Suomikodin Sanomat Julkaisija: Koti Suomalaisille Vanhuksille - Yhdistys Vastaava toimittaja: Marja-Liisa Sairanen Numero 3 / 2013 Kuva: Elsa Isaksson
Kuva: Elsa Isaksson Koti Suomalaisille Vanhuksille -Yhdistyksen johtokunta Marja-Liisa Sairanen, puheenjohtaja Liisa Sihvo Murstam, varapuheenjohtaja Paula Ehrnebo Veikko Hirvo Sikka-Liisa Ekman Sirpa Pyörre Pirkko Sinkkonen Varajäsenet: Marja-Leena Sundström Raija Tyni-Lenné Työvaliokunta: Marja-Liisa Sairanen Liisa Sihvo Murstam Paula Ehrnebo AY-edustaja SKAF,Marjut Byman Toiminnanjohtaja: Virpi Johansson s-posti: virpi.johansson@finsktaldrecentrum.com Johtokunnan jäseniin saat yhteyden soittamalla Suomikotiin puh. 08-457 08 50 Finskt Äldrecentrum Suomikoti Ramviksvägen 213 122 64 ENSKEDE Puh / keskus 08-457 08 50 Jäsenmaksujen ja lahjoitusten postisiirtotili: 23 46 60-9 Internet: www.suomikoti.se Onko jäsenmaksu unohtunut! Muista nimi ja osoite, siten saat lehden ja kokouskutsut Jäsenmaksu 200 kr yhteisöltä 600 kr 2
Yhdessä eteenpäin Tänä vuonna olemme todella saaneet nauttia kauniista ja lämpöisestä kesästä. Itse olen kiertänyt autolla Suomea monta viikkoa, on uitu, saunottu ja grillattu. Myös meillä Suomikodissa on ulkoiltu ahkeraan ja järjestetty grillijuhlia sekä auringonpaisteessa että joskus jopa pienessä sateessa. Niistä voit lukea enemmän toisaalta tästä lehdestä ja niistä on myös meidän kevään aikana uusitulla kotisivullamme. Nyt kesä alkaa kuitenkin olla jo lopuillaan ja on taas aika alkaa suunnitella toimintaa eteenpäin, syksyn ja talven varalle. Yksi syksyn tärkeitä asioita johtokunnan työssä on tulevan vuoden toimintasuunnitelman ja talousarvion tekeminen. Tulot ja menot pitää saada tasan. Toiminnan jatkuva kehittäminen on tietysti erittäin tärkeää jatkossakin. Talousarvionhan pitää olla valmiina jo ennen vuoden loppua. Lopullinen päätöshän siitä tehdään sitten tulevassa vuosikokouksessa yhdessä teidän jäsenien kanssa. Palkkaneuvottelut ovat toinen tulevan syksyn kysymyksistä, ja myös ne vaikuttavat tietysti talousarvioon. Lähihoitajien palkkasopimus menee umpeen lokakuun lopussa ja uudesta sopimuksesta neuvotellaan keskustasolla. Sen jälkeen kun keskusjärjestöt ovat päässeet sopimukseen, aloitetaan neuvottelut myös Suomikodissa. Myös sairaanhoitajien ja muun henkilökunnan kanssa aloitetaan neuvottelut syksyn kuluessa. Palkkakeskustelut vaikuttavat tietysti myös Suomikodin esimiesten työmäärään syksyn aikana. Haasteita siis riittää tällekin syksylle. Jatketaan ja kehitetään lisää hyvää yhteistyötä asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa. Marja-Liisa Puheenjohtaja HILJA JENSENIN MUISTORAHASTO Otamme mielellämme vastaan rahalahjoituksia Hilja Jensenin muistorahastoon. Lahjoitukset maksetaan plussiirtotilille 23 46 60 9 ja lahjoittajan nimi kirjoitetaan maksukorttiin. Muistorahastosta jaetaan stipendejä esim. henkilökunnan jatkokoulutukseen Suomikodin johtokunnan päätöksen mukaan. Jakotilaisuudet ovat vuosikokouksien yhteydessä. Kiitokset etukäteen! Vuokko Aspfors Toivonen, Taloudesta vastaaava 3
Syyskuinen tervehdys jäsenille! tutustua Suomikotiin valitakseen äidille tai isälle paikan joko välittömästi tai joskus myöhemmin. Kunnan avuntarpeen määrittelijähän päättää paikkojen ostamisesta ja tekee tilauksen Suomikotiin, jos hoitotarve todetaan. Numerollisesti on seitsemän kuukautta purkissa. Paikat ovat aina täynnä ja tulot ovat sen takia talousarvion mukaiset. Henkilökuntakulut ovat suuremmat kuin talousarvion luvut, mutta talousarviossa vuosikustannukset jaetaan 12 kuukaudelle ja kesälomakuukaudet ovat todellisuudessa muita kuukausia kalliimpia. Mutta palkkakustannukset tasaantuvat toivon mukaan syyskuukausina. Kesällä tarvitaan paljon kesäsijaisia, jotta vakituiset työntekijät voivat olla lomalla ja kerätä voimia syksyn koitoksiin. Terveisin Vuokko Aspfors Toivonen taloudesta vastaava Ihana, aurinkoinen kesä on takanapäin, mutta mukavat muistot ovat kuitenkin jäljellä. Vierailu Suomeen kuuluu kesään. Olin viikon Hämeenlinnassa sukulaisteni luona. Erityisesti muistan kahvihetket Hämeenlinnan torilla ja lauantaiaamiaisen samassa paikassa. Tutut ja tuttujen tutut kokoontuivat tapaamaan torille aamiaiselle ja sitten pohdittiin viikonlopun ohjelmaa. Paistettaisiinko muurikkalettuja vai mentäisiinkö linnan jazzjuhliin, jossa teemana oli Aki Sirkesalon musiikki? Voin todeta näin jälkikäteen, että kaikkea ennätettiin tehdä ja Polka-mansikoita ostettiin ja popsittiin suihin ilman, että edes huuhdottiin. Kesä on jatkunut täällä Ruotsissa, vaikka lomakausi on ohitse. Suomikodissa on käynyt paljon vierailijoita; esimerkiksi ikääntyneiden vanhempien lapsia, jotka haluavat Sairaanhoitaja Johanna saa pelargoniat loistamaan punaisen eri sävyissä. Kuva: Elsa Isaksson 4
Suomikodin Sanomat 3 / 2013 Puutarhan laatikoissa rehottaa vahapavut, retiisit, korianteri, basilika, timjami ja oregano. Puutarhaa hoitaa erityinen asukkaista koottu ryhmä toimintaterapeutti Lindan johdolla. Kuvat: Elsa Isaksson 5
Asukkaamme Tyyra juttelemassa Riitan kanssa Suomikodin parvekkeella. Riitta Härkönen on yksi tukihenkilöistä. Hän käy viiihdyttämässä asukaitamme viikottain. Tässä ihaillaan pitkää kullankeltaista auringonkukkaa, joka sai alkunsa linnuille tarkoitetusta siemenestä. 6
Henkilökunta ratkaiseva hoidon laadulle Vanhustenhuollosta ja -hoivasta raportoidaan ja keskustellaan mediassa ahkerasti. Tavallisesti syynä on henkilökunnan puute, joka johtaa erilaisiin ongelmiin. Tarvittaisiin lisää käsiä, jotta vanhukset saisivat tarvitsemansa hoidon ja hoivan. Sosiaalihallituksen tehtävänä on valvoa vanhustenhoitoa. Siksi se on laatinut uudet säännöt, jotka ovat sitovia hoitokodeille. Hoidon ja hoivan tarpeen eikä miehityksen tulee olla hoidon lähtökohtana. Siksi kuntien tulee ottaa selville, kuinka paljon hoivaa kukin asukas tarvitsee, ja sen perusteella hankkia tarpeeksi henkilökuntaa. Vanhuksilla on oikeus saada hoiva omien tarpeittensa mukaan voidakseen elää niin turvallista, aktiivia ja mielekästä elämää kuin mahdollista. Jokaisella on oikeus saada apua, kun hän sitä tarvitsee. Ei saa olla niin, että kukaan ei kuule, jos esimerkiksi huutaa apua. Henkilökuntaa täytyy olla tarpeeksi myös yöllä, kun monet vanhukset ovat rauhattomia eivätkä voi nukkua. Nämä uudet määräykset tarpeellisesta miehityksestä tulevat voimaan tammikuun 2014 alusta. Suomikodissa on työntekijöitä keskitasoa enemmän. Kuitenkin myös meillä on parantamisen varaa. Joinakin aikoina päivästä on paikalla monta henkeä, kun taas tietyissä tilanteissa puuttuu työntekijöitä. Lähtökohtana on, että kaikilla työntekijöillä on kokopäivätyö, jotta jokainen pystyisi elättämään itsensä omalla työllään. Kahdeksan tunnin työpäivä tekee kuitenkin vaikeaksi sijoittaa henkilökuntaa niin, että työntekijöitä on tarpeeksi aina silloin kun heitä tarvitaan. Työvuoroista käydään jatkuvaa keskustelua, jotta löydettäisiin kaikille sopiva ratkaisu. Myös Suomikodissa on ollut liian vähän henkilökuntaa yöllä. Aikaisemmin kolme henkilöä vastasi hoidosta yöllä. Heidän tukenaan on yöpatrulli. Se on palvelu, joka takaa, että sairaanhoitaja tulee tarvittaessa paikalle hyvin nopeasti. Viime vuonna kuitenkin katsottiin, ettei kolme työntekijää riitä, ja siksi johtokunta palkkasi tilapäisesti neljännen lähihoitajan yöksi. Virka vakinaistettiin tämän vuoden talousarviossa, joten meillä on nyt Sosiaalihallituksen edellyttämä määrä työntekijöitä myös yöllä. Henkilökunnan määrä on hoidon laadulle ratkaiseva tekijä. Samalla se on myös suuri kustannus. Noin 70 prosenttia Suomikodin menoista johtuu henkilökuntakuluista. Siksi on tärkeätä, että löydämme tehokkaan järjestelmän työvuoroille. Johtokunnan tavoitteena on myös parantaa työympäristöä niin, että sairauspoissaolot saataisiin niin pieniksi kuin mahdollista. Tällä hetkellä kulut vastaavat kahden lähihoitajan palkkaa. Sosiaalihallituksen valvontatehtävä siirtyi 1. kesäkuuta 2013 virastolle, jonka nimi on Inspektionen för vård och omsorg (IVO). Suomenkielinen nimitys on Hoidon ja hoivan tarkastuslaitos. Liisa Sihvo Murstam 7
Sisukas Raili viihtyy Suomikodissa mutta toivoo enemmän jutteluseuraa ja ulkoiluttajia - Kolmen stroken jälkeen oli opeteltava uudelleen kirjoittamaan, kertoo Raili Saharla, lokakuun alussa 84 vuotta täyttävä Suomikodin asukas. - Minulla oli silloin god man uskottu mies mutta halusin hoitaa itse omat asiani. Minusta tuntui, että god man ei tiennyt minun asioistani paljonkaan, sanoo Raili ja tutkii kiinnostuneena saamaansa Metro-lehteä, jossa kerrotaan miten uskotulla miehellä Ruotsissa voi olla useita kymmeniä asiakkaita, joiden asioita hänen on ehdittävä hoitaa. - Nyt minulla on parempi kuin god man, Raili kertoo. Hän hoitaa asioitani ja maksaa laskuja, ellen voi tehdä sitä itse, ja menemme joskus yhdessä Skärholmeniin ostoksille. Monta vuotta hän on auttanut minua, mutta ei hän kerkiä kaikkialle. Railin suuri toivomus onkin, että hän saisi sellaisen ystävän, vahvan miehen tai naisen, jonka kanssa voisi jutella, käydä ulkona ja ostoksilla. Kuljetuspalvelun taksilla hän pääsee itse vaikkapa Skärholmeniin, mutta siellä liikkuessaan hän tarvitsee apua. Kolmannen stroken jälkeen Raili on istunut pyörätuolissa. Suomikodin käytävillä liikkuminen ei tuota hänelle vaikeuksia, mutta ulos hän ei voi lähteä yksin. - Täällä on hirveän kivoja hoitajia, mutta asukkaat ovat sairaita eikä kaikista ole juttukaveriksi, Raili sanoo. - Toiset eivät kuule eivätkä kuulolaitteet aina ole maailman parhaita vehkeitä. Stroken saatuaan Raili asui ensin Rostorpin kodissa Rönningessä. - Se oli oikein mukava paikka, helluntailaisten hoitama, mutta siellä ei puhuttu suomea, hän kertoo. Kerran vuodessa soitin ja kysyin joko pääsen Suomikotiin. Raililla on nyt suuri, tilava huone Suomikodin alakerrassa. Hänellä on oma parvekekin, jonka hän jakaa viereisen huoneiston asukkaan kanssa. - Pääsen kyllä parvekkeelle, mutta en pääse sieltä pois, Raili toteaa. Isosta ikkunasta hän voi seurata vuodenaikojen vaihtelua luonnossa. Ikkunasta näkyy pieni metsikkö, jossa liikkuu kauriita ja jäniksiä. - Muutin tähän huoneeseen toukokuussa Raili kertoo. - Kyllähän Suomikodissa aika kuluu. Eilen kävi Mikkokin (Niskanen) tanssittamassa meitä. - Taisi mennä kahvitunti ohi, Raili muistaa ja lähdemme välillä kahville oleskelu- ja ruokailuhuoneeseen. Vielä löytyy kuppi ja pullanviipale Railillekin. Meneillään on tietokilpailu ja Raili tietää, että sveitsiläiskaarti on Vatikaanivaltion virallinen armeija. Jätkänsakin toinen nimi eli ristinolla jää hoitajan vastattavaksi. Eikä kukaan ole kuullut että traktoria sanotaan jontikaksi. Raili on kotoisin Jyväskylästä, Keski-Suomesta. Hän oli toiseksi vanhin nelilapsisessa perheessä. Isän kuoltua Railin ollessa vasta 9- vuotias hän joutui hoitamaan nuorempia sisaruksiaan, sillä äiti ja Eevaliisa-sisko kävivät töissä. - Silloin päätin, etten ikinä hanki lapsia, Raili sanoo. - Jouduin niin koville pienten sisarusten kanssa. Sodan aikana oli puutetta kaikesta. Meillä ei ollut sukulaisten joukossa yhtään maajussia. Kaksi kertaa meillä oli kasvattina lammas, joka teurastettiin syksyllä kun villat ensin oli leikattu talteen. Lampaanliha oli ainoa liha minkä saimme, sillä kortilla ei saanut mitään. 12-vuotiaana hoidin viiden hengen huushollia. Muistan kun 13-vuotiaana toin vastaankiskovan lampaan kotiin. Se huutaa mäkätti ja olisi halunnut päästä lehmien kanssa laitumelle. Minä vein sen vintille, ja pikkusiskon, joka ei silloin paljon kävellytkään, panin istumaan lampaan viereen. Siitä molemmat rauhoittuivat. Sianporsasta ei saanut, vaikka kansanhuollosta annettiin lupa ostaa. Kanejakin meillä oli sodan aikana, mutta ne olivat hankalia. Kerran kävi niin, ettei ollut mitään ruokaa sunnuntai-iltana. Minä olin saanut yhdeltä mukavalta romanipojalta ravintolakuponkeja ja kysyin äidiltä, emmekö voisi mennä ravintolaan syömään. Ensimmäi- 8
sessä ravintolassa oli vain ryynimakkaraa mutta toisessa oli muutakin ruokaa. Olihan meillä myös kasvimaa, josta saimme tomaatteja ja vihanneksia. Oli nautinto hakea kesäkeiton ainekset omasta kasvimaasta, huuhtoa ne järven rannassa ja valmistaa keitto. - Ruotsiin tulin ensimmäisen kerran vuonna 1951, Raili kertoo. Tulin Boråsiin Algotsin tekstiilitehtaalle, mutta siellä en viihtynyt. Se oli kuin keskitysleiri! Olympiakesän 1952 olin Suomessa. Muistan, että silloin satoi aika lailla ja perunat piti viedä liiteriin kuivumaan ennen kuin ne voi laittaa kellariin. Äidillä oli silloin rakennushommat kesken. - Toisen kerran tulin Ruotsiin vuoden 1952 syksyllä, Raili Saharla kertoo. -Tukholmassa oli kova asuntopula, mutta sain hyvän asunnon Långholmenia vastapäätä. Asunnossa oli isot ikkunat ja kylpyhuone ja se oli lämmin. Olisin mielelläni asunut siinä, mutta tyttökaveri rupesi riitelemään ja piti hakea asunto muualta. Seuraava asunto oli eräänlainen kolhoosi Medborgarplatsenilla. Huoneessa oli sänky kummallakin seinällä, kirjoituspöytä ja vaatekaappi, ei muuta kalustoa. Sitten tapasin mieheni ja muutimme yhteen asumaan. Olimme jo yli 30 vuoden ikäisiä mutta asuntoa ei saanut. Lopulta saimme asua erään huvilan yläkerrassa ja siellä oli olohuone, makuuhuone ja kylpyhuone. Meillä oli kiva vuokraemäntä, mutta hän kuoli kahden vuoden päästä. Jäimme asumaan sinne vielä pariksi vuodeksi sen jälkeenkin. Västertorpista saimme sitten asunnon, ensin purkutalosta. Se oli huonossa kunnossa, mutta mieheni oli kätevä käsistään ja hän maalasi ja kunnosti sen. Vuokra oli 202 kruunua kuukaudessa. Kolhoosissa se oli 70 ja huvilan yläkerrassa 300 kr/kk, Raili muistelee. - Vuonna 1991 mieheni kuoli ja sen jälkeen en ole miehen päälle kattonutkaan! Hän oli tehnyt kaiken ja hänen kuoltuaan istuin lattialla ja itkin. En osannut itse mitään käytännön töitä. Tukholmassa Raili työskenteli aluksi Söderissä vaatetusliikkeessä, jossa valmistettiin hienoja kävelypukuja ja muita vaatteita.- Palkka oli niin huono, että piti välillä käydä tiskaamassa, Raili kertoo. -Yritin kovasti päästä LM Ericssonille töihin ja kun sain sieltä paikan jäin sinne. Aluksi olin tehtaan puolella, sitten konttorissa. Mutta silloin kaikki alkoikin loppua. Ehdin olla LM:n töissä Gröndalissa, Örnsbergissä, Liljeholmenilla ja päätehtaalla Telefonplanilla. - Ruotsia opin lukemalla lehtiä ja kirjoja, Raili sanoo. - Englantia en ymmärtänyt puhelimessa ollenkaan, kun Irlannista soitettiin, sain huutaa toisia apuun pyytämään, että asiakas lähettäisi faksin, koska kirjoitettua tekstiä minun oli helpompi ymmärtää. Railin koulunkäynti jäi kansakouluun. - Sekin oli vähän sitä sun tätä, Raili kertoo. - Sodan aikana opettajatkin olivat rintamalla. Meillä oli koulua pari kuukautta syyslukukaudella ja pari kuukautta keväällä. Vanhin siskoni oli niin lahjakas, että opettajat halusivat hänen jatkavan keskikoulussa, mutta se ei ollut mahdollista. Nyt hän asuu Kanadassa ja puhuu englantia aivan sujuvasti. Hänellä on kaksi lasta ja lapsenlapsia. Tytär oli pankkialalla mutta kuoli äkillisesti. - Ruotsissa minulla ei ole ketään lähiomaisia, Raili sanoo. - Tai on yksi serkku, Svea Linnea, johon minulla ei ole yhteyttä. Jyväskylässä asuvaa sisartani en voi käydä tapaamassa, koska hän asuu kolmannessa kerroksessa ilman hissiä. Olenkin sanonut, että hänen pitäisi muuttaa alakertaan. Heillä on myös kesämökki, mutta sinnekään ei pääse pyörätuolilla. Kun aikaisempina vuosina kävin mökillä ehdotin, että he alkaisivat viljellä mustikkapensaita. Viime vuonna he saivat niistä 70 kilon sadon! Ennen naimisiinmenoa Raili oli mukana Tukholman Suomalaisessa Seurassa. - Seuralla oli paljon toimintaa ja kävimme reissuilla Kööpenhaminassa ja Oslossa. Miehen kuoltua ystäväni Iines raahasi minut taas seuraan. Viime vuosiin saakka olen käynyt Alvikissa seuran Ikinuorten tilaisuuksissa ja lausunut siellä runoja. Kerran lausuin täälläkin itsenäisyysjuhlassa, vaikka täällä on huonokuuloisia ihmisiä. Alvikissa kävisin, mutta siellä hissi on niin epävarma, ettei tiedä toimiiko se vai ei. Luen paljon, aina kun jaksan, Raili kertoo. Suomikodissa on säännölliset ruoka-ajat. Aika on vierähtänyt haastattelussa ja nyt Raili haluaa taas ohjata pyörätuolinsa ruokasaliin. - Sähkömiestäkin tarvitsisin, Raili muistaa lopuksi. - Ja olisi tosiaan kiva saada lisää ulkoiluttajia ja juttuseuraa. Liisa Anjum 9
Syksy tekee tuloaan Näin se vierähti tämäkin kesä. Juuri olimme järjestelemässä henkilökunnan kesälomia ja nyt alkavat kaikki jo olla takaisin lomiltaan. Jokainen on varmaan saanut nauttia ainakin muutamista aurinkoisista päivistä. Kesätyöntekijät ovat tänäkin kesänä tehneet todella korkealaatuista työtä. Kiitos heille. Suomikodin puutarha on ollut ahkerassa käytössä, vaikka kesän ensimmäinen grillijuhla vietettiinkin juhlasalissa, vain meidän emäntämme Kirsi seisoi sateessa ja grillasi makkaraa. Seuraavat grillaukset osuivat jo aurinkoiselle päivälle. Puutarharyhmän ansiosta puutarha on kukoistanut tänä kesänä. Viikoittaiset mölkkykilpailut ovat herättäneet monen kilpailuvaistot? Näin syksyn kynnyksellä Suomikodin toiminta vilkastuu. Kalenteri täyttyy nopeasti koulutustilaisuuksista, hoito- ja työpaikkakokouksista ja asukkaiden aktiviteeteistä. Syyskuun puolivälistä alkaen asukkaiden lounas ja päivällinen tulevat Suomikotiin kylmänä ja henkilökunta lämmittää ruuan, keittää perunat ja tekee salaatin. Olemme jo saaneet kokea, miten ruuantuoksu käytävissä herättää monen ruokahalut. emäntämme Kirsi meidän grillaa makkaraa sateesta huolimatta. Onhan hän suomalainen! Yksi viisihenkinen tiimi henkilökunnasta osallistuu syksyn aikana hoito- ja hoiva-alan laadunkehitysohjelmaan, jonka tarkoituksena on luoda jatkuviin parannuksiin tähtäävä ilmapiiri koko Suomikotiin.Seuraavassa lehdessä tästä enemmän. Hyvää syksyn alkua! Virpi 10
Demens on dementia Ruotsin väestö ikääntyy ja niin myös me ruotsinsuomalaiset. Iän karttuessa saattaa tulla erilaisia tauteja ja vaivoja. Niitä tutkitaan ja niistä kirjoitetaan ja puhutaan entistä enemmän. Silloin tällöin kuulee ruotsinsuomalaisen kertovan, että jollakulla sukulaisella tai ystävällä on demenssi. Vierassanasta muodostetaan suomenkielinen vastine usein juuri lisäämällä sanan loppuun i, esimerkiksi rasismi, skanneri. Mitään väärinkäsitystä demenssi tuskin aiheuttaa, mutta kun ruotsinsuomalaiset usein valittavat kielensä jääneen kehittymättä tai muuttuneen muuksi kuin Suomessa käytettävä suomi, heidän kannattaisi kiinnittää huomiota kaikkiin vierassanoihin samoin kuin Ruotsin yhteiskuntaa kuvaaviin sanoihin. Demens on suomeksi dementia ja dementiapotilas dementikko. Mistä tavallinen ruotsinsuomalainen sitten löytää tällaiset vastineet? Yksi hyvä apuväline on pari vuotta sitten ilmestynyt Kielineuvoston ruotsalais-suomalainen sosiaalialan sanasto. Se on uudistettu ja laajennettu painos lähes kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyneestä sanastosta, jonka laati Ruotsinsuomalainen kielilautakunta. Sanaston hakusanat ovat peräisin monelta sosiaalitoimeen kuuluvalta alalta, minkä vuoksi siitä on hyötyä myös kaikille meille tavallisille ruotsinsuomalaisille, siis monille muillekin kuin sosiaalityöntekijöille. Välillä ruotsinsuomalaisilta tuntuu unohtuneen myös, että Försäkringskassan on suomeksi Vakuutuskassa ei siis sairaskassa. Kun suomen kielen hallintoaluetta on laajennettu huomattavasti kahden viime vuoden aikana, aika moni ruotsinsuomalainen saa jo käyttää suomea ollessaan yhteydessä kotikuntaansa. Sama koskee viittä valtion virastoa, joista yksi on Vakuutuskassa, ja tämä oikeus on voimassa koko maassa. Me käytämme tietenkin tätä oikeutta ja yritämme myös käyttää kaikista ilmiöistä suomenkielisiä nimityksiä. Paula Ehrnebo Språkrådets svensk-finska socialordlista. Kielineuvoston ruotsalais-suomalainen sosiaalialan sanasto. Språkrådets skrifter 13. 155 s. Salme Sinimaa, Suomikodin ahkerin kutoja. Salme on tehnyt satoja Muumeja ja nukkeja ja lahjoittanut niitä. Se pitää virkeänä, sanoo Salme. 11
Maailma muuttuu Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi kirjoitti jo 1800-luvulla maailman muuttumisesta mm. näytelmässä Nummisuutarit. Niin muuttuu maailma, Eskoseni on monelle suomalaiselle tuttu sanonta. Seitsemässä veljeksessä Jukolan uppiniskaiset veljekset pakenivat lukkarin koulusta Impivaaraan. Siellä erämaan rauhassa he viihtyivät saadessaan metsästellä. Mutta vähitellen hekin joutuivat palaamaan kylään sivistyksen piiriin, perustivat perheet ja sopeutuivat yhteiskuntaan. Juhani Aho kuvasi Rautatie-kirjassaan maaseudulla 1800-luvulla asuvien Matin ja Liisan ihmettelyä, kun he saivat tutustua rautatiehen ja pääsivät sen kyytiin. Ennen kouluikää asuin pienessä maalaiskylässä, jossa ei ollut sähköä. Kuuntelimme radiolähetyksiä ensin kidekoneella käyttäen kuulokkeita. Isämme osti sitten patteriradion, jolla kuuntelimme uutisia, musiikkia, kuunnelmia ja aseveli-iltoja. Muuttaessani Ouluun pääsin monipuolisen tiedotuksen ja kulttuurin piiriin. Radiokonsertit, elokuvat ja teatteri viihdyttivät minua. Ensimmäisen kerran sain seurata mustavalkoisia tv-ohjelmia asuessani Lontoossa 50-luvun alussa. Oman pienen mustavalkoisen kojeen ostimme perustaessamme perheen 1960. Myöhemmin hankimme väritelevision ja muutama vuosi sitten vaihdoimme sen litteäksi taulutelevisioksi. Moni muistanee ajan, jolloin puhelu Suomeen oli tilattava keskuksen kautta. Varsinkin suurten pyhien aikana joutui odottelemaan tuntikaupalla ennen kuin sai kontaktin sukulaisiin ja ystäviin. Vähitellen saimme lankapuhelimen välityksellä nopean yhteyden kaikkialle. Ja sitten kännykät. Mikä ilo ja riemu. Nyt kännykän, matkapuhelimen käyttö on hyvin yleistä. Se näkyy kaikkialla. Älypuhelimissa on lisäksi useita tietokoneen ominaisuuksia. On mahdollista lukea verkkouutisia ja sosiaalista mediaa. Työelämässä ollessani 90-luvun alkupuolella sain opetella tietokonetekniikkaa. Työskentelin sädehoitoklinikalla, jossa tietyt käsittelyt siirrettiin tietokoneen avulla automaattisesti tapahtuviksi. Silloiset koneet olivat vielä suuria ja hitaita. Ensimmäisen oman tietokoneen sain pojaltani yli 15 vuotta sitten. Sen olen romuttanut aikoja sitten ja siirtynyt käyttämään kannettavaa konetta. Kuljetan sitä mukanani tänne Gotlantiin. Molemmille lapsilleni tietokonetyö on jokapäiväistä. Pelonsekaisella ihailulla seuraan lastenlasteni taitoja. Nuorinkin alkoi jo alle kolmivuotiaana itsevarmasti painella koneen näppäimiä. Vanhin, nyt yli yhdeksänvuotias, osaa jo opastaa minua mutkikkaissa tehtävissä. Olen alkanut tottua sähköpostin käyttöön. Seuraan internetin välityksellä uutisia ja täydennän tietojani linkedin verkoston avulla. Katselen filmejä ja kuvia DVDlevyiltä. Seuraan myös järkyttävää vihakirjoittelua, joka voi johtaa tuomittaviin tekoihin. Amerikkalaisten ja brittien miehittämättömät laitteet vakoilevat ja valvovat puhelin- ja tietoliikennettä. Ja kehitys jatkuu... Gotlanti elokuussa 2013 Alli Urberg 12