12 Tekniikan Maailma 13/2007 Velosolex-apumoottoripolkupyörillä Ranskasta Suom ee Sympaattinen p
Monet motorisoidut laitteet herättävät ihmisissä antipatiaa, inhoa, vihaa tai kateutta. Jotkut motorisoidut laitteet taas saavat ihmiset hymyilemään, vilkuttamaan iloisesti ja jopa jättämään yöllisiä sympatiaviestejä. Black n Roll ei ole maailman sympaattisin saatikka älykkäin nimivalinta vanhan mopoklassikon uudelle versiolle, mutta sympatiaa se kaikessa karuudessaan herättää jopa uskomattomassa määrin! MAURI SALO een prätkäjengi Kuva: Kauko Kamppila Olimme hikoillen ja ähkyen polkeneet kaupungin keskusaukiolle, katedraalin varjoon. Alle yhden hevosvoiman tehoinen moottori oli antanut vain moraalista tukea ahdistukseemme, eivätkä turvallisuuden ja terveyden takia valitsemamme ajoasut olleet parhaimmillaan Keski- Eurooppaa hellineen huhtikuun lopun helleaallon lämpötiloissa. Olimme pysäköineet kuusi ajomopoamme ja kaksi saattoautoamme keskusaukean laidalle vain ottaaksemme Garmin-navigaattoriimme uudet maalikoordinaatit. Mutta ohikulkenut ja läheisissä katukahviloissa istunut yleisö yllätti meidät kiinnostuksellaan, emmekä tahtoneet poistua ennen kuin olimme kertoneet heille hakeneemme Black n Roll -mopomme tehtaalta Pohjois-Ranskasta, olevamme matkalla Suomeen Travemünden kautta Finnlinesin autolautalla ja että etuvetoiset mopomme tosiaan olivat uusi versio 60 vuotta sitten eteläistä Eurooppaa valloittaneesta Velosolexista. Siinä pullistellessamme paikalle kaartoi neljä upeaa ja äänekästä Harley Davidsonia, jotka pysäköitiin kymmenen metrin päähän meidän ryhmästämme. Kukaan ei edes vilkaissut niitä, vaan kaikkien lähiseudun ihmisten mielenkiinto oli keskittynyt sataprosenttisesti meidän mustiin ja periaatteessa hyvin vaatimattoman näköisiin mopoihimme. Tarinoita riitti. Minä näin aikoinaan Jacques Tati -elokuvan Mon Oncle (Enoni on toista maata) ja ihastuin jo silloin Velosolexiin. Minul- Tekniikan Maailma 13/2007 13
la oli kymmenen vuotta Velosolex, kunnes minulla oli varaa ostaa auto! Ai niitä tehdään jälleen, ihanaa. Mutta tuskin lastenlapsemme ovat kiinnostuneita, he haluavat nopeutta ja näyttävyyttä, eikä Solexissa ole kumpaakaan... NOSTALGINEN rivistö odottaa lähes 800 kilometrin kuljetusta Ranskasta Suomeen. MP-AJOASU tuntuu lämpimällä säällä turhalta tamineelta, mutta verrattuna shortseihin ja t-paitaan kyynärpää-, olka- ja polvisuojuksin vahvistettu suoja-asu antaa taatusti paremman suojan niin sanottua asvaltti-ihottumaa vastaan. HITAASTI etenevä mopojono on varmaankin melkoinen ärsyke etenkin ammattiautoilijoille, mutta hienosti he malttoivat odottaa turvallista ohitustilannetta. Pitkä juttu Tämän matkajutun alkutahdit näyteltiin jo yli 40 vuotta sitten. Silloin pieni yritys nimeltä Triamis toi Suomeen pienen näyte-erän Ranskassa valmistettuja Velosolex-apumoottoripolkupyöriä. Hetken mielijohteesta päätin ostaa sellaisen itselleni kesäkuukausien työmatka-ajokiksi. Tekniikan Maailman toimitus sijaitsi silloin Helsingin Ruoholahdessa, Uuden Suomen kirjapainon talossa. Haimme pyörän autolla, ja jätin sen edelleen tehtaan pakkauksessa (muun muassa polkimet teipattuina tavaratelineeseen) talon päätyyn ja menin hoitamaan jotain asioita ylös toimitukseen. Kun tulin vähän yli tunti myöhemmin alas, Velosolex oli viety, enkä siis ehtinyt ajaa sillä metriäkään. (Jos lainaaja sattuu lukemaan tämän jutun ja pyörä on hänellä tallessa, sen voi palauttaa huomiota herättämättä TM:n nykyiseen toimitusosoitteeseen, joka löytyy lehden viimeiseltä aukeamalta. Lupaan olla nostamatta syytettä.) Viime syksynä TM:ssa julkaistiin pikkuilmoitus, josta selvisi, että Velosolex oli herännyt henkiin, nyt nimellä Black n Roll, koska alkuperäisnimen senhetkinen omistaja Magneti Marelli pyysi nimestä liian kovaa hintaa. Myöhemmin nimen lunasti sähköskoottereita valmistava ranskalainen yritys. Valmistajan nettisivuilta selvisi myös, että Black n Rollin valmistaja Dominique Chaumont oli saanut valmiiksi hybridiversion prototyypin. Minulle heräsi ajatus ajelusta tämän 14 Tekniikan Maailma 13/2007 päivän maailmaan ihanteellisesti soveltuvalla ajoneuvolla tehtaalta Ranskasta Suomeen, tosin loppumatkan laivalla Saksan Travemündestä. Ajatelkaa: katalysaattorilla varustetulla pienikulutuksellisella polttomoottorilla esimerkiksi Espoosta Länsiväylän sivua Helsingin Hietalahdentorille, siellä sähkömoottori käyttöön ja meluttomasti sekä saasteettomasti keskustaan! Yhteydenotto Black n Rollin suomalaiseen maahantuojaan Keijo Virtalaan käynnisti sitten operaation, joka loppujen lopuksi oli mahdollisimman kaukana alkuperäisestä ajatuksestani, mutta sellaisenakin hauska, opettavainen ja matkan ajaksi sattuneen uskomattoman hienon sään vuoksi myös rento turistimatka läpi keväisen Pohjois-Euroopan. Retrohengessä Keijo Virtala kutsui mukaan kuusi vanhaa tuttavaansa, tilasi tehtaalta kymmenen Black n Rollia, suunnitteli reitit ja majoitukset, otti yhteyttä matkan varrelle osuviin Velosolex-nostalgiaa vaaliviin klubeihin
KUN Black n Rollin pikkuruisen moottorin teho on vajaa hevosvoima ja satulassa istuu lähes satakiloinen aikamies, on selvää, ettei pyörä nouse ylämäkiä ilman, että kytketään turbo päälle. Ja turbohan on se satulassa istuva polkija. ja uuden apumoottoripolkupyörän kauppiaisiin tai maahantuojiin, varasi saattoautoiksi kaksi retrohenkistä Citroën Camionettea ja hankki miehistölle yhdenmukaiset ajoasut, turvaviireiksi Suomen liput ja suunnistusapureiksi kaksi Carminin gps-navigaattoria, joista toinen oli erityisesti moottoripyöriä varten suunniteltu. Yhden miehen ajelusta reissu oli nopeassa tahdissa muuttunut kahdeksan miehen suurisuuntaiseksi retkeksi. Tavallaan olin helpottunut, silla vaikka yksin ajelu olisikin ollut yksinkertaisempaa, antoi isompi porukka turvallista taustatukea. Joukkomme kokoontui Brysselin lentokentällä, ja totesin olevani aikamiesten joukossa: vain yksi seitsemästä kanssamatkaajastani oli alle 50-vuotias, ja hänet nimettiinkin heti pojaksi. Kukaan ei ollut moottoripyöräilijä, vain yhdellä oli Keijon lisäksi kokemusta Velosolexista tai Black n Rollista, mutta porukkaa tuntui yhdistävän rakkaus vanhoihin ranskalaisiin autoihin, ensisijaisesti Citroëneihin. Tavatessa selvisi myös, että toinen saattoautoiksi kaavailluista Camioneteista liittyisi joukkoon vasta viimeisellä osuudella eli laivamatkalla Saksasta Suomeen; Hollannista varatulla uushankinnalla kun ei ollut kaikkia tarvittavia papereita. Sitä tuurasi Suomesta mukaan otettu vanha mutta jykevä Mersu, joka teki kaiken raskaan työn. Desolée monsieur (olen pahoillani) Ikävämpi yllätys oli se, että luvattu hybridimopo ei ollutkaan valmis, saati nähtävissä. Dominique Chaumont n tehtaaseen oli murtau- BLACK N ROLL -mopot saivat matkan aikana asiantuntevaa huoltoa ensin Brysselissä ja myöhemmin Hannoverissa. Kun alkuperäisiä Velosolexeja vuosien varrella valmistui kaikkiaan kahdeksan miljoonaa kappaletta, löytyy myös harrastuskerhoja lähes kaikkialta Euroopasta, myös Suomesta. KUUSI klassista apumoottoripolkupyörää ja kaksi sopivasti teipattua saattoautoa herättivät varsinkin taajamissa häkellyttävää huomiota. Velosolexista Black n Rolliin ENSIMMÄINEN Velosolex-apumoottoripolkupyörä myytiin Ranskassa 1946. Valmistaja oli autojen kaasuttimista tunnettu Solex. Solexin omistus siirtyi Magneti Marellille Italiaan, myöhemmin Renaultille, Motobecanelle ja lopulta Yamahalle. Kun tuotanto lopetettiin vuonna 1988, oli Velosolexeja valmistunut peräti kahdeksan miljoonaa kappaletta. Valmistuksessa käytetyt koneet osti myöhemmin ranskalainen Dominique Chaumont, joka myi ne 1991 Unkariin. Velosolexeja oli valmistettu myös Hollannissa ja ilman lupaa Kiinassa. Chaumont perusti saatuaan mukavat miljoona euroa julkista rahaa projektiinsa Courrières hen Lillen lähelle Pohjois-Ranskaan uuden yrityksen nimeltä Mopex ja käynnisti Velosolexin tuotannon melko tarkkaan alkuperäisen mallin viimeisimmän version S3800:n mukaan. Hän yritti myös ostaa alkuperäisen tuotenimen Magneti Marellilta, mutta pyydetty 200 000 euron hinta oli hänelle liian kova. Sen maksoikin toinen ranskalainen Jean-Pierre Bansard nimistä Solex ja Velosolex. Chaumont sanoo saaneensa tekijänoikeudet alkuperäiseen Velosolexiin Marcel Mennessonin perillisiltä. Hän aloitti tuotannon siten, että osat tulevat Kiinasta yhtiöltä nimeltä Hondy, ja kokoonpanon hoitaa kourallinen miehiä Ranskassa. Chaumont antoi klassikon uudelle tulokkaalle vähemmän klassisen nimen Black n Roll, joka ainakin viittaa esimerkkinsä väriin, mustaan. VELOSOLEX-apumoottoripolkupyörän juuret ovat Ranskassa ja vuodessa 1946. 16 Tekniikan Maailma 13/2007
duttu, ja varkaat olivat vieneet paitsi joukon uusia perinteisiä mopoja, myös ainoan hybridiprototyypin sekä joukon siihen kuuluvia osia. Tuotantoa oltiin juuri siirtämässä täysin uuteen tehdashalliin, eikä minulle tarkoitettua hybridiä mitenkään voitu saada valmiiksi ajoissa. Hybridin kehityksestä vastaava Denis Mazilli myönsi myös, ettei uutuus vielä muutenkaan ollut sellainen, jollaiseksi hän sen halusi. Lopullinen versio kuulemma esitellään syksyllä Pariisin mp-näyttelyssä. Uutuusmopon eli hybridin ensitesti muuttuikin siis hauskaksi ryhmäajeluksi Ranskan, Belgian, Hollannin ja Saksan pikkuteillä ja kevyen liikenteen väylillä. Black n Roll kulkee tasaisella ja hyväpintaisella asvalttitiellä tyynessä säässä parhaimmillaan 40 km/h. Lievässä ylämäessä vauhti putoaa alle kolmeenkymppiin, ja vähänkin jyrkemmässä ylämäessä ajajan on aika auttaa polkemalla. Keskinopeudeksi saa siis ihanteellisissa olosuhteissa korkeintaan 25 km/h eli sadan kilometrin matkaan on hyvä varata aikaa 4 5 tuntia. Vauhti ei siis Black n Rollilla päätä huimaa, mutta sen sijaan ajelu on yllättävän rentoa ja ajoasento hyvä, kunhan muistaa istua selkä suorana eikä etukumarassa. Moottori tietenkin pörrää edessä samalla lailla lievän häiritsevästi kuin moottorikelkassa, mutta koska pakoputken suu (pyörässä on pieni, mutta ilmeisesti kohtalaisen tehokas katalysaattori) on alhaalla aivan polkimien tasossa, ei pakokaasuja tarvitse hengittää. Ainoa lieveilmiö on, että oikea housunlahje saattaa hieman nuhraantua. Parasta tässä suhteellisen hitaas- Bansard taas katsoi, ettei antiikkinen Velosolex enää sovellu nykyaikaan, ja ilmoitti aikovansa suunnitella nykyaikaisen ja edelleen edullisen kulkuneuvon suurille massoille. Hän sanoi myös pyytäneensä Pininfarinaa muotoilemaan sen. Mopex on rakentanut täysin uuden tehtaan, joka otetaan käyttöön tämän kesän aikana. Vuoteen 2009 mennessä tuotannon on kaavailtu yltävän 15 000 kappaleeseen vuodessa ja työntekijämäärän 40:een. Pyörät, joilla tämän jutun ajot tehtiin, olivat siis Kiinassa valmistetuista osista Ranskassa koottuja alkuperäisen S3800-mallin mukaisia S4800- malleja. TM on kirjoittanut Velosolexmopoista aiemminkin. Numerossa 6/1961 oli koeajossa Velosolex 1700 -malli. HYBRIDIMOPOLLA ei alkuperäisistä suunnitelmista poiketen päästy ajamaan. Ensimmäisestä prototyypistä sentään löytyi kuva tehtaan nettisivuilta. sa etenemisessä on se, että ympäristöä voi vaivatta seurata ja maisemia ihailla. En siis edes uneksi siitä, että suosittelisin Black n Rollia mihinkään pitempiin matka-ajoihin, mutta se on omiaan rentouttaviin pyöräretkiin sellaisille, jotka eivät oikein piittaa polkemisesta. Laitteen hollantilainen maahantuoja kertoikin myyneensä niitä 10 15 yksilön erissä hotelleille ja ravintoloille vuokraajokeiksi: asiakkaat tekevät parin tunnin ajelun ja palaavat tyytyväisinä syömään lounasta. 3kk -50% Väylät ratkaisevat ILMEET olisivat varmaan olleet erilaiset, jos Keski-Euroopan sää moporetken aikana olisi ollut sama nollakeli, joka matkalaisia odotti Finn Maidin lipuessa Helsingin Sompasaareen. Suomessa on useimmissa suuremmissa taajamissa ja niiden tuntumassa hyvin suunnitellut ja toteutetut kevyen liikenteen väylät. Sellaisia on myös niissä maissa, joiden läpi ajoimme, mutta ehkä Hollantia lukuun ottamatta niillä oli tapana päättyä juuri tärkeällä hetkellä. Kun tie on kapea, pientareen ja päällysteen rajalla terävä kynnys ja itse piennar vaihtelevan pehmeää soraa, ei ole kovinkaan hauskaa tasapainoilla ajoväylän rajalla, kun takana hengittää niskaan iso rekka, ja edestä on tulossa vastaan neljän henkilöauton letka. Onneksi sellaisia tilanteita osui reitillemme harvakseen. Lähes puolet mopoilla taitetusta matkasta pääsimmekin ajamaan hauskoilla kaartelevilla ja poukkoilevilla pyöräteillä. Ranskassa ja Hollannissa pyöräteillä ei ollut minkäänlaisia rajoituksia mopolla ajamiseen, mutta Saksassa oli oltava tarkkana, että pyörätien merkin alla oli lisäkilpi, joka salli mopolla ajelun. Tarkka poliisi kävi kerran huomauttamassa asiasta. Ordnung muss sein. Suurin osa suomalaisista autoja moottoripyörämatkailijoista ajaa pitkin Eurooppaa lähes sataprosenttisesti moottoriteillä. Heiltä jäävät näkemättä viehättävät pikkukaupungit ja kylät, upeat joenranta- ja metsämaisemat, valtaisat peltoaukeat sekä paljon historiaa ja kulttuuria. Meidän reittimme alkuosa kulki alueilla, joilla liittoutuneiden maihinnousujoukot kiirehtivät kohti Berliiniä yrittäessään ehtiä sinne ennen neuvostojoukkoja. Loppuvaiheessa, Saksan pohjoisosissa, monet nimet muistuttivat Ruotsi-Suomen suurvalta-ajoista ja Kustaa Adolfin taisteluista katolilaisia vastaan tukenaan Saksan luterilaiset sekä tietenkin Hakkapeliitat. Kartalta sattuivat silmään Flandern Belgiassa, joka kuului aikanaan Espanjaan (!), elokuvistakin tutut Aarnheim ja Nijmegen Reinin siltoineen Hollannissa, Välskärin kertomuksista mieleen jäänyt Breitenfeld Saksassa ja aikaisemmin Ardennit, jossa saksalaiset panssarijoukot tekivät viimeisen vastahyökkäyksensä yrittäessään estää brittejä ja amerikkalaisia etenemästä Kolmannen valtakunnan rajan yli. Hidas matkailu herättää histori- Tekniikan Maailma 13/2007 17
allisia muistoja ja halun lukea lisää sitten kotona. Hidas matkailu moottoritieverkoston ulkopuolella tarjoaa myös hienoja ruokailuelämyksiä levähdyspaikkojen ja bensa-asemien tehdasvalmisteiden sijasta. Reitin varrelle osuneesta ruokakaupasta voi ostaa edulliset piknik-tarpeet ja nauttia ne vaikkapa joen tai kanavan rannalla. Pienten kylien hotellit tarjoavat edullista majoitusta, Ajaminen apumoottorilla BLACK N ROLL -apumoottoripolkupyörällä ajaminen vaatii omat niksinsä. Pyörä on suhteellisen nopeavälitteinen poljettava, ja sitä pystyy tasaisella maalla, moottori irrotettuna eturenkaasta, polkemaan jopa varsin pitkiä matkoja. Moottori käynnistetään polkemalla: ensin vapautetaan pitkällä vivulla moottori lepoasennosta niin, että pieni vetopyörä nojaa koneen painolla eturengasta vasten, sitten siirretään pieni vipu sylinterinkannen suojuksessa vasemmalle ryyppyasentoon, painetaan vasemmalla peukalolla puolipuristusvipu pohjaan, kierretään kaasukahvaa vasemmalle ja poljetaan pyörä liikkeelle. Kun vauhtia on poljettu muutama kierros, vapautetaan puolipuristusvipu ja moottori sätkyttää käyntiin. Sätkytys on ehkä sana, joka parhaiten kuvaa Black n Rollin käyntiääntä. Ryypyn saa melkein heti palauttaa ajoasentoon eli oikealle. Siinä se sitten oli. Vaihteistoa ei ole, joten nopeuden säätöön käytetään pelkkää kaasukahvaa. Suorassa matka-ajossa se onkin kierrettynä ääriasentoonsa melkein koko ajan. Black n Rollin ainoa jousitus on satulassa, joten suurempiin epätasaisuuksiin ajettaessa on syytä hieman keventää eli nousta hetkeksi polkimien varaan. Kulkua tasaavat myös pulleat Michelinit. Jarrut ovat pyörän suorituskyvyn tasalla. Tavarankuljetukseen on saatavana tavaratelineeseen kiinnitettävät laukut. Alkuvirittelyjen ja sekä Belgiassa että Saksassa tehtyjen säätöjen jälkeen pyörät kuljettivat melkoisen tukevia ajajiaan suunnilleen tehtaan papereissa luvattua vauhtia, ja matka oli, jos ei nopeaa, ainakin viihtyisää. Ajoittaiset polkemiset ylämäissä kasvattivat sopivasti ruokahalua. Heikoksi kohdaksi osoittautui takanapa, joka aiheutti sekä kiroilua että varaosiin turvautumista. Viasta on jo informoitu ranskalaista kokoojatehdasta, joka lupasi olla yhteydessä osat valmistaviin kiinalaistehtaisiin. hyvää paikallisruokaa ja aina ystävällistä palvelua. Mukana kulkenut, puolikkaasta Camionetista rekonstruoitu puulämmitteinen sauna herätti erään pikkukylän koko asujaimiston mielenkiinnon. Aikataulut Sen, mitä me teimme apumoottoripolkupyörillä, voi tehdä myös ihan perinteisillä polkupyörillä. Varsinkin Hollannissa ja Saksassa kiinnitimme huomion siihen, että valtaosa pyöristä oli hyvin klassista mallia, jossa istutaan selkä suorana eikä etukumarassa. Pyörät olivat kuitenkin uusia, ja niissä oli useimmiten napavaihteisto, kunnon lokasuojat, ketjunsuoja ja joko sivulaukut tai (useimmiten naisilla) ostoskori ohjaustangon edessä. Ja sellainenhan meidänkin ajok- SUOMALAISEN on vaikea olla ilman löylyjä kovin pitkään, joten saksalaisen pikkukylän asukkaat saivat ihmetellä perävaunuun rakennettua saunaa. VARSINKIN Saksassa on oltava tarkkana, että kevyen liikenteen väylä on merkitty myös mopoille luvalliseksi. kimme oli, vaan pikkuruinen, alle yhden hevosvoiman moottori kevensi polkijan elämää. Pyöriemme vauhtiominaisuudet olivat oikeastaan polkupyörän luokkaa, ja monet pyöräilijät jopa ajoivat meistä ohi hieman irvistellen. Tienvarsien asukkaat vilkuttivat, autoilijat soittivat tervehdyksensä äänimerkillä ja oikeilla isoilla moottoripyörillä ajavat joko heiluttivat kättään tai nostivat jalkansa sivulle tervehdykseksi. Alkumatkan ujoutemme kaikkosi nopeasti ja muuttui hienoiseksi ylpeydeksi. Olimme eräänlainen etanavauhtinen prätkäjengi. OMA trubaduuri hieman ranskalaisittain maskeerattuna kuului oman saunan ohella matkavarustuksiin. Pertti Leinosella oli ohjelmassaan kappale kaikenlaisiin tilanteisiin. TEKNIIKKAA Malli: Black n Roll S 4800 Moottori: yksisylinterinen ilmajäähdytteinen kaksitahtimoottori, iskutilavuus 49 cm3, suurin teho 0,62 kw (0,83 hv) Voimansiirto: automaattinen keskipakokytkin, veto eturenkaaseen 42 mm:n keraamisella pyörällä Runko: teräslevystä puristettu Jarrut: edessä ja takana 80 mm:n rumpujarrut Huippunopeus: 35 km/h Polttoainesäiliön tilavuus: 1,4 l Keskikulutus: 1,1 l/100 km Melutaso: 65 dba Paino: 31 kg Lisävarusteet: sähköinen äänimerkki, matka- ja nopeusmittari, ajovalot Hinta: 1 360 (mustana) Maahantuoja: Laitemyynti Virtala, puh. 0400 304 056 Lisätietoja: www.blacknroll.com ja www.velomopotour.net 18 Tekniikan Maailma 13/2007