Vuosikirjanumero KHO:2004:89 Antopäivä 21.9.2004 Taltionumero 2354 Diaarinumero 949/3/04 Ulkomaalaisasia - Käännyttäminen - Toistaiseksi voimassa oleva maahantulokielto - Viro - Liittyminen Euroopan unioniin - Euroopan unionin kansalainen Viron liityttyä 1.5.2004 Euroopan unioniin Viron kansalaisista on tullut myös unionin kansalaisia. Unionin kansalainen saadaan käännyttää vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä. A:n kuuden vuoden vankeusrangaistukseen huumausainerikoksesta johtaneet seikat osoittivat, että A:n oma käyttäytyminen uhkaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. A, jolla ei ollut perhesiteitä Suomeen, voitiin käännyttää Viroon. Hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset pysytettiin käännyttämisen osalta. Toistaiseksi voimassa olevan maahantulokiellon osalta päätökset kumottiin ja asia palautettiin tältä osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artikla, 18 artiklan 1 kohta, 39 artiklan 3 kohta, 46 artiklan 1 kohta ja 55 artikla Neuvoston direktiivin 64/221/ETY 1 artiklan a kohta, 2 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 1 ja 2 kohta Ulkomaalaislain (301/2004) 215 :n 1 momentti Ulkomaalaislain (378/1991) 37 :n 3 momentti (763/2001) ja 38 :n 1 momentti (537/1999) Hallintolainkäyttölain 32 :n 3 momentti Asian aikaisempi käsittely Ulkomaalaisvirasto on 11.9.2003 tekemällään päätöksellä päättänyt käännyttää A:n kotimaahansa Viroon hänen vapauduttuaan vankilasta ja on samalla määrännyt hänet päätöksentekopäivästä lukien maahantulokieltoon toistaiseksi. Kielto saapua maahan ilman erillistä lupaa koskee myös saapumista muuhun Schengen-valtioon. Hallinto-oikeus on 27.2.2004 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen. Perustelut: Ulkomaalaislain 37 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hän ei täytä maahantulon edellytyksiä. Maahantulon edellytyksenä on ulkomaalaislain 8 :n 1 momentin 5 kohdan mukaan muun ohessa se, ettei ulkomaalaisen voida katsoa vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Ulkomaalaislain 37 :n 1 momentin 5 kohdan mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänen voidaan tuomitun vapausrangaistuksen perusteella tai muutoin perustellusti olettaa syyllistyvän Suomessa tai muussa pohjoismaassa rikokseen, josta on säädetty ankarampi rangaistus kuin yksi vuosi vankeutta. Ulkomaalaislain 38 :n 1 momentin mukaan ulkomaalainen on käännytettävä niin pian kuin on voitu selvittää, että hänen maahantuloaan tai maassa oleskeluaan ei voida sallia. Käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde sekä perhe- ja muut siteet Suomeen. Porin käräjäoikeus on 8.5.2003 tuominnut A:n 1.2.-11.8.2002 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta ja 29.7.2002 tehdystä väärennyksestä yhteiseen kahdeksan vuoden neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Tuomio ei ole lainvoimainen. Ulkomaalaislain käännyttämistä koskevissa säännöksissä ei ole edellytetty, että käännyttämisen perusteena olevan tuomitun vapausrangaistuksen tulee olla lainvoimainen.
Kun otetaan huomioon A:n syyksi luetut rikokset, hänet on voitu käännyttää kotimaahansa Viroon. Ulkomaalainen voidaan käännyttämistä koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokieltoon enintään viideksi vuodeksi tai toistaiseksi. Kun otetaan huomioon A:lle syyksi luettujen rikosten laatu ja hänelle teosta tuomittu rangaistus, sekä se, ettei hänellä ole siteitä Suomeen, hallinto-oikeus katsoo, että A on voitu määrätä maahantulokieltoon toistaiseksi. Ulkomaalaisviraston päätöksessä on mainittu muun ohessa, että A on 15.12.2002 käännytetty kotimaahansa, koska hän on B -nimisenä esiintyen samana päivänä syyllistynyt ampumaaserikkomukseen. Asiakirjojen mukaan A on kuitenkin tuohon aikaan ollut tutkintavankeudessa eikä hän siten ole voinut joutua käännytetyksi. Asia ei kuitenkaan vaikuta päätöksen lopputulokseen siten, että päätös tulisi sen johdosta kumota. Sovelletut oikeusohjeet: Ulkomaalaislaki 8 :n 1 momentin 5 kohta, 37 :n 1 momentin 1 ja 5 kohta, 38 ja 43 :n 1 momentti Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus 5, 25 ja 96 artikla Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Valituksessaan A on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset kumotaan ja että ainakin maahantulokielto määrätään määräaikaiseksi. Hän ei ole syyllistynyt väitettyyn törkeään huumeainerikokseen. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: Ulkomaalaisvirasto on antanut valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta lausunnon, jossa virasto on muun ohella todennut, että Viron liityttyä 1.5.2004 Euroopan unionin jäseneksi valittajaa koskeva maahantulokielto on muutettu 1.5.2004 alkaen vain Suomea koskevaksi. Vakiintuneen lain soveltamiskäytännön ja oikeuskäytännön mukaan törkeistä ja ammattimaisista rikoksista määrätään maahantulokielto yleensä toistaiseksi. Maahantulokielto voidaan edellä mainituissa tapauksissa poikkeuksellisesti määrätä määräaikaiseksi, jos maahantulokieltoon määrätyllä on esimerkiksi vahvat perhesiteet Suomeen. Valittaja on kahdessa oikeusasteessa tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta pitkään vankeusrangaistukseen, eikä hänellä ole ulkomaalaislain mukaisia siteitä Suomeen. Ottaen huomioon valittajan rikollisen toiminnan laatu ja hänelle tuomittu vankeusrangaistus sekä kaikki asiassa esitetyt seikat valittajalle ei ole voitu määrätä määräaikaista maahantulokieltoa. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että valituslupapyynnössä ei ole tuotu esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella asia olisi saatettava korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Jos valituslupa kuitenkin myönnetään, Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että valituksessa ei ole tuotu esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella Helsingin hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset tulisi kumota. A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Valituslupa myönnetään ja valitus tutkitaan. 1. Valitus hylätään käännyttämisen osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osalta muuteta. 2. Hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset kumotaan maahantulokiellon osalta ja asia palautetaan tältä osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain (301/2004) 215 :n 1 momentin 2 virkkeessä säädetyssä järjestyksessä.
Korkein hallinto-oikeus määrää, että Ulkomaalaisviraston päätöstä Suomeen saapumista koskevan maahantulokiellon osalta on edelleen noudatettava, kunnes Ulkomaalaisvirasto ratkaisee maahantulokieltoa koskevan asian uudelleen tai toisin määrää. Perustelut: 1. Käännyttäminen Viron tasavalta on liittynyt Euroopan unioniin 1.5.2004 siten kuin Viron tasavaltaa koskevassa liittymissopimuksessa ja liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin unioni perustuu, koskevassa asiakirjassa on sovittu. Viron kansalaiset ovat siten 1.5.2004 alkaen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan mukaisesti myös unionin kansalaisia, joilla on sanotussa perustamissopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei tässä sopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta voidaan perustamissopimuksen mukaan rajoittaa muun ohella perustamissopimuksen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevassa 39 artiklan 3 kohdassa, sijoittautumisvapautta koskevassa 46 artiklan 1 kohdassa ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevassa 55 artiklassa tarkoitetulla yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella. Ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta annettua neuvoston direktiiviä 64/221/ETY sovelletaan sen 1 artiklan a kohdan mukaan jokaiseen jäsenvaltion kansalaiseen, joka asuu toisessa yhteisön jäsenvaltiossa tai matkustaa sinne joko toimiakseen siellä palkatussa työssä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana taikka vastaanottaakseen siellä palveluja. Direktiivi koskee sen 2 artiklan 1 kohdan mukaan muun muassa kaikkia oleskeluluvan myöntämiseen tai uudistamiseen taikka jäsenvaltioiden alueelta karkottamiseen liittyviä toimenpiteitä, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi käyttöön otettujen toimenpiteiden on perustuttava yksinomaan kyseisen yksilön omaan käyttäytymiseen ja 2 kohdan mukaan rikostuomiot eivät sellaisenaan saa olla perusteena tällaisille toimenpiteille. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (esim. asiat 30/77, Bouchereau, 27.10.1977, 35 kohta, sekä C-482/01 ja C-493/01, Orfanopoulos, 29.4.2004, 66 kohta) on katsottu, että vaikka kaikki lain rikkominen häiritseekin yhteiskuntajärjestystä, mahdollisuus vedota yleiseen järjestykseen edellyttää kuitenkin, että kysymys on yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavasta todellisesta ja riittävän vakavasta vaarasta. Rikostuomion olemassaolo voi olla karkotuksen perusteena vain, jos tähän tuomioon johtaneista seikoista käy ilmi, että henkilön oma käyttäytyminen uhkaa tuolloin yleistä järjestystä (esim. asiat C-348/96, Calfa, 19.1.1999, 24 kohta, sekä C-482/01 ja C-493/01, Orfanopoulos, 29.4.2004, 67 kohta). Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut (asiat C-348/96, Calfa, 19.1.1999, 22 kohta, sekä C- 482/01 ja C-493/01, Orfanopoulos, 29.4.2004, 67 kohta), että jäsenvaltiolla on oikeus pitää huumausaineiden käyttöä sellaisena vaarana yhteiskunnalle, että sen vuoksi voidaan ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin huumausainelainsäädäntöä rikkovia ulkomaalaisia kohtaan yleisen järjestyksen turvaamiseksi. Tässä yhteydessä tuomioistuin kuitenkin huomauttaa, että yleiseen järjestykseen perustuvaa poikkeusta on tulkittava suppeasti siten, että rikostuomion olemassaolo voi olla karkotuksen perusteena vain, jos tähän tuomioon johtaneista seikoista käy ilmi, että henkilön oma käyttäytyminen uhkaa tuolloin yleistä järjestystä. Tuomioistuin on myös korostanut suhteellisuusperiaatteen noudattamisen välttämättömyyttä (esim. asia C-482/01 ja C-493/01, Orfanopoulos, 29.4.2004, 99 kohta). Sen arvioimiseksi, onko aiottu puuttuminen oikeassa suhteessa tavoiteltuun lainmukaiseen päämäärään eli yleisen järjestyksen suojaamiseen nähden, on otettava huomioon erityisesti asianomaisen tekemän rikoksen laatu ja vakavuus, hänen vastaanottavassa jäsenvaltiossa viettämänsä aika, rikoksen tekemisestä kulunut aika, asianomaisen perhetilanne ja se, miten vakavia ongelmia hänen puolisonsa ja heidän lapsensa mahdollisesti kohtaisivat asianomaisen lähtövaltiossa. Koska A on 1.5.2004 alkaen ollut Euroopan unionin kansalainen, hänen maasta käännyttämistään koskevassa harkinnassa on otettava huomioon nyt myös Euroopan unionin lainsäädäntö ja sitä koskeva oikeuskäytäntö.
Vuoden 1991 ulkomaalaislain (378/1991) 37 :n 3 momentin (763/2001) mukaan ulkomaalaisen, jolla on Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuva oleskeluoikeus, saa käännyttää vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä. Lain 38 :n 1 momentin (537/1999) mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen. Turun hovioikeus on 22.12.2003 tuominnut A:n 1.2.2002-11.8.2002 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. A ja hänen tekijäkumppaninsa ovat laittomasti myyneet ja välittäneet useammalla kerralla, useammille henkilöille edelleen myytäväksi ja välitettäväksi yhteensä 10 kiloa hassista ja 2,5 kiloa amfetamiinia sekä 40,4 grammaa kokaiinia. A:n toimeksiannosta hänen tekijäkumppaninsa on A:n yksityiskohtaisten ohjeiden mukaan kuljettanut huumausaineita ja rahaa ollen A:n epäitsenäinen kuriiri. Korkein oikeus ei ole 30.6.2004 myöntänyt hovioikeuden ratkaisuun valituslupaa, joten hovioikeuden tuomio on jäänyt pysyväksi. Lisäksi Porin käräjäoikeus on 8.5.2003 tuominnut A:n väärennyksestä, koska hän on oman todellisen henkilöllisyytensä salaten käyttänyt hankkimaansa ja toisen henkilön nimelle väärennettyä ajokorttia vuokratessaan itselleen auton. Ulkomaalaisvirasto on jo 30.6.2000 käännyttänyt A:n, koska hän on 18.6.2000 maahan tullessaan käyttänyt toisen henkilön nimissä ollutta valokuvallaan varustettua passia. Lisäksi hänen hallussaan on löytynyt pieni määrä huumausainetta. A on myös 30.12.1999 käännytetty Suomesta tuolloin epäiltynä paritusrikoksesta. A on tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. Huumausainerikostuomioon johtaneet seikat osoittavat, että A:n oma käyttäytyminen uhkaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kun otetaan huomioon myös hänen syykseen luettu väärennysrikos ja muut teot sekä se, ettei hän ole täällä laillisesti oleskellut eikä hänellä ole perhesiteitä Suomeen, A on voitu yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen perustuvasta syystä käännyttää kotimaahansa Viroon. Näillä perusteilla hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa. 2. Maahantulokielto A on määrätty maahantulokieltoon toistaiseksi. Viron tasavallan liityttyä 1.5.2004 Euroopan unionin jäseneksi A:ta koskeva maahantulokielto on Ulkomaalaisviraston ilmoituksen mukaan muutettu 1.5.2004 lukien vain Suomea koskevaksi. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-348/96, Calfa, 19.1.1999, 26-27 kohdat, todennut, että tuossa asiassa kyseessä oleva lainsäädäntö velvoitti karkottamaan eliniäksi maasta toisen jäsenvaltion kansalaisen, jonka oli todettu syyllistyneen kyseisessä maassa huumausainelaissa rangaistavaksi säädettyyn tekoon, jollei hänen oleskelunsa maassa ollut erittäin painavista syistä, erityisesti perhesyistä perusteltua. Tuossa tapauksessa elinikäinen maastakarkotus voitiin poistaa oikeusministerin harkinnanvaraisella päätöksellä, joka voitiin tehdä vasta kolmen vuoden kuluttua. Näin ollen elinikäinen maastakarkotus määrättiin automaattisesti rikostuomion johdosta, jolloin rikoksentekijän omaa käyttäytymistä ja siitä yleiselle järjestykselle aiheutuvaa vaaraa ei otettu huomioon. Vaikka A:lle määrätty toistaiseksi voimassa oleva maahantulokielto on seurausta huumausainerikoksesta, mihin johtaneet syyt ovat aiheutuneet A:n omasta käyttäytymisestä ja siitä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvasta vaarasta, korkein hallinto-oikeus katsoo, ottaen myös huomioon uuden, 1.5.2004 voimaan tulleen ulkomaalaislain (301/2004) 170 :n, jonka mukaan unionin kansalaiselle voidaan käännyttämistä koskevassa päätöksessä määrätä enintään 15 vuoden pituinen maahantulokielto, ettei maahantulokieltoa ole voitu määrätä toistaiseksi. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset maahantulokiellon osalta ja palauttaa asian tältä osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Jos valitusviranomainen päätöksen kumotessaan palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi, hallintolainkäyttölain 32 :n 3 momentin mukaan se voi samalla määrätä, että kumottua päätöstä on edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai sitä käsittelevä viranomainen määrää toisin. Tällä perusteella korkein hallinto-oikeus määrää, että A:n toistaiseksi voimassa olevaksi määrätty maahantulokielto on voimassa, kunnes Ulkomaalaisvirasto ratkaisee sille palautetun maahantulokieltoa koskevan asian uudelleen tai toisin määrää.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Leena Halila ja Eila Rother. Asian esittelijä Henna Mäkinen.