Hämeenlinnan kaupungin ja Hattulan kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma 2015-2019. Päivitys vuodelle 2016

Hämeenlinnan kaupungin ja Hattulan kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma 2015-2019 Päivitys vuodelle 2016

1 Sisältö 1 Johdanto... 2 2 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma... 3 2.1 Ohjelmakauden 2015-2019 teema... 4 3 Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö... 4 3.1 Toimialue (maantieteellinen)... 4 3.2 Ympäristöterveydenhuollon tehtävät... 4 3.2.1 Valvontaa ohjaava lainsäädäntö... 5 3.3 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen... 6 3.3.1 Henkilöstön pätevyys ja koulutus... 7 3.3.2 Delegoinnit... 7 3.3.3 Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen käytettävä aika... 7 3.3.4 Riskinarviointi ja tarkastustiheydet... 8 3.4 Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset... 9 3.5 Valvontatietojärjestelmä... 9 3.6 Viestintä... 10 3.7 Valvonnan kustannukset ja maksullisuus... 10 3.8 Erityistilanteisiin varautuminen ja epidemioiden selvittäminen... 10 3.9 Laboratoriot ja ulkopuoliset asiantuntijat... 11 3.10 Alueellinen yhteistyö ja ohjauskäynnit... 11 4 Kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi... 12 5 Toimialakohtaiset valvontasuunnitelmat... 12 5.1 Elintarvikevalvonta... 12 5.1.1 Ilmoitetut elintarvikehuoneistot... 12 5.1.2 Hyväksytyt elintarvikehuoneistot... 13 5.1.3 Kontaktimateriaalivalvonta... 13 5.1.4 Alkutuotanto... 13 5.1.5 Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset... 14 5.1.6 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 14 5.1.7 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 14 5.1.8 Hallinnolliset pakkokeinot... 16 5.1.9 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen... 16 5.1.10 Seurantaohjelmat... 16 5.1.11 Elintarvikevalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 16 5.1.12 Elintarviketurvallisuuden mittarit... 18 5.2 Terveydensuojelu... 19 5.2.1 Toimintaympäristön muutoksia... 19 5.2.2 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 20 5.2.3 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 20 5.2.4 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen... 20 5.2.5 Terveydensuojeluvalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 21 5.3 Tupakkavalvonta... 21 5.3.1 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 22 5.3.2 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 22 5.3.3 Tupakkalain valvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 22 5.3.4 Nikotiinivalmisteiden vähittäismyynnin valvonta... 23 5.4 Kuluttajaturvallisuusvalvonta... 23 5.4.1 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 23 5.5 Eläinlääkintähuolto... 23 5.5.1 Valvonnan toimeenpano... 23 5.5.2 Eläinten hyvinvoinnin valvonta... 25 5.5.3 Eläinten lääkitsemisen valvonta... 26 5.5.4 Eläimistä saatavat sivutuotteet... 26 5.5.5 Eläinlääkäripalvelujen järjestäminen... 26 5.5.6 Seuranta, arviointi ja raportointi... 28 6 Liitteet... 30

2 1 Johdanto Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköillä tulee olla toimintaa ohjaava valvontasuunnitelma, joka on valvontaviranomaisen hyväksymä. Lainsäädännön lisäksi suunnitelman laatimista ohjaavat valtakunnalliset valvontaohjelmat. Valvontaohjelmakausi on yleensä nelivuotinen, mutta poikkeuksellisesti ohjelmakausi 2015-2019 on viisivuotinen, jotta se saadaan yhtenäiseksi hallituskauden kanssa. Kunnan suunnitelmat laaditaan valtakunnallisen ohjelmakauden mukaisina. Tämä valvontasuunnitelma koostuu ympäristöterveydenhuollon yhteisestä osasta sekä viidestä toimialakohtaisesta kuvauksesta (elintarvikevalvonta, tupakkavalvonta, kuluttajaturvallisuusvalvonta, terveydensuojelu ja eläinlääkintähuolto). Suunnitelman rakenne on laadittu siten, että yhteisessä osassa kuvataan valvonnan yleiset periaatteet ja sitä päivitetään tarvittaessa, ja toimialakohtaisissa suunnitelmissa on yksityiskohtaisemmat kuvaukset valvonnasta, ja niitä päivitetään vuosittain. Suunnitelma viedään vuosittain lautakuntaan hyväksyttäväksi. Hyväksytty suunnitelma toimitetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä. Terveydenhuoltolain (1326/2010) 21 :ssä on määritetty kunnan tehtäväksi ympäristöterveydenhuollon järjestäminen. Ympäristöterveydenhuolto jaetaan terveysvalvontaan ja eläinlääkintähuoltoon, ja ohjaavia keskusvirastoja ovat elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Keskusvirastot laativat toimialakohtaiset valvontaohjelmat, jotka kunta ottaa huomioon omia suunnitelmia laatiessaan. Kunnan suunnitelmissa huomioidaan lisäksi ympäristöterveydenhuollon yhteinen valvontaohjelma sekä valvontasuunnitelmia ohjaava lainsäädäntö.

3 2 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuva terveyden edistäminen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy. Hyvin toimivalla ympäristöterveydenhuollolla voidaan välttää/minimoida epidemioita ja vähentää huomattavasti terveydenhuollon kuormitusta ja sairauksien aiheuttamia poissaoloja työstä. Ympäristöterveydenhuollolla voidaan ehkäistä myös epidemioiden lisäksi monia kroonisia sairauksia, jos ongelmiin puututaan ajoissa (esim. sisäilmaongelmat). Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Ympäristöterveydenhuollon erityislainsäädäntö sekä valtioneuvoston valvontasuunnitelma-asetus (665/2006) edellyttävät kuntia laatimaan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman, jolla varmistetaan, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) edellyttää kuntia laatimaan suunnitelman järjestämistään eläinlääkäripalveluista sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan järjestämisestä alueellaan. Tässä suunnitelmassa on otettu huomioon ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma, valvontaa ohjaavien keskusvirastojen toimialakohtaiset valvontaohjelmat sekä valvontasuunnitelma-asetuksen edellytykset. Suunnitelmaan sisältyy myös lääkelain soveltamisalaan kuuluva nikotiinikorvaustuotteiden myynnin valvonta. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) ei ole laatinut erillistä valvontaohjelmaa, vaan kunnissa nikotiinikorvaustuotteiden myyntiä valvotaan tupakan myynnin valvonnan yhteydessä. Tätä suunnitelmaa laadittaessa on lisäksi huomioitu vuonna 2012 Etelä- Suomen aluehallintoviraston elintarvikevalvontaan kohdistuneessa auditoinnissa havaitut poikkeamat. Aluehallintovirastot arvioivat kuntien suunnitelmat vähintään kerran ohjelmakauden aikana. Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (Vna 665/2006) määrittää suunnitelman vähimmäissisällön. Suunnitelman tulee vähintään sisältää: 1. tarkastuksen sisältö 2. valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheys 3. tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika 4. kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen 5. valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Eläinlääkintähuollon suunnitelman tulee sisältää tiedot eläinlääkäripalvelun tuottamistavasta, saatavuudesta, laadusta ja mitoituksesta sekä valvontaan kuuluvista tarkastuksista, näytteenotoista ja muista toimenpiteistä. Palvelun mitoitusta suunniteltaessa on otettava huomioon yksityisten eläinlääkäripalveluiden tuottajien kunnan alueella tarjoamat palvelut. Kunnan suunnitelmassa olisi otettava huomioon valtakunnallisen ohjelman lisäksi alueellinen suunnitelma, mutta Etelä-Suomen aluehallintoviraston suunnitelmaa vuodelle 2016 ei kunnan suunnitelmaa tehtäessä ollut vielä käytettävissä. Lisäksi tässä suunnitelmassa on kuvattu valvonnan suunnittelun ohjaamiseksi mm: valvonnan painopisteet valvontaprojektit voimavarat ja niiden jakautuminen toimialoittain laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu valvonnasta perittävät maksut viestintäsuunnitelma koulutussuunnitelma sekä erityistilannesuunnitelma

4 Valvontasuunnitelman ja -ohjelmien lisäksi viranhaltijoilla on käytettävissään lukuisia valvontaa ohjaavia ohjeita keskusvirastojen internet- ja ekstranet-sivustoilla, yksikön omassa toimintajärjestelmässä sekä kaupungin yhteisiä toimintaohjeita. 2.1 Ohjelmakauden 2015-2019 teema Ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valtakunnallisessa valvontaohjelmassa ohjelmakauden 2015-2019 teemaksi on valittu valvonnan vaikuttavuus, jota lähestytään eri tavoin. Valvonnan vaikuttavuutta pyritään edistämään toteuttamalla seuraavia tavoitteita: - valvontaresurssien riskiperusteinen ja tehokas kohdentaminen - valvonnan kustannusten tehokkaampi kattaminen valvontakohteilta perittävillä maksuilla - tietojärjestelmien kehittäminen ja hyödyntäminen - valvonnan yleisen näkyvyyden lisääminen kaikille kuntalaisille - aluehallintoviraston kuntiin tekemien arviointi- ja ohjauskäyntien käyttöönotto 3 Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö 3.1 Toimialue (maantieteellinen) Hämeenlinnan kaupunki ja Hattulan kunta muodostavat ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueen. Hattulan kunta ostaa ympäristöterveydenhuollon palvelut Hämeenlinnan kaupungilta. Kunnallisena valvontaviranomaisena toimii Hämeenlinnan kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta, jonka päätöksentekoon Hattulan kunnan edustajat osallistuvat Hattulaa koskevissa asioissa. Valvontaa käytännössä suorittavat viranhaltijat ovat Hämeenlinnan kaupungin Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen viranomaispalvelujen palveluksessa. Yhteistoiminta-alueen asukasmäärä oli 31.8.2015 Väestörekisterikeskuksen mukaan Hämeenlinnan kaupungissa 68 048 (+183) henkilöä ja Hattulan kunnassa 9 727 (-16) henkilöä. Virka-ajan ulkopuolisessa eläinlääkäripäivystyksessä on yhteistoiminta-aluetta laajempi päivystysalue, johon kuuluvat Hämeenlinnan ja Hattulan lisäksi Hyvinkää, Riihimäki, Loppi, Hausjärvi ja Janakkala. 3.2 Ympäristöterveydenhuollon tehtävät Ympäristöterveydenhuollon valvontatehtävät jakautuvat suunnitelmalliseen ja ei-suunnitelmalliseen valvontaan. Suunnitelmallinen valvonta kuvataan tässä valvontasuunnitelmassa. Suunnitelmallista valvontaa ovat eri lakiperusteisiin perustuvat tarkastukset ja näytteenotot. Eläinlääkintähuollon tehtävät on kuvattu toimialakohtaisessa suunnitelmassa kappaleessa 5.5. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi kunnallisella ympäristöterveydenhuollolla on lukuisa määrä muita tehtäviä, mm. ilmoitusten ja hakemusten käsittely ja niistä tehtävät päätökset toiminnanharjoittajien neuvonta ja ohjaus asumisterveysasiat (tarkastus ja mittaus) epidemioiden selvittäminen epäilyyn perustuva valvonta määräysten ja pakkokeinojen asettaminen lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi valvontasuunnitelmien laatiminen raportointi erityistilanteisiin varautuminen seurantaohjelmiin osallistuminen

5 lausuntojen antaminen muille viranomaisille toiminnan kehittäminen toimiminen asiantuntijana ja neuvojana asiakasyhteydenottoihin liittyvät tehtävät 3.2.1 Valvontaa ohjaava lainsäädäntö Valvontaa ohjaava lainsäädäntö koostuu toimialoittain yhdestä tai kahdesta laista ja lukuisista näiden nojalla annetuista asetuksista. Elintarvikevalvontaa ja terveydensuojelulain mukaista valvontaa ohjaavat lisäksi useat EU-säädökset. Tärkeimmät toimialoja koskevat säädökset: Elintarvikevalvonta o Elintarvikelaki (23/2006) o Elintarvikehygienia-asetus (EY) 852/2004 o Eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus (EY) 853/2004 o MMM:n asetus (1367/2011) ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta o MMM:n asetus (795/2014) laitosten elintarvikehygieniasta Terveydensuojelu o Terveydensuojelulaki (763/1994) o Terveydensuojeluasetus (1280/1994) o Asumisterveysasetus (545/2015) o Vesihuoltolaki (119/2001) o STM:n asetus (461/2000) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista o STM:n asetus (401/2001) pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista o STM:n asetukset (177/2008) ja (354/2008) yleisten uimarantojen ja pienten yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta o STM:n asetus (315/2002) asetus uimahallien ja kylpylöiden allasvesien laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista Tupakkavalvonta o Tupakkalaki (693/1976) o Asetus toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (225/1977) o STM:n asetus ravintolan ja muun ravitsemisliikkeen tupakointitilasta (964/2006) Nikotiinikorvaustuotteiden myynnin valvonta o Lääkelaki (395/1987) Kuluttajaturvallisuusvalvonta o Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) Eläinlääkintähuolto o Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) o Eläintautilaki (441/2013) 1.7.2015 on tullut voimaan laki kumotun eläintautilain voimaan jätettyjen säännösten kumoamisesta (521/2015) o Eläinsuojelulaki (247/1996) o Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) Toimialoja koskevat erityissäädökset löytyvät keskusvirastojen verkkosivuilta sekä valvontaohjeista. Toiminnassa tulee huomioida myös Hämeenlinnan kaupunkia ja Hattulan kuntaa koskeva terveydensuojelujärjestys. Elintarvikemääräykset ovat tulleet tarpeettomiksi ja niiden kumoamisesta on päätetty ympäristö- ja rakennuslautakunnassa lokakuussa 2015. Elintarvikemääräykset kumottiin vuoden 2016 alusta alkaen.

3.3 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen 6 Valvontayksikössä valvontatehtäviä suorittaa yhdeksän ympäristö- ja/tai terveystarkastajaa. Yhden tarkastajan työpanoksesta puolet on varattu ympäristönsuojelutehtäviin ja kolme tarkastajaa tekee osittaista työaikaa (osa-aikaeläke 60 % ja kaksi osittaista hoitovapaata 30 h/vko). Eläinlääkintähuollossa työskentelee yksi virkaeläinlääkäri, johtava kunnaneläinlääkäri ja kolme kunnaneläinlääkäriä eli yhteensä viisi eläinlääkäriä. Virkaeläinlääkäri ei tee praktiikkaa, vaan hoitaa pääasiallisesti eläinsuojelutehtäviä sekä eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotannon valvontaa. Näin on huomioitu esteellisyysnäkökohdat. Ympäristöjohtajan ja palvelusihteerin työpanokset on kohdennettu hallinnollisiin tehtäviin. Taulukon 1 resurssien jakautumisessa on huomioitu viranhaltijoiden muut tehtävät ja jo tiedossa olevat osaaikaisuudet. Taulukko 1. Käytettävissä olevien kokonaisresurssien jakautuminen käytettävissä olevat resurssit (htv) toimialoittain Elintarvikevalvonta 3,8 Terveydensuojelu 3,5 Tupakkalain ja lääkelain mukainen 0,4 valvonta Kuluttajaturvallisuus *) 0 Eläinlääkintähuolto 4,8 Hallinnolliset tehtävät 0,5 Yhteensä 13,0 *) Kuluttajaturvallisuusvalvonta siirtyy 1.5.2016 lukien Tukesiin, ja kunnissa tehdään alkuvuodesta vain akuuttia valvotaan. Vapautuneet resurssit (0,3 htv) on siirretty elintarvike- ja terveydensuojeluvalvontaan paikkaamaan osa-aikaisuuksista johtuvaa resurssivajetta. Kokonaisresurssi on vähentynyt osaaikaisuuksista johtuen edellisvuodesta 0,6 htv:llä. Käytettävissä olevista resursseista merkittävä osa kuluu muuhun kuin suunnitelmalliseen valvontaan. Eläinlääkäreiden vastuualueet ja työnjako on kuvattu tarkemmin taulukossa 2. Resurssit ovat jakautuneet praktiikkaan (4,0 htv), eläinsuojeluun (0,8 htv) ja elintarvikevalvontaan (0,2 htv). Taulukko 2. Eläinlääkäreiden vastuualueet ja työnjako Virka Vastuualue Työnjako Johtava kunnaneläinlääkäri Lammin ja Tuuloksen kaupunginosat praktikko, eläinsuojelutehtävät, valmiuseläinlääkäri Kunnaneläinlääkäri Hauhon kaupunginosa praktikko Kunnaneläinlääkäri Hattula, Kanta-Hämeenlinna, praktikko Kalvolan ja Rengon kaupunginosat Kunnaneläinlääkäri Hattula, Kanta-Hämeenlinna, praktikko Kalvolan ja Rengon kaupunginosat Virkaeläinlääkäri koko Hämeenlinna ja Hattula eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotanto, eläinsuojelutehtävät, valmiuseläinlääkäri Lisäksi ympäristöterveydenhuolto käyttää tukipalveluita mm. puhtaanapitoon ja tietotekniikkapalveluihin.

7 3.3.1 Henkilöstön pätevyys ja koulutus Ympäristöterveydenhuollon henkilöstö täyttää lainsäädännössä asetetut pätevyysvaatimukset. Terveystarkastajat täyttävät elintarvikelaissa ja terveydensuojelulaissa säädetyt pätevyysvaatimukset. Kunnaneläinlääkärin ja virkaeläinlääkärin tehtäviin voidaan valita vain henkilö, joka on Suomessa laillistettu eläinlääkäri. Sijaisena voidaan käyttää opintojen loppuvaiheessa olevaa opiskelijaa, jolla on maa- ja metsätalousministeriön myöntämä määräaikainen praktiikkaoikeus. Pätevyys ja praktiikkaoikeus tarkistetaan aina rekrytoinnin yhteydessä alkuperäisistä todistuksista. Eläinlääkärille säädösten mukaan kuuluvia tehtäviä eivät tee muut kuin edellä mainitun pätevyyden omaavat henkilöt. Kunnaneläinlääkärit luovuttavat lääkkeet ja tekevät kaikki hoitotoimenpiteet. Valvontatehtäviä ei suorita henkilö, joka on kyseiseen valvontakohteeseen kiinteässä asiakassuhteessa. Jos tällainen valvontatehtävä tulee, se siirretään tehtäväksi toiselle kunnaneläinlääkärille. Kiireelliset eläintauti- ja eläinsuojelutehtävät kuuluvat kaikille kunnaneläinlääkäreille. Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009) edellyttää, että kunnalla tai yhteistoiminta-alueella on käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöstöresurssit tarkoituksen mukaisen työnjaon järjestämiseksi ja erikoistumisen mahdollistamiseksi. Valvontayksikön kokonaisresurssit ovat yhteensä 13,0 henkilötyövuotta, joten yksikön koko täyttää lain vaatimukset, ja erikoistumista on ollut mahdollista toteuttaa. Tarkastajista osa tekee ainoastaan elintarvike- ja tupakkalain mukaisia valvontatehtäviä, osa on erikoistunut terveydensuojelulain mukaisiin tehtäviin ja asunnontarkastuksiin, ja osa tarkastajista suorittaa useampien ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia valvontatehtäviä. Yksi tarkastaja työskentelee puoliksi ympäristönsuojelutehtävissä. Työnjaon mukaisen erikoistumisen vahvistamiseksi tarkastajat ovat saaneet koulutusta mm. seuraaviin erityisosaamisalueisiin: kontaktimateriaalivalvonta epidemiaselvitykset varautumissuunnittelu kuluttajaturvallisuusvalvonta asunnontarkastukset pakkausmerkinnät ja lisäaineet talous- ja uimavesien valvonta Ammattitaidon ylläpitämiseksi ja erityisosaamisen vahvistamiseksi jokaiselle viranhaltijalle laaditaan vuosittain koulutussuunnitelmat. Viranhaltijat pyrkivät valitsemaan yleistä ammattitaitoa ylläpitävien koulutusten lisäksi omaa erikoistumisalaa käsitteleviä koulutuksia tarjonnan mukaan. Valmiuseläinlääkärit osallistuvat aluehallintoviraston määrääminä eläintautivalmiuskoulutukseen vähintään yhtenä päivänä vuodessa. Terveydenhuoltotyön täydennyskoulutus on osa eläinlääkäreiden pakollista ammatillista täydennyskoulutusta. Henkilöstön vuosittainen koulutuspäivämäärä on keskimäärin 5/htv. Koulutuspäiviä saattaa kertyä enemmän, jos valvonnassa tai tietojärjestelmissä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Suuri osa terveystarkastajien koulutuksista on maksuttomia. 3.3.2 Delegoinnit Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille on delegoitu toimivaltaa Hämeenlinnan kaupungin yhdyskuntaja ympäristöpalvelujen toimintasäännön mukaisesti. Toimintasääntö löytyy Hämeenlinnan kaupungin verkkosivuilta. 3.3.3 Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen käytettävä aika Ympäristöterveydenhuoltoon liittyvän valvonnan toimeenpanossa tarkastustoiminta on oleellinen osa kohteen tai toiminnan vaatimustenmukaisuuden selvittämistä. Tarkastus voi kohdistua tiloihin, toimintatapoihin kuten omavalvontaan, verkkokauppaan, olosuhteisiin, asiakirjoihin ja tuotteisiin. Yksittäinen tarkastus voi käsittää koko kohteen tarkastuksen tai vain jonkin osa-alueen tarkastuksen. Tarkastukseen liittyy tavallisesti aistinvaraista tarkastelua ja arviointia sekä mahdollisesti mittauksia ja näytteenottoa.

8 Ympäristöterveydenhuollon tarkastuksen yleisestä kulusta on ohje yksikön toimintajärjestelmässä. Keskusvirastot ovat ohjeistaneet kohdetyypeittäin kunkin toimialan tarkastusten sisällöt. Tarkastusten sisällöt ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävät ajat valvontakohdetyypeittäin on kuvattu tarkemmin toimialakohtaisissa suunnitelmissa. Tarkastuksesta laaditaan aina tarkastuskertomus. Pelkkä näytteenottokäynti ei ole tarkastus. Yksi tarkastuskäynti voi sisältää eri ympäristöterveydenhuollon lakien mukaista valvontaa. Tarkastuskertomuksessa esitetään, minkä säännösten mukaan tarkastus on tehty. Tarkastusaikaan katsotaan kuuluvaksi varsinaisen kohteessa tehdyn tarkastuksen lisäksi tarkastukseen valmistautuminen sekä tarkastuskertomuksen laatiminen. Tarkastusaikaan vaikuttavat kohteen koko ja tarkastuksen sisällön laajuus. Matkoihin käytettyä aikaa ei lasketa tarkastusaikaan, mutta se on huomioitu työsuunnitelmia laadittaessa. Matkoista aiheutuvat kustannukset on huomioitu ympäristöterveydenhuollon tuntitaksassa. Mikäli tarkastuksella todetaan puutteita toiminnassa tai olosuhteissa, toimijalle annetaan haitan estämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi tarpeelliset ohjeet, toimenpidekehotukset tai -määräykset. Annettujen toimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi tehdään yleensä uusintatarkastus. Kotirauhan piiriin kuuluvien kohteiden valvonta poikkeaa toimialasta riippuen. Sekä elintarvike- että terveydensuojelulain mukaisista kohteista tehdään ilmoitus valvontaviranomaiselle, vaikka toimintaa harjoitettaisiin kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Terveydensuojelulain mukaisiin kotirauhan piiriin kuuluviin kohteisiin ei kohdisteta suunnitelmallista valvontaa, eikä tarkastusta voi tehdä edes toiminnanharjoittajan luvalla. Jos toiminnanharjoittaja itse pyytää tarkastusta, voidaan sellainen tehdä. Vakavaa terveyshaittaa epäiltäessä voidaan tarkastus tehdä ilman asukkaan suostumusta, mutta tällöin tarkastuksen suorittamiseen tulee olla kunnan terveydensuojeluviranomaisen kirjallinen määräys (terveydensuojelulaki 46 ). Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen toimintasäännön mukaan määräys on delegoitu ympäristöjohtajalle. Kotirauhan piiriin kuuluvat elintarvikehuoneistot sen sijaan kuuluvat säännöllisen valvonnan piiriin, mutta tiloihin ei tehdä tarkastusta, vaan tarkastus pitää sisällään omavalvontasuunnitelman ja siihen liittyvien kirjausten tarkastuksen. Kotiin voi mennä tarkastukselle ainoastaan, jos on perusteltua syytä epäillä elintarvikemääräyksiä rikotun tai rikottavan laissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Hallinnolliset pakkokeinot ovat tarkastukseen nähden etusijalla elintarvikemääräysten vastaisen toiminnan estämiseksi. Jos tiloihin on erillinen sisäänkäynti ja tilat on rajattu asuintilojen ulkopuolelle, ei niiden katsota kuuluvan kotirauhan piiriin. Viranomaisvalvonnassa noudatetaan valtiosääntöoikeudellista kotirauhan piirin määritelmää (vrt. rikosoikeudellinen kotirauhan piirin määritelmä). 3.3.4 Riskinarviointi ja tarkastustiheydet Valvonnan vaikuttavuutta edistetään valvonnan riskiperusteisella kohdentamisella. Valvontaa suunnataan sellaisiin kohteisiin, joissa riski on suurin, huomioiden toiminnan laatu ja laajuus, vaaralle mahdollisesti altistuvien kuluttajien määrä sekä vaaran vakavuus ja toteutumisen todennäköisyys. Keskusvirastot ovat määrittäneet riskinarviointiin perustuvat kohdetyyppikohtaiset ohjeelliset tarkastusmäärät. Toimialakohtaiset riskiluokitukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia, mutta valvonnan resursseja on kohdennettu eri sektoreille huomioiden kunkin toimialan kokonaisriski kuluttajille. Valvontaa keskitetään asiakaskunnaltaan suuriin ja laadultaan riskialttiisiin kohteisiin sekä ohjelmakauden painopisteiden mukaisiin kohteisiin. Toimialakohtaisissa suunnitelmissa esitetään Hämeenlinnan ja Hattulan valvontakohteiden lukumäärät valvontakohdetyypeittäin 1) kuti- ja yhti-luokitusten mukaisesti, keskusvirastojen ohjeelliset / kohdekohtaisiin riskinarviointeihin perustuvat tarkastusmäärät ja valvontayksikön resurssien mukaan suunnitellut tarkastusmäärät. Valvonnan resurssit eivät riitä keskusvirastojen ohjeellisten tarkastusmäärien perusteella tehtyyn riskinarvioinnin mukaiseen valvontaan, vaan toimintaa joudutaan priorisoimaan. Tarkastajat laativat seuraavalle vuodelle omat henkilökohtaiset tarkastussuunnitelmat, joihin kirjataan suunnitellut tarkastuskohteet ja alustava tarkastuskuukausi. Tarkastussuunnitelmat saatetaan tiedoksi myös ympäristöjohtajalle. Tarkastajat seuraavat omien suunnitelmien toteutumista henkilökohtaisesta suunnitelmasta. Riskinarviointia on tehty kohdekohtaisesti ja kohdetyyppikohtaisesti. Riskinarviointiin perustuvat tarkastusmäärät on laskettu kertomalla kohteiden lukumäärä suositellulla tarkastustiheydellä. Yksittäisissä koh-

9 deryhmissä suunnitellut tarkastukset saattavat ylittää riskinarviointiin perustuvat tarkastusmäärät, jos näiden kohderyhmien valvonta on ollut edellisinä vuosina vähäisempää. Riskinarvioinnin mukaisten, täsmällisten tarkastusmäärien laskeminen ei olisi tarkoituksenmukaista käytettävissä olevasta tietojärjestelmästä poimittavien tietojen perusteella. Tarkastajat seuraavat omien kohteidensa tarkastusajankohtia Tarkastaja-ohjelmasta tai omilla seurantakäytännöillä. 1) Keskusvirastojen luokittelujärjestelmä. Kuti-luokittelu on elintarvikevalvontakohteille ja yhti-luokittelu muille ympäristöterveydenhuollon valvontakohteille. 3.4 Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset Kunnan valvontaviranomaisella on oikeus käyttää määräyksiä, kieltoja ja muita hallinnollisia pakkokeinoja, mikäli ne ovat välttämättömiä toiminnassa havaittujen terveyshaittaa tai -vaaraa aiheuttavien epäkohtien poistamiseksi. Kunnan ympäristöterveydenhuollon käytettävissä olevat pakkokeinot on kuvattu kunkin toimialan laissa (terveydensuojelu, tupakka, kuluttajaturvallisuus ja elintarvike). Yksikön toimintajärjestelmässä on yleinen ohje terveydensuojeluviranomaiselle pakkokeinojen käyttöön. Elintarvikevalvonnan toimialakohtaisessa osassa on käsitelty tarkemmin elintarvikelain mukaisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttö. Pakkokeinojen käyttöä on delegoitu viranhaltijoille Hämeenlinnan kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen toimintasäännön mukaisesti (delegoinnit, kohta 3.3.2). 3.5 Valvontatietojärjestelmä Valvontatietojärjestelmänä käytetään Digia Oyj:n Tarkastaja-ohjelmaa. Terveysvalvonnan valvontakohteet syötetään järjestelmään ilmoitusten ja hakemusten perusteella valvontayksikön toimintajärjestelmästä löytyvien 1) vati-ohjeiden mukaisesti. Lisäksi ei-suunnitelmallisen valvonnan kohteita voidaan perustaa esim. valitusten perusteella. Tarkastaja-ohjelmaan on laadittu oma käyttöohje, joka löytyy ympäristöterveydenhuollon toimintajärjestelmästä. Tarkastukset ja muut järjestelmään syötetyt valvontatiedot siirtyvät keskitettyyn valvontatietojärjestelmään keskusvirastojen raportointi- ja seurantatarpeisiin. Kuti- ja yhti-kohteiden ja niille kirjattujen suoritteiden keskitettyyn tietojärjestelmään siirtyvät tiedot poikkeavat toisistaan. Yleisesti yhti-tietoja siirretään keskitettyyn järjestelmään enemmän kuin kuti-tietoja, esim. yhti-tiedoista siirtyy asiakkaiden neuvontaan käytetty aika, mutta kuti-tiedoista siirtyvät kohdetietojen lisäksi vain tarkastukset. Vuoden 2016 alusta lukien keskitettyyn tietojärjestelmään siirrettyjen tietojen pitäisi olla myös valvontayksiköiden käytettävissä. Myös viranomaisnäytteiden tulokset pitäisi saada keskitettyyn tietojärjestelmään vuoden 2016 alkupuolella. Tavoitteeksi on asetettu, että manuaalisesta raportoinnista voitaisiin kokonaan luopua. Kohde- ja valvontatietoja käytetään myös yksikön omiin raportointitarpeisiin sekä valvonnan suunnitteluun. Lisäksi Tarkastaja-ohjelmaan syötetään paljon sellaista valvonnassa kertyvää tietoa, jota ei kerätä keskitettyyn tietojärjestelmään, esim. osa asiakasyhteydenotoista. Keskusvirastojen raportointivaatimukset ovat aiheuttaneet jatkuvasti muutostarpeita tietojärjestelmään ja kirjausmenettelyihin, mikä on lisännyt tietojärjestelmiin liittyvää koulutustarvetta sekä aiheuttanut huomattavia päivityskustannuksia. Vuositasolla Tarkastaja-ohjelman ylläpito- ja kehittämiskulut ovat vähintään 8000. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta vuonna 2013 tehtiin ympäristöterveydenhuollon tietojenkeruujärjestelmän kehittämisselvitys. Selvityksessä esitetyn hanke-ehdotuksen mukaan ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköillä voisi olla käytössään yhteinen käyttöliittymä vuoden 2017 alusta. Hankkeen toimeenpano tulisi aiheuttamaan valvontakaudella mittavia vaikutuksia valvontayksikön toimintaan. Valvontatietojärjestelmän lisäksi ympäristöterveydenhuollossa käytetään tavanomaisia Hämeenlinnan kaupungin henkilöstö- ja taloushallinnon ohjelmistoja. Eläinlääkintähuollossa käytetään kunnan- ja virkaeläinlääkärin työssä tarpeellisia valtakunnallisia rekistereitä, joihin käyttöoikeuksia haetaan ns. Pääsynhallinnan kautta. Kaikki viranomaisvalvonnan toimet dokumentoidaan Tarkastaja-ohjelmaan, josta voidaan tulostaa tarvittavat suoriteraportit valitulta ajanjaksolta. Molemmilla kunnaneläinlääkärien yhteisvastaanotoilla on käytössä kaupungin omistama KliniQ-

10 ohjelma. Sen lisäksi praktikoilla on omia ohjelmia (Provet, Viljo). Valtakunnallisen ohjelman mukaisesti vuoden 2016 painopisteenä on Elvin käyttöönotto, mikäli se tulee kunnille mahdolliseksi. 1) Kuti- ja yhti-ohjeet on yhdistetty vati-ohjeiksi (vati 1 ja vati 2) 3.6 Viestintä Tehokkaalla viestinnällä pyritään parantamaan valvonnan läpinäkyvyyttä. Valvontayksikkö tiedottaa verkkosivuillaan ympäristöterveydenhuoltoa koskevista ajankohtaisista asioista. Normaaliajan viestintä on kuvattu viranomaispalveluille laaditussa viestintäsuunnitelmassa. Viestintäsuunnitelma sisältää myös eri viranomais- ja yhteistyötahojen välisen viestinnän. Valvontayksikön omista valvontaprojekteista julkaistaan projektiyhteenvedot ympäristöterveydenhuollon verkkosivuilla. Ympäristöterveydenhuollon toimintaa kuvataan vuosittain laadittavassa viranomaispalveluiden toimintakertomuksessa, johon on koottu merkittävimmät valvontaa koskevat asiat. Toimintakertomus julkaistaan Hämeenlinnan kaupungin verkkosivuilla. Erilaisia kriisitilanteita varten Hämeenlinnan kaupunki on laatinut erillisen, kaikkia toimialaoja koskevan kriisiviestintäsuunnitelman, joka löytyy kaupungin sisäisiltä intranetsivuilta (Kehränet). Viranomaispalveluiden varautumissuunnitelmassa on kuvaus kriisiviestinnästä, ja lisäksi ympäristöterveydenhuollolla on omia tarkennettuja viestintäohjeita esimerkiksi elintarvike- ja talousvesivälitteisten epidemioiden varalle. Eläintautitilanteessa viestinnästä vastaa ensisijassa aluehallintovirasto. 3.7 Valvonnan kustannukset ja maksullisuus Toimijoilta peritään suunnitelman mukaisesta valvonnasta ympäristöterveydenhuollon maksutaksan mukainen maksu. Maksu perustuu pääsääntöisesti käytettyyn työaikaan lukuun ottamatta tupakan vähittäismyynnin ja nikotiinivalmisteiden myynnin valvontaa, joista peritään vuosimaksu. Suunnitelmalliseen valvontaan luetaan ennalta suunniteltujen tarkastusten lisäksi ennalta suunniteltujen tarkastusten uusintatarkastukset sekä valvontasuunnitelmaan sisältyvät projektitarkastukset. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi myös muista toimenpiteistä voidaan periä maksu. Tällaisia ovat esimerkiksi hakemusten ja ilmoitusten käsittely, suunnitelman mukainen näytteenotto sekä määräysten tai kehotusten noudattamisen varmistamiseksi tehtävä valvonta. Vuositasolla valvontamaksuilla on katettu noin 15 % valvonnan kustannuksista. Rakennepoliittisen ohjelman tavoitteena on parantaa viranomaistoiminnan rahoittamista valvontamaksuilla. Maksujen perimisen tehostamiseksi ympäristöterveydenhuollon maksullisuuteen valmistellaan lainsäädäntömuutoksia, jotka tullevat voimaan suunnitelmakaudella. Kunnan valvontaviranomaisella on paljon myös sellaisia tehtäviä, joista ei voida periä maksua. Maksullisuuden periaatteena on, että valvonnasta perittävät maksut eivät saa ylittää todellisia kustannuksia, joten maksuilla ei voida kattaa koko ympäristöterveydenhuollon kustannuksia. Maksut ja maksuperusteet on esitetty Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuollon maksutaksassa. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt taksan 10.10.2011 ja ympäristö- ja rakennuslautakunta on hyväksynyt siihen tehdyt tekniset muutokset 12.12.2012 ja 18.11.2014. Eläinlääkintähuollon maksuista on säädetty erikseen. Ympäristö- ja rakennuslautakunta on lokakuussa 2015 hyväksynyt molempia yhteisvastaanottoja koskevat yhtenevät vastaanottomaksut (klinikkamaksut) tulemaan voimaan 1.1.2016. Käynnistä ja toimenpiteistä kunnaneläinlääkäri perii kunnallisessa eläinlääkäritaksassa määritellyt palkkiot ja kustannusten korvaukset. Maksullinen päivystyspuhelin on otettu käyttöön 1.9.2011. Jatkossa eläinlääkintähuollon maksutaksa tullaan yhdistämään osaksi muuta ympäristöterveydenhuollon taksaa. 3.8 Erityistilanteisiin varautuminen ja epidemioiden selvittäminen Ympäristöterveydenhuollon eri lait velvoittavat valvontayksiköitä laatimaan erityistilanteisiin varautumista koskevan suunnitelman. Hämeenlinnan kaupungin viranomaispalveluille on laadittu varautumissuunnitelma, joka sisältää ympäristöterveydenhuollon erityistilanteet. Varautumissuunnitelma ja muu varautumiseen liittyvä materiaali on tallennettu intranettiin (Kehränet). Talousarviossa ei ole erikseen varattu

11 määrärahoja erityistilanteita varten, mutta tarvittaessa tutkimusten aiheuttamat kustannukset pystytään kattamaan. Valtioneuvoston asetus elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä (1365/2011) säätää epidemioiden selvittämisestä. Valvontayksikön varautumissuunnitelmassa on kuvattu toiminta elintarvike- ja vesivälitteisissä epidemiatilanteissa. Epidemiatilanteita varten on laadittu runsaasti yksityiskohtaista ohjeistusta, jotka on tallennettu toimintajärjestelmään omalle sivustolle (Elintarvikeja vesivälitteiset epidemiat). Sivustolla on myös Eviran ohje (1028/1) terveysvaaratilanteisiin, missä on kuvattu myös toiminta takaisinvetotilanteessa. Yhteistoiminta-alueelle on perustettu epidemiaselvitystyöryhmä, jonka kokoonpano, vastuut ja yhteystiedot löytyvät toimintajärjestelmästä. Elintarvike-, talousvesi- ja uimavesivälitteisistä epidemioista tehdään ilmoitus Eviran ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteiseen ruokamyrkytysepidemiarekisteritietojärjestelmään (RYMY). Jokaisesta epidemiailmoituksesta laaditaan selvitystyön päätyttyä rymy-järjestelmään selvitysilmoitus kolmen kuukauden kuluessa epidemiasta. Talousvesivälitteisten epidemioiden selvittelyssä tehdään yhteistyötä sen vesilaitoksen kanssa, jonka alueella epidemiaepäily on havaittu. Toiminta on ohjeistettu ja se löytyy Kehränetistä terveysvalvonnan sivuilta. Terveydensuojelulain mukaisen valvonnan painopisteenä on kunnan vesihuollon erityistilannesuunnitelman laatiminen, mikä on osa terveydensuojelun varautumissuunnitelmaa. Alueellinen yhteistyöryhmä laatii erityistilannesuunnitelman rungon, jota valvontayksiköt käyttävät omien suunnitelmiensa laatimisessa. Suunnitelman laatimisen aloittaminen on viivästynyt ja siirtynyt vuodelle 2016 valvontayksiköstä riippumattomista syistä. Kaikki ajantasainen varautumissuunnitteluun liittyvä materiaali on tulostettuna sähkökatkosten, tietojärjestelmä- ym. häiriöiden varalle. Eläinlääkintähuollon erityistilannevalmius on selostettu kappaleessa 5.5.1.3. 3.9 Laboratoriot ja ulkopuoliset asiantuntijat Elintarvikelaki, terveydensuojelulaki ja tupakkalaki edellyttävät, että valvonta tukeutuu hyväksyttyihin laboratorioihin. Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuolto käyttää valvonnassaan Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen (Kvvy) laboratoriota, jonka Evira on hyväksynyt elintarvikelain ja terveydensuojelulain mukaiseksi laboratorioksi. Eviran nettisivuilla on lista hyväksytyistä laboratorioista. Valvontayksiköllä on laboratorion yhteystiedot, mistä henkilökunta on tavoitettavissa myös virka-ajan ulkopuolella, ja tarvittaessa kiireelliset laboratoriopalvelut ovat saatavilla myös päivystysluontoisesti. Erityistilanteisiin liittyviä käytäntöjä laboratoriopalveluissa tullaan tarkentamaan kunnan talousveden erityistilannesuunnitelmassa. Valvontayksikkö ei ole käyttänyt valvonnassaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Sisäilmaselvityksissä kiinteistöstä vastaava taho pääsääntöisesti teettää tarvittavat tutkimukset. Jos ulkopuolisia asiantuntijoita tullaan käyttämään, asiantuntijan valinnassa huomioidaan vaatimukset, jotka on esitetty toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa. 3.10 Alueellinen yhteistyö ja ohjauskäynnit Valvontayksikkö osallistuu alueelliseen yhteistyöhön muiden Kanta- ja Päijät-Hämeen valvontayksiköiden kanssa. Yhteistyöpalavereja pidetään valvontayksiköiden johtajien kesken säännöllisesti, ja niissä kehitetään yhtenäisiä valvontakäytäntöjä ja sovitaan alueellisista valvontaprojekteista. Valvontaprojekteja voidaan järjestää yhteistyöalueella enemmän kuin yksittäisissä valvontayksiköissä, ja projekteilla saadaan kerättyä luotettavampaa tietoa, kun ne voidaan toteuttaa laajemmalla alueella ja suuremmalla aineistolla. Keskusvirastoista Eviran toimialueella on toteutettu Eviran ohjaamia ja aluehallintovirastojen (AVI) toteuttamia auditointikäyntejä kunnallisiin valvontayksiköihin. Auditoinneilla selvitetään kunnan toimintaa, sen lainmukaisuutta ja tehokkuutta. Auditoinneilla pyritään löytämään hyviä käytäntöjä ja yhtenäistämään valvontaa valtakunnallisesti. Etelä-Suomen AVI teki elintarvikevalvontaan auditoinnin lokakuussa

12 2012. Auditoinnilla havaittujen poikkeamien korjaamisesta annettiin selvitys ympäristö- ja rakennuslautakunnalle. Aluehallintovirastojen suorittamia auditointikäyntejä ollaan kehittämässä ohjaus- ja neuvontakäynneiksi, ja niitä tullaan laajentamaan myös terveydensuojelu- ja tupakkavalvonnan ohjaukseen ohjelmakaudella 2015-2019. Tavoitteena on laajentaa käynnit koskemaan myös kuntien järjestämää eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa sekä eläinlääkäripalveluiden toimeenpanoa. 4 Kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Valvontasuunnitelman toteutuminen arvioidaan vuosittain. Arvioinnissa esitetään mm. tarkastusten määrä valvontakohdetyypeittäin, tarkastusten kattavuus, näytteiden määrä valvontakohdetyypeittäin sekä valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Arviointi sisältää myös tilaston eläinlääkäripalvelujen käytöstä. Ympäristö- ja rakennuslautakunta hyväksyy arvioinnista laaditun raportin ja hyväksytty raportti lähetetään Etelä-Suomen aluehallintovirastoon seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Suunnitelman toteutumisen arviointia on ohjeistettu ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valtakunnallisessa ohjelmassa taulukossa 2. Toteutumisen arvioinnissa huomioidaan myös toimialakohtaisten ohjelmien arviointiohjeistus. Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointia hyödynnetään paikallisen ympäristöterveydenhuollon valvonnan ja eläinlääkäripalvelujen kehittämisessä, valvonnan toimivuuden varmistamisessa ja uusien suunnitelmien laadinnassa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa arvioinnissa voitaisiin käyttää hyväksi myös jostakin valtionhallinnan tiedonkeruujärjestelmästä saatavaa raporttia, jonka avulla oman yksikön toimintaa voitaisiin verrata muihin valvontayksiköihin. Valvontasuunnitelmaa hyväksyttäessä ja sen toteutumista arvioitaessa valvonnasta vastaavassa toimielimessä on syytä käydä keskustelua resursseista ja teoreettisesta valvontatarpeesta sekä valvonnan kohdistamisesta. Hämeenlinnassa ja Hattulassa kunnan ympäristöterveydenhuollosta vastaava toimielin on Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta. 5 Toimialakohtaiset valvontasuunnitelmat 5.1 Elintarvikevalvonta Kunnan elintarvikevalvontasuunnitelman laatimista ohjaa lainsäädännön lisäksi Eviran laatima elintarvikevalvontaohjelma, joka on edellisestä kaudesta poiketen sisällytetty osaksi Elintarvikeketjun monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa (VASU). Kunnan elintarvikevalvontasuunnitelma on laadittu siten, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajaa taloudellisilta tappioilta. Elintarvikevalvontasuunnitelma sisältää ilmoitettujen ja hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen toiminnan säännöllisen valvonnan, kontaktimateriaalivalvonnan sekä alkutuotantopaikkojen valvonnan. Evira ohjaa kunnallista elintarvikevalvontaa. Evira on laatinut lukuisia ohjeita kunnallisten viranhaltijoiden työn ohjaamiseksi. Ohjeet ovat Eviran verkkosivuilla. Näiden lisäksi on viranomaiskäyttöön laadittuja malliasiakirjoja ja muuta valvontaa ohjaavaa aineistoa Eviran ekstranetissä (Eviranet). Valvontayksikön omat ohjeet mm. ilmoitusten ja hakemusten käsittelystä on tallennettu yksikön toimintajärjestelmään. Toimintajärjestelmään on tallennettu myös kattavasti muuta valvontaa ohjaavaa materiaalia, mm. Eviran tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. 5.1.1 Ilmoitetut elintarvikehuoneistot Ilmoitettuja elintarvikehuoneistoja ovat muut paitsi eläinperäisiä elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsittelevät huoneistot (laitokset). Ilmoitetut elintarvikehuoneistot kuuluvat pääsääntöisesti säännöllisen valvonnan piiriin. Poikkeuksen muodostavat ruoka-aputoimijat, joilta edellytetään elintarvikehuoneistoilmoitusta, mutta näihin kohteisiin ei tehdä säännöllistä valvontaa. Myös tietyt erittäin vähäriskiset toiminnot voidaan jättää säännöllisen valvonnan ulkopuolelle. Tällaisia ovat esimerkiksi pubit sekä apteekkien

13 ja kuntosalien vähäinen elintarvikkeiden myynti. Tällaisiin kohteisiin tehdään ilmoituksen jälkeinen tarkastus, ja jatkossa kohteita valvotaan yhteydenottojen perusteella. Mikäli kohteessa ilmenee ongelmia, voidaan se ottaa säännöllisen valvonnan piiriin. Ilmoitettuihin elintarvikehuoneistoihin tehdään tarkastus ennen toiminnan aloittamista ainoastaan silloin, kun ilmoituksen perusteella on syytä epäillä, että elintarviketurvallisuus saattaa vaarantua. Toimijan on ilmoitettava valvontaviranomaiselle toiminnan keskeyttämisestä, lopettamisesta, toiminnan olennaisesta muutoksesta sekä toiminnan harjoittajan muutoksesta. 5.1.2 Hyväksytyt elintarvikehuoneistot Eläinperäisiä elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsittelevät huoneistot hyväksytään laitoksiksi. Hakemus tulee toimittaa viranomaiselle viimeistään 60 vrk ennen toiminnan arvioitua aloitusajankohtaa. Saatuaan hakemuksen ja liitteinä kaikki asian ratkaisemiseksi tarvittavat asiakirjat, viranomainen lähettää toimijalle palvelulain (1166/2009) mukaisen saapumistodistuksen, mikäli asian käsittely kestää enemmän kuin 10 päivää. Saapumistodistuksessa ilmoitetaan hakemuksen arvioitu käsittelyaika. Saapumistodistukseen on valmis mallipohja yksikön toimintajärjestelmässä. Saapumistodistuksen voi lähettää sähköpostitse. Laitoksen hyväksyminen tehdään Eviran ohjeen 16033/3 Laitoksen hyväksyminen mukaisesti. Hyväksymiskäsittelyyn kuuluu aina hakemuksen vastaanottamisen jälkeen tehtävä hyväksymistarkastus. Hyväksymisestä tehdään päätös. Päätöksen liitteenä toimitetaan kopiot hakemusasiakirjoista. Toimintaa hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa ei voida aloittaa ennen hyväksymispäätöstä. 5.1.3 Kontaktimateriaalivalvonta Kontaktimateriaaleilla tarkoitetaan elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja, mm. pakkausmateriaaleja, työvälineitä ja laitteita. Kontaktimateriaalialan toimijoita ovat valmistajat, maahantuojat ja markkinoijat. Kontaktimateriaalivalvontaa suoritetaan myös elintarvikehuoneistoissa osana suunnitelmallista valvontaa. Kontaktimateriaalialan toimijat tekevät valvontaviranomaiselle toiminnastaan ilmoituksen ja kohde merkitään valvontatietojärjestelmään. Kohteisiin tehdään riskinarvioinnin mukaisesti valvontakäyntejä. Evira on laatinut ohjeen (17018/2) ja tarkastuskertomusmallit kontaktimateriaalitarkastuksia varten. 5.1.4 Alkutuotanto Alkutuotantopaikat kuuluvat elintarvikevalvonnan piiriin ja toimijoille on asetettu lainsäädännössä rekisteröitymisvelvoite, joka koskee eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkia alkutuotannon toimijoita. Alkutuotannon säännöllinen valvonta on kohdennettu riskiperusteisesti toistaiseksi vain maidontuotantotiloihin. Maitohygieniatarkastukset suorittaa virkaeläinlääkäri. Maidontuotantotilojen tarkastukset on suunniteltu tehtäväksi kerran kolmessa vuodessa, mutta resurssivajeen vuoksi tarkastuksia ei ole saatu tehtyä riskinarvioinnin mukaisesti. Vuosille 2016 ja 2017 alkutuotannon painopisteiksi on asetettu hygieniavalvonta tiloilla, mistä raakamaitoa toimitetaan kuluttajien käyttöön. Painopistettä toteutetaan vuonna 2016 kartoittamalla em. toimintaa harjoittavia tiloja. Alkutuotannon kohteita on osittain viety Tarkastaja-ohjelmaan, mutta ne eivät ole vielä siirtyneet keskitettyyn tietojärjestelmään. Evira valmistelee alkutuotantopaikkojen siirtämistä keskitettyyn tietojärjestelmään, mistä ne ovat poimittavissa valvontayksiköiden käyttöön. Alkutuotantopaikkoja on arvion mukaan lähes 700, ja kohteiden saattaminen Tarkastaja-järjestelmään tulee viemään valvontaresursseja. Alkutuotantopaikkoihin tullaan suuntaamaan suunnitelmallista valvontaa, kun kohderekisteri on saatu ajan tasalle. Alkutuotantopaikkojen tarkastuksille luodaan valtakunnallisesti yhteinen tarkastuslomake, joka tullee tietojärjestelmään vuodenvaihdepäivityksen yhteydessä.

14 5.1.5 Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset Valvontasuunnitelman mukaisia tarkastuksia ovat suunnitellut tarkastukset, suunnitelluilla tarkastuksilla havaittujen puutteiden johdosta tehdyt uusintatarkastukset, hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen hyväksymistarkastukset sekä ilmoitettujen huoneistojen ennen toiminnan aloittamista tehtävät tarkastukset sekä valvontasuunnitelmaan sisältyvien projektien tarkastukset. Myös muut tarkastukset voivat joissakin tapauksissa olla valvontasuunnitelmaan kuuluvia tarkastuksia. Ilmoitetut ja hyväksytyt elintarvikehuoneistot tulevat säännöllisen valvonnan piiriin toiminnan alettua. Ilmoitettujen huoneistojen ensimmäinen ennalta suunniteltu tarkastus tehdään muusta ennalta suunnitellusta valvonnasta poiketen yleensä ennalta sovitusti, jotta toimijalla on mahdollisuus olla tarkastuksella läsnä. Tarkastuksella huomioidaan Eviran määräys (1/2013) valvontatietojen julkistamisesta huoneiston ensimmäisen tarkastuksen tekemisestä, minkä mukaan ensimmäisellä tarkastuksella tarkastetaan omavalvontasuunnitelma sekä tilojen ja välineiden soveltuvuus, riittävyys ja kunnossapito. Hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen osalta ensimmäinen tarkastus ei poikkea muista tarkastuksista. Valvontasuunnitelmaan sisältyvät projektitarkastukset ovat myös valvontasuunnitelman mukaisia tarkastuksia, ja niistä voidaan periä toimijalta maksu, mikäli tarkastuskohteet on valittu riskiperusteisesti. Suunnitelman ulkopuolista valvontaa ovat esimerkiksi valitusten tai ruokamyrkytysepäilyilmoitusten johdosta tehdyt tarkastukset. Valvontaa kohdistetaan tarvittaessa myös ilmoitus- ja hyväksymismenettelyn ulkopuolelle jääviin elintarvikehuoneistoihin. Valvontasuunnitelman ulkopuolisesta valvonnasta ei peritä maksua. Tarkastusperusteet on kuvattu tarkemmin vati 2 -ohjeessa. 5.1.6 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö Tarkastuksen tavoitteena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus sekä elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu sekä varmistaa elintarvikkeiden jäljitettävyys. Tavoitteena on myös varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda kuluttajaa harhaan sekä suojata kuluttajaa elintarvikemääräysten vastaisten elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta sekä taloudellisilta tappioilta. Tarkastusta ei suunnata aina koko yrityksen toimintaan, vaan se voi kohdistua esimerkiksi omavalvonnan toimivuuteen, huoneiston tiloihin, laitteisiin ja välineisiin, sivutuotteisiin, työohjeisiin, työskentelytapoihin, omavalvontanäytteiden tuloksiin, jäljitettävyyteen, elintarvikkeiden koostumukseen tai pakkausmerkintöihin. Tarkastuksesta laaditaan aina tarkastuskertomus. Oiva-tarkastuksista tarkastuskertomus muodostuu kuti-lomakkeelle kirjatuista tiedoista ja kertomus tulostuu Eviranetin Oiva-sovellukseen. Oiva-järjestelmä on Eviran määräämä tapa valvontatietojen julkistamisesta. Tarjoilupaikat ja myymälät ovat kuuluneet Oiva-järjestelmään 1.5.2013 lukien, ja vuoden 2015 alusta järjestelmän piiriin ovat tulleet kaikki muut ilmoitetut elintarvikehuoneistot. Laitokset tulivat mukaan Oivaan 1.5.2015. Vuoden 2016 alusta lukien myös asiakirjatarkastuksista muodostuu Oiva-raportti, joka mahdollistaa esimerkiksi uusintatarkastuksen tekemisen asiakirjatarkastuksena. Jatkossa myös valvontasuunnitelman mukaisista projektitarkastuksista muodostuu Oiva-raportti. Evira on laatinut ohjeistusta Oiva-tarkastuksiin. Arviointiohjeet löytyvät www.oivahymy.fi -sivustolta ja muuta valvontaan liittyvää ohjeistusta löytyy Eviranetistä. Ilmoitettujen huoneistojen tarkastuksilla käytetään apuna lisäksi Eviran laatimaa ohjetta ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta (16025/4). Valvonnan avuksi ja yhtenäistämiseksi on laadittu ohjeita ja tarkastuskertomusmalleja myös mm. pakkausmerkintöjen, kontaktimateriaalien, ravitsemus- ja terveysväitteiden ja elintarvikeparanteiden valvontaan. Eviran valvontaohjeet löytyvät Eviran verkkosivuilta, ja ovat siellä myös toimijoiden nähtävillä. 5.1.7 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Tarkastustiheys määritetään riskinarviointiin perustuen. Kohteen riskiluokitukseen vaikuttavat toiminnan laatu ja laajuus sekä valvontahistoria. Evira on päivittänyt viime vuonna julkaistuja riskiluokitusluonnok-

15 sia, ja vuoden 2016 ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen tarkastussuunnitelmat on tehty uusia luonnoksia noudatellen (liite 1). Riskinarviointiin perustuvia tarkastusmääräsuosituksia on laskettu huomattavasti, ja osittain vähennettyjä tarkastusmääriä pyritään Eviran ohjeistuksen mukaan kompensoimaan uusintatarkastuksilla, joihin Eviran mukaan tulisi varata resursseja 25 % ennalta suunnitelluista tarkastuksista. Uusintatarkastustarve on aiemmin ollut vajaa 10 % ennalta suunnitelluista tarkastuksista, eikä uusintatarkastusten määrän uskota valvontayksikössä nousevan 15 prosenttiyksikköä seuraavalle vuodelle. Uusintatarkastusten tarve tullee kasvamaan, kun uuden riskiluokituksen mukaiset laskeneet tarkastustiheydet alkavat näkyä valvontakohteissa. Vuodelle 2016 uusintatarkastuksiin on varattu resurssia 10 % ennalta suunnitelluista tarkastuksista. Valvontakohteiden lukumäärät, riskinarvioinnin mukaiset keskimääräiset kohdetyyppikohtaiset tarkastusmäärät sekä käytettävissä olevien resurssien mukaiset tarkastusmäärät on esitetty liitteessä 2. Taulukossa esitetyissä luvuissa ei ole huomioitu suunnitelman mukaisia uusintatarkastuksia. Tarvittaessa valvontaa suunnataan edelleen suuririskisimpiin kohteisiin ja harkinnan mukaan pieniriskisimpien kohteiden suunniteltuja tarkastuksia voidaan siirtää seuraavalle vuodelle. Riskiluokitustaulukoiden lisäksi valvontatarpeen määrittämiseen käytetään ohjeluonnosta Elintarvikehuoneiston riskiluokitus ja elintarvikelainsäädännön mukaisen valvontatarpeen määrittäminen. Riskinarvioinnin mukaisia tarkastustiheyksiä ei saada vielä syötettyä tietojärjestelmään vaan kukin tarkastaja pitää kohteistaan manuaalista, excel-taulukoihin perustuvaa seurantajärjestelmää. Uusiin ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluviin elintarvikehuoneistoihin tehtävän ensimmäisen tarkastuksen ajankohta määräytyy toiminnan alustavan riskinarvioinnin perusteella. Tarkastusajankohdan määrittämisessä käytetään ohjeellisesti taulukossa 3 esitettyjä aikoja. Valvontakohde muodostuu vati-ohjeiden mukaisesti yhdistelmästä toimija-toimipaikka-toiminta, joten myös toimijanvaihdostilanteissa muodostuu uusi valvontakohde, vaikka elintarvikehuoneisto (toimipaikka) olisi jo aiemmin kuulunut valvonnan piiriin. Tämän vuoksi myös toimijanvaihdosten yhteydessä pyritään kohteeseen tekemään ennalta suunniteltu tarkastus alla olevan taulukon mukaisesti tai viimeistään toimijanvaihdosta seuraavana vuonna. Näin kohde saa Oiva-raportin kohtuullisessa ajassa, ja varmistetaan, että toimijalla on riittävä omavalvontajärjestelmä toiminnan riskien hallitsemiseksi. Toimijanvaihdostarkastusten merkitys korostuu riskinarvioinnin mukaisten tarkastustiheyksien harvennuttua merkittävästi. Taulukko 3. Ilmoitetun elintarvikehuoneiston ensimmäisen tarkastuksen ohjeellinen ajankohta Elintarvikehuoneistotyyppi Elintarvikehuoneistossa valmistetaan, myydään, tarjoillaan, säilytetään, kuljetetaan tai muuten käsitellään pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita tai huoneistossa valmistetaan elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu erityisryhmille. Elintarvikehuoneistossa valmistetaan, myydään, tarjoillaan, säilytetään, kuljetetaan tai muuten käsitellään pakkaamattomia ei-helposti pilaantuvia elintarvikkeita tai säilytetään, kuljetetaan ja myydään pakattuja helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Elintarvikehuoneistossa myydään, säilytetään tai muuten käsitellään ainoastaan pakattuja elintarvikkeita, jotka eivät säilyäkseen vaadi kylmä- tai kuumasäilytystä. Tarkastuksen ajankohta Kuukauden kuluttua toiminnan aloittamisesta kolmen kuukauden kuluttua toiminnan aloittamisesta kuuden kuukauden kuluttua toiminnan aloittamisesta Liikkuvien elintarvikehuoneistojen tarkastustiheyksiin ei ole erillistä ohjetta, vaan ne tulisi tarkastaa saman riskiluokitusohjeen mukaisesti kuin vastaavat kiinteät huoneistot. Liikkuvat elintarvikehuoneistot eivät välttämättä harjoita elintarvikehuoneistotoimintaa suunnitelmallisesta valvonnasta vastaavassa kunnassa (kunta, johon elintarvikehuoneistoilmoitus on tehty), jolloin näihin kohteisiin ei saada tehtyä tarkastuksia suunnitellulla tavalla. Tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika vaihtelee toiminnan luonteen ja laajuuden mukaan. Keskimääräiset tarkastusajat on esitetty riskiluokitustaulukoissa.

16 5.1.8 Hallinnolliset pakkokeinot Elintarvikevalvonnassa ryhdytään elintarvikelain 7 luvun mukaisiin hallinnollisiin pakkokeinoihin, ellei toimija muutoin tee tarvittavia toimenpiteitä säädöstenvastaisuuksien poistamiseksi. Hallinnollisiin pakkokeinoihin ryhtyminen on yhtenäistynyt, kun Oiva-arviointiohjeet on otettu käyttöön kaikissa elintarvikehuoneistoissa. Oiva-arviointiohjeet velvoittavat valvojaa ryhtymään hallinnollisiin pakkokeinoihin, mikäli Oiva-rivistä annetaan huono-arvosana. Myös kehotusten noudattamatta jättäminen ja toistuvat korjattavaa -arvosanat johtavat hallinnollisiin pakkokeinoihin. Elintarvikelain 55-60 :n mukaiset pakkokeinot on delegoitu viranhaltijoille. Delegoinnit on kuvattu kohdassa 3.3.2 Delegoinnit. Ennen pakkokeinoihin ryhtymistä viranhaltijat käyvät tapauksen läpi ympäristöjohtajan kanssa. Evira on laatinut ohjeen hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä 100011/2. Eviranetissä on lisäksi yksityiskohtaisia ohjeita ja malliasiakirjoja eritasoisten pakkokeinojen käyttöön. Hallinnollisiin pakkokeinoihin liittyvä ohjeistus on myös yksikön toimintajärjestelmässä. 5.1.9 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen Valvontasuunnitelman mukaisia näytteitä otetaan kohteen omavalvonnan toimivuuden arvioimiseksi. Lisäksi näytteenottosuunnitelma voi sisältää projektinäytteitä. Sellaiset näytteet, jotka on kohdistettu riskiperusteisesti ja sisältyvät näytteenottosuunnitelmaan, ovat toimijan kustannettavia. Elintarvikevalvonnan näytteenottosuunnitelma on liitteessä 3. Omavalvonnan toimivuuden arvioimiseksi määrätyt viranomaisnäytteet perustuvat pääsääntöisesti mikrobikriteeriasetukseen ((EY) N:ro 2073/2005). Valvontasuunnitelman ulkopuolisia näytteitä otetaan harkinnan mukaan epäilyyn perustuen esim. ruokamyrkytysepidemiatilanteissa. Lisäksi Eviralta voi tulla kiireellisiin valvontatoimiin liittyviä näytteenottopyyntöjä, mutta niiden tutkimuskustannuksista vastaa Evira. Elintarvikekohteissa joissa talousvesi saadaan omasta kaivosta, otetaan vesinäyte valvojan toimesta kolmen vuoden välein. Sen lisäksi toimija valvoo talousveden mikrobiologista laatua vähintään kerran vuodessa niinä vuosina jolloin valvontanäytettä ei oteta. Oman kaivon varassa olevien elintarvikehuoneistojen talousveden valvontaan sovelletaan ympäristölautakunnan 17.5.2005, 79 :n päätöstä. 5.1.10 Seurantaohjelmat Elintarvikeketjun monivuotisessa kansallisessa valvontasuunnitelmassa on kuvattu Eviran koordinoimat valtakunnallisesti toteutettavat seurantaohjelmat. Kunnalliset valvontayksiköt osallistuvat seurantaohjelmiin ottamalla pyydettäessä seurantanäytteitä. Näytteenottopyyntöjä tulee säännöllisesti mm. vierasainevalvontaohjelman mukaisista näytteistä. Valvontayksikköä koskevia seurantaohjelmia ovat: zoonoosiseuranta- ja kartoitusohjelma o kansallinen salmonellavalvontaohjelma o EHEC-seuranta o raakamaito vierasainevalvontaohjelmat o kasvinsuojeluainejäämävalvonta o eläimistä saatavien elintarvikkeiden kansallinen vierasainevalvontaohjelma Vierasainevalvontaohjelmaan on ohjelmakaudelle 2015-2019 lisätty PAH-analyysit. PAH-yhdisteiden monitorointi on ehtona Suomelle myönnetylle poikkeukselle PAH-yhdisteiden enimmäismäärän osalta. Projektiin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. 5.1.11 Elintarvikevalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit Elintarvikevalvonnan valtakunnallisessa valvontaohjelmassa kunnallisille valvontayksiköille vuosille 2016 ja 2017 on osoitettu taulukossa 4 esitetyt painopisteet ja valvontaprojektit.

17 Taulukko 4. Valtakunnalliset painopisteet ja valvontaprojektit. Elintarviketurvallisuuden prosessi 2016 2017 Yhteiset 1) Uuden riskiluokituksen toimeenpano Kuti-kokonaisuuden käytön varmistaminen, tietojen käyttö ja päivitys Elintarvikkeiden alkutuotanto Alkutuotannon hygieniavalvonta tiloilla, joiden raakamaitoa toimitetaan kuluttajien käyttöön Alkutuotannon hygieniavalvonta tiloilla, joiden raakamaitoa toimitetaan kuluttajien käyttöön Elintarvikkeiden valmistus Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Kuljetus Elintarvikkeiden myynti ja tarjoilu Sisämarkkinakauppa Vienti Reseptivalvontaprojekti Elintarvikepatogeeniprojekti Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Elintarvikepatogeeniprojekti (juustot) Vientivalvontajärjestelmien kehittäminen (Kiina, Tulliliitto, USA) Reseptivalvontaprojekti Elintarvikepatogeeniprojekti Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Elintarvikepatogeeniprojekti Vientivalvontajärjestelmien kehittäminen 1) Eviran riskiluokitusohjeesta on julkaistu luonnosversio. Valvontaa pyritään yhdenmukaistamaan keskustelemalla linjanvedoista sekä valitsemalla painopisteitä Oiva-riveistä. Valtakunnalliset valvontaprojektit ovat Eviran koordinoimia. Projekteihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. Valtakunnallisten valvontaprojektien lisäksi valvontayksikön on mahdollista osallistua Kanta- ja Päijät- Hämeen valvontayksiköiden yhteisiin valvontaprojekteihin. Vuodelle 2016 ei ole suunniteltu alueellisia projekteja. Valvontaprojektien lisäksi valvontayksikkö on sopinut ennalta suunnitelluille tarkastuksille omia painopistealueita. Oiva-tarkastusten painopistealueiksi vuodeksi 2016 on valittu: haittaeläintorjunta jätehuolto sivutuotteet henkilökunnan terveydentilan seuranta henkilökunnan perehdytys, opastus ja koulutus hygieniaosaamisen todentaminen pakkausmerkinnät Ruoka-aputoimijoita on kartoitettu vuoden 2015 aikana ja muutamia ruoka-aputoimijoiden elintarvikehuoneistoilmoituksia on käsitelty, mutta kartoitus tulee jatkumaan vuonna 2016. Evira on laatinut ohjeen ruoka-apuun luovutettavista elintarvikkeista (16035/1), jonka mukaan säännöllisesti helposti pilaantuvia

18 elintarvikkeita ruoka-apuna jakavien toimijoiden tulee tehdä elintarvikehuoneistoilmoitus kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Ruoka-aputoimijat eivät kuulu säännöllisen valvonnan piiriin, mutta tarkastuksia tehdään valitus- ja epäilytapauksissa. Pubeihin ei ole kohdistettu viime vuosina säännöllistä valvontaa, eikä niissä tapahtuvasta mahdollisesta vähäisestä elintarvikkeiden tarjoilusta ole tarkkaa tietoa. Jotta kohteet saadaan ryhmiteltyä oikeisiin riskiluokkiin, vuonna 2016 pyritään kartoittamaan pubeissa toteutettavaa elintarvikehuoneistotoimintaa. 5.1.12 Elintarviketurvallisuuden mittarit VASU:ssa on asetettu elintarviketurvallisuuden mittarit ja mittareille tavoitteet. Kunnallista elintarvikevalvontaa koskevat mittarit on esitetty alla olevassa taulukossa. Taulukko 5. Elintarviketurvallisuuden mittarit ja mittareiden tavoitteet Indikaattori/mittari 1. Valvonnan vaikuttavuus Indikaattorin/mittarin tavoite Oiva-valvontatulosten kehitys Toiminnan parantuminen Oiva-tarkastusten myötä Pakkausmerkintätarkastusten osuus (%), joissa ei ole tavattu merkittäviä puutteita Pakkokeinojen määrä 2. Valvonnan tehokkuus ja laatu Oiva-tarkastusten tulosten hajonta valvontayksiköiden välillä Tarkastusten kattavuus (elintarvikehuoneistot) Tarkastusmäärätoteuma suhteessa riskiperusteiseen tarkastussuunnitelmaan, % Valvontakohteiden määrä suhteessa suunniteltuun valvontaresurssiin, kohteita/htv Tarkastustehokkuus, tarkastuksia/htv Suoritteen hinta, /suorite Ruokamyrkytysepidemioiden epäilyilmoitusten tekeminen (kpl/100 000 asukasta) Oiva-järjestelmän piiriin kuuluvien toimijoiden määrä 2014 88 % 2015 98 % 2016 100 % Kahden parhaimman (oivallinen ja hyvä) arvosanan osuus 2014 85 % 2015 88 % 2016 90 % 100 % C arvosanan saaneista toimijoista on saanut seuraavassa tarkastuksessa A tai B arvosanan. 100 % D arvosanan saaneista toimijoista on saanut seuraavassa tarkastuksessa A tai B arvosanan. 85 % toimijoista noudattaa säädöksiä (on saanut pakkausmerkintäriveiltä A tai B arvosanan) 98 % toimijoista noudattaa säädöksiä Tavoite määritetään, kun kahden ensimmäisen vuoden tulokset ovat käytettävissä. Tavoite määritetään kohdeluokittain myöhemmin. Riskiperusteisesti laadittu valvontasuunnitelma toteutuu vähintään 90 %:sti Tavoite asetetaan myöhemmin 130 tarkastusta/htv Tavoite määritetään, kun kahden ensimmäisen vuoden tulokset ovat käytettävissä. Tavoite määritetään, kun kahden vuoden tiedot ovat käytettävissä. Osaa mittareista seurataan valtakunnallisella tasolla ja osa on seurattavissa valvontayksiköissä. Mittareiden seuranta nykyisillä raportointityökaluilla ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, ja mittareiden käyttökelpoisuutta tullaan arvioimaan, kun tarvittavat seurantamenetelmät ovat valvontayksikön käytettävissä.

5.2 Terveydensuojelu 19 Terveydensuojelulain tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen. Lain tavoitteena on myös ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa terveyshaittaa. Terveydensuojelulaissa päävastuu terveydensuojelun toteuttamisesta on säädetty kunnan tehtäväksi. Terveydensuojelulain mukaisesta valvonnasta kohdistuu muita toimialoja enemmän valvontaresursseja ei-suunnitelmalliseen valvontaan, esimerkiksi asunnontarkastukset, sisäilmaselvityksiin liittyvät kokoukset, raportteihin perehtyminen ja asiantuntijana toimiminen vievät työpanoksesta huomattavan osan. Useimmat terveydensuojelulain mukaiset valvontakohteet vaativat joko viranomaisen hyväksynnän tai ovat ilmoituksenvaraisia. Terveydensuojeluviranomainen tekee hakemusta tai ilmoitusta koskevan päätöksen, jolloin toiminta pääosin tulee suunnitelmallisen valvonnan kohteeksi. Hakemuksen ja ilmoituksen käsittely on ohjeistettu toimintajärjestelmässä. Suunnitelmallisen valvonnan valvontakohteita ovat muun muassa talousveden jakelu, julkiset huvi- ja kokoontumishuoneistot, koulut, oppilaitokset, majoitushuoneistot, kauneudenhoitoa ja ihon käsittelyä suorittavat huoneistot ja laitokset, sosiaalihuollon palvelut sekä liikunta ja virkistystoiminta. Ilmoitusvelvollisuuden arvioimisessa käytetään apuna Valviran laatimia soveltamisohjeita terveydensuojelulain 13 :n mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta koskien huvi-, kokoontumis- ja majoitushuoneistoja sekä sosiaalialan laitoksia. Ohjeet löytyvät Valviran verkkosivuilta. Kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvän säännöllisen ja suunnitelmallisen valvonnan lisäksi kunnan tehtävänä on myös muu terveydensuojelulain tarkoittama valvonta. Tällaista muuta valvontaa, mikä ei vaadi säännöllisyyttä, ovat erilaiset suunnitelmaan sisältymättömät yllättävät valvontatapaukset, asumisterveyteen liittyvät tarkastukset ja mittaukset, epidemiaselvitykset, asiakkaiden valitukset sekä näihin liittyvät selvitykset ja valvontatoimet. Lisäksi toiminta terveydensuojeluasioiden asiantuntijana, kehittäjänä, neuvojana ja ohjaajana vaatii resursseja. Lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat myös erilaiset raportointitehtävät esimerkiksi talous- ja uimavesinäytetulosten raportointi aluehallintovirastoon. Raportointiin on mahdollisesti tulossa muutoksia vuonna 2016, kun pitkään valmisteltu talous- ja uimavesinäytetulosten siirtyminen laboratorion tietojärjestelmistä suoraan valvontayksiköiden tietojärjestelmiin otetaan käyttöön. Muutoksen vaatima resurssitarve ei ole vielä tiedossa. Valvira ja aluehallintovirastot ohjaavat kunnallisten terveydensuojeluviranomaisten toimintaa. Valvira on laatinut kattavan, koko terveydensuojeluvalvonnan käsittävän valvontaohjeiston. Valvontaohjeisto on käytettävissä Valviran verkkosivuilla. 5.2.1 Toimintaympäristön muutoksia Terveydensuojelun suunnitelmallista valvontaa on kevennetty vuodesta 2015 alkaen. Suunnitelmallisen valvonnan piiristä on poistettu sellaiset kohteet, joissa oleskelu on lyhytaikaista ja jotka todennäköisesti eivät aiheuta terveyshaittaa. Tällaisia kohteita ovat: eläinten pitoon tarkoitettu rakennus tai aitaus asemakaava-alueella tai muulla vastaavalla alueella bingohallit, pelisalit ja -kasinot, tanssisalit ja -lavat kirkot, merimieskirkot sekä muut uskonnollisten yhdistysten tilat luentosalit ja auditoriot muualla kuin koulujen ja oppilaitosten yhteydessä teatterit, elokuvateatterit, ooppera- ja konserttisalit, sirkukset, baletti- ja juhlahuoneistot sekä muut esityksiin ja tapahtumiin tarkoitetut sisätilat muut kokoontumis- ja juhlahuoneistot työtilat asuinrakennuksessa tai alueella, jossa on asuinhuoneistoja parturi- ja kampaamotoiminta hautausmaat, yksityiset hautapaikat ja eläinten hautausmaat muut vastaavat laitokset tai huoneistot, joissa harjoitetusta toiminnasta todennäköisesti ei aiheudu käyttäjälle terveyshaittaa Solarium-valvonta poistettiin kunnilta vuodeksi 2015, mutta valvonta on siirtynyt takaisin kuntien tehtäväksi. Suunnitelmallisen valvonnan piiristä poistetut kohteet kuuluvat edelleen ilmoitusvelvollisuuden piiriin, ja näihin kohteisiin tehdään valvontaa esimerkiksi asiakasvalitusten perusteella. Yhteydenottojen perusteel-