 prosentin verokantaa. Sopimuksen kestolla ei ollut merkitystä asiassa. Ennakkotieto ajalle 1.1.1995-31.12.1996. KHO 21.9.2009/2291 (lyhyt seloste)

3 A:n harjoittama ohjattujen ratsastustuntien pitäminen oli arvonlisäverolain 85 a :n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua palvelua, jolla annettiin mahdollisuus liikunnan eli ratsastuksen harjoittamiseen valvotuissa olosuhteissa. A:n oli suoritettava ohjatuista ohjatuista ratsastustunneista arvonlisäveroa 8 % veronperusteesta. Valmentamisen, sisältäen esteratsastus-, kouluratsastus-, kenttäratsastus- yms. kilpavalmennuksen, verokanta on 23 %. Valmentamisen tunnusmerkkinä voidaan pitää sitä, että asiakkaalla on oma hevonen ja opettaja/valmentaja luovuttaa valmennuspalvelun. Lisäksi valmentamista on ratsastusopetus ilman hevosta (teoriaopetus). Ratsastusterapia on verotonta palvelua, jos hoidon antajana on terveydenhuollon ammattihenkilö esimerkiksi fysioterapeutti tai toimintaterapeutti, joka on saanut Suomen Ratsastusterapeutit ry:n järjestämän tai hyväksymän ratsastusterapeuttikoulutuksen tai muun vastaava koulutuksen. Lisäksi verottomuuden edellytyksenä arvonlisäverotuksessa on se, että asiakkaalla on lääkärin lähete ratsastusterapiaan. Vammaisratsastus on verollista palvelua, jossa tarjotaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen, joten verokanta on 9 %. Vähäinen liiketoiminta on jätetty arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Vähäisen liiketoiminnan raja määräytyy 1.1.2004 alkaen tilikauden liikevaihdon perusteella. Verovelvollisen, jonka oma-aloitteisesti ilmoitettavien ja maksettavien verojen ilmoitusjakso on neljänneskalenterivuosi tai kalenterivuosi, tilikautena pidetään arvonlisäverolain (AVL 208 a ) mukaan kalenterivuotta. Myyjä ei ole verovelvollinen, jos arvonlisäverolaissa tarkoitettu tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa. Jos myyjän tilikausi on lyhempi tai pitempi kuin 12 kuukautta, tilikauden liikevaihtona pidetään määrää, joka saadaan, kun myyjän tilikauden liikevaihto kerrotaan luvulla 12 ja jaetaan tilikauden kuukausien lukumäärällä. Kuukausiksi luetaan täydet kalenterikuukaudet. Vähäisestä toiminnasta on lisätietoja saatavissa Verohallinnon julkaisusta 193.10 1.1.2010 Arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan raja 8 500 euroa. Elinkeinonharjoittaja voi halutessaan hakeutua verovelvolliseksi, vaikka hänen tilikauden liikevaihtonsa jää alle 8 500 euron. Verovelvolliseksi hakeutuvan on täytettävä perustamisilmoitus. Verovelvolliseksi merkitseminen edellyttää, että toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa. Liiketoiminnan muodossa tapahtuvana toimintana pidetään ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, ulospäin suuntautuvaa ja itsenäistä toimintaa, johon sisältyy tavanomainen yrittäjäriski. Tuloverotuksessa tehdyn päätöksen perusteella ei voida arvioida asiakkaan arvonlisäverovelvollisuutta. Arvonlisäverovelvollisuuden arviointi tehdään AVL:n säännösten perusteella. Pelkästään tuloverotukseen pohjautuvan ratkaisun perusteella asiakasta ei saa poistaa arvonlisäverovelvollisten rekisteristä.

4 Verovelvollinen, jonka tilikauden liikevaihto on alle 22 500 euroa, voi saada tilikauden päätyttyä ns. alarajahuojennuksen. Jos liikevaihto on enintään 8500 euroa, verovelvollinen voi saada huojennuksena koko tilikaudelta tilitettävän veron. Jos liikevaihto on vähintään 8500 euroa mutta alle 22 500 euroa, verovelvollinen voi saada osittaisen huojennuksen. Alarajahuojennus on tuloverotuksessa veronalaista tuloa. Alarajahuojennuksesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon julkaisussa 194 Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus. Hevosen vuokraus tallin ulkopuolelta esim. toiselta arvonlisäverovelvolliselta talliyrittäjältä on arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoista 23 %:n verokannan mukaan. Hevosen myyntiin sovelletaan arvonlisäverolain yleisiä tavaran myyntiä koskevia säännöksiä. 1.2.2 Tuloverotus Yleisesti arvonlisäverotuksesta lisätietoja on saatavissa mm. Verohallinnon julkaisussa 190.10 Aloittavan yrittäjän kysymyksiä arvonlisäverosta. 1.2.2.1 Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaista elinkeinotoimintaa Tuloverotuksessa tallipaikkatoiminnanharjoittajan tallipaikkojen vuokraus- ja palvelutoiminta muualta kuin maatilalta on ensisijaisesti elinkeinotoimintaa. Toissijaisesti tallipaikkojen vuokraus yhdessä muun tulonhankkimistoiminnan (palvelut) kanssa voidaan katsoa tuloverolain mukaan verotettavaksi toiminnaksi, kun toimintaa ei harjoiteta maatilalla (ks. myöhemmin esitys maatilalla harjoitetuista tallipaikkatoiminnasta) ja kun myytävien palveluiden määrä on vähäinen. Tallipaikkojen vuokraustoiminta palveluineen on elinkeinotoimintaa, jos toiminta on laajaa ja täyttää muut elinkeinotoiminnan tunnusmerkit mm. voiton tavoittelu, itsenäisyys, suunnitelmallisuus, jatkuvuus, taloudellisen riskin olemassaolo ja suuntautuminen ulospäin rajoittamattomaan tai ainakin laajahkoon rajattuun henkilöjoukkoon. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien toteutumista arvioidaan kokonaisuutena tapauskohtaisesti. Elinkeinotoiminnasta toiminnanharjoittaja on kirjanpitovelvollinen (KPL 1 luku 1 ). Luonnollisen henkilön harjoittaman elinkeinotoiminnan tulo jaetaan aiempien vuosien vahvistettujen tappioiden vähentämisen jälkeen verovelvollisen pääomatuloksi ja ansiotuloksi siten kuin tuloverolain 38 :ssä säädetään. Aiheesta on lisätietoja saatavissa mm. Verohallinnon julkaisussa Uuden yrittäjän vero-opas, nettisivut www.vero.fi. 1.2.2.2 Tuloverolain mukaan verotettavaa vuokratuloa ja muuta tulonhankkimistoimintaa Muuta tulonhankkimistoimintaa ovat kokonaisarvioinnin perusteella esim. tilanteet, joissa tallipaikoilla oleville hevosille annettava palvelutoiminta ja/tai ratsastustuntien antaminen ei ole laajaa, liikevaihto ei ole suuri ja toiminta on satunnaista, eikä muitakaan elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ole havaittavissa. Tulonhankkimistoiminnalla on kuitenkin vakaa tulonhankkimistarkoitus. Muun tulonhankkimistoiminnan tulot ja menot

5 ilmoitetaan esitäytetyllä veroilmoituksella. Erotus verotetaan ansiotulona. Tallipaikan/- paikkojen vuokratulot verotetaan pääomatulona (TVL 32 ) ja ilmoitetaan esitäytetyllä veroilmoituksella vuokratulona. Perhe A on rakentanut tallin lähinnä omia harrastehevosia (3 kpl) varten omalle tilavalle omakotitalokiinteistölleen ja ottaa vapaille (2 kpl) tallipaikoille saman asuinalueen muiden perheiden hevosia sisältäen hevosten hoitopalveluna ruokinnan ja puhdistuksen. Tallipaikkojen vuokraustulot kalenterivuonna ovat yhteensä 4.800,00 euroa (2 * 12 * 200,00 euroa). Perheen äiti ilmoittaa omistamansa tallirakennuksen vuokratulot vähennettyinä menoilla (2/5 tallirakennuksen menoista) esitäytetyllä veroilmoituksella. Hoitopalveluista saatavat tulot yhteensä 2.400,00 euroa (2 * 12 *100,00 euroa) kalenterivuonna vähennettyinä menoilla (2/5 muista kuin tallirakennuksen menoista) perheen äiti ja isä ilmoittavat kumpikin esitäytetyillä veroilmoituksilla muuna ansiotulona puoliksi tekemänsä hoitotyön määrän perusteella. Perhe A ei markkinoi ulospäin tallitoimintaansa. Olisi vaikea päätyä kokonaisarvioinnissa siihen, että tallipaikkojen vuokraus muiden perheiden hevosille yhdessä vähäisten palveluiden kanssa olisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaista elinkeinotoimintaa. Jos tulot tallitoiminnan yhteydessä hevosille annettavista palveluista ja ratsastustuntitoiminnasta ovat yhteensä alle 8 500,00 euroa, toiminnanharjoittaja ei hakeudu arvonlisäverovelvolliseksi, toimintaan sitoudu vakituisesti varallisuutta, eikä toimintaa katsota elinkeinotoiminnaksi, toiminnanharjoittajaa ohjataan pitämään hevosten hoitopalveluista ja ratsastustuntitoiminnasta muistiinpanoja. Toiminnanharjoittajaa ohjataan tällöin ilmoittamaan tulot ja menot esitäytetyllä veroilmoituksella muun tulonhankkimistoiminnan tuloina ja menoina. Muistiinpanoista voi käyttää mallina veroilmoituslomakkeen 5 tulojen ja menojen erittelyä. Halutessaan asiakas voi tehdä perustamisilmoituksen ja saada Y-tunnuksen, vaikka toiminnan harjoittamista ei katsotakaan elinkeinotoiminnaksi. Tallipaikkojen vuokrauksesta saadut tulot ilmoitetaan vuokratuloina esitäytetyllä veroilmoituksella. Jos vähäinen palvelutoiminta ja/tai ratsastustuntien antaminen katsotaan muuksi tulonhankkimistoiminnaksi, on toiminnanharjoittaja muistiinpanovelvollinen tästä toiminnasta samoin kuin tallipaikkojen vuokrauksesta: VML 12 (22.12.2005/1079) Muistiinpanovelvollisuus Maatilataloutta, metsätaloutta, vuokraustoimintaa, sijoitustoimintaa tai muuta sellaista muuna kuin elinkeinotoimintana pidettävää tulonhankkimistoimintaa harjoittavan verovelvollisen, joka ei ole kirjanpitovelvollinen, on ilmoittamisvelvollisuuttaan varten pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joihin riittävästi eriteltyinä sisältyvät verotuksessa tarvittavat tiedot. Muistiinpanojen on perustuttava tositteisiin. Verovelvollisen on säilytettävä muistiinpanot ja tositteet viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. Verohallinto antaa muistiinpanojen ja tositteiden säilyttämisvelvollisuutta koskevia tarkempia määräyksiä.

6 Ks. Verohallinnon päätös ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista (1120/2008). 2. Maatilalla harjoitettu toiminta Eri liikkeenä verotetaan aina tilalla harjoitettu elinkeinotoiminta, jolla ei ole muita liittymäkohtia tilan maa- ja metsätalouteen kuin toiminnan sijainti maatilalla. Mikäli harjoitetun toiminnan todetaan olevan elinkeinotoimintaa, ohjataan verovelvollinen yleensä kuluvaa vuotta seuraavan vuoden alusta siirtämään toiminta EVL:n piirin. Jälkikäteen ei toimintaa yleensä edellytetä muutettavan toiseen tulolähteeseen. Toiminta, jossa ei käytetä sitä varten erikseen palkattua erillistä henkilökuntaa ja johon ei ole sijoitettu erityistä pääomapanosta, voi sekin muodostua eri liikkeeksi. Jos maatalouteen liittyvä toiminta paisuu laajaksi, nousee sen itsenäisyysaste ja liiketoiminnan kriteerit saattavat täyttyä. Samoin jos maa- tai metsätalouteen liittyvä toiminta eroaa luonteeltaan maatilatalouden tavanomaisista toiminnoista, se saatetaan katsoa itsenäiseksi liikkeeksi. Jos verovelvollinen itse pitää toimintaansa liiketoimintana ja tekee veroilmoituksensa sivutoiminnan osalta ammatin- tai liikkeenharjoittajana, verotus voidaan yleensä toimittaa tämän mukaisesti. Tallipaikkavuokraus ja ratsastustuntitoiminta eivät ole hevoskasvatusta, eivätkä ne siten ole yksinään maatalouden harjoittamista. Jotta tilalla harjoitettavaa tallipaikkavuokraustoimintaa ja/tai ratsastustuntitoimintaa voitaisiin verottaa maatalouden tulona, edellä mainitun toiminnan on oltava maatalouden liitännäistoimintaa. Edellytys tälle on se, että maatilalla on olemassa vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa harjoitettua maatalouden tuotannollista toimintaa. Mikäli maatilan tuotteet käytetään yksinomaan tässä liitännäistoiminnassa eikä ulospäin myyntiä ole, voidaan maatilakiinteistön katsovan palvelevan tallipaikkavuokraustoimintaa ja/tai ratsastustuntitoimintaa, eikä toiminnan voida katsoa liittyvän maatalouteen. Tällöin toiminta katsotaan elinkeinotoiminnaksi ja maatila tai osa kiinteistöstä voidaan katsoa kuuluvan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Jos pääosa toiminnanharjoittajan maatilan tuloista saadaan tallipaikkavuokrauksesta ja/tai ratsastustoiminnasta, tulot ja menot käsitellään toiminnanharjoittajan tuloverotuksessa samoin kuin jos toiminta olisi tapahtunut muualla kuin maatilalla ja verotus toimitetaan elinkeinotoimintana EVL:n mukaan. Mikäli maatilan tuloista pääosa saadaan perinteisestä maataloudesta, tallipaikkojen vuokraus ja/tai ratsastustuntitoiminta voidaan katsoa maatalouden sivuansiotoiminnaksi ja verotus toimitetaan MVL:n mukaan. Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaan yksinomaan kilpailutarkoituksessa tapahtuva omien tai hallinnassa olevien ravi- ja ratsuhevosten pitäminen, johon ei liity hevosten kasvatustoimintaa, on vähäisessä määrin harjoitettuna (1-2 hevosta) katsottava yksityistalouteen kuuluvaksi harrastustoiminnaksi, josta aiheutuvat kulut eivät ole

7 maatalouden vähennyskelpoisia menoja. Laajassa mitassa harjoitettuna sitä on pidettävä maatilataloudesta erillisenä liike- tai ammattitoimintana. Jatkuvasti useiden vuosien ajan tappiota tuottanutta toimintaa pidetään näissäkin tapauksissa kuitenkin harrastustoimintana. Usein ratsastustalli- ja hevosten tallipaikkojen vuokraustoimintaa harjoitetaan maatalouteen liittyvän maatilamatkailun yhteydessä. Mikäli toiminta organisatorisesti tai muutoin järjestetään maataloudesta erillisenä tai maatilalla ei harjoiteta varsinaista tuotannollista maataloustoimintaa, katsotaan toiminta erilliseksi liikkeeksi ja elinkeinotoiminnan tulolähteessä verotettavaksi. Oulun LO:n päätöksen 6.11.1998 nro 569/II mukaan (KHO ei myöntänyt valituslupaa) maatilamatkailu ja ratsastusleiritoiminta maatilalla katsottiin EVL:n mukaan verotettavaksi toiminnaksi. Tilalla oli siirrytty luomutuotantoon, mutta tilan ulkopuolelle myyntejä oli vain vähäisessä määrin. Varsinainen maataloustoiminta oli lopetettu ja tuloina oli pääasiassa vain luopumiskorvauksia ja avustus- sekä tukituloja. Osa tilan majoitustiloista oli hotellitason tiloja ja tilalla oli myös pieni ravintola. Maatilamatkailu ja ratsastusleiritoiminta olivat liikevaihdoltaan ja pääomaedellytyksiltään huomattavan suurta sekä laadultaan osaksi sellaista, mikä ei välttämättä liity maatalouteen. Se oli myös markkamääräiseltä laajuudeltaan ollut huomattavasti suurempaa kuin valtiolta ja kunnalta saadut maatalouden tuet. Maatilamatkailu- ja ratsastusleiritoiminnassa oli tosin käytetty itse viljeltyjä tuotteita ja kasvatettuja eläimiä sekä aiemmin maa-talouden käytössä olleita alueita, rakennuksia ja kalustoa, mutta viljelyn ja kasvatuksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut palvella matkailu- ja leiritoimintaa. Näin ollen maatilamatkailu- ja ratsastusleiritoimintaa ei katsottu maatalouden harjoittamiseksi. Jos maatilalla on edellä käsiteltyjä harrastehevosia, voidaan oman maatilan maatalouden tuotteiden tuotantokustannusmenojen korjauserä hevosten osalta muun selvityksen puuttuessa Verohallinnon vuoden 2010 yhtenäistämisohjeen mukaan arvioida yleensä 920,00 euroa hevoselta ja 370,00 euroa varsalta vuodessa. MVL 5 11 kohta koskee maataloustuotteiden siirtoa maataloudesta toiseen tulolähteeseen. Maatalouden veronalaiseksi tuloksi luetaan tällaisen omaisuuden todennäköinen luovutushinta siirtohetkellä (KHO 1986/4250). Jos maatalouden harjoittajan tallipaikkojen vuokraustoiminta hoitopalveluineen tai/ja ratsutallitallitoiminta verotetaan eri liikkeenä EVL:n mukaan, voidaan edellä mainittuja arvoja käyttää muun selvityksen puuttuessa apuna tulolähdesiirroissa, jos elinkeinotoiminnassa on käytetty hyväksi oman tilan maatalouden tuotteita. Hevosharrastaminen on kasvanut Suomessa jatkuvasti ja hevosten käyttö on saanut uusia muotoja, esimerkiksi ratsastusterapia on Kelan virallisesti hyväksymää kuntoutusta. Green care (vihreä hoiva, maaseudun hoiva) yritystoiminta tapahtuu maaseudulla mutta ei välttämättä maatilalla. Suomessa selkeimmin kasvuun on lähtenyt ratsastusterapian, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ja puutarhaterapian käyttö. Tällä hetkellä Suomessa on jo noin 300 maatilojen yhteydessä toimivaa hoivayritystä (mm. hoivamaaseutuyritykset, maaseudun sijaiskodit, maatilamatkailu ja luontokohteet). Kotieläimiä käytetään kuntoutustyössä. Tällöin puhutaan eläinavusteisesta terapiasta ja toiminnasta. Jos eläimiä käytetään pelkästään tulonhankkimistoiminnassa, ovat niiden kulut kokonaan vähennyskelpoisia verotuksessa.

8 3. Toiminnanharjoittajan omat tai hallinnassa olevat harrastehevoset verotuksessa Harrastehevosista aiheutuneet menot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia (EVL 7, MVL 4 1 mom. ja TVL 31 2 mom.). Jos verotettavaa tuloa harrastehevosista syntyy, saa siihen kohdistuvat menot vähentää tulojen määrään saakka. Tappiota ei vahvisteta. Vähentämättä jääneet menot otetaan kuitenkin huomioon myöhempinä vuosina saman harrastustoiminnan tuloja verotettaessa, jos tulot ovat kertyneet myös näiden menojen perusteella. Tallipaikoilla voi olla toiminnanharjoittajan omia harrastehevosia tai muita hevosia, joista toiminnanharjoittajalle ei kerry tuloja (tulonhankkimistarkoitus puuttuu). Tällöin on kyse toiminnanharjoittajan harrastustoiminnasta, jonka kulut eivät ole vähennyskelpoisia hänen verotuksessaan. Kulujen jako harrastehevosten ja tallipaikkavuokrahevosten kesken voidaan tehdä muun selvityksen puuttuessa esim. tallipaikkojen suhteessa. Vuokrattujen paikkojen tuloista vähennetään vain vuokrattuja paikkoja vastaava suhteellinen osuus tallin yleisistä kuluista (tallikuluja, joita ei voi kohdistaa suoraan yksittäiseen hevoseen) ja poistoista. Tallissa on 2 hevosta, jotka ovat toiminnanharjoittajan omia harrastehevosia tai hevosia joista ei tallipaikkatuloja (sukulaisten), ja 8 hevosta, joista toiminnanharjoittaja saa tallipaikkatuloja. Toiminnanharjoittajan verotuksessa (EVL,MVL,TVL) tallipaikkatuloista vähennetään 8/10 tallin yleisistä vuosikuluista ja poistoista. Toiminnanharjoittajan kirjanpidossa /muistiinpanoissa ja veroilmoituksessa vähennetyt harrastehevosten kulut (2/10 tallin yleisistä vuosikuluista ja poistoista) tuloutetaan verotuksessa. Jos tallipaikoista osa on tyhjillään, riippuu kulujen vähentäminen toiminnanharjoittajan verotuksessa siitä, onko tallipaikkaa yritetty markkinoida ulospäin aktiivisesti. Tallissa on toiminnanharjoittajan 2 omaa harrastehevosta ja 2 hevosta, joista toiminnanharjoittaja saa tallipaikkatuloja ja hoitotuloja sekä yksi tyhjä tallipaikka. Jos tyhjää tallipaikkaa on yritetty aktiivisesti ja jatkuvasti markkinoida ulospäin (esim. lehti-ilmoitukset tai muu markkinointi josta näyttöä), vähennetään toiminnanharjoittajan verotuksessa tallipaikkatuloista 3/5 tallin yleisistä vuosikuluista ja poistoista. Toiminnanharjoittajan kirjanpidossa/muistiinpanoissa ja veroilmoituksessa vähennetyt harrastehevosten kulut (2/5) tallin yleisistä vuosikuluista ja poistoista) tuloutetaan verotuksessa. Toiminnanharjoittajan omista harrastehevosistaan tai tallissa vastikkeetta olevista hevosista saadut ratsastustuntitulot, ovat toiminnanharjoittajan veronalaisia tuloja. Tällöin hyväksytään toiminnanharjoittajan verotuksessa edellä esimerkeissä mainituista vähennyskelvottomista kuluista vähennyskelpoisiksi kuluiksi ratsastustuntituloja vastaava määrä.

9 Tallissa on toiminnanharjoittajan 2 omaa hevosta, joista yksi pelkästään oma harrastehevonen ja toisella harrastehevosella (harrastekäyttö yli 90 %) annetaan myös ratsastustunteja noin 1 000,00 euron arvosta vuosittain ja 8 hevosta, joista hän saa tallipaikkatuloja. Kaikki tallin yleiset vuosikulut ja poistot yhteensä 10 000,00 euroa, on vähennetty kirjanpidossa/muistiinpanoissa ja veroilmoituslomakkeella. Toiminnanharjoittajan verotuksessa vähennetään tallipaikkatuloista ja ratsastustuntituloista 8/10 tallin yleisistä vuosikuluista ja poistoista. Toiminnanharjoittajan veroilmoituslomakkeella ja kirjanpidossa /muistiinpanoissa vähennetyt harrastehevosten kulut 2 000,00 euroa (2/10 tallin yleisistä vuosikuluista ja poistoista 10.000,00 euroa) tuloutetaan vähennettynä harrastehevosesta saaduilla ratsastustuntituloilla yhteensä 1 000,00 euroa verotuksessa, kun harrastehevosella saadut ratsastustuntitulot 1.000,00 euroa on merkitty kirjanpitoon/muistiinpanoihin ja veroilmoitukselle tuloksi. Tällöin harrastehevosesta saatuun tuloon on verotuksessa kohdistettu siitä aiheutuneita kuluja enimmäismäärä eli 1 000,00 euroa. Jos toiminnanharjoittajan omaa hevosta tai tallille ratsastustuntikäyttöön vuokrattua hevosta käytetään pelkästään ratsastustuntitoiminnassa, ovat yleiset tallikulut tältä osin vähennyskelpoisia kuten vuokratuilla tallipaikoilla olevilla hevosilla. Tällaisen hevosen yksilölliset, esim. eläinlääkintä- ja varustekulut, ovat lisäksi kokonaan vähennyskelpoisia toiminnanharjoittajan verotuksessa. Mikäli toiminnanharjoittajan oma hevonen on pääasiassa ratsastustuntitoiminnassa (yli 50 %), kuuluu hevonen tulolähteen käyttöön ja varoihin. Tämän hevosen yleisistä tallikuluista vähennetään tulonhankintaan kuuluva osuus toiminnanharjoittajan verotuksessa. Harrastekäytöstä tehdään kulujen oikaisu. Tallissa on toiminnanharjoittajan 2 omaa hevosta, joista hevonen A on kokonaan oma harrastehevonen ja hevosella B annetaan pääasiassa ratsastustunteja (ratsastustuntikäyttö 60 % ja loput harrastekäyttöä) ja 3 hevosta, joista toiminnanharjoittaja saa tallipaikkatuloja. Kaikki tallin yleiset vuosikulut ja poistot yhteensä 5 000,00 euroa, on vähennetty kirjanpidossa /muistiinpanoissa ja veroilmoituslomakkeella. Toiminnanharjoittajan verotuksessa vähennetään tallipaikkatuloista ja ratsastustuntituloista kolmen tallipaikoilla olevan ulkopuolisen hevosen kulut 3/5 tallin yleisistä vuosikuluista ja poistoista eli 3 000,00 euroa ja hevosen B osalta 60 % * 1 000,00 euroa eli 600,00 euroa. Toiminnanharjoittajan veroilmoituslomakkeella ja kirjanpidossa /muistiinpanoissa vähennetyistä hevosten kuluista 5 000,00 euroa tuloutetaan 1 400,00 euroa verotuksessa. Jos toiminnanharjoittajan omalla pelkästään harrastehevosella tai muulla vastikkeetta tallissa olevalla hevosella (tulonhankkimistarkoitus puuttuu) on muita kuin yleisiä tallikuluja kuten esimerkiksi eläinlääkäri-, eläinlääke- tai varustekuluja, ei niitä vähennetä toiminnanharjoittajan verotuksessa (EVL 7, MVL 4 1 mom. ja TVL 31 2 mom.).

10 Vastaavasti jos toiminnanharjoittajan omalla tai vuokrahevosella tai vastikkeetta tallissa olevilla hevosella, joita käytetään pelkästään tai pääasiassa ratsastustuntitoiminnassa, on muita kuin yleisiä tallikuluja esimerkiksi yksilöllisiä eläinlääkäri-, eläinlääke- tai varustekuluja, vähennetään ne toiminnanharjoittajan verotuksessa tuloista tallipaikkakulujen lisäksi. Tallissa on toiminnanharjoittajan 2 omaa hevosta, joista yksi kokonaan oma harrastehevonen ja toisella annetaan pelkästään ratsastustunteja (tästä hevosesta eläinlääkäri- ja varustekuluja 500 euroa kalenterivuonna) ja 1 vuokrahevonen (pelkästään ratsastustuntitoiminnassa, vuokra 1 000,00 euroa kalenterivuonna) sekä 3 hevosta, joista toiminnanharjoittaja saa tallipaikkatuloja. Toiminnanharjoittajan verotuksessa vähennetään tallipaikkatuloista ja ratsastustuntituloista 5/6 tallin yleisistä vuosikuluista ja poistoista sekä eläinlääkäri- ja varustekuluja 500 euroa sekä vuokrahevosen vuokramenot 1 000,00 verovuoden toiminnan tulosta laskettaessa. Hevonen on toiminnanharjoittajan tallissa ylläpitoa vastaan toiminnanharjoittajan tai tämän lähipiirin harrastekäytössä (esim. ratsastus). Hevonen on vuokrattu tällöin toiminnanharjoittajalle ja toiminnanharjoittaja vuokraa tallipaikan hoitopalveluineen hevosen omistajalle/haltijalle samansuuruisella veloituksella. Toiminnanharjoittaja tai hänen lähipiiriinsä kuuluva saa käyttää hevosta esim. ratsastusharrastuksessaan. Tällaisen hevosen vuokra hevosen omistajalle/haltijalle ei ole vähennyskelpoista toiminnanharjoittajan verotuksessa. Tallipaikan vuokraustulo ja hoitopalvelutulo ovat toiminnanharjoittajan veronalaisia tuloja (EVL,MVL,TVL) ja toiminnanharjoittaja voi vähentää tulonhankkimistoimintaan kohdistuvina menoina kokonaan tallin yleiset kulut ja poistot sekä hoitopalveluiden kulut tällaisen hevosen osalta. Edellä esitetyt esimerkit soveltuvat periaatteiltaan myös, jos tallipaikkavuokraustoimintaa ja ratsastustuntitoimintaa harjoitetaan maatilalla liitännäistoimintana. Toiminnan tulot ja menot ilmoitetaan ja oikaisut tehdään veroilmoituslomakkeella 2. Esimerkit soveltuvat periaatteiltaan myös jos toiminta on vähäistä ja sitä verotetaan tuloverolain mukaan muuna tulonhankkimistoimintana (ansiotulo) ja tallipaikkojen vuokraamisena (pääomatulo). Mikäli toiminnanharjoittaja antaa ohjattuja ratsastustunteja ja/tai harjoittaa valmennustoimintaa, voidaan harrastehevosten kuluja vähentää verotuksessa. Toiminnanharjoittaja voi omassa valmistautumisessaan ja taitojen ylläpitämisessä käyttää hyväksi omia harrastehevosiaan, jolloin hänen oman harrastehevosen/-hevosten kulut ovat näissä tilanteissa vähennyskelpoisia verotuksessa tiettyyn rajaan saakka tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Harkinnassa huomioon otettavia tosiasioita ovat mm. vakaan ansiotarkoituksen olemassaolo, toiminnanharjoittajan oma kouluttautuminen (esim. Suomen Ratsastajainliiton valmennuskoulutus), ohjaus-/valmennustoiminnasta saatava liikevaihto, jatkuvuus, markkinointi ja suuntautuminen ulospäin rajoittamattomaan tai ainakin laajahkoon joukkoon. 4. Eräistä menoista ja tuloista Tallirakennuksen enimmäispoisto verotuksessa on 7 % menojäännöksestä, jos toimintaa harjoitetaan elinkeinotoimintana tai tallipaikan vuokrauksena muualla kuin maatilalla (EVL

11 34 1 mom. 1 kohta, TVL 114 1 mom. viittaus EVL). Jos toiminnanharjoittajan verotus toimitetaan MVL:n mukaan, enimmäispoisto on 10 % tallirakennuksen menojäännöksestä (MVL 9 1mom 1 kohta). Tallirakennuksen tekniset laitteet, esim. ilmastointilaite, poistetaan toiminnanharjoittajan verotuksessa enintään 25 % menojäännöspoistoin (EVL 31, TVL 114 1 mom. viittaus EVL, MVL 8 ). Tallirakennuksen yhteydessä on yleensä lantala ja muita ympäristöä suojelevia laitteita, rakennuksia yms. pilaantumista ja saastumista ehkäisevän lainsäädännön vaatimusten vuoksi. Vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankittujen hyödykkeiden hankintamenon poistaminen tapahtuu eri tavoin elinkeinoverotuksessa ja maatalousverotuksessa. Maatalouden puolella poistosäännöksiä on kolme, joiden alle periaatteessa vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankitut hyödykkeet tulisi erikseen kohdistaa. Kun maataloudessa poiston suuruus on joka tapauksessa sama säännöksestä riippumatta, ei täsmälleen oikean säännöksen käyttö ole tärkeintä, vaan sen määrittäminen, onko kyse erityisvähennettävästä ympäristöinvestoinnista. MVL 8 :n mukaan kalustona ja laitteina voidaan käsitellä jätevesisäiliöt, pienet panospuhdistamot, ilmaa puhdistavat suodatuslaitteet ja muut ilman perustuksia olevat säiliöt, puhdistus- ja suodatinlaitteistot sekä jäteveden käsittelyjärjestelmät. MVL 9.2 :n 4 kohdan rakennusinvestoinneiksi voidaan katsoa rakennusten yhteydessä tai erikseen perustuksin rakennetut suuret jätevesipuhdistamot, lietelantalat, lantavarastot, virtsakaivot, jätevesialtaat, suoja-altaat, säilörehuvarastot ja puristenestevarastot. Lisäksi rakennuspoistoina vähennettäviin ympäristöinvestointeihin voitaneen lukea pääosin jätettä käyttävät suuret kompostorit, lämpökeskukset ja biokaasulaitokset. MVL 10.3 :n perusteella vähennettäviksi muiksi ympäristöinvestointihyödykkeiksi voidaan katsoa valumavesien estämiseksi tai keräämiseksi ja käsittelemiseksi tehdyt maanmuokkaukset, ojitukset, suodatusalueet, vesistön suojavallitukset, kompostointikentät sekä eläinten jaloittelualueet. Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 25 % menojäännöksestä kaikissa edellä mainituissa MVL:n säännöksissä. Elinkeinotoiminnassa vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankitut hyödykkeet poistetaan kaikki EVL 36 :n perusteella. Kyseisen säännöksen mukaan vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankittujen rakennelmien, laitteiden, koneiden ja muiden hyödykkeiden hankintameno vähennetään enintään 25 prosentin vuotuisin poistoin. Tällöin hyödykkeen hankintameno on siten mahdollista poistaa neljässä verovuodessa. Tuloverolain 114 1 momentissa on viittaussäännös EVL:in, joten tuloverolain mukaan verotettavassa tallipaikkojen vuokraustoiminnassa noudatetaan EVL 36 :n jaksotusäännöstä. Yritystoiminnan, tuloverolain mukaan verotettavan tallipaikkojen vuokraustoiminnan ja maataloustoiminnan osuus ympäristöinvestoinnista tulee olla yli puolet, jotta hyödyke luetaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden vähennyskelpoisiin varoihin. Muutoin voidaan poistaa yritystoiminnan, tallipaikkojen vuokraustoiminnan ja maatalouden käyttöä vastaava osuus hyödykkeen laskennallisesta poistosta. Kotitalouden käytön osuus jätevesijärjestelmän poistosta ei ole vähennyskelpoista menoa. Tavanomainen viemäröinti

12 tai putkistot jätevesijärjestelmän rakentamisen yhteydessä eivät kuulu erityissääntelyn piiriin, vaan ne luetaan rakennuksen hankintamenoon, joka poistetaan verotuksessa edellä selostetulla tavalla. Rakennusta, joka pääasiallisen käyttönsä perusteella kuuluu toiseen tulolähteeseen, voidaan käyttää osittain tallipaikkavuokraustoiminnassa. Tällaisissa tapauksissa on elinkeinotoiminnassa tai maataloudessa tai muussa tulonhankkimistoiminnassa käytettyä rakennuksen osaa vastaava osuus rakennuksesta johtuneista menoista siirrettävä tallipaikkavuokraustoiminnan menoiksi. Tallissa (5 tallipaikkaa) on toiminnanharjoittajan 3 omaa harrastehevosta ja 2 hevosta, joista toiminnanharjoittajan saa tallipaikkatuloja. Tallirakennus on siten pääosin toiminnanharjoittajan yksityistalouden käytössä. Toiminnanharjoittajan verotuksessa vähennetään tallipaikkatuloista 2/5 tallin yleisistä vuosikuluista ja verotuksessa vähentämättömästä hankintamenosta lasketusta poistosta, jos se on luotettavasti selvitetty. Elinkeinonharjoittajan omistama esim. pääasiassa ratsastustuntikäytössä oleva hevonen on elävää käyttöomaisuutta, jonka hankintamenosta voidaan tehdä 25 %:n enimmäispoisto verotuksessa. Jos elinkeinonharjoittaja on kasvattanut hevosensa kokonaan, on sen hankintamenon määrittäminen vaikeampaa. Kaikki kulut, jotka voidaan kohdistaa varsaan ennen ja jälkeen sen syntymän (eläinlääkäri-, astutus- ja varsamaksu yms. kulut) aktivoidaan toiminnanharjoittajan taseeseen. Jos kuluja ei ole tai ne ovat vähäisiä ja vähennetään vuosikulunan, varsa voidaan merkitä käyttöomaisuuteen 0 euron arvoisena. Maataloudenharjoittajan hankkiman, pääasiassa ratsastustuntikäytössä olevan, hevosen hankintameno poistetaan MVL 6 2 momentin mukaan vuosikuluna tai verovelvollisen niin vaatiessa yhtä suurin vuotuisin poistoin kolmessa vuodessa. Hankintamenon jaksotus kolmelle vuodelle voidaan tehdä yksittäisenkin eläimen osalta verovelvollisen esittämän vaatimuksen johdosta. Jos maataloudenharjoittaja on kasvattanut hevosen itse, hevosen hankintamenoksi katsotaan, kuten edellisessä kappaleessa on elinkeinonharjoittajan osalta selostettu, varsaan suoranaisesti kohdistettavien kulujen yhteissumma: mm. eläinlääkäri-, astutus- ja varsamaksu yms. kulut. Hankintameno tulee vähennettyä verotuksessa kulujen kirjaamisella vuosikuluksi. Jos elinkeinotoiminnan varoihin kuulunut ratsastustuntikäytössä ollut hevonen myydään tai menetetään, on myyntitulo tai muu vastike elinkeinotoiminnan tuloa. Veroilmoituslomakkeella 5 tulo käsitellään siten, että alennetaan irtaimen käyttöomaisuuden poistamatonta menojäännöstä myyntihinnalla tai muulla vastikkeella (EVL 30 2 momentti). Hevonen voi kuulua elinkeinotoiminnan vaihto-omaisuuteen, jolloin hevosen myyntihinta tai muu siitä saatava vastike on suoraan elinkeinotoiminnan tuloa (EVL 5 1 mom. 1kohta). Maatalouden varoihin kuuluva ratsastustuntihevosen myyntihinta tai muu vastike on maatalouden tuloa (MVL 5 1mom. 1 kohta). Saman lainkohdan perusteella on mahdollista jakaa saadut vastikkeet verovuoden ja kahden sitä seuraavan verovuoden

13 tuotoiksi verovelvollisen vaatimuksesta, mikäli olennainen osa hevosista myydään tai menetetään. Mikäli hevonen ei kuulu maatalouden tai elinkeinotoiminnan varoihin, sovelletaan myyntiin tuloverolain säännöksiä. Myyntihinnasta vähennetään aina vähintään 20 %:n hankintameno-olettama ja jos luovutettava omaisuus on omistettu vähintään 10 vuoden ajan olettama on 40 % (TVL 46 1 mom.). Hevonen voi olla toiminnanharjoittajan tallissa ylläpitoa vastaan ratsastustuntikäytössä: hevonen on vuokrattu toiminnanharjoittajalle ja toiminnanharjoittaja vuokraa tallipaikan hoitopalveluineen vuokraajalle samansuuruisella veloituksella. Toiminnanharjoittaja saa käyttää hevosta ratsastustuntien antamiseen. Ratsastustuntitulo ja tallipaikan vuokraustulo ovat toiminnanharjoittajan veronalaisia tuloja (EVL,MVL,TVL) ja hevosen vuokra vähennyskelpoinen meno (EVL,MVL,TVL). Tällaisen hevosen tallikulut ovat kokonaan vähennyskelpoisia verotuksessa. 5. Ennakkoperintärekisteröinti Ennakkoperintärekisteriin merkitään se, joka harjoittaa tai aikoo harjoittaa elinkeinotoimintaa, maataloutta tai muuta tulonhankkimistoimintaa. Rekisteriin merkintä edellyttää ansiotarkoituksessa harjoitettua tulonhankkimistoimintaa. Toiminnan ei kuitenkaan tarvitse olla jatkuvaa. Ilmoittautuminen ennakkoperintärekisteriin tapahtuu yrityksen perustamisilmoituksella Y1 (osakeyhtiö tai muu yhteisö), Y2 (avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö) tai Y3 (yksityinen elinkeinonharjoittaja tai luonnollinen henkilö). Jos yrityksellä on jo Y-tunnus, ilmoittautuminen tapahtuu vastaavilla muutosilmoituslomakkeilla (Y4,Y5,Y6). Lomakkeita voi tulostaa osoitteesta www.ytj.fi ja niitä saa myös samoista paikoista, joihin ilmoituksen voi jättää eli Verohallinnon toimipisteistä, kaupparekisteristä, ELY-keskuksista ja maistraateista. Rekisteriin hakeutuminen ei ole pakollista. Työn tekijä, tässä tapauksessa hevostallitoiminnanharjoittaja, voi pitää tarkoituksenmukaisena, että toimeksiantaja toimittaa ennakonpidätyksen satunnaisesta korvauksesta (harvinaista). Kun elinkeinonharjoittaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänen asiakkaansa (tai toimeksiantajansa) ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä maksamistaan työkorvauksista, vaan elinkeinonharjoittaja huolehtii niistä itse maksamalla ennakkoveroa. Kotitalouden (luonnollinen henkilö ja kuolinpesä) ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä, jos samalle saajalle maksettu työkorvaus tai palkka on enintään 1 500 euroa vuodessa. Korvauksen saajan ennakkoperintärekisteröintiä ei tällöin tarvitse tarkistaa paitsi, jos korvaus liittyy maksajan elinkeinotoimintaan. Ennakkoperintärekisteröinnistä lisätietoja on saatavissa mm. Verohallinnon julkaisussa 40.10 1.1.2010 Ennakkoperintärekisteri.

14 6. Lyhenteet TVL Tuloverolaki (30.12.1992/1535) MVL Maatilatalouden tuloverolaki (15.12.1967/543) EVL Laki elinkeinotulon verottamisesta (24.6.1968/360) AVL Arvonlisäverolaki (30.12.1993/1501) KHO LO KVL Korkein hallinto-oikeus Lääninoikeus (nykyisin hallinto-oikeuksia (Hao) 1.11.1999 alkaen) Keskusverolautakunta KPL Kirjanpitolaki (30.12.1997/1336) VML Verotusmenettelystä annettu laki (18.12.1995/1558) 7. Lähdeaineisto Verohallinnon ohjauskirjeet ja esitykset. Maaseudun Tulevaisuus Kantri- liite maaliskuu 2010 Mikä ihmeen Green Care?