YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto) 21 päivänä toukokuuta 1996 Asia T-148/95 W vastaan Euroopan yhteisöjen komissio Henkilöstö - Pysyvä osittainen työkyvyttömyys - Kirurgiset toimenpiteet Täydellinen teksti ranskankielellä 11-645 Aihe: Kanne, jolla vaaditaan yhtäältä kumottavaksi komission 25.10.1994 tekemä päätös, jolla kantajan pysyvä osittainen työkyvyttömyys vahvistettiin 0 prosentiksi siihen asti kun hakija suostuu kirurgisiin hoitotoimenpiteisiin, ja toisaalta komission velvoittamista suorittamaan kantajan lääkärinpalkkiot sekä yhden ecun symbolinen vahingonkorvaus kantajan kärsimästä aineettomasta vahingosta. Lopputulos: Hylkääminen. I-A - 225
LYHENNELMÄ - ASIA T-148/95 Tuomion lyhennelmä Kantaja, komission ura-alueen B 2 virkamies, on joutunut 10.8.1992 liikennetapaturman uhriksi ja siitä lähtien hän on tuntenut kipua oikeassa nivustaipeessa. Komission nimeämä lääkäri katsoi 19.2.1987 suoritetun lääketieteellisen tutkimuksen perusteella, ettei hän voinut lausua kantajan mahdollisen pysyvän osittaisen työkyvyttömyyden asteesta ennen kuin tämä suostuu kirurgisiin toimenpiteisiin, joilla vamma voitaisiin hoitaa. Lääketieteellinen lautakunta kutsuttiin koolle 14.8.1991. Lääketieteellinen lautakunta tuli 15.11.1991 antamassaan muistiossa seuraavaan lopputulokseen: "Kliinisessä tutkimuksessa on havaittu epäsuora oikeanpuoleinen nivustyrä. Vasemmanpuoleisen inguinaaliaukon (nivusaukko) tutkimuksesta selviää, että molemmat inguinaalikanavan (nivuskanava) seinämät ovat rakenteellisesti heikentyneet. Oikeanpuolinen vamma on altis pulmonaarihypertensiolle. Vamma on halkaisijaltaan noin 3 cm. Tällä hetkellä kantaja ei halua joutua leikkaukseen henkilökohtaisten syiden vuoksi eikä hän pysty määrittelemään ajankohtaa, jolloin leikkaus olisi mahdollinen. Kantaja ei kuitenkaan vastusta myöhempiä kirurgisia hoitotoimenpiteitä, sitten kun syitä, joiden vuoksi hän ei tällä hetkellä voi suostua leikkaukseen, ei enää ole olemassa. I-A - 226
W v. KOMISSIO Tämän hetkinen tilanne johtuu sekä tapaturmasta että ilmeisesti myös perinnöllisistä tekijöistä, sillä sama heikentymä löytyy myös vasemmanpuoleisesta seinämästä, vaikkei siinä olekaan tyrää. Näin ollen edellä mainittujen huomioiden perusteella on katsottava, että W:n työkyvyttömyyden aste on 4 prosenttia. Kirurgisen toimenpiteen avulla, mikäli erityisiä komplikaatioita ei ilmene, työkyvyttömyysaste voitaisiin alentaa 0 prosentiksi. Ellei leikkausta suoriteta, tyrävyötä on pidettävä edelleen." Lääketieteellinen lautakunta toteaa 22.6.1993 antamassaan täydentävässä muistiossa seuraavaa: "Nivustyrän kirurgisessa hoidossa leikkaustoimenpiteillä voi olla vain aivan vähäisiä riskejä. Kyseessä on siis nimenomaan vähäinen, mutta ei kuitenkaan olematon riski, mikä sinänsä on ominaista kaikille kirurgisille toimenpiteille. Nykyisten tilastojen mukaan 98 prosenttia leikkausista onnistuu täysin ja on potilaan tilan kannalta edullisia. Toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvan liiallisen kivun osalta on todettava, että kehittyneiden nykyaikaisten kivunlievityksen hoitomenetelmien avulla kipu saadaan pidettyä erittäin siedettävänä." Nimittävä viranomainen antoi 25.10.1994 kantajalle tiedoksi päätöksen, jolla se vahvisti lääketieteellisen lautakunnan antaman ylimääräisen lausunnon perusteella pysyvän osittaisen työkyvyttömyyden asteeksi 0 prosenttia ja velvoitti kantajan Euroopan yhteisöjen virkamiesten tapaturmien ja ammattitautien varalta olevaa vakuutusta koskevien sääntöjen (EYTAV) 23 artiklan 2 kohdan kolmannen I-A - 227
LYHENNELMÄ - ASIA T-148/95 alakohdan mukaisesti vastaamaan itse nimeämänsä lääkärin palkkioista ja muista kustannuksista sekä puolet kolmannen nimetyn lääkärin palkkioista ja muista kustannuksista. Kantajaa edustava lääkäri teki 7.11.1994 muistutuksen 25.10.1994 tehdystä komission päätöksestä esittäen seuraavaa: "* Voidaan osoittaa, että W:n pysyvä osittainen työkyvyttömyysaste on tällä hetkellä 4 prosenttia. * Ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi: a) leikkaukseen ei ryhdytä tässä vaiheessa, ja koska tilanne on vakiintunut, kantajan työkyvyttömyysasteeksi on vahvistettava 4 prosenttia; b) leikkaus suoritetaan ja komissio velvoitetaan korvaamaan siitä aiheutuvat kustannukset. Vähintään kuuden kuukauden kuluttua tilanne on arvioitava uudelleen: 1) parantuminen; 2) työkyvyttömyys jatkuu ja sen aste on arvioitava uudelleen. * Tapaturman uhria ei missään tapauksessa voida pakottaa suostumaan hoitotoimenpiteisiin, sillä kyseessä on leikkaus. * On mahdotonta yhtyä kantaan, jonka mukaan kantaja on katsottava terveeksi (työkyvyttömyysaste 0 prosenttia), jos hän ei suostu leikkaukseen. " Komissio saattoi asian uudelleen lääketieteellisen lautakunnan käsiteltäväksi 30.3.1995 päivätyllä kirjeellä. Lautakunta kokoontui 23.6.1995 ja antoi samana päivänä lausunnon, jossa se totesi, että nivustyrästä aiheutuva 4 prosentin työkyvyttömyys on vain väliaikainen. Kantajaa edustava lääkäri ei ollut allekirjoituksellaan vahvistanut muistiota. I-A - 228
W v KOMISSIO Vaatimus 25.10.1994 tehdyn komission päätöksen kumoamiseksi ilmeinen arviointivirhe kanneperusteena Henkilöstösääntöjen 73 artiklan 2 kohdan c alakohdassa pysyvästä osittaisesta työkyvyttömyydestä kärsivälle virkamiehelle myönnetään korvaus, joka lasketaan EYTAV:ssa vahvistetun asteikon mukaan. Korvaus on luonteeltaan sosiaalietuus ja se on katsottava kiinteämääräiseksi rahalliseksi saamiseksi, joka määräytyy tapaturman pysyvien vaikutusten perusteella (35 kohta). Viittaukset: asia 156/80. Morbelliv. komissio, yhteisöjen tuomioistuin 21.5.1981 (Kok. 1981. s. 1357, 34 kohta); asia T-8/90. Colmant v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 28.2.1992 (Kok. 1992, s. 11-469, 28 ja 29 kohta). EYTAV:n 20 artiklassa säädetään, ettei työkyvyttömyysastetta voida vahvistaa ennen kuin virkamiehelle aiheutuneet vammat ovat osoittautuneet pysyviksi. Tästä seuraa, ettei henkilöstösääntöjen 73 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen oikeus korvauksen saamiseen synny ennen virkamiehelle aiheutuneiden vammojen osoittautumista pysyviksi. Vammautumisen pysyvyys on tapaturman uhrin tila, jossa ruumiilliset vammat ovat jääneet sillä tavoin pysyviksi, ettei niiden voida enää olettaa parantuvan tai lieventyvän eikä periaatteessa ole suositeltavia hoitotoimenpiteitä niiden parantamiseksi, vaan vain niiden pahentumisen ehkäisemiseksi (36 kohta). Vaikka vammojen pysyvyyden käsitteellä onkin oikeusvaikutuksia siksi, että se on henkilöstösääntöjen 73 artiklan mukaisen vahingonkorvauksen saamisen edellytyksenä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että tapauskohtaisesti suoritettu ruumiillisen vamman lopullisuuden arviointi vammautumisen etenemisen seuraamiseksi ja mahdollisesti vamman parantavan tai sitä lieventävän hoitotoimenpiteen hahmottamiseksi taikka valitun hoitotoimenpiteen I-A - 229
LYHENNELMÄ - ASIA T-148/95 soveltuvuuden arvioimiseksi on puhtaasti lääketieteellinen eikä kuulu yhteisöjen tuomioistuinten tutkintavaltaan (37 kohta). Yhteisöjen tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimielimen on noudatettava lääketieteellisen lautakunnan lääketieteellisiä lausuntoja ja arvioitava vain näiden lausuntojen oikeudelliset vaikutukset (38 kohta). Viittaukset: asia 76/84, Rienzi v. komissio, yhteisöjen tuomioistuin 21.1.1987 (Kok. 1987, s. 315, 11 kohta); asia T-64/94, Benecos v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin23.11.1995 (Kok. H. 1995, s. 11-769,42 kohta). Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi lausua lääketieteellisen lautakunnan antamasta kantajan vammoja koskevasta arvioinnista. Vain siinä tapauksessa, että lääketieteellisen lautakunnan lausunnot olisivat sellaisia, ettei niiden sisältämien lääketieteellisten toteamusten ja esitettyjen johtopäätösten välillä olisi ymmärettävää yhteyttä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin joutuisi kumoamaan nimittävän viranomaisen päätöksen, joka perustuu näihin lausuntoihin (39 kohta). Viittaukset: asia T-7/90, Kobor v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 27.11.1990 (Kok. 1990, s. 11-712); asia T-165/89, Plug v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 27.2.1992 (Kok. 1992, s. 367, 75 kohta); asia T-94/92, X v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 9.6.1994 (Kok. H. 1994, s. 11-481, 40 ja 41 kohta); asia T-47/93, C v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin27.10.1994 (Kok. H. 1994, s. 11-743). Vahingonkorvausvaatimus Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että vaikka lääketieteellinen lautakunta on kokoontunut useita kertoja ja menettely on sen vuoksi pitkittynyt, asian olosuhteet olivat sellaiset, että kokoontumiset voidaan katsoa perustelluiksi. Lääketieteellisen lautakunnan antamista lausunnoista käykin ilmi, että koska kantaja I-A - 230
W v. KOMISSIO ei ole hyväksynyt lautakunnan arviointia työkyvyttömyyden pysyvyydestä tai väliaikaisuudesta, nimittävä viranomainen on joutunut pyytämään useita eri kertoja lääketieteellisen lautakunnan lausuntoa kyseessä olleen vamman luonteesta ja sen pysyvyydestä sekä siitä, minkälainen kirurginen toimenpide olisi lautakunnan näkemyksen mukaan sopiva (53 kohta). EYTAV:n 23 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan silloin, kun lääketieteellisen lautakunnan lausunto on nimittävän viranomaisen virkamiehelle tiedoksiantaman päätösesityksen mukainen, virkamiehen on vastattava itse valitsemansa lääkärin lääkärinpalkkioista ja muista kustannuksista sekä korvattava itse puolet kolmannen nimetyn lääkärin lääkärinpalkkioista sekä muista kuluista ja jäljelle jäävä osuus jää toimielimen maksettavaksi (54 kohta). Ratkaisu: Kanne hylätään. I-A-231