Oikeustapauskokoelma

Oikeustapauskokoelma JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS YVES BOT 1 19 päivänä huhtikuuta 2012 Asia C-22/11 Finnair Oyj vastaan Timy Lassooy (korkeimman oikeuden (Suomi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) Lentoliikenne Asetus (EY) N:o 261/2004 Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen johdosta annettava korvaus Lennolle pääsyn epäämisen käsite Tilanteen jättäminen luokittelematta lennolle pääsyn epäämiseksi Lennon peruuttaminen lähtövaltiossa olevan lakon takia Peruutetun lennon jälkeisten lentojen uudelleenjärjestely Näiden lentojen matkustajien oikeus korvaukseen 1. Käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä unionin tuomioistuimen on tulkittava ensimmäistä kertaa 2 asetuksen (EY) N:o 261/2004 2 artiklan j alakohdassa tarkoitettua lennolle pääsyn epäämisen käsitettä. Kyseisen säännöksen mukaan lennolle pääsyn epäämisellä tarkoitetaan kieltäytymistä kuljettamasta matkustajaa lennolla, vaikka tämä on ilmoittautunut lennolle asianmukaisesti, paitsi, jos lennolle pääsyn epäämiselle on hyväksyttävät syyt, kuten terveys- tai turvallisuusnäkökohdat tai puutteelliset matkustusasiakirjat. Jos matkustajalta evätään pääsy lennolle vastoin hänen tahtoaan, hänellä on asetuksen N:o 261/2004 4 artiklan 3 kohdan nojalla oikeus kiinteämääräiseen korvaukseen. 3 2. Käsiteltävän asian taustalla on oikeusriita lentoyhtiö Finnair Oyj:n ja Timy Lassooyn välillä. Lassooy oli varannut paikan päivän 30.7.2006 kello 11.40 lähtevälle lennolle Barcelonasta Helsinkiin. Barcelonan (Espanja) lentokentällä 28.7.2006 olleen lakon seurauksena Finnair päätti järjestellä uudelleen lentonsa, jotka oli tarkoitus lentää 28., 29. ja 30.7.2006, ja epäsi Lassooylta pääsyn lennolle antamalla etusijan lennolla, jolla Lassooyn piti lentää, matkustajille, jotka eivät olleet voineet päästä päivän 29.7.2006 säännölliselle lennolle kyseisen lakon vuoksi. Lassooy vetoaa nyt asetuksen N:o 261/2004 4 artiklan 3 kohtaan ja katsoo, että Finnairin on maksettava hänelle korvaus mainitun säännöksen mukaisesti. 3. Korkein oikeus (Suomi) tiedustelee siis, kattaako asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohdassa tarkoitettu lennolle pääsyn epäämisen käsite ainoastaan ylivarauksesta johtuvat lennolle pääsyn epäämiset vai kuuluuko siihen muitakin tilanteita, kuten lennolle pääsyn epäämiset poikkeuksellisista olosuhteista johtuvan lentojen uudelleenjärjestelyn takia. FI 1 Alkuperäinen kieli: ranska. 2 Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL L 46, s. 1). 3 Jäljempänä Finnair. ECLI:EU:C:2012:223 1

4. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lisäksi, voidaanko tilanne jättää luokittelematta lennolle pääsyn epäämiseksi muilla kuin matkustajaan liittyvillä syillä ja erityisesti poikkeuksellisiin olosuhteisiin liittyvillä syillä. 5. Esitän tässä ratkaisuehdotuksessa syyt, joiden vuoksi lennolle pääsyn epäämisen käsite kattaa mielestäni paitsi ylivaraustilanteet myös muita syitä, kuten toiminnalliset syyt. 6. Sitten selitän, miksi asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohtaa ja 4 artiklaa on mielestäni tulkittava siten, ettei lennolle pääsyä voida evätä hyväksyttävästi poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ja että ainoastaan siitä, että matkustajilta evätään pääsy lennolle heidän henkilökohtaiseen tilanteeseensa liittyvistä syistä, voi seurata, ettei tällaista epäämistä luokitella lennolle pääsyn epäämiseksi. Esitän samoin syyt, joiden vuoksi kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohtaa ja 5 artiklan 3 kohtaa on mielestäni tulkittava siten, ettei lentoliikenteen harjoittaja voi vedota lentoon vaikuttaneisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin vapautuakseen velvollisuudestaan maksaa korvaus matkustajalle, jolta se epää pääsyn myöhemmälle lennolle, kun se perustelee tällaisen epäämisen mainituista poikkeuksellisista olosuhteista johtuvalla kyseisen lennon uudelleenjärjestelyllä. 7. Lopuksi selitän, miksei tällainen tulkinta mielestäni ole ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. I Asiaa koskevat oikeussäännöt 8. Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että lentoliikenteen alalla toteutettavalla Euroopan yhteisön toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojelun korkea taso. 9. Asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleen mukaan lennosta vastaaville lentoliikenteen harjoittajille asetettujen velvollisuuksien olisi oltava rajoitettuja tai niitä ei pitäisi olla ollenkaan, jos tapaus on johtunut poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu. Tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita saattaa syntyä erityisesti poliittisesti epävakaissa oloissa, sääolosuhteiden ollessa kyseisen lennon suorittamiseen sopimattomat, turvallisuusriskien ja odottamattomien lentoturvallisuuteen vaikuttavien puutteiden ilmetessä ja lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan toimintaan vaikuttavissa työtaistelutilanteissa. 10. Asetuksen 2 artiklan j alakohdan mukaan lennolle pääsyn epäämisellä [tarkoitetaan] kieltäytymistä kuljettamasta matkustajaa lennolla, vaikka tämä on ilmoittautunut lennolle 3 artiklan 2 kohdan ehtojen mukaisesti, paitsi jos lennolle pääsyn epäämiselle on hyväksyttävät syyt, kuten terveys- tai turvallisuusnäkökohdat tai puutteelliset matkustusasiakirjat. 11. Asetuksen N:o 261/2004 4 artiklassa säädetään seuraavaa: 1. Kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja perustellusti arvioi lennolle pääsyn epäämisen olevan todennäköistä, sen on ensimmäiseksi etsittävä vapaaehtoisia, jotka voivat luopua varauksistaan etuuksia vastaan sellaisilla ehdoilla, joista kyseinen matkustaja ja lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja sopivat keskenään. Tässä kohdassa mainittujen etuuksien lisäksi vapaaehtoisille on annettava 8 artiklan mukaista apua. 2. Jos vapaaehtoisia ei ilmoittaudu riittävästi, jotta jäljellä olevat matkustajat, joilla on varaukset, voitaisiin päästää lennolle, lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja voi evätä matkustajilta pääsyn lennolle vastoin näiden tahtoa. 2 ECLI:EU:C:2012:223

3. Jos matkustajalta evätään pääsy lennolle vastoin hänen tahtoaan, lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on välittömästi annettava hänelle siitä korvaus 7 artiklan mukaisesti sekä autettava häntä 8 ja 9 artiklan mukaisesti. 12. Asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ei tarvitse maksaa lennon peruuttamistilanteessa tavallisesti suoritettavaa korvausta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. 13. Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä asetuksen 4 artiklan kanssa, säädetään 400 euron kiinteämääräisestä korvauksesta matkustajille, joilta on evätty pääsy yhteisön sisäisille lennoille, joiden pituus on yli 1 500 kilometriä, ja muille lennoille, joiden pituus on yli 1 500 mutta alle 3 500 kilometriä. 14. Asetuksen N:o 261/2004 8 ja 9 artiklassa, luettuina yhdessä asetuksen 4 artiklan kanssa, säädetään matkustajien, joilta on evätty pääsy lennolle, oikeudesta korvaukseen tai uudelleenreititykseen ja oikeudesta huolenpitoon. II Tosiseikat ja pääasian oikeudenkäynti 15. Finnairin säännöllinen kello 11.40 lähtevä lento Barcelonasta Helsinkiin jouduttiin peruuttamaan 28.7.2006 Barcelonan lentokenttähenkilökunnan lakon vuoksi. Finnair päätti järjestellä lentonsa uudelleen, jottei kyseisen lennon matkustajien odotusaika muodostuisi liian pitkäksi. 16. Niinpä nämä matkustajat kuljetettiin Helsinkiin (Suomi) seuraavan päivän 29.7.2006 kello 11.40 lähteneellä lennolla ja saman päivän kello 21.40 lähteneellä erikseen järjestetyllä lennolla. Tällaisen uudelleenjärjestelyn seurauksena osa matkustajista, jotka olivat ostaneet lippunsa päivän 29.7.2006 kello 11.40 lähteneelle lennolle, joutui odottamaan päivään 30.7.2006 päästäkseen Helsinkiin säännöllisellä kello 11.40 lähteneellä lennolla ja kello 21.40 lähteneellä, tilanteen vuoksi samoin erikseen järjestetyllä lennolla. Myös jotkut, Lassooyn kaltaiset matkustajat, jotka olivat ostaneet lippunsa päivän 30.7.2006 kello 11.40 lähteneelle lennolle ja jotka olivat ilmoittautuneet lennolle asianmukaisesti, pääsivät Helsinkiin kello 21.40 lähteneellä erityislennolla. 17. Lassooy katsoi Finnairin evänneen häneltä pääsyn lennolle asetuksen N:o 261/2004 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla, joten hän nosti kanteen Helsingin käräjäoikeudessa, jotta Finnair velvoitettaisiin maksamaan hänelle kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu korvaus. 18. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Lassooyn kanteen 19.12.2008 antamallaan tuomiolla sillä perusteella, että kyseisen asetuksen tarkoituksena on vain se, että matkustajille maksetaan korvaus lennolle pääsyn epäämisestä, joka liittyy kaupallisista syistä johtuvaan ylivaraukseen. Käräjäoikeuden mukaan asetuksen N:o 261/2004 4 artiklaa ei voitu soveltaa, sillä kyse oli ollut lentojen järjestämisestä uudelleen. Käräjäoikeuden mukaan Lassooyn lento oli peruutettu, vaikka tämä lento tosiasiassa toteutuikin. 19. Lassooy valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Tämä totesi 31.8.2009 antamassaan tuomiossa Finnairin evänneen Lassooyn pääsyn lennolle vastoin hänen tahtoaan. Hovioikeuden mukaan lentoa ei ollut peruutettu, sillä se lähti Lassooyn varausvahvistuksessa mainittuun aikaan ja vahvistuksessa käytetyin yksilöintitiedoin. Hovioikeuden mukaan sekä asetuksen N:o 261/2004 että sen esitöiden sanamuodoista on pääteltävissä, että asetusta sovelletaan ylivaraustilanteiden lisäksi myös toiminnallisista syistä tehtyihin lennolle pääsyn epäämisiin. Finnair ei siten vapaudu korvausvastuusta lakosta johtuvilla syillä, vaan se on velvollinen maksamaan Lassooylle asetuksen 7 artiklan mukaisen korvauksen. Helsingin hovioikeus kumosi 19.12.2008 annetun tuomion ja velvoitti Finnairin maksamaan Lassooylle 400 euroa korkoineen. ECLI:EU:C:2012:223 3

20. Finnair on hakenut tuomioon muutosta korkeimmalta oikeudelta. Tämä ei ole varma siitä, miten asetuksen N:o 261/2004 säännöksiä on tulkittava. Siksi se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä. III Ennakkoratkaisukysymykset 21. Korkein oikeus on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset: 1) Onko asetusta N:o 261/2004 ja erityisesti sen 4 artiklaa tulkittava niin, että sen soveltaminen rajoittuu vain niihin lennolle pääsyn epäämisiin, jotka johtuvat lentoliikenteen harjoittajan liiketaloudellisista syistä tekemistä ylivarauksista, vai onko asetusta sovellettava myös muista, kuten toiminnallisista syistä, johtuviin lennolle pääsyn epäämisiin? 2) Onko asetuksen [N:o 261/2004] 2 artiklan j kohdan säännöstä tulkittava niin, että siinä tarkoitetut hyväksyttävät syyt rajoittuvat vain matkustajiin liittyviin tekijöihin vai voiko lennolle pääsyn epääminen olla hyväksyttävää muunkinlaisten syiden vuoksi? Jos asetusta on tulkittava niin, että lennolle pääsy voidaan evätä hyväksyttävästi myös muista kuin matkustajiin liittyvistä syistä, onko asetusta tulkittava niin, että lennolle pääsy voidaan evätä hyväksyttävästi myös asetuksen 14. ja 15. johdantokappaleissa mainittujen poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta tapahtuneiden lentojen uudelleen järjestelyjen vuoksi? 3) Onko asetusta [N:o 261/2004] tulkittava niin, että lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua vastuusta [sen] 5 artiklan 3 kohdan nojalla poikkeuksellisissa olosuhteissa peruuttamansa lennon lisäksi myös myöhempien lentojen matkustajien osalta sillä perusteella, että se on menettelyllään pyrkinyt jakamaan toiminnassaan kohtaamansa poikkeuksellisen olosuhteen kuten työtaistelun kielteisiä vaikutuksia peruuttamansa lennon matkustajakuntaa laajemman matkustajajoukon kesken järjestämällä myöhemmät lentonsa uudelleen niin, ettei kenenkään matkustajan matka kohtuuttomasti viivästyisi. Voiko lentoliikenteen harjoittaja toisin sanoen vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin myös suhteessa sellaiseen ajallisesti myöhemmän lennon matkustajaan, jonka matkustamiseen kyseinen tekijä ei ole välittömästi vaikuttanut? Onko tässä suhteessa merkityksellistä eroa sillä, arvioidaanko matkustajan asemaa ja oikeutta korvaukseen lennolle pääsyn epäämistä koskevan asetuksen [N:o 261/2004] 4 artiklan vai lennon peruuttamista koskevan 5 artiklan mukaan? IV Arviointi A Alustavat huomautukset 22. Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa selkeä vastaus, kysymyksiä voidaan mielestäni käsitellä seuraavasti. 23. Ensimmäinen kysymys koskee asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohdassa tarkoitettua lennolle pääsyn epäämisen käsitettä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy tarkemmin sanoen pääasiallisesti sitä, onko mainittua säännöstä tulkittava siten, että kyseinen käsite kattaa vain ylivarauksesta johtuvat lennolle pääsyn epäämiset, vai kuuluuko siihen muitakin tilanteita, kuten lentojen uudelleenjärjestelystä johtuvat lennolle pääsyn epäämiset. 24. Toinen ja kolmas kysymys liittyvät mielestäni toisiinsa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin saa nimittäin näillä kahdella kysymyksellä unionin tuomioistuimen pohtimaan itse asiassa vaikutusta, joka poikkeuksellisilla olosuhteilla voi olla asetuksen N:o 261/2004 4 artiklassa säädettyyn korvauksenantoja avunantojärjestelmään. 4 ECLI:EU:C:2012:223

25. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee siten toisella kysymyksellään pääasiallisesti sitä, onko asetuksen 2 artiklan j alakohtaa tulkittava siten, että tilanne voidaan jättää luokittelematta lennolle pääsyn epäämiseksi vain tällaisen epäämisen kohteena olevaan matkustajaan liittyvillä syillä, vai siten, että kyseinen luokittelu voidaan jättää tekemättä muillakin syillä, kuten poikkeuksellisista olosuhteista johtuvan lentojen uudelleenjärjestelyn johdosta. 26. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy sitten kolmannen kysymyksen ensimmäisellä osalla poikkeuksellisista olosuhteista johtuvan lennon peruutuksen vaikutusten ulottuvuudesta. Se nimittäin pohtii pääasiallisesti sitä, voidaanko kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa säädetyn kaltainen vapautuminen korvausvelvollisuudesta poikkeuksellisista olosuhteista johtuvassa lennon peruutustilanteessa ulottaa koskemaan myös myöhemmälle lennolle pääsyn epäämistilanteita silloin, kun lentoliikenteen harjoittaja perustelee tällaisen epäämisen poikkeuksellisista olosuhteista johtuvalla kyseisen lennon uudelleenjärjestelyllä. 27. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lopuksi kolmannen kysymyksen toisella osalla käsittääkseni sitä, kohdellaanko matkustajia, joiden lento on peruutettu, ja matkustajia, joilta on evätty pääsy lennolle, keskenään epäyhdenvertaisesti siltä osin kuin ensin mainituille ei asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti maksettaisi korvausta poikkeuksellisten olosuhteiden tilanteessa, kun taas jälkimmäisillä olisi oikeus korvaukseen saman asetuksen 4 artiklan nojalla. B Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu 28. Pohtiessaan asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohdassa tarkoitetun lennolle pääsyn epäämisen käsitteen sisältöä unionin tuomioistuimella on tilaisuus lausua siitä, mikä ulottuvuus on mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohdalla, jonka mukaan matkustajan, jolta on evätty pääsy lennolle vastoin hänen tahtoaan, on saatava korvaus lentoliikenteen harjoittajalta ja apua asetuksen 7 9 artiklan mukaisesti. 29. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä 4 tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. 30. Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohdassa määritellään lennolle pääsyn epäämisen käsite siten, että sillä tarkoitetaan kieltäytymistä kuljettamasta matkustajaa lennolla, vaikka tämä on 5 ilmoittautunut lennolle 3 artiklan 2 kohdan ehtojen[ ] mukaisesti, paitsi jos lennolle pääsyn epäämiselle on hyväksyttävät syyt, kuten terveys- tai turvallisuusnäkökohdat tai puutteelliset matkustusasiakirjat. 31. Pelkästä asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohdan sanamuodosta ei selviä, kattaako lennolle pääsyn epäämisen käsite vain ylivaraustilanteet. Unionin lainsäätäjän tarkoitusta on siis selvitettävä mainitun säännöksen asiayhteydessä ja kyseisen asetuksen tavoitteiden perusteella. 4 Ks. yhdistetyt asiat C-402/07 ja C-432/07, Sturgeon ym., tuomio 19.11.2009 (Kok., s. I-10923, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). 5 Nämä edellytykset ovat muiden muassa seuraavat. Matkustajalla on oltava vahvistettu varaus kyseiselle lennolle ja hänen on ilmoittauduttava lähtöselvitykseen niitä ehtoja noudattaen ja siinä määräajassa, jotka lentoliikenteen harjoittaja, matkanjärjestäjä tai valtuutettu matkatoimisto on etukäteen kirjallisesti ilmoittanut, tai, jos määräaikaa ei ole ilmoitettu, viimeistään 45 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa. ECLI:EU:C:2012:223 5

6 32. Asetuksen tarkoituksena on korvata asetus (ETY) N:o 295/91. Euroopan komissio nimittäin totesi 7 asetusehdotuksessaan, ettei asetus N:o 295/91 sisältänyt pidäkkeitä, jotka olisivat aina estäneet lentoliikenteen harjoittajia epäämästä lennollepääsyä tai peruuttamasta lentoja liian usein, eikä kannustimia, jotka olisivat saaneet ne punnitsemaan kaupallisia etuja ja matkustajien kustannuksia. 8 Liian monet matkustajat olisivat siis joutuneet kärsimään näistä käytännöistä jatkossakin. 33. Asetuksen N:o 261/2004 antamisen ilmoitettuna tavoitteena oli korjata asetuksen N:o 295/91 puutteet ja vähentää lennolle pääsyn epäämiskäytännön yleisyyttä kannustamalla lentoliikenteen harjoittajia etsimään vapaaehtoisia, jotka voivat luopua varauksistaan tiettyjä etuja vastaan, sen sijaan, 9 että ne epäisivät joiltakin matkustajilta pääsyn lennolle. 34. Asetuksella N:o 261/2004 unionin lainsäätäjä halusi siis ottaa käyttöön lentoliikenteen harjoittajien kannalta tiukkoja ja ehkäiseviä sääntöjä. 35. Jotta näille säännöille voidaan antaa täysi vaikutus, lennolle pääsyn epäämisen käsitettä on tulkittava laajasti eikä se voi koskea vain ylivarauksia. Tämä ilmenee selvästi asetuksen antamiseen johtaneista esitöistä. Unionin lainsäätäjän mukaan nimittäin lennolle pääsyn epäämiskäytännöllä on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että matkustajat, jotka eivät ole päässeet varaamalleen lennolle toiminnallisten ongelmien vuoksi, joudutaan siirtämään myöhemmälle lennolle; tällaisia ongelmia ovat liityntälennon myöhästyminen tai peruuttaminen sekä epäkunnossa olevan lentokoneen korvaaminen pienemmällä koneella. Niinpä matkustajien siirtäminen myöhemmälle lennolle aiheuttaa odottamatonta paikkojen tarvetta, ja tämä tarve voi olla niin suuri, että joiltakin matkustajilta, joilla on varaus kyseiselle lennolle, evätään pääsy sille. Toinen syy on se, että osa matkustajista ei koskaan saavu 10 varaamalleen lennolle, mikä on johtanut ylivarauskäytäntöön. 36. Lennolle pääsyn epäämisen käsitteen laajan tulkinnan tarve ilmenee myös asetuksen N:o 261/2004 tavoitteesta. Muistutan nimittäin, että asetuksella pyritään varmistamaan lentomatkustajien suojelun 11 korkea taso, koska lennolle pääsyn epääminen aiheuttaa matkustajille vakavia vaikeuksia ja haittoja. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tästä edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Sturgeon ym. antamassaan tuomiossa, että säännöksiä ja määräyksiä, joilla annetaan lentomatkustajille oikeuksia myös niitä, 12 joilla annetaan oikeus korvaukseen, on tulkittava laajasti. 37. Jos lennolle pääsyn epäämisen käsitteeseen katsottaisiin kuuluvan vain ylivaraustilanteet, Lassooyn tilanteessa olevat matkustajat eivät saisi mitään suojaa. 38. Muistutan nimittäin pääasian oikeudenkäynnistä, että Lassooy ilmoittautui asianmukaisesti lennolle, jolle häneltä evättiin pääsy Finnairin päätettyä järjestellä lentonsa uudelleen ja antaa etusija lentomatkustajille, joiden lento oli peruutettu kaksi päivää aikaisemmin lakon takia. Lento, jolle Lassooylla oli varaus, lennettiin varausvahvistuksessa mainittuun aikaan ja siinä mainittuna päivänä. 6 Sitä korvausjärjestelmää koskevista yhteisistä säännöistä, jota sovelletaan, jos matkustajalta säännöllisessä lentoliikenteessä evätään pääsy lennolle, 4.2.1991 annettu neuvoston asetus (EYVL L 36, s. 5). 7 Komission 21.12.2001 antama ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lennollepääsyn epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen yhteydessä lentomatkustajille annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä (KOM(2001) 784 lopullinen). 8 Perustelujen 5 kohta. 9 Ks. 25.3.2003 annettu komission tiedonanto Euroopan parlamentille EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi lennollepääsyn epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen yhteydessä lentomatkustajille annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä (SEK(2003) 361 lopullinen, 2 kohta). 10 Ks. alaviitteessä 7 mainitun asetusehdotuksen perustelujen 7 9 kohta. 11 Ks. asetuksen johdanto-osan ensimmäinen ja toinen perustelukappale. 12 Ks. kyseisen tuomion 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen. 6 ECLI:EU:C:2012:223

39. On siis niin, että jos Lassooylta ei katsottaisi evätyn pääsyä lennolle, hän ei voisi vedota asetuksen N:o 261/2004 4 artiklaan eikä myöskään asetuksen säännöksiin lentojen peruuttamisesta ja viivästymisestä. Niinpä matkustaja, joka on samassa tilanteessa kuin Lassooy, koska lentoliikenteen harjoittaja on yksipuolisesti päättänyt järjestellä lentonsa uudelleen, ei kuuluisi yhteenkään niistä ryhmistä, joita varten on säädetty suojatoimenpiteistä lentomatkustajille, joille on aiheutunut vakavia vaikeuksia ja haittoja. Lentoliikenteen harjoittajan ei olisi maksettava matkustajalle korvausta aiheutuneesta vahingosta, eikä sen olisi myöskään eikä varsinkaan annettava hänelle apua eli huolehdittava hänen välittömistä tarpeistaan paikan päällä. Matkustaja jäisi oman onnensa nojaan, mikä olisi täysin vastoin kyseisen asetuksen tavoitetta, joka on palautettakoon se mieliin varmistaa lentomatkustajien suojelun korkea taso. 40. Kyseisen tulkinnan seurauksena jotkin lentoliikenteen harjoittajat voisivat myös tuntea houkutusta kiertää asetuksen N:o 261/2004 säännöksiä välttyäkseen velvollisuuksiltaan ja siten olla piittaamatta unionin lainsäätäjän tahdosta; tämähän juuri on katsonut tarpeelliseksi parantaa lentomatkustajien 13 oikeuksia. Lentoliikenteen harjoittajille olisi siten lentojensa uudelleenjärjestelyn tai minkä tahansa muun kuin ylivaraukseen liittyvän syyn verukkeella helppoa evätä matkustajalta pääsy lennolle ja välttyä maksamasta hänelle korvausta tai pitämästä hänestä huolta. 41. Katson siis kaikkien näiden seikkojen perusteella, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohtaa on tulkittava siten, että lennolle pääsyn epäämisen käsite kattaa paitsi ylivaraustilanteet myös muita syitä, kuten toiminnalliset syyt. 42. Vaikka lennolle pääsyn epäämisen käsite ei mielestäni katakaan pelkkiä ylivaraustilanteita, seuraavaksi on pohdittava, voidaanko Lassooyn tilanteen kaltainen tilanne jättää luokittelematta asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohdassa tarkoitetuksi lennolle pääsyn epäämiseksi poikkeuksellisista olosuhteista johtuvista lentojen uudelleenjärjestelyyn liittyvistä syistä. 43. Finnairin mukaan nimittäin syyt, joiden seurauksena Lassooylta evättiin pääsy lennolle, jolle hänellä oli varaus, olivat hyväksyttäviä syitä evätä pääsy lennolle, koska tällaiset syyt liittyvät terveyteen tai turvallisuuteen mainitun säännöksen mukaisesti. Finnair toteaa myös, että koska asetuksessa N:o 261/2004 säädetään lentoliikenteen harjoittajan vastuun rajoittamisesta sellaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, joita tämä ei olisi voinut välttää, Lassooyn pääsy lennolle evättiin hyväksyttävästi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin puolestaan kysyy, liittyvätkö lennolle pääsyn epäämisen hyväksyttävät syyt vain matkustajaan, joka on tällaisen epäämisen kohteena. 44. Vaikka konjunktion kuten käyttö asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohdassa tosiaan osoittaakin, että luettelo syistä, joilla tilanne jätetään luokittelematta lennolle pääsyn epäämiseksi, ei ole tyhjentävä, tällaiset syyt on mielestäni silti rajattava matkustajan henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyviin syihin. 45. Kyseisessä säännöksessä tarkoitetusta hyväksyttävästä lennolle pääsyn epäämisestä nimittäin seuraa, ettei matkustaja voi saada mitään korvausta eikä apua. Koska kyseessä siis on poikkeus mainitulla asetuksella säädetyistä lentomatkustajia suojaavista säännöistä, sitä on tulkittava suppeasti unionin 14 tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti. 13 Ks. asetuksen johdanto-osan neljäs perustelukappale. 14 Ks. asia C-481/99, Heininger, tuomio 13.12.2001 (Kok., s. I-9945, 31 kohta). Ks. myös asia C-549/07, Wallentin-Hermann, tuomio 22.12.2008 (Kok., s. I-11061, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). ECLI:EU:C:2012:223 7

46. Lennolle pääsyn epäämisellä on se erityispiirre, että se kohdistuu matkustajaan eikä itse lentoon. Voi kyllä käydä niin, että useilta matkustajilta evätään pääsy samalle lennolle. Toisin kuin lentojen peruuttaminen ja viivästyminen lennolle pääsyn epääminen ei kuitenkaan kohdistu erotuksetta kaikkiin matkustajiin. Kyse on lentoliikenteen harjoittajan satunnaisesti toteuttamasta yksittäisestä toimenpiteestä sellaista matkustajaa vastaan, joka kuitenkin on täyttänyt kaikki lennolle pääsyn edellytykset. 47. Tällainen yksittäinen toimenpide lakkaa olemasta satunnainen vasta silloin, kun matkustaja itse toimii väärin, esimerkiksi esittämällä henkilöllisyysasiakirjoja, jotka eivät ole voimassa, tai kun hän käytöksellään vaarantaa lennon ja/tai muiden matkustajien turvallisuuden, esimerkiksi ollessaan humalatilassa tai käyttäytymällä väkivaltaisesti. Tällaisissa tapauksissa päätös evätä matkustajalta pääsy lennolle johtuu hänestä itsestään, joten mielestäni silloin asetuksen N:o 261/2004 4 artiklaa ei voida soveltaa eikä matkustaja voi vaatia mitään korvausta eikä huolenpitoa. 48. Katson sitä vastoin, että kun otetaan huomioon asetuksen tavoite, joka on varmistaa lentomatkustajien suojelun korkea taso, täysin matkustajan ulkopuolisiin syihin perustuvasta päätöksestä evätä pääsy lennolle ei voi seurata, ettei matkustajalle anneta mitään suojaa. Jos nimittäin Lassooyn tilanteen kaltainen tilanne jätettäisiin luokittelematta lennolle pääsyn epäämiseksi, hän jäisi kokonaan vaille korvausta ja huolenpitoa, kuten jo esitin tämän ratkaisuehdotuksen 37 40 kohdassa. 49. Poikkeukselliset olosuhteet, jotka saavat lentoliikenteen harjoittajan järjestelemään lentonsa uudelleen, kuten on käynyt nyt käsiteltävässä asiassa, eivät mielestäni ole omiaan kyseenalaistamaan tätä tarkastelua. 50. Ensinnäkin on todettava, että koska poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteellä on tarkoitus rajoittaa lentoliikenteen harjoittajan vastuuta ja jopa vapauttaa se siitä, kun kyseessä olevaa tapausta ei olisi voitu 15 välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu, käsitettä on sovellettava suppeasti. 51. Totean sitten, että asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukaan poikkeuksellis[et] olosuhte[et] vallitseva[t], jos ilmaliikenteen hallintaa koskevan päätöksen vaikutus tiettyyn lentokoneeseen jonakin tiettynä päivänä aiheuttaa kyseisen lentoliikenteen harjoittajan kyseisen lentokoneen yhden tai useamman lennon pitkäaikaisen viivästymisen, lennon siirtymisen 16 seuraavaan päivään tai sen peruutuksen[ ]. Unionin lainsäätäjä ei selvästikään ole säätänyt siitä, että lentoliikenteen harjoittaja voisi lennolle pääsyn epäämisen tilanteessa puolustautua vetoamalla poikkeuksellisiin olosuhteisiin. Tässä yhteydessä on huomattava, että matkustajalla on poikkeuksellisista olosuhteista johtuvan lennon peruuttamisen tai viivästymisen tapauksessakin oikeus uudelleenreititykseen ja huolenpitoon asetuksen 5 ja 6 artiklan nojalla, kuten Suomen hallitus on perustellusti todennut. Unionin lainsäätäjä ei sitä vastoin ole säätänyt mistään vastaavasta sellaisen matkustajan osalta, jolta evätään pääsy lennolle. Kuten olen todennut, matkustaja jää kokonaan vaille huolenpitoa ja apua silloin, kun hänen tilanteensa ei kuulu kyseisen asetuksen 4 artiklan soveltamisalaan. Tämä mielestäni juuri vahvistaa sen, ettei unionin lainsäätäjä ole tarkoittanut, että tilanne voitaisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin liittyvillä syillä jättää luokittelematta lennolle pääsyn epäämiseksi. 52. Samoin on mielestäni todettava mahdollisuudesta ulottaa vapautus, jonka mukaan korvausvelvollisuutta ei ole poikkeuksellisista olosuhteista johtuvassa lennon peruutustilanteessa, koskemaan pääsyn epäämistä myöhemmälle lennolle silloin, kun lentoliikenteen harjoittaja perustelee tällaisen epäämisen mainituista poikkeuksellisista olosuhteista johtuvalla kyseisen lennon uudelleenjärjestelyllä. 15 16 Ks. asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 14 perustelukappale. Kursivointi tässä. 8 ECLI:EU:C:2012:223

53. Lisään vielä, että asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukaan poikkeukselliset olosuhteet vallitsevat, jos liikenteen hallintaa koskeva päätös koskee tiettyä 17 lentokonetta jonakin tiettynä päivänä. Nyt käsiteltävässä asiassa poikkeukselliset olosuhteet, eli lentokenttähenkilökunnan lakko, vaikuttivat vain päivän 28.7.2006 kello 11.40 lähteneeseen lentoon, koska vain se peruutettiin. Vaikka tällaiset olosuhteet tosiaan tekivätkin mainitun lennon mahdottomaksi, koska Finnair ei voinut mitenkään hallita Barcelonan lentokentän tapahtumia, asia on toisin päivien 29. ja 30.7.2006 lentojen osalta, koska Finnair saattoi vapaasti päättää etusijan antamisesta tai antamatta jättämisestä päivän 28.7.2006 lennon matkustajille. Barcelonan lentokentällä kyseisenä päivänä olleesta lakosta ei missään tapauksessa seurannut, että Finnair joutui epäämään Lassooyn pääsyn lennolle kaksi päivää peruutetun lennon jälkeen. 54. Finnair itse päätti järjestellä lennot uudelleen, eikä tällaisesta päätöksestä voi seurata, että lennolle asianmukaisesti ilmoittautunut lentomatkustaja jää kokonaan vaille suojaa. 55. On kyllä totta, ettei lentokentällä ollutta lakkoa voida pitää Finnairin syynä. Kuten asetuksen N:o 261/2004 antamiseen johtaneista esitöistä ilmenee, unionin lainsäätäjän perustamalla lentomatkustajille annettavaa korvausta ja apua koskevalla järjestelmällä pyritään kuitenkin ennen kaikkea suojaamaan kyseisiä matkustajia. Niinpä unionin lainsäätäjä on ratkaissut asian yksinkertaisesti antamalla lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan tehtäväksi täyttää kaikki kyseiseen järjestelmään liittyvät velvoitteet. Tämä on käytännölliseksi tarkoitettu ratkaisu, koska lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla on lentokentillä henkilökuntaa ja edustajia, jotka voivat auttaa matkustajia. Se on niin selvä ja yksinkertainen järjestelmä, että matkustajat voivat sen helposti 18 ymmärtää. 56. Jos lentoliikenteen harjoittaja katsoo, ettei sen ole kärsittävä lentokentällä olleen lakon seurauksista, sillä on asetuksen N:o 261/2004 13 artiklan nojalla oikeus hakea korvausta muulta henkilöltä, myös kolmansilta osapuolilta, sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisesti. 57. Tällaista tekemääni tulkintaa voitaisiin vastustaa sillä, että matkustaja, jolta lentoliikenteen harjoittaja on evännyt pääsyn lennolle kuten nyt käsiteltävässä asiassa poikkeuksellisten olosuhteiden takia, olisi edullisemmassa asemassa kuin matkustaja, jonka lento on peruutettu tai viivästynyt tällaisten olosuhteiden takia, siltä osin kuin ensin mainittu saisi korvausta mutta jälkimmäinen ei. Suomen hallituksen mukaan tämä voisi olla vastoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. 58. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella 19 samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua. Toisin kuin Suomen hallitus 20 toteaa, matkustajat, joiden lento on peruutettu tai viivästynyt, eivät mielestäni ole samassa tilanteessa kuin matkustajat, joilta lentoliikenteen harjoittaja on evännyt pääsyn lennolle. 59. Totesin nimittäin tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa, ettei lennolle pääsyn epääminen kohdistu lennon kaikkiin matkustajiin vaan yhteen tai useaan matkustajaan, jotka ovat kuitenkin ilmoittautuneet lennolle asianmukaisesti. Lentoliikenteen harjoittajan pelkällä satunnaisella päätöksellä matkustaja, jolta on evätty pääsy lennolle, ei ole lennolla, jolle hänellä oli varaus ja joka toteutetaan lentoliikenteen harjoittajan aikataulun mukaisesti. Asia on toisin lennon peruuttamis- tai viivästymistapauksissa, koska tällaiset tilanteet koskevat kaikkia matkustajia ja ne vaikuttavat heihin kaikkiin samalla tavoin. 17 18 19 20 Ibid. Ks. alaviitteessä 9 mainittu 25.3.2003 annettu komission tiedonanto Euroopan parlamentille, 3 kohta. Ks. asia C-344/04, IATA ja ELFAA, tuomio 10.1.2006 (Kok., s. I-403, 95 kohta). Ks. huomautusten 24 kohta. ECLI:EU:C:2012:223 9

60. Kun lento peruutetaan tai se viivästyy poikkeuksellisten olosuhteiden takia, lentoliikenteen harjoittajan ei ole maksettava asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa säädettyä korvausta siltä osin kuin 21 lentoliikenteen harjoittaja ei voinut mitenkään hallita tapahtumia. Koska matkustajille aiheutuvat vaikeudet ja haitat eivät ole kyseisen lentoliikenteen harjoittajan syytä, korvausta, jolla on ehkäisevä 22 tehtävä, ei ole maksettava. 61. Näin ei sitä vastoin ole silloin, kun matkustajalta evätään, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, pääsy lennolle lentoliikenteen harjoittajan päätettyä järjestellä lennot uudelleen poikkeuksellisten olosuhteiden takia. Pelkällä tällaisella päätöksellä lentoliikenteen harjoittaja aiheuttaa vaikeuksia ja haittoja yhdelle tai usealle, täysin satunnaisesti valitulle matkustajalle. Siksi on niin, että koska aiheutuneen vahingon voidaan katsoa johtuvan lentoliikenteen harjoittajasta, korvaus on maksettava, jotta tämä saataisiin pidättäytymään kyseisestä käytännöstä ja etsimään sen sijaan vapaaehtoisia, jotka suostuvat luopumaan varauksestaan, asetuksen N:o 261/2004 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti. 62. Asetuksen 2 artiklan j alakohtaa ja 4 artiklaa on siis kaiken edellä esitetyn perusteella tulkittava mielestäni siten, ettei lennolle pääsyä voida evätä hyväksyttävästi poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ja että ainoastaan siitä, että matkustajilta evätään pääsy lennolle heidän henkilökohtaiseen tilanteeseensa liittyvistä syistä, voi seurata, ettei tällaista epäämistä luokitella lennolle pääsyn epäämiseksi. 63. Lisäksi asetuksen 4 artiklan 3 kohtaa ja 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, ettei lentoliikenteen harjoittaja voi vedota lentoon vaikuttaneisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin vapautuakseen velvollisuudestaan maksaa korvaus matkustajalle, jolta se epää pääsyn myöhemmälle lennolle, kun se perustelee tällaisen epäämisen mainituista poikkeuksellisista olosuhteista johtuvalla kyseisen lennon uudelleenjärjestelyllä. 64. Tällainen tulkinta ei ole ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. V Ratkaisuehdotus 65. Ehdotan kaiken edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin vastaa korkeimmalle oikeudelle seuraavasti: 1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 2 artiklan j alakohtaa on tulkittava siten, että lennolle pääsyn epäämisen käsite kattaa paitsi ylivaraustilanteet myös muita syitä, kuten toiminnalliset syyt. 2) Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohtaa ja 4 artiklaa on tulkittava siten, ettei lennolle pääsyä voida evätä hyväksyttävästi poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ja että ainoastaan siitä, että matkustajilta evätään pääsy lennolle heidän henkilökohtaiseen tilanteeseensa liittyvistä syistä, voi seurata, ettei tällaista epäämistä luokitella lennolle pääsyn epäämiseksi. Asetuksen 4 artiklan 3 kohtaa ja 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, ettei lentoliikenteen harjoittaja voi vedota lentoon vaikuttaneisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin vapautuakseen velvollisuudestaan maksaa korvaus matkustajalle, jolta se epää pääsyn myöhemmälle lennolle, kun se perustelee tällaisen epäämisen mainituista poikkeuksellisista olosuhteista johtuvalla kyseisen lennon uudelleenjärjestelyllä. 21 22 Ks. em. asia Wallentin-Hermann, tuomion 23 kohta ja em. yhdistetyt asiat Sturgeon ym., tuomion 67 kohta. Ks. alaviitteessä 9 mainittu 25.3.2003 annettu komission tiedonanto Euroopan parlamentille, 3 kohta. 10 ECLI:EU:C:2012:223

Tällainen tulkinta ei ole ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. ECLI:EU:C:2012:223 11