Todistelu yleisissä tuomioistuimissa

30/2013 Todistelu yleisissä tuomioistuimissa Lausuntokooste

30/2013 Todistelu yleisissä tuomioistuimissa Lausuntokooste

Oikeusministeriö, Helsinki 2013

5.6.2013 Julkaisun nimi Tekijä Oikeusministeriön julkaisu Todistelu yleisissä tuomioistuimissa Lausuntokooste Lauri Rautio 30/2013 Mietintöjä ja lausuntoja OSKARI numero OM 18/41/2010 HARE numero OM031:00/2010 ISSN-L 1798-7105 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (PDF) 978-952-259-303-0 URN Pysyvä osoite Asia- ja avainsanat Tiivistelmä URN:ISBN:978-952-259-303-0 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-259-303-0 Oikeudenkäynti, todistelu Oikeusministeriön asettama toimikunta luovutti 9.11.2012 mietintönsä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (Todistelu yleisissä tuomioistuimissa. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 69/2012). Mietinnöstä pyydettiin lausunnot 65 taholta, minkä lisäksi korkeimmalle oikeudelle varattiin tilaisuus lausua. Lausuntoja saatiin yhteensä 56. Lausunnonantajat pitivät hanketta tarpeellisena ja suhtautuivat myönteisesti siinä esitettyihin tavoitteisiin ja ehdotusten pääperiaatteisiin. Lausunnoissa pääasiassa kannatettiin ehdotusta siitä, että lähiomaisen oikeus kieltäytyä todistamasta laajennettaisiin koskemaan avopuolisoa. Seksuaalirikoksen asianomistajan esitutkinnassa videoidun kertomuksen käyttämistä todisteena ilman kuulemista oikeudenkäynnissä kannatti noin yksi kolmasosa ja vastusti noin yksi kolmasosa kysymyksestä lausuneista. Todisteen hyödyntämiskieltoa koskevan säännöksen ottamista lakiin kannatettiin lausunnoissa laajalti. Useissa lausunnoissa toivottiin kuitenkin tarkempia pykälämuotoiluja ja perusteluja. Anonyymin todistamisen mahdollistamista kannatti hiukan yli puolet kaikista lausunnonantajista. Näistä osa kannatti anonyymin todistamisen edellytyksenä olevan enimmäisrangaistuksen rajan laskemista ja osa edellytyksen sitomista enimmäisrangaistuksen asemesta rikostyyppiin. Anonyymin todistamisen mahdollistamista vastusti noin yksi viidesosa kaikista lausunnonantajista. Useat lausunnonantajat katsoivat, että anonyymin todistajan henkilöllisyyden tulisi olla syytettä käsittelevän tuomioistuimen tiedossa. Asianomistajan väärää ilmiantoa koskevasta ensisijaisesta syyteoikeudesta luopumista kannattivat kaikki kysymyksestä lausuneet tahot.

5.6.2013 Publikationens titel Författare Justitieministeriets publikation Bevisning i allmänna domstolar Remissammanställning Lauri Rautio 30/2013 Betänkanden och utlåtanden OSKARI nummer JM 18/41/2010 HARE nummer JM031:00/2010 ISSN-L 1798-7105 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (PDF) 978-952-259-303-0 URN Permanent adress Sak- och nyckelord Referat URN:ISBN:978-952-259-303-0 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-259-303-0 Rättegång, bevisning En kommission tillsatt av justitieministeriet överlämnade 9.11.2012 sitt betänkande om revidering av 17 kap. i rättegångsbalken och lagstiftningen om bevisning i allmänna domstolar som är förknippad med kapitlet (Bevisning i allmänna domstolar, Justitieministeriets betänkanden och utlåtanden 69/2012). Man begärde ett utlåtande om betänkandet av 65 instanser, vartill även högsta domstolen gavs tillfälle att yttra sig. Sammanlagt 56 utlåtanden gavs. Remissinstanserna ansåg i regel att projektet var behövligt och förhöll sig positivt till de mål som ställts upp och huvudprinciperna för förslagen. I utlåtandena understöddes i huvudsak förslaget att en närståendes rätt att vägra vittna utsträcks att gälla sambor. Ca en tredjedel understödde användningen av en berättelse av målsäganden vid ett sexualbrott som bevis som videoupptagits vid förundersökningen utan hörande vid rättegången och ca en tredjedel motsatte sig den. Att ta in en bestämmelse i lagen om förbudet mot att utnyttja bevis understöddes omfattande i utlåtandena. I flera utlåtanden önskade man dock noggrannare paragrafutformningar och motiveringar. Något över hälften av samtliga remissinstanser understödde möjliggörandet av att vittna anonymt. Av dem understödde en del sänkningen av gränsen för maximistraffet som är en förutsättning för att vittna anonymt och en del att förutsättningarna i stället för till maximistraffet knyts till brottstypen. Ca en femtedel av alla remissinstanser motsatte sig möjliggörandet av att vittna anonymt. Flera remissinstanser ansåg att det anonyma vittnets identitet ska kännas till av den domstol som behandlar åtalet. Alla som yttrade sig i frågan understödde att man avstår från målsägandens primära åtalsrätt för falsk angivelse.

SISÄLLYS 1 Johdanto 10 1.1 Toimikunnan mietintö 10 1.2 Lausuntojen keskeinen sisältö 11 1.3 Lausuntokoosteen rakenne 12 2 Yleiset arviot 13 3 Pykäläkohtaiset kannanotot 45 3.1 Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta 45 3.1.1 6 luku Riita-asian pääkäsittely 45 3.1.2 14 luku Asian käsittelystä oikeudessa 45 3.1.3 15 luku Oikeudenkäyntiasiamiehestä 46 3.1.4 17 luku Todistelusta 47 3.1.5 25 a luku Valitusasian valmistelun aloittaminen hovioikeudessa ja jatkokäsittelylupa 272 3.1.6 26 luku Valitusasian käsittelyn jatkaminen hovioikeudessa 273 3.1.7 31 luku Ylimääräisestä muutoksenhausta 274 3.2 Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain muuttamisesta 276 3.2.1 5 luku Syytteen vireillepanosta 276 3.2.2 6 luku Pääkäsittelystä 339 3.2.3 7 luku Asianomistajan yksin ajaman rikosasian käsittelystä 340 3.3 Laki oikeustoimen ja toimituksen todistajan esteellisyydestä 343 3.4 Laki rikoslain muuttamisesta 344 3.4.1 2 c luku Vankeudesta 344 3.4.2 15 luku Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan 344 3.5 Laki esitutkintalain muuttamisesta 348 3.5.1 7 luku Kuulustelut 348 3.5.2 9 luku Esitutkinta-aineisto 351 3.6 Laki pakkokeinolain muuttamisesta 353 3.6.1 7 luku Takavarikoiminen ja asiakirjan jäljentäminen 353 3.6.2 8 luku Etsintä 357 7

3.6.3 10 luku Salaiset pakkokeinot 358 3.7 Laki syyttäjälaitoksesta annetun 25 a :n muuttamisesta 360 3.8 Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain 21 :n muuttamisesta 361 3.9 Laki vankeuslain 19 luvun 10 :n muuttamisesta 362 3.9.1 19 luku Ilmoitukset ja tiedon antaminen 362 3.10 Laki turvallisuustutkintalain 40 :n muuttamisesta 363 3.11 Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain muuttamisesta 364 3.12 Laki valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 10 :n muuttamisesta 366 3.13 Laki oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annetun lain 22 :n muuttamisesta 367 3.14 Laki todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riitaasioissa 5 :n muuttamisesta 368 3.15 Laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain 2 :n muuttamisesta 369 3.16 Laki entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen toimivallasta ja tuomioistuimelle annettavasta oikeusavusta annetun lain 8 :n muuttamisesta 370 3.17 Laki velvollisuudesta saapua toisen pohjoismaan tuomioistuimeen eräissä tapauksissa annetun lain muuttamisesta 372 3.18 Laki eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä esineiden, asiakirjojen ja tietojen hankkimiseksi rikosasian käsittelyä varten tehdyn puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetun lain 7 :n muuttamisesta 373 3.19 Laki Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä niiden taloudellisten etujen vastaisten petosten ja muun laittoman toiminnan torjumisesta tehdyn yhteistyösopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain 2 :n muuttamisesta 374 3.20 Laki sähköisen viestinnän tietosuojalain 13 f ja 33 :n muuttamisesta 375 3.21 Laki Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annetun lain 3 a :n muuttamisesta 376 3.22 Laki mielenterveyslain 15 :n muuttamisesta 377 8

3.23 Laki kaupanvahvistajista annetun lain 4 :n muuttamisesta 378 3.24 Laki välimiesmenettelystä annetun lain 27 ja 29 :n muuttamisesta 379 3.25 Laki hallintolain 40 :n muuttamisesta 380 3.26 Laki ympäristönsuojelulain 106 :n muuttamisesta 381 3.27 Laki vesilain 11 luvun 15 :n muuttamisesta 382 3.27.1 11 luku Hakemusmenettely 382 3.28 Laki patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain 7 :n muuttamisesta 383 3.29 Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 ja 24 :n muuttamisesta 384 3.30 Laki isyyslain 30 :n 2 momentin kumoamisesta 386 3.31 Laki hallintolainkäyttölain muuttamisesta 387 3.32 Laki valtion virkamieslain 51 :n muuttamisesta 390 4 Pyydetyt ja saadut lausunnot 391 9

1 Johdanto 1.1 Toimikunnan mietintö Oikeusministeriö asetti 15.11.2010 toimikunnan, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Toimikunnan 30.4.2012 päättyväksi asetettua määräaikaa jatkettiin 31.10.2012 saakka. Toimikunnan mietintö Todistelu yleisissä tuomioistuimissa julkaistiin 9.11.2012 (oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 69/2012). Lisäksi toimikunnan mietinnön oheismateriaaliksi ilmestyi 31.10.2012 selvitys Vertailua eräistä todistusoikeudellisista kysymyksistä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa (oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 65/2012). Mietinnössä ehdotetaan, että todistelua koskeva oikeudenkäymiskaaren 17 luku ja siihen liittyvät todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevat säännökset uudistettaisiin. Säännökset tulisivat sovellettaviksi käräjä- ja hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa niiden käsitellessä riita- tai rikosasiaa. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa olisi säännös todistusharkinnasta ja siihen liittyen tunnustuksen ja asianosaisen käyttäytymisen merkityksestä todisteena. Todistustaakasta ja näyttökynnyksestä riita- ja rikosasioissa otettaisiin yleissäännökset. Luvussa säädettäisiin myös selvityksen esittämisestä lainsoveltamiskysymyksestä. Luvussa säädettäisiin, kenen tehtävä on hankkia todisteet ja millä edellytyksillä tuomioistuin voi evätä tarjotun näytön. Oikeudenkäymiskaaren 17 lukuun keskitettäisiin säännökset velvollisuudesta tai oikeudesta kieltäytyä todistamasta. Luvussa säädettäisiin valtion turvallisuuteen, tuomioistuimiin ja sovittelijoihin ja virkaan liittyvistä salassapitovelvollisuuksista tuomioistuimessa. Oikeudellinen avustaja, terveydenhuollon ammattihenkilö ja rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan pappi olisivat yleensä salassapitovelvollisia tässä asemassaan saamistaan tiedoista. Muita kuin asianosaisia voidaan kuulla todistajina. Asianosaisiin kuitenkin rinnastuvat muun muassa kanssaepäillyt ja asianomistaja, jolla ei ole vaatimuksia. Tästä ns. kuultavien ryhmästä luovuttaisiin. Näihin henkilöihin sovellettaisiin eräin poikkeuksin todistajia koskevia säännöksiä. Asianosaisen lähimmillä sukulaisilla sekä puolisolla tai avopuolisolla taikka muutoin erityisen läheisellä henkilöllä olisi oikeus kieltäytyä todistamasta. Jos läheinen olisi kuitenkin todistajana kuultava rikoksen asianomistaja, hänellä ei olisi kieltäytymisoikeutta käsiteltäessä syyttäjän ajamaa syytettä virallisen syytteen alaisesta rikoksesta. Tämä 10

olisi myös poikkeus siitä, että jokaisella on oikeus olla myötävaikuttamatta läheisensä syyllisyyden selvittämiseen. Jokaisella on kuitenkin oikeus olla todistamatta itseään vastaan. Vaitiolo-oikeus koskisi myös liike- ja ammattisalaisuuksia sekä lähdesuojan alaisia tietoja. Raiskaus-, pakottamis- tai hyväksikäyttörikoksen asianomistajan esitutkinnassa videoitua kertomusta voitaisiin käyttää todisteena, jos syytetyn vastakuulusteluoikeudesta esitutkinnassa on huolehdittu. Kiduttamalla saadun todisteen hyödyntäminen kiellettäisiin nimenomaisesti. Muuten lainvastaisesti hankittu todiste olisi jätettävä hyödyntämättä, jos siihen olisi painavat syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapa, todisteen merkitys asian ratkaisemiseksi ja muut olosuhteet. Muussa viranomaismenettelyssä kuin rikosasiassa rangaistuksen tai pakkokeinon käyttämisen uhalla annettu lausuma tai luovutettu esinetodiste olisi jätettävä hyödyntämättä rikosasiassa, jos menettelyillä olisi asiallinen ja ajallinen yhteys. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädettäisiin eri todistuskeinoista, joita ovat asianosaisen kuulustelu, todistaja, asiantuntija, asiakirja ja katselmus. Mahdollisuudesta kuulla asianosaista totuusvakuutuksen nojalla luovuttaisiin. Anonyymi todistaminen säädettäisiin mahdolliseksi. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa säädettäisiin, että tuomioistuin voi erillisessä menettelyssä myöntää todistajalle anonymiteetin, jos rikoksesta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta ja jos menettely on välttämätön todistajan tai hänen läheisensä suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Anonymiteetti voitaisiin tuomioistuimen päätöksellä poistaa, jos todistaja on syyllistynyt kertomusta antaessaan rikokseen. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädettäisiin myös kutsuista, todistelumenettelystä pääkäsittelyssä ja sen ulkopuolella, todistelusta vastaisuuden varalta, todisteluun liittyvistä pakkokeinoista, korvauksista ja palkkioista sekä muutoksenhausta todistelua koskevaan ratkaisuun. Esityksessä ehdotetaan myös, että asianomistajan ensisijaisesta syyteoikeudesta väärästä ilmiannosta luovuttaisiin, jolloin asianomistajalla olisi kaikkien rikosten osalta toissijainen syyteoikeus. Lisäksi esitykseen sisältyvät ehdotukset 30 muun lain muuttamisesta. 1.2 Lausuntojen keskeinen sisältö Lausunnonantajat pitivät hanketta tarpeellisena ja suhtautuivat myönteisesti siinä esitettyihin tavoitteisiin ja ehdotusten pääperiaatteisiin. 11

Lausunnoissa pääasiassa kannatettiin ehdotusta siitä, että lähiomaisen oikeus kieltäytyä todistamasta laajennettaisiin koskemaan avopuolisoa. Seksuaalirikoksen asianomistajan esitutkinnassa videoidun kertomuksen käyttämistä todisteena ilman kuulemista oikeudenkäynnissä kannatti noin yksi kolmasosa ja vastusti noin yksi kolmasosa kysymyksestä lausuneista. Todisteen hyödyntämiskieltoa koskevan säännöksen ottamista lakiin kannatettiin lausunnoissa laajalti. Useissa lausunnoissa toivottiin kuitenkin tarkempia pykälämuotoiluja ja perusteluja. Anonyymin todistamisen mahdollistamista kannatti hiukan yli puolet kaikista lausunnonantajista. Näistä osa kannatti anonyymin todistamisen edellytyksenä olevan enimmäisrangaistuksen rajan laskemista ja osa edellytyksen sitomista enimmäisrangaistuksen asemesta rikostyyppiin. Anonyymin todistamisen mahdollistamista vastusti noin yksi viidesosa kaikista lausunnonantajista. Useat lausunnonantajat katsoivat, että anonyymin todistajan henkilöllisyyden tulisi olla syytettä käsittelevän tuomioistuimen tiedossa. Asianomistajan väärää ilmiantoa koskevasta ensisijaisesta syyteoikeudesta luopumista kannattivat kaikki kysymyksestä lausuneet tahot. 1.3 Lausuntokoosteen rakenne Lausuntokoosteen jaksossa 2 on käsitelty lausunnonantajien yleiset arviot mietinnöstä. Lisäksi jaksoon sisältyvät kuultavien ryhmästä luopumista käsittelevät lausunnot sekä yleisemmät kannanotot, joiden ei ole katsottu luontevasti kuuluvan minkään yksittäisen pykäläehdotuksen alle. Lausuntokoosteen jakso 3 sisältää pykäläkohtaiset kannanotot pykälittäin jaoteltuina. Asiantuntijatodistelua koskevat ja siten useampaan pykälään liittyvät lausunnot on kuitenkin pääosin sijoitettu ehdotetun oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34 :n käsittelyn yhteyteen. Anonyymiä todistelua koskevat lausunnot on pääosin sijoitettu ehdotetun lain oikeudenkäynnistä rikosasioissa 5 luvun 11 a :n käsittelyn yhteyteen. Asianomistajan ensisijaisen syyteoikeuden poistamista koskevat kannanotot ovat jakson 3.2 alussa. Lukemisen helpottamiseksi koosteessa on toistettu mietinnön mukaisessa järjestyksessä kaikki mietinnössä ehdotetut pykälät. Sellaiset pykälät otsikoineen, joista ei ole lausuttu, ovat koosteessa kuitenkin pienemmällä fontilla. Lausuntokoosteen jaksosta 4 käyvät ilmi tahot, joilta lausuntoa on pyydetty ja jotka ovat mietinnöstä lausuneet. 12

2 Yleiset arviot Valtioneuvoston kanslialla ei ole lausuttavaa. Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto pitää uudistusta tarpeellisena ja kannatettavana. Todistelua koskevien säännösten sisällöllinen ja lakitekninenkin uudistaminen vastaamaan nykyisiä vaatimuksia on perusteltua. Erityisen tärkeänä kriminaalipoliittinen osasto pitää sitä, että säännöksiä uudistettaessa otetaan huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen linjaukset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksista. Kriminaalipoliittinen osasto pitää hyvänä myös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ehdotettua rakennetta, joka selkeyttää todistelua koskevaa sääntelyä nykyisestä. Lakiteknisesti säännösten otsikointi voisi lisätä ehdotetun säännöstön ymmärrettävyyttä ja selkeyttä. Sisäasiainministeriö katsoo, että toimikunta on suoriutunut sille asetetusta tehtävästä hyvin ottaen huomioon toimikunnan toimikauden pituus, joka näin laajaan hankkeeseen nähden on ollut aivan liian lyhyt. Mietinnön perusteluista on havaittavissa, että joidenkin asiakokonaisuuksien käsittely on toimikunnan työssä jäänyt vähemmälle huomiolle. Toivottavaa on, että lakien jatkovalmistelulle varattaisiin riittävästi aikaa, jotta hallitusohjelmaan merkitty lainsäädäntökokonaisuus pystyttäisiin saattamaan huolellisesti valmiiksi. Puolustusministeriö, saatuaan asiassa lausunnon myös puolustusvoimilta, pitää todistelua koskevan lainsäädännön uudistamista tarpeellisena sitäkin taustaa vasten, että asiaa koskeva keskeinen säännöstö, oikeudenkäymiskaaren 17 luku on nykyisessä muodossa 1940-luvun lopusta eikä luvun systemaattista kokonaisuudistusta ole tähän mennessä tehty. Ehdotettu sääntely on kielellisesti ymmärrettävää ja täsmällistä. Todistelua koskevien säännösten keskittäminen entistä kattavammin 17 lukuun sekä luvun rakenteen uudistaminen selkiyttävät sääntelyä. Todistelua koskevia säännöksiä sovelletaan myös puolustusvoimia koskeviin asioihin rikos- ja siviiliasioita käsittelevissä yleisissä tuomioistuimissa, hallintotuomioistuimissa ja erityistuomioistuimissa. Puolustusministeriön hallinnonalan osalta ei nähdä tarvetta todistelua koskevaan erityissääntelyyn. Valtiovarainministeriöllä ei ole huomauttamista mietinnössä esitetyistä ehdotuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä ei ole asiassa lausuttavaa. 13

Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei ole huomautettavaa mietinnön johdosta. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa, että mietinnössä mainitut tavoitteet ovat kannatettavia, eikä työ- ja elinkeinoministeriöllä ole huomautettavaa toimikunnan ehdotuksiin siltä osin kuin todistelua koskevia säännöksiä ehdotetaan ajanmukaistettaviksi. Uuden todistelukeinon anonyymin todistelun osalta ministeriö toteaa, että sen käyttöönottoa puoltavina seikkoina voidaan perustellusti pitää oikeudenkäynnin kohteena olevan asian selvittämisen parantamista ja sen varmistamista, että tuomion lopputulos on aineellisesti oikea. Anonyymi todistelu on kuitenkin myös ongelmallinen perusoikeuksien näkökulmasta, kuten mietinnössä on esitetty. Lisäksi ministeriö vielä kiinnittää huomiota markkinaoikeutta ja oikeudenkäyntiä markkinaoikeudessa koskevaan uudistukseen (HE 124/2012, eduskunnan vastaus 2012.2012 EV 158/2012), joka sisältää erityissäännöksiä kilpailu- ja hankinta-asioiden, teollis- ja tekijänoikeudellisten asioiden sekä markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä markkinaoikeudessa. Mietinnössä liitelakina oleva laki patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä kumotaan edellä mainitun uudistuksen yhteydessä. Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole lausuttavaa yleisen osan osalta. Ympäristöministeriö pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina. Eduskunnan oikeusasiamiehen mielestä toimikunnan esitykset selventävät vallitsevaa oikeustilaa ja luovat myös paljon uutta sääntelyä. Useita oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjä ratkaisuja tai tulkintamalleja nostettaisiin lakitasolle. Todistelua koskeva lainsäädäntömme on vanhaa perua ja sääntelyn rakenne on ajan saatossa tehtyjen osittaisuudistusten myötä muodostunut jossain määrin sekavaksi tai epätarkoituksenmukaiseksi. Uudistushankkeelle on painavia asiallisia syitä. Kokonaisuudistuksena ehdotus muuttaisi OK 17 lukua myös rakenteellisesti. Sisäisten viittausten määrää on vähennetty ja säännöksiä on koottu entistä havainnollisemmin alaotsikoihin ja osittain oikeudenkäynnin kronologista kulkua vastaavaan esittämisjärjestykseen. Useassa kohdin toimikunnan ehdotukset merkitsisivät tuomioistuimen tapauskohtaisen harkintavallan lisäämistä. Oikeusasiamies pitää tätä lähtökohtaisesti hyvänä asiana prosessuaalisten ja perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisen kannalta. Mietintö on erittäin asiantuntevasti ja perusteellisesti laadittu. Mietinnön teksti toimii hyvänä oikeuslähteenä lainsoveltamisessa. Oikeusasiamies voi yhtyä suurimpaan osaan toimikunnan ehdotuksista. Toimikunta ehdottaa merkittävää käsitteellistä uudistusta oikeudenkäynnissä kuultavien henkilöiden kategorioihin. Jatkossa todistelutarkoituksessa kuultavat henkilöt olisivat asemaltaan joko asianosaisia, todistajia tai asiantuntijoita. Niin sanotusta kuultavan käsitteestä luovuttaisiin. Oikeusasiamies kannattaa ehdotusta. Eduskunnan oikeusasiamies lausuu kuitenkin, että kuultavien ryhmästä luopumisen vastapainoksi toimikunta ehdottaa uudentyyppistä sääntelyä eli uutta kategoriaa rikoskumppaneille ja asianomistajille, joilla ei ole vaatimuksia. Mainitut tahot olisivat 14

käsitteellisesti todistajia, mutta heihin sovellettaisiin osin muista todistajista poikkeavia säännöksiä: heihin ei sovellettaisi perätöntä lausumaa koskevaa sääntelyä, he eivät antaisi todistajan vakuutusta eikä heihin voisi soveltaa pakkokeinoja eli uhkasakkoa tai painostusvankeutta (s. 53). Oikeusasiamies pitää esitettyjä perusteita normaalista todistajasta erilaiselle asemalle perusteltuina erityisesti rikoskumppanien tai kanssaepäiltyjen kohdalla. Ehdotettu OK 17 luvun 44 :n 2 momentin 3 d -alakohta on siten muotoiltu ( taikka muun vastaavan toimenpiteistä luopumista tarkoittavan lainkohdan nojalla syytteen nostamatta ), että sanamuoto ilmeisesti kattaisi myös sellaisen henkilön, jota vastaan toimenpiteistä on luovuttu (OMML 26/2012 ehdotetun) syyteneuvottelun lopputuloksena. Huolimatta syyteneuvottelua koskevan ehdotuksen vastustuksesta (oikeusasiamiehen lausunto 18.6.2012 dnro 1797/5/12) oikeusasiamies kannattaa ehdotetulla tavalla avoimesti muotoiltua rikoskumppanin määrittelytapaa. Perustuslakivaliokunta on pitänyt puutteena sitä, ettei esitutkintalaissa ole säädetty siitä, minkä asteista epäilyä vaaditaan esitutkinnan kohdistamiseksi tiettyyn henkilöön (PeVL 36/2002 vp). Eduskunnan oikeusasiamies on esittänyt kuultavan asemasta, oikeuksista ja velvollisuuksista säätämistä 9.2.2005 antamassaan ratkaisussa (dnro 277/2/05). Apulaisoikeusasiamies on 15.12.2006 (dnro 3119/4/05) pitänyt kuultavan asemaa sääntelemättömänä epäselvänä. Ehdotettu sääntely olisi omiaan selkeyttämään oikeustilaa. Todistelumenettelyä koskeviin säännöksiin ei ehdoteta juurikaan sisällöllisiä muutoksia. Oikeusasiamies pitää hyvänä sitä, että todistelumenettelysäännökset keskitettäisiin mahdollisimman pitkälti OK 17 lukuun. OK 17 luvun 48 :ään ehdotettu säännös asianosaisen kuulustelun suorittamisesta ja 49 :ään todistajan ja asiantuntijan kuulustelemisesta ovat informatiivisia, tarkoituksenmukaisia ja oikeustilaa selkeyttäviä. Valtioneuvoston oikeuskansleri lausuu, että toimikunnan tehtävänä ollut todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistaminen on verraten laaja kokonaisuus. Esitykseen sisältyy suuri määrä yksittäisiä säännösmuutoksia, joilla sääntelyä pyritään muun ohella selkeyttämään ja ajantasaistamaan. Siihen sisältyy myös periaatteellisesti merkittäviä todistelulainsäädännön muutoksia kuten rikosasioiden tuomitsemiskynnystä koskevan sääntelyn uudistaminen, todisteiden hyödyntämiskielto ja anonyymin todistelun mahdollistaminen. Ottaen huomioon mietinnön laajuus ja muut virkatehtävät oikeuskansleri toteaa, ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta arvioida mietintöä yksityiskohtaisesti. Kokonaisvaikutelma toimikunnan mietinnöstä on myönteinen eikä oikeuskansleri ole havainnut siinä mitään sellaisia periaatteellisia ongelmia, joihin laillisuusvalvonnan näkökulmasta olisi aihetta puuttua. Keskusrikospoliisi lausuu, että mietinnössä keskitytään korostuneesti syytetyn oikeuksien edistämiseen. Esimerkiksi OK 17 luvun 7 :n osalta mietinnössä todetaan (s. 81), että tuomioistuin voisi määrätä todistajan kuultavaksi, jos on todennäköisempää, että kertomus koituu syytetyn eduksi kuin hänen vahingokseen. Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan tässä suhteessa tietyt säännökset voidaan nähdä ongelmallisiksi asianosaisten puolueettoman ja tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. 15

Patentti- ja rekisterihallitus ilmoittaa, ettei sillä ole lausuttavaa. Poliisihallitus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 17 lukuun koottaisiin säännökset, jotka koskevat oikeutta tai velvollisuutta kieltäytyä todistamasta. Poliisihallituksen mukaan todistajia koskeva sääntely pysytettäisiin pääosin ennallaan. Asianomistajan kertomuksen näyttöarvo arvioidaan tapauskohtaisesti vapaan todistusharkinnan mukaisesti. Tullihallitus kannattaa toimikunnan mietinnöstä ilmenevien ehdotusten tavoitteita ja pääperiaatteita. Tulli katsoo, että yleisvaikutelma mietinnön sisältämästä esityksestä on kannatettava, koska nykytilaan verrattuna tilanne monilta osin selkiintyisi sen vuoksi, että todistelua koskevat säännökset muodostuisivat selkeimmiksi samalla kuin pitkät viittausketjut vähenisivät. Mietintöön sisältyy myös ehdotus hallintolainkäyttölain muuttamiseksi. Tässä suhteessa asian tarkastelussa on Tullin mielestä erityisen tärkeää ottaa huomioon hallintolainkäytön erityispiirteet erityisesti silmällä pitäen prosessilajien välisiä eroavaisuuksia. Valtakunnansyyttäjänvirasto toteaa, että toimeksiantonsa mukaisesti toimikunnan tuli arvioida, missä määrin voimassa olevat todistelua koskevat säännökset vastaavat nykyisiä oikeudellisia ja yhteiskunnallisia käsityksiä. Oikeudellisten käsitysten osuus on mietinnössä arvioitu kattavasti erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Sitä vastoin yhteiskunnallisten käsitysten arviointi on toimikunnan työssä paljolti sivuutettu. Valtakunnansyyttäjänviraston käsityksen mukaan todistelua koskevien säännösten uudistamisessa ei tulisi pelkästään olla kysymys ihmisoikeustuomioistuimen tai korkeimman oikeuden uusimman ratkaisukäytännön teknisestä implementoinnista lainsäädäntöön. Myös toimeksiannossa tarkoitettuihin yhteiskunnallisiin näkemyksiin tulisi kiinnittää huomiota. Anglosaksiseen oikeusperinteeseen tukeutuvan hyödyntämiskiellon taustalla vaikuttavat esimerkiksi täysin toisenlaiset yhteiskunnalliset näkemykset kuin ne, jotka Suomessa ovat vallalla. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa hyödyntämiskielto ei ole niinkään prosessuaalinen oikeus vaan valtiosääntöoikeudellinen oikeusturvakeino poliisin väärinkäytöksiä vastaan. Taustalla on lähtökohtainen epäluottamus poliisin ja valtion toimintaa kohtaan. Manner-Euroopassa, varsinkaan Suomessa, tällainen ajattelu ei kohtaa yleistä oikeustajua. Tutkimusten mukaan yleinen luottamus poliisin toimintaan on Suomessa erittäin korkealla tasolla - korkeammalla kuin luottamus syyttäjälaitoksen, tuomioistuinten tai oikeusministeriön toimintaan. Yhteiskunnallisten käsitysten huomioon ottamisessa on kysymys ennen muuta siitä, missä määrin oikeudellisen koneiston asianmukaisen toiminnan ja kansalaisten sitä kohtaan tunteman luottamuksen voidaan katsoa vaativan kasuistisia säännöksiä ja amerikkalaistyyppisen prosessikikkailun mahdollistamista. Pikemminkin saattaisi olla perustel- 16

lumpaa entisestään korostaa vapaan todisteiden harkinnan ja siis terveen lautamiesjärjen merkitystä todisteiden arvioinnissa. Nyt kehitys on kuitenkin menossa toiseen suuntaan. Yleisenä toiveenaan Valtakunnansyyttäjänvirasto esittää, että oikeusministeriössä seurattaisiin todistajansuojeluun liittyvää kansainvälistä kehitystä erityisesti whistle blowing -tyyppisten tilanteiden kannalta. Whistle blowing on monissa maissa käytännössä merkittävin ase korruption vastaisessa taistelussa. Järjestelmä ei kuitenkaan toimi ilman riittävää anonymiteettiä. Näiden kysymysten arvioinnissa ei tulisi liiaksi lähteä siitä, ettei asia koske meitä, koska meillä ei ole korruptiotakaan. Esimerkiksi vaalirahoitukseen ja kansainvälisiin tarjouskilpailuihin liittyvien juttujen yhteydessä on havaittu, että sen sukuisia ilmiöitä saattaa löytyä meiltäkin. Valtakunnanvoudinvirasto toteaa, että mietinnössä on ehdotettu kuultavien ryhmästä luopumista. Valtakunnanvoudinvirasto pitää tätä ehdotusta ongelmallisena, mikäli se on tarkoitettu koskemaan myös asioita, jotka käsitellään hakemusasioiden käsittelyjärjestyksessä. Ulosottovalitusasiat käsitellään hakemusasioiden käsittelyjärjestyksessä. Laajasti ottaen hakemusasiat kuuluvat siviililainkäytön piiriin, vaikka hakemuslainkäyttö on perinteisesti luokiteltu sijoittuvaksi siviiliprosessin ulkopuolelle. Ulosottovalitusasia ei kuitenkaan ole varsinainen hakemusasia vaan muutoksenhakuasia. Ulosottovalituksen käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan ulosottokaaren 11 luvun 15 :n 1 momentin mukaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä eli ne käsitellään hakemusasioiden käsittelyjärjestyksessä. Mietinnöstä ei suoraan selviä, onko kuultavien ryhmästä luopuminen tarkoitettu koskemaan myös hakemusasioiden käsittelyjärjestyksessä käsiteltäviä ulosottovalitusasioita ja sitä kautta ulosottokaaren 11 luvun 15 :n 2 momenttiin perustuvaa ulosottomiesten kuulemista kuultavan asemassa. Ulosottomiehiä on tuomioistuimissa käsitelty näissä tapauksissa nimenomaan kuultavina, ei todistajina. Tämä ei kuitenkaan ole poikkeuksetonta, vaan toisinaan ulosottomiehiä on kuultu myös todistajina. Todettakoon, että korkein oikeus on päätöksessään 2008:21 katsonut, että riitaisessa ulosottoasiassa asianosaisella on oikeus halutessaan saada asia suulliseen käsittelyyn. Tällöin asian käsittelyyn tulee tai voidaan tuomioistuimen niin harkitessa soveltaa oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 4 :n 2 momentin mukaisesti riita-asian käsittelystä säädettyä järjestystä. Näin edellä mainittu ehdotus kuultavien ryhmästä luopumisesta voi Valtakunnanvoudinviraston käsityksen voi tulla koskemaan myös ulosottovalitusasioita, vaikka lähtökohtaisesti ulosottovalitusasiat ovat hakemusasioita, eivät varsinaisia riitatai rikosasioita. Joka tapauksessa muutos tulisi koskemaan ulosottomiehen asemaa ulosottokaaren 10 luvussa tarkoitetuissa täytäntöönpanoriita-asioissa, jotka käsitellään luvun 6 :n mukaisesti riita-asioina. Valtakunnanvoudinvirasto tuo käsityksenään esiin sen, että niin ulosottovalitus- kuin täytäntöönpanoriita-asioita tuomioistuimissa käsiteltäessä ulosottomiesten tulisi olla kuultavan asemassa, ei todistajana. Tätä perustellaan seuraavilla seikoilla. Ulosottovalituksen voi ulosottokaaren 11 luvun 1 :n mukaan tehdä se, joka katsoo ulosottomiehen päätöksen tai toimen loukanneen hänen oikeuttaan. Ulosottovalitusasiassa asianosaisia ovat siten niin velallinen, velkoja kuin se sivullinen, joka katsoo 17

toimen tai päätöksen loukanneen oikeuttaan. Ulosottomies ei sen sijaan ole asianosainen. Todettakoon, että valtaosa valituksista on joko velallisen tai sivullisen tekemiä. Velkojat valittavat vain harvoin. Suuri osa valituksista ratkaistaan kirjallisessa menettelyssä, johon ulosottomiehen tulee ulosottokaaren 11 luvun 10 :n perusteella antaa kirjallinen lausunto. Lausunnon tulee ulosottokaaren 11 luvun 11 :n mukaan sisältää selvitys täytäntöönpanotoimista sekä perusteltu kannanotto valituksessa esitetyistä vaatimuksista ja seikoista, johon vaatimus perustuu. Kun valitus on velallisen tai sivullisen tekemä, eivät velkojat välttämättä lausu mitään valittajan esittämistä vaatimuksista tai lausunnon antaessaankin viittaavat pelkästään ulosottomiehen lausuntoon. Merkittävä määrä ulosottovalituksia ratkaistaan kuitenkin myös niin, että asiassa järjestetään suullinen käsittely. Vaikka velkojat ovat asianosaisia, he eivät useinkaan tule istuntokäsittelyyn. Mahdollisessa lausumassaankin he edellä kerrotuin tavoin viittaavat vain ulosottomiehen lausuntoon, mutta eivät heitä mitenkään erikseen nimeä todistajiksi. Myöskään valittajina olevat velalliset tai sivulliset eivät juuri nimeä ulosottomiehiä todistajiksi. Kun tuomioistuimen on kuitenkin velkojien poissaolosta huolimatta ratkaistava valitus ja kun tuomioistuimen tulee ulosottokaaren 11 luvun 15 :n 2 momentin mukaan nimenomaan kuulla ulosottomiestä lausunnon lisäksi myös muutoin, jollei sitä voida pitää tarpeettomana, kutsuvat tuomioistuimet tämän vuoksi ulosottomiehen kuultavaksi. Ulosottomiehiä kuullaan siis virkansa puolesta. Ulosottomiehen kuuleminen on tarpeen erityisesti myös sen vuoksi, että tuomioistuin voi ulosottokaaren 11 luvun 16 :n perusteella tutkia ulosottomiehen toimen tai päätöksen oikeellisuuden myös valituksessa ja vastauksessa esitettyjä seikkoja laajemmin ja tällöin on tarpeen, että ulosottomies on läsnä, kun tällaiset seikat mahdollisesti tulevat esiin. Kutsuessaan ulosottomiehiä kuultavaksi tuomioistuimeen on heitä tuomioistuinkäytännössä edellä kerrotuin tavoin tuomioistuimesta riippuen käsitelty joko kuultavina tai todistajina. Kun ulosottomiehet ovat olleet kuultavina, he ovat voineet olla läsnä koko käsittelyn ajan. Käsittelyn aikana voi tulla esiin asioita, jotka liittyvät ulosottoasian tapahtumankulun eri vaiheisiin. Näin he ovat voineet käsittelyn aikana lausua muustakin kuin vain siitä, mitä heiltä nimenomaan on kysytty. Siten kaikki päätöksen tekoon vaikuttaneet seikat tulisivat esiin. Näin erityisesti silloin kun kyse on ulosottokaaren 3 luvun 70 :n mukaisista tiedoista, jotka ulosottoviranomainen kyseisen lainkohdan nojalla saa ilmaista tuomioistuimelle ulosottovalitusasian, täytäntöönpanoriidan tai takaisinsaantikanteen käsittelyä varten. Kun he ovat todistajina, he ovat läsnä vain sen ajan kuin heitä kuullaan todistajina. Kun velkojat eivät useinkaan ole paikalla, saattavat todistajana kuulluille ulosottomiehille esitetyt kysymykset olla yksipuolisia, vain valittajan näkökulmasta esitettyjä ja koskea vain valittajan edun mukaisia seikkoja, ellei sitten tuomari käytä kyselyoikeuttaan. Valtakunnanvoudinviraston käsityksen mukaan ulosottovalitusasioita tuomioistuimissa käsiteltäessä tulisi ulosottomiesten nimenomaan ja ainoastaan olla kuultavan asemassa eikä lainkaan todistajana. Kuten edellä on todettu, ei käytäntö ole kaikkialla ollut nyt- 18

kään yhdenmukainen. Kun ulosottoasiassa usein on kysymys siitä, mitä toimenpiteitä ulosottomies on tehnyt, ei ole asianmukaista, että ulosottomies itse todistaa, mitä toimia hän on tehnyt. Risto Koulu onkin teoksessaan Muutoksenhaku ulosotossa todennut sivuilla 290-291, että ulosottomiesten käyttämistä todistajina on syytä välttää, koska se hämärtää hänen rooliaan täytäntöönpanoviranomaisena ja herättää epäilyjä ulosottomiehen puolueettomuudesta. Mikäli ulosottomies olisi puhtaasti todistajan asemassa, voisi eteen tulla ongelmallisia tilanteita. Esimerkiksi, jos valituksen tehnyt velallinen nimeää ulosottomiehen todistajaksi, mutta luopuu juuri ennen käsittelyä todistajan kuulemisesta. Voiko tuomioistuin sen jälkeen kutsua ulosottomiehen todistajaksi ja jos sitten kutsuu, onko hän silloin tuomioistuimen nimeämä todistaja? Ulosottomiehen asema ei ole verrattavissa esimerkiksi sellaisen poliisimieheen, joka voi todistaa esimerkiksi siitä, että hän on todennut autoilijan ajaneen ylinopeutta tai nähnyt hänen ajavan päin punaista. Tällöin hän ei todista omasta tekemisestään, vaan syytetyn teoista. Eri asia sitten on, jos ulosottomies on ollut ulosottokaaren 3 luvun 26 :n tarkoittama toimitustodistaja, joka voi todistaa siitä, mitä toinen ulosottomies on hänen läsnä ollessaan tehnyt. Täytäntöönpanoriita-asioiden osalta Valtakunnanvoudinvirasto toteaa, että niissä asianosaisia ovat UK 10:8 :n mukaan ulosottoasian hakija tai velkoja ja vastaaja sekä sivullinen, jonka oikeutta täytäntöönpano koskee. UK 10:15 :n mukaan tuomioistuimen tulee kuulla ulosottomiestä, ellei sitä voida pitää tarpeettomana. Täytäntöönpanoriitaasioissa ulosottomiehen kuulemisessa ja asemassa eteen tulevat samanlaiset ongelmat kuin ulosottovalitusasioidenkin yhteydessä. Tuomioistuinkäytännössä heitä on kuultu vastaavalla tavalla kuin ulosottovalitusasioissa eli heitä on vaihtelevasti kuultu kuultavan asemassa tai todistajana. Toisaalta mikäli kuultavien ryhmästä luopumisessa on kysymys vain siitä, että kaikkia muita kuin asianosaisia on voitava kuulla todistajana, niin voisiko ajatella sellaista vaihtoehtoa, että kuultaessa ulosottomiehiä todistajina ulosottovalitus- ja täytäntöönpanoriita-asioissa, he voisivat edellä kerrotuista syistä olla läsnä koko oikeuskäsittelyn ajan. Tälle ei liene sellaisia esteitä, jotka perinteisesti estäisivät todistajaa olemasta läsnä koko käsittelyn ajan. Valtakunnanvoudinvirasto katsoo, että joka tapauksessa ulosottomiesten asema ulosottovalitus- ja täytäntöönpanoriita-asioissa olisi hyvä ratkaista tässä yhteydessä puoleen tai toiseen, sillä nykyistä oikeuskäytäntöä, jossa ulosottomiestä tuomioistuimesta tai tuomaristakin riippuen toisinaan pidetään kuultavana ja toisinaan todistajana, ei voida pitää tyydyttävänä. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä on laaja ja tärkeä säädöskokonaisuus. Toimikunnan tehtävä on ollut haasteellinen muun ohella siltä osin, että lainsäädäntömme tulisi täyttää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetetut edellytykset. Mietinnössä ehdotetaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvien todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevien säännösten uudistamista. Ehdotukset merkitsevät pitkälti voimassa olevan sääntelyn ajantasaistamista sitä koskevan vakiintuneen sovel- 19

tamiskäytännön pohjalta. Mietintö sisältää kuitenkin eräitä periaatteellisesti merkittäviä uudistamisehdotuksia, jotka näyttävät ongelmallisilta ja joita tulisi perusteellisemmin arvioida jatkovalmistelussa. Myös lainsäädäntöteknisesti ehdotus on monin paikoin epäselvä ja puutteellinen, ja eräät keskeiset kysymykset näyttäisivät jätetyn pelkästään säännösten perusteluissa esitettyjen epäselvien kannanottojen ja tulkintojen varaan. Ehdotettu sääntely ja sen perustelut tulisikin jatkovalmistelussa käydä perusteellisesti uudelleen läpi. Tässä yhteydessä korkein oikeus voi jatkovalmistelua silmällä pitäen kiinnittää huomiota vain eräisiin keskeisiin periaatteellisiin muutosehdotuksiin, joihin näyttäisi liittyvän sekä asiallisia että lainsäädäntöteknisiä ongelmia. Korkeimman oikeuden lausunnossa nyt esiin nostettujen kysymysten lisäksi esimerkiksi editiosääntelyä koskevia kysymyksiä tulisi jatkovalmistelussa pohtia perusteellisemmin. Helsingin hovioikeus lausuu, että toimikunnan tehtävänä on ollut arvioida todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevien säännösten uudistamista. Hanke on tarpeellinen. Edellinen laajempi todistelumenettelyä koskeva kokonaisuudistus on vuodelta 1948 ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännöstä on aiheutunut selviä muutospaineita kansalliseen menettelyyn. Hovioikeus suhtautuukin sääntelyn kokonaisuudistukseen myönteisesti. Hovioikeus kiinnittää lausunnossaan yksityiskohtaisemmin huomiota periaatteellisesti merkityksellisimpiin ehdotuksiin. Yleisvaikutelma mietinnöstä ja muutosehdotuksista on periaatelinjausten puuttuminen ja muutosehdotusten viimeistelemättömyys. Usein ehdotetusta säännöksestä ei ilmene, mikä on pääsäännön mukainen menettely, vaan säännellään ainoastaan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön nojautuvista poikkeuksista. Myöskään todistelun välittömyyden ja parhaan todistusaineiston hyödyntämisen periaatteita ei ole kaikissa esitetyissä muutoksissa otettu riittävästi huomioon. Todistelulainsäädännön uudistamista on mietinnössä tarkasteltu käräjäoikeuden näkökulmasta. Muutoksenhakutuomioistuimissa esiintyvät todistelua koskevat kysymykset on mietinnössä pääosin sivuutettu. Helsingin hovioikeuden mukaan olisi erikseen arvioitava, olisiko syytä muuttaa todistajien palkkioiden ja valtion varoista maksettujen todistelukustannusten takaisin korvaamisen osalta vallitsevaa järjestelmää. Mietinnössä lausutun mukaan ehdotetuilla muutoksilla ei ole mainittavaa taloudellista vaikutusta viranomaistoimintaan. Kustannusvaikutuksia on kuitenkin esimerkiksi anonyymin todistelun edellyttämillä äänenmuunnoslaitteistojen hankinnalla. Helsingin hovioikeus toteaa, että kuultavan asemalla ei ole vaikutusta hänen kertomuksensa luotettavuuden arviointiin. Toimikunnan esittämä muutos jää siten lähinnä terminologiseksi ja oikeudenkäynnissä todistelutarkoituksessa kuultavia on edelleenkin kolme ryhmää: todistajat ja asianosaiset sekä näiden välimuotona oleva kuultavien ryhmä. Tällaisesta terminologisesta muutoksesta aiheutuu uusia oikeudellisia tulkintaongelmia esimerkiksi silloin, kun todistajan rooli muuttuu kesken oikeudenkäynnin asianosaiseksi. Nykyinen sääntelytapa saattaa olla jopa selkeämpi, kun jo lähtökohtaisesti, 20