Opetus- ja kulttuuriministeriö 10.12.2018 Hallitusneuvos Matti Sillanmäki Eduskunnan sivistysvaliokunnalle Opetus- ja kulttuuriministeriön vastine kirjallisiin asiantuntijalausuntoihin (HE 235/2018 vp) Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa vastineenaan hallituksen esityksestä 235/2018 vp annettuihin asiantuntijalausuntoihin seuraavaa. Ylioppilastutkinnon rakenteeseen ja englanninkieliseen ylioppilastutkintoon liittyviä näkökohtia käsitellään vastineessa omina kokonaisuuksinaan. Lisäksi käsitellään lausunnoissa esiin nostettuja muita kysymyksiä. 1. Ylioppilastutkinnon rakenne Ylioppilastutkinnon tarkoitus on mitata lukiokoulutuksen oppimäärän tuottamia tietoja, taitoja ja kypsyyttä. Tutkinnon suorittaminen tuottaa lisäksi yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Ylioppilastutkintoa koskevaa lainsäädäntöä uudistettaessa keskeisten sidosryhmien keskuudessa on vallinnut laaja yhteisymmärrys siitä, että ylioppilastutkinnon nykyinen rakenne ei kaikilta osin mittaa lukiokoulutuksen oppimäärään kuuluvia opintoja riittävän laajasti ja monipuolisesti, minkä vuoksi rakennetta tulisi tasapainottaa. Ylioppilastutkinnon kehittämistarpeita pohtinut Gaudeamus igitur -työryhmä esitti, että tutkintoon osallistuvan olisi suoritettava äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe sekä kolme koetta tai koeparia seuraavista: 1) matematiikka; 2) toinen kotimainen kieli; 3) vieras kieli; 4) kaksi reaaliaineen koetta tai yksi reaaliaineen koe ja yksi vieraan kielen koe. Työryhmän ehdotus kuitenkin vähentäisi yksittäisten reaaliaineiden kokeiden painoarvoa suhteessa muiden oppiaineiden kokeisiin ja asettaisi kokelaita heidän valintojensa perusteella erilaiseen asemaan. Ehdotusta on myös pidetty vaikeaselkoisena. Tämän vuoksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ylioppilastutkinnossa olisi suoritettava viisi koetta. Muutos nostaisi jonkin verran tutkinnon vaatimustasoa, mutta se ohjaisi kokelaita osoittamaan osaamistaan ja suorittamaan eri kokeita aiempaa monipuolisemmin. Ylioppilastutkinnossa osoitetusta laajasta ja monipuolisesta osaamisesta olisi kokelaille hyötyä jatko-opinnoissa ja myöhemmässä elämässä riippumatta heidän ura- tai muista tulevaisuuden suunnitelmistaan. Hallituksen esityksessä on todettu, että tutkinnon rakenteen muutos voisi aiheuttaa jonkin verran haasteita kahta tutkintoa suorittaville tai opiskelijoille, joilla on haasteita ylioppilastutkinnosta suoriutumisessa. Tällaisia opiskelijoita voisi olla esimerkiksi osa aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen opiskelijoista. Ehdotus voisi näin ollen jossain määrin vaikuttaa opiskeluaikojen kestoon ja suoritettujen ylioppilastutkintojen määrään. Neljän kokeen suorittamisesta ei kuitenkaan vielä voida päätellä sitä, että kokelaalla ei olisi osaamista
tai edellytyksiä viidennen kokeen suorittamiseen. Hankaluudet voivat usein liittyä myös tiettyyn oppiaineeseen, esimerkiksi matematiikkaan. Vaikka ylioppilastutkinnossa olisi jatkossa suoritettava viisi koetta nykyisen neljän sijasta, tutkinnon valinnainen rakenne säilyisi. Kokelas voisi siis edelleen jättää itselleen epämieluisimman kokeen suorittamatta. Kokelas saisi itse päättää oman osaamisensa ja kiinnostuksensa perusteella, minkä viidennen kokeen suorittaa. Esimerkiksi reaaliaineiden ylioppilaskokeet järjestetään yhteensä kymmenessä eri oppiaineessa, joiden nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen oppimäärän tuntijaon mukaisten pakollisten ja valtakunnallisten syventävien kurssien määrä on oppiaineesta riippuen 3 7. Viidennen kokeen suorittaminen edistäisi ja nopeuttaisi myös edellä mainittujen kokelasryhmien pääsemistä korkeakoulutukseen, mikä on yhteiskunnan osaamistason ja korkeakoulutettujen osuuden nostamiseksi välttämätöntä. Uusien ylioppilaiden sijoittuminen jatko-opintoihin on nykyisin merkittävä ongelma suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, sillä noin 70 prosenttia uusista ylioppilaista ei sijoitu välittömästi lukio-opintojen jälkeen tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Uusi lukiolaki (714/2018) vahvistaa opiskelijoiden oikeutta tarpeiden mukaiseen opintojen ohjaukseen ja oppimisen tukeen. Ylioppilastutkinnon kokeiden uusimista koskevista rajoituksista luovutaan syksyllä 2019, mikä vähentää lukio-opintojen ja ylioppilaskokeiden henkistä kuormittavuutta. Hallituksen esitykseen sisältyy lisäksi useita ehdotuksia, joilla edistettäisiin opiskelijoiden mahdollisuuksia aloittaa ja suorittaa ylioppilastutkinto, kuten ilmoittautumismenettelyjen joustavoittaminen, mahdollisuus sisällyttää hylättyyn tutkintoon sisältyneet hyväksytyt kokeet uuteen tutkintoon kolmen vuoden ajan aiemmin suoritetun kokeen hyväksymisestä sekä ylioppilastutkinnon suorittamisajan pidentymisen edellytysten keventäminen. Tutkinnon rakenteen muutoksen negatiivisten vaikutusten voitaisiin näin ollen arvioida olevan vähäisiä. Esityksessä myös ehdotetaan säilytettävän niin sanottu kompensaatiomenettely, eli tutkinto voi jatkossakin tulla hyväksytysti suoritetuksi hylätyn arvosanan estämättä Ylioppilastutkintolautakunnan määräämin perustein. Kompensaatiomenettelyn nojalla on tutkinnon suorittanut vuosittain noin 600 kokelasta. Ylioppilastutkinto tulee suorittaa enintään kolmena peräkkäisenä tutkintokertana. Hylätty koe kuitenkin pidentää tutkinnon suorittamisaikaa siten, että kokelas voi käyttää tutkinnon suorittamiseen 4-6 tutkintokertaa riippuen siitä, millä tutkintokerralla hän on tullut hylätyksi kokeessa. Vuonna 2017 ylioppilastutkinnon suorittaneista vain 25,9 prosenttia suoritti tutkinnon kolmella tai sitä useammalla tutkintokerralla. Ylioppilastutkinnon rakenteen muuttuessa mahdollisuutta hajauttaa tutkinnon suorittamista on tarpeen hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Tässä ammattitaitoisella opinto-ohjauksella ja henkilökohtaisella opintosuunnitelmalla on keskeinen merkitys. Vuonna 2017 ylioppilastutkintoja suoritettiin kaikkiaan 30 189. Tutkinnon suorittaneista 5902 kokelasta (19,5 %) suoritti neljä koetta, loput suorittivat viisi koetta tai enemmän. Neljän kokeen suorittajista 3761 ei suorittanut toisen kotimaisen kielen koetta ja 1692 ei suorittanut matematiikan koetta. Lähes kaikki neljä koetta suorittaneet kokelaat siis olisivat myös työryhmän ehdottaman rakenteen mukaisesti joutuneet suorittamaan viidennen kokeen, sillä heidän tutkintoonsa sisältyi reaaliaineen koe. Gaudeamus igitur -työryhmän ehdottama ja hallituksen esityksen mukainen rakenne eivät siis tosiasiallisilta vaikutuksiltaan poikkea merkittävästi toisistaan. Kokelaiden kannalta ehdotettu viiden kokeen rakenne olisi kuitenkin selkeämpi ja tasapuolisempi. Hallituksen esityksessä ei ehdoteta muutoksia ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden oikeuteen suorittaa ylioppilastutkinto. Lainsäädännössä ei ole säädetty ylioppilastutkinnon kokeisiin osallistumisen edellytyksenä olevista lukio-opinnoista ammatillisen koulutuksen opiskelijoille. Ylioppilastutkinnon rakenteen muutoksella ei ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia ammatillisen tutkinnon suorittamiseen. Käytännössä kahden tutkinnon suorittajat kuitenkin suorittavat lukio-opintoja, jotka tunnustetaan osaksi ammatillista perustutkintoa. Lukio-opinnot tunnustetaan osaksi suoritettavan ammatillisen perustutkinnon yhteisiä tutkinnon osia. Opetushallitus määrää tarkemmin osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mitoituksen periaatteista. Ope-
tushallituksen määräyksen Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mitoituksen periaatteet ja arvosanojen muuntaminen ammatillisessa koulutuksessa (OPH-501-2018, annettu 12.4.2018) mukaan lukion opinnot tunnustetaan todistuksen pohjalta oppiaineiden oppimäärien perusteella enintään 60 osaamispisteen laajuisesti seuraavasti: yhteisiin tutkinnon osiin 35 osaamispisteen laajuisesti ja yhteisten tutkinnon osien osaalueisiin, lukio opintoihin tai muihin jatko-opintovalmiuksia tukeviin opintoihin enintään 25 osaamispisteen laajuisesti, jos perustutkinnon perusteiden muodostuminen sen mahdollistaa. Yksi suoritettu lukion kurssi vastaa 1,5 osaamispistettä, joten 60 osaamispistettä tarkoittaa 40 lukion kurssia. Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:n lausunnon mukaan ammatillisissa oppilaitoksissa kaksoistutkintoa suorittavat opiskelijat suorittavat 30-35 lukion kurssia. Viiden kokeen ylioppilastutkinto edellyttäisi minimissään 32 lukiokurssin suorittamista, mikäli kokelas haluaa suorittaa tutkintoaineissa kaikki nuorten tuntijaon mukaiset pakolliset ja valtakunnalliset syventävät kurssit. Esityksellä ei siis vaarannettaisi edellytyksiä suorittaa kaksi tutkintoa. Jatkossakin olisi myös mahdollista suorittaa ammatillinen perustutkinto ja ylioppilastutkinto kolmessa vuodessa. Työmäärä riippuu kuitenkin opiskelijan valinnoista ja kiinnostuksen kohteista. Usein kahta tutkintoa suorittavat haluavat ottaa valinnaisiksi tutkinnon osiksi lukio-opintojen ohella myös ammatillisia tutkinnon osia, mikä voi pidentää opiskeluaikoja. SAKKI ry:n lausunnossa todetaan (s. 3): Yksi ratkaisu, jolla voidaan pitää kaksoistutkintoa suorittavien opiskelijoiden asema nykyisellään, olisi edellyttää kaksoistutkintoa suorittavilta opiskelijoilta neljän kokeen suorittamista ylioppilastutkintoa varten nykyiseen tapaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan ylioppilastutkinnon rakenteen tulee kuitenkin olla kaikille kokelaille sama, eikä etenkään kategorista helpotusta tietylle kokelasryhmälle voitaisi pitää yhdenvertaisuusnäkökohdat huomioon ottaen mahdollisena. 2. Englanninkielinen ylioppilastutkinto Kuten hallituksen esityksessä todetaan, kansainvälinen liikkuvuus on viime vuosina huomattavasti lisääntynyt ja myös monet kunnat ja kaupungit pyrkivät edistämään kansainvälisyyttä omassa toiminnassaan ja houkuttelemaan kansainvälisiä osaajia työskentelemään Suomeen. Englanninkielisen opetuksen ja koulutuksen tarjonnalla on tässä keskeinen rooli. Englanninkielinen lukio-opetus muissa kuin IB-lukioissa on toistaiseksi kuitenkin ollut hyvin pienimuotoista, minkä voidaan arvioida johtuvan muun muassa siitä, että ylioppilastutkintoa ei voi suorittaa englanniksi. Englanninkielinen ylioppilastutkinto ei periaatteellisesti muuttaisi suomalaisen koulutusjärjestelmän luonnetta merkittävästi, sillä vieraskielistä opetusta annetaan suomalaisissa lukioissa ja muissa oppilaitoksissa jo nyt monissa muodoissa. Se kuitenkin edistäisi sellaisten opiskelijoiden asemaa, joilla on heikot edellytykset menestyä suomen- tai ruotsinkielisessä tutkinnossa. Suomalaisen ylioppilastutkinnon järjestämistä englannin kielellä koskevan selvityksen mukaan englanninkielinen ylioppilastutkinto palvelisi erityisesti englanninkielisessä tai kaksikielisessä perusopetuksessa ja lukio-opetuksessa olleita; suomalaisia paluumuuttajia, joiden vahvin akateeminen kieli on englanti sekä vanhempien työn vuoksi Suomeen muuttaneita nuoria, joilla englanti on ollut koulukieli. Kohderyhmä on moninainen joukko erilaisissa tilanteissa olevia ja myös näiden henkilöiden kansalliskielten osaamisessa on suuria eroja. Vain osalla ei ole lainkaan aiempaa suomen tai ruotsin kielen osaamista. Osa perheistä oleskelee Suomessa vain väliaikaisesti, mutta lähtökohtaisesti tavoitteena tulee olla, että koulutusjärjestelmä mahdollistaa osaavan työvoiman jäämisen maahan pysyvästi. Kansalliskielten opiskelulla puolestaan on keskeinen merkitys suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta. Tätä korostaa myös vaatimus äidinkielen ja kirjallisuuden (vähintään suomi tai ruotsi toisena kielenä -oppimäärään perustuvan) kokeen suorittamisesta kansallisessa kielessä englanninkielisessä ylioppilastutkinnossa. Englanninkielistä ylioppilastutkintoa koskevien ehdotusten tavoitteena ei ole kansalliskielisen opetuksen korvaaminen englanninkielisellä opetuksella, eikä sillä myöskään tosiasiallisesti olisi tällaisia seurauksia.
Lukiokoulutuksen opetuskielistä säädetään lukiolaissa. Opetuskieltä koskevissa säännöksissä korostuu suomen ja ruotsin asema lukiokoulutuksen ensisijaisina opetuskielinä eikä esityksellä puututtaisi tähän sääntelyyn. Lukiokoulutuksen järjestäjiä ei velvoitettaisi englanninkielisen opetuksen tarjoamiseen, eikä opiskelijoiden oikeus saada suomen- tai ruotsinkielistä lukio-opetusta olisi uhattuna. Lukio-opetuksen toteuttaminen pääosin englannin kielellä edellyttää, että englanti on koulutuksen järjestämisluvassa määrätty kyseisen koulutuksen järjestäjän opetuskieleksi. Tämä puolestaan edellyttää lukiolain mukaisesti koulutustarvetta englanninkieliselle opetukselle sekä koulutuksen järjestäjän riittäviä ammatillisia ja taloudellisia edellytyksiä koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Keskeinen ammatillinen edellytys on kelpoinen opetushenkilöstö, jolla on asianmukainen opetuskielen hallinta. Koulutuksen järjestäjän olisi harkittava paikallista tarvetta ja omia edellytyksiään järjestää englanninkielistä opetusta tarkoin jo ennen järjestämisluvan muutoksen hakemista. Lukiokoulutuksen järjestämisluvista päättää opetus- ja kulttuuriministeriö. Mikäli laissa säädetyt edellytykset eivät täyty, lupaa ei voida myöntää. Opetuskieltä koskevia järjestämislupamääräyksiä on myös mahdollista täsmentää esimerkiksi rajaamalla englanninkielisen opetuksen sisäänottomäärää. Englanninkielinen lukio-opetus ei siis voisi laajentua hallitsemattomasti eikä kansalliskielisen opetuksen kustannuksella, kuten esimerkiksi Oma kieli -yhteisön ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen lausunnoissa väitetään. Kuten suomalaisen ylioppilastutkinnon järjestämistä englannin kielellä koskevassa selvityksessä todetaan, kansallinen ylioppilastutkinto ja IB-tutkinto tulisi vastakkainasettelun sijasta nähdä koulutusjärjestelmän osina, joilla on omat vahvuutensa ja erityispiirteensä. IB-ohjelma on luonteeltaan kansainvälinen ja sitä tarjotaan eri puolilla maailmaa. IB-opintojen luonne, oppimäärä ja opiskeltavat oppiaineet poikkeavat merkittävästi kansallisesta lukion oppimäärästä. Lukion oppimäärän opinnot antavat opiskelijoille laajan yleissivistyksen kansallisista lähtökohdista ja tarpeista käsin. IB-tutkinnossa ei myöskään ole esimerkiksi vastaavia uusimismahdollisuuksia kuin kansallisessa ylioppilastutkinnossa. Aloituspaikkoja IB-opinnoissa ei myöskään ole tarjolla kaikille halukkaille ja pääsy opintoihin voi olla vaikeaa. Englanninkieliselle ylioppilastutkinnolle on lukiokoulutuksen sidosryhmien keskuudessa laaja kannatus. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, jossain määrin erilaisia käsityksiä on esitetty englanninkielisen tutkinnon tarkemmasta toteuttamistavasta, esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden kokeen osalta. Hallituksen esitysluonnoksesta järjestetyn lausuntokierroksen yhteydessä yhteensä 109 lausunnonantajasta kuitenkin vain alle kymmenen ilmaisi suhtautuvansa englanninkieliseen ylioppilastutkintoon kielteisesti. Useat koulutuksen järjestäjät ovat tuoneet esiin englanninkielisen ylioppilastutkinnon tarpeellisuutta. Lukiouudistuksen seurantaryhmässä, jossa ovat edustettuina keskeisimmät lukiokoulutuksen sidosryhmät, englanninkieliseen tutkintoon on suhtauduttu myönteisesti. Myös muun muassa oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikkö on englanninkielistä ylioppilastutkintoa koskevassa lausunnossaan todennut, että väestörakenteen muutoksilla ja kieliryhmien kasvulla on vaikutuksia Suomessa vallitseviin kielioloihin ja muuttuvassa toimintaympäristössä on tarpeellista yhteensovittaa kansainvälistymisen vaatimukset ja eri syistä maahan tulleiden opintopolkujen turvaaminen sekä elinvoimaisten kansalliskielten turvaaminen. Oikeusministeriö ei ole tuonut esiin, että englanninkieliseen ylioppilastutkintoon sinänsä liittyisi perustuslaillisia ongelmia. Hallituksen esityksessä ja tässä vastineessa esitetyin perustein opetus- ja kulttuuriministeriö pitää englanninkielistä ylioppilastutkintoa koskevia ehdotuksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. 3. Muita seikkoja Opetushallituksen asiantuntijalausunnossa todetaan seuraavaa (s. 1): Esitys poissulkee mahdollisuuden järjestää ylioppilastutkinnon koe toisen kotimaisen kielen B3-oppimäärälle, mikäli oppimäärä joskus kasvattaisi suosiotaan niin paljon, että sellainen olisi perusteltua laatia. Myös englanninkielisen ylioppilastutkinnon näkökulmasta voisi olla tarkoituksenmukaista antaa mahdollisuus laatia kolmen eri vaativuustason mukaiset
kokeet toiseen kotimaiseen kieleen. Hallituksen esityksessä ei ole ehdotettu muutettavaksi ylioppilastutkintoon kuuluvia kokeita. Mahdollisen B3-oppimäärään perustuvan kokeen osalta tulisi huomioitavaksi muun muassa oikeus osallistua kokeeseen ja uuden, vähemmän vaativan tasoisen kokeen vaikutukset tutkinnon luonteeseen ja tutkintorakenteeseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää tarkoituksenmukaisena, että mainittuja seikkoja selvitetään tarkemmin ennen mahdollisten lainsäädäntömuutosten tarpeen arvioimista. Ylioppilastutkintolautakunnan lausunnossa (s. 2) todetaan: Lakiesityksen 12 :n mukaan suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -kokeeseen voi osallistua, jos kokelaan äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame. Lautakunnan näkökulmasta on tarkoituksenmukaista käyttää väestörekisterin mukaista merkintää osallistumisoikeuden tarkastamiseen. Väestörekisterin merkintää äidinkielestä voi muuttaa omalla ilmoituksella. Kokelaalta on syytä edellyttää myös tutkinnon valmistumisen yhteydessä oikeus kyseisen kokeen suorittamiseen, jotta opiskelijavalinnassa saatava mahdollinen pistehyöty ei houkuttele kokelaita vaihtamaan väestörekisterin tietoja tilapäisesti. Opetus- ja kulttuuriministeriön Ylioppilastutkintolautakunnasta saamien tietojen mukaan viime aikoina on ilmennyt joitakin tapauksia, joissa tosiasiassa suomen- tai ruotsinkielinen kokelas on vaihtanut äidinkieltään päästäkseen osallistumaan suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus - kokeeseen, mahdollisesti voidakseen hyötyä helpomman kokeen suorittamisesta korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Sekä korkeakouluihin hakeutuvien että suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -kokeeseen osallistuvien kokelaiden aseman kannalta kuvatun kaltaista epätarkoituksenmukaista menettelyä olisi pyrittävä estämään. Väestötietojärjestelmään talletetuilla tiedoilla, mukaan lukien henkilön äidinkielellä, on väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 18 :n nojalla julkinen luotettavuus. Osallistumisoikeutta suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -kokeeseen arvioitaessa olisi kuitenkin voitava ottaa huomioon lisäksi myös muita seikkoja. Eduskunnan oikeusasiamies on saamenkielistä päivähoitoa koskeneessa tapauksessa (Dnro 410/4/12, 18.12.2013) ilmaissut kantanaan, että vaikka väestötietojärjestelmään äidinkieleksi merkitty tieto antaakin vahvan viitteen henkilön äidinkielestä, ei tätä tietoa voida yksinään pitää ratkaisevana päätettäessä äidinkieleen perustuvasta edusta tai oikeudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön käsityksen mukaan lukion rehtorin olisi voitava evätä oikeus osallistua suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -kokeeseen, mikäli on ilmeistä, että kokelaan tosiasiallinen äidinkieli on suomi tai ruotsi. Ehdotetun lain 9 :n 1 momenttia tulisikin vielä korjata seuraavasti: Rehtorin tehtävänä on varmistaa, että kokelas täyttää 5 8 :n ja 12 :n 1 momentin mukaiset tutkintoon ja sen kokeisiin osallistumiselle säädetyt edellytykset. Lukiot toimittavat Ylioppilastutkintolautakunnan määräysten mukaisesti jo nykyisin lautakuntaan selvityksiä kokelaiden vieraskielisyydestä, sillä vieraskielisyys on huomioitu kokeita arvosteltaessa. Vieraskielisyysselvityksestä tulee käydä ilmi, millä perusteella kokelaan voidaan katsoa olevan vieraskielinen (Vieraskieliset kokelaat Ylioppilastutkintolautakunnan määräys rehtoreille ja opettajille, annettu 26.8.2016). Äidinkieli ei siis tässäkään harkinnassa ole ollut yksinään määräävä peruste. Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS:n lausuntoon sisältyy pykälämuutosehdotuksia. Ehdotettu 4 :n 4 momentti ehdotetaan muutettavan muotoon: Ylioppilaskokeet järjestetään kirjallisesti tai sähköisesti ja niissä on suullisia tehtäviä. Ylioppilastutkintolautakunta on tehnyt esivalmisteluja suullisen kielitaidon sisällyttämisestä osaksi kielten kokeita. Suullisen kielitaidon kokeet voidaan lautakunnan arvion mukaan ottaa käyttöön aikaisintaan vuonna 2022. FSS ehdottaa 8 :ää muutettavaksi muotoon: lukiokoulutuksen oppimäärää suorittava voi osallistua ylioppilastutkinnon kokeeseen opiskeltuaan 50 % lukiokoulutuksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää tarkoituksenmukaisena säilyttää nykyinen vaatimus oppiaineen pakollisten opintojen suorittamisesta ennen ylioppilaskokeeseen osallistumista. Säännöksellä turvataan sitä, että kokelaalla on riittävät valmiudet osallistua kokeeseen. Rehtorin päätöksellä kokeeseen voisi edelleen erityisestä syystä osallistua myös lukiokoulutuksen
oppimäärää suorittava, joka ei ole opiskellut vaadittuja opintoja, mutta jolla muutoin voidaan katsoa olevan riittävät edellytykset kokeesta suoriutumiseen. Opiskelijajärjestöjen lausunnoissa viitataan lisäksi ylioppilastutkintoon ja tutkinnon kokeisiin osallistumisesta perittäviin maksuihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö korostaa, että esityksestä aiheutuvat lisäkustannukset on tarkoitus kattaa valtion talousarviossa, eikä kokelailta perittäviä maksuja koroteta. Ylioppilastutkinnon maksuihin, joista säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, ei ole tarkoitus tehdä muutoksia.