2 KARVETIN KLUBITALO Julkaisija: Karvetin klubitalo Painopaikka: Hallintoyksikkö Osoite: Karvetin klubitalo Karvetinkatu 1 21110 Naantali Yhteystiedot: Toimisto- ja hallintoyksikkö Puh: 02-4306850 Fax: 02-4306850 Sähköposti: klubi@karvetinklubitalo.fi www.karvetinklubitalo.fi Tämän lehden kirjoitukset eivät välttämättä edusta Karvetin klubitalon virallista mielipidettä. Karvetin klubitalo sitoutuu noudattamaan työssään Fountain House-ideologiaa ja I.C.C.D-standardeja. Yhteystiedot ja sisältö...2 Pääkirjoitus...3 Joululahja... 4-6 Jouluruno...7 Koska meillä on joulu?...8 Joulun tarina...9 Klubin pikkujoulut... 10-11 Kuvasivut... 12-13 Bambityttö... 14-17 Muistakaa olla kilttinä... 18-19 Matkakertomus... 20-23 Villasukanlämpöinen joulumieli..24 Päätoimittaja: P. Eloranta Kristiina Merisaari Matti Miettinen Esa H. Ilona Kinnari Jari W. Sirpa Heikki M. rso Anniina Marja Suominen Terttu Routsalo Mervi Salonen
KARVETIN KLUBITALO 3 Vuosi 2006 lähti komeasti liikkeelle klubitalon 10-vuotisjuhlan merkeissä. Juhlavuosi on sujunut tasaisen rauhallisesti arkisen aherruksen merkeissä. Raisiolaisten jäsenten käyntien määrä kasvoi merkittävästi aikaisempiin vuosiin verrattuna kun taas naantalilaisten jäsenten käyntien määrässä oli laskua. 11-vuotias klubitalomme on vuosien kuluessa saavuttanut merkittävän ja luotetun aseman mielenterveyskuntouttajana Naantalin ja Raision alueella. Toinen ikimuistoinen viime vuoden tapahtuma oli Tammen tilalla Satakunnassa maaliskuussa viettämämme talvipäivät Porin klubitalo Sarastuksen vieraina. Päivät Tammen tilalla ovat jääneet minulle erityisesti myös siksi mieleen, että se oli viimeinen yhteinen retkeni pitkäaikaisen jäsenemme Erkki Lepistön kanssa, joka kesällä nukkui pois luotamme. Erkki muistetaan aina hyväntuulisena ja kaikille ystävällisenä ihmisenä. Porilaisten kanssa yhteistyö jatkuu ensi huhtikuussa, jolloin vietämme Naantalin Soinniemessä yhteisiä retkeilypäiviä Olin Mervin ja Sampsan kanssa Klubitalojen Eurooppa -konferenssissa Munchenissä. Konferenssista saimme taas hiukan uusia ajatuksia, vahvistusta uskoomme klubitaloaatteeseen ja tapasimme mukavia klubitaloihmisiä. Itseäni kiinnostivat eniten sertifiointia koskevat keskustelut, koska meillä on ensi vuonna taas sertifiointiprosessi edessä. Munchenin matkastamme lehdessä on Mervin kirjoittama tarkempi kuvaus. Työ- ja koulutusyksikkö on laatinut uudet siirtymätyön esittelylehtiöt, joita käytetään työnantajatapaamisissa siirtymätöistä neuvoteltaessa. Myös hallituksen jäsenet saavat omat kappaleensa, joita he ovat käyttää tavatessaan potentiaalisia siirtymäyönantajia. Vuoden vaihteen jälkeen tulemme kartoittamaan jäsentemme mielipiteitä klubitalostamme järjestämällä jäsentyytyväisyyskyselyn. Vastaukset annetaan nimettömänä. Toivon mahdollisimman laajaa ja rehellistä osanottoa tutkimukseen, jotta voimme kehittää klubitalostamme jäsentemme toiveiden mukaisesti entistä paremman. Toivotan kaikille klubitalolaisille oikein hyvää ja rauhallista joulua. Pentti
4 KARVETIN KLUBITALO Lumi pyrytti tavalliseen vaakasuoraan tapaansa hämäränpimeässä metsässä. Hiihtelin metsässä ja katselin kohti taivasta koko ajan. En minä taivasta katsonut. Tähtiä vasten vain näki missä metsä oli harvempaa ja hiihto helpompaa. Lappi opettaa lastaan. Hiihto ei ihan niin huoletonta ollut. Joulu lähestyi enkä tiennyt saisinko ollenkaan lahjoja. Koti oli vielä niin vanhanaikainen, että risut laskettiin koko vuoden pahoista teoista ja annettiin sitten jouluaattona. Risukasan oli tapana olla paljon suurempi kuin lahjakasan. Pukin kontissa ei juurikaan ollut tungosta, ei ainakaan minun ansiostani. Kaikki pahanteot oli jo kyllä saunan takana maksettu vitsoilla, mutta risutili oli aina suurin. No, tuleepahan halvaksi ajattelin, ehkä hiukan allapäin. Joulu on joulu ja lahjoja oli tapana antaa. Itse olin kyllä oman osani huolehtinut. Koulussa oli valmistunut vauvankehto pikkusiskolle. Äiti oli saanut säkkiin kauniin maustekaapin, koristeellisesti kaiverretun. Isä saisi sen vuoden yllärin. Olin tehnyt koulun metallipuolella takomalla leukun terän, mahtavan ja laadukkaan. Karkaisu oli onnistunut hyvin ja terä sinersi kylmää sanomaa; varokaa! Kädensija oli kaikkein tärkein. Se oli valmistettu poronluusta, tuohesta ja visakoivusta. Kaikki kerros kerroksen perään, niinkuin heinät seipäälle, ehkä. Aika huono vertaus, mutta lappilaiset kyllä ymmärtää. Se kädensija oli salainen. Sitä ei edes opettaja ollut nähnyt. Se oli kuin uni. Uni, jonka olin nähnyt jo lapsesta lähtien. Lapin uni. Tuppi oli tehty porontaljasta, jänteillä ommeltuna. Se oli kestävä ja sen kirjailut Lapin väreissä oli tyttöystävä, se valittu, tehnyt. Oli kuin unikuva olisi yht äkkiä särkynyt. Tuiskahdin turvalleni kuusen juureen ja kirosin. Aina se olin minä, joka sai hakea joulukuusen. Kuusi, johon olin törmännyt, osoittautui hienoksi, sopivankokoiseksi kuuseksi. Kirves esiin ja puu poikki. Kuusi kelkkaan ja kotiinpäin. Vaikka olin jo mielestään täysi-ikäinen, katselin salaa puitten varjoihin. Mistä sitä koskaan tietää mitä sieltä yllättää. Pyry oli yltynyt ja matka hidastui. Keli oli tavallisen raskas ja lumi märkää. Enää pari vaaraa jäljellä. Sitten olisin perillä. Rinnettä
KARVETIN KLUBITALO 5 ylös, hetken huo ahdus ja katse ympärille ja kaukaisuuteen. Metsämiehen eleet jo tässä iässä. Nuoressa varressa on jo sitä Lapin sitkeyttä mitä tarvittaan täällä elämiseen. Lapin sitkeys ehkä kelpaisi myös etelässä, näin olin ajatellut. Ajatukset eivät vielä ehtineet tekoihin, ei pariin, kolmeen vuoteen. Mutta sitten... Isä ei pitäisi ajatuksesta. Ajatus repäisi minut todellisuuteen ja kelkka taakkoineen liikahti eteenpäin, ehkä liiankin lujaa koska alamäki tuli vastaan ja koko roikka syöksyi alas kuruun reipasta vauhtia. Kyllä märkäkin lumi luistaa, alaspäin. Jäljellä oli vielä yksi nousu, raskain. Raskain, oli myös ajatus kodin jättämisestä ja etelän maille kultaa vuolemaan lähtemisestä. Täytyi uskaltaa puhua isälle joskus, kahden kesken. Äiti ei ajatuksesta pitäisi; itkisi, vaikka risuja jakelikin. Ihmisen mieli vaan on sellainen, halu nähdä ja kokea uutta on ylivoimainen. Etelä houkutti. Nousu ylös ja viimeinen vaara oli valloitettu. Katsoin alas. Näky oli se kaikkein kaunein ja lämpimin, jokaiselle lapselle. Pimeä maailma tähtien valaisema lumihanki ja se kaikkein paras: Kodin ikkunat, lämpiminä hohtavat, viestittäen: Täällä on koti, lämmin turvallinen rauhanpesä. Näky oli joululahja mitä kukaan ei voisi ottaa pois. Oma koti. Turvapaikka niin monena jouluna vuosien ajan. Kun joulukuusi oli pystytetty, naisväki koristeli sen. Niin oli tapa. Ruokailun jälkeen isä lähti ulos iltatupakalle ja ihme, hän pyysi minut mukaansa. Ajattelin leikilläni että isä sanoisi, että joulupukkia ei olekaan. Tunsin kuitenkin hetken vakavuuden. Ulkona hetken vaitonaisuuden jälkeen isä kääntyi, otti minua olkapäistä ja sanoi: Tiedän, mitä sinä ajattelet. Paljon en ole sinulle antanut, paljon en voi sinulle antaa, mutta muista yksi asia: Ole aina rehellinen, älä pelkää. Mitä ikinä teet, tee se hyvin, parhaiten! Isä, joka oli ykkösjätkä joka savotalla, tiesi mistä puhui. Hiukan kurkkuaan kröhien isä kumartui ja astui sisään, menin perässä. Äiti oli jo lahjansa saanut ja katsoi ylpeänä kätteni töitä. Lappalaiset ja käsityöt kuuluvat yhteen. Nyt seisoivat vain he kaksi vastakkain. Isä ja minä. Otin paketin selkäni takaa ja annoin isälleni. Isä istuutui, katsoi muita alta kulmain ja aukaisi paketin. Hänestä näki, että hän katsoi lah-
6 KARVETIN KLUBITALO jaansa ilolla ja suurella ylpeydellä. Olin onnistunut! Mutta missä olivat risut? Äiti oli hiljaa hiipinyt ulos ja tuli sisälle paketin kanssa. Minulla oli ollut haaveita, musiikkihan oli kulkenut suvussa polvesta polveen, mutta sellaiset ajatukset oli tyrmätty. Mitä ihmeessä se voisi olla. Parasta avata ja nähdä. Paketista ilmestyi kitaran osat, kaikki mekaniikka ja myös mikrofoni. Isä rykäisi, katsoi minua ja tuumasi: Koko suvun tähän asti olleen puuseppiä. Ei suku nyt voi olla huonontunut, siinä on se perhanan sähkökitara, tai sen osat. Tee se itse niinkuin suvun miehet on kautta aikojen tehneet. Ja soitat sitte tangoja kans! Kävi niinkuin äiti oli suunnitellutkin. Tein ensimmäisen sähkökitarani ilman piirustuksia ja siitä tuli hyvä, soiva instrumentti, puoliakustinen visakoivusta ja kuusifanerista rakennettu. Taidonnäyte. Sittemmin, kun muutimme Ruotsiin jäi kitara muistoksi silloiselle tyttöystävälle eikä sitä ole yrityksistä huolimatta löytynyt. Matti M. Ystävä rakas kuule tätä, tekemättä jotain jätä. Näytä kiireelle kieli ja ota rento mieli. Muista tähdet ja taika ja unohda sitten aika. Joulun taikaa, hyvää aikaa, sulle ystäväni toivotan
KARVETIN KLUBITALO 7 Haikea ilme kasvoillaan pukki pajansa oven sulki. Puuhevonen roikkui kädessään, tiensä pihan halki kulki. Meni pajasta vinttikaivolle Lapin vettä nauttimaan. Hän ilmoitti hiljaa vaimolle, on aika lähteä muuttamaan. Muori katseli tuvan hyllyille näki nuket kaikki katseellaan myös haikea ilme kasvoillaan, ero kaikki saa liikuttumaan. Tämä vuosi on heille se viimeinen, kun he lahjoja jakavat. Ei kiinnosta lahjat vanhemmat, lapset atarin haluavat Tontut ilmoittaneet on kortistoon päivärahasta haaveilevat. Niin helppoa ei ole kenelläkään. karenssin vain he saavat. Niin paljon on selvitettävää jaettava konkurssipesää. Jo muorinkin joulumielestä huomaa, hän oottaa lämmintä kesää. Ei kukaan enää usko joulupukkiin, eipä muoriinkaan. Kaikki lapset nauravat, tontuista kun puhutaan. Nuoriso uskoo tunteeton, peleihin väkivaltaisiin ainoa opittu asia on, vain tappamalla voitettaisiin. Ei tiedä he valtaa vanhuuden, muorin, pukin taitavuutta. Pukki, muori, tontut, porotkin, he viettää joulua, uuttä vuotta! He pienellä taialla saavat kaikki hetkeksi uskomaan Joulun taikaan, lahjoihin, joulupöytään notkuvaan. vastaaottavat, heidät vanhemmat. Kaikki on kuin vanhaan aikaan. On onnellista ja pyhää nähdä lasten rukoilevan, koska lapsi on syntynyt päälle maan ihmiset pelastamaan. Ovat lapset löytäneet joulun hengen, joulupukin maan.
8 KARVETIN KLUBITALO n olemassa monenlaisia jouluja. On rikkaitten joulu O paljoine lahjoineen, on vain pelko että lahjat eivät riittäisi tai eivä olisi lahjansaajien mieliksi. Köyhien joulu vähine lahjoineen tai ei lahjoja ollenkaan, vain pelko sydämessään että köyhän joulun syyllisyys kaatuisi päälle. Kodittomien joulu ilman joulukuusta, huoli mistä löytäisi ilmastointiaukon, joka olisi tarpeeksi lämmin, jonka päällä voisi nukkua lämpimänä. Joulu niiden joilla on omakoti ja kuusi kynttilöineen, ehkä naapuri huomaa,että uutta autoa ei ilmestynytkään pihalle. Vanha on piilossa autotallissa. Työttömien joulu fattajonoineen. Saako rahaa ruokaan? Lahjojen ei niin ole väliä, kunhan leipä riittäisi pyhien yli. Työllistettyjen joulu ilman hetkenkään rauhaa vain työtä, työtä ja työtä. Vain pelko sydämessä, että työttömyys saavuttaisi etumatkan ja iskisi hampaansa työhön ja söisi sen. Yksinäisen joulu, katkeamaton hiljaisuus joka kattaa koko joulun ajan, siitäkin eteenpäin. On sotilaita, jotka eivät sodi, heillä on joulu. Sotilaat, jotka sotivat, sytyttävät likaisen katkenneen kynttilänpätkän tappamisen lomassa ja rukoilevat mielessään, että näkisivät vielä yhden rauhan. Joululla ei ole niin väliä. Emme koskaan saa unohtaa: On kaikkien joulu, Veikko Hurstin joulu, joka onneksi jatkuu toisessa sukupolvessa. On joulu joka etsii rauhaa, ihmisiä antaakseen heille juuri sen joulun, mitä he etsivät ja kaipaavat. rauhan, ystävällisyyden. Anteeksiantavuuden, jota Jeesus meille opetti. Opetammeko me lapsillemme mikä joulu on ja miksi sitä vietetään. Onko meillä joulua ollenkaan. Tappelemmeko räyhäämmekö? Joutuuko vaimo nyrkin ja hellan väliin? Haemmeko vain yltäkylläisyyttä kaikin mahdollisin keinoin. Koska meillä on joulu? Menemmekö vielä kirkkoon ylistämään ja kiittämään kaikkivaltiasta, joka tuli maan päälle uhrautuen tapettavaksi, kaikkien pelastajaksi, syntien anteeksiantajaksi ja meidän kaikkien vapahtajaksi. Hän syntyi jouluna vuonna 0. Muistakaamme rauhan ja hyvyyden juhla edes siitä. Se alkaa 24.12. Me joilla on lämmin ja rauhallinen joulu voimme istua alas ja ajatella heitä joilla ei sitä ole. Matti M.
KARVETIN KLUBITALO S yksy, kun saapuu, niin lapset alkavat odottamaan joulua. Illat pimenevät ja pikkutontutkin juoksentelevat ikkunoiden takana. He katselevat lapsia ja kuiskailevat toisilleen. Heillä on punaiset lakit, takit ja housut. Marraskuussa onkin aika, jolloin perheissä vietetään pikkujoulua. Lapset saavat joulukalentereita, joissa on 24 avattavaa luukkua. Luukkujen takaa löytyy joko kuva tai suklaamakeinen. Lapset avaavat aina yhden luukun päivän aikana ja he laskevat kuinka monta yötä on siihen, kun joulupukki saapuu. Tuolloin myös alkaa kiireiset jouluvalmistelut. Kodeissa laitetaan ikkunoihin kauniita jouluvaloja. Pihoillakin voi nähdä puihin kiinnitettyjä valoja. Kynttilät loistavat ja perheet nauttivat niiden lämmöstä. Kirkoissa lauletaan joululauluja ja kaikilla ihmisillä on mahdollisuus kokoontua laulamaan yhdessä. Äidit leipovat lasten kanssa piparkakkuja, rusinoilla koristeltuja pullia ja lopuksi piparkakkutalon, joka syödään joulun jälkeen. Jouluruokia valmistetaan esim. paistetaan erilaisia laatikoita ja joulukinkku. Ennen kuin joulu on, niin vietetään neljää adventtisunnuntaita, jolloin kodeissa poltetaan kynttilöitä esim. ikkunoilla. Sitten onkin aika juhlia joulua. Joulua juhlitaan kolmena päivänä: jouluaattona joulukuusi koristellaan kauniilla koristeilla ja kynttilöillä. Lapset myös laulavat joululauluja ja leikkivät niitä. Joulupukkikin tulee käymään ja tuo tullessaan lahjoja, joista lapset iloitsevat. Hänellä on punainen lakki ja puku sekä valkoinen parta. Joulupukki on todella vanha eikä kukaan tiedä hänen tarkkaa ikäänsä. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä perheet kokoontuvat syömään ja iloitsemaan läheistensä kanssa. Joulussa on mukava asia, että saa syödä makoisia ruokia yllin kyllin. Joulunaika loppuu vanhojen muistojen mukaan vasta Nuutin päivänä, 13. päivänä, tammikuuta. Loppiainen on juhlapäivä. Tuolloin perheillä on tapana kerätä talteen koristeet ja viedä kuusi ulos. Myös vuosi vaihtuu ennen kuin jouluaika päättyy. Ilotulitus raketit loistavat taivaalla, kun keskiyöllä kello lyö kaksitoista. Tarina kertoo joulusta, mutta perheillä on kuitenkin omat tavat juhlia joulun aikaa Maija R. 9
10 KARVETIN KLUBITALO Klubin joulujuhla ietimme täällä eräänä torstaipäivänä joulujuhlia. Olin silloin aamun kotona ja siivosin vähän. Lähdin kävelemään tänne klubille joskus kym- V menen aikaan. Jäin silloin aamulla oven taakse. Toisin sanoen avain jäi sisäpuolelle ja jouduin hakemaan sen päivällä palvelutalosta. Porukkaa oli joulujuhlaan ilmoittautunut yli viisikymmentä ja ruokaa oli valmistettu monta päivää aikaisemmin. Oli leivottu ja tehty laatikoita. Eira oli sen viikon käynyt ahkerasti klubilla, mutta sen jälkeen häntä ei ole näkynytkään. Täällä piti olla ainakin kuuteen asti. Olin pukeutunut vähän hölmösti. Sai itseni ahdettua 15 vuotta vanhaan hameeseeni ja t.s Seija, Hannele nykyään, sanoi sen olevan liian lyhyt. Minulla oli myös korkokengät. Tulin tänne noin kymmenen jälkeen ja join kupin kahvia. Ruokana oli päivällä riisipuuroa ja valmista luumukeittoa. Aika tuli kamalan pitkäksi täällä ja aloitin villahuivin kutomisen. Minun pitäisi saada se valmiiksi ennen joulua. En jaksa oikein kutoa sitäkään nyt. Aloitin villahuivin kutomisen ensinnä sukkana mutta Krisse sanoi että kutoisin pitkän villahuivin. Aika tulee täällä klubilla vähän pitkäksi, kun en saa mentyä tuonne keittiöönkään. Varsinainen jouluruoka tarjoiltiin silloin joulujuhlissa vasta kello seitsemäntoista jälkeen.. Pähkäilin täällä ja kiusasin ihmisiä hokemalla että koska pääsen kotiin. Ruokana oli perinteiset laatikot ja kinkku, sillit ja savukala. Keittiö oli valmistanut komean täytekakun, porsaan pään mallisen. Joulupukkikin kävi joukossamme ja saimme kaikki pienen paketin. Paketissa oli pikkuleipä ja muutama makeinen ja tuikkukynttilä. Joukossamme oli muutama pienokainen. Maijan Iiro ja taisi Sadulla ja Juhallakin taisi olla pieni mukana. Seurakunnastakin oli ainakin yksi vierailija jonka tunnistin. Tänne oli hankittu joulukuusi. Ennen ruokailua lauloimme joukolla joululauluja. Paran Terttukin oli tullut juhliin ja sain häneltä lahjaksi pienen rintaneulan jonka hän oli tehnyt helmistä. Se oli tehty pienistä helmistä. En ole pitkään aikaan nähnyt häntä ja joskus olen katsonut valokuvia meidän yhteisestä Toronton matkasta. Viimeksi kai näin hänet kymmenvuotis-juhlassa. Nytkin on hirveä hinku päästä kotiin, kun olin siellä eilenkin koko päivän ja särkylääkkeeni sekä tupakkanikin jäivät kotiin. Tosi minun pitäisikin vähentää tuprutteluani. Oikea joulu on tulossa parin viikon päästä ja minulla on hirveä stressi siitä, kun ajattelin, että yksinäisenä ihmisenä en ala mitään kinkkuja paistella. Tosin minulle tulee yksi naisten lehti, jossa on ruokaohjeita. Nekin ovat monelle hengelle tarkoitettuja. Joulun jälkeen pitäisi kai ryhdistäytyä ja alkaa käydä tuolla kansalaisopiston englannin tunneilla ja alkaa liikkua oikein kovasti. Karvetissa kirjoitti Terttu
KARVETIN KLUBITALO M arraskuun viimeisenä päivänäklubitalolla vietettiin pikkujoulujuhlaa. Osallistujia oli viitisenkymmentä ja klubitalon hallitus oli kutsuttu mukaan. Tervetuliaissanat lausui Marianne Nohrström. Koko klubitalo oli koristeltu joulukoristein, kynttilöin ja kukin. Pöydät oli ryhmitelty pitkiin riveihin. Kuusi oli tuotu ja ikkunat koristeltu jouluaiheisin maalauksin. Mukaan oli kutsuttu myös seurakunnan diakoni Anita Mäkilä. Hän luki meille jouluevankeliumin. Hallituksen puheenjohtaja Eeva-Johanna Eloranta kiitti menneestä ajasta ja toivotti väelle hyvää joulua. Keittiön väki oli valmistellut tarjottavan jouluaterian jo viikkoja ennen juhlaa. Ateria tarjottiin juhlien päätyttyä, sillä kaikki odottivat joulupukkia. Lauloimme useita joululauluja sekä joulupukin. Silloin saapui joulupukki muoreineen. Joulupukki oli tullut Korvatunturilta mönkijällä. Iiro, Oskari ja Jimi saivat joulupukin kädestä erikoislahjat, ja kullekin jakoi joulumuori joulupussin. Keittiön tytöt saivat klubitalolta lahjaksi vielä oman paketin. Nyt oli jouluaterian aika laatikoineen, kinkkuineen, rosolleineen ja joulukaljoineen. Pöytä oli runsas ja herkullinen. Ilta vierähti ja oli hyvästijättöjen ja hyvän joulun toivotusten aika. Marja Suominen 11
12 KARVETIN KLUBITALO Joulupukkia, joululaululuja, laatikoita ja kahtalajia sikaa.
KARVETIN KLUBITALO 13 Konferenssi tunnelmaa. Paikallinen klubitalo. Nähtävyyksiä ja vapaa-aikaa.
14 KARVETIN KLUBITALO (Novelli yhdestä joulusta: John Claymore)... Ja kaunokirjallisuuden kuvitelma alkaa näin: (luku I) oko kaupunki oli peittynyt kevyeen, valkoiseen lumeen. Oli jouluaatto vuonna 2005. Kotien ikkunoilla K loisti kynttilöitä. Markettien myyntiennätykset oli tehty ja viimeisimmät asiakkaat pakkasivat lahjoja kasseihin. Ruuhkaa ei ollut. Ajoin Helsingintien keltaisten valojen läpi kohti Turun lentoasemaa. Nyt oli joulu... joulu??? Minulla oli elämässäni tavoite. Minä halusin lentokapteeniksi. Viisi vuotta Finnairin ilmailuopistossa ja seitsämän vuotta lentoperämiehenä on pitkä aika. Siinä ehtii rakkauskin kuolla. Eräänä päivänä, kauan sitten, kun tulin kotiin näin kaksiomme pöydälle taitetun viestin. Sen sisältö oli sanatarkkaan seuraava: "Näin emme voi jatkaa. Maailmassa on muutakin tärkeää kuin lentokoneet. Sinun entisesi _ Helenie." Turvauduin silloin savunkarheaan viskiin ja pyörittelin hiljaa jääpaloja lasissani. Siitä lähtien elämäni oli vastuun kantamista ja mittareiden lukemista. Mutta... minä sain ne kolme kultaista nauhaa käsivarteeni.nykyään olen oikea lentokapteeni. Nämä jouluaatot, kuten muutkin pyhäpäivät, on työvuorolistoissa suunniteltu niin, että ne ovat perheettömien hommia. Niinpä minäkin lupauduin lentämään illan viimeisen vuoron Tukholmaan. Sen piti olla rutiinilento ja sitä se kai useimmille olikin. (luku II) Pääsin asemalle ja vaihdoin kapteenin pukuun. Kone oli huollettu ja tankattu. Se seisoi terminaalin edustalle odottaen omaa jouluaan Tukholman Arlandassa. Kävelin konettani, Deecee-ysiä, tai niin kuin minä sitä kutsuin " pitkää liskoa", kohden. Päätin mennä sisään matkustamon kautta. Nousuportaiden vieressä seisoi pieni tyttö, joka roikutti pientä bambia korvista. Arkaillen tyttö turvautui pehmoleluun - Iltaa, meren taa Hän pur - En ole laukkua. M isää täällä - Vai ni rappuset pian kiire näkee sin Hän nyö tin lentoem heidän hu Avasin oh kistimme siitä tuli ta Kaikki o - Hyvää lard mieh 834, Turk Arlandaan tä samm vyön. Mie Päätin k meiseen m loppuun. E kitkatta. Asetimm maan. Pe kunniaksi parren en tuksesta. lu??? - Niin. M - Nyt ol iltamiin ta sananvuo - Ehdot
KARVETIN KLUBITALO 15 nuori neiti. Oletko sinä yksin lähtenyt lennolle kse?, kysyin häneltä kummastellen tilannetta. isti päätään ja vastasi:. Äiti on hakemassa autoon unohtunutta matkae mennään mummin luo, koska minulla ei ole, kertoi pellavapää., in, mutta jospa kuule tehtäisiin niin, että kiipeäisit ylös tuonne lentoemäntien luo. Tästä voi tulla isiä setiä. Sinun olisi parempi olla siellä ja äiti ut tullessaan koneen ovella, opastin minä. kkäsi ja lähti tassuttelemaan portaita ylös. Seliännälle tilanteen ja saatoin unohtaa bambitytön ostaansa. (luku III) jaamon oven. Miehistö oli jo työn touhussa. Tarkaiken normaalia huolellisemmin. Jostain syystä as se "ehdoton vaatimukseni." li selvää. Lentoemäntä tarttui mikrofoniin: jouluaattoa arvoisat matkustajat. Kapteeni Colistöineen toivottaa teidät tervetulleeksi lennolle u - Tukholma. Arvioitumme saapumisaikamme on kello 20.30 Suomen aikaan. Pyydämme teiuttamaan savukkeenne ja kiinnittämään istuinllyttävää matkaa. äyttää koko kiitoradan hyväkseni aina sinne viierkkin saakka. Ei hyvää konetta kannata repiä i ainakaan jonkun minuutin tähden. Nousu sujui e autopilotin päälle ja keskityimme vain seuraarämies Pertti Järvi kysyi saisioko hän näin joulun lukea vähän Raamattua ja pitää pienen puheennen laskeutumista. Radisti Niemi ei pitänyt aja- Annoin kuitenkin luvan, koska oli joulu... jouinä olen herra, sinun kapteenisi..., mutisi Niemi. et hiljaa! Etkä rienaa yhtään. Säästä nuo jutut i muihin sellaisiin tilaisuuksiin. Annamme Pertille ron. Se on minun..., olin päättämässä minä. on vaatimukseni, täydensi jo vähän rauhoittunut
16 KARVETIN KLUBITALO Niemi. Tiesin, että perämieheni oli aikoinaan opiskellut teologiaakin. Ai niin... unohdin miltei kertoa, että useat lentäjät saattavt uskoa jollakin tavalla. En puhu varsinaisesta uskosta, se on jokaisen oma asia, mutta uskosta siinä mielessä, että öisellä taivaalla näkyy joskus valoilmiöitä joista ilmoitamme. Sen paremmin ilmatieteenlaitos, tiede kuin maalaisjärkikään ei kykene niitä aina selittämään. Ne vain ovat, ja kun niitä näkee voi syntyä uskoa johonkin tuonpuoleiseen. Järvi luki jouluevakeliumin ja aloitti puheensa. Olimme juuri siirtymässä lähilennonjohdon piiriin. Ilmoitin meidät Arlandalle. Järvi jatkoi: - Niin on Jumala maailmaa kerran rakastanut ja voitte uskoa, että Hänen rakkautensa elää yhä meitä kohtaan... Samalla hetkellä matkustamosta alkoi kuulua kipittäviä askeleita keulaa kohti. (luku IV) Jotakin rauhatonta tapahtui. Koneen takaosasta kuului hätääntynyt naisen ääni: - Janita, ei... et saa... älä mene. Usko nyt, ei! Sitten nainen alkoi itkeä äänekkäästi. Tilanne rauhoittui. Otin koneen käsiohjaukseen ja kone niiasi kauniisti auratulle kentälle. Lentoemäntä tarttui mikrofoniin: - Tervetuloa Tukholmaan. Toivottavasti olette nauttineet lennosta ja ehkä näitte myös joulutähden. Kone tyhjeni verkkaisasti. Jätin kapteenin takkini penkin selkämykselle ja puin ylleni vanhan, mustan nahkatakin. Edessä odotti hotelliyö ja aamulla taas sama uudestaan toisinpäin. Toivotimme miehistön kanssa toisillemme hyvät joulut ja lähdin kulkemaan hitaasti terminaalin editse. Tuuli pöllytti lunta ja jostain pyryn keskeltä näkyi tuttu bambityttö. Hän juoksi minua kiinni ja laihakinttuinen bambikin sai kyytiä. Äiti koitti pysytellä perässä mutta epäonnistui kantamuksineen. Pysähdyin ja käännyin. Bambityttö saavutti minut ja tarttui kädestäni kiinni. Hän sanoi vain yhden sanan:
KARVETIN KLUBITALO 17 - Isä! Minä aloin ymmärtää jotakin. Ja vielä paremmin ymmärsin kun näin äidin. Minä nostin bambityttöni syliini ja yhdessä me lähdimme mummin luokse joulun viettoon. Tänään minulla on se bambi ohjaamossa. Jokainen päivä on kuin joulu. Isä lentää vain päivävuoroja, sillä bambi on tuotava illaksi kotiin kuuntelemaan iltasatua ja nukkumaan. Onpa tässä hommassa haastetta aina ammatilliseen mieleen saakkakin. Jonain päivänä minun on oltava maailman paras liikennelentäjä. Se on hänen vaatimuksensa. Ja kaiken lisäksi se tuntuu olevan ehdoton. Jari W. Klubitalo suljettu 24.-26.12.2006 Perjantaina 29.12.2006 juhlimme tulevaa uutta vuotta hyvän ruuan, bingon ja karaoken merkeissä kello 12.00-15.00. Sunnuntaina 31.12.2006 kahvila kello 10.00-14.00. Maanantaina 1.1.2007 klubitalo suljettu. Toivotamme kaikille lukijoille oikein hyvää tulevaa vuotta
18 KARVETIN KLUBITALO Joulupukin terveiset Napapiiriltä lehden lukijoille: oulupukkikin elää toki nykyään tietokone- ja kännykkäaikaa. Mutta yhä Pukki käyttää myös "tunturien korvia" J asioiden selville saamiseen ja tietysti tontut tekevät näinä aikoina kovasti töitä. Nyt kun Lapin ruska on vaihtunut talveen soitimme Napapiirille Joulupukin kammariin Rovaniemelle. Joulupukki oli tavoitettavissa päivänokostensa jälkeen. Hyväntuulinen Pukki ehti vastata kysymyksiimme. (Marraskuun vaihteessa 2006, Santa Claus Office, Artic Circle.) Vaikka Joulupukilla pitää varmasti ympäri vuoden vähän kiirettä kulkee elämä pohjoisessa maltillisen tuntuisesti. Lahjatkin varmasti ehtivät tänä vuonna perille. Paja on toiminut eikä suurempaan huoleen, etteikö Joulupukki saavukaan, ole aihetta. Lahjojen saamiseen on kuitenkin se yksi tuttu ehto, joka tulee esiin Pukin terveisissäkin. - Minulle kuuluu oikein hyvää. Jouluvalmistelut ovat aikataulussaan ja luntakin olemme jo saaneet peittämään maata, kertoo Joulupukki. Tontut ovat tyhjentäneet postilaatikkoa tiheästi ja uskomaton määrä kirjeitä on luettu. - Kirjeitä minä saan valtavasti. Vuosittain noin 1 000 000 kirjettä ja ne tulevat ihan ympäri maailman. Juuri äsken aukaisin kirjeen, joka tuli Alessiolta Italiasta, laskee Pukki. Jouluna toivotaan monenlaisia lahjoja. Mutta vuodesta toiseen lasten mielissä hohtaa samojakin asioita. - On vaikea sanoa mitään tiettyä lahjaa ylitse muiden, mutta perinteiseen tyyliin tytöt ovat toivoneet erilaisia nukkeja ja pojat autoja ja robotteja, listaa Pukki Klubilaisille, mielenterveyskuntoutujille ja joulunumeromme lukijoille Joulupukki halusi sanoa seuraavaa: Minä toivon teille kaikille mielenterveyskuntoutujien lehden lukijoille oikein mukavaa joulun odotusta ja muistakaa olla kilttinä! (Jotakin Joulupuk mi. Hänel metriä ko rin huipun pääsyyn t Tunturi Revontu aattoyönä nossa ja n Muutoin min kirjoit - Ork ork. Joulupukki on Suomessa luotettava. Hänellä on luottamustyö. Joulupu vuosissa. Pukista 18
KARVETIN KLUBITALO 19 Porot tunturilla odotetusta henkilöstä ja hänen apulaisistaan.) in kotikaupunki on Lapin pääkaupunki Rovanielä on toki myös maja Korvatunturilla. Se on 483 rkea tunturi Lapin itärajalla Savukoskella. Tuntukautta kulkee Suomen ja Venäjän raja. Sinne arvitaan lupa. näkyy kaamoksessa jollain tavalla sinertävänä. lten aikana porot juoksevat ja lentävät. Niillä on kiire. Kesäisin Pukki ilmeisesti pitää niitä luone syövät jäkälää. Sattavat saada makupalojakin. kun poro on juttutuulella sen puheen voisi kirjaitaa, että: Kesällä Joulupukin porot ovat saaneet vaellella vapaasti keräten voimia jouluaattoon. Miljoonia lapsia ja aikuisiakaan ei saa pettää. kki on vanha mutta vetreä. Ikä lienee sadoissa Satusetä Sakari Topelius on kertonut pohjoisen 00-luvun puolivälin tienoilla. Jari W. Valtasaari)
20 KARVETIN KLUBITALO Mielenkiintoinen leijona turvatarkastuksessa Munchenissä! 9 th European Clubhouse Conference November 21st-24th 2006 Munich/Germany N iin se Muncheniin lähtöaamu sitten koitti tiistaina 21.11 ja heti aamusta matka sitten alkoikin hienosti. Olin sopinut, että vien autoni säilöön reissun ajaksi kaupungintalon parkkihalliin. Ajatuksenani siihen oli, että jos vaikka sinä aikana kun olemme Saksassa, täällä olisi kovat pakkaset tai sataisi lunta paljon, niin tulopäivänä ei tarvitsisi kaivaa autoa lumen alta. ;-). No, suunnitelmani ei onnistunutkaan, sillä jostain syystä kulkulupa läpyskäni ei sinä aamuna toiminutkaan kaupungintalolle ja ajatukseni kariutuivat ja piti tehdä nopeasti uusi suunnitelma. Olin aiemmin tilannut taksin, joka sovitusti tuli noutamaan minut kaupungintalolta klo 05.00. Annoin hänelle ohjeeksi, että ajamme perätysten Karvettiin, Monitsun pysäkille josta noudamme Sampsan kyytiin ja sen jälkeen ajamme Raisioon, jonne jätän autoni (ystäväni asuntoyhtiön parkkipaikalle). Raisiosta Turun lentokentälle matkalaukkuinemme ja mielenkiintoista matkaa odotellen matkasimme yhdessä Sampsan kanssa, lentokentällä tapasimme sitten Pentin. Lähtöselvitys sujui mutkattomasti ja luvan saatuamme nousimme Köpenhaminaan menevään lentokoneeseen. Lentomatka meni varhaisaamun tunnelmissa, joku luki lehteä ja toiset torkkuivat. Köpenhaminan lentoasemalla meillä oli hyvää aikaa kierrellä ja katsella mahdollisia ostoherätteitä (selvisi, että Pentti tykkääkin shoppailla!) sekä ihmisvirtaa ehkä jo jouluisessa tunnelmassa. Hyvällä englannin kielen taidollani autoin erästä paniikkiin joutunutta, passinsa hukannutta matkustajaakin lentoaseman Lady`s roomissa. Niinpä sitten matkamme jatkui, kun pääsimme Muncheniin lähtevään lentokoneeseen. Tämä matka meni myös huomaamatta lukiessa sekä Sampsan kanssa ristikkoa ja sudokua täyttämällä. Iltapäivä olikin jo pitkällä ennen kuin saavuimme Munchenin lentokentälle ja tapasimme vastaanottajamme jotka olivat paikallisesta Klubitalosta. Saimme ohjeita mm tulevasta päivästä sekä neljänpäivän
KARVETIN KLUBITALO 21 ratikka/metrolipun, jolla pääsisimme rajoituksetta kulkemaan sujuvasti paikasta toiseen. Päivien aikana tulimmekin huomaamaan kuinka hienosti julkisella kulkuneuvolla matkustaminen Munchenissä sujui. Meidän ryhmän ratikka- ja metrovastaavana tulisi toimimaan Sampsa, näin sovimme. Lentoasemalta matkustimme hotelliimme, opastettuna. Ensin matkustimme metrolla sen jälkeen ratikalla ja loppumatkan kävellen, matkalaukkuja raahaten. Majoituttuamme olikin jo melkein tervetuloa tilaisuuteen lähtö aika, niinpä suuntasimme kohti keskustaa ratikkaa kulkuvälineenä käyttäen. Löytyihän se paikkakin, mistä saimme itsellemme nimilaput sekä infokassin. Kassi sisälsi konferenssi ohjelman, tietoa, kartan sekä metroaikataulun. Infotilaisuuden alkamiseen olisin vielä aikaa, joten lähdimme katselemaan torin ympäristölle, ostinpa yhden Sudoku kirjankin. Avajaistilaisuudessa oli ainoastaan seisomapaikkoja, mikä ei jo koko päivän matkustaneille ollut välttämättä hyvä juttu. Meidät toivotettiin tervetulleiksi joten siitä oli hyvä alkaa. Tilaisuudessa oli hyvää myös se, että saimme jotain syötävää, sillä syöty aamupala Kööpenhaminan lentoasemalla oli jo kulutettu, (asematunnelissa syötyä mielitekoa, hodaria lukuun ottamatta). Tilaisuuden loputtua matkustimme pikaisen ostosreissun jälkeen hotellille, ja olikin vuorossa aamuun valmistautuminen. Askelmittari olisi saanut olla tänä päivänä mukana, sillä askeleita tuli paljon! Keskiviikko 22.11. Aamupalan jälkeen n. klo 8.20 lähdimme kävellen konferenssi paikalle. Kartalta katsottuna se oli aika lähellä. Niin se olikin, mutta me mentiin sinne mutkan kautta koska eilinen kävely ei tuntunutkaan vielä missään ;-). Ehdimme kuitenkin ajoissa paikalle. Saksalainen täsmällisyys on ihailtavaa. Aamupäivän tilaisuudet pidettiin auditoriossa sekä Workshop`peina, iltapäivällä Workshoppeja oli 7 joista yksi oli tutustuminen paikalliseen Clubhaus Lichtblick`in jossa kävimme Sampsan kanssa. Pentti oli tänään Workshopin paneelissa. Klubitalolle matkustimme klubitalojen autoilla, clubhause sijaitsi keskustan ulkopuolella ja sinne oli jonkin verran matkaa. Päivän ohjelman osuudet loppuivat klo 16.30 jonka jälkeen oli vuorossa hotellilla käynti ja sosiaaliseen illanviettoon valmistautuminen. Aamu kävelyn jälkeen valitsimme Sampsan kanssa lyhyemmän reitin hotellillemme, poiketen matkan varrella
22 KARVETIN KLUBITALO tutustumassa myös paikalliseen pubiin, joka olikin mielenkiintoinen pieni perhe yritys, missä oli hyvä palvelu. Pentti ei ollut vielä saanut käveltyä tarpeeksi joten hän valitsi vielä iltapäivälläkin pidemmän reitin ;-). Iltatilaisuus alkoi klo 19.00, mehän tykättiin matkustaa ratikalla ja metrolla, joten niin me sinne sitten mentiin, vaikkakin vähän kyllä mutkan kautta ;-). No, se hyväpuoli asiassa oli, että hauskaa meillä ainakin oli ja matkailu avartaa! Huono puoli asiassa oli se, että saimme tilaisuuteen seisomapaikat. Ruokaa oli runsaasti ja paljon oli valinnan varaa, mutta niiden syömisestä olisi nauttinut paremmin istualtaan. No, ei valittamista, loppuruokailun ja jälkiruoan nauttimisen saimme tehdä istuen. Päivä oli ollut pitkä ja monipuolinen joten olikin aika lähteä hotellille ja valmistautua seuraavaan päivään. Tuliaisetkin olivat vielä ostamatta, se vähän huolestutti, koska päivän ohjelmat olivat tiiviit, piti miettiä missä välissä ehditään ostoksille. Torstai 23.11. Aamupalan jälkeen tänään kävelimme konferenssi paikalle lyhyempää reittiä joten olimmekin ajoissa paikalla. Tänään oli vuorossa iltapäivällä Workshop`ssa puheenvuoro Sampsalla, johon hän puheellaan oli valmistautunut, lupasimme Pentin kanssa olla läsnä henkisenä tukena, sillä pientä jännitystä oli ilmassa. Aamun tilaisuus oli auditoriossa jonka jälkeen alkoivat Workhop`it sekä vuorossa oli toiseen paikalliseen klubitaloon, Clubhaus Schwalbennest`in tutustuminen, jonne menimme ratikalla. Klubitalo sijaitsi keskustassa joten sinne oli sujuvaa matkustaa näin ja mehän pidimme ratikalla matkustamisesta. Tutustumiskäynnin jälkeen oli tulossa ruokatauko joten jäimmekin vierailun jälkeen keskustaan ostoksille ja löysimmekin mielenkiintoisen kaupan josta Pentti osti myös terroristiksi myöhemmin epäillyksi tulleen leijonan! Tänään oli myös viimeinen ilta ja tiedossa illanviettoa illallisjuhlan merkeissä. Sali oli viihtyisä ja ruoka oli hyvää, tunnelma oli rennon tuntuinen, pääsin testaamaan tanssilattiaakin. Tilaisuuteen matkustimme jälleen ratikalla ja metrolla, niillä matkustamisesta kun niin pidimmekin. Paluumatkan hotellille matkasimme Sampsan kanssa ratikalla, Pentti tuli perästä metroa ja ratikkaa käyttäen ;-). Perjantai 24.11. Olin jo eilen suunnitellut, että tänään aamupäivän vietän tuliaisostoksia tehden koska tiiviin ohjelman vuoksi ostosten tekeminen oli jäänyt puolitiehen. Asia oli siinä mielessä helppo koska tiesin mitä etsiä ja Sampsan kanssa olimme asiaa jo aiemmin selvittäneetkin.
KARVETIN KLUBITALO Niinpä aamupalan jälkeen lähdin ratikalla kohti keskustaa. Olimme sopineet, että treffataan puolelta päivin Pentin ja Sampsan kanssa hotellilla, jonka jälkeen menemme yhdessä konferenssipaikalle. Puoliltapäivin selvisi, että miehet olivat myös olleet tuliaisostoksilla. Konferenssipaikalla käynti, lounaan syönti ja tavaroiden nouto hotellilta. Pentti innostui tuliaisostosten tekoon niin kovasti, että vielä poikkesimme paikalliseen kauppaankin. Kävimme myös tutustumassa lähi kirkkoon, jonka ohitse olimme kulkeneet useamman kerran. Noudimme laukut hotellilta ja matkasimme ratikalla keskustaan ja sieltä metrolla lentoasemalle. Olimme varanneet matkan tekoon runsaasti aikaa, mutta loppuvaiheessa tuli kuitenkin kiire, ettemme myöhästyisi koneesta. Lähtöselvityksessä oli pitkä jono ja turvatarkastus oli perusteellinen. Pentin tuliaisleijona sekä minun DVD-laitteeni olivat tarkemmassa syynissä. Sampa pääsi helpommalla, hän ei ollut epäiltävän näköinen. Hyvä etteivät avanneet leijonan vatsaa ja tutkineet mitä se sisälsi! Lentomatka Kööpenhaminaan sujui nopeasti ja aamupäivän tapahtumia miettien, hymyissä suin. Matkailu avartaa! Kööpenhaminan kenttä olikin tuttu paikka, joten hakeuduimme tutuille näköalapaikoille käsimatkatavaroidemme kanssa odottelemaan Turkuun lähtevän koneen saapumista. Iltamyöhään laskeuduimme Turun lentokentälle ja tavarat noudettuamme taksia käyttäen erosimme omille poluillemme. Oli mielenkiintoinen ja opettavainenkin matka, oli hienoa että sain tällaisen mahdollisuuden! Joulunlaitto oli Munchenissä jo pitkällä, erilaisia koristeita oli joka paikassa ja runsaasti. Saksalainen täsmällisyys on ihailtavaa. Ratikalla ja metrolla kulkeminen hauskaa ja joustavaa. Matkaseura oli mukavaa ja huumorintajuista, Kiitos siitä Pentille ja Sampsalle! Iloista joulunaikaa koko Klubitalon väelle! Mervi Salonen Sampsa rustaa viimeisiä kortteja ja Pena pakkaa leijonaa hotellin edustalla. 23
24 KARVETIN KLUBITALO Villasukanlämpöinen joulumieli On joulu 1989. Viisivuotiaan päättäväisyydellä nousen ylös aikaisin, vaikka oikeasti vielä väsyttäisi. Mutta ei jouluaamuna kuulu nukkua pitkään! Hiljaa avaan huoneeni oven, ja odotus kutkuttaa mahanpohjassa. Koko talo kylpee kynttilänvalossa, alakerrasta kuuluu hiljaista joululaulua. Kipitän rappuset alas, ja juoksen suoraa päätä keittiöön. Vastapaistetun kinkun tuoksu, kuusen kauniit koristeet ja uusi tonttulakki päässä saavat huuleni kaartumaan hymyyn. Tulihan se joulu vihdoin! On joulu 2006. 22 -vuotiaan päättäväisyydellä aion nukkua hiukan pidempään kuin arkisin, onhan siihen sentään kerrankin ikäänkuin lupa. Mutta jo aamupäivän korvilla alan kaipaamaan tuttuja tuoksuja ja tunnelmia, juuri niitä jotka jouluuni kuuluvat. Aion hipsutella villasukissani pitkälle päivään, joulunpunaiseen aamutakkiini kääriytyneenä. Katson televisiosta ohjelmaa pojasta, joka onnistuu rakentamaan eläväksi muuttuvan lumiukon. Satu kuljettaa minua mukanaan vuorten ja merien yli, pienen pojan ja lumiukon seikkailuihin. Pian sen jälkeen kokoonnun rakkaitteni kanssa kuulemaan joulurauhan julistusta, ja hymy kaartuu huulilleni. Tulihan se joulu vihdoin! Itse olen jouluihmisiä: aloitan joululaulujen kuuntelemisen hyvissä ajoin marraskuun alkupuolilla, ja koristeetkin löytävät paikkansa pikkuhiljaa jo pitkin syksyä. Mitä lähemmäs joulu tulee, sitä suuremmaksi stressi kasvaa. Huomaan ärhenteleväni ostoskeskusten ruuhkissa muille mattimyöhäisille, ja kiroan ainaista kiirettä. Vasta aatonaattona rauhoitun, kun huomaan asioiden olevan kaikesta hulinasta huolimatta kunnossa: joulu tulee sittenkin, vaikka sitä ei kaikessa kiireessä aina uskoisikaan. Kaipaamme jouluumme erilaisia asioita. Kenelle joulu tulee hiljentymisestä ja kynttilöistä, kuka taasen on onnellinen suuressa väkijoukossa. Yhtä kaikki, joulu jättää meihin jälkensä. Joulu tuo meidät lähelle niitä asioita, joiden ajattelemiseen on usein arjen pyörityksessä liian vähän aikaa. Emme aina muista kertoa rakkaillemme, miten tärkeitä he ovat. Jouluna käsi tarttuu käteen kuin itsestään, iloisena siitä, että toinen on siinä lähellä. Toivon jokaiselle Karvetin klubitalon jäsenelle villasukanlämpöistä ja piparkakun tuoksuista joulumieltä! Olkoon teidänkin joulunne pieniä ihmeitä täynnä. Toivottelee: Anniina (Sosionomi-opiskelija, joka käväisi harjoittelussa neljän viikon ajan marras-joulukuussa 2006.)