KOSTI KOSKINEN Väri elää varjossa 1
Maisema Anundilanaukiolta, 1958, öljy kankaalle, 45 x 60 cm, Euran kansalaisopiston kokoelma. Kosti Koskinen Väri elää varjossa 2.9.-23.10.2005 Rauman Taidemuseo, Einola Kuninkaankatu 37 26100 Rauma Näyttelytyöryhmä Henna Paunu, näyttelyn suunnittelu, julkaisun toimitus Janne Koski, graafinen suunnittelu Pauliina Monto-Kokkonen, julkaisun teoskuvat Mika Kallioniemi, tekninen toteutus Dokumentointi Juuso Gustafsson, Juha Kemppainen, Mona Mattila Julkaisija Rauman Taidemuseo Paino Painorauma Oy ISBN 952-99387-1-3 Takakannen kuva Puisto, öljy, 35 x 44 cm, yksityiskokoelma. Kosti Koskisen valokuvat Rauman Taideyhdistyksen arkisto. Näyttelyn tukijat: Eeva ja Alpo Saravan Rahasto PAINORAUMA me hoidamme. 2
KOSTI KOSKINEN VÄRI ELÄÄ VARJOSSA Kosti Koskisen (1905-1983) syntymästä on kulunut sata vuotta. Hän on yksi Rauman tunnetuimpia taiteilijoita, joka pääasiassa kuvasi maisemia Vanhassa Raumassa, teki muotokuvia ja asetelmia. Hänet tunnetaan myös koloristina - rohkeana värinkäyttäjänä ja uuden kokeilijana. Kosti Koskinen oli taiteilijana etsijä, joka omaksui jatkuvasti uusia vaikutteita. Hän maalasi laajan tuotannon, jossa näkyy vaikutteita impressionismista pop-taiteeseen. Hän toimi myös antiikkikauppiaana, muusikkona ja kirjailijana, luki kirjallisuutta, oli kiinnostunut taiteen historiasta ja teorioista. Taidetta koskevien muistiinpanojen kielenä on usein englanti tai ruotsi, tilanteen tullen keskustelukieli vaihtui ranskaksi. Kiinnostusta riitti myös teatterin puolelle ja taiteen opettamiseen. Koskinen oli taiteilijuudelleen omistautunut, kulttuuria tunteva seuramies, hyvin pukeutuva tyylitajuinen dandy ja elämäntavoiltaan boheemi poikkeuksellinen persoonallisuus vaikka tämän päivän Raumalla. Koskisen elämää ja työskentelyä Raumalla leimasi levottomuus ja kaipuu muualle. Taiteilija haaveili Pariisista, riippumattomuudesta ja ymmärryksestä, mutta taloudellinen tilanne oli jatkuvasti epävarma, tulot vähäisiä ja epäsäännöllisiä. Taidemarkkinat Raumalla olivat pienet ja tilaajan makumieltymykset vaikuttivat usein tuotantoon. Muotokuvan tilaaja ei ollut tyytyväinen ekspressiiviseen sivellintekniikkaan tai vakavaan ilmeeseen. Uuteen kirkkoherranvirastoon luonnosteltua väriä ja lämpöä hehkuvaa Exodus maalausta ei kelpuutettukaan suunnitellulle paikalle vaan se korvattiin metallisella ristillä. Taiteilija joutui liian usein tinkimään omasta taidekäsityksestään saadakseen polttopuuta, leipää tai pullon miestä väkevämpää. Koskinen on itse kirjoittanut: Olen ollut taiteen sekatyöläinen. Minun oli vastaanotettava kaikki tilauksentapaisetkin, niin vastenmielisiä kuin ne saattoivat olla. Ymmärtäjien, ihailijoiden ja tukijoiden joukko oli pieni, mutta sitäkin tärkeämpi. Nuoremmille taiteilijoille Koskinen oli esikuva, oikea taiteilija, joka tunsi modernismin suuntauksia ja Helsingin taide-elämää. 1950-luvulla Matti Alapoti sai yksityisopetusta Koskiselta ja Immo Tuominen kävi näyttämässä maestrolle ensimmäisiä maalausharjoitelmiaan. 1960-70-lukujen vaihteessa nuoren Jarmo Mäkilän varttuessa Raumalla Koskinen tunnettiin hyvin, mutta taiteilijan elämänkohtalossa oli ainesta myös varoittavaan esimerkkiin. Ehkä merkittävin yksittäinen vaikuttaja ja tukija Kosti Koskiselle oli Alpo Sarava, liikkeenharjoittaja, taidemaalari ja Rauman Taidemuseon ensimmäinen intendentti, joka järjesti käytännön asioita ja loi edellytykset taiteen tekemiseen, mutta vaikutti myös laajemmin kaupungin kuvataidekentän muotoutumiseen ja henkiseen ilmapiiriin. Koskinen asui usean vuosikymmenen ajan Saravan sukulaisten omistamassa Pinnalan talossa, jossa Rauman Taidemuseo nykyään toimii. Kosti Koskisen näyttely on osa Rauman Taidemuseon raumalaisia taiteilijoita esittelevää näyttelysarjaa ja tutkimustyötä. HuK Jenni Varho on perehtynyt Kosti Koskista koskevan laajaan arkistomateriaaliin ja kirjoittanut aiheeseen liittyvän proseminaari-tutkielman. Elämänvaiheiden ja teosten omistustietoja koskevaa tärkeää taustatietoa on antanut Koskisen lähipiiriin kuulunut Iiro Penttilä. Tuotannon dokumentoinnissa ja kartoittamisessa ovat olleet apuna teoksia omistavat yksityishenkilöt. Suurin osa näyttelyn teoksista on myös lainattu heiltä. Rauman Taidemuseo on saanut tässä yhteydessä myös vastaanottaa Koskisen tuotantoa lahjoituksena yksityishenkilöiltä. Näyttelyn tukijat ovat mahdollistaneet tämän julkaisun painattamisen. Lämpimät kiitokset kaikille! Henna Paunu Amanuenssi Rauman Taidemuseo 3
Jenni Varho KOSTI KOSKINEN MODERNISMIN TIENNÄYTTÄJÄ RAUMALLA Kosti Verner Koskinen syntyi Raumalla 14.10.1905 Anna Charlotta ja räätäli Verner Koskisen perheeseen. Koskinen opiskeli kuusi luokkaa Rauman yhteislyseossa, jonka jälkeen perhe muutti Helsinkiin. Hän aloitti opinnot yhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtimieslinjalla vuonna 1923, mutta jo vuoden jälkeen siirtyi opiskelemaan Sibelius-akatemiaan ja Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskouluun. Ensimmäisen kerran hänen maalauksiaan oli esillä vuonna 1926 Nuorten näyttelyssä Helsingissä. Sibeliusakatemian opinnot keskeytyivät kahden vuoden jälkeen ja Piirustuskoulu vuotta myöhemmin sillä isän sairastuttua perhe muutti takaisin Raumalle. Koskinen jatkoi maalaamista, toimi mykkäelokuvien säestäjänä sekä ravintolamuusikkona ja kirjoitti paikallislehtiin kulttuurialan arvosteluita. Vuonna 1930 WSOY julkaisi Koskisen novellikokoelman Ihmeellinen Kuherruskuukausi. MALLILUOKASTA MAISEMAAN Piirustuskoulussa opetus rajoittui mallin piirtämiseen ja maalaamiseen. Raumalle muutettuaan Koskinen alkoi maisemamaalauksen. Hän lähti maalaamaan aikaisin aamul- la, koska halusi työskennellä rauhassa. Aiheena olivat kotikaupungin idylliset maisemat, useimmiten kirkko tai raatihuone. Joukossa on myös muutamia moderneja kaupunkikuvia, kuten Rauman SOK:n funkkisrakennusta iltavalaistuksessa tai Karin koulua esittävät maalaukset. Ensimmäinen yksityisnäyttely oli Raumalla vuonna 1932. Koskinen osallistui myös yhteisnäyttelyihin Helsingissä - vuonna 1931 Suomen Taiteilijain vuosinäyttelyyn ja 1945 Finlandia-näyttelyyn. Hän seurasi näyttelyitä Helsingissä, opiskeli itsenäisesti ja sai opetusta Sam Vannilta (1908-1992) sekä Yrjö Verholta (1901-1992). 1940-luvulta lähtien Koskisesta on vuosittain useita artikkeleita paikallislehdissä. 1960-luvulla hänelle myönnettiin useita apurahoja ja vuonna 1975 valtion taiteilijaeläke. Koskinen toimi piirustuksen ja maalauksen opettajana Rauman kansalaisopistossa ja oli Rauman Taiteilijaseuran perustajajäsen. Monet raumalaiset taiteen tekijät ovat olleet hänen oppilainaan. Koskinen luki paljon ja teki muistiinpanoja, jotka käsittelivät taidetta, filosofiaa, uskontoa ja politiikkaa. Hän oli myös kiinnostunut taideteoriasta ja taide- Karin koulu, 1950-l, öljy, 15 x 20 cm, yksityiskokoelma. 4
Raumanjoen varrelta, 1930, öljy kankaalle, 49 x 50 cm, yksityiskokoelma. Äidin muotokuva, 1958, öljy kankaalle, 38,5 x 26,5 cm, Rauman Taidemuseo. 5
Pohjankatu, 1957, öljy kankaalle, 60 x 70 cm, yksityiskokoelma. Pohjankatua, 1961, öljy kankaalle, 49 x 60 cm, yksityiskokoelma. Pohjankatua, 1968, öljy kankaalle, 65 x 71 cm, yksityiskokoelma. 6
historiasta. Erityisen mielenkiinnon kohteina olivat impressionistit ja jälki-impressionistit. Koskisen mukaan yksi hienommista hetkistä oli, kun hän näki Van Goghin ja Cezannen maalauksia Helsingissä. Muistiinpanot kertovat myös taiteilijan yksinäisyydestä ja haaveista. Unelmana Koskisella oli päästä Pariisiin ja että hän olisi voinut tehdä taiteilijan työtä ilman jokapäiväistä huolta toimeentulosta. Koskinen oli värikäs ja poikkeuksellinen henkilö, jonka ylevä olemus, hienosteleva pukeutuminen sekä boheemit elämäntavat erottuivat Raumalla. Lähemmin Koskisen tunteneet tietävät, että hän oli luonteeltaan herkkä ja haavoittuva. Kosti Koskinen kuoli Raumalla 22.06.1983. RAUMANJOEN VARRELTA ÄÄRIVIIVOJA JA TUMMIA SÄVYJÄ Koskinen kuvasi paljon Vanhaa Raumaa, jossa hän myös asui ja työskenteli vuosikymmenien ajan. Seuraavassa on analysoitu tarkemmin kolme Vanha Rauma -aiheista maalausta. Raumanjoen varrelta (1930) kuvaa jokea reunustavia puita ja puutaloja. Maalauksessa on voimakas perspektiivivaikutelma, jossa talojen rivistö etääntyy kohti katoamispistettä. Tilavaikutelmaa luodaan myös erilaisten kontrastien avulla. Koskinen käyttää värilämpötilaa hyväkseen - lämpimät värit tulevat lähelle katsojaa ja kylmät etääntyvät. Etäisyyden kasvaessa värin intensiteetti heikkenee ja harmaan vivahde voimistuu. Maalaus tarkentuu etualalle, takaala on maalattu suurpiirteisemmin. Sininen ääriviiva hallitsee työtä. Puiden runkoihin Koskinen on pursottanut väriä suoraan tuubista. Koskisen myöhemmässä tuotannossa esiintyvä maiseman abstrahointi ja eräänlainen kubisoiva rakenteellisuus ei vielä pääse esiin, mutta tulee selvemmin esille myöhemmissä teoksissa. Värinkäytöltään Raumanjoen varrelta tuo mieleen impressionistien maalaukset. Koskinen käyttää samaa värikontrastia kuin useimmat impressionistit - lämmin valo on keltainen ja varjot sinertävät. Vaikka Koskinen on käyttänyt tässä maalauksessa niin puhtaita kuin murrettujakin värejä, niin teoksen sävy on kauttaaltaan tumma mutta ei synkkä. Varjot on maalattu tummansinisellä. 1910- luvun puolivälissä varsinkin Tyko Sallinen ja Marraskuun ryhmä tummensivat väriasteikkoaan seuratessaan kubismin esimerkkiä. Maalaustapa yleistyi seuraavien vuosikymmenien ajaksi. Koskisen alkukauden töille onkin tyypillistä tumman väripaletin käyttö. POHJANKATU VALOA VARJOISSA Koskinen ei pysynyt kauaa uskollisena tummalle yleissävylle. 1940-50-luvuilla hän maalasi useita maalauksia, joissa valo ja väri korostuvat. Yksi huikeimmista on vuonna 1957 valmistunut Pohjankatu, jossa värit hohtavat valoa. Pohjankatu oli Koskisen lempiaiheita Vanhassa Raumassa. Hän maalasi sitä eri kuvakulmista, eri vuorokaudenja vuodenaikoina koko taiteilijauransa ajan. Maalauksessa avautuu puutalojen ja vehreiden puiden reunustama autio hiekkapäällysteinen katu. Rohkeista väreistä huolimatta taiteilija on pystynyt säilyttämään teoksessaan rauhallisen tunnelman. Teoksesta välittyy kaupungin verkkainen elämänrytmi ja puuarkkitehtuurin harmonisuus. Sommittelu rakentuu voimakkaan perspektiivin varaan, kuten Raumanjoen varrelta maalaus. Maalauksen pakopiste on sijoitettu melko keskelle, joka on Koskisen teoksille ominaista. Maalauksen etuala on tuotu lähelle katsojaa, joka antaa teokselle voimakkaan todellisuuden tunnun ja pitkän perspektiivin. Pohjankatu on varmemmin ja reippaammin maalattu kuin Raumanjoen varrelta. Taiteilija on käyttänyt ilmavampaa maalaustyyliä; pohjakangas näkyy paikoitellen läpi, värikerrokset ovat ohuempia ja väripinnat suurempia. 1950-luvulta lähtien Koskinen yksinkertaistaa aiheitaan. Hän jäsentää maalauksen pintoina, joissa väri saa yhä suuremman merkityksen. Värin suhde aiheeseen ei ole alisteinen, vaan värillä on merkitystä itsenään, se luo kuvaan tunnelman, antaa mahdollisuuden erilaisille tulkinnoille. Tätä tukevat myös Koskisen muistiinpanot: Rem. Detaljien poisjättäminen ja niiden alistaminen pääasian alle, impress. ei detaljeja ja Luonnossa ei näy lehtiä yms. Niitä itse yrittänyt maalata, vain massoja. Aikakauden yksi tärkeimmistä suomalaisista taidekriitikoista, Edward Richter, kehui Kosti Koskisen puhdasta palettia, mutta rauma- 7
Raumalaisaihe, 1958, öljy kankaalle, 60 x 70 cm, yksityiskokoelma. Lepäävä nainen, 1930, liitupiirros, 14 x 20 cm, Rauman kaupungin kokoelma. 8
lainen yleisö ei ollut yhtä suopeaa. Koskinen puolusti taiteilijan oikeutta omaan näkemykseen. Tämä tulee esille vuonna 1956 Satakunnan Kansassa julkaistussa haastattelussa: Menkööt valokuvaajan puheille. Ei taidemaalaus ole mitään luonnon jäljentämistä. Maalauksessaan taiteilija kuvaa oman näkemyksensä ja se saattaa olla sekä väriensä että muotojensakin puolesta hyvinkin kaukana siitä, millaisena maalauskohteen muut näkevät. On hyvin kyseenalaista onko kohteesta mitä suurimmalla tarkkuudella tehty jäljennös taidetta Koskinen tutki erityisesti ranskalaisten impressionistien värinkäyttöä ja erilaisia väriteorioita. Häntä kiinnosti Paul Gauguin, johon häntä muutamissa artikkeleissa verrataankin. Yksi toistuvista tehokeinoista oli komplementtivärien käyttäminen. Asettamalla vierekkäin väriympyrän vastakkaisia värejä syntyy voimakkaita kontrasteja, jotka lisäävät värin intensiivisyyttä. Pohjankatu - maalauksessa Koskinen on sijoittanut kadmiumvihreän lehvästön viereen aidan, joka lähentelee voimakkaimmillaan puhdasta sinooperia. Lähes yhtä voimakkaan kontrastin aiheuttaa oranssi talo ja sininen taivas. Fauvistit käyttivät värien riitasointuja yhdistämällä esimerkiksi sinooperin viereen violetin ja vihreän viereen vaaleanpunaisen. Maalauksen aita on vaaleanpunainen ja varjot violetit. Impressionisteille varjot eivät olleet pimeyttä, vaan täynnä värejä. Varjo oli usein violetti, auringonvalon keltaisen komplementtiväri. RAUMALAISAIHE - KOHTI MUODON TUTKIMISTA Vuonna 1958 valmistuneessa Raumalaisaihe -teoksessa on kuvattu tuttua Vanhan Rauman maisemaa kirkkoineen. Maalauksessa on kubistista pelkistystä ja pyrkimystä rakenteellisuuden korostamiseen. Todellisuutta on pyritty yksinkertaistamaan ja vain olennainen on otettu mukaan. Puiden lehvästöjä on pelkistetty geometrisiksi perusmuodoiksi. Voimakkaat ekspressiiviset siveltimenvedot on hylätty, sen sijaan Koskinen maalaa tasaisempia pintoja. Koskinen on paikoitellen levittänyt väriä palettiveitsellä. Maalausta rytmittävät täsmälliset suorat siniset ääriviivat, jotka antavat maalaukselle jäntevyyttä. Valon ja varjon vaihtelua Koskinen kuvaa hyvin elävästi ja naturalistisesti. Talvi- ja jatkosodan jälkeen kubismi vaikutti moniin suomalaisiin taiteilijoihin. Kubismin katsotaan tulleen Suomeen lähinnä Henri Le Fauconnierin (1881-1946) ja myöhemmin André Lhoten (1885-1962) oppien välityksellä. Monet suomalaiset taiteilijat opiskelivat 1940-50-luvuilla Pariisissa Lhoten johdolla toimineessa taidekoulussa. Koskinen oli yhteydessä siellä opiskelleeseen Unto Pusaan (1913-1973), jonka tiedetään aktiivisesti välittäneen Pariisin-kokemuksiaan taiteilijatovereilleen ja lähipiirilleen. Koskinen luki ja opiskeli Lhoten maisemamaalausta koskevia kirjoituksia. Vuoden 1954 Satakunnan Kansan lehtiartikkelissa Koskinen kertoi, miten hänen maisemamaalauskurssillaan oppilaat saivat tutustua tuon kuuluisan ranskalaisen opettajan teoriaan. Lhoten mukaan taiteilijan halutessa korostaa plastista muotoa, hän ei voinut käyttää voimakkaita värejä, vaan valöörikontrastia. Jos taiteilija puolestaan halusi maalata puhtailla ja kirkkailla väreillä, hän ei saanut korostaa plastisuutta. Lhoten mukaan Vapautus impressionistien perhosliidosta on saavutettavissa vain rakenteellisuuden ja johdonmukaisuuden tiellä. Koskinen käsitteli Lhoten ajatuksia muistiinpanoissaan, miten taiteilijan tuli rakentaa kuvattava maisema omien tarpeidensa mukaan. Edessä avautuvan näköalan kopioiminen kankaalle ei ollut kuin alustava tutkielma. Silti Lhote korosti, miten tärkeää oli tuntea klassisen maalaustaiteen perinne ja sen perussäännöt. Modernin taiteen pyrkimykset tuli yhdistää klassiselle perustalle. Koskinen sai vaikutteita myös Picassolta, japanilaisista puupiirustuksista ja lasimaalauksista. Raumalaisaihetta seuraa maalauksia, jotka ovat jo selvästi pidemmälle vietyjä muunnelmia, joissa luonnonmukainen maisema on abstrahoitu rakenteiksi. Koskinen on kokeillut monia tapoja jäsentää maalauspintaa - hän geometrisoi maiseman erilaisiksi pintastruktuureiksi, välillä hän linkoaa maiseman huikeaan kierteeseen italialaisten futuristien tavoin. Yhtenä huipentumana voidaan pitää vuonna 1961 valmistunutta teosta, joka voitti Rauman kaupunginkirjaston maalauskilpailun. Siinä näkyy myös Lhoten maalauksille tyypillinen kaarevan viivan käyttö. 9
Seinämaalausluonnos, 1961, öljy kankaalle, 58,5 x 169 cm, Rauman kaupungin kokoelma. Myös Sam Vannin maalauskurssit vaikuttivat Koskisen ajatteluun. Koskisen muistiinpanoista löytyy sivuja, jotka on ilmeisesti tehty Vannin luentojen pohjalta. Sieltä löytyy esimerkiksi seuraava teksti: Kuka välittää, onko niin nähty pääasia, mitä taulu tarvitsee. Teksti on tiivistelmä Jenni Varhon Turun yliopistoon tekemästä taidehistorian proseminaaritutkielmasta VÄRI JA MUOTO, Kosti Koskisen (1905-1983) Vanha Rauma maalausten suhde moderniin taiteeseen. Tutkielman pääasiallisen lähdeaineiston muodostaa Rauman Taidemuseossa sijaitseva, Rauman Taideyhdistyksen hallinnassa oleva Kosti Koskisen jäämistö sekä häntä koskevat lehtileikkeet ja teostietokanta. Jäämistö käsittää taiteilijan kirjeitä, lehtileikkeitä, luonnoksia, harjoitelmia, piirroksia, muistiinpanoja sekä Koskisen viimeisinä vuosina tekemä muistelmien käsikirjoitus. Kosti Koskinen oli raumalaisen modernismin edelläkävijä ja kokeilija, joka vaihtoi rohkeasti tyylilajista toiseen hänen tuotannossaan on vaikutteita impressionismista, ekspressionismista ja kubismista. Koskisen tuotantoon kuuluu maisemia, muotokuvia ja asetelmia, mutta 1950-luvulta lähtien hän alkoi tehdä teoksia, joiden lähtökohtana oli uni, elämys tai kirjallinen aihe. Hän kokeili myös informalismia ja surrealismia. Koskista voidaan pitää nimenomaan värin maalarina, hänen tuotantonsa värillinen kaari kulkee perinteisen murretun väripaletin kautta kohti fauvistien suosimia rajuja värikontrasteja ja lopuksi informalistisiin kokeiluihin. Ehkä parhaiten Koskisen taiteilijaluonnetta kuvaa tapa signeerata verenpunaisella, taiteilijan sydänverellä. 10
Näyteikkunassa, 1961, öljy kankaalle, 61 x 50 cm, Rauman Taidemuseo. Raitiovaunussa, 1953, öljy kankaalle, 50 x 60 cm, Rauman Taidemuseo. 11
Katse, 1970, kollaasi, 40 x 30 cm, yksityiskokoelma Arvoitus (Enigma), kollaasi, 29,5 x 40 cm, Rauman Taidemuseo. 12
Kummitustalo, 1970, kollaasi, 40 x 30 cm, yksityiskokoelma. 13
1933 Järjestää näyttelyn Raumalla yhdessä Into Linturin kanssa. Piano-opinnot Lauri Kesäniemen ohjauksessa alkavat. 1936 Aloittaa hotelli Raumanlinnan pianistina. 1939 Osallistuu Suomen Taiteilijaseuran näyttelyyn. 1940 Osallistuu Nuorten Näyttelyyn. 1942 Avioituu 24. joulukuuta Anna Edith os. Sakkin kanssa. Osallistuu Suomen Taiteilijaseuran syysnäyttelyyn. 1943 Näyttely Raumalla yhdessä Elis Ismarin kanssa. 1945 Osallistuu Finlandia-näyttelyyn. Näyttely Raumalla yhdessä Arvo Iissalon, Elis Ismarin ja Ensio Harnin kanssa. On mukana perustamassa Rauman Taiteilijaseuraa. 1946 Osallistuu raumalaisten taiteilijoiden yhteisnäyttelyyn Raumalla. 1947 Osallistuu raumalaisten taiteilijoiden yhteisnäyttelyyn Gävlessä. Omakuva, 1946, akvarelli, 30 x 21 cm, Karhulan rahaston kokoelma. 1948 Osallistuu Satakunnan kuvataiteilijoiden näyttelyyn. Yksityisnäyttely Rauma-aiheita Rauman Kansalaisopistolla. Osallistuu yhteisnäyttelyyn Gävlessä. 1949 Yksityisnäyttely Raumalla. KOSTI KOSKINEN curriculum vitae 1905 Syntyi 14.10. Raumalla, vanhemmat räätäli Werner Koskinen ja Anna Charlotta os. Wahnlund. 1916 Aloittaa koulunkäynnin Rauman Lyseossa. 1923 Keskeyttää opinnot Rauman Lyseossa. 1924 Aloittaa opiskelun Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa, Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin yhteiskunnallisessa korkeakoulussa sanomalehtimieslinjalla. 1925 Teoksia ensimmäistä kertaa esillä Helsingin Nuorten Näyttelyssä. 1926 Osallistuu Suomen Taiteilijain vuosinäyttelyyn. 1927-1928 Toimii säestäjänä elokuvateatteri Fenniassa. 1929 Järjestää yksityisnäyttelyn Raumalla. 1930 Julkaisee novellikokoelman Ihmeellinen kuherruskuukausi. 1931 Osallistuu Suomen Taiteilijain XXXIX näyttelyyn. 1932 Järjestää yksityisnäyttelyn Rauman Kansalaisopistolla. Osallistuu Suomen Taiteilijain vuosinäyttelyyn. 1950 Osallistuu Suomen Taideakatemian I kolmivuotisnäyttelyyn. Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran ja Satakunnan Kuvataitelijoiden näyttelyihin. 1951 Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran näyttelyyn. Alkaa opettaa Rauman Kansalaisopiston taidemaalaus- ja piirustuspiirissä jatkaen vuoteen 1958 saakka. 1952 Näyttely Raumalla yhdessä Unto Kasken kanssa. Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran näyttelyyn. 1953 Yksityinen piirustusnäyttely Raumalla. Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran näyttelyyn Raumalla ja Næstvedissä, Tanskassa. Toimi opettajana Suomen Kansa-koulunopettajien Liiton maalauskursseilla. Osallistuu Suomen Taiteilijaseuran näyttelyyn ja Suomen Kuvataidejärjestöjen liiton näyttelyyn Imatralla. Näyttely Porissa Alpo Saravan kanssa. 1954 Näyttely Raumalla yhdessä Alpo Saravan kanssa. Osallistuu Satakunnan kuvataiteilijoiden ja Rauman Taitelijaseuran vuosinäyttelyyn. Yksityisnäyttely Porissa. 1955 Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran 10-vuotisnäyttelyyn, Satakunnan Kuvataiteilijoiden näyttelyyn. Pitää oman 50-vuotisjuhlanäyttelyn. 1956-58 Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran vuosinäyttelyihin. 14
1959 Näyttely yhdessä Kaisa Mäkelän kanssa. Osallistuu Satakunnan Taiteen ja Rauman Taiteilijaseuran näyttelyihin sekä Suomen Taiteilijain vuosinäyttelyyn. 1960 Yksityisnäyttely Raumalla sekä osallistuminen Rauman Taiteilijaseuran näyttelyyn. 1961 Voittaa I-palkinnon Rauman kaupungin kirjastotalon seinämaalauskilpailussa. Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran näyttelyyn. 1962 Yksityisnäyttely Raumalla. Osallistuu Satakunnan taiteen ja Rauman Taiteilijaseuran näyttelyihin. Vastaanottaa Satakunnan Kulttuuripäivien taiteilijastipendin ja sanomalehti Länsi-Suomen taiteilijamitalin. Voittaa kolmannen palkinnon Aronahteen koulun ruokasalin seinämaalauskilpailussa. Saa apurahan Emma ja Edvard Grönlundin rahastolta. 1963 Yksityisnäyttely Raumalla. Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran vuosinäyttelyyn. Saa kutsun osallistua Satakunnan Kulttuuripäivien näyttelyyn. Rauman kaupunginkirjaston seinämaalauskilpailun voittanut teos valmistuu. Tekee Exodus -nimisen ehdotuksen Rauman uuteen kirkkoherranvirastoon. Ehdotusta ei hyväksytä. Akvaario-teos valmistuu ja sijoitetaan lastenkotiin Lionsklubin lahjoituksena. 1964 Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran vuosinäyttelyyn, Satakunnan Kuvataiteilijoiden näyttelyyn ja pitää yksityisnäyttelyn Raumalla. 1966 Pitää yksityisnäyttelyn Porin Taidevintissä. 1967 Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran näyttelyyn, Satakunnan kulttuuripäivien näyttelyyn ja Rauman Taiteilijaseuran näyttelyyn Gävlessä, Ruotsissa. 1968 On mukana ryhmä 100:n näyttelyssä Raumalla ja Hämeenlinnassa sekä yhteisnäyttelyssä Gävlessä. 1969 Saa Turun ja Porin läänin taidepalkinnon. Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran syysnäyttelyyn ja pitää yksityisnäyttelyn Pinnalassa. Saa Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston apurahan. 1970 Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran XXVvuotisjuhlanäyttelyyn. Kutsutaan Rauman Taiteilijaseuran kunniajäseneksi. 1971 Osallistuu yhteisnäyttelyyn Rauman Taidemuseossa. 1973 Osallistuu yhteisnäyttelyyn Rauman Taidemuseossa. 1974 Saa Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston apurahan. 1975 Pitää 70-vuotisjuhlanäyttelyn Rauman Taidemuseossa. Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran XXVvuotisjuhlanäyttelyyn ja saa valtion taiteilijaeläkkeen. 1983 Kosti Koskinen kuoli Raumalla 22.6.1983 1965 Osallistuu Rauman Taiteilijaseuran 20-vuotisjuhlanäyttelyyn. Järjestää yksityisnäyttelyn Porissa. Kosti Koskinen toimi pianistina hotelli Raumanlinnassa vuodesta 1936 alkaen. 15
16