Teknillinen korkeakoulu Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti Sotera KOKEMUKSIA TANSKALAISESTA IÄKKÄIDEN IHMISTEN HOIVA-ASUMISESTA IKÄÄNTYVÄT KAUPUNKILAISET 2020-HANKE - AAPINEN-IKU-KUTRI-LITE Ira Verma Satu Åkerblom Arkktehtuurin tutkimuksia 2008 / 31
Sotera Arkkitehtuurinlaitos Teknillinen korkeakoulu PL 5500 02015 TKK www.sotera.fi Toimittaneet: Ira Verma, Satu Åkerblom Valokuvat: Sotera Taittanut: Otso Helenius Sotera, TKK, Arkkitehtuurinlaitos, Arkkitehtuurin tutkimuksia 2008 /31 ISBN 978-951-22-9356-8 (pdf) ISSN 1797-3511 Espoo 2008
Teknillinen korkeakoulu Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti Sotera KOKEMUKSIA TANSKALAISESTA IÄKKÄIDEN IHMISTEN HOIVA-ASUMISESTA IKÄÄNTYVÄT KAUPUNKILAISET 2020-HANKE - AAPINEN-IKU-KUTRI-LITE Kirjoittajat: Leena Aalto, Panu Harmo, Sasu Hälikkä, Teija Leminen, Tarja Närvänen, Kalle Punto, Arto Saari, Ira Verma, Tytti Wiinikka, Satu Åkerblom
Sotera, TKK PL 1000, 02015 TKK http:://www.sotera.fi/ Arkkitehtuurinlaitos TIIVISTELMÄ 11.04.2008 Toimittajat Ira Verma ja Satu Åkerblom Julkaisun nimi Kokemuksia Tanskalisesta iäkkäiden ihmisten hoiva-asumisesta Tiivistelmä Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti Väestön ikääntyminen ja dementiaoireisten suhteellisen osuuden lisääntyminen haastaa tutkijat etsimään uusia asumiseen ja itsenäiseen selviytymiseen liittyviä suunnittelu- ja teknologiaratkaisuja. Ikääntyneiden asuinympäristöjen käytettävyyden kehittämisen kannalta on tärkeä kerätä tietoa erilaisista toteutetuista asumisratkaisuista. Matkaraportti on yhteenveto Teknillisen korkeakoulun Sotera -instituutin koordinoiman Ikääntyvät kaupunkilaiset hankkeen tutustumismatkasta Tanskalaiseen vanhustenhuoltoon. Ikääntyvät kaupunkilaiset hanke on osa Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kaupungin Innovatiivinen kaupunki ohjelmaa. Raportin sisältö on yhteenveto matkalle osallistuneiden henkilöiden matkan aikana tekemistä havainnoista. Tutustumismatka suuntautui tanskalaisiin palvelukeskuksiin, vanhainkoteihin ja dementiayksiköihin. Vierailukohteena oli yhteensä kymmenkunta ikääntyneille tarkoitettua uudis- ja peruskorjauskohdetta. Matkan aikana tutustuttiin kohteiden arkkitehtuuriin, tanskalaiseen hoitokulttuuriin sekä käytössä olevaan apuvälineteknologiaan. Matkan aikana kuultiin tanskalaisia hoiva-alalla työskenteleviä henkilöitä sekä Kööpenhaminan ja Århusin kaupungin terveysja sosiaalihuollosta vastaavia henkilöitä. Lähtötietomateriaalina on käytetty kirjallista materiaalia ja Ikääntyvät kaupunkilaiset hankkeeseen osallistuvien tutkimusyksiköiden erikoisosaamista. Tekstin kirjoittamiseen ovat osallistuneet TKK:n Rakentamistalouden laboratoriosta tutkijat Leena Aalto ja dosentti Arto Saari, TKK:n Automaatiotekniikan laboratoriosta tutkija Panu Harmo, TKK:n Sotera-instituutista tutkijat Sasu Hälikkä, Tytti Wiinikka, Ira Verma ja tutkimuspäällikkö Satu Åkerblom, ammattikorkeakoulu Stadiasta lehtori Teija Leminen, Kiinteistö OY Helsingin palveluasunnoista toimitusjohtaja Tarja Närvänen sekä Miratel Oy:stä myyntijohtaja Kalle Punto. Kuvat (Sotera-instituutti) on työstänyt ja raportin taittanut Otso Helenius. Avainsanat - asiasanat (ja luokat) Ikäihmiset, dementia, hoiva-asuminen Julkaisupaikka Espoo ISBN (painettu) Sarjan nimi Arkkitehtuurin tutkimuksia Painetun julkaisun jakelu Kuukausi / Vuosi 04 / 2008 ISBN (sähköinen) 978-951-22-9356-8 Kieli Suomi ISSN (painettu) Sivumäärä 43 ISSN (sähköinen) 1797-3511 Osan numero tai raporttikoodi 2008/31 Julkaisun WWW-osoite www.sotera.fi/pdf/matkaraportti_tanska.pdf
SISÄLLYSLUETTELO 1. Lukijalle 1.1 Matkan järjestäjä ja osallistujat 1.2 Matkan tarkoitus 1.3 Miksi hoivakoteja tarvitaan 2. Ikääntyneiden hoiva-asumisesta Tanskassa 3. Kööpenhaminan kaupungin vanhainkotien korjausohjelma 3.1 Tämän hetkinen tilanne 3.2 Kaupungin 17. periaatetta hoivakoteja varten 4. Århusin kaupungin terveydenhuollosta 5. Tutustumiskohteet 5.1 Sundheds og kulturcenter Fredriksbjerg og Langenæs 5.2 Pilehuset 5.3 Dronning Anne Marie Centret 5.4 Sophielund 5.5 Egely 5.6 De Gamles By 5.7 Bonderupgård 6. Århusin yliopiston tietotekniikan osasto 7. Mitä opimme? 7.1.Toiminta 7.2 Arkkitehtuuri 7.3 Avustava tekniikka 7.4 Yhteistyö 8. Lähteet Liite 1. Matkaohjelma Liite 2. Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020-hanke 9 9 9 10 12 14 14 15 19 21 21 24 26 28 30 31 34 36 38 38 39 40 41 42 43 44 TKK/Sotera, matkaraportti
1. LUKIJALLE 1.1 Matkan järjestäjä ja osallistujat Teknillisen korkeakoulun Sotera-instituutti järjesti 31.01.2007 02.02.2007 tutustumismatkan tanskalaisiin vanhusten hoivakoteihin, palvelutaloihin ja -keskuksiin Kööpenhaminaan ja Århusiin 1. Matka kuului Sotera-instituutin koordinoimaan Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020- hankkeeseen 2. Matkalle osallistui seuraavat 12 henkilöä Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020-hankkeen projekteista ja niiden yhteistyöyrityksistä: tutkija Leena Aalto, TKK:n rakentamistalouden laboratorio, tutkija Panu Harmo, TKK:n automaatiotekniikan laboratorio, vs. professori Markku Hedman, TKK:n arkkitehtiosasto, projektipäällikkö Sasu Hälikkä, TKK:n Sotera-instituutti, lehtori Teija Leminen Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, toimitusjohtaja Tarja Närvänen, Helsingin kaupungin Palveluasunnot Oy, myyntijohtaja Kalle Punto, Miratel Oy, dosentti Arto Saari, TKK:n rakentamistalouden laboratorio, projektisihteeri Tuula Soini, TKK:n Soterainstituutti, tutkija Ira Verma, TKK:n Sotera-instituutti, tutkimusapulainen Tytti Wiinikka, TKK: n Sotera-instituutti, tutkimuspäällikkö Satu Åkerblom, TKK:n Sotera-instituutti. Tanska on tunnettu avopalvelujen ja iäkkäiden ihmisten hoivan toimintamallien kehittäjänä. 1.2 Matkan tarkoitus Matkan ensisijaisena tavoitteena oli selvittää, millaisissa toiminta- ja asumisympäristöissä ja minkälaisen teknologian turvin iäkkäät ja dementoituneet tanskalaiset asuvat. Lisäksi tahdottiin tietää, minkälaisia tavoitteita tanskalaiset ovat tulevaisuuden palvelu- ja hoivatoiminnalla asettaneet. Tavoitteena oli löytää hyviä käytäntöjä Suomessa tehtävää tutkimus- ja kehitystyötä varten. Vierailukohteiksi valittiin palvelutaloja, hoivakoteja sekä dementiaan erikoistuneita hoivayksiköitä. Kohteet olivat sekä uudisrakennuksia että korjauskohteita. Tavoitteena oli myös tavata tanskalaisia terveysalalla työskenteleviä henkilöitä ja toimijoita käyttäjäkokemusten kartoittamista varten. Lisäksi haluttiin kuulla kuntien virkamiehiltä tietoa ajankohtaisista kehittämishankkeista ja niiden tavoitteista ja toimintamalleista. Matkan toisen tavoitteena oli luoda kontaktit Århusin yliopiston tietotekniikan osaston kanssa mahdollisen yhteistyön tunnustelua varten. 1 Matkaohjelma on liitteessä 1 2 Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020-hanke kuuluu Helsingin kaupungin ja Teknillisen korkeakoulun yhteiseen Innovatiivinen kaupunki ohjelmaan. Liitteessä 2 on kuvaus hankkeen projekteista. TKK/Sotera, matkaraportti 7
1.3 Miksi hoivakoteja tarvitaan Väestön ikääntyminen ja hoitohenkilökunnan määrän suhteellinen pieneneminen asettaa vanhustenhoidon kehittämiselle jatkuvasti uusia haasteita erityisesti niissä maissa, joissa ikääntyneiden suhteellisen osuuden on ennustettu kasvavan jatkuvasti. Suurin osa ikääntyneistä haluaa asua omissa kodeissaan niin kauan kuin mahdollista. Jos kotona asuminen ei enää ole mahdollista ei vaihtoehtona saa olla laitosmaiseen ympäristöön siirtyminen. Fyysisesti hyvin huonokuntoiset ikääntyneet ja pitkälle edennyttä dementiaa sairastavat tarvitsevat turvallisen, toimintakyvyn ylläpitämisen mahdollistavan ja muuhun toimintaan aktivoivan asuinympäristön. Kehittämistyötä tarvitaan ikääntyneen itsenäisen suoriutumisen tukemisessa, itsemääräämisoikeuden toteutumisessa ja elämänlaadun parantamisessa. Dementia on parantumaton sairaus, jossa potilaan tila heikkenee yksilöllisesti ja yleensä asteittain. Monissa tutkimuksissa on todettu Kuva 1. Rollaattoreiden säilytys käytävällä, Bonderupgård, että siirtyminen laitosympäristöön huonontaa Kööpenhamina dementoituneen henkilön toimintakykyä. Nopea fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, masennus ja avuttomuus voivat johtua osittain myös itsemääräämisoikeuden menetyksestä ja nopeuttaa taudin etenemistä. Margaret Calkinsin 3 on esittänyt pohtiessaan suunnittelua dementoituneille kokonaisvaltaisen ympäristön mallin, jossa ihmisten, fyysisen ympäristön ja toimintatapojen yhteensovittaminen synnyttää kokemuksen ympäristöstä. Elämänlaatuun liittyvien perusoikeuksien kuten asukkaiden omatoimisuuden ja yksityisyyden kunnioitus tulee olla jokaisen, ikääntyneenkin ihmisen oikeus 4. Hoitohenkilökunnan määrän tarve kasvaa jatkuvasti ja saatavuus pienenee. Hoitohenkilökunnan avustettavana on yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Ongelmaksi nousee raskaan hoitotyön määrän kasvaminen. Hoivapalveluiden tarpeen kasvu on heikentänyt palveluiden tasoa 5. 3 Calkins, M. 1988. Design for dementia. National Health Publishing. ISBN 0-932500-93-5 4 Day, K.; Carreon, D. & Stump, C. 2000. The Therapeutic Design of Environments for People With Dementia. A Review of the Empirical Research, The Gerontologist, Vol. 40, No. 4, p. 397 416 5 Lethbridge, J. 2005. Care Services in Europe, 20 February 2005. European Federation of Public Service Unions (EPSU). 8 TKK/Sotera, matkaraportti
Omaishoitajien työn tukeminen on nähty yhtenä mahdollisuutena ikääntyneiden määrän kasvaessa. Pohjoismaissa suurin osa ikääntyneiden omaishoitajista on heidän puolisoitaan. Lapset toimivat vasta toissijaisina vanhempiensa hoitajina. On myös todettu, että pohjoismaiset ikääntyneet haluavat mieluiten palveluita ulkopuolisilta toimijoilta. He eivät halua olla riippuvaisia lähiomaisistaan 6. Ympäristön ominaisuuksien vaikutuksia dementoituneen asukkaan elämänlaadun parantamisessa ei ole paljoa tutkittu 7. Tutkimuksissa on keskitetty tarkastelemaan dementoituneiden asukkaiden toimintakyvyn kehitystä ja poistamaan sairaudesta aiheutuvaa ongelmakäyttäytymistä. Käytännöstä saatujen kokemusten kautta tiedetään kuitenkin, että ikääntyneiden omatoimista selviytymistä ja hoitohenkilökunnan työtä voidaan tukea asuinympäristöjä parantamalla ja ottamalla käyttöön avustavaa teknologiaa. Ryhmäkotien toteuttaminen on pohjoismaissa nähty yhtenä ratkaisuna laitosasumisen vähentämiseksi. Fyysisesti huonokuntoisten ja dementoituneiden ryhmäkoteja on toteutettu pääosin peruskorjauksien yhteydessä olemassa oleviin vanhainkoteihin ja palvelutaloihin. Myös uusia yksittäisiä dementiakoteja on toteutettu. Dementiakotien tarve on riippuvainen siitä kuinka lääketieteellinen dementianhoito kehittyy. Jos lääkehoidon avulla voidaan minimoida tautiin kuuluvan raskasta hoitoa vaativan ajan pituus, mahdollistuu monen dementoituneen kotona asuminen omais- tai kotihoidon ja avustavan teknologian turvin nykyistä paremmin. 6 Szebehely, M. 2005. Äldreomsorgsforskning i Norden - En kunskapsöversikt. Nordiska ministerrådet, Köpenhamn 2005. ISBN 92-893-1120-7. 7 Day, K.; Carreon, D. & Stump, C. 2000. The Therapeutic Design of Environments for People With Dementia. A Review of the Empirical Research, The Gerontologist, Vol. 40, No. 4, p. 397 416 TKK/Sotera, matkaraportti 9
2. IKÄÄNTYNEIDEN HOIVA-ASUMISESTA TANSKASSA Tanskassa on vuodesta 1987 asti pyritty lainsäädännön avulla välttämään perinteisten hoitolaitosten rakentamista ja keskitytty kotihoidon ja hoiva-asumisen kehittämiseen. Laki velvoittaa kunnat tarjoamaan palveluita ikääntyneille. Dementiaa sairastavat ovat samassa asemessa muiden ikääntyneiden kanssa ja heitä hoidetaan myös suurilta osin samoissa hoivakodeissa. Vanhustenhuolto kuuluu tanskalaisen terveydenhuollon piiriin ja vanhuksista huolehtiminen asumiskuluineen on julkisen sektorin vastuulla. Julkisen sektorin ohella myös voittoa tavoittelemattomat yhdistykset ja säätiöt sekä yksityissektori tuottavat vanhuspalveluita. Kunnanvaltuustot laativat vanhustenhuollon laatustandardit, joita julkisten ja yksityisten palvelutuottajien tulee noudattaa. Kuva 2. Asuinyksikkäjen yhteistilat ovat avaria ja viihtyisiä, Sophielundin hoitokoti, Kööpenhamina Tanskassa eivät dementoituneet tai edes hyvin iäkkäät ihmiset asu laitoksissa. Laitoshoidon käsite on poistettu kokonaan tanskalaisesta vanhustenhuollosta ja vammaishuollosta. Hoivakodissa asuvien katsotaan asuvan omassa asunnossaan. Ikääntynyt saa itse valita haluamansa asuinpaikan toiveensa ja yksilöllisen tarpeensa mukaan. Hänet on sijoitettava tarvitessaan kahden kuukauden odottamisajan sisällä vapautuvaan vanhustenhoidon asumisyksikön asuntoon. Muutto ensisijaisesti valittuun asuinpaikkaan on oltava mahdollista heti, kun sieltä vapautuu asunto. Vuonna 1995 voimaan tullut laki edellyttää, että yli 75-vuotiaille on tarjottava mahdollisuus ennalta ehkäisevään kotikäyntiin kahdesti vuodessa. Kotikäyntien tavoitteena on ennakoida vanhuksen avun tarve, arvioida asunnon muutostöiden tarve sekä kertoa kunnassa tarjolla olevista palveluista. Kotipalveluita tarjotaan omaishoidon tueksi. Kotihoitoa sai vuonna 2002 Tanskassa 24,6 % yli 65 vuotiaista ja yli 80 vuotiaista kotihoidon piirissä oli 49,6 %. Vastaavat luvut olivat Suomessa 10,6 % ja 35,4 %. Tanskalaiset ikääntyneet pääsevät helpommin kotipalveluiden piiriin kuin muissa pohjoismaissa ja omaiset ja palveluntuottajat täydentävät hyvin toisiaan: pelkän omaishoidon varassa on vain 20 % päivittäin apua tarvitsevista ikääntyneistä. Suomessa tilanne on Ruotsin kaltainen, jossa 54 % heistä on pelkän omaishoidon varassa 8. Tanskassa ikääntyneen avuntarve arvioidaan ja palvelut tuotetaan eri tahoilla. Hoivakodinkin asukas saa valita, haluaako hän käyttää vanhainkodin tarjoamaa palvelua, vai ostaako hän sen ulkopuoliselta toimijalta. Hoidossa painottuu yksilöllisyys ja asukkaan valinnan vapaus, apua ja palveluja 8 Szebehely, M. 2005. Äldreomsorgsforskning i Norden - En kunskapsöversikt. Nordiska ministerrådet, Köpenhamn 2005. ISBN 92-893-1120-7. 10 TKK/Sotera, matkaraportti
tarjotaan asukkaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Toimintakykyä ja omatoimisuutta tukeva toimintatapa on koko hoitohenkilöstön työotteena. Asukkaan aikaisempaa elämää ja kiinnostuksen kohteita käytetään mahdollisuuksien mukaan hyväksi toimintaa suunniteltaessa ja terapiatilanteissa. Dementiaa sairastavia asukkaita on viety vierailemaan esim. aikaisemmille työpaikoille. Tulevaisuuden visiona Tanskassa ovat esimerkiksi puutarhanhoitoon tai musiikkiin erikoistuneet hoitokodit, joihin ikääntynyt voi hakeutua omien harrastustensa mukaan. Henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti ja tärkeänä pidetään, että henkilökunnalla ja asukkailla on hyvät suhteet. Hoivakodeissa panostetaan yhteisöllisyyteen ja niissä toimii aktiivisia asukasyhdistyksiä, jotka osallistuvat päivittäisten toimintojen, ruokalistojen ja harrastusmahdollisuuksien suunnitteluun yhdessä henkilökunnan kanssa. Palvelutaloja ja hoivakoteja pidetään vanhusten koteina, jossa heillä on päätäntävalta ja itsemääräämisoikeus. Kuva 3. Palvelukeskusten yhteistiloja käyttävät aktiiviset harrasteryhmät, Århus Hoitohenkilökunnan suuri vaihtuvuus on ongelma kaikissa pohjoismaissa. Tanskassa suurin osa hoitohenkilökunnasta saa 1-2 vuoden koulutuksen. Suomessa koulutus on pidempi kuin muissa pohjoismaissa: yli puolet opiskelee alaa yli 2 vuotta. Tanskassa Kuva 4. Asukkaiden yksilöllisyys pyritään ottamaan huomioon hoityössä, De Gamles By, Kööpenhamina henkilökunnan jatkuvaan koulutukseen panostetaan työsuhteen aikana. Suomessa hoitajien asiakasmäärät päivittäin ovat lähes kaksi kertaa suuremmat kuin tanskalaisilla tai ruotsalaisilla kollegoilla ja työtä tehdään säännönmukaisesti vajaalla henkilökunnalla 9. Hoivakodeissa on jo nyt paljon apuvälineitä ja teknisiä ratkaisuja. Niitä kehitetään jatkuvasti lisää. Tätä kehittyvää teknologiaa hyödyntämään tarvitaan, henkilökuntaa, joka osaa sitä tehokkaasti käyttää ja opastaa myös asukkaita ja omaisia apuvälineiden käytössä. Henkilökunnan työtä helpottava teknologia nähdään mahdollisuutena houkutella alalle uutta työvoimaa suurten ikäpolvien siirtyessä eläkkeelle. 9 Szebehely, M. 2005. Äldreomsorgsforskning i Norden - En kunskapsöversikt. Nordiska ministerrådet, Köpenhamn 2005. ISBN 92-893-1120-7. TKK/Sotera, matkaraportti 11
3. KÖÖPENHAMINAN KAUPUNGIN VANHAINKOTIEN KORJAUSOHJELMA 3.1 Tämänhetkinen tilanne 10 Kööpenhaminan kantakaupungissa asuu noin 500 000 asukasta. Kehyskunnat mukaan lukien asukkaita on 1 000 000. Yli 65-vuotiaita on kantakaupungissa 39 000, heistä yli 80-vuotiaita 17 000. Ikääntyneille on tarjolla palveluasumiskohteita ja hoivakoteja, mutta erikoistuneita hoitopaikkoja, kuten lyhytaikaispaikkojakin, on tällä hetkellä liian vähän. Asukas saa valita, mihin hoivakotiin hän haluaa asettua. Tarpeen vaatiessa hänet on sijoitettava kahden kuukauden kuluessa johonkin sopivaan hoivapaikkaan, mutta hän voi myöhemmin muuttaa ensisijaisesti valitsemaansa kotiin heti kun asunto sieltä vapautuu. Ikääntyneen avuntarve määritellään ja palvelu tuotetaan aina eri tahoilla. Tavoitteena on että vuosien 2008-09 aikana Kööpenhaminan kaupunki avaa yhden dementiaan erikoistuneen hoitokodin jokaisessa seitsemässä kaupunginosassaan. Tällä hetkellä dementiaa sairastavat asuvat yhdessä muiden hoivakotien asukkaiden kanssa. Keskimääräinen asumisaika hoivakodeissa on vain noin kaksi vuotta, koska periaatteena on, että ikääntyneet asuvat omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Kööpenhaminassa, toisin kuin muualla Tanskassa, ikääntyneiden määrä tulee laskemaan seuraavan kymmenen vuoden aikana, minkä takia kaupunki on päättänyt ryhtyä laajaan vanhainkotien kunnostusprojektiin, joka toteutetaan vuosien 2006 2015 aikana. Hoitokodin vähimmäisasukasmäärä tulee olemaan 50 asukasta, pienemmät hoitoyksiköt voivat jatkaa toimintaansa, mikäli ne on mahdollista yhdistää hallinnollisesti. Kaikki asunnot kunnostetaan ja korjaukset suoritetaan kahdessa eri vaiheessa. Uusia teknologiaratkaisuja otetaan käyttöön, asuntoihin asennetaan esimerkiksi turvapuhelinjärjestelmät ja laajakaistaliittymät. Uusia ratkaisuja tullaan toteuttamaan mm. tilojen lukitusjärjestelmissä ja kulunvalvonnassa. Tavoitteena on myös, että asukkaat voivat tehdä ostoksia palvelutalon sisällä luottokortilla. 1. vaiheessa 2006 2015 muutetaan 1600 hoitopaikkaa 900:ksi nykyistä vaatimustasoa vastaavaksi kaksioksi. 2. vaiheessa 800 palveluasuntoa ja 1400 hoitopaikkaa muutetaan 1400:ksi nykyistä vaatimustasoa vastaavaksi kaksioksi. Kööpenhaminan kaupunki osallistuu korjaukseen 7 % osuudella. Suurin osa kuluista maksetaan julkisen- ja korjausrakentamisenrahastosta. Vuoden 2007 ohjeistuksen mukaan korjaus saa maksaa enintään 3000 / m². Kööpenhaminaan, Sølundin vanhainkodin yhteyteen, muodostetaan suuri, vanhusten asumiseen ja hyvinvointiin erikoistunut tutkimusyksikkö, jonka on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2008 alussa. Vanhainkodin henkilökunta on sitoutunut osallistumaan tutkimustyöhön. Tanskassa on noussut kysymys maahanmuuttajataustaisten ikääntyneiden hoidosta. Heillä on erilaiset tarpeet ja toiveet hoitolaitosten palveluista ja suunnittelusta. Maahanmuuttajat tuntevat monasti itsensä aikaisemmin vanhoiksi ja sairastuessaan dementoiviin sairauksiin menettävät vieraankielen taitonsa, mikä aiheuttaa kommunikaatio-ongelmia asukkaiden ja hoitohenkilökunnan välillä. Erimielisyydet eri etnisten ryhmien välillä hoitoyksikön sisällä saattavat myös muodostua ongelmaksi. Kööpenhaminan läheisyydessä sijaitseva kunta on jopa perustanut vanhainkodin Turkkiin sieltä kotoisin olevalle vanhusväestölleen. Muutto vanhainkotiin on ollut asukkaille vapaaehtoista. 10 Kööpenhaminan terveysviraston projektipäällikkö Grete Madsen ja osastojohtaja Per Christensen kertoivat kaupungin vanhustenhuollon tiloista ja palvelutalojen laajasta peruskorjaushankkeesta. 12 TKK/Sotera, matkaraportti
3.2 Kaupungin 17. periaatetta hoivakoteja varten Kööpenhaminan kaupunki on laatinut seuraavat 17 periaatetta uusia ja peruskorjattavia hoivakoteja varten huhtikuussa 2006: 1. Rakennusten massoittelu ja suhde ympäristöön Hoivakoti-rakennusten tulee muodostaa vaihteleva kokonaisuus. Vaihtelevuuden tulee heijastua arkkitehtuurissa ja rakennusten suhteessa paikalliseen ympäristöön. Rakennusten sijoitus voi vaihdella vilkkaasta kaupunkiympäristöstä hiljaiseen puistomaiseen ympäristöön. Rakennusten tulee avautua ympäristöön, jotta asukkaat rohkaistuisivat hyödyntämään paikallista palvelutarjontaa. Jos lähistöllä asuu paljon iäkkäitä ihmisiä, rakennuksissa tulee olla palveluita asukkaille ja ulkopuolisille. 2. Asumisyksiköiden koko Hoivakoti ehdotetaan jaet-tavaksi 10-15 hengen asumisyksiköiksi. Asumisyksikön pieni koko tukee mahdollisuutta saavuttaa Kuva 5. De Gamles By, Kööpenhamina yksityisyyttä, kodinomaisuutta ja tunnetta omasta yksiköstä. Asukkaille pitää suoda yksityisyyden rauha ja sitä tulee kunnioittaa. Asumisyksiköt pitää sijoittaa niin, että ratkaisu houkuttelee asukkaita sekä ulko- että sisäoleskeluun. Henkilökunnalla ja asukkailla tulee olla vaikutusmahdollisuus arkirutiineihin ja niiden suorittamiseen. 3. Ikääntymiseen liittyvien toimintarajoitteiden huomioon ottaminen Ympäristön tulee, mahdollisuuksien mukaan, minimoida näköaistin, kuuloaistin ja kognitiivisten kykyjen heikkenemisen tuomia rajoitteita. Asukkaiden psyykkinen hyvinvointi, turvallisuuden tunteen syntyminen, itsekunnioitus, itsenäisyys ja omatoimisuuden tukeminen pitää ottaa huomioon. 4. Henkilökunnan työympäristöä priorisoitava Henkilökunnalle on taattava mahdollisimman tarkoituksenmukaiset työskentelyolosuhteet. Sekä fyysisen että psyykkisen rasittumisen riski on minimoitava henkilökunnan ja asukkaiden viihtyvyyden edistämiseksi. Hyvät työolosuhteet vähentävät henkilökunnan sairastelua ja parantavat henkilökunnan hoitosuhteita potilaisiin. 5. Asumisyksiköitä ikääntyneille, joilla on erityisvaatimuksia Tarvittaessa on voitava muodostaa asumisyksiköitä erityisryhmille. Yksiköt on rakennettava joustavasti muunneltaviksi, jotta niissä pystytään vastaamaan erilaisten sairauksien mukanaan tuomiin vaatimuksiin sekä asukkaiden kulttuurisidonnaisiin vaatimuksiin. TKK/Sotera, matkaraportti 13
6. Hoivakotien profilointi Tulevaisuudessa asukkaiden pitää saada valita hoivakoti oman mielenkiinnon tai harrastusten perusteella. Hoivakodilla on oltava mahdollisuus kehittää omaa profiiliaan nykyisten tai tulevien asukkaiden toiveiden ja kiinnostusten mukaan. Osaamisalueita voi olla useita, esimerkiksi puutarhanhoito, liikunta, lemmikkieläimet tai mereen liittyvät asiat. Kööpenhaminassa on jo olemassa hoivakoteja mm. juutalaisille ja katollisille. Profilointi auttaa asukasta sopivan hoivakodin löytymisessä. 7. Hoivakotirakennusten koko Henkilökunnan riittävyyden, toiminnan varmistumisen ja taloudellisen kannattavuuden takia hoivakodeissa tulisi olla vähintään 50 asuntoa, jotka on jaettu 4-5 yksikköön. Edellä mainittua pienemmät olemassa olevat hoivakodit voivat ryhtyä lähistöllä sijaitsevien hoivakotien kanssa taloudelliseen ja hallinnolliseen yhteistyöhön. 8. Ulko-oleskelualueet: saavutettavuus, valaistus ja vaihtelevuus Ulko-oleskelualueet ja rakennukset on nähtävä kokonaisuutena ja siksi niiden on oltava mukana rahoitus- ja hankesuunnittelussa alusta alkaen. Ulko-oleskelutilat pitää suunnitella paikkoihin, jotka ovat asukkaiden hyvin hahmotettavissa. Niihin pitää päästä helposti sekä hoivakodin tiloista että kadulta. Ulkoalueiden pitää mahdollistaa oleskelu tuulensuojassa, auringossa tai varjossa. Niiden pitää tarjota näkymiä katuelämään ja luonnon rauhaan. Ulkoalueilla pitää olla kulkureittejä, kalusteita ja kalusteryhmiä yhdessä tai yksin oloon. Kaikki oleskelualueet on valaistava heikkonäköisten vaatimusten mukaan. 9. Asuntojen koko Asuntojen tavoiteltu nettopinta-ala on 40-45 m2 ja bruttopinta-ala 65-70 m2. Bruttoalaan lasketaan mukaan yhteistiloja. Pinta-alat määritellään suhteessa valtion myöntämiin vuokraavustuksiin. Vain erityisien perusteltujen syiden perusteella voidaan em. mitoituksesta poiketa. Asuntojen tulisi olla muunneltavissa yhden tai kahden huoneen asunnoiksi. WC- ja pesutilojen suunnittelussa on otettava huomioon avustamiseen tarvittava tila. 10. Asuntojen suuntaus, sisustus ja varustelutaso Kaikissa asunnoissa tulee olla parveke tai ainakin ranskalainen parveke. Valaistusolosuhteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Asunnot tulee suunnata pääasiallisesti siten, että ne saavat mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Kaikki pinnat tulee olla vaaleita. Asunnot sisustetaan mahdollisimman joustaviksi. Huonejaot toteutetaan pääasiallisesti siirrettäviä seiniä ja liukuovia käyttäen. 11. Asuntojen keittiötilat Kaikkiin asuntoihin asennetaan keittonurkkaus, jossa on pieni jääkaappi, pesuallas, komero ja korkeussäädettävä pöytätaso. Asunnoissa on liitäntä sähköliedelle, mutta liesi asennetaan vain jos asukas sitä pyytää. Lisäksi keittiötila on varustettavissa mikroaaltouunilla, keittolevyillä, kahvinkeittimellä ja muilla kodinkoneilla. Kaikki sähköasennukset tulee olla turvallisuussyistä säädettävissä myös asunnon ulkopuolelta. 14 TKK/Sotera, matkaraportti
12. Tekniset apuvälineet Kaikkien saatavilla olevien teknisten laitteiden ja apuvälineiden mahdollinen käyttö on otettava huomioon muutos- ja uudisrakentamisessa. Tämä koskee sekä ratkaisuja, jotka voivat auttaa asukkaiden arkipäivää että ratkaisuja, jotka suojaavat henkilökuntaa hankalilta työasennoilta ja raskailta siirroilta. Huoneet sisustetaan niin, että normaaleilla kalusteilla kalustettuna jää riittävä tila pyörätuolin avulla liikkumiseen tilasta toiseen. Muita asennuksissa huomioon otettavia teknisiä apuvälineitä ovat esimerkiksi kiinteät nostolaitteet, oviautomatiikka ja lukitusjärjestelmät. Jokaiseen asuntoon pitää asentaa laajakaistayhteys ja langaton käyttöominaisuuksiltaan joustava hälytysjärjestelmä. 13. Yksiköiden yhteistilat Jokaiseen 10-15 asukkaan hoivakotiyksikköön kuuluu ainakin kaksi viihtyisää oleskelutilaa, jotka sijaitsevat keskeisillä paikoilla. Jokaisen yksikön pitää pystyä toimimaan erillisenä. Kunnan pitää, sekä korjaus- että uudisrakentamisessa, olla kodinomaisuuden puolestapuhuja. Toteutuksessa on valittava ratkaisuja, jotka edistävät asukkaiden mahdollisuuksia säilyttää henkilökohtainen itsenäisyys ja omanarvontunto. Ulko- ja sisätilojen välillä pitää olla hyvät yhteydet. Kaikkien yhteistilojen tulee mahdollistaa yhteisoleskelu, mutta niihin on myös pystyttävä järjestämään rauhallisia nurkkauksia. Yhteistiloissa pitää olla runsaasti luonnonvaloa ja viihtyisät näkymät ulos. Oleellista on, että yhteistiloissa on hyvä akustiikka. Kulkureittien tilojen välillä on oltava valoisia, riittävän leveitä ja mahdollisimman lyhyitä. Asukkaat ja henkilökunnat voivat osallistua yhteistilojen sisustamiseen. 14. Yhteinen keittiö- ja ruokailutila Jokaiseen asumisyksikköön kuuluu tila, jossa on avokeittiö ja ruokapöydät samassa tilassa. Ruokailutilan pöydät on voitava sijoittaa erikokoisiin ryhmiin, jotta asukkailla on mahdollisuus valita minkä kokoisessa ryhmässä haluaa ruokailla. 15. Oleskelutila Oleskelutila sijoitetaan ruokailutilan läheisyyteen, jolloin ne voidaan haluttaessa yhdistää esimerkiksi juhlatilaisuuksia varten. Jokaisen asumisyksikön oleskelutilan yhteyteen tulee, jos mahdollista, liittyä terassi tai parveke. Riittävän iso sisätilojen välittömässä läheisyydessä sijaitseva ulkotila mahdollistaa mm. kasvien hoidon harrastamisen, grillauksen ja ruokailun, seurustelun tai lepäämisen ulkona. 16. Henkilökunnan tilat ja palvelutilat Jokaiseen asumisyksikköön sijoitetaan vaadittavat henkilökunnan pesu-, WC-, pukeutumisja säilytystilat sekä työhuone, jossa on vähintään yksi PC-paikka. Henkilökunnan työhuoneeseen on lisäksi oltava pieni neuvottelupöytä. On tärkeää että henkilökunnan tila sijoitetaan niin, että se tukee hoitoa ja työskentelyä. Yöpyviä vierailijoita varten varataan huone. Henkilökunnan ja johdon käyttöön tulee olla vähintään yksi neuvotteluhuone. Jokaisessa hoivakotirakennuksessa pitää olla kaksi tai useampi joustava tila, jota voidaan käyttää tarvittaviin palveluihin, kuten hammaslääkäripalveluihin, jalkojen- tai hiustenhoitoon. Yhtä tilaa on voitava käyttää uskonnollisiin tarkoituksiin. Edellä mainitut tilat voidaan sijoittaa rakennuksen suunnitteluratkaisusta riippuen erilleen asumisyksiköistä. TKK/Sotera, matkaraportti 15
Jokaiseen hoivakotikokonaisuuteen tulee kuulua riittävän suuri tila hoivakodin yhteisiä hetkiä, voimistelua, kuntoilua tai muita aktiviteetteja varten. Uutena toimintatilana on otettu käyttöön ns. hyvinvointihuone, jossa keskitytään henkilökohtaiseen hoivaan kuumien kylpyjen, hieronnan, musiikin jne. avulla. Vähintään yksi neuvotteluhuone varmistaa sen että johtokunnalla, henkilökunnalla, toimikunnilla ja vapaaehtoisjärjestöillä on paikka pitää kokouksia. Lisäksi tarvitaan tilat yöpyville omaisille. 17. Tutkimus ja kokeiluhoivakodit Terveyshallinto neuvottelee kiinnostuneiden hoivakotien johtajien ja tutkimuslaitosten kanssa uusia hoivakonsepteja kokeilevien ja kehittävien hoivakotien tai asumisyksikön perustamisesta. Tällaisia konsepteja voivat olla esimerkiksi kaiken ruoan valmistaminen yksiköissä, hoivayksikön perustaminen maahanmuuttajille. Oleellista on, että henkilökunta on sitoutunut kokeiluun ja tutkimukseen. 16 TKK/Sotera, matkaraportti
4. ÅRHUSIN KAUPUNGIN TERVEYDENHUOLLOSTA Århusin kaupungissa on noin 300 000 asukasta. Heistä eläkeläisiä on 50 000, joista iältään yli 67 -vuotiaita on noin 30 000, joista palveluiden piirissä on 14,7 %. Iältään yli 80 -vuotiaita noin 10 000 henkeä, joista palveluiden piirissä on 48,3 %. Vanhustenhuolto kuuluu terveydenhuollon piiriin ja vanhuksista huolehtiminen asumiskuluineen on julkisen sektorin vastuulla. Julkisen sektorin ohella myös voittoa tavoittelemattomat yhdistykset ja säätiöt sekä yksityissektori tuottavat vanhuspalveluita 11. Århusissa toimii kolme samat palvelut tarjoavaa palvelukeskusta, joiden yhteydessä on myös asuntoja ikääntyneille. Århusin kaupunki on velvoitettu järjestämään 2 kuukauden sisällä ikääntyneille heidän tarvitsemansa asuinpaikka. Tämän jälkeen asukkaan on vielä mahdollisuus muuttaa, mikäli ei heti ole päässyt palvelutaloon, johon oli ensisijaisesti toivonut pääsevänsä asumaan. Palvelukeskuksissa on keittiö- ja ravintolapalveluita, vaatehuoltomahdollisuus ja yhteistiloja. Palveluja ja yhteistiloja voivat käyttää myös ulkopuoliset. Tiloissa järjestetään monenlaista toimintaa, esi-merkiksi kuorolaulua, korttipeliä, musiikkiterapiaa, fysioterapeuttista kuntoutusta. Kaupungin puolesta asukkaille on järjestetty siivous- ja ruokapalveluita sekä muita mahdollisesti tarvittavia erityispalveluja. Palvelukeskuksilla on käyttäjäneuvostot ja joka toinen vuosi valitaan palvelukeskuksen asukkaiden joukosta asukas-johtaja. Tanskassakin suurena ongelmana on van-husten yksinäisyys, johon ratkaisuna pyritään kehittämään vanhuksille suunnattua toimintaa. Lisäksi tehdään paljon yhteistyötä erilaisten vapaaehtoistahojen kanssa. Kunnassa toimii erityinen ikääntyneiden Kuva 6. Palvelutalon rakennukset ympäröivät puistomaista pihaaluetta, Palvelutalo Fredriksbjerg og Langenæs, Århus terveysklinikka, jossa työskentelee jatkuvasti kaksi hoitajaa. Klinikka palvelee luonnollisesti vain niitä henkilöitä, jotka pystyvät itse liikkumaan. Århusin kunnassa työskentelee 6 dementiakoordinaattoria ja kotona asuville dementoituneille on lisäksi avattu avoin dementiakahvila Demens Cafée, joka jakaa tietoa dementiasta. Vielä kolme vuotta sitten kunnassa dementoituneita hoidettiin sairaalassa, nyt hoitokoteihin on avattu dementiayksiköitä. Työntekijämäärät palvelutaloissa olivat suurempia kuin meillä Suomessa, mitoitus oli noin 1 hoitaja per asukas. Dementiaryhmäkodin asukkaan kannalta ihanteelliset 8-10 asukkaan yksiköt oli todettu henkilökuntamitoituksen vuoksi taloudellisesti kannattamattomiksi ja mitoitusperiaatteeksi oli päätetty 12-15 asukasta. 11 Claus Rasmussen, Terveydenhuolto, Aarhusin kaupunki TKK/Sotera, matkaraportti 17
Århusin kaupunki käyttää henkilökuntansa koulutuksessa seuraavia periaatteita ikääntyneen arkielämän sujumisen mahdollistamiseksi. Henkilökunnalla tulee olla tietoa siitä, mitä hyvä elämä on siitä, mitä ikääntyneen arki on dementiasta ja sen vaikutuksista henkilön arkeen arkkitehtuurin vaikutuksesta asukkaan toimintaan asukkaasta, hänen toiveistaan ja kiinnostuksen kohteistaan asukkaan ja hoitohenkilökunnan suhteesta Elämänlaatu syntyy hyvinvoinnista, terveydestä ja onnellisuudesta. Terveyteen sisältyy sekä fyysisen kunto että onnellisuus. Hoitotyötä tekevien ja päättäjien on myös tärkeää kysyä, kenellä on oikeus määritellä, mitä hyvä elämä on, mitä arki on ja keitä ikääntyneet ovat. Lehdistön ja median muokkaamalla julkisella mielipiteellä on paljon vaikutusta ikääntyneitä koskeviin poliittisiin päätöksiin 12. Århusin kaupungissa on pyritty löytämään erilaisia ratkaisuja dementia-asumisyksiköiden toteuttamista varten, joista yhtenä toimivana mallina pidetään atriumpihan ympärille rakennettua hoitokotia. Tanskassa on keskusteltu paljon siitä, onko dementiaa sairastavalle parempi asumisratkaisu yhden vai kahden huoneen asunto. Poliittinen tahto on tarjota kaikille ikääntyneille kaksio, mutta molempia ratkaisuja käytetään kohteesta riippuen. Ryhmäkodeissa asukkaalla on usein käytössään sekä makuu- että olohuone, mutta joissakin tapauksissa tehdään myös yhdenhuoneen ratkaisuja, jotka on saatu aikaan yhdistämällä huoneet yhdeksi isommaksi tilaksi. Tämän lisäksi ryhmäkodeissa on väljät yhteiset oleskelutilat 13. 12 Koordinaattori Line Folsgaard, koordinaattori, Århusin kaupunki 13 Koordinaattori Mikael Mikkelsen Århusin rakennusvirasto 18 TKK/Sotera, matkaraportti
5. TUTUSTUMISKOHTEET 5.1 Sundheds og kulturcenter Fredriksbjerg og Langenæs, Ankersgade 21, Århus C Toiminta Sundheds og kulturcenter Fredriksbjerg og Langenæs on vuonna1994 valmistunut 87-paikkainen vanhustenkeskus, jossa tarjotaan päivätoimintaa ja ohjattua toimintaa viikoittain noin 300 400 iäkkäälle ihmiselle. Päivätoimintayksikön yhteydessä toimii lasten päiväkoti ja leikkipuisto 14. Vapaaehtoistyöntekijöillä ja asukasyhdistyksellä on suuri rooli viikoittaisen virkistystoiminnan järjestämisessä. Palvelukeskusten asukkaiden joukosta valitut asukasjohtajat kokoontuvat joka kuukausi miettimään yhteisiä asioita ja järjestämään yhteisiä tapahtumia kuten kuorolauluhetkiä, miesten ruokailtoja ja retkiä. Yhteistyön onnistuminen palvelukeskusten henkilökunnan kanssa on tärkeää. Henkilökunta ottaa yleensä tyytyväisinä vastaan asukasjohtajien tekemät ehdotukset ja pyrkii toteuttamaan ne lyhyelläkin varoitusajalla. Asukkaat ovat esimerkiksi lainanneet vanhustenkeskuksen 12 hengen pikkubussia ja tehneet itsenäisesti retkiä kylpylöihin. Kuva 7. Palvelutalon asuntoihin kuuluvat parvekkeet, palvelutalo Fredriksbjerg og Langenæs, Århus Kuntoutusohjaajien virkoja on vain muutamia. Siksi kaikki asukkaiden parissa työskentelevät tekevät monipuolisesti eri toimia ja tehtäviä asukkaiden kanssa. Kysyimme hoitohenkilökunnalta heidän toimintansa kehitystarpeita ja tekniikan hyödyntämisideoita, he totesivat että ruokailua ja ruoanjakelua voisi kehittää. Siivous ja ihmisten aktivointi nähtiin myös mahdollisina kehityskohteina. Tilaratkaisut Vanhustenkeskus muodostuu neljästä L:n muotoisesta rakennuksesta, jotka sijaitsevat puiston ympärillä. 14 Regnier, V. 2002. Design for Assisted Living guidelines for housing the physically and mentally frail. New York. ISBN 0-471-35182. TKK/Sotera, matkaraportti 19
Kulttuurikeskus Yhteiset tilat ovat avaria ja valoisia, etenkin ruokasali, johon tulvii luonnonvaloa runsaasti. Modernit huonekalut antavat tiloista raikkaan yleisvaikutelman. Käytävän seinällä on suuri taulu, johon on merkitty viikon tapahtumat. Vierailumme aikana saimme hetken seurata eläkeläisryhmän yhteislaulua. Reippaan ja iloisen tuntuiset eläkeläiset lauloivat suuren pöydän ympärillä seisoen ja viinija olutlaseja kilistellen kolmen ikätoverin säestäessä pianolla, haitarilla ja kitaralla. Ryhmä kokoontuu joka viikko. Keskellä kulttuurikeskusrakennusta on suuri kaksi kerrosta korkea yhteistila, johon on näköyhteys toisen kerroksen käytäviltä. Käytäville on lisätty lasit jälkeenpäin toisessa kerroksessa sijaitsevien toimistotilojen työrauhan parantamiseksi. Valoa tilaan tulee myös kattoikkunoiden kautta. Ääniolot tilassa olivat yllättäen vierailumme aikana huonot. Tuulen ääni kattopelleissä nousi ajoittain niin suureksi, että se häiritsi kokoustilassa esityksen seuraamista. Kuva 8. Korkea yhteistila näkyy toimistokerroksesta, Kulttuurikeskus Pohjakerroksessa on kuntosali, jossa on paljon erilaisia ikääntyneille sopivia kuntoiluvälineitä. Sekä asukkaat että henkilökunta käyttää kuntosalia. Yhteistilat Asuntoalue on osittain punatiilinen ja viihtyisän tuntuinen. Asuintalojen käytävän lattioissa on käytetty puuta, joka tuo tilaan miellyttävän lämpimän tunnelman. Alimman kerroksen porrashuoneeseen on asukkaiden postilaatikot rivissä. Asunto-ovien vieressä on yksinkertaiset ja eleettömät nimikyltit. Käytävien seiniä kiertää joka puolella puinen käsijohde. Jokaisessa asuinkerroksessa on yhteinen oleskelutila, jossa on keittiökalusteet. Ensimmäisessä kerroksessa on henkilökunnan toimistotila. Kuva 9. Keittiön alakaapit on korvattu pyörällisillä laatikostoilla, palvelutalon asuinrakennus 20 TKK/Sotera, matkaraportti