VIRKISTYSPÄIVÄ NIVALASSA 19.2.2011 Hyvä Sanoma ry järjesti virkistyspäivän Nivalassa helluntaiseurakunnan tiloissa. Se oli tarkoitettu erikoisesti diakonia työntekijöille sekä evankelistoille ja mukana oli vastuunkantajia Nivalasta ja Haapajärveltä. Ensimmäiseen kokoontumiseen ei ikävä kyllä päässyt muilta paikkakunnilta ihmisiä, mutta seuraavalla kerralla mukana on varmasti vielä enemmän työntekijöitä. Päivä aloitettiin hyvillä aamukahveilla ja sitten siirryimme salin puolelle laulamaan. Parin laulun jälkeen ohjelman aloitti Nivalan seurakunnan pastorin sekä kolmen muun vastuunkantajan esittämä hupailu, joka virkisti heti kaikkia. Se kertoi tämän perin tavallisen seurakunnan arkisesta aherruksesta. Saimme nauraa uusille versioille pienellä paikalla olemisesta, pastorin istuessa syöttötuoliin ja kylmällä paikalla oleminen ei vaikuttanut niin vakavalta, kun nuorisotyöntekijä sai karvahatun päähänsä ja lapaset kouraan. Sitä pitäisi aina muistaa, että oma puheenparsi ei välttämättä ole tuttua kuulijalle ja oudot sanat ja sanonnat on yhtä tärkeää selittää aikuisille kuin lapsillekin. Uhrinkanto käynnissä
Hupailun jälkeen oli vuorossa Hyvä Sanoma ry:n toimintakoordinaattori Helena Kärkkäisen järjestämä tutustumisleikki. Leikissä lankakerä kiersi osallistujalta toiselle ja kaikki saivat kertoa vähän itsestään ja työstään seurakunnassa. Sitten kerä rullattiin takaisinpäin ja jokainen rukoili sen ihmisen puolesta, joka langan oli hänelle heittänyt. Yksi tärkeitä puolia päivässä oli, että saimme kertoa toisillemme huolia ja iloja luottaen siihen että muilla oli samankaltaisia kokemuksia. Oli tärkeää saada kuulla toisten ajatuksia ja rukoillessa todella tuntui, että olimme yhdessä Jumalan edessä ja Hän oli meidän kanssamme. Musiikilla ja laulamisella on suuri merkitys tilaisuuksien tunnelman luomisessa. Tätä tunnelmaa nostatti paikallisen kuoronjohtaja Cecilia Sitomaniemen (oik.) valmistama muunnelma tunnetusta Bumtsibum ohjelmasta. Joukkueisiin jaettuna kilpailimme laulujen tunnistamisessa ohjelman esikuvan mukaisissa osioissa. Hengellisen laulukirjan hakemistokin tuli osallistujille tutuksi, tiukassa kilpailussa voitosta. Kisailun lomassa saimme myös liikuntaa, seuratessamme lauluihin suunniteltuja koreografioita. Yhteishenki kasvoi laulaessa ja hauskuuden keskellä saimme rentoutua ja virkistyä. Mieleenpainuvin osa kilpailusta taisi kuitenkin olla väärinymmärrettyjen sanoitusten osa. Tässä osassa saimme aivan uuden näyn lauluihin kätkettyyn huumoriin.
Väärinymmärretyistä lauluista puheenollen, pastori Juho Vartiainen luki Jussin jutut kirjasta tarinan, jossa kirjoittaja oli kuunnellut puhetta, joka oli koostunut slangi sanoista niin, että asia oli jäänyt täysin käsittämättömäksi ulkopuolisille. Tarina oli tosi hauska ja jälleen tuli mieleen kuinka tärkeää on puhua selkeästi ja ainakin luoda sellainen ilmapiiri, että kuulijan on helppoa kysyä mitä ihmettä tuo sana tarkoittaa. Niin kuin esimerkiksi piston tunteminen sydämessä, kun siitä voi tulla mieleen puukon kanssa jahtaava ihminen, kuten alkuhupailussakin näytettiin. Juho Jussi Vartiainen Päivän ollessa noin puolessa oli aika syödä keittiön hyviä ruokia. Taitava keittiöväki oli valmistanut jauhelihakeittoa ja kasviskeittoa sekä jälkiruuaksi viinimarjatyrnikiisseliä. Ruualla keskustelunaiheet vaihtelivat nuoteista ja koulusta taivaan maan pohtimiseen ja kun ihmisiä oli koolla kuitenkin parisenkymmentä, ne välilläkin olevat aiheet varmaan käytiin aika hyvin läpi. Ruuan jälkeen laulettiin jälleen ja kiitettiin Herraa ruuasta. Vähän voimisteltiinkin, että veri lähti kiertämään ja jaksoimme taas istahtaa kuuntelemaan.
Helena Kärkkäinen kertoi enemmän Hyvä Sanoma ry:stä ja tulevasta toiminnasta. Siunasimme Juho Vartiaisen työhönsä hänen toimiessaan linkkinä Jokilaaksojen alueen ja Hyvä Sanoma ry:n välillä ja Helena Kärkkäinen lahjoitti hänelle HS:n puolesta työlaukun sekä kynän. Helena kertoi HS:n tavoitteesta nostaa evankelistojen arvoa ja tuoda esiin heidän tekemäänsä työtä. Myös Oppimispolku-hanke tuli tutuksi ja herättikin kiinnostusta päivään osallistujissa. Oli myös rohkaisevaa huomata alueellisen toiminnan saavan tukea ja HS:n tahtovan erityisesti tukea evankelistoja siten, että he jaksaisivat työssään, saisivat rohkaisua ja tukea myös toisiltaan ja voisivat tehdä yhteistyötä mm. Evankelistakodin kanssa. Puhetta oli myös siitä, kuinka olemme tässä maailmassa sadonkorjuuvaiheessa, Herran Jeesuksen saapumisen ollessa koko ajan lähempänä. Paljon tarvitaan rukousta toistemme puolesta ja koko maan ja maailman puolesta. Kotimaan rukousaiheita erikoisesti olivat evankelistat, seurakunta jokaiselle 2020- strategia sekä pääkaupunkimissio tulevassa elokuussa.
Virallisen osuuden loppupuolella sitten vielä naurettiin, kun vuorossa oli kysymyskysymys- leikki. Yleisöstä valittiin vapaaehtoisia jotka sitten saivat pareittain roolit, toinen oli joko diakoni tai evankelista ja toinen vaikkapa kadun kulkuri, torimyyjä tai kotoa tavattava henkilö. Näiden piti sitten keskustella, mutta niin ettei koskaan saanut vastata vaan aina piti kysyä. Kuten: Matti: Mitäs teille kuuluu? Maija: Oletteko ollut terveenä? ja niin edelleen. Oli mukavaa huomata kuinka avoimia paikalla olijat olivat. Ensinnäkin he lähtivät leikkiin nauttien ja toisekseen he olivat paljon ennemmin viemässä keskustelua eteenpäin, kuin pysäyttämässä sitä uudella kysymyksellä, joten lyhyitäkin keskusteluja syntyi runsaasti. Sitä enemmän hurrattiin niille, jotka onnistuivat keksimään kysymyksen, kysymyksen perään. Ennen kahvia kokoonnuttiin vielä piiriin ja siunasimme toisiamme ja kiitimme tuosta hauskasta ja virkistävästä päivähetkestä, jonka olimme saaneet viettää yhdessä Jumalan edessä. Harjoittelimme lopuksi kuorokappaleita, jotka evankelista ja diakonikuoro tulee esittämään ensi kesän konferenssissa. Ilta huipentui kokoukseen, jossa päivässä mukana olleet lauloivat kuorona ja kuulimme hyviä todistuksia. KIITÄMME KAIKKIA MUKANA OLLEITA!