Suupohjan Sukeltajat-SuSu ry, Säpin leirin 30.6.-4.7 2010. Perinteinen Säpin leiri järjestettiin jo neljännen kerran Porin edustalla, Säpin majakkasaaren ympäristössä. Leiri oli tarkoitettu kokeneemmille sukeltajille, sukellussyvyyksien vaihdellessa 30 40 metrin välillä. Näkyvyydet olivat loistavat ja sääolosuhteet hyvät. Kohteina hylyt S/S Everilda, S/S Luna, S/S Norra-Sverige ja S/S Bolheim. Allekirjoittanut voisi mainita että älkää tehkö niin kuin minä vaan niin kuin minä sanon. Tarkoittaen että matkakertomus kannattaa kirjoittaa heti eikä viirestoistapäivä, koska silloin saattaa olla liian myöhäistä, asioilla on tapana unohtua. Esim. kohteiden sukellusjärjestys täytyisi tarkistaa lokikirjasta. Leirillä mukana SuSusta lakit 1, 2, 8, 10, 12, 13, 14, 15, 23 sekä lauma Laksuja. Alla kuitenkin muistelmat matkan tiimoilta. Kärkijoukko lähti Kaskista meriteitse kohti Poria jo tiistaina 29.6, ajellen hissun kissun tukialus SuSulla, kipparina itseoikeutetusti lakki 14. Matkaan kului aikaa noin kymmenen tuntia. Allekirjoittaneella oli mahdollisuus osallistua leirille ensimmäistä kertaa mutta ei varmastikaan viimeistä. Toinen kuorma lähti matkaan keskiviikkona työpäivän jälkeen, suunta Kaskisiin jossa kamat siirrettiin silloisen lakki 13 veneeseen. Keli oli selkeä, tuulen kuitenkin nostaessa aallokkoa sen verran ettei vauhtia voinut pitää kovin kovana. Ajettuamme muutaman tunnin alkoi etelätaivas tummua, nostaen melkoisen ukkosrintaman. Kippari katsoi aiheelliseksi ajaa suojasatamaan joka oli Yttergrundin majakka, hieno paikka sekin. Yövyimme veneessä ja matka jatkui aamulla kohti Poria, sisäreittiä käyttäen. Puolenpäivän tuntumassa saavuimme Mäntyluodon sataman kärkeen josta otettiin yhteys tukialukselle. Saimme tiedon että olivat juuri ankkuroineet Luna nimiselle hylylle. Suuntasimme sinne ja sukelsimme ensimmäisen sukelluksen muitten mukana. Retken kohteista oli haettu tiedot etukäteen ja kuten tiedämme, aina ennen sukellusta kannattaa tutustua kohteesta kerättyyn materiaaliin, se helpottaa alhaalla paikan hahmottamista. Näkyvyys ei päätä huimannut mutta muuten ensimmäiseksi dyykiksi opettavainen, parina lakki 13.
Tukialus jäi samaan paikkaan toiselle sukellukselle, Voicen lähtiessä kohti Säpin satamaa. Meidät otti vastaan sarvipää joka osoittautui saarella laiduntavaksi ylämaan karjaksi. Kurmuja oli kymmenkunta, kaikki sonneja joilla oli kokoa ja näköä. Elopaino varmasti likempänä tonnia ja maharottomat sarvet ja nahkapussit. Poluilla oli läjiä sen verran että mahatkin täytyi olla kuralla. Ihmeen kesyjäkin olivat sillä antoivat koskea. Olivat kotoisin Lammilta. Lakki 13 lähti hakemaan lisää sakkia Porin satamasta ja allekirjoittanut lähti tutustumaan saareen. Rekvisiittaa oli mukana kamera, kiikarit ja reppu niin kuin kunnon viherpiipertäjällä konsanaan. Tavoitteena oli tavata Mufloni mikä yllättäen onnistuikin. Saaren toisella puolella makasi lauma rantakivillä noin 150 metrin päässä. Tuijotin niitä kiikarilla kun yhtäkkiä huomasin rantakaislikosta hyppäävän yhden nuoren yksilön kivelle alle 20 metrin päässä. Tilanne ei kauaa kestänyt koska molemmat varmasti pelästyivät. Muflonin ajattelin miettineen että tuollainen ei tänne kuulu ja lähti yhtä nopeasti pois kaislikon suojiin. Illalla saunottiin ja purettiin päivän kokemuksia sekä toivotettiin Laksut tervetulleiksi leirille. Perjantaina aamulla uudet kujeet, tukialus lastattiin tosisukeltajilla ja suunnaksi otettiin Bolheim, jonne päivän ensimmäinen sukellus suoritettiin. Parinani tällä kertaa lakki 2, niin kuin kaikissa muissakin jatkossa. Hieno sukellus, näkyvyys hyvä ja kaikki toimi. SuSussa oli kymmenen sukeltajaa kamoineen, repet neljällä, kolme juuri Trimix kurssin käynyttä kuulapäätä ja lopuilla tuplat sekä epämääräinen määrä degopulloja. Lisäksi tietenkin kompura, happipullo sekä ruuanlaittovälineet. Tilaa oli kuitenkin tarpeeksi, koska kaikki tiesivät mitä tehdään, turhat liikkeet jäävät näin pois. Päivän ensimmäisen sukelluksen jälkeen pidettiin taukoa, siirryttiin uudelle kohteelle ja nautittiin maittava lounas veneellä. Pullojen täyttö ja valmistautuminen toiselle sukellukselle joka suuntautui Everildalle. Jälleen hyvä näkyvyys ja sukellus, kokonaisuuden on helppo hahmottaa kun pari oli sukeltanut kohteella aikaisemminkin. Itsen tarvitsi ainoastaan seurata ja ihailla maisemia. Illalla jälleen saunottiin ja tutustuttiin toisiimme. Ilta oli hieno auringon paistaessa ja uutta sukelluspäivää suunnitellessa.
Lauantaina aamupalan jälkeen lähdettiin täysin tyynelle merelle, kohteena Norra-Sverige. Hylky on sama josta uutisoitiin 22.09.2010 seuraavasti: Porin edustalla suureen meriharjoitukseen osallistunut saksalainen miinanetsintäalus Fulda teki yllättävän löydön tänään aamulla. Laiva suoritti tehtäviinsä kuuluvaa miinanetsintää, kun se havaitsi Reposaaren edustalta lounaaseen 30 metrin syvyydessä hylyn. Noin 75 metrin pituinen hylky lepää pohjassa kahdessa osassa. Otimme yhteyttä museovirastoon, ja nopeasti varmistui, ettei viranomaisilla ole tietoa hylystä. Löytö on uusi, kertoi komentaja. Puolustusvoimilla sekä museo- ja ympäristöviranomaisilla on käytössään yhteiset rekisterit merialueen hylyistä ja niiden tarkasta sijainnista. Hylyn alkuperästä meillä ei ole vielä mitään tietoa, mutta se voisi olla ehkä toisen maailmansodan ajalta. Tutkimukset käynnistyivät heti. - Alle 100 vuotiaat hylyt eivät museovirastoa paljoa kiinnosta. Tuuli nousi päivän mittaan mutta se ei tahtia haitannut. Mukana oli myös uusi kumivene Bombard Explorer DB 600, perämoottorina Yamaha 80 hv, nelitahti. Huiput 38 solmua kokeiltiin merelläkin, vene oli aaltojen välillä jopa kokonaan ilmassa, kuvia on. Ruokailu suoritettiin jälleen veneellä joka toimi loistavasti ja maistui hyvälle. Kokkina toimi ansioituneesti lakki 2 ja saa toimia jatkossakin. Kuulapäät nauttiva aina sukellusten välissä myös omia dirrin mukaisia eväitä, kaikilla oli domino-keksejä. Muutenkin oli kiva seurata nuorten innokkaiden sukeltajien toimintaa. Joissakin asioissa sain kyllä huomata jääneeni hiukan jälkeen, lähinnä varustelun saralla. Lauantai-illalla rentouduttiin jälleen hyvässä seurassa, purettiin paineita ja muuta mukavaa. Hämärissä olosuhteissa luovutettiin lakki nro 1, lakin 13 omistajalle. Illan mittaan istuttiin siellä sun täällä, välillä taisi olla jopa liikaa painoa erään veneen perällä. Jossain vaiheessa yöllä, noustessani veneen sängystä jalkani kastuivat, olimme merihädässä. Veneen poistoventtiilit olivat päästäneet vettä sisään, eikä automaattipilssikään toiminut. Vene lähti kuitenkin käyntiin ja pumput toimimaan. Aamu alkoi valoisasti auringon paistaessa mutta lähdön hetkellä ei Voice enää lähtenytkään käyntiin. Eipä hätää, hinauksessa Porin satamaan ja sieltä vene autokuljetuksella Kurikkaan. Tukialus Susu ajoi hilpeissä merkeissä meriteitse, ollen Kaskisissa sunnuntaina illan hämärtyessä. Mikä oli mukana ollessa, ei huolen häivää. Sai sukeltaa kun vietiin kohteelle ja syödä kun ruokaa tuotiin eteen. Pullotkin täytyivät aivan itsestään, tosin millä milloinkin. Näin mä sen näin, loistava reissu, isoo ja nöyrä kiitos kaikille mukana olleille. Kurikassa 15.10.2010 Lakki 12
Alla fakta tietoa sukelletuista hylyistä, kerännyt Seppo Salonen, sekä Säpin majakasta, Muflonista ja karjasta. Luna Tyyppi: Rahtihöyrylaiva Uponnut: 6.12.1914 Sijainti: Pori, Mäntyluoto Oli sota-aika. Saksalainen miinalaiva Deutschland saapui Mäntyluodon sataman ulkopuolelle 6.12.1914 vastaisena yönä ja laski väylälle 80 miinan miinoitteen. Tehtävän suoritettuaan se häipyi pimeyden turvin takaisin ulkomerelle. Ainoastaan erään pienen höyrylaivan miehet näkivät, matkallaan Raumalta Poriin, tuntemattoman aluksen porhaltavan täyttä vauhtia etelään. Ruotsalaisen Svea-varustamon rahtilaiva Luna kellui Mäntyluodon satamassa saman päivän aamuna täydessä lastissa, lastin käsittäessä 600 tonnia venäläisiä munia ja kappaletavaraa. Määränpää oli Sundsvall ja Tukholma. Luotsi astui laivaan ja matka kohti Ruotsia kapteeni Adolf Landegrenin komennossa saattoi alkaa. Sää oli pilvinen, tuuli puhalsi etelästä 6 m/s ja ilman lämpötila oli +4 astetta. Kello 9.50 luotsi jätti laivan. Pian sen jälkeen havaittiin merellä uppoava höyrylaiva, Hyperion-yhtiön Everilda. Kurssi asetettiin heti kohti onnettomuuspaikkaa ja pelastusveneet käännettiin ulos valmiiksi laskettaviksi. Kun Luna täydellä höyryllä saapui paikalle, oli höyrylaiva jo uponnut. Pinnalla kellui vain hylynkappaleita ja niihin takertuneita ihmisiä. Lunan pelastusveneisiin nostettiin kuusi kohmettunutta ja melkein tiedotonta miestä. Veneet palasivat Lunan kyljelle ja heidät vietiin Lunan lämpimään salonkiin. Kuudes, joka näytti kuolleelta jätettiin pelastusveneen pohjalle. Samassa 2. ruuman alta kuului valtava räjähdys ja heti sen perään toinen räjähdys höyrypannun alta. Luna alkoi välittömästi upota, miehistö ehti hädintuskin pelastusveneisiin ennenkuin Luna painui pinnan alle keula edellä. Everildasta pelastetut miehet jäivät Lunan salonkiin. Myöhemmin paikalle tullut höyryhinaaja otti pelastusveneet hinaukseen vei heidät Mäntyluotoon. Lunan varapotkuri on nähtävillä Rauman merimuseon pihalla. Everilda Tyyppi: Rahtihöyrylaiva Uponnut: 6.12.1914 Sijainti: Pori, Mäntyluoto 5.12.1914 keskipäivän aikaan lähti ruotsalaisen Hyperion-varustamon höyrylaiva Everilda Tukholman satamasta kohti Mäntyluotoa, ruumassaan 2500 tonnin kappaletavaraa. Lastina oli sähkömuuntaja, rusinoita, sianlihaa, puuvillapaaleja, teetä, puuvillatehtaan koneenosia, sinkkiä, kiisurautaa, huonekaluja, raakalasia, sekä erilaisia koneenosia useita laatikoita. Laivan kapteeni oli C.E.Karlstrup. Seuraavana aamuna, sunnuntaina 6.12., havaittiin Säppi keulasta oikealla ja ohitettiin se 4 1/2 mailin etäisyydeltä. Pian sen jälkeen havaittiin vedessä musta esine josta pisti esiin tappeja, miina. Tähystystä lisättiin ja laivalla käytiin varovaiseksi, mutta turhaan. Yht'äkkiä tapahtui räjähdys vasemman kyljen puolella 1. ja 2. ruuman välissä. Laiva kallistui rajusti ensin oikealle ja sitten vasemmalle, jonka jälkeen se vajosi alle minuutissa lähes 40 asteen kulmassa veden alle. Yhtään pelastusvenettä ei ehditty laskea veteen. Ne miehistön jäsenet jotka selvisivät ajoissa kannelle hyppäsivät jääkylmään veteen ja tarrautuivat vedessä kelluviin aluksen jäännöksiin. Kapteeni ja perämies Edvard Larsson ajelehtivat luukun kannella, kunnes heidät tajuttomina nostettiin neljän muun pelastuneen kanssa paikalle saapuneen s/s Lunan pelastusveneisiin. Kun kapteeni ja neljä muuta oli nostettu Lunan salonkiin, ajautui Luna miinaan ja upposi nopeasti vieden mukanaan pelastetut. Perämies Larsson makasi edelleen pelastusveneen pohjalla, koska hänen luultiin kuolleen. Hän oli siten ainut eloonjäänyt Everildan 18 hengen miehistöstä. Lunan miehistö pelastui kokonaan.
Norra-Sverige Tyyppi: Matkustajahöyrylaiva Uponnut: 7.12.1914 Sijainti: Pori, Mäntyluoto Joulukuun 6. vuonna 1914 oli Mäntyluodon satamakomendantille synkkä sunnuntaipäivä. Sillä kaksi ruotsalaista höyryalusta, Luna ja Everilda, olivat aamupäivän aikana ajaneet miinoihin, jotka olivat ilmestyneet kuin tyhjästä. Hän lähetti tiedotteen miinoitteesta Suomen ja Ruotsin satamiin, jotta laivaliikenne Mäntyluotoon keskeytettäisiin. Sunnuntai-illalla satamatoimistoon saapui viesti, joka sai kylmän hien kohoamaan komendantin otsalle. Ruotsista oli muutama laiva ehtinyt lähteä kohti Suomea. Niiden perään oli lähetetty torpedoveneitä, jotka olivat saaneet kiinni kaikki muut paitsi matkustajahöyrylaiva Norra-Sverigen, joka oli tulossa Mäntyluotoon 451 tonnin kappaletavaralastissa, mutta onneksi ilman matkustajia. Satamakomendantti aloitti miehineen valmistelut varoittaakseen laivaa. Maanantaiaamuna kello viiden aikaan hän lähti viiden luotsin kanssa moottoriveneellä Säppiin. Tuuli oli lounaasta 4 m/s, sadetta ja lämpötila + 4 astetta. Saarelle päästyään miehet alkoivat majakkaväen kanssa tähystellä taivaanrantaa. Parin tunnin kuluttua he huomasivat savua lännen suunnasta. Silloin komendantti ja luotsit lähtivät moottoriveneellä savua kohti, majakanvartijan jäädessä ampumaan merkinantopommeja. Saapuva laiva oli 2-mastoinen ja yksipiippuinen valkorunkoinen alus, Norra-Sverige. Moottoriveneestä ammuttiin valoraketteja ja heilutettiin lippuja, mutta laivalla ei huomattu mitään vaan se kääntyi kohti Mäntyluotoa. Noin 10.30 laivan koneet pysäytettiin ja mastoon nostettiin luotsilippu. Luotsit eivät uskaltaneet mennä lähemmäs laivaa, koska se oli jo oletetulla miinakentällä. He katselivat voimattomina tuhoon tuomittua alusta. Kun luotsit pysäyttivät veneensä moottorin, ajautui Norra-Sverige miinaan. Se räjähti laivan keskiosassa, nostaen ilmaan mustan vesipatsaan. Alus upposi kahdessa minuutissa. Pinnalle jäi vain joukko hylyn jäänteitä. Koko 25 hengen miehistö hukkui aluksen mukana. Miinakentän laidalle tulleiden pelastajien, neljän höyryaluksen, oli käännyttävä takaisin sillä mitään pelastettavaa ei ollut. Bolheim Tyyppi: rahtihöyrylaiva Uponnut: 10.12.1939 Sijainti: Pori, Säppi Saksalainen höyrylaiva Bolheim oli Mäntyluodon satamassa purkamassa lastiaan kun sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä syttyi. Neuvostoliitto ilmoitti että vieraan maan aluksilla oli kaksi vuorokautta aikaa poistua Suomen aluevesiltä, sen jälkeen niitä kohdeltaisiin kuten vihollisaluksia. Kapteeni Hildesheim halusi keskeyttää lossaamisen ja lähteä heti Saksaan, mutta satamaviranomaiset vaativat lossauksen loppuunsaattamista vedoten Suomelle elintärkeään lastiin. Lasti siis purettiin ja armonaika kului umpeen. Bolheim otti uumeniinsa ja kannelle täyden propsilastin, joka piti viedä Ruotsin puolelle. 10.12.1939 Mäntyluodosta höyrysi merelle pieni saattue, jossa oli Bolheimin lisäksi toinenkin saksalainen höyrylaiva ja kaksi suomalaista höyrylaivaa. Suojana oli kaksi sivuilla ajavaa partioalusta. Klo 11.30 luotsi jätti laivan ja saattue hajosi. Bolheim höyrysi yksinään eteenpäin muutaman tunnin ajan. Klo 14.50 nousi 150 metrin päässä sukellusvene pintaan, se oli neuvostoliittolainen S1 päällikkönään kapteeniluutnantti Tripolskij. Vene kääntyi, sukelsi uudestaan ja nousi taas pintaan kymmenen minuutin kuluttua. Sieltä ammuttiin varoituksetta neljä laukausta Bolheimia kohti. Kaksi osui keulaan ja yksi perään. Neljäs osui komentosillalle ja kapteeni loukkaantui vakavasti. Perämies otti komennon ja määräsi jättämään laivan. Veneet laskettiin veteen ja miehet sousivat länteen pois laivasta. Sillä välin sukellusvene jatkoi tulittamista ja ampui 15-20 laukausta Bolheimiin. Pelastusveneissä huomattiin että sähköttäjä puuttui, ilmeisesti hän oli kuollut komentosillalle osuneesta ammuksesta. Höyrylaivan miehistö aloitti pitkän soutumatkan kohti Mäntyluotoa. Sää muuttui myrskyisäksi ja pelastusveneet kamppailivat kahden vuorokauden ajan merellä, ajautuen lopulta Merikarvialle josta heidät pelastettiin. Kapteeni kuoli siellä vammoihinsa. Loput miehistöstä palasivat Saksaan Haaparannan ja Tukholman kautta. Bolheim ei uponnut ankarasta tulituksesta huolimatta kokonaan, vaan ajautui propsilastin kannattamana kohti Suomen rannikkoa. Vain keulapakka kohosi vedestä. Laivaa yritettiin hinata kohti matalampaa vettä, mutta lopulta se kuitenkin upposi..
SÄPIN MAJAKKA Säpin majakka sijaitsee metsäisellä Säpin saarella Porin edustalla, pinta-ala noin 150 ha.. Saari on Luvian kunnan alueella. Majakka valmistui 1873 ja sen on suunnitellut arkkitehti Axel Hampus Dahlström. Majakan 28 metriä korkea tiilitorni on kalkittu valkoiseksi. Vuonna 1930 tornia vahvistettiin 15cm paksuisella teräsbetonikuorella. Majakka automatisoitiin 1962. Säpin saarelle pystytettiin jo 1700-luvulla Porin porvareiden toimesta merimerkiksi noin 20 metriä korkea riukukasa jonka vieressä poltettiin merkkitulta. Vuonna 1852 saarelle rakennettiin sitten kuusikulmainen valoton tunnusmajakka. Vuodesta 2000 on Säppi 2000 ry vuokrannut majakan ja majakkamestarin talon. Yhdistyksen tarkoituksena on vaalia ja edistää majakkakulttuurin säilyttämistä Säpin majakkasaarella. MUFLONI Mufloni eli villilammas on riistaeläimistömme salaperäinen erikoisuus. Niitä elää luonnonvaraisina Säpin saarelle siirrettyinä jo vuodesta 1949. Harvinaisia mufloneita elää villinä Välimeren saarilla Korsikassa, Sardiniassa, Rodoksella ja Kyproksella. Mufloni on kastanjanruskean musta, 60-70 senttiä korkea ja 30-40 kiloa painava. Molemmilla sukupuolilla on sarvet. Pässin sarvet kaartuvat iän myötä näyttäviksi spiraaleiksi. Suomessa mufloneita on Säpin lisäksi Inkoon Hättössä ja Nauvon Högsarissa yhteensä noin 150 yksilöä. YLÄMAAN KARJA Highland Cattle on vanha lehmärotu. Sen alkuperästä voidaan esittää monenmoisia arvailuja, mutta varmaa on ainakin se, että se on aikojen saatossa sopeutunut täydellisesti elämään Ylämaiden karussa ja koleassa luonnossa. Highland-lehmä oli skotlantilaisen vuokraviljelijän elinehto: se kykeni selviytymään ankarista talvista ja tuottamaan niukasta karkearehusta riittävästi maitoa vasikalleen ja viljelijän perheelle. Eläimestä laskettiin myös verta niukan ruokavalion täydentämiseksi, ja sarvet, karvat ja nahka käytettiin tarkkaan hyödyksi erilaisten tarvekalujen raaka-aineina. Highland-lehmä oli niin arvokas, että sitä käytettiin rahayksikkönä ja siten se aiheutti lukuisia riitoja ja kahakoita klaanien välillä.