Kaarina ja Anssi Savonen Ryttylä 23.10.2014 Aarnikuja 2 12310 Ryttylä Suomen ev.lut. Kansanlähetys: Liittohallitus TYÖKAUSIRAPORTTI Savosten 1. työkausi Japanin työalueella 2.3.2010-3.7.2014 1. Yleistä Japani lähetyskenttänä Japani tunnetaan korkean kulttuurin ja teknologisen osaamisen maana. Saarivaltiona ja monista historiallisista syistä se eroaa monelta osin jopa muista Aasian maista. Japanissa ollaan tietoisia ja ylpeitä oman maan asemasta yhtenä maailman johtavista talousmahdeista. Japanin yhteiskunta on selkeästi järjestäytynyt ja hyvin toimiva. Luonnonolosuhteiltaan Japani ei ole helppo maa. Sen lisäksi että ihmiset joutuvat tuskailemaan pitkän ja kuuman kesän sekä pitkän ja kolean talven kanssa, Japanissa on paljon maanjäristysten ja hirmumyrskyjen kaltaisia luonnonmullistuksia. Vuonna 2011 maaliskuun 11. päivä tapahtui Koillis- Japanissa tavattoman voimakas maanjäristys, jota seurasi tuhoisa tsunami-aalto. Luonnononnettomuutta seurasi erittäin paha atomivoimalaonnettomuus Fukushimassa. Onnettomuuksien takia tuhannet menettivät henkensä ja kotinsa. Japani tuntui selviävän onnettomuuden välittömistä vaikeuksista ihmeen hyvin, mutta katastrofin kaikenlaiseen jälkihoitoon kuluu vielä pitkä aika. Japanin poliittinen elämä on vaikuttanut melko tuuliselta. Esimerkiksi pääministeri on vaihtunut useasti, joskin nykyinen pääministeri on pysynyt vallassa pitkän tuntuisesti, jo lähes kaksi vuotta. Suhteet naapurimaihin, esimerkiksi Kiinaan ja Pohjois-Koreaan ovat viileähköt, mikä johtuu mm. aluekiistoista. Japanin taloustilanne on vaihdellut viime vuosina kovasti. Jenin kurssi vahvistui pitkään ollen huippulukemissa keväällä 2012. Tuolloin yhdellä eurolla sai enää 95 jeniä. Sen jälkeen euro alkoi vahvistua suhteessa jeniin. Yhtenä syynä muutokseen oli Japanin valtiovallan pyrkimys edistää vientiä jeniä heikentämällä. Vuonna 2014 yhdellä eurolla on saanut jo noin 140 jeniä. Japanin perinteiset uskonnot ovat shintolaisuus ja buddhalaisuus, joiden edustajiksi valtaosa japanilaisista lasketaan. Nykyään Japanissa on myös paljon erilaisia uususkontoja. Kristinusko on vaikuttanut Japanissa jo vuosisatojen ajan, mutta suurten joukkojen uskontoa siitä ei ole tullut, 1
vaikka moni japanilainen tunnustaa kristinuskon kiinnostavaksi ja kirkko koetaan useimmiten luotettavana toimijana. Kansanlähetyksen toiminta Japanissa Japani on ollut Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen työalue aivan lähetysjärjestön syntyajoista lähtien eli yli 40 vuoden ajan. Työtä on tehty Länsi-Japanissa, alkuvaiheessa keskeisenä toimialueena oli Shikokun pääsaari. Shikokun seurakuntien vähitellen itsenäistyttyä, Kansanlähetyksen työn painopiste on siirtynyt Kansain alueen suuntaan. Tällä hetkellä Kansanlähetys toimii Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon työyhteydessä vastaten erityisesti Awajin, Etelä-Nishinomiyan ja HAT-Koben seurakuntien työstä. Shikokun työtäkin jatketaan edelleen. Lisäksi Kansanlähetys tukee Länsi-Japanin ev.lut kirkon kokonaistason työtä. Kansanlähetyksen työntekijämäärä Japanin työalueella tipahti työkautemme aikana huippulukemista (17 lähetystyöntekijää työalueella kesäkuussa 2010) kuuteen lähettiin (vuodet 2012-2014). Työntekijämäärän vähentyminen johtuu lähinnä eläkkeelle siirtymisistä sekä yllättävistä vastoinkäymisistä, jotka ovat estäneet työalalle palaamisen joidenkin lähettien kohdalla. Työtaakka on pyritty sopeuttamaan vähentyneiden resurssien mukaiseksi, mutta haasteet ovat joka tapauksessa olleet suuret suhteessa työntekijämäärään. 2. Kielikouluvaihe, maaliskuu 2010 - maaliskuu 2012 Elämää ja opiskelua Muutettuamme Japaniin maaliskuun alussa 2010 asuimme ensimmäisen kuukauden väliaikaisesti Jorma ja Lea Pihkalan asunnossa Aotanissa. Samanaikaisesti Pihkalat käyttivät lähellä olevaa Koben luterilaista Raamattukoulua majapaikkanaan. Huhtikuun alussa pääsimme siirtymään naapurustossa sijaitsevaan juuri remontoituun asuntoon. Työkauden alku oli japanilaiseen elämään ja kulttuuriin totuttautumista, arjen haltuunottoa. Kielikouluaika oli tarkoitettu paitsi kielen opiskelulle myös kulttuuriin ja japanilaiseen elämänmenoon tutustumiselle. Yritimmekin mahdollisimman paljon lähteä neljän seinän sisältä kokemaan ulkomaailman ihmeitä, liikenneruuhkia, ihmismassoja julkisissa kulkuneuvoissa sekä japanilaisen luonnon kauneutta. Alkuvaihe oli myös ostos- ja ruokakulttuuriin tutustumisen aikaa. Huhtikuun alkupuolella 2010 alkoi kielikoulu Koben Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen oppilaitoksella. Saatoimme tehdä muutaman kilometrin mittaiset koulumatkat kävellen tai bussilla. Anssi aloitti kielen opiskelun alkeistasolta. Kaarina sijoittui edistyneempään ryhmään, koska lähetyslapsena hallitsi jo melko hyvin kieltä. Alkuvaiheessa Kaarina opiskeli normaalin ryhmäopiskelun lisäksi yksityisopetuksessa kanji-kirjoitusmerkkejä. Kielikoulupäivän jälkeen meillä molemmilla oli vielä liuta kotitehtäviä työstettävänä. Kielen opiskelu oli mielestämme järjestetty oikein hyvin. Opetuksessa oli sopivassa suhteessa kielioppia, kuullun ymmärtämistä, keskusteluharjoituksia, kirjoitusmerkkien opiskelua sekä puheiden pitämistä. Opiskelussa käytettiin kristityn opettajan johdolla aikaa myös seurakuntatyössä tarvittavan kielitaidon saavuttamiseksi. 2
Kielikouluaikaa kesti 2012 maaliskuuhun asti. Anssi oli loppuun asti ryhmämuotoisen opetuksen piirissä, kun taas Kaarina kävi viimeisen puolen vuoden aikana vain yksityistunneilla keskittyen syyskuussa 2011 syntyneen Isabellan hoitoon. Japanin kielen kaltaisen vaikean kielen opiskeluun kaksi vuotta kielikoulussa on välttämätön aika. Eikä kielen opiskelu siihen jää, vaan monia asioita jää opittavaksi työn ohessa. Kielikouluikana motivaatiomme opiskella riitti hyvin, mutta ajoittain perheen tilanteista yms. johtuen elämä oli sen verran hektistä, että aikaa ja energiaa opiskelulle ei riittänyt niin paljon kuin olisimme toivoneet. Kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin tyytyväisiä ja kiitollisia kielikouluvaiheen annista. Nuorten Naisten Kristillisen yhdistyksen kielikouluun on säilyneet hyvät suhteet varsinaisen kielikouluvaiheen jälkeenkin. Anssi on käynyt noin kerran kuukaudessa yksityistunneilla. Noita tunteja pitänyt kristitty opettaja on säännöllisesti tarkastanut Anssin saarnoja. Olemme osallistuneet myös kielikoulun tilaisuuksiin, kun Kaarinaa on pyydetty esittämään pianokappaleita. Työ- ja seurakuntakuviot kielikouluaikana Kielikouluaikana kävimme maaliskuusta 2010-joulukuuhun 2011 joka sunnuntai Nishi-Akashin seurakunnan jumalanpalveluksissa. Seurakunta on iso ja jumalanpalveluksissa kävi noin 100 ihmistä. Osallistuimme lastemme kanssa yleensä myös ennen jumalanpalvelusta pidettyyn pyhäkouluun. Saimme pitää Nishi-Akashin kirkossa todistuspuheenvuorot ja Kaarina toimi useita kertoja jumalanpalveluksen kanttorina. Kaarina esitti myös pianokappaleita ja kielitaidon kehityttyä Anssi sai mahdollisuuden saarnata jumalanpalveluksessa. Nishi-Akashin seurakuntaan, seurakuntalaisiin ja pastori Hagisawan perheeseen jäi hyvä ja lämmin yhteys senkin jälkeen kun kielikoulun loppuvaiheessa siirryimme toisiin tehtäviin. Ystäviä Nishi- Akashin seurakunnasta vieraili säännöllisesti Aotanin kodissamme. Työkautemme jälkipuoliskolla kävimme muutamaan otteeseen Nishi-Akashin seurakunnassa saarnaamassa ja esiintymässä. Erityisen kiitollisia olemme siitä, että seurakunta on jatkanut rukousta meidän perheemme ja työmme hyväksi. Upeaa oli myös se, että he luovuttivat seurakunnan käyttämättömäksi jääneen pianon meidän perheen mukana HAT-Koben seurakunnan pioneerityön tarpeisiin. Kielikouluaikana kävimme Nishi-Akashin seurakunnan lisäksi tutustumassa myös joidenkin muiden seurakuntien jumalanpalveluksiin. Näitä olivat Länsi-Japanin ev.lut kirkon muut seurakunnat, vierailimme kerran myös eräässä toisen protestanttisen kirkkokunnan seurakunnassa. Kielikouluaikana Kaarina säesti muutaman jumalanpalveluksen HAT-Koben seurakunnassa sekä piti äitienpäiväkonsertin Etelä-Nishinomiyan kirkolla vuonna 2011. Lisäksi Kaarina kutsuttiin kanttoriksi muutamiin HAT-Koben työhön liittyviin hautajaistilaisuuksiin. Poikamme Mauno toimi sormuspoikana eräissä kristillisissä häissä syksyllä 2011. Anssi kävi kesällä 2010 pitämässä tulkatun luennon Koben Teologisessa seminaarissa. Aiheena oli suomalainen diakoniatyö. Kielikouluaikana osallistuimme työalan kokouksiin ja retriitteihin, joihin liittyen meillä oli järjestelyvastuitakin. Kielikoulukassaa Anssi hoiti tammikuusta 2011 alkaen sekä toimi keväästä 2011 alkaen koko työalan taloudenhoitajana sekä kriisivastaavana. Johtokunnan jäsenenä Anssi toimi kesästä 2011 alkaen. 3. Seurakuntatyön jakso, huhtikuu 2012 - heinäkuu 2014 3
Sijoittuminen kielikouluvaiheen jälkeen Tullessamme lähetyskentälle keväällä 2010 työalan suunnitelma meidän varallemme oli se, että palvelemme kielikoulun jälkeen jotakin tai joitakin yhteistyökirkon seurakuntia. Työala oli varautunut siihen, että esikoisemme Mauno aloittaa kansainvälisen koulun ensimmäisen työkautemme aikana. Koulun sijainnin takia meitä kaavailtiin työhön Kansain alueelle. Ilmaisimme kuitenkin varhaisessa vaiheessa halukkuuden työskennellä maaseudulla, mihin liittyi halu laittaa Mauno japanilaiseen kouluun. Niinpä työala otti suunnitelmaksi sijoittaa meidät Shikokulle Ananin seurakuntaan keväästä 2012 alkaen. Siellä meidän oli tarkoitus toimia yhdessä paikallisen pastorin kanssa. Kesällä 2011 ilmeni kuitenkin, että HAT-Koben seurakunnan työntekijätarpeen varalle tehdyt suunnitelmat eivät toteudu kaavailujen mukaan. Niinpä työala päätti sijoittaa meidät HAT-Koben työhön keväästä 2012 alkaen. Tätä suunnitelmaa silmälläpitäen Kaarina aloitti musiikkileikkikoulun pitämisen HAT-kobessa jo syksyllä 2011. Muuttuneet suunnitelmat merkitsivät myös sitä, että meidän ei tarvinnut muuttaa kielikouluvaiheen jälkeen vaan saatoimme jatkaa asumista Aotanissa, joka sijaitsee parin kilometrin päässä HAT-Kobesta. Aloimme käydä HAT-Koben kirkon jumalanpalveluksissa tammikuussa 2012 ja seurakunnan lähetystyöntekijöiksi meidät nimitettiin huhtikuusta 2012 alkaen. Seurakunnan vastuut siirtyivät vähitellen kokonaan meidän hoidettaviksemme, sillä HAT-Koben työtä tähän mennessä tehneet Pihkalat ja Ulla Pendolin siirtyivät ansaitulle kotimaanjaksolle kesäkuussa 2012. Anssi nimitettiin seurakunnan pastoriksi heinäkuusta 2012 alkaen, samalla jäimme ainoiksi Kansanlähetyksen läheteiksi HAT-Kobessa. Koimme mielekkäänä, että Pihkaloiden ja Pendolinin työ vaihdettiin meille saattaen. Työtehtävät oli helppo ottaa vastaan ja omaksua hetken aikaa työtovereiden rinnalla työskennellen. Kun seurakunnassa oli muutaman kuukauden ajan hetkellisesti enemmän työntekijöitä, pystyimme myös järjestämään normaalin toiminnan lisäksi kahdesti Open House tapahtuman, joka kokosi kirkolle mukavasti uusia ihmisiä. Yleistä HAT-Koben seurakunnasta Pioneerityö HAT-Kobessa aloitettiin syyskuussa 2008. HAT-Kobe on Koben miljoonakaupungissa meren äärellä sijaitseva asuinalue. Alue on täysin uudelleenrakennettu vuoden 1995 maanjäristyksen raunioille. Englannin kielestä lainattu lyhenne HAT merkitsee onnellista ja aktiivista kaupunkia. Alueella eli kirkon välittömässä asuu joitakin kymmeniä tuhansia ihmisiä, iso osa väestöstä on lapsiperheitä. Lisäksi HAT-Kobessa käy paljon ihmisiä työssä. HAT-Koben seurakunta on ainut kirkko koko asuinalueella. Seurakunnan toiminta alkoi ensin jumalanpalveluksina erillisissä tiloissa, mutta keväällä 2009 saatiin käyttöön kokonaan omassa käytössä olevat vuokratilat. Tilan viisivuotinen vuokrasopimus umpeutui keväällä 2014, jolloin sitä jatkettiin taas viidellä vuodella. HAT-Koben seurakunnassa ovat toimineet Pihkalat (2008-2012) ja Pendolin (2010 alkaen). Hukarit jatkoivat työtä HAT-Kobessa kesällä 2014 meidän siirtyessä kotimaanjaksolle. Kansainvälisyyslinjalaisten työpanosta on käytetty silloin kun sitä on ollut saatavilla. Kansanlähetyksen lähettien lisäksi työtä ovat tukeneet korealainen lähetyssaarnaaja Kang, joka tällä hetkellä opettaa kerran viikossa korean kielen ryhmässä. Erityisesti pyhäkoulutyössä ja jumalanpalveluksen juontotehtävissä vastuuta kantaa Yoshidan pariskunta. Myös 4
Raamattukoulussa ja Teologisessa seminaarissa opintoja tehnyt Eriko Kitasako on antanut voimavarojaan HAT-Koben työhön (kevät 2012 alkaen). Vuosien varrella työn taustavoimina on ollut myös useita Länsi-Japanin ev.lut. kirkon pappeja yhteistyöpastorin ominaisuudessa. HAT- Koben seurakunta hyväksyttiin keväällä 2012 Länsi-Japanin ev.lut. kirkon neljännen asteen seurakunnaksi. Selvennyksenä sanottakoon, että ensimmäisen asteen seurakunta on taloudellisesti ja toiminnallisesti itsenäinen, kun taas neljännen asteen seurakunta on lähes kaikessa ulkopuolisen tuen eli lähetysjärjestön tuen tarpeessa. Seurakunnassa on 11 jäsentä. Seurakunnan hallinto Pastorina Anssi johti seurakunnan työtä yhdessä seurakuntaneuvoston kanssa. HAT-Koben seurakunnan seurakuntaneuvoston kokouksiin osallistuu kolme vaaleilla valtuutettua seurakuntalaista sekä lähetystyöntekijät. Seurakuntaneuvosto kokoontui noin kerran kuukaudessa, asialistalla oli seurakunnan talouteen ja toimintaan liittyviä asioita. Seurakunnassa järjestettiin talvella vuosikokous ja kesällä vapaamuotoisempi puolivuotiskokous, joissa kaikki seurakunnan jäsenet olivat ääni- ja puhevaltaisia. Pastorin kannalta haasteellisin hallinnollinen tehtävä oli vuosikokousmateriaalin kokoaminen, mihin liittyi erilaisten selvitysten tekeminen yhteistyökirkon suuntaan. Jumalanpalveluselämä ja opetustyö HAT-Koben seurakunnassa järjestettiin jumalanpalvelus joka sunnuntai klo 10.45. Lisäksi järjestettiin uudenvuodenpäivän jumalanpalvelus sekä pyhäinpäivän jumalanpalvelus seurakunnan hautapaikalla. Ehtoollista vietettiin kuukauden viimeisenä sunnuntaina. Joissakin jumalanpalveluksissa toimitettiin pikkulasten, koululaisten sekä täysi-ikäisten siunaamisia. Välillä pidettiin konserttijumalanpalveluksia ja perhejumalanpalveluksia. Jumalanpalveluksiin osallistui tavallisesti 10-20 henkeä. Erityisjumalanpalveluksiin osallistui useita kymmeniä ihmisiä. Seurakunnassa pidettiin joka sunnuntai ennen jumalanpalvelusta, klo 9.15, toiminnallinen HATkids pyhäkoulu, jossa leikkien ja pelien jälkeen hiljennyttiin rukoukseen ja kuuntelemaan vahvaa raamattuopetusta. Pyhäkoulun päätteeksi opeteltiin raamatunlauseita pienissä ryhmissä. Muutaman kuukauden välein järjestettiin kymmeniä lapsia koonneita erityispyhäkouluja, joissa vetonauloina toimivat normaalia useammat leikit sekä hyvä syöminen. Kaksi kertaa vuodessa järjestettiin lisäksi lauantaitapahtuma, johon kutsuttiin koululaisia jakamalla heille kutsuja koulumatkan varrella. Näissä tapahtumissa kirkko täyttyi ääriään myöten. Pyhäkoulutoiminnassa mukana olevien lasten lukumäärä kasvoi koko työkautemme ajan. Lopulta jokaviikkoiseen peruspyhäkouluunkin osallistui aina 10-20 lasta. Päävastuu pyhäkoulutyöstä oli Yoshidan pariskunnalla, Anssi tuki heitä olemalla mukana suunnittelussa ja toteutuksessa. Seurakunnan raamattu-rukouspiiri kokoontui torstaisin. Osallistujamäärä on yleensä ollut vähäinen, mutta kävijäkunta on koostunut vaihtelevasti seurakunnan jäsenistä, toisten seurakuntien kristityistä sekä ei-kristityistä etsijöistä. Keväästä 2014 alkaen joka viikko on järjestetty myös toinen rukouspiiri, jossa toistaiseksi on käynyt vain piirin vetäjänä toimiva seurakunnan jäsen. HAT-Koben seurakunnassa on nähty tärkeänä raivata Raamatun opiskelulle ja rukoukselle erityistä tilaa. Tavoittaminen ja kutsuminen 5
HAT-Koben seurakunta on pioneerivaiheen seurakunta eli olennainen painopistealue on uusien ihmisten tavoittaminen seurakunnan yhteyteen ja Jumalan sanan äärelle. Tässä tehtävässä on palvellut katutasossa sijaitseva kirkkotila, jossa on kirjaimellisestikin matala kynnys. Lähetystyöntekijän ollessa kirkolla, monesti tulee kaiken ikäisiä ihmisiä kyselemään ja juttelemaan. Arkiviikon toimintamuotoja ja lasten toimintaa ajatellen kirkkotila on sopivan arkinen, jumalanpalvelustilaksi ehkä liiankin arkinen. Kirkkomaisuutta on haluttu lisätä mm. hankkimalla valoristi kirkon etuseinään. Ihmisten tavoittamisessa on käytetty perinteistä mainosten jakamista. Kirkon välittömässä läheisyydessä oleviin 7000 talouteen on jaettu paperimainokset joitakin kertoja vuodessa. Mainoksilla on ollut paitsi tilaisuuksiin kutsuva merkitys, myös kirkon olemassaolon tuominen alueen ihmisten tietoisuuteen. Kahdesti vuodessa on Anssi ja seurakuntalaiset jakaneet kadulla mainoksia koulusta kotiin palaaville alakoululaisille. Tällä toiminnalla on tavoitettu kymmeniä lapsia mukaan pyhäkoulutyöhön. Mainostamis- ja tiedottamisvälineenä internetistä on tullut hyvin merkittävä. Toimintapiireissä käyvistä ihmisistä valtaosa on löytänyt seurakunnan esimerkiksi suomen kielen opiskeluun liittyvillä google-hauilla. Netin kautta seurakunnan ovat löytäneet myös seurakunnan luontaisen vaikutuspiirin ulkopuolella olevat, jopa tunnin matkan päässä asuvat ihmiset. Seurakunnan eräänä tavoitteena on jatkuvasti tehostaa internetin käyttöä tavoittavassa työssä. Seurakuntalaisia on rohkaistu tuomaan ystäviään ja sukulaisiaan kirkolle. Jossakin määrin tässä on onnistuttu, vaikka tämän tyyppinen toiminta ei ole vaikuttanut olevan kovin luontaista kenellekään seurakuntalaiselle. Parhaiten ystävyysevankeliointi on tavoittanut väkeä kirkolle lähetystyöntekijöiden kontaktien muodossa. Ystävämme ja tuttavamme seurakuntatyön ulkopuolisista elämänpiireistä kuten leikkikoulusta, koulusta ja kielikoulusta ovat ottaneet osaa seurakunnan tilaisuuksiin. Toimintapiirit HAT-Koben seurakunnassa on järjestetty useita säännöllisiä arkiviikon toimintapiirejä joiden tarkoituksena on helpottaa japanilaisen tuloa kirkolle. Näiden toimintojen kautta on saatu kontakteja lukuisiin japanilaisiin, ja heille on voitu julistaa evankeliumia. Jokaisessa kirkon toimintapiirissä on pidetty raamattuopetus. Musiikkileikkikoulu Kaarina piti 2011-2013 alle kouluikäisille lapsille ja näiden vanhemmille suunnattua englanninkielistä musiikkileikkikoulua perjantaina iltapäivisin. Pitkään musiikkileikkikoulun kokoontumiset olivat joka viikko, vuonna 2013 joka toinen viikko. Toimintaan osallistui paljon HAT- Koben alueen perheitä, parhaimmillaan 25 lasta ja 20 äitiä. Musiikkileikkikoulun perheitä saatiin hyvin osallistumaan myös perhejumalanpalveluksiin ja joulutilaisuuksiin, joissa lapset esiintyivät. Alakoululaisten englannin ryhmä Kaarina opetti alakoululaisille englantia perjantaisin illansuussa keväästä 2012 kesään 2013 asti. Aluksi opetus oli jokaviikkoista, vuonna 2013 toimintaa harvennettiin siten, että kokoontumiset olivat kahdesti kuussa. Osallistujamäärä lisääntyi alkuvaiheen noin viidestä lapsesta yli 6
kymmeneen englannin oppilaaseen. Englannin ryhmään tulleita lapsia saatiin mukaan myös pyhäkoulutoimintaan. Piano-opetus Kaarina opetti kirkolla pianonsoittoa viikoittain vuonna 2013. Toimintaan osallistui yhteensä yhdeksän 6-8-vuotiasta lasta, joiden mukana oli aina vanhempi saattamassa. Kaarina opetti yksityistunnin aluksi lapsille ja näiden vanhemmille Raamattua, jonka jälkeen pidettiin pianoopetus. Jokaisen piano-oppilaan yksityistunnin kesto oli yhteensä 45 minuuttia. Vuoden lopussa piano-oppilaat pitivät kirkolla soittonäytöksen, joka oli yhdistetty Kaarinan pianokonserttiin. Soittonäytökseen saapui lasten esityksiä katsomaan monet sukulaiset ja ystävät, yhteensä 60 henkeä. Korean kielipiiri Korealainen lähetyssaarnaaja Kang piti kirkolla korean kielipiiriä. Alkuvuoteen 2013 asti korean piirejä oli kaksi, tämän jälkeen yksi. Korean piirit ovat koonneet kirkolle viikoittain 5-15 opiskelijaa. Anssi piti korean kielen opiskelijoihin yhteyttä olemalla toisinaan kirkolla piirin aikaan. Satunnaisesti Anssi piti myös raamattuopetuksen, josta pääsääntöisesti vastasi lähetyssaarnaaja Kang. Englannin kielipiiri Kaarina toimi aikuisten englannin ryhmän opettajana keväästä 2012 vuoden 2013 loppuun saakka. Alkuvaiheessa ryhmä kokoontui joka viikko, sitten toimintaa harvennettiin joka toiseen viikkoon. Anssi tuli usein pitämään englannin ryhmän raamattuopetuksen. Koska englannin opetus järjestettiin päiväaikaan, opiskelijat olivat lähinnä eläkeläisiä ja kotiäitejä. Ryhmäkoko vaihteli kovasti, mutta yleensä opiskelemassa oli noin viisi henkeä. Suomen kielipiiri Perjantai-iltaisin kirkolla kokoontui yhtä aikaa kaksi suomen kielen ryhmää, alkeisryhmä ja edistyneempien ryhmä. Anssi toimi kesästä 2012-2013 asti edistyneempien ryhmän opettajana ja sen jälkeen 2013-2014 alkeisryhmän opettajana. Anssi piti joka viikko raamattuopetuksen kaikille suomen kielen opiskelijoille. Suomen kielen opiskelijoista valtaosa oli nuoria aikuisia ja sinkkuja. Alkuvaiheessa suomen kielen opiskelijoita oli yhteensä seitsemän henkeä, mutta lisääntyneiden yhteydenottojen takia käynnistetty uusi alkeisryhmä kasvatti suomi-toiminnan piirissä mukana olevien määrän noin 15 henkeen. Ruokapiiri Kirkolla kokoontui kerran kuussa tiistaina aamupäivällä ruokapiiri. Ruokapiirissä opiskeltiin lähinnä pohjoismaisten ruokien valmistusta Kaarinan johdolla. Välillä leivonnaisten valmistusta kävi opettamassa Itamin seurakunnan jäsen Saburou Ikeda. Keväästä 2014 HAT-Koben seurakunnan jäsen Toshiko Imanaka alkoi opettaa korealaisten ruokalajien valmistusta. Anssi piti ruokapiirien raamattuopetukset. Ruokapiirin ydinporukka, noin 5 henkeä on ollut toiminnassa mukana noin viisi vuotta. Ruokapiiriin saatiin lisääntyvässä määrin mukaan myös suomen kielen opiskelijoita sekä musiikkileikkikoululaisten äitejä. Muu toiminta 7
Seurakunnassa järjestettiin useita erityistilaisuuksia, konserttijumalanpalveluksia ja erilaisia muita musiikkitilaisuuksia. Musiikkipainotteisen joulujumalanpalveluksen lisäksi jouluna pidettiin myös kynttiläjumalanpalvelukset, joihin osallistui jopa sata ihmistä. Kynttiläjumalanpalvelukseen osallistuvat olivat lähinnä viikkotoimintojen väkeä perheineen. Seurakunnassa on toiminut HAT-Gospel-kuoro, jonka vetäjänä Kaarina on satunnaisesti toiminut. Nuorten ilta järjestettiin muutamia kertoja vuodesta 2013 alkaen, osallistujina on ollut varhaisnuoria. Anssi järjesti kirkolla avioliitto-opetusta erään seurakuntalaisen pojantyttärelle ja tämän sulhaselle syksyllä 2012. Anssi toimitti tämän nuoren parin häät Osakassa eräässä vihkikappelissa joulun alla 2012. Eräs toisen seurakunnan kristitty pyysi Anssia toimittamaan vuosia sitten kuolleen miehensä muistojuhlan, johon osallistui hänen sukulaisiaan. Tämä tilaisuus järjestettiin HAT-Koben kirkolla toukokuussa 2014. Vaikka HAT-Koben seurakunnan toiminta on painottunut ryhmämuotoiseen työhön, on mahdollisuuksien mukaan pyritty kulkemaan yksittäisten ihmisten rinnalla. Seurakuntalaisten ja toimintapiireissä käyvien kanssa on avautunut mahdollisuuksia sielunhoidollisiin keskusteluihin. Vaikeissa elämäntilanteissa olevien luokse on tehty kotikäyntejä. Kaikille seurakunnan toiminnassa oleville on pidetty esillä mahdollisuutta osallistua myös muihin Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon toimintoihin, esimerkiksi tapahtumiin ja lasten leireille. Pienessä seurakunnassa lähetystyöntekijät saavat maistaa seurakuntatyön kaikkia osa-alueita. Kirkon viikkosiivous ja muut vuokrakiinteistön hoitoon liittyvät tehtävät tulivat tutuiksi. Koimme haastavana sen, että pienen tilan tuli mahdollisimman vähillä välineillä mukautua mahdollisimman moneksi. Varastoimistiloja ei juuri ollut, joten jouduimme jatkuvasti kuljettamaan monia työvälineitä mukanamme. Varsinaista työhuonetta meillä ei myöskään kirkolla ollut, mikä myös haittasi työntekoa. Koska myös oma asuntomme kävi varsin pieneksi perheen kasvaessa, koimme haastavana keskittymisen työn suunnitteluun ja paperitöihin. 4. Muuta Yhteistyökuvioita Koska asuimme aivan kirkon keskustoimiston läheisyydessä Aotanissa, osallistuimme useisiin Länsi-Japanin ev.lut kirkon tilaisuuksiin. Kaarinaa pyydettiin välillä musiikkitehtäviin erilaisissa yhteistyökirkon tilaisuuksissa. Teimme yhteistyötä mm. saarnavaihdon muodossa muiden seurakuntien kanssa. Anssi toimi yhteistyökirkon kokonaistason työssä mm. osallistumalla kirkon kokouksiin ja toimimalla nuoriso- ja evankelioimistyön suunnittelutyöryhmässä. Lisäksi Anssi oli mukana Koben ja Osakan alueen seurakuntien yhteistyössä. Kesällä 2011 Anssi pääsi yhteistyökirkon kontakteilla pariksi päiväksi avustustyöhön tsunamin runtelemalle alueelle Koillis- Japaniin. Työalueen hallinto Kielikouluajan jälkeen Anssi vastasi työalan pääkassan hoidosta ja kriisivastaavan tehtävistä. Anssi toimi myös johtokunnan jäsenenä sekä osan ajasta johtokunnan sihteerinä. Kaarina toimi osan ajasta kansainvälisyyslinjan vastuuhenkilönä. Lähettiperheen elämiseen liittyvien asioiden hoito, 8
asumisen ylläpito, kouluasiat, terveydenhoito, vakuutukset yms. kuormittavat yllättävän paljon lisäten hallinnollisen työn määrää. Osallistuimme koko perheenä pari kertaa vuodessa järjestettyihin työalan kokouksiin ja retriitteihin. Kotoa käsin tehty työ Japanin lähetys ei rajoitu vain seurakuntiin, joissa toimimme, vaan lähetystyöntekijä on Kristuksen lähettiläs kaikkialla missä elää ja liikkuu. Koimme paljon hyviä keskusteluhetkiä esimerkiksi leikkipuistoissa. Kaarina ystävystyi monien Simeonin leikkikoulukavereiden ja Maunon koulukavereiden äitien kanssa saaden jakaa heidän ilojaan ja surujaan. Monia japanilaisia vieraili kodissamme, saimme kertoa heille Jeesuksesta ja pitää raamattuopetuksia. Lasten elämää Perheemme esikoinen Mauno (s.2005) oli Japaniin saapuessamme neljävuotias ja Suomeen kotimaanjaksolle palatessamme yhdeksänvuotias. Mauno oli alussa kotihoidossa, sitten yhden vuoden japaninkielisessä leikkikoulussa ja lopuksi yli kaksi vuotta japaninkielisessä alakoulussa. Monista muutoksista huolimatta Mauno sopeutui erilaisiin tilanteisiin mukavasti pärjäten koulussa hyvin. Syksystä 2012 alkaen Mauno opiskeli kerran viikossa Suomi-koulussa, jossa lukemiselle ja kirjoittamiselle asetetut tavoitteet täyttyivät hienosti. Simeon (s.2008) oli Japaniin mennessä yksivuotias ja kotimaahan palatessa kuusivuotias. Simeon oli ensimmäiset puolitoista vuotta kotihoidossa, sen jälkeen kolmen vuoden ajan japaninkielisessä leikkikoulussa. Syksyllä 2012 Simeon sai pahan astmakohtauksen, jota hoidettiin lääkityksellä reilun vuoden ajan. Tällä hetkellä Simeon on täysin parantunut astmasta. Isabella syntyi Koben Palmoren sairaalassa syyskuussa 2011. Isabella oli kotihoidossa vuoden 2013 loppuun asti. Vuoden 2014 alusta hän meni japaninkieliseen leikkikouluun, mikä sujui heti hienosti. Koben Palmoren sairaalassa syntyi myös kuopuksemme Natanael helmikuussa 2014. Kuukauden iässä Natanael joutui epämääräisten hengityskatkosten takia tehohoitoon, onneksi hän parani puolessatoista viikossa täysin. Koemme työnantajan ja lähetysystävien tukeneen meitä tässä kriisissä parhaalla mahdollisella tavalla. Arjen haasteet Kielikouluaikana kotiimme oli järjestetty Kansanlähetysopiston kansainvälisyyslinjan kautta lastenhoitajaksi Iida ja Eero Halme sekä Mirva Kokko. Kielikoulun jälkeisestä lasten päivähoidosta eli leikkikoulusta maksoimme kustannukset itse. Tosin leikkikoulun viimeinen vuosi, esikouluvaihe, oli osittain lähetyksen kustantama. Alakoulumaksut lähetys kustansi kokonaan. Vaikka isommat lapset kävivätkin koulua ja leikkikoulua, lastenhoitotehtäviä riittää myös kotona, sillä kaikki lapset olivat kotona viimeistään klo 15 alkaen. Koska erityisesti iltaisin HAT-Koben kirkolla oli paljon toimintaa (esim. raamattupiiri, suomipiiri, musiikkileikkikoulu, alakoululaisten englanti ja piano-opetus), tarkoitti tämä sitä, että hyvin monena iltana toinen vanhemmista vastasi yksin kodin ja lastenhoidosta. Työnteon ja perhe-elämän sovittaminen yhteen oli välillä vaikeaa. Kiireisten viikkojen jälkeen pyrimme pitämään lauantait perheen rentoina vapaapäivinä, mutta usein niihinkin tuli välttämättömiä tapaamisia ja menoja. Sunnuntait olivat lasten kannalta pitkiä, 9
sillä aamu HAT-Koben kirkolla alkoi aikaisella pyhäkoululla, jonka jälkeen oli jumalanpalvelus, kirkkokahvit sekä usein jokin ylimääräinen kokous. Maanantain pyrimme pitämään aikuisten vapaapäivänä, jolloin oli myös mahdollista hoitaa monia arkiaskareita. Toisinaan maanantaisinkin oli pakko tehdä suunnittelu ja valmistelutyötä, eli ensimmäisellä työkaudella kahden vapaapäivän viikkoihanne ei täysin toteutunut. Työkauden keidasvaiheita olivat rentouttavat kesälomat Nojirissa Naganon läänissä. Suomalaisena Kansain alueella Japanissa työskentelevien lähetystyöntekijöiden kannalta on merkittävää se, että kaikki lähetit työskentelevät melko lähellä toisiaan. Työhön liittyvien tapaamisten lisäksi oli mukavaa pitää muutenkin yhteyttä näihin läheisiin ihmisiin. Lähettilasten synttäreitä juhlittiin monta kertaa vuodessa monessa eri paikassa. Tutustuimme myös muihin Kansain alueella eläviin suomalaisiin mm. suomalaisten aamukahveilla sekä joulu- ja pääsiäiskirkoissa. Arviointia ja tulevaisuudennäkymiä Jumalan armosta ensimmäinen työkautemme Japanin työalueella sujui paremmin kuin olimme osanneet kuvitella. Perheemme sopeutui hienosti isoihinkin elämänmuutoksiin. Pidämme suurena siunauksena sitä, että saimme työskennellä heti kielikouluvaiheen päätyttyä HAT-Koben kaltaisen pioneerivaiheen seurakunnan vastuutehtävissä. Koemme erityisen mielekkäänä uusia ihmisiä kalastavan ja etsivän työn. Olemme hyvin kiitollisia siitä, että Kaarina sai tehdä paljon musiikki- ja kasvatustyötä sekä siitä, että Anssi sai pitää paljon saarnoja ja raamattuopetuksia. Työn ja elämän moninaisuuden keskellä lähetystyöntekijä kohtaa oman rajallisuutensa joka päivä. Riemuksemme Kristus ei uskonut lähetystyötä täydellisille vaan erehtyville ja virheellisille ihmisille. Tästä lähtökohdasta käsin mekin olemme halunneet palvella Herraamme iloisin ja nöyrin mielin. Kotimaanjaksomme 2014-2015 on käynnistynyt hyvin. Olemme saaneet täälläkin tavata vierailemaan tulleita japanilaisia ystäviämme. Jos Herra suo ja elämme, palaamme Japanin työalueelle kesäkuussa 2015. Maunon on tarkoitus aloittaa kansainvälisen koulun, Canadien Akademyn, neljännellä luokalla, jolloin kuvioihin tulee uutena opetuskielenä englanti. Simeonin on määrä aloittaa samassa koulussa ensimmäinen luokka. Isabellan sijoittanemme japaninkieliseen leikkikouluun. Natanaelia hoidamme alkuvaiheessa kotona työn ohessa. Japanin työalueen suunnitelmissa on sijoittaa perheemme vuosiksi 2015-2018 HAT-Koben seurakuntaan. Jos tämä toteutuu, iloitsemme suuresti mahdollisuudesta jatkaa työtä tutuksi käyneessä seurakunnassa. Joka tapauksessa meillä on yleinen lähetyskutsumus eli teemme mielellämme työtä siellä minne Jumala näkee parhaaksi meidät johdattaa. HAT-Koben työssä haasteita riittää laidasta laitaan ja rukouksemme on edelleenkin se, että voisimme olla aina oikealla paikalla oikeaan aikaan. Yhtenä suurimmista tarpeista näemme tavoittavan työn lisäksi sen, että voisimme kulkea niiden monien ihmisten rinnalla, joihin on jo saatu kontakti ja yhteys. Haluaisimme olla tukemassa heidän ja Jumalan välisen suhteen muodostumista, mikä Japanissa usein on pitkällinen prosessi. 5. Kiitos 10
Kiitämme rukouksin ja taloudellisesti työhön osallistuneita Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntia, kansanlähetyspiirejä, sekä yksittäisiä lähettäjiämme. Kiitämme kärsivällisyydestänne Japanin lähetyksen asialla. Kiitämme Suomen Evankelisluterilaista Kansanlähetystä erinomaisesti järjestetystä työkaudesta ja luottamuksesta, jota olemme työnantajan puolelta saaneet kokea. Kiitämme Länsi-Japanin ev.lut. kirkkoa ja lähettitovereita hyvästä työyhteydestä. Kiitämme ja ylistämme Herraamme Jeesusta Kristusta, joka on kaikessa ensimmäinen ja viimeinen, ja jonka varassa kaikki on. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. (2.Piet. 3:18) Ryttylässä 23.10.2014 Kaarina Savonen Anssi Savonen Jakelu Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys: Kotimaisen ja ulkomaisen työn osasto, Japanin työalueen lähetit; Nimikkoseurakunnat: Akaa, Hirvensalmi, Hämeenkosken kappeliseurakunta, Kuhmoinen, Salpausselkä ja Äänekoski sekä Jyväskylän seurakunnan Huhtasuon ja Palokan alueseurakunnat; Kansanlähetyksen piirit: Etelä-Savo, Häme, Keski-Suomi ja Päijät-Häme 11