SATA VUOTTA SÄHKÖÄ KERAVALLA

SATA VUOTTA SÄHKÖÄ KERAVALLA

Julkaisija: Toimitus: Ulkoasu: Valokuvat: Keravan Energia -konserni JL Media Toimittaja Leena Valkonen Mainospalvelu Kristasta Oy AD Krista Jännäri Keravan Energia Oy:n arkisto Keravan museo Tuusulan museo Yksityiset kuva-arkistot Painatus: Painojussit Oy, 2007 2

SATA VUOTTA SÄHKÖÄ KERAVALLA Toimittanut Leena Valkonen 3

Sisältö Siirrymme sähköön...7 Sähköistämisen alku 1880 1920...8 Sähkövalo syttyy Keravalla 1906...8 Sähköosuuskuntia käynnistetään...9 Tuusula perustaa sähkölaitoksen 1918...9 Sähköistämisen alku 1880 1920...9 Sähkön kulutus kasvaa nopeasti...10 Keravasta kauppala 1924...11 Tuusulan Seudun Sähkölaitos syntyy 1951...12 Sähköistymisen eteneminen 1921 1950...13 Kohti itsenäistä sähkölaitosta...15 Kerava eroaa kuntainliitosta...16 Toiminta vakiintuu...17 Keravan väestönkasvu ennätysvilkasta...17 Sähköistymisen eteneminen 1951 1970...16 Kerava kasvoi kaupungiksi...19 Kaukolämpötoiminta alkaa 1971...20 Energiankulutus kasvaa...21 Kriisien kausi 1970-luvulla...21 Suuria investointeja...22 Selvityksiä ylikunnallisesta sähkölaitoksesta...23 Sähköistymisen eteneminen 1971 1990...23 Energialaitos uusiutuu...25 Uutta teknologiaa...26 Alikeravalle lämmitysvoimalaitos...27 Yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa...28 Keravan energialaitoksesta kunnallinen osakeyhtiö...28 Tilastotietoa...29 Keski-Uudenmaan yhteistä energiayhtiötä suunnitellaan...30 Tuusulan Seudun Sähkölaitos myyntiin...30 Laajenemisen kausi...33 Kaukolämpöyhteistyötä Sipoossa...34 Sipoon sähkönjakelu ostetaan...34 Sipooseen maakaasuvoimalaitos...35 Sähkön käytön eteneminen 1991 2007...35 Kerava ja Vantaa yhteistyöhön...36 Uusiutuvaa energiaa käyttöön...36 Sähköliiketoiminta muuttuu...37 Valtakunnallisia energialinjauksia...38 Laatu- ja ympäristöpolitiikka...38 Uusi vuosituhat laajenemisen aikaa...39 Polttoainemuutoksia ja energiantuotantovarauksia...40 Sata vuotta sähkönjakelua Keravalla...40 Lämpövoimalaitos Keravan Myllynummelle...41 Aikalaisten kertomaa...43 Juhani Olasmaa...44 Kalevi Teljovuo...46 Asseri Aaltonen...47 Mauno Schlobohm...48 Eero Lehti...50 Pertti Sorsa...52 Kalervo Nieminen...54 Liitteet...57 Organisaatiokaaviot...58 Sähkölaitoksen johtohenkilöitä...60 Keravan Energia -konsernin virstanpylväitä...61 Lähteet...67 Käytetyt yksiköt ja lyhenteet Energia: 1 TWh (terawattitunti) = 1 000 GWh 1 GWh (gigawattitunti) = 1 000 000 kwh 1 MWh (megawattitunti) = 1 000 kwh Teho: 1 MW (megawatti) = 1 000 kw Jännite: 1 kv (kilovoltti) = 1 000 V 4

Esipuhe Nykyisin sähkön tarpeellisuuden useimmiten huomaa jokapäiväisessä elämässään kännykän akun tyhjennyttyä. Yhtäkkiä ei voikaan halutessaan soittaa kaverille. Vasta, kun jostakin löytyy sähköpistorasia ja laturi, voi kommunikointi jatkua. Sata vuotta sitten sähkö oli ylellisyyttä, johon vain varakkaimmilla oli varaa. Valistuneiden yksilöiden aloitteiden jälkeen kunta- ja valtiotason päättäjät huomasivat kotimaisen sähkön arvon ja maamme nopea sähköistäminen alkoi. Keravalla ja Keski-Uudellamaalla tällainen valistunut yksilö oli räätälimestari Emanuel Löfberg. Tehtailijaksi ryhdyttyään hän aloitti sähkön tuotannon ja jakelun Keravalla jo vuonna 1906. Sittemmin Keravan Puuteollisuus Osakeyhtiön sähkönjakeluverkko siirtyi Keravalla kunnalliseen omistukseen. Juridisen kuntaomistajan kautta kaikki kunnan asukkaat ovat energiayhtiön omistajia. Kun sähköstä ja yleensä energiasta on tullut välttämättömyyshyödyke, on perusteltua että energiayhtiö on kuntalaisten omistuksessa. Yhtiöthän tekevät työtä omistajiensa hyväksi. Kuntalaisten pitkän tähtäimen etu on, että energiayhtiö(kin) toimii heidän etuansa silmälläpitäen. Eikä kunnan ulkopuolisten, jopa vierasmaalaisten sijoittajien etu tavoitteenaan. Valtaosa energiayhtiöiden liiketoiminnoista on monopoliliiketoimintaa. Kilpailu ei toimi kunnolla edes sähkön myynnissä, mikä runsaat kymmenen vuotta sitten avattiin kilpailulle. Sähkön ja yleensä energian merkitys tuskin tulee tulevaisuudessa vähenemään. Pikemminkin päinvastoin. Sitä suuremmalla syyllä keravalaisten ja kaikkien suomalaisten on syytä pitää kiinni omistamistaan energiayhtiöistä. Tämän historiakatsauksen on ansiokkaasti koonnut toimittaja Leena Valkonen. Sydämelliset kiitokset hänelle omistautuvasta työstä. Samoin kuuluvat kiitokset toimitustyöhön osallistuneille Keravan Energian henkilökunnan jäsenille Vappu Tossavaiselle ja Päivi Kainulaiselle. Osmo Kähkönen Toimitusjohtaja 5

Ensimmäiset sähköpylväät ilmestyivät kyläteiden varsille 1900-luvun alkupuolella. Kuva Hyrylän keskustasta. Kuva: Tuusulan museo 6

SIIRRYMME SÄHKÖÖN 7

Sähkövalo syttyy Keravalla 1906 Keravan sähköistämisen aloitti helsinkiläinen räätälimestari Emanuel Löfberg (1849 1910), joka oli löytänyt puolisokseen Keravan Yli-Heikkilän talon Ida-tyttären. Hän oli vaistoiltaan liikemies, joka maata kierrettyään ja useita aloja kokeiltuaan päätyi puunjalostustukseen. Hän aloitti Keravan rautatieaseman läheisyydessä Yli-Heikkilän mailla mylly- ja sahalaitoksen rakentamisen vuonna 1900. Laitos aloitti toimintansa vuonna 1901. Löfberg hankki pian oman höyrykoneen sekä generaattorin ja ryhtyi jalostamaan puujätettä sähköksi. Ensimmäinen sähkölamppu syttyi muistitiedon mukaan Keravalla vuonna 1906, kun Löfberg vedätti mylly- ja sahalaitoksen generaattorilta sähköjohdot kotiinsa Heikkilän taloon. Kerava oli asemapaikka, joka vuonna 1862 valmistuneen Helsinki-Hämeenlinna rautatien avulla veti puoleensa asutusta, teollisuutta ja liiketoimintaa. Keravalle oli syntynyt 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa muun muassa mittavaa tiiliteollisuutta sekä saha- ja muuta puunjalostustoimintaa. Löfbergin mylly- ja sahalaitokselta rakennettiin pienjänniteverkko tuottamaan valoa taajaan asutulle kylälle. Kuva: Keravan museo Emanuel Löfberg oli syntynyt 4.11.1849 Hollolan Okeroisissa ja hän kuoli Keravalla 12.5.1910. Avioliiton Yli-Keravan Heikkilän talon tyttären Ida Adolfina Hellenin kanssa hän solmi vuonna 1882. Pariskunta oli lapseton. Keravalla Löfbergiä kutsuttiin Ukko Löfbergiksi. Vuonna 1901 valmistuneessa myllyssä oli kaksi kiviparia ja sahassa yksi raami. Laitosten voimanantajana oli 20 hv:n höyrykone sisäänmuuratulla pannulla. Vuonna 1902 laitoksen palveluksessa oli neljä miestä ja se jauhoi yli 6000 hehtolitraa viljaa ja sahasi noin 2500 tukkia. Laitoksessa oli lisäksi vähäinen sähkölaitos, paja ja nikkarinverstas. Keravan Mylly- ja Puunjalostusteollisuus Oy aloitti sähkön tuotannon Keravalla 1900-luvun alussa. Alakuvassa voimalan generaattori. Kuva: Keravan museo 8

Vuonna 1909 Löfberg otti mukaan yhtiökumppaneita ja muutti laitoksensa osakeyhtiöksi. Syntyi Keravan Mylly- ja Puunjalostusteollisuus Oy, joka muun toiminnan ohella piti yllä sähköverkkoa ja huolehti sähkönjakelusta Keravan keskusta-alueella aina 1950-luvulle saakka. Yhtiö muutti nimensä 1923 Keravan Puuteollisuus Oy: ksi, koska tehtaalla oli ollut tulipalo vuonna 1915 ja myllytoiminta oli lopetettu. Aimo Riihinen Sähköosuuskuntia käynnistetään Tuusulan pitäjän sähköistäminen sai vauhtia sähköosuuskunnista. Ensimmäinen osuuskunta perustettiin Ali-Keravalle elokuussa 1917. Perustajissa oli mukana helsinkiläisiä, jotka olivat asettuneet radan varteen asumaan ainakin osaksi vuotta. Osuuskunta rakensi johdot, osti virtaa ja jakoi sitä edelleen jäsenilleen. Sähkö ostettiin Keravan Mylly- ja Puunjalostusteollisuus Oy:ltä. Vuonna 1918 sähköosuuskuntia valmisteltiin Kirkonkylässä ja Tuomalan-Järvenpään alueella. Sähkön näkyviä puolestapuhujia olivat mm. kirkkoherra Uno Wegelius ja agronomi Bjarne Westermarck. Kirkonkylän sähköosuuskunnan perustava kokous pidettiin 1.7.1918 ja Tuomalan-Järvenpään sähköosuuskunnan kokous 8.7.1918. Tässä kokouksessa olivat mukana myös Tuusulanjärven taiteilijayhteisön jäsenet Jean Sibelius, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt. Kirkonkylän sähköosuuskunnan suunnitelmaan kuului korkeajännitejohdon rakentaminen muuntajineen Keravalta Tuusulan kirkonkylään sekä Hyrylän, Hyökkälän, Ruotsinkylän, Nahkelan, Paijalan ja Rusutjärven kyliin. Järvenpään-Tuomalan sähköosuuskunta suunnitteli vetävänsä sähkön Koivulan kasvatuslaitoksen (nykyinen Keravan vankila) linjasta suoraan Tuomalaan ja Järvenpään suuntaan. Sähkö päätettiin hankkia Keravan Myllyja Puunjalostusteollisuus Oy:ltä. Tuusula perustaa sähkölaitoksen 1918 Sähköosuuskuntia ajaneista yksityishenkilöistä osa oli mukana pitäjän hallintoelimissä ja keskusteluissa syntyi ajatus kunnallisen sähkölaitoksen perustamisesta. Tuusulan kunnanvaltuusto hyväksyi ajatuksen ja teki päätöksen sähkölaitoksen perustamisesta 20.7.1918. Hankkeen edistämistä varten perustettiin väliaikainen johtokunta. Sähköistämisen alku 1880 1920 Suomen sähköistäminen lähti liikkeelle Tampereelta, jolloin maan ensimmäinen sähkölaitos aloitti toimintansa Finlaysonin tehtailla v. 1882. Laitos oli ensimmäisiä sähkölaitoksia koko Euroopassa. Helsinkiin perustettiin sähkölaitos v. 1884. Samana vuonna on perustettu myös Berliinin sähkölaitos. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Suomeen perustettiin pieniä vesivoimaloita ja muita sähkölaitoksia tuottamaan sähköä. Ensimmäinen maailmansota käytiin vuosina 1914 1917. Suomi julistettiin itsenäiseksi 6.12.1917. Sota-aikana Suomen sähköistäminen eteni hitaasti. Kiinnostus sähkövaloon kasvoi, kun valaistukseen käytetyn paloöljyn tuonti Venäjältä tyrehtyi kokonaan sodan jälkeen. Itsenäistymisen aikaan vuonna1917 sähkön piirissä oli parikymmentä maalaiskuntaa. Vuonna 1920 noin neljäsosassa suomalaisia asuntoja oli sähkövalo. 1920-luvulla valtio rakensi ensimmäinen 110 kilovoltin voimajohdon uudelta Imatran vesivoimalaitokselta eteläiseen Suomeen. 9

Sähkölaitoksen nimeksi vahvistettiin Tuusulan Kunnan Sähkölaitos Thusby Kommunala Elektricitetsverk. Johtokunta valtuutettiin toteuttamaan sähkölaitos verkkoineen ja hankkeelle myönnettiin varoja 500.000 markkaa. Summa katettiin lainalla. Keskustelua käytiin vielä siitä, mistä sähkö hankittaisiin. Keravan Mylly- ja Puunjalostus Oy:n tuottama sähkö oli yksi vaihtoehto. Lisäksi mietittiin mahdollisuutta, että Tuusulan kunta hankkisi oman generaattorin, joka sijoitettaisiin Hyrylään. Myös Nurmijärvelle oli perusteilla sähkölaitos ja Myllykoskelle suunniteltiin sähkötuotantoa. Sopimus sähkövirran toimittamisesta solmittiin kuitenkin Keravan Mylly- ja Puunjalostus Oy:n kanssa. Yhtiö sitoutui täydentämään silloista laitostaan ja toimittamaan sähkövirtaa viiden vuoden sopimuksella. Johtoverkoston rakentaminen aloitettiin samana syksynä 1918, mutta työ eteni hitaasti, koska tarvikkeita oli vaikea saada. Ensimmäiset sähkövalot Tuusulan kirkonkylässä saatiin syttymään kevättalvella 1919. Jakeluverkosto valmistui ja sähkölaitoksen vastaanottotarkastus pidettiin helmikuussa 1920. Kesäinen päivä Keravalla. Kuvassa on todennäköisesti toimitusjohtaja Emanuel Löfberg (muistitieto) konttorirakennuksen edustalla. Kuva: Keravan museo Keravan Mylly- ja Puunjalostus Oy:n rakennuksia. Kuva nykyisen Porvoonkadun varrelta. Sähkön kulutus kasvaa nopeasti Sähkön kulutus kasvoi Tuusulan pitäjän alueella ennakoitua nopeammin ja Keravan Mylly- ja Puunjalostus Oy:n energiantoimituskyky osoittautui liian pieneksi. Tuusulan Kunnan Sähkölaitos solmi uuden sähkönostosopimuksen 20.8.1920 Etelä-Suomen Voima Oy:n kanssa, joka oli perustettu muutamaa vuotta aiemmin. Etelä-Suomen Voima tuotti energian Kymi- ja Porvoonjoissa olevista vesivoimalaitoksista. Tuusulan Kunnan Sähkölaitoksen kanssa sovittiin 20 kv:n linjan rakentamisesta Sipoon Hindsbyn mittaus- ja kytkinasemalta Keravalle. Kuva: Keravan museo 10

Kuva: Tuusulan museo Järvenpään keskustaa vuonna 1930. Sibeliuksenkadun asuin- ja liikerakennuksia. Keravan Mylly- ja Puunjalostus Oy:n kanssa jäi voimaan sopimus siltä osin, kuin yhtiö pystyi toimittamaan sähköä. Lisäksi Tuusulan Kunnan Sähkölaitos osti samana syksynä Ali-Keravan Sähköosuuskunnan jakeluverkoston ja muun omaisuuden. Laki sähkölaitoksista tuli voimaan vuoden 1929 alusta. Laissa annettiin mm. turvallisuusmääräyksiä ja määriteltiin maankäyttöoikeuksia. Keravasta kauppala 1924 Vuoden 1935 alusta kuntien edustajisto päätti uusia sähkölaitoksen hallinnon. Tällöin perustettiin kuntainliitto, jonka nimeksi tuli Tuusulan-Keravan Sähkölaitos. Sähkölaitoksen edustajiston tilalle asetettiin 8-jäseninen liittovaltuusto, jossa Tuusulalla ja Keravalla oli kummallakin neljä paikkaa. Johtokunnan tilalle tuli 7-jäseninen liittohallitus, jossa Tuusulalla oli neljä paikkaa ja Keravalla kolme paikkaa. Sähkölaitoksen ensimmäinen toimitalo rakennettiin Järvenpäähän ja se valmistui joulukuussa 1936. Tuusulan kunnan Yli- ja Ali-Keravan kylistä muodostettiin vuonna 1924 itsenäinen Keravan kauppala. Kauppalassa oli sen syntyessä noin 3.000 asukasta. Kunnalliset hallintoelimet eriytettiin, mutta Tuusulan kunnan Sähkölaitos päätettiin pitää yhteisenä. Kirjanpidossa sovittiin, että sähkölaitokseen sijoitettu pääoma jakaantui siten, että Tuusulan osuus oli 2/3 ja Keravan osuus 1/3. 1920-luvulla uusittiin jakeluverkostoa ja kunnostettiin muuntajia. 1930-luvulla toteutettiin pienjännitteen nosto 120 voltista 220 volttiin. Jännitteen vaihdon yhteydessä jouduttiin uusimaan ja muuttamaan kaikki kuluttajien sähkökojeet. Tämä tehtiin sähkölaitoksen kustannuksella. Ennen traktorien yleistymistä pylväät nostettiin miestyövoimalla. Kuva: PVO:n arkisto. 11

Sähkön hankinta vv. 1918 1968 Toinen maailmansota 1939 1945 toi materiaalipulan ja aiheutti sähkön sääntelyä. Sodan jälkeen talouselämä alkoi elpyä ja jakeluverkostoa olisi pitänyt pystyä laajentamaan. Kesti useita vuosia, ennen kuin sähkölaitteita ja -kojeistoja oli vapaasti saatavissa. Asennushenkilöstöstä oli myös pulaa. Tuusulan Seudun Sähkölaitos syntyy 1951 Järvenpäästä tuli itsenäinen kauppala vuoden 1951 alusta. Tällöin sähkölaitoksen hallintoa ja omaisuudenjakoa jälleen uudistettiin. Sähkölaitoskuntainliiton omaisuus jakaantui siten, että Tuusulan osuus oli 38,66 %, Keravan 33,33 % ja Järvenpään kauppalan 28,01 %. Sähkölaitoksen nimi muutettiin Tuusulan Seudun Sähkölaitokseksi. Vikkelää Kasvukäyrään vaikuttaa se, että vuonna 1964 Kerava erosi Tuusulan Seudun Sähkölaitoksesta ja perusti Keravan kauppalan sähkölaitoksen. Kun Kytömaata sähköistettiin, tuli sähköistyksen piiriin myös mökissään asuva mummo. Kun tuli puhe, että sähkö kytketään päälle perjantaina, tuumi mummo: - Kyll vissih se meillekkih jo maanantaiks ehtii, vaikk syrjäkyläll asutah. 12

Sähköistymisen eteneminen 1921 1950 Tarvikepula ja etenkin kuparin puute hidastivat 1900-luvun alkuvuosikymmeninä sähkörakentamisen etenemistä Suomessa. Valaistusta pidettiin tärkeänä ja vuoden 1925 tienoilla maaseudun sähköistäminen oli noussut 40 %:iin. Vuonna 1921 perustettiin Suomen Sähkölampputehdas, joka muutti nimensä Airamiksi v. 1938. Maassa elettiin niin sanottuja pulavuosia1930 1931. Alkoholin myyntiä rajoittanut kieltolaki kumottiin 5.4.1932. Talvisota alkoi marraskuussa 1939 ja se kesti vähän yli kolme kuukautta. Jatkosota alkoi kesällä 1941 ja aselepo solmittiin vasta syksyllä 1944. Sähköä säästettiin. Kellokosken tehdasta 1940 1950 -luvulla. Kuva: Tuusulan museo. Liittovaltuustoon kukin kunta sai neljä edustajaa ja liittohallitukseen kaksi edustajaa. Uusi organisaatio käynnistyi vuoden 1952 lopulla. Vuonna 1951 varmistettiin sähkön hankintaa rakentamalla suora 20 kv:n syöttölinja Etelä-Suomen Voima Oy:n Sipoon Martinkylän 110/20 kv muuntoasemalta Ali-Keravan kytkinasemalle. Keravan Puuteollisuus Oy (entinen Keravan Myllyja Puunjalostus Oy) oli huolehtinut Keravan keskusta-alueen sähkönjakelusta, vaikka Kerava oli mukana Tuusulan Seudun Sähkölaitoksessa. Puuteollisuuden omistama verkko oli 1950-luvulle tultaessa rappeutunut ja kunnostus olisi vaatinut isoja investointeja. Pitkien neuvottelujen jälkeen yhtiö luopui sähkönjakelusta ja myi verkostonsa ja jakeluoikeutensa 31.5.1955 päivätyllä kauppakirjalla Tuusulan Seudun Sähkölaitokselle. Kauppahinta oli 30 miljoonaa markkaa. Siten Emanuel Löfbergin puunjalostusyhtiön vuonna 1906 aloittama sähkölaitostoiminta Keravalla päättyi. Huolimatta sotavuosista kaupunkirakentaminen alkoi levitä 1930-luvulla ja kaupungeissa otettiin käyttöön sähköhellat. Koteihin tuli myös uusia sähkölaitteita ja tarvikkeita, kuten radio, sähkökäyttöinen levysoitin, hiustenkuivain ja sähköparranajokone. Samoin mainosvalot syttyivät myymälöiden näyteikkunoihin. Ensimmäiset jääkaapit ja pölynimurit ilmestyivät kaupunkikoteihin 1950-luvulla. Samanaikaisesti etenkin teollisuus rakensi runsaasti uutta vesivoimaa ja maaseudulla sähköistys eteni nopeasti. Verkkoa kasvatettiin ja Pohjolan Voima rakensi 1940-luvulla 110 kilovoltin siirtoverkkoyhteyden Kemijoelta länsirannikkoa pitkin etelään. Samoin Imatran Voima rakensi ensimmäisen 220 kilovoltin voimajohdon Ounasjoelta Etelä-Suomeen. Tuusulan Rantatien sähköpylväitä ja Kivikon mäkitupa 1930-luvulla. Kuva: Tuusulan museo. 13

Keravan keskustaa 1960-luvulla. Kuvassa (ylhäällä oikealla) Puuteollisuuden tehtaat ja (alhaalla vasemmalla) Keravan kauppalan sähkölaitoksen toimitalo. 14

KOHTI ITSENÄISTÄ SÄHKÖLAITOSTA 15

Kerava eroaa kuntainliitosta Yli-insinööri Eero J. Virtanen. Keravalaiset kunnallismiehet alkoivat 1960-luvun alussa pohtia itsenäisen sähkölaitoksen perustamismahdollisuuksia. Yli-insinööri, Savion Kumitehtaan käyttöpäällikkö Eero J. Virtanen oli toiminut vuodesta 1952 sähkölaitoskuntayhtymän liittohallituksen jäsenenä ja vuosina 1956 1961 sen puheenjohtajana. Jäätyään pois puheenjohtajan paikalta Virtanen oli edelleen mukana liittohallituksessa vuoden 1963 loppuun. Aikalaiset kuvaavat Virtasta tarmokkaaksi ja voimakastahtoiseksi kehittäjäksi. Hän oli osaltaan vaikuttamassa Keravan eroon sähkölaitoskuntainliitosta. Sähkölaitoksen hallintoelimissä oli syntynyt näkemyseroja toiminnan kehittämisestä, koska jäsenkuntien sähkönjakelutarpeet poikkesivat toisistaan. Keravalaiset olivat kiinnostuneita mm. kaukolämpötoiminnasta. Eroajatukseen vaikutti myös vuoden 1961 tammikuussa voimaan tullut kunnallislain muutos. Sen mukaan kuntainliittojen perussääntöihin oli tehtävä säännös, joka antaa kuntainliiton jäsenille oikeuden erota liitosta ja saada yhteisestä omaisuudesta osansa perussäännössä vahvistetun osuuden mukaan. Keravan kauppalanvaltuusto päätti 23.9.1963 erota Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen kuntainliitosta ja ryhtyä harjoittamaan itsenäisesti sähkölaitostoimintaa vuoden 1964 alusta. Keravan kauppalan sähkölaitos ryhtyikin toimimaan ja jakamaan sähköä itsenäisenä laitoksena 1.1.1964, mutta omaisuudenjakoselvittelyt kuntainliiton kanssa veivät aikaa. Selvittelyjen jälkeen Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen omaisuudenjakosopimus allekirjoitettiin 28.12.1964. Keravan kauppala sai omistukseensa alueellaan olevat johtoverkot ja muun omaisuuden sekä 1,1 miljoonan markan rahakorvauksen. Keravan kauppalan sähkölaitoksen ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi valittiin sähköinsinööri Kauko Hämäläinen. Laitoksessa oli sen ensimmäisen toimintavuoden aikana 19 työntekijää. Pääasiassa henkilöstö siirtyi Keravan palvelukseen Tuusulan Seudun Sähkölaitoksesta. Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen omaisuudenjakosopimus allekirjoitettiin vuonna 1964. Kuvassa vasemmalta Eero J. Virtanen, Aarne Paasikallio, Unto Suominen, Frans Kuusela, V. Kokkonen, T. Lamberg, M. Niemi, K. Mäkinen ja T. Savimaa. Taustalla konttoristi Laila Myry. 16

Sähkölaitosta varten perustettiin sähkölautakunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin yli-insinööri Eero J. Virtanen. Varapuheenjohtajana toimi maalarimestari Wilho Parkkonen ja jäseninä johtaja Veikko Savolainen, insinööri Jaakko Pakarinen ja muurari Vilho Koski. Toiminta vakiintuu Keravan kauppalan sähkölaitos hankki energian aluksi yhteisostona Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen kanssa Etelä-Suomen Voima Oy:ltä. Oma kymmenvuotinen sähkönostosopimus Etelä-Suomen Voima Oy:n kanssa solmittiin vuoden1964 lopussa. Kuluttajatoiminnan kehittämiseksi otettiin käyttöön yösähkötariffi 28.5.1965 alkaen ja arviolaskutus 9.11.1965 alkaen. Yösähkö houkutteli nopeasti uusia asiakkaita. Jakeluverkostoa kasvatettiin ja vuoden 1965 lopussa Jokivarren 20 kv:n avojohto siirtyi Tuusulan Seudun Sähkölaitokselta Keravan kauppalan sähkölaitokselle. Keravan väestönkasvu ennätysvilkasta Keravan väestönkasvu ylitti kaikki ennusteet 1960-luvun loppupuolella. Sähköenergian vuosittainen myynnin lisäys oli maan keskiarvoja korkeampi, mikä johtui teollisuuden kasvusta ja muuttoliikkeestä Keravalle. Esimerkiksi v. 1966 energian kulutuksen kasvu oli Keravalla 15 %, kun se valtakunnallisesti oli noin 7 %:n luokkaa. Kuluttajien määrä kasvoi viidessä vuodessa 1964 1969 runsaalla tuhannella 3.259 asiakkaasta 4.392:een. Ostetun energian määrä nousi samana aikana noin 10 GWh:sta lähes 21 GWh:iin. Käytössä olevien kahden 20 kv:n siirtolinjan energianvälityskyky alkoi käydä rajalliseksi. Suunnittelu uuden 110/20 kv:n sähköaseman rakentamiseksi käynnistettiin v. 1968. Sähköasemalle varattiin tontti Ali-Keravalta ja kytkinlaitos tilattiin. Laitosrakentaminen ja kytkentätyöt saatiin valmiiksi tammikuussa 1971. Sähköistymisen eteneminen 1951 1970 Television vallankumous alkoi jo 1950-luvulla, vaikka joka kodin välineeksi se alkoi levitä vasta 1960-luvulla. Suomalaisten vapaa-aika lisääntyi, kun 1960-luvulla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. Koteihin hankittiin viihdelaitteita sekä arkea helpottavia sähkölaitteita, kuten pakastimia, pyykinpesukoneita ja silitysrautoja. Suomen historian merkkitapahtumiin kuuluvat Helsingin olympialaiset, jotka pidettiin 19.7. 3.8.1952. Elintason paranemisesta kertoo se, että pula-aikana alkanut elintarvikesäännöstely loppui 1.3.1954. Yleislakko koettiin maaliskuussa 1956, jolloin lähes puoli miljoonaa työntekijää lakkoili palkkatason korottamisen puolesta. Teollistuminen lisäsi merkittävästi sähkönkulutusta1960-luvulla, samoin maataloudessa siirryttiin yhä enemmän sähköenergian käyttöön. Ensimmäinen sähköjuna alkoi kulkea Helsingin ja Kirkkonummen välillä tammikuussa 1969. Säännöllinen sähköjunaliikenne Helsingistä Keravalle alkoi joulukuussa 1970. Sähkönkulutus Suomessa lähes kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa vuosina 1950 1959. Uusi kasvupiikki koettiin 1970-luvulla. Kaukolämpötoiminta alkoi Helsingissä 1952. Lämpöä ja sähköä tuotavia yhteistuotantolaitoksia alettiin suunnitella. Kulutuksen kasvun myötä Imatran Voima rakensi ensimmäisen 400 kilovoltin voimajohdon Kemijoelta eteläiseen Suomeen 1950-luvulla. 1960-luvulla käynnistyi sähkön osto Ruotsista ja Neuvostoliitosta. 17

18

KERAVA KASVOI KAUPUNGIKSI 19

Kerava julistautui kaupungiksi vuoden 1970 alusta. Kaupungistumisjuhlaa vietti uudenvuoden iltana ja yönä torilla ja lähikaduilla noin 3000 keravalaista nauttien grillihärkää, kahvia ja munkkeja. Kerava oli järjestyksessään Suomen 50. kaupunki. Kaupungistumisen yhteydessä sähkölaitoksen nimi muutettiin Keravan kaupungin sähkölaitokseksi. Vilkas asuntorakentaminen, sähköjunaliikenteen alkaminen, pääkaupunkiseutua alempi asuntojen hintataso ja palveluiden parantuminen toivat Keravalle 1970-luvun aikana lähes 10.000 uutta asukasta. Kaupungin asukasluku oli vuonna 1970 lähes 14.350 asukasta ja kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1980 jo noin 23.850 asukasta. Kaukolämpötoiminta alkaa 1971 Keravan väestönkasvua vauhdittivat rakentajien kanssa tehdyt aluerakentamissopimukset. Samalla oli virinnyt keskustelu kaukolämpötoiminnasta. Sähkölautakunnan puheenjohtaja Eero J. Virtanen oli innostunut kaukolämpötoiminnasta, samoin sähkölaitoksen johtaja Kauko Hämäläinen ja kaupunginjohtaja Unto Suominen. Perusselvitys kaukolämmön soveltuvuudesta Keravalle tilattiin Insinööritoimisto Ekonolta v. 1970. Keravan kaupunginvaltuusto oli myönteinen kaukolämpötoiminnalle ja teki marraskuussa 1970 periaatepäätöksen kaukolämmön rakentamisen aloittamisesta. Ensimmäinen siirrettävä 2 MW:n kaukolämpökattila sijoitettiin kaupungin keskustaan Nikkarin koulun ja kirjaston väliselle tontille. Siitä jaettiin aluksi lämpöä Keskuskoululle, kirjastolle ja silloiselle Aleksis Kiven tien varrella sijaitsevalle kaupungintalolle. Kaukolämpölinjan varrella olevat Osuuspankin, Yhdyspankin ja Pohjolan liiketalot liittyivät myös lämpöverkkoon. Ensimmäisiä kaukolämpöön liitettyjä kohteita oli myös Kalevan pientaloalue, vaikka kaukolämpöä ei pidettykään parhaana mahdollisena pientalojen lämmitysmuotona. Kalevassa kokeiltiin ensivaiheessa myös kollektiivista kulutuksen mittausta, mutta ratkaisu osoittautui pian epäonnistuneeksi. Kulutustottumukset poikkesivat toisistaan, eikä järjestelmä tuntunut asiakkaista oikeudenmukaiselta. Alueelle hankittiin myöhemmin talokohtaiset kulutusmittarit. Kaukolämpöverkosto laajeni nopeasti kasvavan rakentamisen myötä. Vuoden 1971 loppupuolella laadittiin keskusta-aluetta koskeva kaukolämmityksen kokonaissuunnitelma. Se jaksottui viidelle vuodelle ja sisälsi kolmisenkymmentä suurehkoa rakennusta. 20

esitti energiansäästöohjelman, joka sisälsi myös rangaistusuhanalaisia määräyksiä. Energiakriisi rauhoitti kiihtynyttä sähkön kulutuksen kasvua. Keravallakin sähkönkulutuksen kasvu hidastui, mutta kaukolämpöasiakkaita saatiin lisää, koska rakentaminen jatkui vilkkaana. Kaukolämpöä pidettiin energiataloudellisesti ja ympäristön kannalta suositeltavana lämmitysmuotona. Keravan Sähkölaitos selvisi energiakriisistä säikähdyksellä. Sähkölaitoksen organisaatiota uudistettiin ja sen yhteyteen perustettiin kaukolämpöosasto. Yksikön vetäjäksi nimettiin teknikko Jaakko Lähteelä v. 1972 alusta lukien. Hän siirtyi sähkölaitoksen palvelukseen vesilaitokselta. Energiankulutus kasvaa 1970-luvun alkuvuodet olivat voimakkaan kasvun aikaa sekä sähkön- että kaukolämmön jakelussa. Vuonna 1972 sähkön kulutus oli kasvanut jopa 25 % edellisvuoteen verrattuna. Sähköä ostettiin runsaat 38,4 GWh ja sähkökuluttajien määrä oli lähes 5.500. Kaukolämpöä toimitettiin 4,8 GWh ja asiakkaita oli runsaat 40. Lisäys kaukolämmön myynnissä oli kymmenkertainen verrattuna edelliseen vuoteen. Sähkölautakunnan pitkäaikaisen puheenjohtajan Eero J. Virtasen äkillinen kuolema keväällä 1973 horjutti Keravan sähkölaitoksen elämää. Virtanen oli arvostettu kunnallismies, joka oli pitänyt juuri sähkölaitostoimintaa tärkeimpänä luottamustehtävänään. Kaupunginvaltuusto valitsi sähkölautakunnan uudeksi puheenjohtajaksi 12.4.1973 alkaen diplomi-insinööri Martti Hirvensalon. Vuoden 1973 syksyllä sähkölaitoksessa ilmeni henkilökuntaongelmia. Sähkön ja kaukolämmön kulutus kasvoi vauhdikkaasti, mutta henkilöstömäärää ei lisätty johdon toivomalla tavalla. Lisäksi teknisen alan palkkakehitys oli kuntapuolella hitaampaa kuin yksityisillä. 1970-luvulta alkaen kaukolämpörakentaminen eteni ripeästi Keravalla. Vuoden 1972 aikana keskustan kaukolämpökeskus vaihdettiin tehokkaampaan 7,3 MW:n keskukseen ja kaukolämmön rakentamistyöt aloitettiin neljässä eri aluerakentamiskohteessa. Uusia siirrettäviä lämpökeskuksia otettiin käyttöön neljä. Kriisien kausi 1970-luvulla Vuoden 1973 alusta astui voimaan Etelä-Suomen Voima Oy:n kanssa solmittu uusi energianhankintasopimus. Sähkön tukkuhinta nousi ja sähkölaitos joutui korottamaan tariffejaan. Lokakuussa Lähi-Idässä puhjennut sota aiheutti yleismaailmallisen öljykriisin, kun arabimaat supistivat voimakkaasti öljyntuotantoaan ja nostivat raakaöljyn hinnan kaksinkertaiseksi. Öljyn hinta Suomessakin nousi useilla kymmenillä prosenteilla. Suomen hallitus 21

Lyhyen ajan sisällä sähkölaitoksen johdosta irtisanoutui useita henkilöitä. Ensimmäiseksi erosi kaukolämpöosaston vetäjä Jaakko Lähteelä loppuvuodesta 1973 ja hänen jälkeensä sähkölaitoksen johtaja Kauko Hämäläinen helmikuussa 1974. Kun suunnitteluinsinööri Jukka Salmelan työsuhdetta ei vakinaistettu, hän irtisanoutui vuoden 1974 alusta. Loppuvuodesta erosi talous- ja hallintoosastoa johtanut Pekka Uotila palkkariidan vuoksi. Kun sähkölaitoksen avoimiin virkoihin ei löytynyt vaatimukset täyttäviä hakijoita, tarkistettiin palkkausta kilpailukykyiseksi. Hämäläisen eron jälkeen virkaa tekevänä sähkölaitoksen johtajana toimi teknikko Asseri Aaltonen, kunnes uusi johtaja, diplomi-insinööri Tapani Kurkela tuli taloon 1.6.1974. Irtisanoutumiset jatkuivat vielä vuonna 1975, jolloin sähköpuolen suunnitteluinsinööri ja kaksi teknikkoa erosivat. Myös heidän paikkojensa täyttämisessä oli vaikeuksia. Tapani Kurkela toimi sähkölaitoksen johtajana runsaat kaksi vuotta ja siirtyi sitten Oy Strömberg Ab:n palvelukseen. Diplomi-insinööri Osmo Kähkönen astui sähkölaitoksen johtajaksi 1.12.1976. Suuria investointeja Kerava kasvoi väestömäärältään voimakkaasti. Jotta sähkölaitos pystyi vastamaan kasvavaan sähkön tarpeeseen, vaihdettiin Ali-Keravan sähköaseman muuntaja 25 MVA tehoiseen päämuuntajaan kesällä 1975. Myös kaukolämpötoimintaa vakiinnutettiin. Witermo Oy:n kanssa sovittiin elokuussa kiinteän lämpökeskuksen toimittamisesta, joka sisälsi kolme 12 MW:n tehoista Vaikea ammatti Sähkömiehen ammattia voidaan pitää vaikeana. Siitä voidaan sanoa kuten posetiivari Tamminen, kun häneltä kysyttiin: - Onko tuo posetiivin soittaminen vaikeata? - Kyllä se on. Jos veivaa vikasuuntaan, niin jää veivi käteen. Ali-Keravan sähköaseman muuntajan tehoa lisättiin vuonna 1975. raskasöljykattilaa. Lisäksi lämpökeskuksen rakennukseen varattiin tilaa neljännelle, noin 40 MW:n kattilalle. Lämpökeskuksen toteuttaminen oli sähkölaitoksen historiassa sen suurin investointi kustannuksiltaan noin 6,5 miljoonaa markkaa. Lämpökeskuksen paikaksi valittiin Tervahaudankatu Yli-Keravalla Porvoon radan pohjoispuolella. 60 metriä korkea teräksinen savupiippu nostettiin pystyyn elokuussa 1976 ja laitteisto asennettiin syksyn aikana. Tuotannolliseen käyttöön lämpökeskus otettiin tammikuussa 1977. Kaupungistunut Kerava tarvitsi katuvaloja ja katuvaloverkosta käynnistettiin yhteistyöneuvottelut sähkölautakunnan ja rakennuslautakunnan välillä 1974. Ulkovalaistuksen rakentaminen ja hoito valmistauduttiin siirtämään teknilliseltä virastolta sähkölaitokselle. Sähkölaitos laati katuvalaistuksen yleissuunnitelman vuosille 1976 1980. Suunnitelma merkitsi valopisteiden määrän kaksinkertaistumista kaupungissa tällä viisivuotiskaudella. Keravan sähkölaitos oli kasvanut ja kaipasi kipeästi toimitiloja. Vuonna 1978 Yli-Keravan tontille rakennettiin varastohalli ja tilapäinen sosiaalirakennus. Varsinaisen toimitalon rakentamiseen päästiin käsiksi vasta syksyllä 1982. Uuden toimitalon rakentaminen maksoi 6,5 miljoonaa markkaa ja se otettiin käyttöön huhtikuussa 1983. Talon vihkiäisiä vietettiin kutsuvierasjoukon kera 9.6.1983. 22