BERGGREN LEGAL IPR-UUTISIA MARRASKUU 2013 BERGGREN 1
YLEISTÄ SISÄLTÖ YLEISTÄ 3 Tutkimuksen mukaan IPR-intensiivinen teollisuus työllistää kolmanneksen EU-alueen työntekijöistä 3 MAINONTA JA MARKKINOINTI 4 Markkinointilupaa ei tule sisällyttää viestintäpalvelun sopimusehtoihin 4 TAVARAMERKIT 5 EUT: Tavaramerkin tosiasiallista käyttöä on myös sen käyttäminen osana itsessään tavaramerkiksi rekisteröityä yhdistelmämerkkiä 5 KHO: "Omintakeinen makeinen" on näppärällä tavalla keksitty erottamiskykyinen ja mieleenpainuva iskulause 7 KHO: Carneval-keksin ulkomuoto hyväksyttiin tavaramerkiksi käytön kautta saavutetun erottamiskyvyn perusteella 8 KHO: Keskivertokuluttajan silmissä kyrillinen sanamerkki ei sekoitu sen translitterointia muistuttavaan merkkiin 10 KHO otti kantaa tavarayhteyden olemassaoloon kuviomerkin ja toiminimen välillä 10 KHO tarkasteli tavaramerkin kaupallisuuden vaatimusta ja mahdollisuutta esittää uusia perusteita ylemmässä instanssissa 11 TEKIJÄNOIKEUS 12 EUT:n kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan tekijänoikeusliitännäisen vahingonkorvausasian sijaintijäsenvaltionsa alueen osalta 12 Teosto tilitti suomalaisille musiikintekijöille 16 miljoonaa euroa 13 Teosto ja Youtube allekirjoittivat lisenssisopimuksen 13 VERKKOTUNNUKSET 15 Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan myös verkkotunnusten tai metatagien käyttö voi olla mainontaa 15 Verkkotunnuksen mustijamirri.com rekisteröinti ja käyttö katsottiin tehdyksi vilpillisessä mielessä 16 Trademark Clearinghouse uusi keskitetty tavaramerkkitietokanta gtld-verkkotunnuksia varten 17 TUTKIMUKSEN MUKAAN IPR-INTENSIIVINEN TEOLLISUUS TYÖLLISTÄÄ KOLMANNEKSEN EU-ALUEEN TYÖNTEKIJÖISTÄ Euroopan unionin Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (OHIM) sekä Euroopan patenttivirasto (EPO) julkaisivat syyskuussa yhteistyössä toteuttamansa tutkimuksen immateriaalioikeuksien merkityksestä EU-talouden kannalta. Tutkimustulokset osoittavat, että immateriaalioikeudet ovat talouden tärkeä veturi: IPRintensiivinen teollisuus työllistää yhteensä noin 35 prosenttia EU:n työssäkäyvistä ihmisistä, tuottaen samalla noin 39 prosenttia EU-alueen yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta (BKT). Immateriaalioikeudet vaikuttavat tänä päivänä toimintaan kaikilla teollisuudenaloilla. Tästä syystä OHIM:In ja EPO:n tutkimuksessa onkin keskitytty aloihin, jotka voidaan tulkita IPRintensiivisiksi eli sellaisiksi, joissa immateriaalioikeuksia hyödynnetään keskimääräistä enemmän työntekijää kohti. Tutkimustulosten mukaan IPR-intensiivinen teollisuus työllisti vuosina 2008 2010 keskimäärin noin 56,5 miljoonaa ihmistä EU:ssa. IPR-intensiivisten alojen osuus kaikista työpaikoista EU-alueella oli näin ollen lähes 26 prosenttia. Lisäksi noin 20 miljoonaa ihmistä työskenteli aloilla, jotka tuottavat tavaroita tai palveluita IPR-intensiivisen teollisuuden käyttöön, mikä nostaa viimeksi mainitun laskennallisen osuuden kaikista työpaikoista noin 35 prosenttiin. IPR-intensiivinen teollisuus ei vain työllistä suurta määrää henkilöstöä, vaan maksaa työntekijöille myös selvästi parempaa palkkaa. Tutkimustulosten mukaan työntekijöiden palkat ovat näillä aloilla keskimäärin jopa 40 prosenttia korkeampia. Tutkimuksen mukaan EU-alueen yhteenlasketusta BKT:sta 4,7 biljoonaa euroa eli 39 prosenttia juontuu IPR-intensiivisestä teollisuudesta. Suuren suhteellisen BKT-osuuden mahdollistaa se, että aloilla tuotetaan keskimääräistä enemmän lisäarvoa yhtä työntekijää kohti. Sulkana IPRteollisuuden hatussa komeilee positiivinen vaikutus EU-alueen vientitasee- ulkomaankaupan seen. Berggren Legal IPR-uutisia on IPR-lakimiestemme ja harjoittelijoidemme kokoama, neljästi vuodessa ilmestyvä kooste ajankohtaisista, immateriaalioikeuksiin liittyvistä juridiikan uutisista. Tarkastelemme aineettomiin oikeuksiin liittyviä erityiskysymyksiä yhteydessä muihin oikeudenaloihin. Haluamme tuoda tiedon myös Sinulle, laadukkaassa ja luettavassa muodossa. Tässä numerossa julkaisemme uutisia huhti-marraskuulta 2013. Lisätietoja julkaisijasta ja tekijöistä löydät takasivulta. Otamme mielellämme vastaan kehitysideoita julkaisumme parantamiseksi! Ota yhteyttä: legaltrainee@berggren.fi OHIM:in ja EPO:n tutkimus: Intellectual property rights intensive industries: contribution to economic performance and employment in the European Union (syyskuu 2013) 2 Berggren Legal IPR-uutisia marraskuu 2013 3
MAINONTA JA MARKKINOINTI TAVARAMERKIT MARKKINOINTILUPAA EI TULE SISÄLLYTTÄÄ VIESTINTÄPALVELUN SOPIMUSEHTOIHIN EUT: TAVARAMERKIN TOSIASIALLISTA KÄYTTÖÄ ON MYÖS SEN KÄYT- TÄMINEN OSANA ITSESSÄÄN REKISTERÖITYÄ YHDISTELMÄMERKKIÄ http://www.edilex.fi.libproxy.helsinki.fi/uutiset/37732 Tietosuojavaltuutettu on ottanut kantaa markkinointilupien sisällyttämiseen sopimusehtoihin. Tietosuojavaltuutetun mukaan viestintäpalvelun tarjoajan ei tulisi sisällyttää markkinointilupia viestintäpalvelun sopimusehtoihin. Henkilötietolain mukaan tietojenkäsittelyyn annettu suostumus on aina peruttavissa ja lisäksi henkilöllä on aina oikeus kieltää tietojensa käyttö suoramarkkinointiin. Suostumuksen antaminen sisällytettynä välttämättömyyspalveluna tarjottavaan matkapuhelin- tai internetliittymään ei tietosuojavaltuutetun mukaan ole perusteltua. Sähköpostitse tai tekstiviestitse kuluttajiin kohdistettu suoramarkkinointi edellyttää pääsääntöisesti kuluttajan antamaa nimenomaista ennakkosuostumusta. Tietosuojavaltuutetun toimisto on pyytänyt teleoperaattoreilta selvitystä siitä, miten ne huomioivat lainsäädännöstä johtuvat kuluttajien oikeudet. Lisäksi tietosuojavaltuutetun toimisto on selvittänyt suomalaisten teleoperaattoreiden tarjoamien matkapuhelin- ja internetliittymien mainosrahoitteisuutta. Selvityksessä saatujen tietojen mukaan operaattoreilla on vaihtelevia käytäntöjä ja joissakin liittymätyypeissä on edellytetty kuluttajaa antamaan suostumus suoramarkkinointikäyttöön. Joidenkin liittymien kohdalla suostumus on ollut myöhemmin peruttavissa ilman muita seurauksia, mutta joissain liittymissä peruminen on edellyttänyt liittymäsopimuksen purkamista. Tietosuojavaltuutettu on korostanut kuluttaja-asiamiehen aiemmin antamaa kannanottoa, jonka mukaan välttämättömyyspalveluiksi luokiteltavia puhelin- ja internetliittymiä tulee aina olla tarjolla ilman ehtoja markkinoinnin vastaanottamisesta. Tietosuojavaltuutetun mukaan henkilön lainmukaista oikeutta kieltää tietojensa käsittelyä suoramarkkinointiin ei ole pätevästi mahdollista rajoittaa välttämättömyyspalvelusta tehtävän sopimuksen sopimusehdoin. Asiassa Specsavers v. Asda (C-252/12, 18.7.2013) Euroopan Unionin tuomioistuin (EUT) vahvisti, että yhteisön tavaramerkkiasetuksessa (207/2009/ EY) tarkoitetusta tosiasiallisesta käytöstä voi olla kyse myös silloin, kun tavaramerkiksi rekisteröityä kuviomerkkiä käytetään ainoastaan yhdessä sen päälle asetetun rekisteröidyn sanamerkin kanssa, jolloin syntyvä yhdistelmämerkki on myös itsessään rekisteröity yhteisön tavaramerkiksi. EUT siis pitäytyi siinä kannassa, jonka se oli esittänyt vain kolme kuukautta aikaisemmin samankaltaisessa asiassa Colloseum v. Levi Strauss (C-12/12, 18.4.2013). EUT kuitenkin täsmensi asiassa Colloseum v. Levi Strauss antamaansa ratkaisua toteamalla, että kuviomerkkiä käytettäessä yhdessä sen kanssa päällekkäin asetetun sanamerkin kanssa on kyse nimenomaan yhteisön tavaramerkkiasetuksen 15 artiklan a alakohdassa tarkoitetusta tavaramerkin käytöstä muodossa, joka poikkeaa kyseisen merkin rekisteröidystä muodosta. Näin ollen olennaista tosiasiallisen käytön vaatimuksen täyttymisen kannalta on se, ettei rekisteröidystä muodosta tällä tavoin poikkeaminen vaikuta kuviomerkin erottamiskykyyn. Merkin tulee poikkeavassa muodossaankin kyetä indikoimaan kohderyhmälleen tavaran tai palvelun alkuperä. Tämän edellytyksen täyttyessä ei ole merkitystä sillä, että rekisteröinnistä poikkeava ulkomuoto on myös itsessään rekisteröity yhdistelmämerkkinä. EUT:n ratkaisu on luonnolli- sesti myönteinen tavaramerkkien haltijoiden kannalta. EUT perusteli avoimesti ratkaisuaan yhteisön tavaramerkkiasetuksen 15 artiklan tarkoituksella turvata tavaramerkin haltijalle mahdollisuus tarpeen mukaan sopeuttaa merkkiään sen kaupallisen käytön asettamiin tosiasiallisiin vaatimuksiin. Näillä perustein se katsoi yhteisön tavaramerkkiasetuksen tarkoituksen vaarantuvan, mikäli käytön osoittamiseksi edellytettäisiin, ettei käytön kohteena tosiasiallisesti ollut yhdistelmämerkki ole itsessään rekisteröity tavaramerkiksi, siitä huolimatta, ettei tällaista vaatimusta ole luettavissa asetuksen 15 artiklan sanamuodosta. Ratkaisu osaltaan havainnollistaa sitä, ettei tosiasiallisen käytön vaatimusta tule arvioida liioitellun muodollisesti, vaan ottaen asianmukaisesti huomioon myös markkinoiden realiteetit. EUT:n tuomio 18.7.2013 asiassa C-252/12 EUT:n tuomio 18.4.2013 asiassa C-12/12 4 Berggren Legal IPR-uutisia marraskuu 2013 5
TAVARAMERKIT TAVARAMERKIT KHO: OMINTAKEINEN MAKEINEN ON NÄPPÄRÄLLÄ TAVALLA KEKSITTY EROTTAMISKYKYINEN JA MIELEENPAINUVA ISKULAUSE Korkein hallinto-oikeus (KHO) totesi lokakuussa antamassaan päätöksessä Oy Panda Ab:n merkin OMINTAKEINEN MAKEINEN olevan sellainen erottamiskykyinen slogan, joka mielletään tuotteen kaupalliseksi tunnukseksi. KHO kumosi näin Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) aiemman päätöksen olla rekisteröimättä merkkiä elintarvikkeiden tunnukseksi. PRH totesi hylkäyspäätöksessään haetun merkin olevan kuvaileva ja ilmaisevan tavaroiden lajia, laatua ja käyttötarkoitusta. PRH:n valituslautakunta ei myöskään hyväksynyt valituksen yhteydessä esitettyä näyttömateriaalia todisteeksi merkin käytön kautta saavuttamasta erottamiskyvystä. PRH:n valituslautakunnan päätöksestä poiketen KHO katsoi sanayhdistelmän OMINTA- KEINEN MAKEINEN olevan lähtökohtaisesti erottamiskykyinen, eikä kuvaileva. Panda oli tuonut asian käsittelyn yhteydessä esille PRH:n aiemmat elintarvikealan sanamerkkirekisteröinnit HARI- BO - MAINIO MAKEINEN, PRO- AGRIA MAITO, AHON JUGURT- TI, KAUPPANEUVOKSEN KAHVI ja VIISASTEN TEE. KHO katsoi näiden rekisteröintien osoittavan, ettei tavaramerkkiin sisältyvä lajia kuvaava sana, kuten MA- KEINEN, tee merkistä itsessään erottamiskyvytöntä. Panda viittasi asian käsittelyn aiemmassa vaiheessa muun muassa PRH:n hyväksymiin erottamiskyvyltään vastaaviin tavaramerkkeihin HURMAAVA TUMMA, VALLOITTAVA VALKOINEN, sekä OUTRAGEOUS ORIGINAL. KHO katsoi tapaukset sikäli analogisiksi haettavan merkin kanssa, että sana OMINTAKEINEN on sellainen, jota kuluttaja ei odota näkevänsä makeistuotteiden yhteydessä. Sanalla ei ole KHO:n mukaan sellaista suoraa ja välitöntä kuvailevaa merkitystä, jolla voitaisiin mielekkäästi kuvailla makeistuotteita. Se, että kuluttaja voi jonkinasteisen ajatusketjun seurauksena tehdä johtopäätöksiä tuotteesta ei KHO:n mukaan tee haetusta merkistä erottamiskyvytöntä. KHO katsoi, että kuluttajat mieltävät merkin pikemminkin sanaleikiksi, kuin tuotteen ominaisuuksien kuvaukseksi. Näillä perusteluilla KHO katsoi merkin OMINTAKEINEN MAKEI- NEN olevan itsessään suggestiivinen ja saavuttaneen vähintään mittavan käytön seurauksena erottamiskyvyn. Tuomioistuimen mukaan noin viisi vuotta kestäneen käytön seurauksena kuluttajat ovat oppineet tuntemaan haetun merkin Pandan tuotteiden tunnuksena. KHO:n ratkaisu nro 3238 6 Berggren Legal IPR-uutisia marraskuu 2013 7
TAVARAMERKIT TAVARAMERKIT KHO: CARNEVAL-KEKSIN ULKOMUOTO HYVÄKSYTTIIN TAVARAMERKIK- SI KÄYTÖN KAUTTA SAAVUTETUN EROTTAMISKYVYN PERUSTEELLA Korkein hallinto-oikeus (KHO) otti vuosikirjaratkaisussaan KHO 2013:94 ensimmäistä kertaa kantaa tuotteen ulkomuodon hyväksyttävyyteen tavaramerkkinä. Lisäksi ratkaisussa linjattiin tärkeällä tavalla sitä, voidaanko tavaramerkkihakemuksen jättöpäivän jälkeen tehty markkinatutkimus ottaa huomioon merkin tunnettuuden ja vakiintumisen arvioinnissa. Tapauksessa oli kyse vuodesta 1925 asti markkinoilla olleen ja Suomessa hyvin suositun Carneval-keksin ulkomuodon rekisteröinnistä tavaramerkkinä. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) hylkäsi hakemuksen. PRH:n mukaan keksin ulkomuoto koostui pelkästään kekseille tyypillisistä muodoista, eikä se siten ollut erottamiskykyinen. Hakija valitti päätöksestä ja esitti keksin ulkomuodon tulleen laajan ja pitkään jatkuneen käytön vuoksi tulleen erottamiskykyiseksi. Väitteensä tueksi hakija esitti markkinatutkimuksen. Tutkimuksen mukaan jopa 72 prosenttia vastaajista tunnisti keksin sen ulkomuodon perusteella ja 36 prosenttia osasi nimetä kyseisen keksin Carnevaliksi. PRH:n valituslautakunta ei kuitenkaan hyväksynyt markkinatutkimusta näytöksi käytön kautta saavutetusta erottamiskyvystä, sillä se oli tehty tavaramerkkihakemuksen jättöpäivän jälkeen. KHO:ssa asian käsittely tiivistyi kahteen pääkysymykseen, tuotteen ulkomuodon rekisteröinnin edellytyksiin ja markkinatutkimuksen hyväksyttävyyteen näyttönä. Ensimmäisen kysymyksen osalta keskeisiksi nousi kaksi tavaramerkkilain tuotteen ulkomuodon rekisteröinnille asettamaa edellytystä. Ensinnäkin ulkomuodon ei tule koostua yksinomaan tavaran luonteenomaisesta, teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä muodosta. PRH ja sen valituslautakuntahan olivat hylänneet rekisteröintihakemuksen juuri sillä perusteella, että Carneval-keksin ulkomuoto ei olennaisesti poikkea kekseille ominaisesta, luonteenomaisesta ulkomuodosta. Toiseksi tuotteen ulkomuodon on itsessään oltava erottamiskykyinen, toisin sanoen juuri ulkomuodon on kyettävä erottamaan valmistajan tavarat kilpailijoiden tavaroista. Mikäli tuotteen ulkomuoto ei itsessään ole erottamiskykyinen, sen voidaan kuitenkin katsoa laajan ja pitkään jatkuneen käytön kautta saavuttaneen erottamiskyvyn. Saavutetun erottamiskyvyn näyttämisessä markkinatutkimuksilla ja käyttönäytöllä on usein tärkeä asema. Tapauksessa KHO oli PRH:n ja sen valituslautakunnan kanssa samaa mieltä siitä, ettei keksin ulkomuoto itsessään ollut erottamiskykyinen. Huomio kiinnittyikin siten tavaramerkkilain toiseen relevanttiin edellytykseen. PRH ja sen valituslautakunta olivat katsoneet, ettei asiassa ollut näytetty keksin ulkomuodon tulleen erottamiskykyiseksi. Hylkäävä päätös perustui siihen, että näyttönä esitetty markkinatutkimus oli tehty yli vuosi rekisteröintihakemuksen jättöpäivän jälkeen. Hakija oli asiasta eri mieltä, sillä sen mukaan ratkaisevaa oli markkinatutkimuksen toteuttamisajankohdan sijaan se, milloin tunnettuuden voitiin katsoa syntyneen. Tämän taas oli hakijan mukaan katsottava tapahtuneen jo ennen rekisteröintihakemuksen tekemistä. Väitteensä tueksi hakija vetosi Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ratkaisuun Aire Limpio (C-488/06 P), jossa EUT oli painottanut tunnettuuden muodostumisen ajankohtaa. KHO hyväksyi hakijan esittämän markkinatutkimuksen näytöksi saavutetusta erottamiskyvystä. KHO:n mukaan asiassa ei ollut ilmennyt, että merkin eli keksin ulkomuodon tunnettuudessa olisi tapahtunut merkittäviä muutoksia hakemuksen jättämisen ja markkinatutkimuksen toteutusajankohdan välillä. Asiaan vaikutti myös se, että keksi oli ollut ulkomuodoltaan muuttumattomana käytössä vuosikymmenten ajan. Tutkimuksen ilmentämä 72 prosentin tunnettuus puolestaan riitti KHO:n mukaan näytöksi saavutetusta erottamiskyvystä, ja asia palautettiin PRH:lle merkin rekisteröintiä varten. KHO:n ratkaisu 2013:94 8 Berggren Legal IPR-uutisia marraskuu 2013 9
TAVARAMERKIT TAVARAMERKIT KHO: KESKIVERTOKULUTTAJAN SILMISSÄ KYRILLINEN SANAMERKKI EI SEKOITU SEN TRANSLITTEROINTIA MUISTUTTAVAAN MERKKIIN Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) mukaan kansainvälinen tavaramerkki Имунеле ja yhteisön tavaramerkki Imunel eivät ole sekoitettavissa keskenään siitä huolimatta, että merkin Имунеле translitteroitu muoto Imunele on visuaalisesti ja foneettisesti hyvin samankaltainen kuin kyseinen yhteisön tavaramerkki. Ratkaisun taustalla on olettama siitä, ettei suomalainen päivittäistavaroiden keskivertokuluttaja tunne kyrillisiä kirjaimia siinä määrin, että yhdistäisi merkin Имунеле yhteisön tavaramerkin Imunel latinalaiseen kirjoitusasuun. Perusteluissaan KHO totesi ensin, että merkkien päällekkäisyys tavaraluokkien osalta ja niissä rekisteröityjen tuotteiden KHO:n ratkaisu 2013:145 osalta oli kiistaton. Merkkien välillä esiintyi myös tiettyä foneettista samankaltaisuutta. Merkityksellistä oli kuitenkin huomata, ettei keskivertokuluttaja eli päivittäistavaroiden kohdalla koko väestön keskivertoedustaja havaitse tätä foneettista yhtäläisyyttä, koska venäjän kielen osaaminen on edelleen harvinaista väestön keskuudessa. Ratkaisevaa oli pikemminkin merkkien selvä visuaalinen erilaisuus, jota korosti myös esimerkiksi se seikka, ettei niillä ollut samannäköisiä alku- tai loppukirjaimia. KHO:n mukaan merkkien visuaaliselle vertailulle oli syytä antaa erityistä painoarvoa sen vuoksi, että niiden alla markkinoituja tuotteita hankittiin pääasiassa itsepalvelumyymälöistä, KHO OTTI KANTAA TAVARAYHTEYDEN OLEMASSAOLOON KUVIOMERKIN JA TOIMINIMEN VÄLILLÄ Korkein hallinto-oikeus (KHO) ei muuttanut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöstä toiminimen Scanpack Oy ja kuviomerkin Skan Pack välisestä sekoitettavuudesta. Patentti- ja rekisterihallitus ja valituslautakunta olivat aiemmin tehneet päätöksen, jonka mukaan kansainvälistä rekisteröintiä merkille Skan pack ei voitu hyväksyä Suomen osalta. Syynä rekisteröinnin hylkäämiselle oli toiminimi Scanpack Oy, jonka katsottiin olevan rekisteröity samankaltaisille tavaroille, kuin haettava kuviomerkki. Tapauksessa KHO:n ratkaisu 2013:168 kansainvälistä merkkiä Skan Pack haettiin tavaraluettelon supistamisen jälkeen tavaraluokkaan 16 kuuluville pakkauksille ja pakkausmateriaaleille, jotka on tarkoitettu käytettäväksi postitukseen ja jotka eivät ole elintarvikepakkauksia. Scanpack Oy:n toimiala liittyy puolestaan nimenomaan elintarvikepakkauksiin. KHO katsoi päätöksessään, että toiminimen rekisteröityä toimialaa ei ole rajoitettu siten, ettei se voisi käsittää myös kuljetustarkoitukseen valmistettavia, tavaraluokkaan 16 kuuluvia pakkauksia. KHO tarkensi vielä, että elintarvikepakkaus ei välttämättä tarkoita KHO antoi ratkaisun vuosia jatkuneessa kiistassa Perussuomalaiset ry:n käyttämästä PerusS-logosta puolueen ja kyseisen logon tavaramerkinhaltijan kesken. Se, kenelle oikeus kyseiseen logoon kuuluu, ei kuitenkaan vielä yksiselitteisesti selvinnyt. Ratkaisussa käsitellään oikeudellisesti hämmentäviäkin seikkoja, sillä Perussuomalaiset esitti prosessin kuluessa lukuisia, osittain tarpeettomia ja tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomiakin perusteita. Kiintoisaksi muodostuivat kuitenkin erityisesti eri asteissa käyty pohdinta vaatimuksesta käyttää tavaramerkkiä nimenomaan elinkeinotoiminnassa sekä mahdollisuudesta esittää uusia perusteita ylemmissä instansseissa. Perussuomalaisten käyttämä PerusS-logo oli vuonna 2007 rekisteröity tavaramerkkinä yksityishenkilö A:lle. Puolue oli vaatinut rekisteröinnin kumoamista A:n merkin harhaanjohtavuuteen vedoten. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) kumosikin A:n rekisteröinnin siltä osin kuin sen kattamat tavarat olivat samoja kuin ne, joiden yhteydessä Perussuomalaiset käytti omaa identtistä logoaan. Puolueen logoa ei kuitenkaan ollut rekisteröity eikä PRH:n mukaan vakiinnutettu tavaramerkkinä, eikä PRH myöskään katsonut sen ylittävän tekijänoikeuteen vaadittavaa teoskynnystä. Perussuomalaiset valitti PRH:n päätöksestä ja vaati rekisteröinnin kumoamista kokonaisuudessaan. Vaatimuksensa perusteeksi puolue vetosi yhteensä seitsemään tavaramerkkilain esteperusteeseen. A:n merkin väitetyn hyvän tavan vastaisuuden ja harhaanjohtavuuden, sekä toijoissa nimenomaan visuaalinen asu tyypillisesti antaa merkille sen erottamiskyvyn. Mainituilla perusteilla KHO katsoi, ettei merkin Имунеле rekisteröinnille Suomessa ollut estettä. Ratkaisussa mielenkiintoista on erityisesti KHO:n tapa painottaa alkuperäisen kirjainasun visuaalista arviointia suhteessa väitettyihin esterekisteröinteihin. KHO:n tavassa argumentoida voidaan havaita tiettyjä eroja suhteessa Euroopan Unionin Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (OHIM) kreikkalaisten merkkien tai sanojen latinalaisiin translitterointeihin liittyvään käytäntöön, jossa translitteroitu kirjoitusasu on mahdollisesti herkemmin tulkittu esteeksi rekisteröinnille. vain pakkausta, jossa elintarvike sellaisenaan luovutetaan kuluttajalle ja tästä syystä tavarayhteyttä ei voida sulkea pois, eikä tunnusten välinen sekoitettavuus näin ollen esty. KHO katsoi edellä esitetyin perusteluin tunnusten voivan tarkoittaa jopa identtisiä tavaroita. Kun otettiin lisäksi huomioon tunnusten foneettinen ja käsitteellinen identtisyys, sekä ainoastaan pienet visuaaliset erot kirjoitusasussa, oli tavaramerkkirekisteröinti KHO:n mukaan hylättävä. KHO TARKASTELI TAVARAMERKIN KAUPALLISUUDEN VAATIMUSTA JA MAHDOLLISUUTTA ESITTÄÄ UUSIA PERUSTEITA YLEMMÄSSÄ INSTANSSISSA sen suojatun nimen käyttämisen ja Perussuomalaisten väitetyn laajalti tunnetun PerusS-merkin osalta PRH:n valituslautakunta jätti vaatimukset tutkimatta, sillä kyseisiin perusteisiin ei ollut vedottu alemmassa asteessa eli PRH:n väitemenettelyssä. Perussuomalaisille puolueen mukaan kuuluvan PerusS-logon tekijänoikeuden osalta valituslautakunta katsoi PRH:n tavoin, ettei kyseessä ole tekijänoikeuslain mukainen teos. Perussuomalaiset oli myös vedonnut esteperusteina A:n merkin sekoitettavuuteen puolueen tunnusmerkkiin sekä Perussuomalaisten toiminimen käyttämiseen A:n merkissä. Näiden väitteiden osalta valituslautakunta totesi, ettei asiassa ollut näytetty Perussuomalaisten käyttäneen tai aikoneen käyttää PerusS-logoaan elinkeinotoiminnassa. Koska tavaramerkki on nimenomaan elinkeinotoiminnassa käytettävä kaupallinen tunnus, valituslautakunnan mukaan PerusS-logo ei ollut tavaramerkkilain mukainen tunnus, eikä siksi tullut kyseeseen estemerkkinä. Johtopäätöksenä valituslautakunta hylkäsi Perussuomalaisten valituksen ja pysytti PRH:n päätöksen. Perussuomalaiset ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan valitti asiasta KHO:een uudistaen pitkän perustelistansa. Perussuomalaisten mukaan PerusSlogon rekisteröinti tavaramerkkinä A:lle aiheutti puolueelle ja sen jäsen- ja kannattajakunnalle vakavaa harmia, haittaa ja hämminkiä, mutta vähintään yhtä paljon hämminkiä tuomioistuimelle aiheuttivat Perussuomalaisten vaatimukset ja niiden perustelut. Puolue esimerkiksi vaati rekisteröinnin kumoamisen kokonaisuudessaan ohella asian palauttamista PRH:n valituslautakunnalle. Tiivistetystä Perussuomalaiset pyrki valituksessaan osoittamaan erityisesti käyttävänsä PerusS-logoa kaupallisessa toiminnassa ja että logo oli sellaisena tullut hyvin tunnetuksi Suomessa. Väitteensä tueksi puolue vetosi logon käyttöön vaalikampanjoissa, ilmaiseksi jaettavissa ja myytävissä Perussuomalaiset-tuotteissa, puoluelehdessä, jäsenhankinnassa, tiedotustilaisuuksissa, tiedotuksessa ja erilaisissa tapahtumissa. Tavaramerkkilain tulkinta ja kumoamisvaatimuksen perusteleminen soveltuvilla lainkohdilla vaikuttaa kuitenkin aiheuttaneen puolueelle melkoista päänvaivaa, mikä oletettavasti johtuu juuri valituslautakunnan esiin tuomasta jännitteestä tavaramerkin kaupallisuuden ja puoluetoiminnan aatteellisuuden välillä. KHO aloitti ratkaisunsa tarkastelemalla tavaramerkin kaupallisuuden vaatimusta. Tavaramerkkilaissa lueteltujen rekisteröintiesteiden oli tuomioistuimen mukaan tarkoitus suojata toisen elinkeinonharjoittajan aikaisempaa oikeutta. KHO ei hyväksynyt Perussuomalaisten edellä kuvattua logon käyttöä näytöksi tunnuksen käytöstä kaupallisessa yhteydessä. Niinpä koska Perussuomalaiset ei ollut asiassa näyttänyt käyttäneensä PerusS-logoaan tai puoluetunnustaan elinkeinotoiminnassa, KHO hylkäsi PRH:n valituslautakunnan tavoin Perussuomalaisten vaatimuksen siltä osin kuin se perustui luvattomaan Perussuomalaisten toiminimen tai kaupallisen tunnuksen käyttöön. Pääasiassa aatteellisessa puo- s 10 Berggren Legal IPR-uutisia marraskuu 2013 11
TEKIJÄNOIKEUS TEKIJÄNOIKEUS s KHO:n ratkaisu 2013:99 EUT: KANSALLINEN TUOMIOISTUIN ON TOIMIVALTAINEN RATKAISE- MAAN TEKIJÄNOIKEUSLIITÄNNÄISEN VAHINGONKORVAUSASIAN SIJAINTIJÄSENVALTIONSA ALUEEN OSALTA Euroopan Unionin tuomioistuin (EUT) otti tuoreessa ratkaisussaan asiassa Pinckney v. Mediatech (C-170/12, 3.10.2013) kantaa siihen, onko ja missä laajuudessa jäsenvaltion kansallisella tuomioistuimella toimivalta tutkia internetin välityksellä tapahtunutta tekijänoikeuden loukkausta ja määrätä sen perusteella vahingonkorvausta silloin, kun loukkaajan toiminta on keskittynyt toiseen jäsenvaltioon. EUT:n mukaan kansallinen tuomioistuin saattoi ottaa asian tutkittavakseen, mutta oli toimivaltainen määräämään vahingonkorvausta ainoastaan siinä määrin, kuin vahinkoa oli aiheutunut tuomioistuimen sijaintijäsenvaltion alueella. Asiassa ennakkoratkaisupyynnön oli esittänyt ranskalainen tuomioistuin, jossa Toulousesta kotoisin oleva Peter Pinckney oli nostanut kanteen KDG Mediatech AG:ta (Mediatech) vastaan tekijänoikeuden loukkauksesta. Pinckney väitti, että hänen säveltämiään ja esittämiään kappaleita oli käytetty CD-levyillä, jotka oli Mediatechin toimesta valmistettu Itävallassa ja joita oli sittemmin laitettu myyntiin englantilaisten yhtiöiden toimesta internetissä siten, että CD-levyjä oli mahdollista ostaa myös Ranskasta käsin. Tulkintavaikeuksia asiassa aiheutti luetoiminnassa käytetty tunnus ei siten lähtökohtaisesti voi muodostaa tavaramerkin rekisteröintiestettä. Valituslautakunnan tutkimatta jättäneiden perusteiden osalta KHO puolestaan katsoi, ettei uusiin lainkohtiin vetoaminen vasta valituslautakunnassa ollut tarkoittanut alkuperäisen vaatimuksen muuttamista tai asian muuttumista tosiasiallisesti toiseksi. KHO viittasi tältä osin hallintolainkäyttölakiin, jonka mukaan uusien perusteiden se, oliko Pinckneyn kotipaikan tuomioistuimella toimivalta tutkia väitettyyn loukkaukseen liittyvää vahingonkorvauskannetta, kun vahingon aiheuttaja oli sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, josta käsin myös tekijänoikeutta loukkaavat teot oli toteutettu. Kansallisen tuomioistuimen toimivallan ratkaisemiseksi EUT:n oli tarpeen arvioida, miten nk. Bryssel I -asetuksen (44/2001/EY) 5 artiklan 3 kohdan erityinen toimivaltaperuste soveltui käsillä olevaan tilanteeseen. Tuon kohdan mukaan sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa toimivaltaisia ovat niiden paikkakuntien tuomioistuimet, missä vahinko sattui tai saattaa sattua. Aikaisempaan käytäntöönsä viitaten EUT totesi, että ilmaisulla tarkoitetaan yhtä hyvin vahingon ilmenemispaikkaa kuin paikkaa, jossa vahingon aiheuttanut syyyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut. Jotta oikeuden loukkauksesta aiheutuva vahinko saattaisi ilmetä tietyn jäsenvaltion alueella, on tuon oikeuden oltava suojattu siinä jäsenvaltiossa. Tekijänoikeuden pitäisi näiltä osin olla EU-alueella ongelmaton, sillä tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin (2001/29/ EY) nojalla tekijän taloudellisia oikeuksia on suojattava kaikissa jäsenvaltioissa tekijänoikeuden esittäminen vaatimuksen tueksi on sallittua, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi. Valituslautakunnan tutkimatta jättämien perusteiden osalta KHO päätyi siten palauttamaan asian PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi. varsinaisesta lähdemaasta riippumatta. Toimivallan perustava riittävä vahingonvaara on siten olemassa yksittäisessä jäsenvaltiossa pelkästään sillä perusteella, että tekijänoikeutta loukkaava materiaali on saatavilla internetin välityksellä tuosta jäsenvaltiosta käsin. Tuomioistuimen on mahdollista perustaa toimivaltansa tähän vahingonvaaraan siitä huolimatta, että varsinaiset loukkausaktit on toteutettu toisessa jäsenvaltiossa sinne sijoittautuneen toimijan lukuun. Viime kädessä EUT kuitenkin alueperiaatteeseen vedoten katsoi kansallisen tuomioistuimen voivan ratkaista asian vain sijaintijäsenvaltionsa alueella aiheutuneen vahingon osalta. Ratkaisun sisältö ei sinänsä ole yllättävä, eikä sitä voida pitää varsinaisena läpimurtona. Se kuitenkin osaltaan selventää usein hyvinkin vaikeita toimivaltakysymyksiä ylikansallisissa tekijänoikeuden loukkaustilanteissa, joista on internetin kehityksen myötä tullut arkipäivää. Toisaalta ratkaisun nojalla on selvää, että tekijän oikeuksia loukattaessa internetin välityksellä tämä todennäköisesti joutuu nostamaan kanteita yhtaikaa monessa jäsenvaltiossa saadakseen asianmukaisen korvauksen loukkauksen johdosta. TEOSTO TILITTI SUOMALAISILLE MUSIIKINTEKIJÖILLE 16 MILJOONAA EUROA Suomalaisia musiikintekijöitä edustava Teosto ry on kesäkuun tilityksessään maksanut musiikintekijöille ja kustantajille yhteensä 16 miljoonaa euroa. Tilitystä on maksettu noin 9 300 säveltäjälle, sanoittajalle, sovittajalle ja kustantajalle. Tilitys maksetaan pääosin vuonna 2012 kerätyistä musiikin erityiskorvauksista, joista suurin osa eli 12,4 miljoonaa euroa koostuu Suomessa kerätyistä erityiskorvauksista. Loput maksetuista tilityksistä koostuu yhteispohjoismaisen tallennusoikeuksia valvovan Nordisk Copyright Bureau:n keräämistä tallennus- ja online-korvauksista (2,6 miljoonaa euroa), sekä miljoona euroa suomalaisten teosten esittämisestä ulkomailla. Ulkomailta maksetuista korvauksista suurimmat erät tulivat Ruotsista, Ranskasta, Hollannista, Itävallasta ja Japanista. teosto.fi sivuston uutinen http://www.teosto.fi/teosto/uutiset/teostolta-16-miljoonaa-euroa-kotimaisille-musiikintekij%c3%b6ille Ulkomaisille oikeudenomistajille puolestaan tilitetään erityiskorvauksina 20,4 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 kaikesta Suomessa esitetystä musiikista noin 61 prosenttia oli suomalaista, kun taas vuonna 2011 Suomessa esitetystä musiikista kotimaista oli 66 prosenttia. Esitys- ja tallennuskorvauksia Teosto maksaa musiikintekijöille neljä kertaa vuodessa, joista kesäkuun tilitys on päätilitys. TEOSTO JA YOUTUBE ALLEKIRJOITTIVAT LISENSSISOPIMUKSEN Musiikintekijöiden järjestö Teosto ry ja YouTube allekirjoittivat lisenssisopimuksen, joka mahdollistaa jatkossa musiikintekijöille maksettavat korvaukset, kun heidän musiikkiaan kuunnellaan YouTuben kautta Suomessa. Musiikintekijöille maksetaan tuloa, kun YouTuben kumppaniohjelmaan kuuluvien videoiden yhteydessä esitetään mainoksia. YouTube on nostanut suosiotaan musiikkikanavana ja siitä johtuen on tärkeää, että musiikintekijät saavat jatkossa korvauksen musiikkinsa käytöstä You- Tubessa Suomessa. Korvauksen perusteena käytetään YouTube:n Teostolle luovuttamia tietoja ja näiden tietojen perusteella korvaukset kohdennetaan musiikintekijöille. YouTube on jo aiemmin allekirjoittanut lisenssisopimuksia useiden eurooppalaisten tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. YouTubella on voimassa oleva sopimus esimerkiksi Englannin PRS Musicin, Espanjan SGAEn ja Sveitsin SUISAn kanssa. Teosto.fi -sivuston uutinen http://www.teosto.fi/teosto/artikkelit/teoston-ja-youtuben-lisensointisopimus-%e2%80%93-kysymyksi%c3%a4-ja-vastauksia EUT:n tuomio 3.10.2013 asiassa C-170/12 12 Berggren Legal IPR-uutisia marraskuu 2013 13
TEKIJÄNOIKEUS VERKKOTUNNUKSET EUROOPAN UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MUKAAN MYÖS VERKKO- TUNNUKSEN TAI METATAGIEN KÄYTTÖ VOI OLLA MAINONTAA Kaupallisen tarkoituksen omaavan verkkotunnuksen sekä metatagien käyttö voidaan Euroopan Unionin tuomioistuimen (EUT) mukaan lukea harhaanjohtavaa mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa direktiivissä (84/450/ ETY) sekä harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetussa direktiivissä (2006/114/EY) määritellyn mainonnan käsitteen alle. Asiassa BEST v. Visys antamassaan ratkaisussa (C-657/11, 11.7.2013) EUT toteaa, että verkkotunnuksen tai metatagien käyttö voi olla sellainen tieto tai esitys, joka annetaan palvelujen tai tavaroiden menekin edistämiseksi. Asiassa esitetyn ennakkoratkaisupyynnön taustalla oli riita kahden kilpailevan laserteknologialla varustettuja lajittelijoita suunnittelevan, valmistavan ja myyvän yrityksen välillä. Yrityksistä markkinoilla uudempi tulokas, Visys NV (Visys), oli rekisteröinyt vakiintuneemman valmistajan, Belgian Electronic Sorting Technology NV:n (BEST), nimeen helposti sekoittuvan domain-tunnuksen www. bestlasersorter.com sekä sisällyttänyt tuon internetsivuston metatageihin viittauksia BEST:n tuotteisiin. Metatagien perusteella hakukoneet siis valikoivat osumat hakuehdoille kussakin tapauksessa. Ratkaistessaan käsillä olevaa asiaa EUT viittasi ensinnäkin yleisesti siihen, että yllä mainituissa direktiiveissä tarkoitus on ollut määritellä mainonta laajasti ja muotoneutraalisti siten, että elinkeinonharjoittajille voidaan turvata korkea suojan taso harhaanjohtavaa mainontaa ja sen kohtuuttomia seurauksia vastaan. Näin ollen EUT katsoi olevan täysin poissuljettua tulkita direktiivejä siten, että jotkin palvelujen tai tavaroiden edistämiseen tähtäävät toimenpiteet jätettäisiin jo lähtökohtaisesti mainonnan käsitteen ulkopuolelle. Samalla EUT kuitenkin katsoi, ettei puhtaasti muodollinen toimi kuten verkkotunnuksen rekisteröinti itsessään täytä direktiivien mainonnalle antamaa määritelmää. Kuitenkin verkkotunnuksen käyttö silloin, kun tunnuksen voidaan tulkita viittaavan kilpailijan nimeen tai tuotteisiin taikka kehuvan tuotteen ansioita, luetaan mainonnaksi. Tällaisessa käyttötilanteessa verkkotunnuksen tarkoitus on selvästi myynninedistämistarkoituksessa välittää kuluttajille tietoa tuotteista, joita internetsivustolta löytyy. Samoin metatagien käyttö voi täyttää myynnin edistämiseksi esitetyn tiedon tai esityksen kriteerin. Metatagien käytön avulla on mahdollista pyrkiä omien internetsivustojen näkyvyyden parantamiseen suhteessa kilpailijaan ja täten kuluttajien sivustojen ylläpitäjän tuotteisiin kohdistaman kiinnostuksen lisäämiseen. Metatagit on mahdollista tulkita tiedoiksi tai esityksiksi siitä huolimatta, että ne itsessään pysyvät internetin käyttäjien näkymättömissä, koska mainonnan käsitteen tulee EUT:n mukaan kattaa myös kaikki välilliset toimet. Sinänsä EUT ratkaisussaan edelleen ainoastaan vahvistaa sen, että mainonnan käsitettä on EU-oikeudessa tulkittava muotoneutraalisti. EUT:n kannanotolla on kuitenkin tärkeä selventävä funktio, sillä esimerkiksi tapauksessa käsillä ollut verkkotunnuksen tai metatagien avulla tapahtuva mainonta irtautuu niin kauas perinteisestä mainonnasta sisällöltään ja toteutukseltaan, että niiden kuuluminen mainonnan käsitteen piiriin voitiin perustellusti kyseenalaistaa. EUT:n perustelujen valossa vaikuttaisi nyt kuitenkin selvältä, että mainonnan käsitteen tulkinnassa johtavana ohjenuorana tulee tällaisissa tapauksissa pitää EUdirektiivien elinkeinonharjoittajia suojaavaa tarkoitusta riippumatta myyntiä edistävien toimien ominaispiirteistä. EUT:n tuomio 11.7.2013 asiassa C-657/11 14 Berggren Legal IPR-uutisia marraskuu 2013 15
VERKKOTUNNUKSET VERKKOTUNNUKSET VERKKOTUNNUKSEN MUSTIJAMIRRI.COM REKISTERÖINTI JA KÄYTTÖ KATSOTTIIN TEHDYKSI VILPILLISESSÄ MIELESSÄ TRADEMARK CLEARINGHOUSE UUSI KESKITETTY TAVARA- MERKKITIETOKANTA gtld-verkkotunnuksia VARTEN Vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin (ADR) totesi päätöksessään, että verkkotunnuksen mustijamirri.com rekisteröinyt Robert s Online Company oli toiminut vilpillisessä mielessä saavuttaakseen taloudellista hyötyä kilpailijansa Musti ja Mirri Oy:n saavuttaman maineen kustannuksella. Robert s Online käytti verkkotunnusta, niin että se johti sen hallinnoimalle kilpailevalle eläintarvikesivustolle koiralle.fi. Päätöksessään paneeli katsoi, että verkkotunnus mustijamirri.com on identtinen Musti ja Mirri Oy:n tavaramerkin (MUSTI JA MIRRI) kanssa ja on tähän tavaramerkkiin sekoitettavissa. Tämän lisäksi se totesi, ettei yhtiöllä ollut verkkotunnukseen liittyvää oikeutta eikä aitoa intressiä, ja että se oli rekisteröity, sekä käytetty vilpillisessä mielessä. Ottaen huomioon kilpailu- Tšekin sovittelutuomioistuimen päätös nro 100601 (17.5.2013) asetelman, Musti ja Mirri Oy:n markkina-aseman, tavaramerkkirekisteröinnit ja niiden tunnettuuden elinkeinonharjoittajien keskuudessa, lukuisat muut tavaramerkkirekisteröinnit ja rekisteröidyt domain-nimet mustijamirri.fi, mustijamirri.net, sekä mustijamirri.info, katsoi paneeli että verkkotunnus oli siirrettävä Musti ja Mirri Oy:n haltuun. Trademark Clearinghouse (TMCH) mahdollistaa immateriaalioikeuksien tehokkaamman suojaamisen uudessa gtld eli generic top-level domain -verkkotunnusjärjestelmässä. Yhteistyössä Internet Corporation for Assigned Names and Numbersin (ICANN) kanssa toimivan tietokannan sisällöstä vastaa Deloitte ja teknisestä toteutuksesta IBM. 26.3.2013 toimintansa aloittaneeseen tietokantaan voidaan rekisteröidä tavaramerkkien ohella myös käyttönäyttö. Tavaramerkkioikeus ymmärretään TMCH:ssa laajasti, sillä kansallisesti tai alueellisesti rekisteröityjen merkkien lisäksi on mahdollista rekisteröidä myös tuomioistuimen, viranomaisen tai muun vastaavan vahvistama taikka säännöksiin tai sopimuksiin perustuva merkki, sekä muu merkki, johon haltijalla on immateriaalioikeus. Suomen osalta siten esimerkiksi vakiintunut tai laajalti tunnettu merkki voidaan rekisteröidä TMCH:n. Käyttönäytön rekisteröinti puolestaan on edellytys ns. sunrise-oikeuden käyttämiselle. Sunrise-oikeus eli eräänlainen aikaisen varaajan oikeus antaa tavaramerkin haltijalle etuoikeuden tiettyjen gtld:n varaamiseen vähintään 30:n päivän ajan kyseisen gtld:n avaamisesta ennen kuin se tulee julkiseen hakuun. Voidakseen käyttää sunrise-oikeuttaan merkinhaltijan tulee olla rekisteröinyt merkkinsä TMCH:n ja toimittanut näyttöä sen käytöstä. Oletettavasti käyttönäytölle asetettava kynnys tulee asettumaan melko matalalle. TMCH:n ensisijaisena tavoitteena on helpottaa immateriaalioikeuksien valvomista ja loukkauksiin puuttumista uudessa gtld-järjestelmässä. Tavaramerkkinsä rekisteröinyt merkinhaltija saa nimittäin ilmoituksen identtisen verkkotunnuksen rekisteröinnistä. Identtisestä tavaramerkistä ilmoitetaan myös tunnuksen hakijalle, joka näin tulee todisteellisesti tietoiseksi aiemmasta tavaramerkkioikeudesta. Menettelyn seurauksena mahdollinen vilpillisen mielen näyttäminen toteen helpottuu. Muidenkin ICANN:n hallinnoimien verkkotunnusten tapaan gtld:n kumoamista tai siirtämistä on mahdollista vaatia ICANN:n riidanratkaisumenettelyissä. TMCH helpottaa näitä prosesseja tarjoamalla keskitetysti aiempaa kattavampaa ja luotettavampaa tietoa tavaramerkeistä ja niiden haltijoista. www.trademark-clearinghouse.com www.icann.org 16 Berggren Legal IPR-uutisia marraskuu 2013 17
Berggren Group on eurooppalainen täyden palvelun IPR-talo, jonka palveluksessa työskentelee lähes 170 alan huippuosaajaa. Luomme monipuolisella IPR-osaamisellamme ideoillesi ja innovaatioillesi mahdollisuuksia menestyä. Teemme IPR:stä Sinulle bisnestä. Konsernin Berggren Legal -ryhmä on Suomen suurin IPR-juridiikan asiantuntijayhteisö. Berggren Legal -ryhmään kuuluu laaja joukko kokeneita IPR-lakimiehiä, teollis- ja tekijänoikeuksien huippuosaajia, jotka auttavat koko konsernin ja maailmanlaajuisen yh teistyö ver kostomme asiakkaita kaikissa immateriaalioikeudellisissa asioissa IPR-sopimuksista oikeuksien puolustamiseen. Erikoistu minen immateriaalioikeuteen ja mut ka ton yhteistyö konsernimme muiden asiantuntijoiden kanssa muodostavat ainutkertaisen yhdistelmän asiakkai demme parhaaksi. Tämä julkaisu, Berggren Legal IPR-uutisia, syntyy osana IPR-lakimiestemme ja harjoittelijoidemme päivittäistä, valveutunutta asiantuntijatyötä. TOIMITUS Tarja Tchernych, Jussi Honkasalo, Jussi Häyrinen, Suvi Julin, Milla Lehtoranta, Iiro Nurminen, Laura Silander, Mariliina Karppo (etunimi.sukunimi@berggren.fi) TÄHÄN NUMEROON KIRJOITTIVAT Jussi Honkasalo, Jussi Häyrinen, Iiro Nurminen ja Laura Silander BERGGREN LEGAL IPR-lakimiehet: Sanna Aspola, Hannu Halmetoja, Sebastian Henn, Erkki Holmila, Elisa Huusko, Jussi Häyrinen, Jenni Ihalainen, Suvi Julin, Teija Kotro, Milla Lehtoranta, Jukka Palm, Ville Patja, Paula Sailas, Tarja Tchernych Para Legal: Aino Loukamo Legal Traineet: Jussi Honkasalo, Iiro Nurminen, Laura Silander Julkaisun sisältö ei ole tarkoitettu Berggren Groupia sitovaksi juridiseksi kannanotoksi eikä oikeudellisiksi neuvoiksi yksittäisiin tapauksiin. Julkaisussa viitattu lainsäädäntö on saattanut muuttua julkaisun ilmestymisen jälkeen. Niinpä kenenkään ei tulisi suhtautua julkaisun sisältöön oikeudellisena neuvona omassa asiassaan. Julkaisun toimitus pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan korjaamaan sen tietoon tulleet sisällön virheellisyydet ja puutteellisuudet. www.berggren.eu