Hämärä saapuu Johannes Gustavsson Lilli Paasikivi TORSTAINA 7.11.2013 KLO 19 MADETOJAN SALI
Ohjelma Torstaina 7.11.2013 klo 19 HÄMÄRÄ SAAPUU Johannes Gustavsson, kapellimestari Lilli Paasikivi, mezzosopraano Jean Sibelius (1865 1957): Bardi op. 64 Gustav Mahler (1860 1911): Kindertotenlieder (Friedrich Rückert) Nun will die Sonn so hell aufgehn Nun seh ich wohl, warum so dunkle Flammen Wenn dein Mütterlein tritt zur Tür herein Oft denk ich, sie sind nur ausgegangen In diesem Wetter! väliaika 20 min. Jean Sibelius: Sinfonia nro 6 d-molli op. 104 Allegro molto moderato Allergetto moderato Poco vivace Allegro molto Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty Konsertti päättyy n. klo 20.35
Jean Sibelius: Bardi op. 64 Jean Sibeliuksen (1865 1957) sävelruno Bardi op. 64 valmistui vuonna 1913. Säveltäjä johti kantaesityksen ja teki teoksesta uudistetun version (1914), joka esitettiin ensi kerran vuonna 1916. Bardi on Sibeliuksen sävelrunoista eheimpiä, mutta harvemmin kuultu, kenties vaativan harppuosuutensa vuoksi. Kappaleella ei ole ulkomusiikillista ohjelmaa, mutta arvailuja aiheesta on esitetty alkaen Runebergin Bardi-runosta (jonka säveltäjä torjui) Ritari ja najadit -aiheeseen, joka kytkee musiikin hieman aiemmin syntyneeseen Aallottaret-runoelmaan. Ainoa Sibeliukselta saatu vihje luonnehtii Bardin ikään kuin kertovan muinaisskandinaavisen, viikinkiaikaisen balladin. Orkesterin värit ja läntisten runonlaulajien soolosoitin liittävät Bardin pohjoismaiseen muinaisuuteen ja Eddan taruihin. Tumman palavan, karelianistisen shamanismin sijaan Bardia hallitsee vaalea apollonisuus ja pyrkimys harmoniaan. Vaikka teoksen kaarros on hyvin selkeä, se on myös modernisti vapaa ja rikkaasti assosioiva. Levollisen alkutaitteen täyttää nostalginen kaiho ja salaperäinen odotus. Hienovarainen soitinnus tukee harpun helähdyksiä ja musiikki velloo staattisena kuin lammen pinta. Pinnan alle viittaavat jousien tremolot ja kumisevat bassot. Loppupuolella teos irtaantuu keveään liikkeeseen, joka johtaa myyttisesti hohtavaan huipennukseen. Sitä seuraa paluu hiljaisuuteen, ei kertauksena, vaan lempeänä pyöristyksenä duuriin.
Gustav Mahler: Kindertotenlieder (Friedrich Rückert) Gustav Mahler (1860 1911) peilasi musiikissaan usein kuolemaa ja omaa kuolemanpelkoaan. Yksi henkilökohtaisimpia dokumentteja tässä suhteessa ovat vuosina 1901 (1., 3. ja 4.) ja 1904 (2. ja 5.) syntyneet viisi Kindertotenliediä (Lauluja lasten kuolemasta) Friedrich Rückertin runoihin. Mahler meni naimisiin Alma Schindlerin kanssa maaliskuussa 1902. Heidän Maria-tyttärensä syntyi saman vuoden syksyllä ja kuoli tulirokkoon kaksi vuotta myöhemmin. Alma väitti Kindertotenliedien ennustaneen perhetragediaa ja taikauskoon hetkittäin taipuvainen Mahler epäili jopa vaikuttaneensa tytön kuolemaan sävellyksellään. Mahler on Kindertotenliedeissään Schubertin surullisten balladien perillinen. Säästeliäällä, mutta motiivisesti hedelmällisellä soitinnuksellaan hän rakentaa laulusarjan, joka tavanomaisen vaellustarinan sijaan hahmottuu ajatuksissa ja muistoissa tapahtuvaksi etsintäoperaatioksi. Melodiset aloitteet tulevat useimmin orkesterin puupuhaltimilta, joiden kanssa laulaja rakentaa moniulotteista kerrontaa. Jouset tulevat mukaan tunteita korostavissa laulumelodioissa ja harppu jäsentää teoksen pulssia kommentoivin säestysliikkein. Lyömäsoittimet värittävät tekstuuria eteerisin pilkahduksin. Friedrich Rückertin runokielessä on söpöyttä, joka Mahlerin laulujen yhteydessä voidaan tulkita karua totuutta tarkoituksella peitteleväksi. Runoilija Rückert menetti aikoinaan myös kaksi lasta ja Kindertotenrunojen hellävaraisuus korostaa aiheen kipeyttä sekä lopullisuutta, johon aikuisen suojeleva käsi ei enää yllä. Ensimmäisessä laulussa, Nun will die Sonn so hell aufgehn, aurinko nousee kirkkaana ja paistaa kaikille, mutta ei lohduta sitä, jota on kohdannut onnettomuus yöllä sen pimeyttä hälventää vain kalpea ikuisuuden valo. Oboen ja käyrätorven duetosta käynnistyvä laulu häilyy alistuneen mollin ja toivoa väläyttävän duurin välillä. Raskasmielinen, vaikeasti etenevä liike kertoo silti, että jotain peruuttamatonta on tapahtunut. Toinen laulu, Nun seh ich wohl, warum so dunkle Flammen, palauttaa mieleen lapsen silmät, joiden katseeseen on keskittynyt hänen koko olemuksensa ja kaipauksensa kotiin. Kauniista muistoista huolimatta tämänkin laulun sävy on toivoton: laulaja ei pysty vastaamaan katseeseen, joka tuntuu öisin säteilevän taivaan tähdistä.
Kolmas laulu, Wenn dein Mütterlein tritt zur Tür herein, yrittää palauttaa arkisten tapahtumien kautta yksityiskohtaisia muistikuvia lapsista. Laulusävelmä auttaa muistelussa lastenlaulumaisella yksinkertaisuudellaan ja puupuhaltimet taapertelevat sen ympärillä haavoittuvaisina. Säkeistöjen lopulla muistot kasvavat kipeiksi, liian eläviksi. Neljännessä laulussa tuudittaudutaan itsepetokseen: Oft denk ich, sie sind nur ausgegangen Usein ajattelen, että he ovat vain menneet ulos. Kappaleesta käy ilmi, että laulusarjassa on käynnissä kadonneiden lasten etsintä ja siihen viittaa myös huolestuneesti tähyilevä orkesteriosuus. Laulujen edetessä tietoisuus siitä, minne lapset ovat oikeasti joutuneet, vahvistuu. Lopulta kyse ei olekaan lasten löytämisestä heidän olinpaikkansa on jo selvillä kuin siitä, kuinka lasten kuolemaan voi suhtautua. Muita laajemmassa päätösnumerossa palaset loksahtavat paikalleen. Mahler on edennyt Kindertotenliedeissään takautumien kautta traumaattiseen alkupisteeseen, hautajaispäivään, jota koettelee raivoava myrsky. Tuohon säähän, tuohon myrskyyn, en olisi lastani laittanut (In diesem Wetter, in diesem Braus, nie hätt ich gelassen die Kinder hinaus), aloittaa laulaja ja orkesterin läpi puhaltavat kolkot vihurit. Runoteksti tihkuu itsesyytöksiä Ich sorgte, sie stürben morgen, das ist nun nicht zu besorgen ( Pelkäsin että he voivat kuolla huomenna, sitä huolta minulla ei enää ole ) ja samalla kauniin kaihomielen alta paljastuvat aidot primaalitunteet, raivo ja katkeruus. Laulun lopussa myrsky laantuu ja viimeinen säkeistö (Langsam. Wie ein Wiegenlied, Hitaasti. Kehtolaulun tapaan ) lupaa kuolleille lapsille rauhaa aivan kuin äitinsä kotona. Ei ylösnousemusta, ei paratiisia, ei sovintoa, ei pelkoa, vaan ikuinen uni vanhempien sylissä ja ajatuksissa. Laajennettu orkesterilopuke henkäilee lempeässä duurissa.
Jean Sibelius: Sinfonia nro 6 d-molli op. 104 Jean Sibeliuksen kuudes sinfonia op. 104 syntyi säveltäjän tuotteliaan myöhäiskauden ollessa parhaimmillaan vuonna 1923. Teokseen ei liity biografisia tai ulkomusiikillisia herätteitä, vaikka viimeistelytyö kävikin maailmanmiehen tyyliin: "Kuudes sinfonia on kirjoitettu hotelli Fenniassa, josta olin vuokrannut huoneen. Sinne ilmestyi kaikenlaisia indiviidejä, jotka lainasivat minulta rahaa." Kuudennen sinfonian ensimmäiset idut ovat nähtävissä viidennen sinfonian teemataulukoissa, ja eräässä vaiheessa sen aiheita seikkaili valmistumatta jääneen toisen viulukonserton, "Concerto liricon", suunnitelmissa. Vielä myöhemminkin mm. ensimmäisen osan pääteema ja finaalin toinen teema esiintyivät luonnosten joukossa nimillä "Talvi" ja "Hongatar ja tuuli". Kuudetta sinfoniaa on pidetty Sibeliuksen suomalaisimpana sinfoniana. Kansalliset tai folkloristiset ainekset ovat kuitenkin suodattuneet täysin suomalaisuudesta on tullut sibeliaanista ja pohjoiseen valohämyyn sekoittuu myös universalistinen muodonkäsittely ja metamorfoositekniikka. Uusklassistinen "musiikkia musiikista" henki leijailee teoksen liepeillä, luoden kontakteja halki musiikin historian Palestrinasta Stravinskyyn. Vaatimattoman ulkokuoren alla elää rikas, välkehtivä ja sitkeä sinfoninen kudos. Elmer Diktoniuksen luonnehdinnan mukaan kuudes sinfonia on "kalpea, mutta ei niin kuin perhetyttö, vaan niin kuin Silja Sillanpään romaanissa (Nuorena nukkunut). Ensimmäisen osan (Allegro molto moderato) kokoaa elegiseen johdantoonsa teoksen ydinaiheet. Oboet ja huilut irtaantuvat jousien säteilevästä taustasta modaaliseen pääteemaan, jonka variointi vahvistaa pastoraalista ja hieman haikeaa tunnelmaa. Johdantoaiheen kohotessa ylevöityneenä ilmaan käynnistyy kuitenkin rallatteleva sivuteema huiluissa ja oboeissa harpun säestyksellä. Kehittely etenee mozartmaisen nopealiikkeisenä ja jatkuvasti muuntelevana. Koodasta ilmoittavat majesteetilliset käyrätorvet ja matalat tremolojouset kaivavat yllättäen esiin uhkaavia voimia pääteeman muunnos unisonojousilla katkeaa taukoihin ja loppukertaus saa aivan uuden painon, vetäytyen viimein vaatimattomasti. Toisen osan tempomerkinnäksi Sibelius antoi ensin Andanten, mutta huolestuneena teostensa liian verkkaisista esityksistä, vaihtoi sen Allegretto moderatoksi. Puupuhallinten esittelyn rytminen liike antaa musiikille ilmavan, leijailevan tunnun. Muunteluketju etenee sulavasti kohti yhä hämärämpiä alueita ja kotoinen luonnontuntu tuntuu vaihtuvan välillä neljännen sinfonian alitajuisiin prosessei-
hin. Poco con moto -taitteessa tuntuvat niin metsän kuin menneisyyden äänet huhuilevat jousien kuudestoistaosaliikettä vasten. Kooda on lähinnä viitteellinen päätösele. Scherzossa (Poco vivace) edellisen osan liike kehittyy taiturilliseksi laukaksi, jossa terävät rytmiaiheet ajavat toisiaan takaa lähes konsertoivassa hengessä. Käyrätorvien pari forteärjäisyä ennakoi osan codaa, joka kiihtyy nopeasti taisteluhenkiseen huipennukseen. Finaalissa (Allegro molto) palaa ensin sinfonian alun harras koraalimainen tunnelma. Viulujen, jatkossa myös puupuhaltimien ja matalien jousien antifonisena vuorolauluna esittelemä aihe saa väistyä oboeiden soittaman muunnelman tieltä. Tämä suomalaiskansallisesti virittynyt aihe johtaa herkän ja salamyhkäisen siirtymän kautta jännittyneeseen sivutaitteeseen, joka on itse asiassa pääosassa. Jousten nopea teema osoittaa pian tulisuutensa, kiihtyen latinalaisiin purkauksiin ja syöksyen lopulta tummaan orkesterikuohuun. Teema palaa kuitenkin kuuluville vahingoittumattomana ja se raukeaa vasta resignoituneeseen loppukohtaukseen. Siinä Sibelius ei yllättäen kertaakaan osan johdantoteemaan, vaan palaa koko sinfonian aloittavaan aiheeseen, joka saa jousien ylärekisterissä intohimoisen sävyn. Lopussa musiikki jälleen vetäytyy ja sulkeutuu itseensä metsän portit painuvat kiinni. Antti Häyrynen
Suosio sähköistyy! Konserttikalenteri Concert Calendar www.sinfoniaorkesterit.fi emme enää paina orkestereiden konserttikalenteria. Kaikki kalenteritiedot, kantaesitysluettelot ja paljon muita orkesteriuutisia löydät uudistuneilta nettisivuiltamme: www.sinfoniaorkesterit.fi mikäli et pääse käyttämään internetiä, pyydä konserttikalenterista paperimoniste: puh. 09-2709 1411. tilaa konserttikalenteri sähköpostiisi neljä kertaa vuodessa lähettämällä viesti osoitteeseen: info@sinfoniaorkesterit.fi Suomen SinfoniaorKeSterit ry SuoSio association of finnish Symphony orchestras
Kindertotenlieder Nun will die Sonn' so hell aufgeh'n Nun will die Sonn' so hell aufgeh'n, Als sei kein Unglück die Nacht gescheh'n! Das Unglück geschah nur mir allein! Die Sonne, sie scheinet allgemein! Du mußt nicht die Nacht in dir verschränken, Mußt sie ins ew'ge Licht versenken! Ein Lämplein verlosch in meinem Zelt! Heil sei dem Freudenlicht der Welt. Nun seh' ich wohl, warum so dunkle Flammen Nun seh' ich wohl, warum so dunkle Flammen Ihr sprühtet mir in manchem Augenblicke. O Augen! Gleichsam, um voll in einem Blicke Zu drängen eure ganze Macht zusammen. Doch ahnt' ich nicht, weil Nebel mich umschwammen, Gewoben vom verblendenden Geschicke, Daß sich der Strahl bereits zur Heimkehr schicke, Dorthin, von wannen alle Strahlen stammen. Ihr wolltet mir mit eurem Leuchten sagen: Wir möchten nah dir bleiben gerne! Doch ist uns das vom Schicksal abgeschlagen. Sieh' uns nur an, denn bald sind wir dir ferne! Was dir nur Augen sind in diesen Tagen: In künft'gen Nächten sind es dir nur Sterne. Wenn dein Mütterlein Wenn dein Mütterlein tritt zur Tür herein, Und den Kopf ich drehe, ihr entgegen sehe, Fällt auf ihr Gesicht erst der Blick mir nicht, Sondern auf die Stelle, näher nach der Schwelle, Dort, wo würde dein lieb Gesichtchen sein, Wenn du freudenhelle trätest mit herein, Wie sonst, mein Töchterlein. Wenn dein Mütterlein tritt zur Tür herein, Mit der Kerze Schimmer, ist es mir, als immer Kämst du mit herein, huschtest hinterdrein, Als wie sonst ins Zimmer! O du, des Vaters Zelle, Ach, zu schnell erlosch'ner Freudenschein! Nyt nousee aurinko niin kirkkaana Nyt nousee aurinko niin kirkkaana kuin ei mitään pahaa olisi tapahtunutkaan. Kova onni kohtasi yksin minua, aurinko paistaa jokaiselle. Et saa kietoa yötä itseesi, se on upotettava ikuiseen valoon. Pieni valo sammui majassani. Tervehditty olkoon ilon valo maailmassa! Nyt ymmärrän miksi niin synkin liekein Nyt ymmärrän miksi niin synkin liekein säkenöitte useasti, oi silmät, aivan kuin vain yhteen katseeseen kootaksenne kaiken voimanne. Vaan en aavistanut, ollessani sumujen ympäröimänä, sokaisevan kohtalon kutomien, että niiden säde oli jo suunnattu kotia kohti, sinne, mistä kaikki säteet tulevat. Halusitte valollanne sanoa: Olisimme jääneet luoksesi! Vaan sen on kohtalo meiltä evännyt. Katso meitä nyt, sillä pian olemme kaukana luotasi! Ne, jotka nyt ovat sinulle vain silmät, tulevina öinä ovat vain tähtiä. Kun äitisi astuu ovesta Kun äitisi astuu ovesta, ja käännän päätäni häntä kohden katsoakseni, ei hänen kasvoilleen katseeni lankea ensin, vaan kohtaan lähempänä kynnystä, sinne, missä sinun rakkaat pikku kasvosi olisivat olleet, kun ilosta säteillen sinäkin astelit sisään, niin kuin ennen, pikku tyttäreni. Kun äitisi astuu ovesta, kynttilänvalossa, minusta näyttää kuin yhä tulisit sisään hänen kanssaan, pujahtaisit hänen jälkeensä huoneeseen niin kuin ennen! Oi sinä, isäsi kammiosta ah, liian aikaisin sammunut ilon hohde!
Oft denk' ich, sie sind nur ausgegangen Oft denk' ich, sie sind nur ausgegangen! Bald werden sie wieder nach Hause gelangen! Der Tag ist schön! O, sei nicht bang! Sie machen nur einen weiten Gang! Jawohl, sie sind nur ausgegangen Und werden jetzt nach Hause gelangen! O, sei nicht bang, der Tag is schön! Sie machen nur den Gang zu jenen Höh'n! Sie sind uns nur vorausgegangen Und werden nicht wieder nach Hause gelangen! Wir holen sie ein auf jenen Höh'n! Im Sonnenschein! Der Tag is schön auf jenen Höh'n! In diesem Wetter In diesem Wetter, in diesem Braus, Nie hätt' ich gesendet die Kinder hinaus! Man hat sie getragen hinaus! Ich durfte nichts dazu sagen! In diesem Wetter, in diesem Saus, Nie hätt' ich gelassen die Kinder hinaus, Ich fürchtete, sie erkranken; Das sind nun eitle Gedanken. In diesem Wetter, in diesem Graus, Nie hätt' ich gelassen die Kinder hinaus; Ich sorgte, sie stürben morgen, Das ist nun nicht zu besorgen. In diesem Wetter, in diesem Graus, Nie hätt' ich gesendet die Kinder hinaus, Man hat sie hinaus getragen, Ich durfte nichts dazu sagen! In diesem Wetter, in diesem Saus, in diesem Braus, Sie ruh'n als wie in der Mutter Haus, Von keinem Sturm erschrecket, Von Gottes Hand bedecket, Sie ruh'n wie in der Mutter Haus. Usein luulen heidän vain menneen ulos Usein luulen heidän vain menneen ulos, kohta he saapuvat taas kotiin. Päivä on ihana, älä ole huolissasi, he ovat vain pitkällä kävelyllä. Tietysti, he ovat vain menneet ulos ja saapuvat jo kotiin. Älä ole huolissasi, päivä on ihana, he ovat vain kävelemässä noilla kukkuloilla. He ovat vain menneet edeltä eivätkä enää tahdo takaisin kotiin. Tavoitamme heidät noilla kukkuloilla auringon loisteessa, päivä on ihana noilla kukkuloilla! Tässä säässä, tässä myrskyn pauhinassa Tässä säässä, tässä myrskyn pauhinassa en olisi koskaan päästänyt lapsia ulos; heidät kannettiin, kannettiin pois; enkä voinut siihen sanoa mitään. Tässä säässä, tässä myrskyn kohinassa en olisi koskaan päästänyt lapsia ulos, olisin pelännyt heidän sairastuvan; nyt ovat nämä turhia ajatuksia. Tässä säässä, tässä myrskyn tuiverruksessa en olisi koskaan päästänyt lapsia ulos, pelkäsin heidän kuolevan huomenna; sitä huolta minulla ei enää ole. Tässä säässä, tässä myrskyn tuiverruksessa en olisi koskaan päästänyt lapsia ulos; heidät kannettiin pois, enkä voinut siihen sanoa mitään. Tässä säässä, tässä myrskyn kohinassa, pauhinassa, he lepäävät kuin äitinsä luona, eivät enää myrskyä peläten, Jumalan käden suojelemina he lepäävät kuin äitinsä luona. Runoilija: Friedrich Rückert (1788 1866) Suomentaja: Lotta Emanuelsson Suomennoksen lähde: Laura-tietokanta; www.siba.fi/laura
Johannes Gustavsson, kapellimestari Ruotsalainen kapellimestari Johannes Gustavsson (s. 1975) opiskeli alttoviulunsoittoa ja suoritti orkesterinjohdon diplomin Norjan musiikkikorkeakoulussa. Lisäksi hän on osallistunut Simon Streatfeildin ja Jorma Panulan kapellimestarikursseille. Gustavsson voitti Ruotsin kapellimestaripalkinnon vuonna 2003 ja sai tuomaristolta kiitosta musikaalisesta energisyydestään ja kyvystä välittää tavoitteensa orkesterin muusikoille. Vuonna 2004 hän saavutti Sir Georg Solti -kapellimestarikilpailussa Frankfurtissa toisen sijan ja 2008 ensimmäisenä Herbert Blomstedt -kapellimestaripalkinnon Ruotsin kuninkaalliselta musiikkiakatemialta. Lokakuussa 2008 yleisöpalkinnon kansainvälisessä Arturo Toscanini -kapellimestarikilpailussa saanut Gustavsson on opintojensa jälkeen vieraillut säännöllisesti useiden ruotsalaisten, norjalaisten ja suomalaisten sinfonia- ja kamariorkestereiden kapellimestarina. Oopperaa hän on johtanut mm. Göteborgissa, Karlstadissa ja Uumajassa. Tammikuusta 2009 alkaen Gustavsson on ollut yksi neljästä Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin pääkapellimestarista. Hän aloitti Västerås Sinfoniettan päävierailijana yhdessä Roy Goodmanin kanssa elokuussa 2010. Gustavsson on levyttänyt saksalaiselle CPO-levymerkille Anders Eliassonin teoksia yhdessä Ruotsin radio-orkesterin ja -kuoron, viulisti Ulf Wallinin ja pianisti Roland Pöntisen kanssa. Hän on myös kantaesittänyt lukuisia pohjoismaisten säveltäjien teoksia. Johannes Gustavsson oli Oulu Sinfonian taiteellinen partneri viime kauden ajan ja tästä syksystä lähtien hän on orkesterin ylikapellimestari.
Lilli Paasikivi, mezzosopraano Lilli Paasikivi kuuluu kansainvälisesti menestyneimpiin mezzosopraanoihimme, jonka ura vie häntä säännöllisesti maailman keskeisimmille estradeille yhdessä arvostetuimpien kapellimestareiden kanssa. Suomen Kansallisoopperassa hän on vieraillut vuodesta 1995 ja kuulunut Kansallisoopperan solistikuntaan vuodesta 1998. Vuosien aikana Paasikivi on laulanut kymmeniä merkittäviä rooleja, kuten Fricka (Wagner: Reininkulta, Valkyyria), Waltraute (Wagner: Jumalten tuho), Amneris (Verdi: Aida), Carmen (Bizet: Carmen), Dorabella (Mozart: Cosi fan tutte), Octavia (Strauss: Ruusuritari), Tsaaritar Alexandra (Rautavaara: Rasputin), Pyhiinvaeltaja (Saariaho: Kaukainen rakkaus) ja Anna (Kortekangas: Isän tyttö). Uran kansainväliseksi käännekohdaksi muodostui debytointi Sir Simon Rattlen kanssa Aix-en-Provencen festivaaleilla Frickan roolissa Wagnerin Nibelungin sormuksen Reininkulta-oopperassa. Siitä lähtien Wagnerin teokset ovat olleet Paasikiven oopperarepertoaarin keskiössä. Paasikiven levytyksiin kuuluvat mm. Beethovenin 9. sinfonia Riccardo Chaillyn johdolla Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kanssa; Sibeliuksen Kullervo Osmo Vänskän johdolla BIS-levy-yhtiölle; Sibeliuksen Neito Tornissa Paavo Järven johdolla Virgin/EMI levyyhtiölle; Alma Mahlerin laulujen kokonaislevytys Jorma Panulan johdolla Ondine-levy-yhtiölle sekä Stravinskyn Mavra Peter Eötvösin johdolla Göteborgin Sinfoniaorkesterin kanssa. Lilli Paasikivelle on myönnetty taiteellisista ansioistaan Pro Finlandia -kunniamerkki 2008. Solistiuransa ohessa Paasikivi on toiminut Pyhäniemen kartanon Taidetapahtuman konserttisarjan taiteellisena johtajana 2009 lähtien. Suomen Kansallisoopperan Solistikunnan puheenjohtajana Paasikivi on toiminut vuodesta 2008 ja syksystä 2013 alkaen hänet on nimitetty Suomen Kansallisoopperan Taiteelliseksi johtajaksi.
Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961. Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna 2005. Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997 1999 oli John Storgårds ja vuosina 2005 2009 Jaakko Kuusisto. 2010 2013 taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Viime kauden orkesterin taiteellisena partnerina ollut Johannes Gustavsson on tästä syksystä lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Vuosina 1997 2009 orkesterin nimikkosäveltäjänä oli Olli Kortekangas. Tänä aikana orkesteri levytti Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Viime keväänä ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy. Solistina soittaa Timo Korhonen, orkesteria johtaa Santtu-Matias Rouvali. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia I viulu Lasse Joamets, I konserttimestari Andres Kaljuste, I konserttimestari * Anne Somero, äj * Anita Virkkala, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Sari Suihkonen, väj Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Nadya Pugacheva Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Alttoviulu Johanna Tuikka, äj Susanna Nietula, väj Andrus Järvi Anna-Maija Rousselle Emiliano Travasino Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, äj Juhana Ritakorpi, väj Mikaela Fagerholm * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Katri-Maria Leponiemi, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Kenneth Sjöwall, väj Nora Niskanen Fagotti Jari Laakso, äj Ladislau Acs, väj Ann-Louise Wägar Käyrätorvi Pasi Salminen, äj* Sauli Orbinski, väj* Leo Palosaari Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Kalevi Ohenoja, äj Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys
Kuukauden orkesterilainen Kuva: Juha Sarkkinen Tapaamme joka kuukausi oulusinfonialaisen, joka kertoo työstään ja itsestään. Rakkaustarina Leningrad, Neuvostoliitto. Nelivuotias Oksana raivostuu, kun ei saa soittaa viulua. Hänen äitinsä maanittelee häntä aloittamaan pianonsoiton, mutta Oksana on päätöksensä tehnyt. Enhän minä tietenkään silloin tiennyt, että soittimesta tulisi elämäni rakkaus. Aloin harjoitella ahkerasti pienen käsintehdyn viulun avulla, Oksana muistelee aikaansa Neuvostoliiton Leningradissa, joka tunnetaan nykyään Venäjän Pietarina. Venäjällä valmentajaan on tiivis suhde ja harjoitukset ovat paikoitellen hyvin intensiivisiä. Oksanan soitonopettajasta tulikin hänelle läheinen, melkein kuin sukulainen. Opettaja oli jonkinlainen äitihahmo, ja vierailut hänen kotonaan olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Murrosiässä motivaatio viulunsoittoon oli kuitenkin koetuksella. Kotona minut pakotettiin soittamaan. En saanut mennä ulos, ellen soittanut viulua kaksi tuntia päivässä. Onneksi äiti kuitenkin teki niin. Nykyään menen joka päivä töihin hymyssä suin. Suomessa ehkä annetaan periksi liian helposti, jos vertaa venäläiseen harjoittelukulttuuriin. Ketään ei saa kuitenkaan pakottaa mihinkään, ellei itse nauti siitä mitä tekee. Suomeen Oksana muutti rakkauden perässä. Hän tapasi tulevan aviopuolisonsa silloisessa Leningradissa vuonna 1990, kun mies oli siellä töissä. Suomeen he muuttivat pienelle paikkakunnalle Tyrnävälle, mikä oli kulttuurishokki, kun oli tottunut miljoonakau-
punkiin. Lopulta he siirtyivätkin Ouluun. Nyt heillä on perhe, johon kuuluu kaksi lasta: vilkas 3-vuotias poika ja 23-vuotias aikuinen tytär. Oksana on vuosien saatossa suomalaistunut, puhuu täydellistä suomea ja viihtyy työssään loistavasti. Täällä on turvallista, rauhallista ja puhdas luonto. Minut on aina otettu hyvin vastaan Suomessa, vaikka olemme luonteeltamme kansakuntina erilaisia. Venäläiset näyttävät tunteensa helpommin. Suomalaiset taas ovat ehkä hiukan pidättyväisempiä. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan soittaa viulua työkseni, mutta jos jokin muu soitin olisi ihan pakko valita, niin se olisi sello. Sello on kuin lempeä mies, jolla on matala rauhoittava ääni, Oksana tunnelmoi. Teksti: Petteri Pohjonen Kuva: Kati Leinonen
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Seuraavat konsertit Torstai 14.11. klo 19 Madetojan sali BRITTEN 100 VUOTTA Anna-Maria Helsing, kapellimestari Tomas Nunez-Garces, sello Benjamin Britten: Sinfonia sellolle ja orkesterille, op. 68 Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 9 Es-duuri, op. 70 Kausikonsertti, kesto noin 1 h 35 min Liput 8 24 euroa Torstai 21.11. klo 19 Madetojan sali KANSALLISROMANTIIKAN IDOLIT Leo McFall, kapellimestari Henri Sigfridsson, piano Bedrich Smetana: Sárka, ˇ sinfoninen runo (Má Vlast nro 3) Franz Liszt: Pianokonsertto nro 2 A duuri Antonín Dvorák: Sinfonia nro ˇ8 G-duuri, op. 88 Kausikonsertti, kesto noin 1 h 40 min Liput 8 24 euroa liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma to klo 8 17, pe klo 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Haukiputaan palvelupiste Lanssi, Kirkkotie 3 Avoinna: ma pe klo 8.00 15.45 Kiimingin yhteispalvelupiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo 9 16 Yli-Iin yhteispalvelu, Ukkoherrankuja 10 B Avoinna: ma pe klo 8.30 11 ja 11.30 16 (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. www.lippupalvelu.fi Avoinna ma la klo 8 21, su klo 8 18. Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prismat Raksila ja Limingantulli, R-Kioskit Pateniemi ja Ratakatu, Musiikki-Kullas (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Konserttipaikoilla tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. www.oulusinfonia.fi Oulun Konttori, Painatuskeskus