1 / 6 KOULULIIKUNTA REISSUJA POHJOLAAN Lauri Holma: Retki Kebnekaiselle Matkakertomus neljän miehen ja neljän pojan vaelluksesta Kebnekaiselle 1999 Retki oli seurakunnan järjestämä isä-poika -vaellus. Sitä suunniteltiin noin puoli vuotta. Meillä oli yksi yhteinen tapaaminen poliisien majalla Prännärissä. Pääsimme sinne koska yksi ryhmämme jäsenistä on poliisi Torniossa. Tutkimme alueen karttaa, mietimme reittiämme ja laskeskelimme päivämatkoja. Porukkamme oli melko kokenutta. Neljä meistä oli ollut Kebnen maastossa jo edellisenä kesänä. Olimme tosin silloin päättäneet huonon ajankohdan, nimittäin kesäkuun puolenvälin, jolloin oli liian märkää ja kylmää. Nyt retkemme ajankohta oli 10.-15. elokuuta, joka oli kesän parasta vaellusaikaa. Aurinko paistoi melkein jatkuvasti, eikä vettä satanut ollenkaan. Jos suunnittelet reissua Kebnelle, niin elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa ovat parasta aikaa! Ensimmäinen päivä: Rinkat oli pakattu ja olimme sopineet lähdön aamu kahdeksaksi. Kun kaikki kahdeksan olimme seurakunnan Wolksvagen transportterissa, suuntasimme Haaparannalle, josta oli kuudentunnin ajomatka Kiirunaan, jossa nautimme maittavat pizzat paikallisessa pizzeriassa. Sen jälkeen ajoimme Nikkaluoktaan, johon jätimme auton. Aloitimme 18 kilometrin taipaleen, johon aikaa kului noin kuutisen tuntia taukoineen. Leiriydyimme noin puoli kilometriä ennen fjällstationia, eli tunturiasemaa. Pystytimme teltat ja laitoimme iltapalaa. Sen jälkeen kävimme pienellä juoksulenkillä, venyttelimme ja pidimme iltahartauden. Ensimmäisen illan leiri. (Kuvaa klikkaamalla saat suuremman kuvan) Toinen päivä: Herättyämme söimme aamupalaa, kuka mitäkin. Aterioinnin jälkeen pakkasimme teltat, otimme ryhmäkuvan ja matka jatkui. Palasimme polkua hieman taaksepäin ja käännyimme Tarfalaan vievälle polulle.
2 / 6 Päivä oli kuuma ja edessä kuusi kilometriä melko jyrkkää nousua Tarfalan jäätikkötutkimuskeskukseen. Polku oli aluksi hyvä mutta muuttui kivikkoiseksi ja välillä polkua oli vaikea erottaa louhikosta. Maasto oli vaikeakulkuista, mutta hienot maisemat saivat jaksamaan. Saavuimme tuuliseen ja hyiseen Tarfalaan. Läheinen jäätikkö hohkasi kylmyyttään. Laitoimme sapuskat tutkimuslaitoksen pihalla ja lähdimme tutkimaan itse tutkimuslaitosta ja sen ympäristöä. Laitoksella olisi voinut yöpyä maksua vastaan, mutta päätimme telttailla. Laakso oli pelkkää louhikkoa jossa oli vihreä järvi. Järven vesi ei ollut juomakelpoista, koska se oli jäätikön sulamisvettä ja sisälsi sedimenttiä. Lähistöllä oli kuitenkin pienempi puro, josta saimme juomavettä ja vettä ruokiin. Löysimme paikan jossa oli hieman tasaisempaa louhikkoa ja paikat kaikille neljälle teltalle. Vietimme loppuillan nuotion ääressä ja osa porukasta kävi iltalenkillä läheisellä jäätiköllä. Tarfalassa Kolmas päivä: Yö oli kylmä ja kaikki olivat palelleet. Kesti kauan ennen kuin auringon säteet ylsivät Tarfalan laaksoon. Telttojen pinnalla oli kuuraa ja aikaa meni sitä sulatellessa. Päästyämme lähtemään, oli vuorossa reissun raskain taival. Ensin nousimme 400 korkeusmetriä jyrkkää moreeniharjannetta. 400 m:n nousua ihailemassa Sen toisella puolella oli mahtava jäätikkö upeine railoineen. Päästyämme
3 / 6 aukeavaan satulaan, mieliala kirkastui. Olimme siihen asti korkeimmalla tasolla merenpinnasta. 1400 metrissä. Siitä lähti laakso, joka johti Singiin, seuraavaan yöpymispaikkaan.matkaa oli reilut 20 kilometriä. Reitti oli pelkkää louhikkoa, eikä polusta ollut välillä tietoakaan. Välillä piti myös ylittää liukkaita ja vaarallisia lumirinteitä. Pidimme kunnon tauon matkan puolivälissä. Söimme lounasta ja lepäsimme. Tarfala-Singi reitti ei ole kovin yleinen, koska se on hyvin huono kuntoinen ja vaikeakulkuinen. Muttei päivä ylivoimainen ollut, sillä pari kilometriä ennen yöpymispaikkaa "ryöstimme" halkoja polttopuiksi eräästä autiotuvasta. Niitä oli joka sällillä ainakin kaksi rinkkaan kiinni sidottuina. Yövyimme erään kosken lähettyvillä vähän ennen Singiä. Neljäs päivä: Tulimme Singiin. Tutkittuamme paikat lähdimme jatkamaan taivalta, kohti tunturiasemaa. Matkalla näimme urhean kuusi vuotiaan tytön kulkemassa äitinsä vierellä ja omaa rinkkaa kantaen. Loppumatka oli helppokulkuista laaksoa. Päivä oli lämmin ja kaunis. Matkaa kertyi 16 km. Kaikilla oli hyvä fiilis ja löysimme täydellisen leiripaikan, noin kaksi kilometriä ennen tunturiasemaa. Illalla kävimme asemalla kaupassa ja suunnittelimme seuraavan päivän "huiputus reissua". Neljännen päivän ilta Viides päivä: Pakkasimme kevyen varustuksen ja lähdimme nousemaan kohti Sydtoppenia, eräiden maanmiehien varoitteluista huolimatta. Päivä oli mitä täydellisin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, eikä tuullut yhtään. Yksi ryhmästämme joutui kuitenkin kääntymään takaisin polvivamman vuoksi. Kolmen neljän tunnin kiipeämisen jälkeen saavuimme Vierranvarrille, 1700 metriin. Sillä korkeudella oli satanut edellisenä yönä lunta. Siellä päättivät vielä kaksi ryhmämme jäsentä kääntyä takaisin. Sen jälkeen oli 200 korkeusmetrin lasku miltei kohtisuoraa ja jäistä rinnettä. Kurusta lähti varsinainen nousu Ruotsin huipulle. Ensin louhikkoa ja sitten tulimme toppstuganille 2000 metriin, jossa pidimme tauon ja juttelimme eräiden suomalaisten kanssa. Toppstugan oli lumirajalla, joten sen jälkeen saimme kävellä puhtaassa lumessa. Vähitellen huippu alkoi näkyä ja tunnelma kohosi. Meitä vastaan tuli noin kolmenkymmenen ihmisen opastettu seurue. Sen jälkeen oli huipulla väljää ja saimme otettua kuvat ja soitettua Tornioon koteihimme.
4 / 6 Huipulla ei ollut kylmä, vaan siellä tarkeni t-paidalla. Pilviä ei ollut lainkaan eikä tuullut ollenkaan. Otimme pari lumen alta paistavaa kiveä muistoksi ja lähdimme laskeutumaan alas. Koko reissuun meni kymmenisen tuntia ja matkaa tuli noin 20 km.tarkoituksena oli ollut että olisimme käyneet saunomassa tunturiasemalla, mutta tulimme niin myöhään ettemme kerenneet. Leirin lähellä oli pieni vesiputous jossa kävimme suihkussa. Vesi oli hyistä jäätikön sulamisvettä, voit vain kuvitella. Purimme leirin ja siirsimme sen samaan paikkaan missä se eka yönäkin oli. Porukka oli unensa ansainnut ja uni maistui. Kuudes päivä: Patikoimme 18 kilometrin taipaleen Nikkaluoktaan, lähtöpaikkaamme. Käväisimme matka-muistomyymälässä ja lähdimme ajelemaan Tornioon. Reissu oli kaikin puolin hyvä ja kaikki olivat tyytyväisiä. Patikoitua matkaa kertyi pyöreästi 110 kilsaa. Torniossa olimme klo. 22. Kebnekaisen kiipeilyhistoriaa Kebnekaisen tunturiryhmä (300 km²) sijaitsee Pohjois-Ruotsissa, noin 80 kilometriä Kiirunan kaupungista länteen. Kebnekaisen ("noidankattilan kansi" saamen kielellä) korkeimmat huiput Nordtopp (2097 m.) ja varsinkin vieressä oleva Sydtopp (2117 m.) ovat Kölivuoriston eli Skandien korkeimmat huiput Ruotsissa! Sydtoppenin valloitti ensimmäisen kerran vuonna 1883 Ranskalainen Charles Rabot, jonka jälkeen nousuja tehtiin parinkymmenen vuoden aikana vain noin kerran seitsemässä vuodessa! Vasta 30-luvulla vuorikiipeily löi itsensä läpi myös Ruotsissa pitkälti kahden suuren kiipeilygurun, Emmerich Rossipalin ja Gunnar Santesonin ansiosta. Heidän valvonnassaan aloitettiin kiipeilykurssit Kebnekaisen alueella ja siitä lähtien kurssit ovat olleet olennainen osa alueen toimintaa! Nykyään Kebnekaisen kesäsesonkiaika on kesäkuun 17.päivästä alkaen syyskuun 17. päivään asti. Miten Kebnekaiselle pääsee? (kartta aukeaa omaan selainikkunaan)
5 / 6 Suurin kaupunki Kebnekaisen lähellä on Kiirunan kaivoskaupunki. Kiirunaan pääsee päivittäin SAS:n lennoilla, junalla, linja-autolla tai tietysti omalla autolla. Kiirunasta on vielä päästävä 63 kilometrin päähän Nikkaluoktan "kylään", joka on aloituspiste (ja myös päätepiste) Kungsledenille, Abiskon suuntaan tai juuri Kebnekaiselle suuntautuville patikkamatkoille. Kebnekaisen huippujen lähelle ei ole mahdollista päästä moottoriajoneuvoilla, vaan oma auto on jätettävä Nikkaluoktaan. (Kiirunasta kulkee myös päivittäin linja-auto Nikkaluoktaan.) Nikkaluoktan kahvilan parkkipaikka tarjoaa hyvän, vartioidun pysäköintimahdollisuuden hintaan SKR 15/päivä. Itse asiassa Kebnen tunturiryhmän alueella on esim. maastoajoneuvoilla ajo kokonaan kielletty. Asia, joka on mainittu myös kartoissa tekstillä: "Förbjudet område för terrängfordon". Nikkaluoktasta matka jatkuu patikoiden hyvin tallautunutta polkua myöten kohti Kebnekaise Fjällstationia, joka toimii erinomaisena tukikohtana huippujen valloitusta ajatellen! Matkaa Nikkaluoktasta Fjällstationille kertyy noin 19 km. Matkan voi suorittaa osittain myös veneellä; ensin kävelyä 5 km jonka jälkeen veneellä 6 km pitkin Ladtjojaure-järveä ja taas päälle 8 km loivaa nousujohteista patikointia kohti Fjällstationia. Venematka yhteensuuntaan maksaa SKR 120/sierainpari. Helpoin tapa päästä rahoistaan ja selvästi vähiten rasittava onkin sitten helikopterikyyti Nikkaluoktan heliportista Fjällstationille. Aikaa kuluu muutama minuutti ja hintaa kertyy SKR 400/kyytiläinen! Ensimmäinen kivestä tehty tunturimaja rakennettin tälle paikalle jo niinikin aikaisin kuin vuonna 1907! Sijanti on ideaalinen ajatellen kauttakulkua Nikkaluoktasta Kungsledenille sekä ympäröivien tunturien laskettelu- ja kiipeilyrinteille! Nykyään rakennuksia on jo 11 kpl, sisältäen mm. ravintolan, majoitustiloja, kaupan ja välinevuokraamon! Linkkejä: Kiruna Kommun: Turism Kiruna: Www.lapland.se Kebnekaise.nu: Pääsivu Kebnekaise.nu: Kebnekaise Fjällstation Pikkutietoa Kebnekaise Fjällstationista: (Tiedot kesältä 2000) Vuodepaikkoja 196 Yleisimmät luottokortit käy 130-paikkainen ravintola Erilliset saunat miehille ja naisille Ruoanlaitto- ja varusteiden kuivausmahdollisuus Kauppa ja varustevuokraamo Opaspalvelut Teltta-asuminen on ilmaista, vain harvoissa paikoissa aivan tunturiaseman kupeessa on leiriytyminen kielletty. Maaperä on melkoisen kivistä, joten tukevampi makuualusta on syytä ottaa mukaan. Suihkujen, saunan, keittiön ja kuivaustilojen käyttö maksaa SKR 80/päivä! Jos varusteet sattuvat kastumaan on kuivaustila korvaamaton apu. (tiedän kokemuksesta kesältä 98) Varustevuokraamosta saa kaikki varusteet jäätiköillä ja vuorilla liikkumista silmälläpitäen, kuten hakut, jääraudat, valjaat ym, ym. Vuokrat ovat kohtuullisia. Jäärautojen vuokra SKR 60/päivä, samoin
6 / 6 vaellushakun. Opastettuja retkiä järjestetään päivittäin jos vain sää sallii. Tarjolla on mm. patikointia Sydtopille ja takaisin, jäätikkökierroksia ja kiipeilyopetusta. Hinnat vaihtelevat SKR 170-190/osallistuja, alaikäraja on 10v. Opastetut retket kulkevat Sydtoppin huipulle Itäistä reitti (Östra leden), joka on hieman vaativampi kuin vastaava läntinen sisältäen mm. jäätikön ylityksen. Erikoisemmista retkistä mainittakoon Tolpagorni-tunturin lounaisseinämän kiipeäminen. Reitti tunnetaan paremmin Siluetten-nimellä ja se on aikanaan kuulemma ollut jonkinlainen alppinistien kisällinnäyte. Tästä retkestä saakin jo pulittaa sievoiset SKR 1100. Huomioitavaa tunturissa liikuttaessa: Vaikka Kebnekaisella on kaikki mahdollisuudet tehdä vaativia kiipeilysuorituksia, pitkiäkin patikkamatkoja puhumattakaan jäätiköiden tuomasta jännityksestä on luonto kuitenkin näilläkin köyhän miehen Alpeilla joskus arvaamaton! Tutki huolellisesti aseman seinällä olevat sääennusteet (3 päivän ennuste). Varustaudu hyvällä kuoriasulla, hansikkailla ja päähineellä. Varaa päiväreppuun myös evästä ja raikasta juotavaa matkan varrelle! Hyvien patikkakenkien osuutta onnistuneessa retkessä ei voi koskaan korostaa liikaa. Tukevat varret, pitävät pohjat ja Gorekalvo yhdessä paksujen patikkasukkien kanssa pitää kintut kuivina ja mielialan korkealla. Näinkin lyhyelle matkalle varaat tietysti mukaan myös kartan, kompassin, puukon, tulentekovälineet ja WC-paperia! Muista aina, että kelit saattavat vaihtua vuoristossa nopeastikin. Siellä missä äsken paistoi aurinko voi seuraavaksi sataa lunta tai räntää! Koululiikunta Tornion kouluvirasto Tornio A B C