HOLLOLAN PIENJÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA VUONNA 219 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 Marja Anttila-Huhtinen
SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 SÄÄOLOT 2 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 2 4 VEDENLAATUTULOKSET 3 4.1 Vähä-Tiilijärvi 3 4.2 Keski-Tiilijärvi 7 4.3 Iso-Tiilijärvi 11 4.4 Työtjärvi 15 VIITTEET 19 LIITTEET Liite 1 Vedenlaadun analyysitulokset
24.9.219 1 JOHDANTO Hollolan kunta tilasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:ltä Hollolan pienjärvien seurannan vuonna 219. Seurannan kohteena olivat Hollolassa sijaitsevat Tiilijärvet eli Vähä-Tiilijärvi, KeskiTiilijärvi ja Iso-Tiilijärvi sekä Työtjärvi (Kuva 1). Kaikki tutkimusjärvet ovat Salpausselällä sijaitsevia pieni järviä, jotka ovat ainakin aikoinaan olleet kirkasvetisiä. Kaikki tutkimusjärvet ovat niin pieniä, etteivät ne ole olleet mukana Ympäristöhallinnon pintavesien ekologisessa tilaluokittelussa. Näytteitä otettiin vuonna 219 maaliskuussa ja elokuussa 1 metrin syvyydestä ja metri pohjan yläpuolelta. Lisäksi elokuun näytteenoton yhteydessä otettiin 2 metrin näyte klorofylli-a:n pitoisuuden määritykseen. Tässä raportissa on esitetty em. näytteenottojen tulokset ja verrattu tuloksia ko. vesistöjen aiempiin tuloksiin. Kaikki vuoden 219 seurantajärvet ovat olleet mukana myös vastaavassa vuoden 217 seurannassa (Malin 217) ja Vähä-Tiilijärvi sekä Työtjärvi myös vuoden 218 seurannassa (Malin 218). Seurantajärvien taustatietojen osalta viitataankin em. julkaisuihin. Vedenlaadun ajallista kehitystä on tarkasteltu tässä raportissa em. raporttien tapaan rajoittuen kuitenkin 2luvulle. Kuva 1. Vuoden 219 pienvesiseurannan tutkimusjärvet Vähä-Tiilijärvi, Keski-Tiilijärvi, Iso-Tiilijärvi ja Työtjärvi. Järvet sijaitsevat Hollolan kunnan keskustaajamassa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 1
2 SÄÄOLOT Helmikuusta elokuuhun kuukausien keskilämpötilat olivat vuonna 219 joka kuukausi korkeampia kuin pitkällä aikavälillä (1981 2) (Kuva 2). Kuitenkin selvästi normaalia lämpimämpiä kuukausia olivat vain helmikuu ja kesäkuu. Kokonaisuutena kesä 219 (kesä elokuu) oli Lahden alueella lähes 1,5 astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi. Normaalia enemmän vettä satoi tammi maaliskuussa ja toukokuussa (Kuva 2). Osa helmikuun sateista tuli Etelä-Suomessa vetenä lämpötilan ollessa ajoittain plussan puolella. Erityistä oli se, että kesä 219 oli merkittävästi normaalia kuivempia. lt oc 2 15 5-5 - -15 1 2 3 4 5 6 7 8 9 11 12 sademäärä mm 9 8 7 6 5 4 3 2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 11 12 219 1981-2 219 1981-2 Kuva 2. Kuukausittainen keskilämpötila ( o C) ja sademäärä (mm) vuonna 219 ja vastaavat pitkän ajanjakson (1981 2) keskiarvot Lahdessa. Vuodelta 219 tietoja on vain tammi elokuulta. Lahden Launeen säähavaintoaseman toiminta loppui 14.5.219, joten toukokuusta eteenpäin tiedot ovat Lahden Sopenkorven asemalta. Pitkänajan data on Launeen asemalta. Lähde: Ilmatieteen laitos 219. 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Kaikilta neljältä seurantapaikalta (Taulukko 1) otettiin vesinäytteet maaliskuussa (4.3.219) ja elokuussa (28.8.219) pinnasta (1 metri) ja pohjalta (pohja-1 metri). Elokuun näytteenoton yhteydessä otettiin lisäksi -2 metrin näyte klorofylli-a:n pitoisuuden määritykseen. Analyysivalikoima oli Työtjärvessä muita järviä suppeampi. Lisäksi näytteenoton yhteydessä mitattiin välisyvyyksistä lämpötila ja happipitoisuus sondilla (YSI-sondi, malli 692). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut ympäristönäytteenottajat. Vesinäytteet analysoitiin akkreditoidussa Kymen Ympäristölaboratorio Oy:ssä (Finas T 54). Taulukko 1. Vuoden 219 seurantajärvien syvyys ja näytepaikkojen koordinaattitiedot. Järvi (nimi Veslassa) Syvyys m Koord. ETRS TM35FIN (Vesla) Muuta huomioitavaa Vähä Tiilijärvi 5 6762838 418967 Keski Tiilijärvi 11 12 6763345 4199 Iso Tiilijärvi, pohj.1 14 15 6764421 419323 näyte otettu 6764435 419165 Työtjärvi, Särkänkärki 1 7 7,4 6763437 417248 näyte otettu 676338 417325 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219
4 VEDENLAATUTULOKSET Analyysitulokset (Liite 1) on viety Vesla-vedenlaaturekisteriin (Hertta). Hygieeninen vedenlaatu oli kaikissa kolmessa Tiilijärvessä elokuun 219 näytteenoton perusteella erinomainen. Hygienian indikaattoribakteerien eli fekaalisten enterokokkien ja E. colien määrät olivat kaikissa järvissä 2 pmy/ ml (pmy=pesäkettä muodostava yksikkö). Tämän mukaan bakteerimäärät olivat selvästi alle EU-normien mukaisen (Sosiaali- ja terveysministeriö 28) uimaveden toimenpiderajan (4 enterokokkia/ml, E. colia/ml) ja uimaveden erinomaisen laatuluokituksen mukaisia (2 enterokokkia/ml, 5 E. colia/ml). Työtjärvessä ei seurattu veden mikrobiologista laatua. Kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde oli kaikissa Tiilijärvissä 2-luvun tuotantokauden päällysvesitulosten mukaan välillä 24 27. Kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhteen ollessa yli 17, on fosfori levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle, on typpi kasvun minimitekijä (Forsberg ym. 1978). Näin olleen kaikki Tiilijärvet ovat selvästi fosforirajoitteisia. Sen sijaan Työtjärvessä em. suhde oli 17, joten siellä fosforirajoitteisuus ei ole niin selvä. 4.1 VÄHÄ-TIILIJÄRVI Vähä-Tiilijärvi (Kuva 3) on eteläisin ja matalin kolmesta Tiilijärvestä. Vähä-Tiilijärven pohjoisreunalta lähtee laskuoja kohti Keski-Tiilijärveä ja sieltä edelleen Iso-Tiilijärveen, josta vedet virtaavat Kutajärveen ja sieltä edelleen Vesijärveen (Kuva 1). Vähä-Tiilijärven syvyydeksi ilmoitetaan vedenlaaturekisterissä 7 metriä, mutta näytteenottojen yhteydessä maksimisyvyydeksi löydettiin vain 5 metriä. Pohja vaikutti näytteenoton yhteydessä hyvin höttöiseltä. Järvellä on suuri virkistyskäyttöarvo sekä ulkoilijoiden että uimareiden kannalta, koska se sijaitsee kuntakeskuksen ja asuinalueiden läheisyydessä. Loppukesästä 218 Vähä-Tiilijärvessä oli pitkäkestoinen, massiivinen sinileväkukinta. Elokuun puolivälissä otetussa näytteessä oli kahta Anabaena-suvun lajia (Malin 218). Kesä 218 oli helteinen, ja silloin todettiin erityisesti rannikkoalueella poikkeuksellisen voimakkaita sinileväkukintoja mutta myös järvivesistöissä leväkukinnat olivat normaalia yleisempiä. Vähä-Tiilijärven huono tila kesällä 218 sai käynnistämään järveä koskevat selvitykset, joita on vuonna 219 hallinnoinut Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö. Yhtenä syynä Vähä-Tiilijärven leväkukintoihin on esitetty Hollolan kuntakeskuksen palvelutalon jäähdytysvesien johtamista Vähä-Tiilijärveen. Jäähdytysvesi on johdettu syvänteeseen, minkä seurauksena ravinteikasta pohjanläheistä vettä on voinut kummuta pintaveteen mahdollistaen levämäärien kasvun. Heinäkuussa 219 (3.7.219) jäähdytysvesien purkuputkea nostettiin siten, että purku on siitä lähtien tapahtunut väliveteen. Kesä 219 oli Vähä-Tiilijärvessä leväkukintojen suhteen selvästi kesää 218 rauhallisempi. Aikavälillä juhannus heinäkuun alkupuoli järvessä havaittiin sinileväkukinta, jonka Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 3
valtalajiksi todettiin Dolichospermum lemmermannii (ent. Anabaena lemmermannii), joka on potentiaalisesti myrkyllinen sinilevälaji. Sen jälkeen kukintoja ei havaittu. Kuva 3. Vähä-Tiilijärvi ja sen näyteaseman sijainti. Elokuun 219 vesinäyte otettiin noin 2 viikkoa myöhemmin kuin vastaava näyte elokuussa 218. Silmämääräisesti arvioiden levää oli vain vähän, näkösyvyyttä selvästi enemmän ja klorofyllipitoisuus selvästi pienempi kuin elokuussa 218 (Kuvat 4 ja 5). Kuitenkin myös elokuun 219 klorofyllipitoisuus ilmensi eutrofiaa. Sen sijaan päällysveden tuotantokauden aikaisen kokonaisfosforipitoisuuden perusteella järvi oli mesotrofinen (Kuva 6). Tuotantokauden aikainen päällysveden typpipitoisuus on ollut 2-luvulla tasoa 34 49 µg/l lukuun ottamatta elokuuta 218, jolloin päällysveden typpipitoisuus oli selvästi normaalia suurempi (Kuva 7). Pohjanläheinen happipitoisuus on ollut ajoittain etenkin loppukesällä alhainen (Kuva 8), mikä on tuolloin näkynyt alusveden kohonneena fosforipitoisuutena sisäisen kuormituksen seurauksena (Kuva 6). Maaliskuun 219 sondimittausten mukaan happipitoisuus oli jo 3 metrissä alle 2 mg/l. Elokuussa 219 pohjanläheinen happitilanne oli laboratorioanalyysin mukaan ihan hyvä (5,8 mg/l), kun taas sondimittauksen mukaan happea oli selvästi vähemmän (1,7 mg/l). Em. eroa voi selittää se, että happitilanne heikkeni huomattavasti lyhyellä matkalla pohjan lähellä, ja sondi olikin mitannut happipitoisuuden hieman syvemmältä kuin vesinäytteen ottosyvyys. Sähkönjohtavuus on viimeiset kymmenen vuotta ollut kohoava (Kuva 9), mikä kuvastanee lisääntynyttä kuormitusta rakennetulta alueelta. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219
Vähä-Tiilijärven vesi on melko kirkasta. Päällysveden väriluku on vaihdellut 2-luvulla pääasiassa välillä 2-4 mg Pt/l ja orgaanisen aineen määrää kuvaava kemiallinen hapenkulutus CODMn on ollut keskimäärin tasoa 7, mg O 2 /l. Em. arvot kuvastavat pääosin vähähumuksisen järven tasoa. Näkösyvyys on tosin ollut keskimäärin vain 2,3 metriä, mutta näkösyvyyteen vaikuttaakin humusleimaisuuden lisäksi myös esim. leväsamennus., 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Loppukesän näkösyvyys (m),5 1, 1,5 2, 2,5 3, 3,5 4, Kuva 4. Vähä-Tiilijärven näkösyvyys (m) heinä-/elokuussa 27 219. 12 8 6 4 2 21 22 23 24 25 26 a klorofylli (µg/l) 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 5. Vähä-Tiilijärven a klorofyllipitoisuus (µg/l) heinä-/elokuussa 21 219 (-2 metriä). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 5
päällysvesi kevättalvi päällysvesi loppukesä 8 alusvesi kevättalvi alusvesi loppukesä 7 kokonaisfosfori (µg/l) 6 5 4 3 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 6. Vähä-Tiilijärven kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä (3 6 m) vuosina 21 219. päällysvesi kevättalvi päällysvesi loppukesä kokonaistyppi (µg/l) 22 2 18 16 14 12 8 6 4 2 alusvesi kevättalvi alusvesi loppukesä 21 22 23 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 7. Vähä-Tiilijärven kokonaistyppipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä (3 6 m) vuosina 21 219. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219
12 kevättalvi loppukesä happi (mg/l) 8 6 4 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 8. Vähä-Tiilijärven happipitoisuus (mg/l) alusvedessä (3 6 m) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 21 219. sähkönjohtokyky (ms/m) 7 6 5 4 3 2 1 päällysvesi alusvesi 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 Kuva 9. Vähä-Tiilijärven sähkönjohtavuus (ms/m) päällys- ja alusvedessä (3 7 m) vuosina 27 219. 4.2 KESKI-TIILIJÄRVI Keski-Tiilijärveen (Kuvat 1 ja ) laskee vesiä Vähä-Tiilijärvestä etelästä, mutta suurin osa valuma-alueesta on järven itä- ja luoteispuolella. Valuma-alue on suurelta osalta omakotitalovaltaista rakennettua aluetta, mutta aivan ranta-alueella on vain muutamia tontteja. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 7
Kuva. Keski-Tiilijärvi ja sen näyteaseman sijainti. Keski-Tiilijärven edelliset näytteenotot ovat vuodelta 217 (Malin 217). Elokuussa 219 näkösyvyys oli samaa tasoa (3,9 m) kuin aiemmat mittaukset loppukesästä (Kuva 11). Sekä tuotantokauden 219 klorofyllituloksen että päällysveden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Keski-Tiilijärvi oli karun ja keskirehevän rajamailla kuten aiempinakin vuosina (Kuvat 12 ja 13). Myös tuotantokauden aikainen päällysveden kokonaistyppipitoisuus oli pysynyt vakaana (Kuva 14). Keski-Tiilijärven pohjanläheinen happitilanne (Kuva 15) on ollut kerrostuneisuuskausien loppupuolella kolmesta Tiilijärvestä huonoin. Elokuun 219 sondimittausten perusteella vesi oli jokseenkin hapetonta jo 8 metristä alaspäin, ja 11 metrin vesinäytteessä oli lievä rikkivedyn haju. Huono pohjanläheinen happitilanne on näkynyt kohonneina fosforipitoisuuksina alusvedessä, jossa kokonaisfosforia on ollut 2 3 -kertaa enemmän kuin samaan aikaan päällysvedessä (Kuva 13). Keski-Tiilijärven veden sähkönjohtavuus on ollut alhainen (Kuva 16) ja ph selkeästi happaman puolella, myös tuotantokauden aikana. Keski-Tiilijärven vesi on melko kirkasta; veden värin ja COD-arvon perusteella Keski-Tiilijärvi on vähähumuksinen. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219
, 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Loppukesän näkösyvyys (m) 1, 2, 3, 4, 5, 6, Kuva 11. Keski-Tiilijärven näkösyvyys (m) heinä-/elokuussa 27 219. 25 2 15 5 21 22 23 24 25 a klorofylli (µg/l) 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 12. Keski-Tiilijärven a klorofyllipitoisuus (µg/l) heinä-/elokuussa 21 219 (-2 metriä). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 9
päällysvesi kevättalvi päällysvesi loppukesä 8 alusvesi kevättalvi alusvesi loppukesä 7 kokonaisfosfori (µg/l) 6 5 4 3 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 13. Keski-Tiilijärven kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä (8 12 m) vuosina 21 219. 8 päällysvesi kevättalvi alusvesi kevättalvi päällysvesi loppukesä alusvesi loppukesä 6 4 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 kokonaistyppi (µg/l) Kuva 14. Keski-Tiilijärven kokonaistyppipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä(8 12 m) vuosina 21 219. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219
12 kevättalvi loppukesä 8 6 4 2 21 22 23 24 happi (mg/l) 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 15. Keski-Tiilijärven happipitoisuus (mg/l) alusvedessä (8 12 m) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 21 219. sähkönjohtokyky (ms/m) 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1,5 päällysvesi alusvesi 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 16. Keski-Tiilijärven sähkönjohtavuus (ms/m) päällys- ja alusvedessä (8 12 m) vuosina 27 219. 4.3 ISO-TIILIJÄRVI Iso-Tiilijärvi (Kuva 17) on alin kolmesta Tiilijärvestä (Kuva 1), ja sieltä vedet laskevat Kiiskojaa pitkin Kutajärveen ja edelleen Vesijärveen. Iso-Tiilijärven valuma-alueesta on noin puolet metsiä, neljännes asumisen, teollisuuden, palvelun ja liikenteen alueita ja noin 15 % yläpuolisia vesistöjä. Tässä raportoidun vedenlaatututkimuksen lisäksi Iso-Tiilijärven vedenlaatua tutkittiin vuonna 219 Helsingin yliopiston toimesta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 11
Kuva 17. Iso-Tiilijärvi ja sen näyteaseman sijainti 219 218 217 216 215 214 213 212 211 2 29 28 27 26 25 24 23 22 21 Iso-Tiilijärvi on veden väri- ja CODMn arvojen perusteella selkeästi vähähumuksinen. Päällysveden väriarvo on ollut 2-luvulla alle mg PT/l, joten vesi voidaan luokitella värittömäksi. Loppukesän näkösyvyys on ollut viime vuosina 4 5 metriä, mutta aiemmin 2-luvulla on mitattu myös 7 8 metrin näkösyvyyksiä (Kuva 18). Iso-Tiilijärvi on kolmesta Tiilijärvestä myös selkeästi karuin. Loppukesän klorofyllipitoisuus on ollut 2-luvulla keskimäärin 1,9 µg/l ja päällysveden fosforipitoisuus 7 µg/l (Kuvat 19 ja 2). Tuotantokauden aikainen kokonaistyppipitoisuus on myös pysynyt vakaasti karulla tasolla (Kuva 21)., Loppukesän näkösyvyys (m) 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, Kuva 18. Iso-Tiilijärven näkösyvyys (m) heinä-/elokuussa 21 219 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219
3,5 3 2,5 2 1,5 1,5 21 22 23 24 a klorofylli (µg/l) 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 19. Iso-Tiilijärven a klorofyllipitoisuus (µg/l) heinä-/elokuussa 21 219 (-2 metriä). 4 35 päällysvesi kevättalvi alusvesi kevättalvi päällysvesi loppukesä alusvesi loppukesä kokonaisfosfori (µg/l) 3 25 2 15 5 21 22 23 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 2. Iso-Tiilijärven kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä (13 15 m) vuosina 21 219. Alusvedessä on esiintynyt hapen vajausta, ja heikoimmat 2-luvulla mitatut happipitoisuudet ovat olleet niukasti alle 2 mg/litrassa (Kuva 22). Kevättalvella 211, kun alusveden happipitoisuus oli 1,7 mg/l, alusveden fosforipitoisuudeksi mitattiin jopa 36 ug/l, kun fosforipitoisuudet ovat yleensä olleet alusvedessäkin tasoa µg/l. Iso-Tiilijärven veden sähkönjohtavuus on alhainen muiden Tiilijärvien tapaan ja se on pysynyt vakaana (Kuva 23). Veden ph on ollut selvästi happaman puolella, mutta kesästä 28 lähtein mitatut ph-arvot ovat olleet noin 6, kun sitä ennen 198- ja 199-luvuilla mitattiin yleisesti ph-arvoja tasoa 5. Vuonna 1978 Iso-Tiilijärveä jopa kalkittiin happaman laskeuman takia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 13
6 päällysvesi kevättalvi alusvesi kevättalvi päällysvesi loppukesä alusvesi loppukesä 4 2 Kuva 21. Iso-Tiilijärven kokonaistyppipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä (13 15 m) vuosina 21 219. kevättalvi loppukesä 8 6 4 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 21 22 23 24 kokonaistyppi (µg/l) 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 happi (mg/l) Kuva 22. Iso-Tiilijärven happipitoisuus (mg/l) alusvedessä (13 15 m) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 21 219. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219
sähkönjohtokyky (ms/m) 14 12 8 6 4 2 päällysvesi alusvesi 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 23. Iso-Tiilijärven sähkönjohtavuus (ms/m) päällys- ja alusvedessä (13 15 m) vuosina 27 219. 4.4 TYÖTJÄRVI Työtjärvi sijaitsee vain noin 1 kilometrin päässä Tiilijärvistä (Kuva 1). Tiilijärvet ovat Kymijoen vesistöaluetta, kuten myös Työtjärvi on aikoinaan ollut. Työtjärven vedenpintaa kuitenkin laskettiin maatalousmaiden kuivattamiseksi 18- ja 19-lukujen vaihteessa kaksi kertaa, jolloin sen pinta-ala pieneni varsinkin luoteis- ja länsirannan suunnalta. Ensimmäisen kerran vedenpintaa laskettiin 189-luvun loppupuolella ja toisen kerran vuosina 196 ja 197. Työtjärven eteläpuolelle puhkaistiin laskuoja, joka kiemurtelee kohti alapuolella olevaa suoaluetta ja edelleen Supanojan, Autjoen ja Vähäjoen kautta Porvoonjokeen. Ennen vedenpinnan laskua Työtjärven vedet purkautuivat Mustajärven kautta Kutajärveen ja edelleen Vesijärveen. Työtärvi on matala keskisyvyyden ollessa vain 1,5 metri. Työtjärvessä on kuitenkin yksi pienialainen syvänne (7 8 m), josta vesinäytteet otettiin (Kuva 24). Järvi on läheisen asutuksen vuoksi paikallisesti tärkeä virkistysjärvi. Järven rannalla on yleinen uimaranta, puolustusvoimien harjoitusalueen saunoja, muutamia kesämökkejä sekä rakennettuja tai rakenteilla olevia omakotitaloalueita. Toinen merkittävä asia Työtjärven historiassa on järven pohjoispuolisten suoalueiden ojitukset 195- ja 196 -lukujen vaihteessa ja edelleen 197-luvulla, mikä näkyy edelleen Työtjärven veden laadussa. Järvi on ollut 2-luvulla selkeästi mesohumoosinen päällysveden värin ollessa keskimäärin 7 mg Pt/l ja COD Mn -arvon 12 mg O 2 /l. Kesä 219 oli poikkeuksellisen kuiva, mikä näkyikin elokuussa 219 normaalia suurempana näkösyvyytenä (2,6 m) (Kuva 25). Muutoin loppukesän näkösyvyys on ollut Työtjärvessä 2-luvulla keskimäärin vain 1,7 metriä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 15
219 218 217 216 215 214 213 212 211 2 29 28 27 26 25 24 23 22 21 2 Kuva 24. Työtjärvi ja sen näyteaseman sijainti. Loppukesän näkösyvyys (m),,5 1, 1,5 2, 2,5 3, Kuva 25. Työtjärven näkösyvyys (m) heinä-/elokuussa 2 219. Ojitukset ovat tuoneet järveen myös ravinteita, ja Työtjärvi onkin 2-luvun klorofyllipitoisuuksien ja tuotantokauden päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan rehevä (Kuvat 26 ja 27). Viimeisten 5 vuoden aikana klorofyllipitoisuudet ovat tosin olleet pienempiä kuin vuosina 27 213 mitatut pitoisuudet. Sama laskeva trendi kylläkin hyvin lievänä on havaittavissa myös tuotantokauden päällysveden fosforipitoisuuksissa. Tuotantokauden aikainen päällysveden typpipitoisuus on pysynyt vakaana (Kuva 28). 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219
Pienialaisessa syvänteessä pohjanläheinen vesimassa on ollut hyvin yleisesti käytännöllisesti katsoen hapeton kerrostuneisuuskausien lopulla ja näin erityisesti lopputalvesta (Kuva 29). Maaliskuussa 219 pohjan happitilanne oli normaalia parempi, mutta silloinkin happipitoisuus oli sondimittausten mukaan vajentunut jo 5 metrissä noin 1 mg:aan litrassa. Huonon happitilanteen seurauksena erityisesti lopputalvesta on mitattu kohonneita ravinnepitoisuuksia alusvedestä (Kuvat 27 ja 28). Erityisesti talvinäytteet otettiin aina vuoteen 29 asti matalammalta alueelta kuin sen jälkeen, mikä tietenkin on osaltaan vaikuttanut saatuihin tuloksiin. 7 6 5 a klorofylli (µg/l) 4 3 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 26. Työtjärven a klorofyllipitoisuus (µg/l) heinä-/elokuussa 21 219 (-2 metriä). päällysvesi kevättalvi päällysvesi loppukesä 9 alusvesi kevättalvi alusvesi loppukesä 8 7 6 5 4 3 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 kokonaisfosfori (µg/l) Kuva 27. Työtjärven kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä (4 7 m) vuosina 21 219. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 17
päällysvesi kevättalvi päällysvesi loppukesä kokonaistyppi (µg/l) 22 2 18 16 14 12 8 6 4 2 alusvesi kevättalvi alusvesi loppukesä 21 22 23 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 28. Työtjärven kokonaistyppipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä (4 7 m) vuosina 21 219. kevättalvi loppukesä 8 6 4 2 21 22 23 happi (mg/l) 24 25 26 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 29. Työtjärven happipitoisuus (mg/l) alusvedessä (4-7 m) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 21 219. Työtjärven pintaveden sähkönjohtavuus on Tiilijärvien tapaan alhainen. Pohjan lähellä on kuitenkin näkynyt selkeästi huonosta happitilanteesta johtuvaa sähkönjohtavuuden kohoamista, ja näin erityisesti lopputalvesta (Kuva 3). Pintaveden ph-arvo on pysynyt happaman puolella tuotantokaudenkin ainakin. 2-luvulla pintaveden ph-arvo (keskimäärin 6,2) on ollut kuitenkin korkeampia kuin sitä ennen (keskimäärin 5,6). 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219
8 7 päällysvesi alusvesi sähkönjohtokyky (ms/m) 6 5 4 3 2 1 27 28 29 2 211 212 213 214 215 216 217 218 219 Kuva 3. Työtjärven sähkönjohtavuus (ms/m) päällys- ja alusvedessä (13 15 m) vuosina 27 219. VIITTEET Forsberg, C., Ryding, S-O., Claesson, A. & Forsberg, A. 1978. Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt Int. Ver Limnol. 21:352-363. Ilmatieteen laitos 218. Lämpötila ja sadanta Malin, I. 217. Hollolan pienjärvien tila vuonna 217. Lahden kaupunki ympäristöpalvelut. Malin, I. 218. Hollolan pienjärvien tila vuonna 218. Lahden kaupunki ympäristöpalvelut. Sosiaali- ja terveysministeriö 28. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 439/219 19
1/1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Hollolan vesistötutkimus 219 (HOLLOLA) Pvm. Hav.paikka lt O2 sondi Happi Happi-% Sameus Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO2) NO3-N N(NH4) Kok.P PO4-P Cl Fe Mn E.coli entero koli36 Syvyys (m) oc mg/l mg/l % FTU ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l pmy/ml pmy/ml pmy/ml 4.3.219 HOLLOLA / V-TIILI Vähä Tiilijärvi Kok.syv. 5, m; Näk.syv. 2,8 m; Lumi 2 cm; Jää 25 cm; Klo 15:; Näytt.ottaja jt,jn; Ulkonäkö ei sameutt /3; Ilm.lt. -3 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; haju H; 1,6 4,73 4,2 29,5 5,9,12 6,1 2 5,2 1 2 84 7 13 <2 5,3,66 <,1 2 2 2,4 3,2 3 3,5 1,89 4 3,6 1,85 1,4 11,5 5,9,14 6, 2 5, 95 3 68 5 11 2 5,2,15,35 4.3.219 HOLLOLA / K-TIILI Keski-Tiilijärvi Kok.syv. 11, m; Näk.syv. 2,7 m; Lumi 2 cm; Jää 25 cm; Klo 13:3; Näytt.ottaja jt,jn; Ulkonäkö ei sameutt /3; Ilm.lt. -4 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; haju H; 1,7,6 9,8 68,4 2,8,6 5,9 25 5,3 53 <1 1 15 19 7 2,8,83,1 1 5 4,1 6,9 7 4,2 5,57 8 4,2 4,93 9 4,2 4,12 4,2 3,4 2,8 21,5 2,6,5 5,7 25 5,9 66 <1 28 9 29 16 2,8,19,12 4.3.219 HOLLOLA / I-TIILI Iso Tiilijärvi, pohj.1 Kok.syv. 14, m; Näk.syv. 2,9 m; Lumi 2 cm; Jää 25 cm; Klo 12:2; Näytt.ottaja jt,jn; Ulkonäkö ei sameutt /3; Ilm.lt. -4, C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; haju H; 1,5 13,8 13,3 92,6 2,2 <,2 6, 7,5 2,7 3 <1 37 26 9 <2 1,6,4 <,1 5 1,9 12,54 9 2,6,34 2,6 8,9 11 2,7 8,35 12 2,8 7,7 13 2,9 6,64 6,5 48,5 2,1,2 5,5 2,7 32 <1 71 38 <2 1,5,53,11 4.3.219 HOLLOLA / TYÖTJ Työtjärvi, Särkänkärki 1 Kok.syv. 7, m; Näk.syv. 1,9 m; Lumi 1 cm; Jää 25 cm; Klo 11:; Näytt.ottaja jt,jn; Ulkonäkö ei sameutt /3; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; haju H; 1 1, 9,9,3 72 2,8 6, 4 9,3 63 13 4 4,1 3,35 5 4,1 1,27 6 4,4,62 1,2 9 3,8 5,9 15 13 82 24 LIITE 1 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) 5445 92
1/1 LIITE 1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Hollolan vesistötutkimus 219 (HOLLOLA) Pvm. Hav.paikka lt O2 sondi Happi Happi-% Sameus Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO2) NO3-N N(NH4) Kok.P PO4-P Cl Fe Mn E.coli entero koli36 Klorof. Syvyys (m) oc mg/l mg/l % FTU ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l pmy/ml pmy/ml pmy/ml µg/l 28.8.219 HOLLOLA / V-TIILI Vähä Tiilijärvi Kok.syv. 5, m; Näk.syv. 2,8 m; Klo :; Näytt.ottaja JMä, JN; levä 1 /3; Ulkonäkö ei sameutt /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt SW; haju H; 1 18,5,22 9,7 3 1,8 5,3,16 7,3 3 6,2 49 <1 16 <5 17 <2 5,3 55 < 1 2 >24 2 18,1,17 3 17,7 9,8 4 16,8 1,72 5,8 6 2,2 5,3,16 6,5 35 6,5 56 <1 16 12 21 <2 5,3 78 < -2 14 28.8.219 HOLLOLA / K-TIILI Keski-Tiilijärvi Kok.syv. 12 m; Näk.syv. 3,9 m; Klo :55; Näytt.ottaja JMä, JN; levä 1 /3; Ulkonäkö ei sameutt /3; Ilm.lt. 21 C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt SW; haju LRV; 1 18,4 9,57 8,9 95,6 2,8,5 6,5 2 5,2 37 <1 15 <5 14 <2 2,8 <3 < 1 5,8 4,3 8 6,3,47 9 6,2,36 6,,34 11 6,,32,6 5 2,4 3,5,12 5,9 35 5,8 56 <1 16 23 43 3 2,9 45 28-2 5,2 28.8.219 HOLLOLA / I-TIILI Iso Tiilijärvi, pohj.1 Kok.syv. 15 m; Näk.syv. 4,7 m; Klo 12:4; Näytt.ottaja JMä, JN; levä 1 /3; Ulkonäkö ei sameutt /3; Ilm.lt. 22 C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; haju H; 1 18,8 9,62 9,2 99 1, 2,3,2 6,2 7,5 2,4 22 <1 2 <5 7 <2 1,7 <3 < 24 5 17,7 9,66 8,7 8,6 11 8,2 5,2 12 8, 4,38 13 7,9 3,4 14 8,2 2,55 2,4 2 1,4 2,5,2 5,4 25 2,9 28 <1 23 43 17 4 1,6 91 < -2 2,3 28.8.219 HOLLOLA / TYÖTJ Työtjärvi, Särkänkärki 1 Kok.syv. 7,4 m; Näk.syv. 2,6 m; Klo 14:; Näytt.ottaja JMä, JN; levä 1 /3; Ulkonäkö ei sameutt /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt SW; haju H; Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) 5445 92 1 19,3 9,72 9,1 98 2,4 6,5 45 11 5 18 5 16,6 7,3 6 16,5 5,67 6,5 16,5 4,58 5, 51 2,5 6, 55 11 59 22-2 11