Eduskunnan sivistysvaliokunnalle 18.10.2017 Eräät taiteilijoiden toimeentuloon liittyvät kysymykset HE 106/2017 vp Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2018 Taidenäyttelyiden järjestämiseen liittyvät sopimus- ja korvauskäytännöt Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Mahdollisuudet ottaa Suomessa laajasti käyttöön ns. näyttelypalkkiosopimusmalli. Tähän liittyvät mahdolliset kehittämis- ja pilottihankkeet ja niistä saadut tulokset. Opetus- ja kulttuuriministeriössä toimi vuonna 2015 työryhmä, jonka selvitti taidenäyttelyiden järjestämiseen liittyviä sopimus- ja korvauskäytäntöjä. Työryhmä tarkasteli työssään niitä taidenäyttelyitä, joita järjestetään museoissa tai taidegallerioissa tai joiden järjestämistä muuten tuetaan valtion varoin. Työryhmän teettämästä selvityksestä ilmeni, että Suomessa on olemassa hyviä sopimus- ja korvauskäytäntöjä Kansallisgallerian ja suurimpien muiden näyttelynjärjestäjien osalta, joskin kehittämisen varaa myös on. Työryhmä antoi loppuraportissaan Taidenäyttelyiden järjestämiseen liittyvistä sopimus- ja korvauskäytännöistä (OKM 2016:4) kehittämis- ja toimenpide-ehdotuksia. Ne liittyvät mm. museoiden sopimus- ja korvauskäytäntöihin, järjestöille ja muille organisaatioille myönnettäviin valtionavustuksiin, välittäjäportaan tukemiseen ja galleriatoimintaan ja taiteen myynnin lisäämiseen ja tiedotukseen. Työryhmän loppuraportti sisälsi myös suositukset museoille ja muille näyttelynjärjestäjille sekä taiteilijoille huomioonotettavaksi näyttelyihin liittyvistä asioista sovittaessa. Kantavana periaatteena työryhmän tekemien kehittämisehdotusten ja toimenpide-esitysten valmistelussa oli sopimusvapaus ja kehittymisen tukeminen levittämällä hyviä käytäntöjä. Työryhmä tiedosti yhtäältä taiteilijoiden taloudelliset haasteet ja toisaalta näyttelynjärjestäjien taloudelliset reunaehdot sen, että hallinnollinen pakottaminen saattaisi johtaa joidenkin näyttelynjärjestäjien osalta toiminnan lopettamiseen tai supistamiseen. Näyttelykorvaus Suomessa, Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa on käytössä tekijänoikeuteen perustuva näyttelykorvaus. Suomessa korvauskäytäntö eroaa muista pohjoismaista siinä, että Suomessa näyttelykorvauksen maksaminen ei ole valtion museoille velvoittavaa eli vaikka korvaus on mainittu laissa, voidaan näyttelykorvaus jättää osapuolten yhteisellä sopimuksella maksamatta tai se voidaan sopia korvattavaksi muulla tavoin. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa taiteilijan omistuksessa olevien teosten julkisesta näyttämisestä maksettava näyttelykorvaus on määrätty useimmille valtion rahoitusta saaville näyttelynjärjestäjille velvoittavaksi. Lisäksi toinen
2 eroavaisuus on, että Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa korvaus maksetaan suoraan museosta taiteilijalle, ei tekijänoikeusjärjestön kautta, kuten Suomessa voidaan tehdä. Norjassa on näyttelykorvausta koskeva valtakunnallisten taiteilijajärjestöjen ja Norjan valtion välinen sopimus. Se takaa taiteilijalle korvauksen taiteilijan tekemien ja taiteilijan omistuksessa olevan teosten näytteille asettamisesta. Museon tai muun näyttelynjärjestäjän, joka saa tukea Norjan valtiolta, on maksettava sopimuksen mukaan määräytyvä näyttelykorvaus. Näyttelykorvaus ei sisällä korvausta taiteilijalle tekemästä työstä. Tanskassa on ollut käytössä vuodesta 2003 Norjan järjestelmää muistuttava näyttelykorvaus, visningsvederlag. Näyttelykorvausta tulee maksaa mm. valtiollisissa ja valtion tukemissa museoissa ja taidehalleissa. Valtiolla on erillinen tukimuoto näyttelykorvauksiin niille näyttelynjärjestäjille, joiden tulee maksaa näyttelykorvausta. Tuki haetaan jälkeenpäin. Vuonna 2015 valtion tuki näyttelynjärjestäjille oli 3,4 miljoonaa Tanskan kruunua eli noin 455 000 euroa. Ruotsin MU-puitesopimus Ruotsissa on käytössä Pohjoismaista laajin näyttelyiden sopimus- ja korvauskäytäntöjä koskeva sopimus, MU-puitesopimus (Medverkans- och utställningavtalet), joka määrittää näyttelyn järjestämiseen liittyviä sopimus- ja korvauskäytäntöjä näyttelynjärjestäjän ja taiteilijan välillä. MUpuitesopimuksen mukaan näyttelyn osapuolten tulee sopia keskenään näyttelykorvauksesta, näyttelyistä aiheutuvista kustannuksista maksettavasta korvauksesta, osallistumiskorvauksesta, korvauksesta jatkokäytöstä (tekijänoikeudellinen korvaus) ja lisäksi sopimukseen tulee sisältyä mm. näyttelyn kuvaus sekä näyttelyaikaa ja paikkaa koskevat tiedot. Sopimus sitoo kaikkia valtiollisia tahoja, jotka järjestävät näyttelyitä. Muille julkista tukea saaville organisaatioille puitesopimus toimii suuntaa antavana, mutta varsinaista sitovuutta sillä ei ole. MU-puitesopimus on taiteilijajärjestöjen ja Ruotsin valtion välinen. MU-sopimuksen sopijaosapuolia ovat Ruotsin valtion edustajana Kulturrådet sekä taiteilijoiden edustajina neljä taiteilijajärjestöä: Konstnärernas Riksorganisation (KRO), Sveriges Konsthantverkare och Industriformgivare (KIF), Föreningen Svenska Tecknare ja Svenska Fotografers Förbund. OKM.n työryhmämuistion 2016:4 ehdotusten toimeenpano Taidenäyttelyiden sopimus- ja korvauskäytäntöjä selvittäneet työryhmän (OKM 2016:4) ehdotusten toimeenpanemiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö asetti kesäkuussa 2017 hakuun 250 000 euron määrärahan, jolla ammatillisesti ja päätoimisesti hoidetut museot, joilla on säännöllistä näyttelytoimintaa, voivat kattaa taiteilijoille näyttelynjärjestämisen yhteydessä maksettavia näyttelypalkkioita. Hakuilmoituksessa edellytettiin museoilta 30 prosentin omarahoitusosuutta. Etusijalla haussa olivat vuonna 2018 järjestettävät näyttelyt. Avustus oli rajattu taiteilijoille maksettaviin palkkioihin, eikä sitä voi käyttää tekijänoikeuslain 2 perusteella maksettavan näyttelykorvauksen maksuun eikä matka- tai kuljetuskustannusten tai teosten valmistamisesta aiheutuneiden materiaalikustannusten korvaamiseen. Avustuksen myöntämisenä ehtona on, että avustusta saavan toimijan tulee tehdä taiteilijan kanssa kirjallinen sopimus näyttelyyn osallistumisesta ja näyttelypalkkion maksamisesta. Kyseessä on kokeilu uudesta avustusmuodosta.
3 Opetus- ja kulttuuriministeriöön saapui määräaikaan mennessä 23 hakemusta, joilla haettiin yhteensä 127 075 euroa. Avustuksia koskevat päätökset tehdään syksyn 2017 aikana. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö asetti kesällä 2017 hakuun toisen taidenäyttelyiden sopimusja korvauskäytäntöjä selvittäneen työryhmän loppuraportin kehittämisehdotuksiin ja suosituksiin perustuvan määrärahan. Sen tarkoituksena on parantaa visuaalisen taiteen välittäjäportaan liiketoimintaosaamista ja siten taiteen myyntiä ja taiteilijoiden tulonmuodostusta. Määrärahaan tuli määräaikaan mennessä 45 hakemusta, joilla haettiin yhteensä lähes 1,7 miljoonaa euroa. Määrärahaa on jaossa noin 230 000 euroa. Määrärahaa koskevat avustuspäätökset tehdään syksyn 2017 kuluessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myös aloittanut työryhmän loppuraportin suositusten mukaisesti Taiteen edistämiskeskuksen kanssa päällekkäisyyksien läpikäynnin näyttelytoimintaan myönnettävien valtionavustusten osalta. Ne vakiintuneet toiminta-avustuksen saajat, joilla on galleriatoimintaa, hakevat vuodesta 2018 lukien toiminta-avustusta Taiteen edistämiskeskuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että samat asiantuntijat arvioivat sekä yhteisön tarpeen saada galleriatoiminnan avustusta että taiteilijan tarpeen saada kohdeapurahaa näyttelyn järjestämiseen. Tavoitteena on asteittain purkaa näyttelyvuokriin perustuvaa järjestelmää, keventää yksittäisen taiteilijan kantamaa taloudellista riskiä ja vahvistaa galleriatoiminnan taloudellisia edellytyksiä. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan kokeilua museoille suunnatusta avustuksesta, jolla ne voivat kattaa taiteilijoille näyttelyn järjestämisen yhteydessä maksettavia näyttelypalkkioita tulee jatkaa useampivuotisena kokeiluna. Kun kokemuksia on saatu kolmelta vuodelta, voidaan nähdä, miten näyttelypalkkioihin liittyvää sopimus- ja korvausjärjestelmää tulisi kehittää. Tässä vaiheessa on liian varhaista arvioida asiaa. Taidegallerioissa ja muutoin tapahtuvan näyttelytoiminnan osalta ministeriö katsoo, että ensisijainen tavoite on kehittää taiteen myyntiä ja avustustoiminnan osalta sitä, että päällekkäiset myönnöt samaan näyttelytoimintaan organisaatioille ja taiteilijoille poistuvat ja että galleriatoimintaan liittyvistä näyttelyistä aiheutuisi taiteilijalle ennemminkin tuloa kuin menoa.
4 Taiteilija-allianssimalli osana freelancetaiteilijoiden toimeentulon varmistamista. Mallin käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa. Mallista saadut kokemukset muissa Pohjoismaissa. Taiteilija-allianssien perusajatuksena on pienentää kuilua vakinaisesti työllistettyjen ja freelancerkentän välillä luomalla päteville freelancereille ammatillinen, taloudellinen ja sosiaalinen turvaverkko työsuhteiden muodossa. Tavoitteena on lisätä freelancerkentän mahdollisuuksia jatkuvaan ammattimaiseen työskentelyyn. Pohjoismaista taiteilija-allianssimalli on käytössä Ruotsissa ja Norjassa. Suomessa taiteilijaallianssimallia ei ole käytössä. Asiaa on kuitenkin Suomessa selvitetty 2000-luvun alussa toimineen taiteilijoiden sosiaaliturvaa, verotusta ja työllisyyttä selvittäneen TAISTO II -toimikunnan työn yhteydessä. TAISTO II -toimikunta ehdotti, että Suomessa käynnistettäisiin Ruotsin TeaterAlliansen mallin mukainen hanke. Vastuu ehdotuksen toteuttamisesta oli taiteilijajärjestöillä yhteistyössä työministeriön kanssa. Ruotsissa toimii Teateralliansen, Dansalliansen sekä Musikalliansen. Näiden toimintaan ohjattiin Ruotsissa valtion rahaa vuonna 2016 yhteensä 88 milj. SEK (n. 9 milj. euroa). Alliansseihin palkatut näyttelijät ovat jatkuvassa työsuhteessa allianssiin. Taiteilijat ottavat virkavapaata (tjänstledigt) allianssista siksi ajaksi, kun työskentelevät muualla ja palaavat allianssin palkkaukseen, silloin kun heillä ei ole muuta työtä. Toimintamallilla on arvioitu olevan taloudellisia, sosiaalisia että ammatillisia hyötynäkökulmia niihin kuuluville taiteilijoille. Allianssien jäsenyydet ovat määräaikaisia, mutta niitä on mahdollisuus jatkaa ja ylipäätään jäseneksi on mahdollista päästä ensimmäistä kertaa, jos ja kun taiteilijan työllistymisaste alan töihin on määrättynä ajanjaksona tarpeeksi suuri. Alliansseihin rekrytoidaan aika ajoin uusia jäseniä. Teatteriallianssissa on jäseniä tällä hetkellä noin 160 näyttelijää, Tanssiallianssissa on noin 80 tanssitaiteilijaa ja Musiikkiallianssissa noin 150 muusikkoa. Keskimääräinen palkka-ansion ja allianssista maksettavan palkan suhde on Teatteriallianssissa 60 % 40 %. Teatteriallianssiin kuuluva näyttelijä saa allianssilta palkkaa keskimäärin 175 000 SEK:iä (n. 18 250 euroa) vuodessa. Ruotsissa on n. 2500 ammattinäyttelijää. Teatteriallianssin arvion mukaan allianssi-toimintaan sopivia, laadulliset kriteerit täyttäviä freelance-näyttelijöitä olisi n. 400 500. Allianssien valtionavun myöntää Ruotsin kulttuuriministeriö Kulturrådetin kautta. Järjestelmä ei ole kytköksissä työttömyysturvajärjestelmään. Kun allianssitoiminnan valtionavustus vakiinnutettiin vuonna 2001 Ruotsin valtionbudjetissa, tehtiin kuitenkin määrärahasiirto työelämäsektorilta kulttuurin sektorille. Tässä vaiheessa ei ole tarkempaa tietoa siitä, miltä momentilta siirto tehtiin. Norjassa on olemassa vastaava yhteinen ammattilaisten allianssi teatteritaiteen ja tanssitaiteen alalla kuin Ruotsissa, Skuespiller- og danseralliansen. Vuosien 2013 2015 pilottivaiheen jälkeen allianssin toiminta vakinaistettiin vuonna 2016. Allianssin toiminnan tukemista edellyttänyttä erityisasetusta edelsi pidempi vuoropuhelu Norjan työministeriön ja kulttuuriministeriön välillä. Toimintamallia on pidetty hyvänä tapana tukea freelance-taiteilijuutta ja allianssille osoitettu valtionrahoitus on kasvanut viime vuosina: 6,3 milj. NOK 2014 (670 000 euroa), 14,1 milj. NOK
5 2017 (1,5 milj. euroa). Valtionavustuksen toimintaan myöntää Norjan kulttuuriministeriö. Norjan allianssin jäseninä on tällä hetkellä 56 taiteilijaa. Vuonna 2015 julkaistua Norjan kulttuuripolitiikan autonomiaa ja taloutta koskeva selvitys (Kunstens autonomi och kunstens økonomi) nimeää suosituksissaan allianssin toiminnan vakiinnuttamisen ja laajentamisen mahdollisesti myös toisille taiteenaloille, kuten musiikkiin. Tanskasta ei löydy Ruotsin ja Norjan mallia vastaavia, säännöllistä ansiotuloa mahdollistavia taiteenalojen alliansseja. Taiteilijoille kohdistuvat tuet ammatin harjoittamiseen kanavoidaan Statens Kunstfondin kautta esimerkiksi työstipendeinä ja apurahoina. Statens kunstfondin budjetti vuodelle 2018 on 489 milj. DKK (65,6 milj. euroa). Kuten edellä on kuvattu, sekä Ruotsissa että Norjassa allianssi tarjoaa taiteilija-ammatin harjoittajalle työsuhteen. Kyse ei siis ole sosiaaliturvajärjestelmään liittyvästä ratkaisusta. Työn päättyessä työ voi kuitenkin mahdollistaa esimerkiksi työttömyysturvan myöntämisen, samoin ehdoin kuin muutoinkin oikeus työttömyysetuuteen työsuhteen päättyessä ratkaistaan. Taiteilija-allianssimallin tarkoittamien työsuhteiden käyttöönoton mahdollisuuksia Suomessa on mahdollista selvittää uudelleen taide- ja taiteilijapolitiikan keskeisiä tavoitteita valmistelevan opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän työn yhteydessä. Työryhmä tullaan asettamaan lähiaikoina ja sen työn tulee olla valmis syksyllä 2018. Mahdollisessa jatkotyössä olisi hyvä muodostaa näkemys työoikeudellisiin kysymyksiin (työaika, kesto, työsuhteen aikana tehdyn työn/tuotetun taiteellisen työn omistus) ja kilpailukysymyksiin (Allianssi työnantajana, toiminnan rahoitus ja kilpailukysymykset markkinoilla). Riitta Kaivosoja ylijohtaja opetus- ja kulttuuriministeriö