Taloyhtiöihin ja lähialueille aurinkosähkön virtuaalimittarointi

Taloyhtiöihin ja lähialueille aurinkosähkön virtuaalimittarointi Taloyhtiöiden ja lähialueiden aurinkosähkön tuotannon mahdollistaisi digitaalinen ratkaisu eli virtuaalimittarointi Aurinkosähkö on taloudellisesti kannattavinta Suomessa kohteissa, joissa tuotanto voidaan hyödyntää paikallisesti, verovapaasti ilman sähkön siirtoa. Paikallinen tuotanto ja kulutus laajemmin määritellyllä lähialueella useamman käyttöpaikan tapauksessa voisi nostaa aurinkosähkön kannattavuutta edelleen, koska pysyvän pohjakuorman kasvu lisäisi paikallisesti hyödynnettyä osuutta. Yhteisöllisen aurinkosähkön tuotannon voi tällä hetkellä toteuttaa erillisellä takamittaroinnilla. Takamittaroinnin ongelmana on kuitenkin joustamattomuus. Kun yhteisöön haluaa liittyä tai erota siitä, kytkentöihin tehtävät muutokset nostavat kustannuksia. Tämän takia järkevintä olisi, että yhteisölliselle paikalliselle tuotannolle löytyisi palvelupohjainen digitaalinen ratkaisu eli virtuaalimittarointi, joka toimisi ilman kytkentämuutoksia. Virtuaalimittarointi pohjautuu älymittareihin ja niistä saatavaan tuntikohtaiseen mittaustietoon. Tuottaja-kuluttajayhteisö muodostetaan useasta käyttöpaikasta ja voimalasta tai voimaloista. Mittauksen palveluntarjoaja mittaa aurinkosähkön tuotantoa tuntitasolla ja jyvittää tuotannon käyttöpaikoille siellä tapahtuvan käytön mukaan. Kytkennät pysyvät käyttöpaikkojen osalta nykyisenlaisina ja aurinkovoimala kytketään suoraan sähkönjakeluverkkoon siten, että sen koko tuotanto syötetään

verkkoon. Toisin sanoen aurinkovoimala ei ole asunnon tai asuntojen käyttöpaikan mittarin takana, kuten esimerkiksi omakotitaloasennuksissa. Järjestely hyödyttää mm. taloyhtiöitä ja kyläyhteisöjä, joissa on pienellä alueella useita käyttöpaikkoja. Kuva 1. Virtuaalimittarointikytkentä Nykyisin sähköverkon käyttö käsitellään ja hinnoitellaan yksinkertaisesti määrittelemällä siirretäänkö tuotettua sähköä sähköverkkoon vai ei (maksu perustuu siirrettyyn sähkön määrään kwh ja kiinteään kk-maksuun). Virtuaalimittarointi tuo hinnoitteluun kolmannen tason, jossa otetaan huomioon lähialue. Tämä muutos on erityisen tärkeää myös NZEB-säädöksien takia, jossa lähialue muodostaa yksikön, jonka sisällä tuotantoa ja kulutusta tarkastellaan. Lähialue on tällöin joka tapauksessa suurempi kuin yksi käyttöpaikka. Näin ollen tarve uudistaa lähialueen sähköntuotannon sääntelyä on laajempi kuin pelkkä aurinkoenergiakysymys. Nykyinen lainsäädäntö ja muutostarve Nykyinen lainsäädäntö on virtuaalimittauksen osalta yksiselitteinen. Käytännön estettä virtuaalimittauksen toteuttamiseen ei ole, mutta järjestely ei ole taloudellisesti järkevä. Koko aurinkotuotanto täytyy myydä sähkönostajalle, josta se myydään edelleen paikalliselle kuluttajalle. Sähkön pientuotantoa säätelevä laki ei päde virtuaalimittarointikonseptissa, koska kytkentä tehdään siten, että sähkö siirtyy siirtoverkon kautta, vaikkakin lyhyen

matkan. Nykyistä pientuotantoa koskevaa sähköverolakia on muutettu uudistuksella 1.5.2015 alkaen. Lakia sovelletaan sähköön, joka tuotetaan omaan tarpeeseen enintään 100 kilovolttiampeerin nimellistehoisessa generaattorissa tai yhteistehoisissa generaattoreissa. Voimalaitoksen tuotanto saa olla enintää 800 MWh kalenterivuodessa. Nämä ehdot täyttävä sähkö, jota ei luovuteta sähköverkkoon, on valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta. Paikallisessa yhteisössä sähkö kulkee paikallisen sähköverkon kautta, jolloin siirtomaksu ja sähkövero tulee maksaa. Vaikka tuotanto ja kulutus tapahtuu paikallisesti pienen alueen sisällä, verotuksellisesti ja siirtomaksun osalta seuraa maksut samalla tavalla kuin tapauksessa, jossa tuotanto ja kulutuspaikat olisivat eri puolella maata. Mittaamisesta ja tehdystä kytkennästä huolimatta sähkö ei kuitenkaan siirry verkossa kaukana oleville kuluttajille, jos verkossa on kuormaa lähialueella. Tämä antaa perusteen muuttaa pientuotannon verokohtelua säätelevää lakia. Regulaatiosuositukset Yhteisöllinen tuotannon mahdollistaminen vaatii muutosta sähköverolakiin. 100 kva pientuotantoraja voidaan säilyttää entisellään. Oleellista on, että lainsäädäntö määrittelee yksiselitteisesti lähialueen ja tunnistaa sen sisällä tapahtuvan tuotannon ja siirron. Muutostarpeen pääkohdat: Sähkö on verotonta ja huoltovarmuusmaksutonta, jos se on pientuotantoa alle 100 kilovolttiampeerin nimellistehoisessa voimalaitoksessa, eikä sitä siirretä lähialueelle. Lähialue voidaan määritellä tarkasti, esim. 1 km säteellä tuotantoyksiköstä tapahtuvaksi kulutukseksi. Lähialue voisi olla määritelty tontin rajojen mukaan. Tämä ei kuitenkaan sovi NZEB säädöksien mukana tuomiin lähialueen määrittämisen tarpeisiin ja lainsäädännön tulisi ottaa huomioon NZEB-vaatimukset. Lisäksi tonttien koot voivat vaihdella suuresti.

Mikäli sähköä siirretään sähköverkkoon, soveltuvat pientuottajaa koskevat säännökset tai jos kalenterivuosittainen raja-arvo ylittyy, koskevat muuta sähköntuottajaa koskevat velvoitteet. Sähkön siirtäminen verkossa on vapaa siirtomaksusta ja sähköverosta lähialueella. Lähialueen ulkopuolelle siirretystä sähköstä maksetaan vero, kuten muustakin sähköverkon kautta kulutetusta sähköstä. Lähiverkon alueella verkonhaltijan ei tarvitse suorittaa veroa kuluttajalle lähialueella tuotetusta ja sinne luovutetusta sähköstä. Lähialueen tuotanto ja kulutus tasataan pienimmän sähkömarkkinoilla käytetyn mittayksikön mukaan tai netotetaan. Sähkömarkkinan lyhin laskutuksen yksikkö on tällä hetkellä yksi tunti. Virtuaalimittaroinnin perustelut Virtuaalimittarointi hyödyntää tehtyä investointia älymittareihin. Vaikka virtuaalimittarointikonseptissa sähkö tuotetaan kytkennällisesti verkkoon, se käytetään siellä missä sille on lähimpänä tarvetta, ts. lähellä olevissa käyttöpaikoissa. Ylijäämäsähkö etsii tarpeensa kauempaa verkosta. Virtuaalimittarointi mittaa, kuinka paljon tätä lähikulutusta on tietyllä ajanhetkellä. Lainsäädännöllisesti hoidetaan se, että lähialueella tuotettu ja kulutettu sähkö on verotonta, siirtomaksutonta ja vapautettu huoltovarmuusmaksusta. Esitetyt muutokset on yksi tapa viedä Suomen sähkömarkkinan kehitystä eteenpäin. Suomella on mahdollisuus luoda sähkömarkkinasta edelläkävijämarkkina, jossa voi syntyä uudenlaisia tuotanto- ja palvelukonsepteja. Muutokset ovat tärkeitä uusien tuotantomuotojen, kuten aurinkosähkön osalta, koska sähkömarkkina on pitkälti liberalisoitu, mutta suora tuki (esim. syöttötariffi) puuttuu. Paikallisalueen määrittelylle ja verovapaudelle ei ole tarvetta tilanteessa, jossa aurinkosähkölle maksetaan kohtuullinen syöttötariffi.

Tulee kuitenkin huomata, että useat maat ovat alentaneet syöttötariffitasoja ja ovat liikkumassa kohti markkinahinnoittelua, kuten Suomessa. Tällöin paikallisen lähialueen tuotannon ja kuluttamisen -konseptien tarve kasvaa, jotta paikallinen tuotanto ei kärsisi maksuista, joista sen loogisesti pitäisi olla vapaa. Kirjoittaja: Tutkijatohtori Juntunen Jouni. 9/2015. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Taloyhtiön vaihtoehdot aurinkosähkön tuotannon kytkemiseen ja mittaamiseen FinSolar-taloyhtiötyöryhmässä olemme etsineet malleja, joilla paikallinen aurinkosähkön tuotanto taloyhtiöolosuhteissa olisi sujuvaa ja kannattavaa. Tällä hetkellä tunnistettavissa on kolme toteutuskelpoista kytkentä- ja mittausmallia. Asuntokohtainen malli, jossa yksi osakas tai asunnon haltija tuottaa sähköä omiin käyttösähkötarpeisiin. Kiinteistösähkömalli, jossa taloyhtiö tuottaa sähköä kiinteistösähköksi. Takamittarointimallissa koko yhtiö tai ryhmä yhtiön sisällä siirtyy yhteisen liittymän taakse verkossa. Neljäs ns. virtuaalimittarointimalli ei ole tällä hetkellä mahdollista säädöksien takia. Sekä asuntokohtaisessa mallissa että kiinteistökohtaisessa mallissa ongelmana on rajallinen sähkön kulutus, varsinkin peruskuorma päivisin ja tästä johtuen pieneksi jäävä aurinkosähköjärjestelmän koko. Aurinkojärjestelmän kokoa ja

peruskuormaa voidaan kasvattaa yhdistämällä kaikki asuntojen sähkönkulutus ja kiinteistösähkö. Tällainen järjestelmä on mahdollista toteuttaa takamittarointimallilla, jonka perustaminen on kuitenkin suhteellisen kallista. Virtuaalimittarointimalli olisi joustavin ja nykyaikaisin palvelu, joka hyödyntäisi älymittareiden mahdollisuudet. Pohdin tässä kirjoituksessa kahden viimeksi mainittujen yhteisöllisten mallien eli taka- ja virtuaalimittarointimallien toteutettavuutta. Taustalla on ajatus löytää taloyhtiöille lähienergian taloudellisesti kannattava tuotantomalli, jossa maksimoidaan paikallinen kulutus ja toisaalta minimoidaan verkkoon syötetty energian määrä. Näin ollen ideaalimallissa paikallinen tuotanto olisi verotonta ja siirtomaksutonta samalla tavalla kuin tällä hetkellä omakotitaloasennuksissa. Takamittarointi Sekä asukas- että kiinteistösähkömallin ongelmana on heikko paikallisen kulutuksen ja tuotannon täsmäytyminen. Taloyhtiön kokoluokka mahdollistaisi eräänlaisen mikroverkon, jossa useat kuormat tasoittaisivat kysyntää, mahdollistaisivat suuremman aurinkosähköjärjestelmän kokoluokan ja sen mukana tuomat skaalaedut. Tällainen järjestelmä voidaan toteuttaa ns. takamittarointimallilla, jossa koko taloyhtiö (mukaanlukien kaikki osakkaat) tai pienempi osuuskunta (jossa kaikki taloyhtiön osakkaat eivät ole mukana) on yhden mittarin takana sähköyhtiön suuntaan. Osuuskunta mittaa ja laskuttaa aurinkosähkön piiriin kuuluvia asukkaita sen mukaan kuinka paljon sähköä ostetaan verkosta. Tuotannon jyvittämiseen osakkaille löytyy useita malleja. Yksinkertaisimmillaan voidaan mittaus ja laskutus toteuttaa esimerkiksi niin, että osuuskunnan mikroverkkoon tuotetaan sähköä, jota käytetään kiinteistösähköön ja osakkaiden asuntoihin. Laskutus ja mittaus tehdään kuukausitasolla,

jolloin ostetun sähkön kustannukset jaetaan käyttöpaikkakohtaisesti mitatun kulutuksen mukaan. Osuuskunta hoitaa kulutuksen ja aurinkosähkön tuotannon mittaamisen ja ostetun sähkön osuuksien laskuttamisen. Takamittarointiin siirtyminen vaatii sähkömittareiden ostamisen verkkoyhtiöltä. (Mittareille on säädelty hinta, joka on n. 230 /kpl). Sähkökeskuksessa vaaditaan kytkentöihin muutokset. Kokonaiskustannusarvio noin 300-800 /asunto, mutta kustannus voi olla korkeampikin. FinSolar-hankkeessa ei olla vielä päästy näkemään takamittaroinnin totetuttamista taloyhtiökohteessa, vaikka se periaatteessa olisikin mahdollista nykyisen lainsäädännön puitteissa. Kun verkkoyhtiön mittarit poistuvat, ryhmä siirtyy yhteen käyttöpaikkaan, jolloin sekä sähkön siirron että sähkön myynnin kiinteät kuukausimaksut peritään ryhmältä vain yhden kerran. Toisaalta laskutus on hoidettava ryhmän toimesta ja mikäli se ostetaan palveluna, aiheutuu tästä kustannuksia. Takamittarointiin osallistuva osuuskunnan koostumus voi olla jatkossa muuttuva. Aurinkosähköinvestointi on pitkäaikainen, jolloin on perusteltua odottaa muutoksia vuosien varrella ja osuuskunnassa mukana oleva asunto voi myöhemmin esim. Omistajan vaihdoksen yhteydessä haluta irrota järjestelystä. Jokaisella asukkaalla onkin jo sähkömarkkinalain pohjalta oikeus erota osuuskunnasta ja tehdä halutessaan oma sähkösopimus. Sopimuksellisesti voidaan kuitenkin määrittää osuuskunnasta eroamisen kustannuksista siten, että ne tulevat eroavan osakkaan maksettaviksi. Vaikka mittarin voi ostaa määriteltyyn hintaan verkkoyhtiöltä, sen myyminen eroamistilanteessa takaisin yhtiölle tuskin onnistuu eikä siihen velvoiteta. Takamittarointimalli ei ole täysin uusi ja ainutlaatuinen. Sitä käytetään esimerkiksi siirtolapuutarhoissa sähkön osalta, eikä sähkömarkkinalain tuomat vapaudet sähkön kilpailuttamisesta koske siirtolapuutarhamökkejä.

Samantyyppistä mallia käytetään yleisesti myös kaasumittaroinnissa. Takamittarointimallin ongelma on sen joustamattomuus. Osuuskunnan perustaminen vaatii mittaroinnin suhteen investointeja ja kytkentätyö ei ole ilmaista. Myös osuuskunnasta eroamisen kustannukset voivat olla yksittäiselle osakkaalle korkeat. Takamittarointimallityyppisiä ratkaisuja on käytetty kauan sitten vuokra-asunnoissa, kuten VVO:lla. Tämä tapahtui aikaan, jolloin etäluettavia älymittareita ei ollut vielä käytössä ja VVO luopuikin järjestelystä. Nyt kun älymittarit on käytännössä asennettu kaikkiin käyttöpaikkoihin, olisi aika hyödyntää niiden tuomia mahdollisuuksia. Seuraavana esitelty virtuaalimittarointi olisikin konsepti, joka hyödyntäisi modernin teknologian tuomat mahdollisuudet ja toisi helposti käyttöönotettavan palvelun muotoon paketoidun ratkaisun yhteisölliseen paikalliseen aurinkosähkötuotantoon. Kuva 1. Takamittaroinnin kytkentä Virtuaalimittarointi Virtuaalimittarointimallissa taloyhtiön asukkaiden muodostama

ryhmä tuottaa yhdessä aurinkosähköä omaan käyttöönsä. Jos aurinkovoimala halutaan kytkeä paikallisesti taloyhtiössä siten, että se hyödyttää kaikkia käyttöpaikkoja, tulee aurinkovoimala kytkeä alla olevan kuvan mukaisesti. Voimala siis kytketään verkkoyhtiön johtoon, josta aurinkosähkö jyvitetään laskennallisesti osuuskuntaan osallistuville palveluntarjoajan toimesta. Tällöin osuuskunta tai ryhmä muodostetaan niin että se ei edellytä erillisiä mittareita tai johdotuksia asuntoihin. Myös ryhmästä irtautuminen on joustavaa ja ei aiheuta kustannuksia. Kuva 2. Virtuaalimittaroinnin kytkentä Virtuaalimittarointimallissa tuotettu aurinkosähkö on pakko kytkeä siten, että se kiertää asuntojen mittareihin verkkoyhtiön ja yleisen jakeluverkon puolelta. Tällaisessa tapauksessa nykyinen lainsäädäntö edellyttää että siirtomaksun ja siihen kuuluva sähköveron maksamista. Myös ALV-vero tulee maksettavaksi. Vaikka kyse on lähienergiasta ja pientuotannosta, virtuaalimittarointiin perustuvassa mallissa verottomuuden ja siirtomaksuttomuuden vaatimus ei täyty. Onkin perusteltua kysyä ovatko nykyiset säädökset tältä osin toimivia. FinSolarhankkeessa olemme tehneet työtä ymmärtääksemme olisiko virtuaalimittaamisen malli toteutettavissa Suomessa ja

löytyisikö tahtotilaa päivittää säännöksiä. Esittelimme nämä mallit sekä Energiateollisuus ry:lle että TEM:lle ja kävimme keskustelun säännösmuutoksista. Käytännössä säännökset pitäisi päivittää niin, että sähköntuotanto ja käyttö tietyn alueen sisällä (esim. tontti) ovat verottomia ja siirtomaksuttomia kytkennästä riippumatta. Virtuaalimittauksen näytännön toteutus olisi palvelu, joka perustuu älymittaroinnin tuomaan tuntikohtaiseen tietoon. Palvelukehitys voisi johtaa hiottuun tuotteeseen, jolla on myös vientipotentiaalia. On oletettavaa että aurinkoenergian pientuotannon syöttötariffi loppuu lähivuosina useissa maissa. Tällöin syntyy tarve miettiä kannattavuuden parantamista eri keinoin. Yksi tapa on pakallisen käytön lisääminen lähialueella, siten että sähkön siirtoa minimoidaan. Syöttötariffin olosuhteissa aurinkojärjestelmän tuottamalle ylijäämäsähkölle on varma ostaja hyvään hintaan. Tässä mielessä Suomi onkin ennen muita markkinoita tilanteessa, jossa on tarve kehittää ja edetä innovatiivisen yhteisöllisen paikallisenergiakonseptin kanssa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että takamittarointi on nykyisissä olosuhteissa toteutettavissa ja ehkä jopa hieman joustavampi ja halvempi toteuttaa kuin miltä ensimmäisissä selvityksissä näytti. Sen sijaan työsarkaa riittää, jotta lainsäädäntö mahdollistaisi virtuaalimittaroinnin. Taustoitusta taloyhtiökäyttöön tehdystä

investointilaskurista Miksi yksi laskuri lisää? Viime viikolla FinSolar-sivuille ilmestyi uusi laskuri. Vaikka laskureita aurinkoenergiaan liittyen oli jo olemassa, ei yksikään niistä ollut mielestäni riittävästi räätälöity taloyhtiöiden käyttöön aurinkosähkö ja -lämpö investointien kannattavuuden arviointia varten. Koska kannattavuus vaihtelee jonkin verran kohteesta toiseen, uusi laskuri antaa taloyhtiön hallitukselle tai isännöitsijälle mahdollisuuden suhteellisen tarkan tapauskohtaiseen laskelman tekemiseen jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa. En väitä, että investointilaskuri taloyhtiöille olisi täydellinen. Näen tästä eteenpäin kaksi kehityspolkua. Olisi hienoa, jos löytyisi taho, joka kehittäisi laskurin niin että se olisi näyttävämpi, hiotumpi, helppokäyttöisempi ja monipuolisempi kuin tämänhetkinen hieman kotikutoinen Google sheets -versio. Kun tämä tapahtuu, FinSolar-laskurin voi haudata. Toinen kehityspolku on tämän laskurin kehittäminen eteenpäin. Kaikki kritiikki, parannusehdotukset ja kommentit ovat tervetulleita. Erityisen arvokasta on palaute suoranaisista virheistä. Myös linkit hyviin laskuriesimerkkeihin, joista voi oppia, ovat arvokkaita. Mitä laskurilla lasketaan? Investointilaskurissa on erillinen osio sähkölle ja lämmölle. Aurinkosähkölaskuri tuottaa lähtötietojen (kiinteistösähkön kuukausittainen kulutus ja kuukausittainen PV-tuotantomäärä PVGIS-laskurista) ja järjestelmän koon (kwp) pohjalta

tiedot järjestelmän koosta (m2) ja investointikustannuksista. Käytettyjä oletuksia yksikköhinnasta ( /Wp) voi vapaasti muuttaa. Kannattavuuslaskelmassa korkokanta ja ostosähkön hinnan nousuprosentti vaikuttavat investoinnin kokonaistuottoon ja takaisinmaksuaikaan. Jos korkokannan säätää niin, että investoinnin kokonaistuotto on nolla, saadaan selville investoinnin sisäinen korkokanta. Laskuri näyttää myös takaisinmaksuajan. Kiinnostava tieto voi olla myös se, kuinka paljon vuotuisesta kulutuksesta voidaan kattaa investoinnilla tai paljonko tuotetusta energiasta talonyhtiö pystyy hyödyntämään. Jos järjestelmän mitoitus on suuri, osa energiasta joudutaan vääjäämättä myymään (sähkö) tai jättämään hyödyntämättä (lämpö). Aurinkolämpölaskuri toimii pääosin samoilla periaatteilla kuin aurinkosähkölaskuri. Lähtötietona käytetään kulutus- ja säteilytietojen lisäksi paneelien pinta-alaa, jonka pohjalta järjestelmän mitoitusta voidaan säätää. Laskurin perusoletuksia Laskurissa otetaan kantaa aurinkoinvestoinnin kannattavuuteen taloyhtiössä. Oletuksena on, että taloyhtiö kattaa kiinteistösähkön tai -lämmön kulutusta paikallisella tuotannolla. Laskuria ei siis ole tarkoitettu asuntojen käyttösähkön kannattavuuden arviointiin. Jotta investoinnin kannattavuutta voi arvioida, täytyy sitä verrata johonkin toiseen saatavilla olevaan energialähteeseen ja tarjoajaan. Mitä energiaa ja mihin hintaan? Sähkö on tavallaan standardituote, joka sisältää 230 volttista vaihtovirtaa joka vaihtaa suuntaa 50 kertaa sekunnissa. Samalla sähkö tuotteena on viime vuosina käynyt läpi yhä monimutkaistuvan merkityksenluonnin. Vaikka fysikaaliset suureet ovat pysyneet samana, saatetaan sähköä kategorisoida esimerkiksi alkuperän mukaan. Laskurissa pitäisi ottaa kantaa

siihen, että verrataan omenoita omeniin. Tehdäänkö tämä fysikaalisen kategorian tasolla (230 V, 50hz) vai yhdessä sovitun sosiaalisesti määritellyn kategorian mukaan, esim. vihreä sähkö, uusiutuva energia, tuulienergia, aurinkoenergia jne. Tässä laskurissa olen yksinkertaistanut laskelmaa siten, että ostosähköllä (vertailusähkön hinta) ja myyntisähköllä on sama hinta. Näin toimii esimerkiksi Mäntsälän sähkö, joka tarjoaa yhden korkeimmista myydylle sähkölle tarjottavista hinnoista. Mäntsälän sähkön hinnoitteluperiaatteen mukaan tuotetulle sähkölle tarjotaan sama hinta kuin mikä on myyntisopimuksen hinta. Laskurissa on kuitenkin mahdollista käyttää myös muuta hinnoittelua, mutta tällä hetkellä laskurissa ei siis ole mahdollista käyttää ostosähkölle ja omalle tuotannolle eri hintaa. Esim. ostosähkön hinnan voisi arvottaa ekosähkön mukaan, onhan taloyhtiön aurinkoenergia nimenomaan sitä, mutta todellisuudessa myyntiin menevästä sähköstä usein saa alemman SPOT-hinnan. Laskelmassa voi olla perusteltua käyttää SPOThintaa. Yhtiö voi ajatella, että sen velvollisuus on hankkia tavalla tai toisella markkinoiden halvinta sähköä, jolloin vertailukohta on siis markkinoiden halvin vaihtoehto. Aurinkolämmön laskurissa tulee käyttää vertailukohtana taloyhtiön nykyistä energialähdettä esim. kaukolämpöä, öljyä tai kaasua. Jotkin kaukolämpöyhtiöt käyttävät kausihinnoittelua. Alhaisemman kesähinnan voi syöttää kuukausitietoihin. Öljyn tai kaasun osalta tällaista ennustettavaa kausihintaa ei luonnollisesti ole olemassa. Kaukolämmön kausihinta on varsin uusi keksintö ja sen leviämistä laajalle on hankala ennustaa.

Laskurissa joudutaan myös ottamaan kantaa nykyisen energialähteen hintakehitykseen tulevaisuudessa. Sen sijaan välitön investointikustannus on tarkkaan tiedossa ja myös ylläpitokulut elinkaarella on mahdollista arvioida. Oma investointi on kuin energianoston futuurisopimus, jolla energian hinta tulevaisuudessa tehdään kiinteäksi ja voidaan tietää tarkasti. Yksi FinSolar-hankkeessa mukana oleva taloyhtiö kiteyttikin aurinkoenergiatuotannon motiivin oivallisesti teemaan irti maailmanmarkkinahinnoista. Taloyhtiön oma energiainvestointi irrottaa yhtiön tältä osin maailmanmarkkinahintamuutoksista, sekä nousevista että laskevista. Oman tuotannon hintaa kannattaakin arvioida miettimällä onko taso sellainen, jonka yhtiö on valmis maksamaan tapahtuipa maailmassa mitä muutoksia tahansa. Ostettavan energian hinta koostuu useista komponenteista: energian hinnasta (sähkö tai lämpö), siirtohinnasta ja veroista. Vero pitää sisällään energian hinnassa olevan arvonlisäveron ja siirtohinnan yhteydessä perittävän sähköveron. Myös kaukolämmössä peritään energiaveroa ja arvonlisäveroa. Laskurissa ostoenergian hintaan vaikuttavat komponentit on yhdistetty. Tämä on tehty siksi, että komponentit voivat liikkua eri suuntiin ja on helpompaa ennustaa tai arvata summalukua kuin yksittäisiä osakomponentteja. Laskurissa voi siis asettaa keskimääräisen vuosimuutoksen ostoenergian kokonaishinnalle (sisältää energian, verot ja sähkönsiirron). Jos itse alkaisin ennustamaan, uskoisin että verojen osuus tulee nousemaan, toisaalta energian hinta kesäaikaan tulee laskemaan. Ainakin Saksan esimerkki puoltaa sitä, että markkinahinta voi laskea hyvinkin alas, kun aurinkoenergiakapasiteetti nousee. Sen sijaan erilaisia poliittisia tukia on hankala arvioida, mutta

sellaisia voisi tulla esimerkiksi syöttötariffin muodossa, jotka tuskin tulevat koskemaan nyt tehtyjä investointeja. Nettomittarointi, olipa se tuntikohtainen tai pidemmän ajan yli menevä yhteenlasku, voisi koskeakin takautuvasti investointeja ja parantaa kannattavuutta. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että laskelmia ei kannata tehdä kovin suurella energian hinnan nousuprosentilla, vaikka takavuosina yksittäisen vuoden hintainflaatio olisikin ollut suuri. Jos energian kulutus lisääntyy maltillisesti ja tuotantokapasiteetti kasvaa, kysynnän ja tarjonnan laki ohjaa hintaa alaspäin. Jossain vaiheessa fossiilista kapasiteettia toivoisi poistettavan käytöstä. Kustannusten arviointi Investointikustannusten osalta laskurissa on kustannusehdotus, jota voidaan muuttaa. Aurinkosähkön osalta hyvä arvaus nykyisestä investointi hintatasosta on 1,8 /Wp (sis ALV). Tämä hinta sisältää myös asennuksen. Laskuri laskee automaattisesti ylläpitokulut kapasiteetin perusteella, Ylläpitokulut sisältävät paneelien pinnan puhdistuksen ja invertterin vaihdon kerran paneelien elinkaarella. Oletuksena on, että ylläpitoon liittyvät palvelut ostetaan ulkopuolelta. Aurinkolämmön osalta investointikustannus pitää sisällään aurinkokeräimet, tarvittavat lisätarvikkeet ja niiden asentamisen, mutta eivät vesivaraajaa. Tarkempaa tietoa siitä, mitä kustannuksiin sisältyy, löytyy täältä. Vesivaraajan tarve riippuu kohteesta. Joissakin tapauksissa vanha varaaja voidaan hyödyntää. Investointikustannukset voi tältä osin säätää mieleisekseen. FinSolarin näkemys kustannustasosta löytyy täältä. Samalta sivulta löytyy myös arviot ylläpitokustannuksista. Laskuri käyttää 8% tasoa ylläpidon osalta elinkaaren yli ts. käyttövuosina tulee investoinnin lisäksi maksettavaksi 8% verran muita kuluja. Hyötysuhteet

Peruslähtökohta hyötysuhteiden laskemisessa on kohdepaikan säteilymäärät. Tämän lisäksi merkitystä on sillä, mihin ilmansuuntaan katto ja paneelit ovat ja mikä on paneelien asennuskulma. Tarvittavat tiedot tulee syöttää käsin PVGISjärjestelmästä, josta löytyy aurinkosähkölle myös tarkat tuotantomäärät watteina. Aurinkolämmössä tuotantomäärä saadaan johdettua säteilystä. Vaikka itse aurinkolämpökeräinten hyötysuhteet ovat moninkertaisia aurinkosähköpaneeleihin verrattuna (jopa 90%, kun aurinkosähköpaneelissa saadaan hyödynnettyä alle 20%), systeemitasolla aurinkolämpöjärjestelmä toimii noin 40-50% hyötysuhteella. Tämä on otettu laskurissa huomioon. Mitä ei ole otettu huomioon Laskuri ei ole täydellinen. Lämmön osalta laskelmat ovat luotettavammat johtuen mahdollisuudesta halpaan energian lyhytaikaiseen varastointiin, jolla kulutus ja tuotanto saadaan täsmäämään varsin hyvin. Nykyisellään laskuriin syötetään kulutustiedot kuukausitasolla ja tätä tietoa tulee hyödyntää mitoituksen suunnittelussa. Laskuri olettaa, että vähintään 25% sähkön tuotannosta syötetään verkkoon myyntiin. Toisin sanoen, vaikka kuukausitasolla mitoitus olisi tehty niin, että molemmat ovat saman suuruisia, laskuri olettaa että 25% kuukauden sähkön kulutuksesta joudutaan ostamaan sähköyhtiöltä; samalla saman verran sähköä myydään verkkoon. Tällä hetkellä en pysty antamaan tarkkaa ohjeistusta siihen, miten kulutus ja tuotanto täsmäytyy aurinkosähkön käytössä kiinteistösähköksi. Tarkkaa tietoa yhdestä taloyhtiökohteeseen tehdystä simuloinnista löytyy Santeri Viljakaisen kandityöstä. Aurinkosähköpaneelien hyötysuhde heikkenee ajan kuluessa. Heikkeneminen on varsin hidasta. Nykyinen versio laskurista ei ota heikkenemistä huomioon.

Jouni Juntunen (etunimi.sukunimi@aalto.fi) Tutkijatohtori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu FinSolar Aurinkoenergiajärjestelmän hankintapolku: Taloyhtiöt Aurinkoenergia taloyhtiössä voi tarkoittaa sekä aurinkolämmön että sähkön tuotantoa. Yhtiö voi joko tuottaa sähköä omiin käyttösähkötarpeisiin ja/tai hyödyntää aurinkolämpöä käyttöveden ja/tai kiertoveden lämmitykseen. Suomalaisissa taloyhtiöissä asuntojen lämmityksestä vastaa yleensä yhtiö, ja näin ollen aurinkolämmön käyttäminen osana lämmitysratkaisua alentaa ostoenergian määrää. Suoraviivaisin tapa aurinkoenergiajärjestelmä hankintaan on toteuttaa investointi taloyhtiövetoisesti siten että taloyhtiö omistaa ja kontrolloi järjestelmää hyödyntää tuotannon kompensoimaan kiinteistösähkön ja -lämmön kulutusta. Hankintaprosessissa on syytä tarkastella energiaratkaisua kokonaisvaltaisesti, minkä pohjalta yhtiö päättää rakentaa joko aurinkosähköjärjestelmän, -lämpöjärjestelmän tai molemmat kiinteistön energiankulutusta kattamaan. Päätös investoinnista on helppo tehdä taloyhtiössä, jos yhtiön kulut pienenevät ja tätä kautta yhtiövastike välittömästi laskee. Tällöin investointi on myös perusteltavissa yhtiön kaikille osakkaille yhtiökokouksessa. Hyötyjä tulee myös energian hinnan vaihteluiden vähenemisestä. Hintavakaudellakin on arvonsa. Aurinkoenergian tuotannon tulevaisuuden kustannukset ei ole riippuvaisia energian markkinahintojen muutoksista.

Esimerkki aurinkoenergiajärjestelmän hankintapolkusta taloyhtiössä: Katso myös: Taloyhtiön asukkaat aurinkosähkön tuottajina