Kansalaisaloitteessa vaaditaan myös, että karkotettava asetetaan maahantulokieltoon ja hänen oleskelulupansa mitätöidään.

Transkriptio

1 Maahanmuutto-osasto Tiina Sinkkanen Hallintovaliokunnalle KANSALAISALOITE KAA 4/2015 vp Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettaisiin vankeusrangaistuksen pituudesta riippumatta. Poikkeus tehtäisiin vain niissä tapauksissa, joissa karkotus varmuudella rikkoisi kansainvälisiä sopimuksia. Kansalaisaloitteessa vaaditaan myös, että karkotettava asetetaan maahantulokieltoon ja hänen oleskelulupansa mitätöidään. Maasta poistamisesta yleisesti Maasta poistamistavat Maassa oleva ulkomaalainen voidaan poistaa maasta joko käännyttämis- tai karkottamismenettelyllä. Pääsyn epäämismenettelyä käytetään silloin kun tarkoitetaan kolmannen maan kansalaisen maahan pääsyn estämistä ulkorajalla siten kuin Schengenin rajasäännöstössä säädetään. Tässä muistiossa ei käsitellä pääsyn epäämistä, koska kyseessä olevien henkilöiden maahanpääsy evätään rajalla. Käännyttämismenettelyä käytetään sekä rajalla maahan pyrkiviin että niihin ulkomaalaisiin, jotka jo ovat Suomessa. Viimeksi mainittuihin käännyttämistä käytetään maasta poistamisen keinona silloin kun ulkomaalainen on tullut maahan ilman oleskelulupaa ja hänelle ei maahan saapumisen jälkeen ole myönnetty oleskelulupaa tai oleskelukorttia tai jos hänen oleskeluoikeuttaan ei ole maahan saapumisen jälkeen rekisteröity. Karkotusmenettelyä käytetään silloin kun on kyse ulkomaalaisesta, joka oleskelee maassa oleskeluluvalla tai jonka oleskelu on rekisteröity. Karkottamismenettelyä käytetään myös silloin kun ulkomaalainen oleskelee edelleen maassa sen jälkeen kun hänen oleskelulupansa, rekisteröity oleskelunsa tai oleskelukorttinsa ei ole enää voimassa. Perusteet käännyttämiselle ja karkottamiselle Käännyttämisen perusteista säädetään ulkomaalaislain 148 :ssä. Ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänet on tuomittu rikoksesta rangaistukseen Suomessa oleskelunsa aikana tai hänen voidaan tuomitun vankeusrangaistuksen perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä syyllistyvän rikokseen, josta on Suomessa säädetty vankeusrangaistus, tai epäillä syyllistyvän toistuvasti rikoksiin. Pykälässä on lukuisia muita käännyttämisperusteita ja yleisesti ottaen voidaan todeta, että kynnys käännyttämiselle on matalampi kuin karkottamiselle. Karkottamisen perusteista säädetään ulkomaalaislain 149 :ssä. Karkottaa voidaan ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähin- Postiosoite: Käyntiosoitteet: Puhelin: Virkasähköpostiosoite: Sisäministeriö Erottajankatu 2, Helsinki Vaihde PL Valtioneuvosto Faksi:

2 Sisäministeriö 2 (5) tään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Pykälässä on myös muita karkotusperusteita, joihin palataan myöhemmin tässä muistiossa. Käännytys- ja karkotuspäätösten täytäntöönpano Käännyttämispäätökset voidaan ulkomaalaislain 201 :n mukaan panna pääsääntöisesti täytäntöön välittömästi, jollei hallinto-oikeus toisin määrää. Tästä pääsäännöstä on säädetty poikkeus niiden käännyttämispäätösten osalta, joihin liittyy kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen tehty päätös. Näissä tapauksissa pääsääntönä on, että käännytyspäätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Kyseisestä säännöstä on kuitenkin myös poikkeuksia ja täytäntöönpano voi tapahtua nopeammin. Poikkeukset liittyvät tilanteisiin, joissa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty tutkittavaksi ottamatta tai se on käsitelty nopeutetussa menettelyssä. Tällaisissa tapauksissa käännytyspäätökset voidaan panna täytäntöön joko välittömästi tai lyhyen määräajan kuluessa. Kansainvälistä suojelua hakevien käännytyspäätösten täytäntöönpanokelpoisuudesta säädetään EU:n turvapaikkamenettelydirektiivissä (2013/32/EU). Ns. normaalimenettelyssä käsiteltäviin hakemuksiin liittyvien käännytyspäätösten osalta jäsenvaltioiden on direktiivin 46 artiklan 5 kohdan mukaan sallittava hakijoiden jäädä alueelleen odottamaan muutoksenhaun tulosta. Karkotuspäätökset voidaan ulkomaalaislain 200 :n mukaan panna täytäntöön pääsääntöisesti vasta kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä ovat ulkomaalaislain 200 a :n mukaan tilanteet, joissa karkotuspäätöksen perusteena on 51 :ssä tarkoitetun tilapäisen oleskeluluvan myöntämiselle säädetyn oleskelun perusteen poistuminen. Karkottaminen rikoksesta tuomitun vankeusrangaistuksen perusteella Ulkomaalaislain 149 :n 1 momentin mukaan maasta voidaan karkottaa ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta. Karkottaa voidaan myös, jos ulkomaalaisen on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Silloin kun kyse on yksittäisestä rikoksesta, ulkomaalaislain karkotusperustetta ei siis ole kytketty niinkään teosta tuomittuun rangaistukseen, vaan siihen, mikä rangaistus olisi rikoslain mukaan mahdollista saada kyseisestä rikoksesta. Ulkomaalainen voidaan karkottaa Suomesta myös, jos hän käyttäytymisellään on osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. Karkottaa voidaan myös, jos ulkomaalainen on ryhtynyt tai hänen voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan. Rikoksen perusteella ulkomaalaisen voi karkottaa myös silloin, kun hänet on jätetty syyntakeettomana tuomitsematta rangaistukseen (rikoslain 3 luvun 4 ). Karkotuspäätöksiä tehtäessä suoritetaan ulkomaalaislain 146 :n mukaan aina kokonaisharkinta. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos karkottaminen tai siihen liittyvä maahantulokielto perustuu ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.

3 Sisäministeriö 3 (5) Kun karkottamisen kohteena on EU-kansalainen, jolla on pysyvä oleskeluoikeus, karkotus voi ulkomaalaislain 168 :n mukaan tapahtua vain yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä vakavista syistä. EU-kansalainen, joka on laillisesti oleskellut maassa edelliset kymmenen vuotta, voidaan karkottaa maasta ainoastaan yleiseen turvallisuuteen liittyvistä pakottavista syistä. Alaikäinen EU-kansalainen voidaan karkottaa maasta ainoastaan yleiseen turvallisuuteen liittyvistä pakottavista syistä. Pakottavaksi syyksi katsotaan se, että EU-kansalaisen on todettu syyllistyneen tekoon, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin yksi vuosi vankeutta, ja hänen rikoksen vakavuuden tai rikollisen toiminnan jatkumisen perusteella arvioidaan olevan vaaraksi yleiselle turvallisuudelle tai hänen epäillään vakavasti vaarantavan Suomen tai muun valtion turvallisuutta. Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut, että rikostuomiot eivät sellaisenaan saa olla perusteena yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskeville toimenpiteille. Rikostuomio voidaan ottaa huomioon vain jos tuomioon johtaneista seikoista käy ilmi, että henkilön oma käyttäytyminen uhkaa tuolloin yleistä järjestystä 1. Yleisen järjestyksen käsite edellyttää, että kyse on yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavasta todellisesta ja riittävän vakavasta vaarasta. Kansallisen viranomaisen on ratkaistava tapauskohtaisesti osoittavatko rikostuomioon johtanut teko tai olosuhteet henkilön sellaista käyttäytymistä, joka on vallitseva uhka yleiselle järjestykselle 2. Tuomioistuin on myös todennut sellaisen kansallisen lainsäädännön, jossa lähdetään siitä olettamasta, että EU-kansalaiset, jotka on tuomittu tiettyyn rangaistukseen tietystä rikoksesta, on karkotettava, olevan yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa 3. Kun karkottamisen kohteena on sellaisen kolmannen maan kansalainen, jolle on Suomessa myönnetty pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen oleskelulupa, hänet voidaan ulkomaalaislain 149 :n mukaan karkottaa vain, jos hän muodostaa yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle välittömän ja riittävän vakavan uhan. Maahantulokieltoon määrääminen ja oleskeluluvan mitätöiminen Ulkomaalaislain 150 :n mukaan ulkomaalaiselle voidaan maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto. Maahantulokielto määrätään enintään viiden vuoden määräajaksi tai toistaiseksi. Käytännössä rikosperusteisen karkottamisen yhteydessä maahantulokielto määrätään yleensä 3-5 vuodeksi. Laadultaan törkeästä tai ammattimaisesta rikoksesta rangaistukseen tuomitulle ulkomaalaiselle maahantulokielto voidaan määrätä toistaiseksi silloin, kun hän muodostaa vakavan uhan yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle. Maahantulokieltoa määrättäessä suoritetaan ulkomaalaislain 146 :n mukainen kokonaisharkinta. Maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Silloin kun ulkomaalainen karkotetaan maasta, hänen oleskelulupansa raukeaa ulkomaalaislain 59 :n mukaan automaattisesti. 1 Bouchereau C-30/77 2 Orfanopoulus ja Oliveri (C-482/01 ja C-493/01 3 Euroopan yhteisöjen komissio vs. Alankomaat, C-50/06

4 Sisäministeriö 4 (5) Palautuskielto Perustuslain 9 :n 4 momentin mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Ulkomaalaislain 147 :n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. EU:n paluudirektiivin (2008/115/EY) 9 artiklan mukaan maasta poistamista on lykättävä eli maasta poistamista ei voida panna täytäntöön silloin kun se loukkaa palauttamiskiellon periaatetta. Pakolaissopimuksen 33 artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltio ei tavalla tai toisella saa karkottaa tai palauttaa pakolaista sellaisten alueiden rajoille, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohdassa olevaan määräykseen ei kuitenkaan voi vedota pakolainen, johon nähden on perusteltua aihetta olettaa, että hän on vaaraksi oleskelumaansa turvallisuudelle tai joka on lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta ja on yhteiskunnalle vaarallinen sanotussa maassa. Suomessa ei voida mainitun 2 kohdan poikkeusta soveltaa, sillä perustuslain palautuskieltosäännöksessä ei ole poikkeusta rikollisten osalta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Soveltamiskäytännössä tästä säännöksestä on johdettu myös palautuskielto, vaikka se sanamuotonsa mukaan kieltää vain kiduttamisen kyseessä olevassa maassa. Sopimuksen 15 artiklan 1 kohdassa mahdollistetaan poikkeaminen yleissopimuksen mukaisista velvoitteista tietyissä tilanteissa. Artiklan 2 kohdan mukaan poikkeusmahdollisuus ei kuitenkaan koske sopimuksen 3 artiklaa, joten tältä osin Suomen perustuslain palauttamiskielto ei tiukenna sitä, mihin Suomi on jo kansainvälisesti sitoutunut. Karkotuspäätöstä tehtäessä on huomioitavan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla, joka koskee perhe-elämän suojaa. Sen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perheelämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pitää karkotuksen välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden arvioinnin kannalta relevantteina kriteereinä rikoksen laatua, vakavuutta, oleskelun kestoa, rikoksen tekemisestä kulunutta aikaa ja asianomaisen käytöstä tuona aikana, henkilön kansalaisuuksia sekä perheasemaa mukaan lukien se, onko henkilöllä lapsia, minkä ikäisiä lapset ovat ja mitä vaikeuksia karkotettavan puolisolle aiheutuisi maassa, johon henkilö karkotetaan. Niillä ulkomaalaisilla, jotka ovat viettäneet isäntämaassa enimmän osan lapsuudestaan ja saaneet siellä kasvatuksen ja koulutuksen, on erityisasema. Yksityiselämän suoja käsittää maahan asettuneen ulkomaalaisen sosiaaliset siteet maan yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. 4 4 Esim Boultif, Ûner, Kaya, Emre, Maslov

5 Sisäministeriö 5 (5) Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 3 artiklan mukaan mikään sopimusvaltio ei saa karkottaa, palauttaa tai luovuttaa ketään toiseen valtioon, jos on perusteltu syy uskoa, että hän olisi siellä vaarassa joutua kidutetuksi. Ratkaistessaan, onko tällainen syy olemassa, toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat esimerkiksi sen, tapahtuuko kyseisessä valtiossa jatkuvasti törkeitä tai laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Arviointia kansalaisaloitteesta Ulkomaalaislain mukaan karkottamista harkittaessa on olennaista millainen rangaistus on rikoksesta mahdollista antaa, ei se, millainen rangaistus on annettu. Karkotuskynnys on tässä mielessä matalampi kuin kansalaisaloitteessa ehdotettu malli. Karkotuskynnys on nykyisen lainsäädännön mukaan matalampi myös siksi, että karkottaa voidaan rangaistustyyppiin katsomatta myös toistuvasti rikoksiin syyllistyneet sekä ne, jotka on jätetty syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta. Kansalaisaloitteessa ehdotettu automaattinen karkotuspäätös vankeusrangaistuksen perusteella rikoksen luonteesta ja vankeusrangaistuksen pituudesta huolimatta ei ota huomioon tilanteen kokonaisharkintaa. Karkotus voisi olla kohtuuton seuraus pitkään Suomessa asuneelle henkilölle, jolla on täällä perhe ja työ, ja jonka siteet aikaisempaan asuinmaahansa ovat heikommat kuin siteet Suomeen. Karkotus voisi olla kohtuuton seuraus myös nuorelle henkilölle, joka on asunut Suomessa suurimman osan elämästään. Maasta karkottamisen sääntelyä rajaavat kv. sopimukset ja EU-lainsäädäntö. EU-kansalaisten osalta huomioon on otettava vapaan liikkuvuuden direktiivi (2003/38/EY) sekä kolmansien maiden kansalaisten osalta pitkään oleskelleita koskeva direktiivi (2003/109/EY ja 2011/51/EU) ja paluudirektiivi (2008/115/EY). Karkotettavan oleskelulupa mitätöidään jo voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan. Samoin maahantulokielto määrätään rikoksiin syyllistyneille. Sisäministeriössä vireillä oleva rikoksentekijöiden karkottamiseen liittyvä lainsäädäntöhanke Sisäministeriössä on vireillä säädöshanke, jonka tarkoituksena on nopeuttaa tiettyjen rikoksiin syyllistyneiden ja yleiselle järjestykselle vaarallisten henkilöiden maasta poistamista. Hallituksen esitys pyritään antamaan eduskunnalle syysistuntokaudella Hankkeessa hahmotellaan sääntelyä, joka mahdollistaisi karkotuspäätösten nopeamman täytäntöönpanon. Sääntely kohdistuisi ulkomaalaislain säännöksiin, joissa säädetään karkotuspäätösten täytäntöönpanokelpoisuudesta. Tällä hetkellä karkotettava voi odottaa Suomessa hallinto-oikeuden päätöstä karkotuspäätöksestä tekemäänsä valitukseen Suomessa. Asian sääntelyä hankaloittaa se, että ulkomaalaislain täytäntöönpanosäännökset ovat jo nyt melko monimutkaiset ja se, että EU-direktiivit asettavat tietyt rajat kansalliselle sääntelylle, mikä ei helpota säännösten yksinkertaistamista.