SELVÄ N:ro3 SUOMALAINEN AA - LEHTI HUHTIKUU 2015 Kuva: AA grapevine "Sehän on noin 12 askeleen päässä täältä. Voisimmekohan tehdä sen! " Yksi onnettomimpia ihmisiä maailmassa on krooninen alkoholisti, joka todella haluaa nauttia elämästään kuten ennen, mutta ei voi kuvitella elämäänsä ilman alkoholia. Hän ajattelee pakonomaisesti, että jonain päivänä hän kykenee hallitsemaan juomistaan ja elämään normaalia elämää. AA:n jäseninä me uskomme, että alkoholismi on tappava sairaus. Useiden alkoholismista kärivien miesten ja naisten on vaikea uskoa tätä. Anonyymit alkoholistit, Kuka minäkö s. 3
AA - Alcoholics Anonymous on miesten ja naisten toveriseura, jossa he jakavat keskenään kokemuksensa, voimansa ja toivonsa voidakseen ratkaista yhteisen ongelmansa sekä auttaakseen toisia tervehtymään alkoholismista. Ainoa jäseneksi pääsyn vaatimus on halu lopettaa juominen. AA:ssa ei ole mitään velvoitteita eikä jäsenmaksuja; toimimme omavaraisina omien vapaaehtoisten avustusten pohjalta. AA ei ole sidoksissa mihinkään aatteelliseen, uskonnolliseen, tai poliittiseen suuntaukseen, järjestöön tai laitokseen. Se ei myöskään halua ottaa kantaa mihinkään kiistakysymykseen eikä asettua enempää puolustamaan kuin vastustamaankaan mitään. Ainoa päämäärämme on pysyä raittiina ja auttaa toisia alkokoholisteja saavuttamaan raittius. Copyright AA Grapevine SELVÄ -lehden tarkoitus SELVÄ -lehti on AA:n jäsenille tarkoitettu lehti. Se voi sisältää kirjoituksia, artikkeleita, mielipiteitä, kokemuksia sekä tiedotuksia AA:laisista tapahtumista Suomessa. Sen on tarkoitus olla ajankohtainen ja hyödyllinen tiedotuskanava AA -toveriseuran jäsenille. Siinä julkaistut kirjoitukset ovat kirjoittajien omia, eivätkä ne edusta mitään muuta AA:laista näkemystä. Kirjoitukset ovat hyvän AA:laisen hengen ja perinteiden mukaisia, eikä niiden ole tarkoitus loukata ketään. Lehti pyrkii olemaan vastuullinen ja avuksi alkoholisteille sekä jakamaan kokemusta, voimaa ja toivoa. Se yrittää välittää AA:laista sanomaa alkoholisteille ja toteuttaa AA -periaatteita kaikissa toimissa! Vuonna 2015 ilmestyy SELVÄ yhteensä kahdeksan kertaa; tammi-, helmi-, huhti-, touko-, heinä,-, elo-, loka- ja marraskuussa. Aineistopäivä on aina edeltävän kuun 25. päivä. Ilmoittelussa olisi hyvä huomioida kuukaudet, jolloin selvä ei ilmesty. HUOM! Ilmoittelu seuraaviin osoitteisiin: SELVÄ -lehteen (paperi- ja nettiversio). sekatoimittaja@gmail.com Palvelukeskus Kolmioon Palkkatilankatu 1 C, 00240 Helsinki kolmio@kolmio. org AA:n jäsenille tapahtumakalenteriin (www.aasuomi.fi) tau.ves@me.com 2
SELVÄHÄN SE Tänä vuonna AA täyttää 80 vuotta. Se on siis historiallisesti katsoen vielä melko uusi juttu. Toiminnassa on yhä mukana ihmisiä, jotka ovat syntyneet tähän maailmaan, jo ennen yhteisömme alkupäiviä. Vaikka AA:n ohjelma onkin monien usein nuorempien jäsenten mielestä vanhanaikainen. Mistähän tällainen käsitys syntyy aina uudelleen ja uudelleen halutaan tehdä AA:sta nykyaikaisempi ja paremmin vallitseviin oloihin sopiva. Kikat ovat kuitenkin aina suurinpiirtein samat. Taklataan kirjallisuudessamme oleviin yksittäisiin sanoihin ja halutaan muuttaa totuttuja tekstejä oman mielen mukaisiksi. AA-ohjelman askelten, perinteiden ja käsitteiden sisältämän viestin olisi varmasti hyvä vastata mahdollisimman tarkoin alkuperäistä tekstiä. Muutoksen halu, ei useinkaan kohdistu vain AA-ohjelman käännöksiin. Koska myös yksittäisten AA-laisten kirjoitukset tuntuvat olevan korjausten kohteena. Tästä on hyvä- nä esimerkkinä mm. Rautakeuhko joka löytyy Bill W:n kirjoittamasta esseekokoelmasta 12&12. Vaatimuksia sanan muuttamiseksi olen vuosien varrella saanut kuullut aika usein. Perusteluna on tavallisesti se, etteivät nykyaikaiset uudet 3 tulokkaat ole koskaan kuulleetkaan mistään rautakeuhkosta eivätkä tämän vuoksi voi ymmärtää näin vanhanaikaista kieltä. Tämä jos mikä on uusien AA-laisten älykkyyden aliarvioimista. Mistähän tämänkaltaiset muutostarpeet kumpuavat? Mahtaakohan olla niin, että on syntynyt väärinkäsitys ohjelman sisällöstä. Ei AA:n askelissa, perinteissä eikä käsitteissäkään ole mitään rautakeuhkoa. Toisin sanoen ihmiset ovat alkaneet pitämään Bill W:n esseekokoelmaa AA:n ohjelmana. Sitä se ei suinkaan ole. 12&12 kirja on Bill W:n hengen tuote eikä sen sanoja voi mennä mielivaltaisesti muuttamaan. Myös tällainen hengentuote on käännettävä suomenkielelle mahdollisimman tarkoin. Alkuperäisessä englanninkielisessä versiossa nyt vain puhutaan rautakeuhkosta. Silloin se myös kuuluu oleellisena osana Bill W:n tekstiin. AA-kirjallisuuden uusien käännösten yms. korjausten tekemiseen on haettava lupa julkaisuoikeuden omistajalta, joka hyväksytyn kirjallisuutemme osalta on A.A. W.S, Inc New Yorkissa. Mikään ei tietenkään estä ketä tahansa kirjoittamasta omaa essee kokoelmaansa AA:n ohjelman pohjalta. Näinhän on jo tehtykin useita kertoja. Kolumbus mm. kirjoitti aikanaan askelten pohjalta ainakin kaksi teosta. On muitakin suomalaisia AAohjelman pohjalta tehtyjä essee kokoelmia, joita ei vain ole laajemmin julkaistu. Sekatoimittaja
HENKILÖKOHTAINEN TOIPUMINEN Ensimmäinen perinne: Yhteisen [common] menestyksemme tulisi olla etusijalla; henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä [unity]. Kun vuosia sitten istuin ensimmäisessä AA-kokouksessa, koin todeksi Ison kirjan tekstin: Minä olen yksi heistä. Seinätaulusta luin tienviitan: Yhteisen menestyksemme tulisi olla etusijalla; Olin löytänyt toveripiirin ja sille suunnan. Aikanaan opin, että AA:n ympyrä on koko maailma. Sen sisällä olevan kolmion kanta on toipuminen, 12 askelta. Vasen kylki on yhtenäisyys, 12 perinnettä ja oikea kylki on palvelu, 12 käsitettä. Yhtenäisyys ei merkitse yhdessä olemista tai tekemistä, vaan perinteitä kokonaisuutena. Ensimmäinen perinne on jo yksinään kova väite, jonka perusteluksi esitetään henkilökohtainen toipuminen. Koin ajan, kun Suomen AA kasvoi voimakkaasti. Sitä vauhtia viettäisi 1300 jäsentä tänä vuonna 1-vuotisjuhlaa. Määrä kääntyi 615:stä äkkiä laskuun, kiihtyi 17 vuotta niin, että vuoden 1997 jälkeen ei enää tilastoja julkaistu (Lähteet: Tiedotuksia lehti ja juhlakirja AA Suomessa 50 vuotta, sivu 78). Kun Iso kirja painettiin, maailmassa oli noin sata AA-jäsentä. Vuoden kuluessa määrä suureni kahteen sataan, kun pari sanomalehteä julkaisi artikkelin AA:sta. Jack Alexander kirjoitti 1941 Saturday Evening Postiin, ja 4 jäsenmäärä nelinkertaistui 2000:sta 8000:een. Mistä yhdessä vuodessa saatiin 6000 uudelle jäsenelle kummit ja miten sittemmin uudet ryhmät yhtenäisiksi? Oli saatu terävä työkalu käteen, sille piti vain kirjoittaa käyttöohje. Perinteet eivät kiellä ja katso taaksepäin vaan eteenpäin ja innostavat. Grapevine-lehti julkaisi 12 kohtaa tulevaisuutemme varmistamiseksi (perinteiden pitkät muodot) ja tiivisti ne lyhyiksi 1947 Kun yhtenäisyys vahvistettiin Clevelandissa ensimmäisessä kansainvälisessä juhla-kokouksessa 1950, AA:ssa oli jo 6 000 ryhmää. Nyt maailmassa on 115 000 ryhmää ja runsaat kaksi miljoonaa jäsentä. Perinteitä noudattamalla AA pysyy kaikkialla samana, koska Genral Sevice Board, Inc. (vanhimman valtuustorakenteen palveluneuvosto) suojelee (englannin kielisiä) 12 perinnettä ja 12 askelta asiattomilta muutoksilta. Vanhimman valtuustorakenteen maiden väkilukuun suhteutettuna Suomen AA:- ssa olisi nyt monta kymmentä tuhatta jäsentä ja ryhmiäkin pari tuhatta. Silloin alun vauhti yksi yksivuotias yhtä ryhmää kohti yhdessä vuodessa ylittäisi hyvin 1300 määrän. Mistä ero johtuu? Ensimmäinen perinne esittää syyksi epäyhtenäisyyttä, jota Suomessa lietsottiin jo 1960-luvulla muutta-
malla perinteitä omintakeisiksi, vaikka niin ei yhteisen päätöksen mukaan saanut tehdä. Hengellinen vääristetään kauttaaltaan henkiseksi, eikä kirjamme kustantaja korjaa vaan pikemminkin lisää perinteisiin epämääräisiä ilmaisuja. 5 AA:n tulokkaista 90 prosenttia äänestää jaloillaan, ja jos yhdessä toimimisen nimissä heitä seuraisin, tuolini jäisi tyhjäksi. Kaksitoista perinnettä innostavat kokemuksena, mitä seuraa, kun yhtenäisyyttä noudatetaan. Kimmo VIIMEINEN SUURI RATKAISUMME Ensi vuonna, kesäkuun 10. päivänä 1955, vietämme AA:n 20-vuotissyntymäpäivää. Mutta ei tässä kaikki. Sillä vuonna 1955, tämä seura tekee viimeisen suuren päätöksensä koskien sen lopullista muotoa ja sisältöä. Mikä sitten on oleva tämä vakava päätös? Tämän vuoden huhtikuussa AA:n palveluvaltuusto kokoontui New Yorkissa neljättä, ja samalla viimeistä kertaa, sovitun kokeilukauden puitteissa. Kuten useimmat meistä tietävät, tämä meidän valtuustokokouksemme on se instrumentti, jonka avulla maailmanlaajuinen AA tulee pian kykeneväksi ottamaan täyden ohjeistus- ja valvontavastuun yleispalvelustaan ja päätehtävistään; kaikista niistä elintärkeistä palvelutoiminnoista, jotka ovat tähän saakka keskittyneet säätiömme, palvelutoimistomme ja julkaisu-toiminnastamme vastaavien elimien, kustannusyhtiön ja Grapevinen, hoidettaviksi. Nelivuotisen kokeilun aikana, jossa AA:ta on saanut ohjata... sen oma ryhmäomatunto, kaikkien USA:n ja Kanadan osavaltioiden ja alueiden valitut edustajat ovat kokoontuneet yhteen säätiömme luottamusmiesten ja toimihenkilöiden kanssa tänne New Yorkiin päättämään, voiko AA kokonaisuutena tosiaan toimia itsenäisesti, voiko se nyt turvallisesti ottaa Kolmannen Perinnön palvelut omiin käsiinsä tulevina aikoina tästä eteenpäin. Me, jotka olemme jännittyneinä seuranneet aloittelevan valtuustomme ottavan ensimmäisiä askeliaan ja olemme nähneet sen saavan vähitellen muotoa, sisältöä ja voimaa, olemme tänään äärimmäisen luottavaisella mielellä. Uskomme, että valtuustomme, kun se kiinteästi liitetään samanlaisten valtuustojen toimintaan jokaisessa kaukaisessa maassa, voi ehdottomasti taata AA:n elossapysymisen, yhtenäisyyden ja toiminnan kaikkialla maailmassa. Me olemme syvästi vakuuttuneita, että tämä uusi valonsäde voi ylittää kaikki myrskyt ja vaarat, joita vuodet voivat tuoda
tullessaan. Ensimmäistä kertaa olemme varmoja, että AA on vakaa ja turvattu. Siksi tämä vuoden 1955 suuri tapahtuma tulee olemaan päätöksemme tehdä tästä vastasyntyneestä palveluvaltuustosta pysyvä osa AA:n elämää. Tämä peruuttamaton askel merkitsee AA:n palvelurakenteen Toipuminen, Yhtenäisyys ja Palvelu - täyttä loppuunsaattamista. Se tulee olemaan päivä, jolloin julistamme Jumalan ja maailman silmissä ottavamme täyden vastuun ja tulevamme täysi-ikäisiksi.... Silloin kolmas ja viimeinen Perintömme Palvelun Perintö on siirtynyt vanhojen jäsenten sellaisten kuin tri Bob ja minä käsistä teille, jotka olette tämän päivän ja huomisen AA. Tässä on oleva vuoden 1955 suunnaton merkitys: olemassaolomme 20-vuotispäivä ja AA:n viimeisen suuren ratkaisun hetki. Olkoon tämä Jumalan tahto meille kaikille Amen. Bill W. kesäkuu 1954 Copyright 1988 by The AA Grapevine, Inc. The language of the heart Bill W. s Grapevine writings. LAIVA KIRJAN LOPUSTA Pikkuoppaassamme sanotaan virheittemme pujahtavan elämäämme, jos annamme niille puolikin tilaisuutta. Se on juttu, jota pitää harjoitella hyvän sään aikana. Se on liiankin totta! Ilmeisesti emme koskaan pääse täysin vapautumaan aikaisemmista asenteistamme, ja ne tulevat elämämme oven raosta, jos emme osaa pitää pitää sitä tiukasti suljettuna. Siis eilinen on mennyttä ja nyt eletään tätä päivää tulevaisuutta varten. Tietysti meillä on mahdollisuus elää kuten ennenkin, mutta tulos on sitten sama kuin ennenkin. Vain Jumalan armosta voimme katkaista kehässä kulkemisen, mutta oma osuus siinäkin on tehtävä. Haluan elää normaalin ihmisen tapaan, vaikka henki menisi! Jos en tätä opi niin henki menee kuitenkin! Kolumbus 80 v. sivut 115-116 6
Elämä on sellaista, että siihen voi tulla yllättäviä muutoksia. Joskus yllätykset ovat miellyttäviä, joskus eivät. Harvat ihmiset odottavat muutoksia - elämäänsä lukuunottamatta lottovoittoja. Todellisuudessa niitäkään rahoja ei kertyisi elleivät niin monet sijoittaisi rahojaan arpapeleihin. No, se olkoon jokaisen oma asia, ja kyllä sekin on totta, että monet AA-jäsenetkin ovat paikanneet taskujaan erilaisilla onnenpotkuilla. AA:n toiminta perustuu johonkin muuhun. Tietysti me osallistumme myös kaikenmaailman markkinatouhuihin, mutta sisimmässämme olemme asennoituneet johonkin vakavampaan - varmempaan. Olisiko AA:n jäseneksi ryhtyminen varmempaa rikastumista kuin arvan osto, veikkaus tai lottoaminen. Olemme kokeneet matkan varrella yllätyksiä ja menestystä, mutta myös epätoivoa. Vain harvat ihmiset joutuvat elämään niin erilaista elämää kuin ovat suun-nitelleet ja mihin heillä olisi alunperin ollut edellytkset. Kohtalolla on sormensa pelissä meillä jokaisella. Elämä ei kulje haluamallamme tavalla, tai sitten se viskelee meitä ylös ja alas - aivan kuten se tahtoo. Me olemme vain pelinappuloita elämän suuressa murhenäytelmässä. Mutta syntyään me olemme kaikki Isän lapsia. Yhteiskunta on ELÄMÄN MUUTOS 7 jakaantunut hyvä ja huono-osaisiin, mutta elämän loppuselvityksessä eivät ehkä käy samat arvot kuin täällä maan päällä. Kuitenkin me olemme täällä vain käymässä ja valmistautumassa ikuisuutta - tai elämme ikuisuutta lapsiemme kautta. mene ja tiedä, mitä kaikkea on elämämme tuolla puolen. Tosin meidän ei tarvitse sitä tietääkään, mutta omatuntomme iloitsee jos olemme eläneet niin, ettei tarvitse jälkeenpäin katua. Olemme kaikki saaneet matkaeväiksi jonkinlaiset edellytykset selviytyä täällä. Niitä eväitä ovat valmistaneet menneet sukupolvet ja Suomessa erityisen vaikeissa olosuhteissa. Perimämme valmistaa pohjan, jolta ponnistaa, mutta loppu on sitten ainakin osittain omissa käsissämme. Aloittaessani raittiutta minä, jouduin ymmälleni. En tiennyt missä asioissa olin ollut oikeassa, missä väärässä. Kummini kehoitti laittamaan itsetutkistelussa myönteiset tekijät yhteen sarakkeeseen ja kielteiset toiseen. Mutta kun yritin niin tehdä, meni sormi suuhun. En tiennyt mikä elämässäni oli oikein, mikä väärin. En kai olisi elänyt niin mielettömästi, jos olisin paremmin ymmärtänyt itseäni. Suoritin AA:n Neljättä Askelta sen jälkeen kun olin saanut varmuuden, että en sekoa entistä enempää selvitellessäni omaa sielunelämääni Ennen antautumista
en siihen kyennyt. Entä, mitä löysin? Esimerkiksi alkoholismini koostui monista tekijöistä. Ne olosuhteet, joissa elin, johtivat kokeiluihin ja edelleen alkoholismiin, mutta toisaalta taas alkoholismini vaikutti erittäin paljon siihen, että elämäni puitteet pysyivät heikkoina. AA:ssa sanottiin pahimpia luonteenpiirteitä olevan itsesäälin ja katkeruuden. Minulla ne olivat aivan liian voimakkaita tekijöitä, mutta kukapa ei olisi siinä tilanteessa säälinyt itseään ja ollut katkera elämälle, joka oli jakanut lahjojaan niin epätasaisesti. Jatkoin luetteloa todeten, että samat luonteenpiirteet, jotka tukivat alkoholismiani, myös johtuivat juopottelustani, kuten laiskuus, vastuuttomuus, itsepäisyys, saamattomuus, huolimattomuus, jne. Vain kaiken kestävä terveys teki mahdolliseksi sellaisen elämänmenon - siis nimenomaan fyysinen terveys. Jos olisin ollut henkisesti terve, en varmaankaan olisi elänyt sillä tavalla. Minulla oli erittäin paljon tovereita. Olin joutunut keskelle ihmispaljoutta jo kansakoulu ja kesäsiirtola aikoina, mutta talvisota lisäsi tuttavapiiriäni tuhannella miehellä koska olin kirjurina taloustoimistossa, jossa laadin päivärahalistat ja sitten otin kuittaukset ja maksoin jokaiselle henkilökohtaisesti. Sotien jälkeen menin töihin Helsingin telakalle. Tottuneena istumaan kirjoituskoneen ääressä. jouduin jälleen varastomiehenä ja tilapäisesti esimiehenäkin hoitamaan tehtäviäni tuhannen miehen keskellä. Kun pääsin AA:han, oletin tuntevani suurinpiirtein jokaisen helsinkiläisen juopon, mutta tapasinkin vain miehiä, jotka olivat perheellisiä viikonloppu juoppoja. No, tilanne muuttui kun alkoholismin tuntemus lisääntyi ja monet hyvässä asemassa olevat miehet - ja naiset - hyväksyivät alkoholisminsa ja etsivät ratkaisua Aa-toiminnasta. Jälleen jouduin konekirjoiitustaitoisena pitämään yhteyttä eri puolilla maatamme asuvien ja AA:sta apua etsivien kanssa. En tietystikään tunne läheskään kaikkia yli 16.000 suomalaista AA-jäsentä, mutta moni heistäkin on läheinen ystäväni. Nyt yli 80-vuotiaana on mielenkiintoista katsoa omaa taivallustaan alkoholismista pitkäaikaisen raittiuden tuomaan uuteen elämään. En ole katunut sitä, että elämäni on valunut omia aikojaan menneisyyteen. Minulla olisi varmaankin ollut paremmat mahdollisuudet elämässä, jos en olisi Perinyt niitä olosuhteita, joissa lapsuuteni elin, tai sota-aikojen päämäärättömyyttä, mutta kyllä minä aika ajoin yritin muuttaa elämäntapaani pystymättä siihen. Alkoholismi on sairaus ja se iskee joskus sattumanvaraisesti erilaisiin ihmisiin, mutta omalla kohdallani en kyllä voi syyttää 8
siitä ketään muuta kuin itseäni. Luulin itsestäni enemmän kuin olisi ollut aihetta. Luulin voivani ratkaista kaikki omaa elämääni koskevat ongelmat siitäkin huolimatta, että epäonnistuin jatkuvasti yrityksissäni. Lopulta toisella puolella maapalloa asuva toverini sai minut... Perinteiden vastaanotto oli aluksi mielenkiintoista ja huvittavaakin. Vastavaikutus oli lievästi sanottuna sekava. Vain suurissa vaikeuksissa olevat ryhmät ottivat ne vakavasti. Joissakin piireissä niihin suhtauduttiin vihamielisesti, varsinkin niissä ryhmissä, joilla oli pitkät luettelot suojelevia sääntöjä ja ohjeita. Oli paljon välinpitämättömyyttäkin. Monet intellektuellit jäsenemme pauhasivat, että perinteissä ei ollut mitään muuta kuin yhteenveto minun omista AA:han kohdistuvista toiveista ja peloista. Tästä syystä aloin matkustella ja puhua paljon uusista Perinteistämme. Ihmiset olivat aluksi kohteliaasti kiinnostuneita, joskin on myönnettävä, että jotkut vaipuivat uneen sanatulvani aikana. Mutta jonkin ajan kuluttua vakuuttuneeksi elämänmuutoksen välttämättömyydestä. Hän sanoi, että vain Jumalan armosta voimme vapautua armottomasta pakkomielteestämme - ja minä uskoin. Palvelu - toipumisen perusta AA-Suomessa 50 v./kolumbus KUINKA PERINTEET ALKOIVAT VAIKUTTAA sain kirjeitä, jotka sisälsivät tämänkaltaisia ajatuksia: Bill, toivomme sinun tulevan puhumaan meille. Kerro meille, mihin kaikkiin paikkoihin kätkit pullojasi ja varsinkin siitä suuresta, äkillisesti välähtäneestä sielullisesta kokemuksestasi. Mutta, taivaan tähden, älä puhu enää noista kirotuista Perinteistä. Mutta aika muutti nopeasti tuon kaiken. Vain 5 vuotta myöhemmin, vuonna 1950, Clevelandin juhlakokouksessa monet tuhannet AA:n jäsenet julistivat, että AA:n Perinteet, jotka silloin oli laadittu lyhyempään muotoon, muodostivat sen perustan, jolle toveriseuramme parhaiten voi toimia ja pysyä yhtenäisenä jatkuvasti. Bill W/ A.A. Palvelukäsikirja, Suomen AA kustannus ry. 1980 s. 15-16 9
Hellitä ja anna Jumalan ohjata Monet ongelmat voidaan ratkaista AA:n avulla Olen siirtänyt alkoholiongelmani Jumalan, Korkeamman Voiman (KV) huomaan. Tästä huolimatta minulla on ongelmia monissa muissa asioissa. Miten voin siirtää koko elämäni KV:n huomaan? Mitä tarkoitetaan tahtomme ja elämämme luovuttamisella KV:lle ja miten sen teemme? Pitäisikö hakea Häneltä apua vain juomaongelmaan? Vai onko apua tarjolla kaikkiin muihinkin elämän ongelmiin? Olemmeko sekä itsekkäitä että naiiveja, jos odotamme saavamme Häneltä ohjausta ja apua sosiaalisiin-, talous- ja terveysongelmiimme? Monet AA:n jäsenet vastaavat näihin kysymyksiin hyvää tarkoittavalla mutta paljastavalla tavalla: "Jos rukoilet perunoita, niin tartu kuokkaan." Selvästikin tämä sanonta viittaa siihen, että KV:n toimet ihmisten asioissa - jos KV:tä lainkaan on olemassa - ovat vähäisiä, eivätkä korvaa ihmisen omaa yrittämistä. Kuitenkaan ylläolevat ohjeet eivät vastaa vakavissaan olevan, huolestuneen alkoholistin tarpeisiin, koska tämä on täysin turhautunut ja masentunut ongelmiinsa, mitkä ovat yhtä hämääviä ja vaikeita kuin alkoholiongelma. Alkoholista vapautumisesta ei voi nauttia täysin rinnoin, kun muut ongelmat hyökkäävät päällekuin Viron sudet. Voimmeko selättää muut ongelmamme ja odottaa hyvää lopputulosta? 10 Me voimme voittaa ongelmamme ja tämä on Kolmannen Askeleen todellinen viesti. Se ei välittömästi koske vain ensimmäistä ryyppyä tai alkoholiongelmaa, vaan se kehottaa siirtämään tahtomme ja elämämme KV:n huomaan. Päämäärämme tulisi olla jumalatietoisuuden etsimistä ja kehittämistä itsessämme ja sallimista sen hallita elämäämme. Monien AA:n jäsenten kokemuksen mukaan jumalatietoisuus on löydettävissä ja se toimii. Rukous muuttaa asioita aina parempaan suuntaan. Täytyy ymmärtää, että ottamalla Kolmas Askel - hellitä ja anna Jumalan ohjata- ei vapauta omista henkilökohtaisista vastuista ja velvollisuuksista. Eikä se poista kuokan tarvetta perunoita haluttaessa. Mutta tämä on tapa - ehkäpä ainoa tapa - millä voimme kohdata oman osuutemme oikeassa hengessä ja suorittaa tehtävämme paremmin. Surullistahan on se, että ilman KV:tä raivokaskaan kuokkiminen ei juuri tuota perunoita. Koskaan ei pitäisi väheksyä hengellistä lähestymistapaa elämän ongelmiin. Päinvastoin vaaditaan maksimiälykkyys ja -sitkeys jumalallisen ohjauksen etsimisessä, koska kaikki todisteet kertovat meille, että elämä on suurelta osin vain fyysistä, älyllistä ja tunneperäistä. Mielemme täytyy jatkuvasti erottaa ne epäilyt ja pelot, jotka häiritsevät ju-
malatietoisuutta.tämä merkitsee hengellisen elämän asettamista kaiken muun edelle milloin vain se on mahdollista. Lyhytaikaiset ilot korvataan hengellisellä hyvinvoinnilla. Ne, jotka etsivät hengellistä lähestymistä elämäänsä, löytävät ongelmiinsa ratkaisut sekä saavuttavat luonteenlujuuden ja mielentyyneyden, mitä kadehtivat ne, jotka suhtautuvat ivallisesti koko jumalakysymykseen. Koska KV ei tavallisesti ilmaise itseään kellojen soitolla tai salamoinnilla, voin suunnistaa omilla asioihin liittyvillä tunteilla. Jos minulla on tunne KV:n läsnäolosta olipa se kuinka heikko ja katoava, niin todennäköisesti lähestyn asioitani oikeasta kulmasta. Minun on hyvä muistaa, että KV:n voima on aina valmis tulemaan elämääni, kun itse olen siihen valmis. Etsin jotakin, joka on kaikkialla ympärilläni, mutta jota en voi tajuta epäilyni, pelkojeni ja uskoni puutteen vuoksi. Tehtäväni on siis saada itseni pois hyvän tieltä. AA: n jäsen, joka tietää tämän kaiken, mutta ei voi edetä, voi harkita neljää eri tapaa lähestyä KV:tä. Ne ovat rukous, mietiskely, rakkaus ja palvelu. Saattaa olla niin, että KV haluaa minun etsivän Häntä suostumalla auttamaan jotakuta tai polvistumaan rukoukseen. Jos rukouksiini ei vastata, se saattaa johtua siitä, ettenhuolehdi heistä, jotka apuani tarvitsevat. Jos uskoni näyttää kuolleelta, voin saada sen henkiin 11 auttamalla muita erityisesti siten, että se edellyttää minulta henkilökohtaista ponnistelua ja uhrausta. Kaikki nämä neljä toimenpidettä ovat tärkeitä. AA:ssa usein korostetaan palvelun merkitystä sekä toimintaa yleensä. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä ilman vapaaehtoista palvelua AA kuolisi. AA:n sanoma ei leviä itsestään, jonkun on vietävä sitä eteenpäin. Mielenkiintoista on, että AA sai alkunsa palvelusta: eräs alkoholisti päätti vierailla Bill W: n luona kertomassa yksinkertaisesta ohjelmasta, minkä avulla hän itse oli pysynyt raittiina. Tästä tuli malli kaikkeen AA-toimintaan - ilman sitä AA ei olisi voinut syntyä. Jonkinlainen palvelutoiminta voi olla ainoa välitön keino AA:n jäsenelle, jota on kohdannut täydellinen tappio tai turhautuminen muissa elämän ongelmissa. Se voi tuntua pakenemiselta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Tuskin on käytännöllisempää menetelmää kuin pistää oma hengellinen kuntonsa järjestykseen ennenkuin yrittää selvittää muita ongelmiaan. Sillä, jos ei kykene lähestymään ongelmiaan oikeassa mielentilassa, niin on mahdollista ettei oikeaa ratkaisua löydy, vaan aiheutuu lisää ongelmia. KV on mukana palveluissa, Kun yritän auttaa muita, niin sutomaattisesti palvelen KV:tä. Jos en voi lähestyä palvelutoimintaa spontaanisti ja rakkaudella, niin minun tulisi tehdä seuraa-
vaksi paras asia: minun tulisi palvella siksi, koska se auttaa minua ongelmissani. Kuka tahansa AA:n jäsen alkaa muuttaa elämäänsä etsimällä parempia tapoja palvella muita. On luonnollisesti paljon erilaisia tapoja palvella esimerkiksi työskentelemällä tulokkaiden kanssa ja osallistumalla AA- kokouksiin. Mutta on myös muita palvelumuotoja, johon sisältyy kaikki kohtaamamme ihmiset jokapäiväisessä elämässämme. Voin auttaa muita ajattelemalla hyvää heistä. Muuttunut asenteeni heitä kohtaan auttaa heitä parempaan elämään. Voin luopua juoruilusta, mustasukkaisuudesta, arvostelusta ja kaikesta epäsovusta perheemme ja ystävien kesken. Jos voin tehdä jollekin hyvää, niin sopiva aika on juuri nyt. Jos yllä olevat keinot tuntuvat vaikeilta, niin kannattaa selvittää syyt siihen, sillä se voi olla esteenä KV:n läsnäolon tuntemiseen. Koskaan ei korosteta liikaa sitä, että lopuksi ajatukseni ja tekoni muita kohtaan värittää omaa hengellistä maailmaani. Tulen siksi mitä ajattelen ja teen. Ystävällisyys, anteeksianto, avarakatseisuus, huomaavaisuus vahvistavat selvästi niitä ominaisuuksia, jotka kohottavat tietoisuudeni kohti KV:n rakkautta. Pyytäessäni KV:tä ohjaamaan ja suuntamaan elämääni, pyydän rakkauden opastamaan minua. Saan AA:sta vain sen, mitä sinne itse annan. Jos haluan edistyä, on hyvä muistaa, että omat pelkoni ja ennakkoluuloni ovat todellisia esteitä. Onneksi kuka tahansa voi muuttaa käyttäytymistään huolimatta siitä kuinka vajavaista rakkaus muita kohtaan aikaisemmassa elämämässämme on ollut. Jotkut ajattelevat, että alkoholismin juuret ovat rakkauden puutteessa ja että kuitenkin alkoholisti on syntymälahjana saanut suuren rakastamisen kyvyn. Olipa totuus mikä tahansa, on selvää, että monet AA:n jäsenet todella haluavat auttaa kärsivää alkoholistia, vaikka eivät pidä toimintaansa minkäänlaisena hengellisenä toimenpiteenä. AA:n alkuperää ja sen kasvua itsessään voidaan kuvata vain yhtenä KV:n suuren potentiaalisen rakkauden ilmenemismuotona. On myös mahdollista, että jos suuri AA:n jäsenten joukko voisi todella tunnistaa potentiaalisen rakkauden olemassaolon, niin se voisi herättää AA:n toveriseurassamme vielä suurenpaa palveluhenkeä. Sillä mehän elämme vähärakkautisessa maailmassa, mikä on täynnä pelokkaita ihmisiä, jotka eivät tiedä, mistä saisi voimaa ja jotka eivät tiedä, että usko ja rakkaus KV:tä kohtaan on ainoa täydellinen vastaus pelkojen voittamiseksi. Todella rakastava henkilö ei voi valehdella, pettää, varastaa, kieltäytyä avusta tai tehdä jotain muuta. Ainoa todella tarpeellinen käsky on: rakasta Jumalaa ja lä- 12
himmäistäsi niinkuin itseäsi. Kasvuni AA:ssa tarvitsee ravinnokseen rukousta ja mietiskelyä. Tällaiseen toimintaan suhtaudutaan usein kevyesti AA:ssa, vaikka vain silmäily AA:n Isoon kirjaan saa lukijan vakuuttuneeksi, että AA:n alkuaikojen jäsenet luottivat vakaasti rukoukseen ja mietiskelyyn ja raportoivat merkkittävistä tuloksista. Rukoilu muutti heidän ajattelutapansa ja tuotti merkittäviä tuloksia heidän elämäänsä. Ilmeisesti rukouksen menestys, samoin kuin rakkaus ja palvelu, perustuu sopusointuun ja vilpittömyyteen. Joka tapauksessa rukouksen ja mietiskelyn tarkoitus on mukautua KV:n tahtoon ja pyytää Häntä johtamaan ja inspiroimaan meitä. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun. Sekä Kolmas että Yhdestoista Askel sisältävät tämän ajatuksen ja jälkimmäistä tulisi minun soveltaa päivittäin. Tietoisen yhteyden harjoittamista KV: hen Yhdennentoista Askeleen mukaisesti on erittäin merkityksellistä, sillä se lupaa, että rukous ja mietiskely tuo onnellisen lopputuloksen lisääntyneenä tietoisuutena KV:n läsnäolosta. Kukaan järkevä ihminen ei yritä jatkaa keskustelua toisen kanssa, ellei tämä ole kuuloetäisyydellä. Samalla tavalla keskustelu KV:n kanssa on tehotonta, ellei usko siihen, että on puheyhteydessä KV:n kanssa. Niinpä on hyödyllistä aloittaa keskustelu ensin poistamalla mielestä maalliset asiat. Muuten on vaarana, että omat itsekkäät halut maamioituvat muka saaduiksi ohjeiksi. On selvää, etten voi antaa ohjeita KV:lle siitä mihin suuntaa hänen ohjauksensa tulisi tapahtua. KV tietää tarpeeni ennenkuin niitä pyydän. Minulta puuttuu kyky nähdä nurkan ympäri, koska minulla ei ole huomisen periskooppia. Se, mitä tänään vaadin, voi seuraavalla viikolla osoittautua vikatikiksi. Se, mitä toivon itselleni, voikin paremmin sopia jollekin muulle. En myöskään voi toivoa mitää sellaista itselleni, mistä olisi vahinkoa jollekin muulle. Se, että pyrin hengellisyyteen, ei merkitse sitä, että KV suosisi minua muiden kustannuksella. Yksilönä minun tulisi entistä voimakkaammin hyväksyä muiden vähemmän onnellisten hyvinvointi. Jos todella annan KV:n ohjata elämääni, niin todennäköisenä tuloksena on peloista ja huolista vapautuminen. Ilmeisesti olen toiveikas siitä, ettei ratkaisu toisi minulle enempää tilapäistä tuskaa tai tappioita. Jos näin käy, niin KV ei niitä ole aiheuttanut, vaan oma eristäytymiseni Hänestä. Todellakin KV:n tahto minun suhteen on, että saan elää täysipainoista onnellista elämää kaikilla tasoilla: fyysisesti, tunne-elämässä sekä älyllisesti ja hengellisesti. Hän tietää minun taloudelliset ja sosiaaliset tarpeeni. Mutta 13
liian usein minun todellinen tarpeeni olisi luopua tietyistä asioista, jotta saisin tietoisen yhteyden KV:hen. Voin mielessäni asettaa ensi sijalle nämä omat asiani etsiessäni turvallisuutta ja voimaa, vaikka avunantajan tulisi olla KV. Siksi on joskus hyvä, että asiat karkaa-vat käsistä ja pakottavat hakemaan apua. Tämähän tapahtui... silloinkin, kun juomisestani tuli katastrofi. Minun suuri tarpeeni - lähestyimpä KV:tä miten tahansa - on tietää, että KV rakastaa myös minua ja että hänen avullaan kaikki on mahdollista. Jos etsin Häntä, havaitsen, että hän suhtautuu minuun kuin tuhlaajapoikaan. Kuka voikaan pyytää tätä enempää. M.D.B / AAGrapevine/Pena K AA:N PERINNE Niille, jotka ovat tulleet Nimetömien Alkoholistien piiriin, AA on merkinnyt eroa kurjuuden ja raittiuden välillä, ja usein eroa elämän ja kuoleman välillä. AA voi tietenkin merkitä tätä kaikkea lukemattomille alkoholisteille, joita se ei ole vielä tavoittanut. Sen tähden ei millään ihmisten yhteenliittymällä ole ollut niin suurta tarvetta pysyä tehokkaana ja yhtenäisenä. Me alkoholistit käsitämme, että meidän on tehtävä työtä yhdessä ja pysyttävä yhdessä, tai muuten suurin osa meistä kuolee yksin. Nimettömien Alkoholistien Kaksitoista Perinnettä ovat meidän AA:laisten käsityksen mukaan paras vastaus kysymyksiin Kuinka AA voi parhaiten toimia? Kuinka AA parhaiten pysyy eheänä ja säilyy? Nimettömät Alkoholistit No niin Herra A. Kertokaapa minulle nyt rehellisesti asiat mitkä ensiksi tulevat mieleenne 14