Pohjois-Kymenlaakson ilmanlaadun vuosiraportti 26 Kouvolan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän Ympäristöpalvelut
ESIPUHE 2 Tämä vuosiraportti sisältää yhteenvedon Anjalankosken, Elimäen, Iitin, Jaalan, Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan ilmanlaadun tarkkailun tuloksista vuodelta 26. Vuonna 199 solmittiin Pohjois-Kymenlaakson ilmanlaadun tarkkailua koskeva sopimus. Sopimuksen mukaisesti toteutettiin Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan alueilla silloisen ilmansuojelulain (nykyisen ympäristönsuojelulain) mukaiset seurantavelvoitteet kuntien ja paikallisten toiminnanharjoittajien osalta vuosina 1991 199. Vastaava sopimus Anjalankosken ilmanlaadun tarkkailun toteutuksesta solmittiin vuonna 1992. Yhteistarkkailusopimus on uusittu tämän jälkeen viiden vuoden välein vuosille 1996 2 ja 21. Vuoden 24 aikana tilattiin ilmatieteenlaitokselta ehdotus ilmanlaadun seurantasuunnitelmaksi vuosille 26 21. Vuosi 26 oli ensimmäinen vuosi, jolloin ilmanlaatua mitattiin uuden seurantasuunnitelman mukaisesti. Vuoden aikana uusittiin analysaattorit ja tiedonkeruuohjelma, siirrettiin Kouvolan mittausasema uuteen paikkaan ja yleisesti supistettiin mittausverkostoa. Yhteistarkkailusopimuksen mukaan ilmanlaadun seurannasta aiheutuviin kustannuksiin osallistuivat teollisuuden osalta Gasum Oy, J.M.Huber Finland Oy, KSS Energia Oy, Kymin Voima Oy, Kymppivoima Oy, maxit Oy Ab, Myllykoski Paper Oy, Specialty Minerals Nordic Oy Ab, Stora Enso Publication Papers Oyj, Anjalan tehtaat, UPM-Kymmene Oyj (Kymi ja Voikkaa), Vamy Oy sekä Vapo Oy (Utti, Vekaranjärvi ja Kalso). Kuntien osalta mukana olivat Anjalankosken, Kouvolan ja Kuusankosken kaupungit sekä Elimäen, Iitin, Jaalan ja Valkealan kunnat. Ilmanlaadun seurannan käytännön toteutuksesta vastasi Kouvolan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöpalvelut. Ilmanlaadun seurantaa suoritettiin vuonna 26 Kouvolan ja Kuusankosken mittausasemilla. Kouvolassa mitattiin hengitettäviä hiukkasia (PM1) ja typen oksideja (NO2, NO ja NOx). Kuusankoskella mitattiin haisevia rikkiyhdisteitä (TRS). Ilmanlaadun tarkkailuun käytettyjen analysaattoreiden, mittausten laadun varmennuksesta ja raportoinnista ovat vastanneet terveysinsinööri Vesa Pekkola ja terveystarkastaja Reijo Pesonen. Kalibroinneista ja tulosten editoinneista on vastannut JPP-Kalibrointi Ky. Tämän vuosiraportin ovat koonneet terveysinsinööri Vesa Pekkola ja terveystarkastaja Reijo Pesonen. Kouvolassa Kouvolan seudun ktt:n ky:n Ympäristöpalvelut Kyllikki Ala-Huikku tulosalueen johtaja Vesa Pekkola terveysinsinööri
SISÄLLYSLUETTELO 3 1 JOHDANTO...4 2 TARKKAILUJÄRJESTELMÄ... 2.1 Mittausasemat... 2.2 Mittausmenetelmät ja -laitteet...6 2.2.1 Hengitettävien hiukkasten mittaaminen...6 2.2.2 Typen oksidien mittaaminen...6 2.2.3 Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) mittaaminen...7 2.3 Mittaustulosten siirto, käsittely ja taltiointi...7 2.4 Toimintatapa ja kalibrointi...7 3 TEOLLISUUDEN PÄÄSTÖT ILMAAN...8 4 ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT...9 MITTAUSAINEISTO...1.1 Hengitettävät hiukkaset PM1...11.2 Typen oksidit (NO2, NO ja NOx)...13.3 Haisevat rikkiyhdisteet (TRS)...1.4 Sääolosuhteet...16 6 ILMANLAATUINDEKSI...18 7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...19
1 JOHDANTO 4 Ympäristönsuojelulaki velvoittaa kunnan huolehtimaan alueellaan paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta mukaan lukien ilmanlaadun seuranta. Seurantatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarvittavassa laajuudessa. Yrityksille on määrätty selvilläolovelvollisuus, jonka mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Ilmanlaadun seurannan suunnittelussa on näin ollen arvioitava, mikä on kunnan erityispiirteet ja päästörakenne huomioiden riittävää ja tarpeellista seurantaa, ja kuinka seurannan tulokset saadaan niiden hyödyntäjille tai niistä muuten kiinnostuneille parhaalla tavalla tiedoksi. Seurannan tulisi lisäksi tuottaa yritysten käyttöön tietoa niiden päästövaikutuksista niin, että ympäristönsuojelulaissa mainittu vaatimus riittävästä selvillä olosta täyttyy ja ympäristöviranomaisten toiminnanharjoittajille laitosten lupaehdoissa asettamat velvoitteet päästömittausten lisäksi tulevat asianmukaisesti seurannalla hoidettua. Vuonna 199 solmittiin Pohjois-Kymenlaakson ilmanlaadun tarkkailua koskeva sopimus. Sopimuksen mukaisesti toteutettiin Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan alueilla silloisen ilmansuojelulain (nykyisen ympäristönsuojelulain) mukaiset seurantavelvoitteet kuntien ja paikallisten toiminnanharjoittajien osalta vuosina 1991 199. Vastaava sopimus Anjalankosken ilmanlaadun tarkkailun toteutuksesta solmittiin vuonna 1992. Yhteistarkkailusopimus on uusittu tämän jälkeen viiden vuoden välein vuosille 1996 2 ja 21. Vuoden 24 aikana tilattiin ilmatieteenlaitokselta ehdotus ilmanlaadun seurantasuunnitelmaksi vuosille 26 21 ja vuosi 26 oli ensimmäinen, jolloin ilmanlaatua seurattiin uuden seurantasuunnitelman mukaisesti. Lisäksi vuoden aikana uusittiin ilmanlaatuanalysaattorit ja tiedonkeruuohjelma sekä siirrettiin Kouvolan mittausasema uuteen paikkaan. Käytännön seurannasta vastasi Kouvolan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöpalvelut. Tarkkailuun osallistujat: Kunnat: - Anjalankosken kaupunki - Elimäen kunta - Iitin kunta - Jaalan kunta - Kouvolan kaupunki - Kuusankosken kaupunki - Valkealan kunta Yritykset: - Gasum Oy - J.M.Huber Finland Oy - KSS Energia Oy - Kymin Voima Oy - Kymppivoima Oy - maxit Oy Ab - Myllykoski Paper Oy - Specialty Minerals Nordic Oy Ab - Stora Enso Publication Papers Oyj, Anjalan tehtaat - UPM-Kymmene Oyj (Kymi ja Voikkaa) - Vamy Oy - Vapo Oy (Utti, Vekaranjärvi ja Kalso)
2 TARKKAILUJÄRJESTELMÄ Pohjois-Kymenlaakson ilmanlaadun tarkkailujärjestelmä on Ympäristöministeriön ilmanlaadun mittaamisohjeiden mukainen. Järjestelmä perustuu automaattisiin jatkuvatoimisiin mittausasemiin, joista tiedot siirtyvät automaattisesti GSM-modeemien avulla keskustietokoneelle. Keskustietokoneella voidaan käsitellä mittaustietoja, raportoida ja lähettää mittausaineistoa edelleen sähköisesti. Pohjois-Kymenlaakson ilmanlaaduntarkkailujärjestelmää uudistettiin vuoden 26 alussa ilmatieteenlaitoksen tekemän seurantasuunnitelman mukaisesti. Vuoden alussa lopetettiin mittaustulosten kehityksen, mittausasemien sijainnin tai alueen päästöt huomioiden tarpeettomana rikkidioksidin ja leijuman mittaaminen sekä laskeuman seuranta. Samalla vähennettiin typen oksidien mittaamista niin, että typen oksideja mitattiin vain Kouvolassa. KOUVOLA Käsityöläiskatu NO, NO 2, NO x, PM 1 Kuva 1. Ilmanlaadun mittausasemat vuonna 26 Kouvolan mittausasema KUUSANKOSKI Urheilukentäntie T RS 2.1 Mittausasemat Vuonna 26 ilmanlaadun seurannassa oli käytössä kaksi jatkuvatoimisilla analysaattoreilla varustettua mittausasemaa, Kouvolan ja Kuusankosken mittausasemat. Asemilla toteutettavien mittausohjelmien pääasiallinen tavoite on tuottaa tietoa väestön altistumisesta suoraan tai epäsuorasti ilman epäpuhtauksille siellä, missä altistuminen on suurinta. Mittausasema Kouvola, Käsityöläiskatu Kuusankoski, Urheilukentäntie Siirrettävä asema Mitattavat epäpuhtaudet - Hengitettävät hiukkaset (PM 1 ) - Typen oksidit (NO 2, NO ja NO x ) - Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) - Hengitettävät hiukkaset (PM 1 ) (vuoden 26 aikana asema ei ollut käytössä) Kuva 2. Kouvolan mittausasema (Käsityöläiskatu) Kouvolan mittausasema siirrettiin vuoden 26 alussa Hallituskadulta Käsityöläiskadulle rakennustyömaan vuoksi. Hallituskadun mittauspaikka ei ollut paras mahdollinen, koska se sijaitsi hyvin lähellä matkakeskusta ja vilkasta risteystä. Mittausasema edusti lähinnä Kouvolan korkeimpia pitoisuuksia. Mittausasema siirrettiin Käsityöläiskadulle, lähemmäs kävelykatua, jonka ympäristössä liikkuu ja oleskelee enemmän altistuvia ihmisiä. Mittausasemalla tarkkailtiin typen oksidien (NO 2, NO ja NO x ) ja hengitettävien hiukkasten (PM 1 ) pitoisuutta Kouvolan keskustassa.
Kuusankosken asema joten asemalla voidaan tarvittaessa mitata myös pienhiukkasia. Vuoden 26 aikana siirrettävä asema ei ollut käytössä. 6 2.2 Mittausmenetelmät ja -laitteet 2.2.1 Hengitettävien hiukkasten mittaaminen Kuva 3. Kuusankosken mittausasema (Urheilukentäntie) Kuusankosken asemalla mitattiin haisevia rikkiyhdisteitä (TRS). Mittausasema sijaitsi keskustan läheisyydessä, liikenteen ja teollisuuden välimaastossa. Kuusankosken mittausaseman tarkoituksena on arvioida Kuusanniemen sellutehtaan päästöjen hajuvaikutuksia Kuusankosken keskustassa. Siirrettävä asema Hengitettävät hiukkaset ovat hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on alle 1 µm. Tämän kokoluokan hiukkaset pääsevät kulkeutumaan hengityselimiin. Alle 1 µm:n hiukkasia mitataan jatkuvatoimisella TEOM-14A -analysaattorilla. Analysaattorin toiminta perustuu värähtelevään suodattimeen, jonka värähtelytaajuus on verrannollinen suodattimen massaan ja näin ollen suodattimelle kerääntyneen pölyn määrään. Laite säätää suodattimen läpi virtaavaa ilmamäärää laskien värähtelytaajuuden ja virtauksen avulla ilman pölypitoisuuden. Mitattavien hiukkasten kokoa voidaan muuttaa esierottimella. 2.2.2 Typen oksidien mittaaminen Typen oksideja mitattiin Monitor Labs 9841 NOx-analysaattorilla. Mittausmenetelmä perustuu kemiluminesenssi-ilmiöön. Analysaattori mittaa NO ja NO X pitoisuuksia ja näiden perusteella lasketaan ilman NO 2 -pitoisuus. Analysaattori tuottaa jatkuvina kolmea signaalia: NO, NO2 ja NOx. Kuva 4. Siirrettävä mittausasema Uuden tarkkailujärjestelmän mukaisesti perustettiin myös siirrettävä mittausasema, jossa on hengitettävien hiukkasten (PM 1 ) pitoisuusmittaus. Mittausaseman tarkoituksena on mitata hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia kampanjaluonteisesti (6 kk 12 kk) kaupunkien ja taajamien keskustoissa sekä pölyävissä erityiskohteissa, kuten kivenmurskaamot ja asfalttiasemat. Siirrettävään asemaan on hankittu myös pienhiukkasten (PM 2, ) esierotin, Typpimonoksidin ja otsonin reagoidessa syntyy virittyneitä typpidioksidimolekyylejä, jotka perustilaan palatessaan lähettävät säteilyä. Typpidioksidi pelkistetään typpimonoksidiksi molybdeenikonvertterilla n. 3 ºC:n lämpötilassa. Näyteilma ohjataan joko konvertterin läpi (NOx-mittaus) tai konvertterin ohi (NOmittaus) reaktiokammioon, jossa syntyvä luminesenssisäteily mitataan. Tulosten perusteella lasketaan tietokoneella NO 2 -signaali.
2.2.3 Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) mittaaminen Haisevat rikkiyhdisteet ovat suuri joukko erilaisia pelkistyneitä rikkiyhdisteitä, joiden kokonaispitoisuus määritetään rikkidioksidiksi hapetettuna. Tärkeimmät TRS (total reduced sulphur) eli hajurikkiyhdisteet ovat rikkivety H2S, metyylimerkaptaani CH3SH, dimetyylisulfidi (CH3)2S ja dimetyylidisulfidi (CH3)2S2. Hajurikkiyhdisteiden kokonaispitoisuutta mitattiin Monitor Labs -98 rikkidioksidianalysaattorilla, jonka eteen oli liitetty konvertteri. Konvertterin lämpötila on n. 87 ºC. Tämä lämpötila riittää hapettamaan TRS-yhdisteet rikkidioksidiksi. Konvertterin edessä on SO2- selektiivinen molekyyliseula, joka poistaa ilmanäytteessä mahdollisesti olevan rikkidioksidin. 2.3 Mittaustulosten siirto, käsittely ja taltiointi Mittaustiedot kerätään tietokoneelle analysaattoreilta kahden minuutin keskiarvoina. Mittaustiedot lähetetään edelleen GSM-modeemeilla ympäristöpalveluiden toimitiloissa olevalle keskustietokoneelle, josta aineisto siirretään varmuuskopioituun tietokantaan. Mittaustulokset lähetetään kerran kuukaudessa sähköisesti J. P. Pulkkisen kalibrointi ky:lle editoitavaksi ja editoidut tulokset syötetään takaisin ympäristöpalveluiden tietokantaan. Mittaustuloksia korjataan 3 kk välein lineaarikalibrointien jälkeen, jonka jälkeen tarkistetut mittaustiedot raportoidaan sopijaosapuolille. 2.4 Toimintatapa ja kalibrointi Kaasuanalysaattoreissa on automaattiset spanja nollatason tarkistukset. Tarkistus tehdään kerran vuorokaudessa. Analysaattorit kalibroidaan kolmen kuukauden välein, jolloin niille tehdään myös monipistekalibrointi. Tämän ns. lineaarisuustarkistuksen pohjalta korjataan mittaustuloksia tarvittaessa. Mikäli mittaustuloksissa havaitaan heiluntaa tai muita poikkeavuuksia, huoltotoimenpiteitä tehdään tarvittaessa. 7
3 TEOLLISUUDEN PÄÄSTÖT ILMAAN 8 Viime vuosikymmeninä teollisuuden ilmapäästöt ovat vähentyneet huomattavasti. Sama kehityssuunta on näkynyt myös ilmanlaadun parantumisena. Kaavioissa 1-4 on esitetty Pohjois-Kymenlaakson teollisuuden ilmapäästöjen kehitys vuodesta 199 lähtien. Teollisuuden hiukkaspitoisuudet ovat vähentyneet alueella huomattavasti. Hiukkaspäästöt eivät ole kuitenkaan sama kuin yhdyskuntailmasta mitattavat hengitettävät hiukkaset. Teollisuuden päästöistä hengitettäviä hiukkasia ei ole mitattu niin systemaattisesti, että niistä saataisiin eri vuosien vertailutuloksia. t 4 3 2 1 Hiukkaset 199 1991 1992 1993 1994 199 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 26 Kaavio 1. Hiukkaspäästöjen kehitys Rikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet huomattavasti viime vuosina. Ilman rikkidioksidipitoisuus on ollut useita vuosia niin alhainen, että sen mittaaminen lopetettiin Pohjois-Kymenlaaksossa vuoden 26 alussa. Rikkidioksidipitoisuuden alentumiseen ovat vaikuttaneet rikittömät polttoaineet ja teollisuuden päästöjen vähentyminen. t 4 3 2 1 SO2 199 1991 1992 1993 1994 199 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 26 Kaavio 3. Rikkidioksidipäästöjen kehitys Haisevien rikkiyhdisteiden päästöt ovat olleet viimeaikoina varsin vähäisiä, eikä yhdyskuntailmassakaan ole ollut havaittavissa suuria pitoisuuksia. Polttotekniikoiden kehittyessä typen oksidipäästöt ovat vähentyneet. Typen oksidipäästöt eivät ole kuitenkaan alentuneet niin paljoa, kuin muut päästöt, koska kaikki nykyiset polttoaineet ja polttoilma sisältävät typpeä, joka polttoprosessissa hapettuu typen oksideiksi. NOx t 4 3 2 1 199 1991 1992 1993 1994 199 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 26 1 8 6 4 2 TRS 199 1991 1992 1993 1994 199 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 26 Kaavio 4. Haisevien rikkiyhdisteiden päästöjen kehitys t Kaavio 2. Typenoksidipäästöjen kehitys
4 ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT 9 Nykyiset yhdyskuntailman ohjearvot tulivat voimaan syyskuussa 1996. (Vnp 48/1996). Valtioneuvoston päätöksessä (Vnp 481/1996) annetut raja- ja kynnysarvot kumottiin 1.8.21 Valtioneuvoston antamalla asetuksella ilmanlaadusta (711/21). Vanhat rajaarvot ovat kuitenkin voimassa siihen asti, kunnes uudessa asetuksessa (711/21) säädettyjä raja-arvoja on noudatettava. Ohjearvoilla pyritään ehkäisemään ensisijaisesti ilman epäpuhtauksien aiheuttamia terveyshaittoja, mutta myös luonnon vaurioitumista ja viihtyvyyshaittoja. Ohjearvot on tarkoitettu ensisijaisesti ohjeiksi viranomaisille. Niitä sovelletaan mm. kaavoituksessa, muussa rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. 1 % kuukauden tunneista Taulukko 1. Ilmanlaadun ohjearvoja (Vnp 48/96) Epäpuhtaus Keskiarvon laskenta-aika Ohje-arvo Sallittujen ylitysten määrä Hengitettävät hiukkaset vuorokausi 7 µg/m 3 1 vuorokausi kuukaudessa (PM1) Typpidioksidi (NO 2 ) tunti 1 µg/m 3 vuorokausi 7 µg/m 3 1 vuorokausi kuukaudessa Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) vuorokausi 1 µg/m 3 1 vuorokausi kuukaudessa Raja-arvot määrittelevät ne ilman epäpuhtauksien ehdottomat enimmäispitoisuudet, joiden ylittäminen velvoittaa viranomaiset toimenpiteisiin ilman laadun parantamiseksi. Ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee käytettävissään olevin keinoin ehkäistä raja-arvojen ylittyminen. 3 vuorokautta vuodessa Taulukko 2. Ilmanlaadun raja-arvoja terveyshaittojen ehkäisemsiseksi (Vnp 711/1) Epäpuhtaus Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo Sallittujen ylitysten määrä Hengitettävät hiukkaset vuorokausi µg/m 3 (PM1) vuosi 4 µg/m 3 - Typpidioksidi (NO 2 ) tunti 2 µg/m 3 18 tuntia vuodessa Typen oksidit (NO x ) vuosi 3 µg/m 3 (NO 2 :ksi laskettuna) -
MITTAUSAINEISTO 1 Ympäristöministeriö on antanut seuraavat vähimmäismittausaineistovaatimukset ilmanlaadun mittaustuloksille: Ympäristöministeriön ohjeen mukaan vuosikeskiarvo on hyväksyttävissä, jos käytettävissä on mittaustulokset vähintään 9 kuukauden ajalta. Puuttuvat tulokset eivät saa kuitenkaan olla yhtenäiseltä jaksolta. Tuntiarvo tai tuntikeskiarvo on hyväksyttävissä, jos tuloksia on vähintään 4 minuutin ajalta. Vuorokausikeskiarvo on hyväksyttävissä, jos tuntikeskiarvoja tai tuntiarvoja on vähintään 18. Vuorokausiohjearvon käyttö 3 perättäisen vuorokauden tai yhden kalenterikuukauden jaksolla edellyttää, että jaksolta on käytettävissä vähintään 22 vuorokausiarvoa tai vuorokausikeskiarvoa. Tuntiohjearvon käyttö 3 perättäisen vuorokauden tai yhden kalenterikuukauden jaksolla edellyttää, että jaksolta on käytettävissä 7 prosenttia jakson tuntikeskiarvojen tai tuntiarvojen enimmäismäärästä. Vuosi 26 oli ensimmäinen uuden seurantasuunnitelman mukainen vuosi. Tammi- ja helmikuulta ei ole mittaustuloksia analysaattoreiden ja tiedonkeruuohjelman uusimisen vuoksi. Uusimisen jälkeen mittaustuloksia saatiin yhtäjaksoisesti lähes koko loppuvuosi. Mittaustulosten keräämiseen, editointiin ja raportointiin käytettävä Envidas-ohjelma jättää automaattisesti tulostamatta tunti- tai vuorokausikeskiarvot, jos vähimmäismittausaineiston edellytykset eivät täyty. Kuukausi- ja vuosikeskiarvot ohjelma laskee vähimmäismittausaineiston vajavuudesta huolimatta. PM1-pitoisuuden tuntiarvojen ajallinen edustavuus oli koko vuonna 87,3 %. Puuttuvat mittaustulokset ajoittuvat tammi- ja helmikuuhun. Vuosikeskiarvon osata mittaustuloksia saatiin yli 1 kuukauden ajalta. Puuttuvat tulokset ovat kuitenkin yhtenäiseltä jaksolta vuoden alusta, joten vuosikeskiarvoa ei voida täysin verrata raja-arvoon. Vuorokausi- ja tuntiarvojen osalta mittaustulokset olivat hyväksyttävissä. Typen oksidien tuntiarvojen ajallinen edustavuus oli 84,8 %. Puuttuvat mittaustulokset ajoittuivat hengitettävien hiukkasten tavoin tammi- ja helmikuuhun, joten NOx-pitoisuuden vuosikeskiarvoa ei voida suoraan verrata raja-arvoon. Vuorokausi- ja tuntiarvojen osalta mittaustulokset olivat hyväksyttävissä. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntiarvojen ajallinen edustavuus oli % ja puuttuvat mittaustulokset olivat myös vuoden alussa. TRS-yhdisteiden pitoisuudet ovat vertailukelpoisia ohjearvoon.
11.1 Hengitettävät hiukkaset PM 1 Vuonna 26 esiintyi hengitettävissä hiukkasissa kohonneita pitoisuuksia kevätpölyjen ja kesän metsäpalojen vuoksi. Kevätpölyt esiintyivät huhti- ja toukokuussa ja metsäpalot näkyvät erityisesti kesä- ja elokuun mittaustuloksissa. Ohje- ja raja-arvoylityksiä ei kuitenkaan ollut. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 1,7 µg/m 3. Se oli 39 % vuosiraja-arvosta 4 µg/m 3. Vuosikeskiarvo laski aikaisemmista vuosista, mutta pitoisuuden alentuminen johtui pääasiassa mittausaseman paikan siirtämisestä, eikä siksi voida tehdä suoria johtopäätöksiä hiukkaspitoisuuden kehityksestä. ug/m3 4 3 2 1 P M1 vuosikeskiarvojen muutos 19 2 18 18 18 2 2 2 2 2 22 23 21 2 1,7 1991 1992 1993 1994 199 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 26 Vuosi Kaavio. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvon kehitys Kouvolassa. PM1[µg/m3] Periodic Station Report Kouvola 1.1.26 24: - 31.12.26 24: Interval 24 Hour PM1[µg/m3] 1 9 8 7 6 4 3 2 1 1/1 1/2 1/3 1/4 1/ 1/6 1/7 1/8 1/9 1/1 1/11 1/12 Kaavio 6. Hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvot vuonna 26. Vuoden 26 aikana µg/m 3 :n vuorokausikeskiarvon ylityksiä oli 6 kpl, kun ylityksiä sallitaan 3 kpl vuodessa. Kaikki ylitykset ajoittuivat kevätpölyjen aikaan. µg/m 3 :n raja-arvoon verrattava 36. suurin vuorokausikeskiarvo oli 28, µg/m 3, eli 7 % raja-arvosta. Kaaviossa 6. on esitetty vuosikeskiarvot ja niiden vertailu raja-arvoon. Vuorokausiohjearvo 7 µg/m 3 on annettu kuukauden toiseksi suurimmalle vuorokausikeskiarvolle. Ohjearvon ylityksiä ei ollut. Suurin pitoisuus oli toukokuussa 8,2 µg/m 3, joka on 83 % ohjearvosta. um/m3 1 9 8 7 6 4 3 2 1 Tammikuu Helmikuu Kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo 28,4 Maaliskuu,8 8,2 46,4 Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu 3,4 Heinäkuu 46 Elokuu 23,7 Syyskuu 14 13,7 2,7 Kaavio 7. Hengitettävien hiukkasten kuukauden toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Lokakuu Marraskuu Joulukuu
12 Vaikka ohje- ja raja-arvoylityksiä ei tapahtunutkaan, nousivat hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ajoittain varsin korkeiksi. Tällaiset pitoisuudet aiheuttivat yksittäisten tuntien osalta ilmanlaadun laskemisen jopa erittäin huonoksi, kuitenkin niin, että pahimmillaan ilmanlaatu laski koko vuorokauden aikana vain välttäväksi. um/m3 3 2 1 1 Kuukauden suurimmat vuorokausi- ja tuntikeskiarvot 273 273 193 144 64 47 32 97 86 49 49 32 29 37 26 1 14 21 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Korkein vrk Korkein tunti Kaavio 8. Hengitettävien hiukkasten suurimmat vuorokausi- ja tuntikeskiarvopitoisuudet
.2 Typen oksidit (NO 2, NO ja NO x ) Typen oksidien mittaus siirtyi hiukkasmittauksen tavoin Hallituskadulta Käsityöläiskadulle. Typen oksideissa ei ollut erityisiä tapahtumia vuoden 26 aikana. Ajoittain inversio sääolosuhteet aiheuttivat kohonneita pitoisuuksia, mutta ohje- ja raja-arvojen ylityksiä ei kuitenkaan tapahtunut. Kaavio 9. Typpidioksidin (NO 2 ) vuosikeskiarvon kehitys Kouvolassa 13 Typpidioksidin vuorokausiohjearvo 7 µg/m 3 on annettu kuukauden toiseksi suurimmalle pitoisuudelle. Ohjearvon ylityksiä ei ollut. Suurin pitoisuus oli maaliskuussa 43,8 µg/m 3, joka oli 63 % ohjearvosta. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvo oli 14,7 µg/m 3. Se on 36,8 % ja osuus raja-arvosta 4 µg/m 3. Samoin, kuin hengitettävät hiukkaset, typpidioksidin pitoisuus laski aikaisemmista vuosista mittausaseman siirron vuoksi. NO2 vuosikeskiarvojen muutos um/m3 1 9 8 7 6 4 3 2 1 Kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo 43,8 3,7 24,9 1,7 18,1 18,6 2,3 21,6 27,4 24,6 Pitoisuuus (ug/m3) 4 3 2 1 23 23 27 24 29 1991 1993 199 1997 42 27 21 26 21 21 2 14,7 1999 Vuosi 21 23 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kaavio 1. Typpidioksidin kuukauden 2. suurimmat vuorokausikeskiarvot Kesäkuu Typpidioksidin tuntikeskiarvon raja-arvo on 2 µg/m 3. Se on annettu 19. korkeimmalle tuntikeskiarvolle. Raja-arvoon verrattava tuntikeskiarvo oli 77,8 µg/m 3, joka oli 38,9 % raja-arvosta. Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu NO2[µg/m3] Periodic Station Report Kouvola 31.12. 24: - 31.12.26 24: Interval 1 Hour NO2[µg/m3] 3 2 1 1/2 1/3 1/4 1/ 1/6 1/7 1/8 1/9 1/1 1/11 1/12 Kaavio 11. Typpidioksidin tuntikeskiarvot ja tuntikeskiarvon 19. korkeimman pitoisuuden raja-arvo 2 µg/m 3
Typpidioksidin tuntikeskiarvon ohjearvo on 1 µg/m 3. Yksi prosentti kuukauden tuntikeskiarvoista saa ylittää pitoisuuden ennen kuin ohjearvo ylittyy. µg/m3 2 17 1 1 1 7 Tamm ikuu Kuukauden 99 % tuntikeskiarvo 84, 61,9 7, 34,3 48,449,8 42,41,6 3,2 39,3 Maaliskuu Toukokuu Heinäkuu Syyskuu Marraskuu Kaavio 12. Typpidioksidin kuukauden tuntikeskiarvojen 99 %:n pitoisuus ja tuntiohjearvo 1 µg/m 3 Typpidioksidipitoisuudet aiheuttivat yksittäisinä tunteina ajoittain ilmanlaadun laskemisen välttävälle tasolle, mutta pahimmillaankin vuorokauden kesimääräinen ilmanlaatu pysyi typpidioksidin osalta tyydyttävänä. um/m3 2 1 1 Kuukauden suurimmat vuorokausi- ja tuntikeskiarvot Tammikuu Helmikuu 93,8 74,7 93,7 49,3 4,6,2 68,8 6,4 71, 74,8 6,6 31,8 37 22,7 21,1 29,6 21 24,7 28,3 28,7 Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu vrk µg/m3 Heinäkuu Elokuu Syyskuu tunti µg/m3 Kaavio 13. Typpidioksidin kuukauden suurimmat vuorokausi- ja tuntikeskiarvopitoisuudet Lokakuu Marraskuu Joulukuu Typpimonoksidin vuosikeskiarvo oli 3,7 µg/m 3. Se laski edellisistä vuosista, koska mittausaseman sijainti ei ollut niin lähellä vilkasta risteystä kuin aikaisemmin. Liikenteen pakokaasusta peräisin oleva typpimonoksidi hapettuu nopeasti ilman otsonin vaikutuksesta typpidioksidiksi ja tämä reaktio on edennyt pidemmälle nykyisessä mittausasemassa. Pitoisuus (ug/m3) 4 3 2 1 NO-pitoisuuksien vuosikeskiarvojen muutos 19 23 22 26 1991 1993 199 14 11 16 13 1 13 14 11 12 1997 1999 21 23 Kaavio 14. Typpimonoksidin (NO) vuosikeskiarvon muutos Typpimonoksidille ei ole olemassa ohje- tai raja-arvoja, koska sen terveysvaikutukset ovat vähäiset. Typpimonoksidia mitataan, jotta voidaan määrittää typen oksidien kokonaismäärä. Typen oksideilla on happamoittavaa vaikutusta, kun typpiyhdisteet hapettuvat ilmassa typpihapoksi tai sen happamiksi suoloiksi, nitraateiksi. Typen oksideilla (NO x ) tarkoitetaan typpidioksidin (NO 2 ) ja typpimonoksidin (NO) kokonaismäärää typpidioksidina ilmaistuna. Typen oksideille on annettu vuosikeskiarvon raja-arvo 3 µg/m 3, jonka tarkoituksena on ilman epäpuhtauksien aiheuttamien välittömien kasvillisuusvaikutusten ja ekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäiseminen laajoilla maa- ja metsätalousalueilla sekä luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla. Typen oksidien mittaus on Kouvolan keskustassa, eikä siten luonnonsuojelun kannalta merkityksellisellä paikalla. Kouvolan keskustan vuosikeskiarvo oli 2,3 µg/m 3, eli 67,7 % raja-arvosta. 3,7 14
.3 Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) Haisevien rikkiyhdisteiden aiheuttama haitta on pääasiassa viihtyisyyshaitta ja suuremmissa pitoisuuksissa terveyshaittoja kuten päänsärkyä, silmä- ja nenäoireita, yskää ja hengenahdistusta. Haisevia rikkiyhdisteitä mitattiin aikaisempien vuosien tavoin Kuusankoskella Urheilukentäntiellä. Haisevien rikkiyhdisteiden osalta ei erityisiä tapahtumia ollut, eivätkä pitoisuudet ylittäneet ohjearvoa. Pitoisuus (ug/m3) 1 8 6 4 2 T RS vuosikeskiarvojen m uutos 1,1,6 1,9,8,3,3,4,3,2,7,4,7,8 1991 1992 1993 1994 199 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 26 Vuosi Kaavio 1. Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) vuosikeskiarvon muutos Haiseville rikkiyhdisteille on annettu ohjearvo 1 µg/m 3. Ohjearvo on annettu kuukauden toiseksi korkeimmalle vuorokausikeskiarvolle. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet olivat korkeimmillaan 3 µg/m 3, eli 3 % ohjearvosta. um/m3 12 1 8 6 4 2 Tammikuu Kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo Helmikuu 1 1 Maaliskuu Huhtikuu 2 Toukokuu 1 Kesäkuu 3 3 Heinäkuu Elokuu 1 1 1 1 Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu TRS-yhdisteille on ominaista, että ne haisevat pahalle jo erittäin pieninä pitoisuuksina. Ihmisen hajuaisti erottaa hajut paljon paremmin kuin analysaattori. Näin ollen pienetkin pitoisuuden havaitaan herkästi. Korkein tuntikeskiarvo vuonna 26 mitattiin elokuussa, 8 µg/m 3. 14 12 1 8 6 4 2 Haisevien rikkiyhdist eiden kuukauden suurimmat vuorokausi- ja tuntiarvot Tam mikuu 3 3 2 1 Maaliskuu 3 2 Toukokuu 6 3 3 Heinäkuu vuorokausi 8 t unt i 6 4 4 2 1 1 1 1 Syyskuu Marraskuu 1 Kaavio 17. Haisevien rikkiyhdisteiden kuukauden korkeimmat vuorokausi- ja tuntikeskiarvot. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen pitoisuudet jäivät lähes kaikki alle µg/m 3 :n. Taulukko 14. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksien tuntikeskiarvojen luokittelu pitoisuuksien mukaan Pitoisuusalue µg/m 3 %-osuus tunneista < 99,86.. 1,14 1.. 1 1.. 2 2.... 3 3.. 3 3.. 4 4.. 4 4.. < Kaavio 16. Haisevat rikkiyhdisteet (TRS) kuukauden 2. suurin vuorokausikeskiarvo ja ohjearvo 1 µg/m 3
16.4 Sääolosuhteet Vuonna 26 ei ilmanlaadun tarkkailussa ollut käytössä omaa sääasemaa, vaan säätiedot perustuvat Ilmatieteenlaitoksen Utin sääaseman tietoihin. Tuulen suunta eri kuukausina on esitetty kaavioissa 18-29. Tuulen suunnassa näkyy, miten itätuuli oli elokuussa vallitseva ja mahdollisti Venäjän metsäpaloista syntyneiden savujen kulkeutumisen Suomeen. 4 3 3 2 1 1 4 3 3 2 1 1 Kaavio18. Tammikuun tuulen suunta Kaavio 21. Huhtikuun tuulen suunta 4 3 3 2 1 1 4 3 3 2 1 1 Kaavio 19. Helmikuun tuulen suunta Kaavio 22. Toukokuun tuulen suunta 4 3 3 2 1 1 4 3 3 2 1 1 Kaavio 2. Maaliskuun tuulen suunta Kaavio 23. Kesäkuun tuulen suunta
17 4 3 3 2 1 1 4 3 3 2 1 1 Kaavio 24. Heinäkuun tuulen suunta Kaavio 27. Lokakuun tuulen suunta 4 3 3 2 1 1 4 3 3 2 1 1 Kaavio. Elokuun tuulen suunta Kaavio 28. Marraskuun tuulen suunta 4 3 3 2 1 1 4 3 3 2 1 1 Kaavio 26. Syyskuun tuulen suunta Kaavio 29. Joulukuun tuulen suunta Sade vaikuttaa ilmanlaatuun puhdistavasti. Kevät on tyypillisesti kuivaa vuodenaikaa ja silloin mm. hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat korkeita. Kuukauden sademäärät (mm) perustuvat myös Ilmatieteenlaitoksen Utin mittausaseman tietoihin. mm 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 19 21 34 34 Sademäärä 46 18 8 46 134 7 7 tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Kaavio 3. Sademäärät
6 ILMANLAATUINDEKSI 18 Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) on kehittänyt ilmanlaatuindeksin, jolla yksinkertaistetaan ilmanlaatutiedotusta. Ilmanlaadun mittaustuloksista tunneittain laskettava indeksi kuvaa sen hetkistä ilmanlaatua. Indeksiä laskettaessa mitattuja ilman epäpuhtauksia verrataan ilmanlaadun ohjearvoihin. Ohjearvoon verrattu korkein epäpuhtauspitoisuus määrää koko indeksin arvon. Indeksin arvo 1 vastaa ohjearvoja. Epäpuhtauksien yhteisvaikutuksia indeksi ei ota huomioon. Indeksi Luonnehdinta Terveysvaikutukset Muut vaikutukset - Hyvä Ei todettuja Lieviä luontovaikutuksia 1-7 Tyydyttävä Hyvin epätodennäköisiä pitkällä aikavälillä 76-1 Välttävä Epätodennäköisiä Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia 11-1 Huono Mahdollisia herkillä yksilöillä pitkällä 11 Erittäin huono Mahdollisia herkillä väestöryhmillä aikavälillä Ilmanlaatuindeksinä arvioituna Kouvolan keskustassa ilmanlaatu oli pääosin hyvällä tasolla. Ilmanlaatuindeksin keskiarvo oli 33,8. Kaaviossa 31. on ilmanlaatuindeksi vuoden 26 aikana Kouvolan keskustassa. Ilmanlaatuindeksinä arvioituna TRS-pitoisuus pysyi Kuusankosken keskustassa pääosin hyvällä tasolla ja ainoastaan yksittäisinä tunteina ilmanlaatu laski tyydyttäväksi. Ilmanlaatuindeksi, Kouvola (NO2 ja PM1) Ilmanlaatuindeksi, Kuusankoski (TRS) 2 17 1 1 1 7 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Indeksi Joulukuu Indeksi 2 17 1 1 1 7 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kaavio 31. Kouvolan ilmanlaatu vuonna 26 Kaavio 32. Kuusankosken TRS-pitoisuus ilmanlaatuindeksinä
7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Pohjois-Kymenlaakson ilmanlaadun seurantajärjestelmä, analysaattorit ja ohjelmisto uusittiin vuoden 26 alussa. Ilmanlaadun seurantajärjestelmän uusinnan vuoksi tammi- ja helmikuun ilmanlaatutiedot puuttuvat. Pohjois-Kymenlaakson ilmanlaatu oli pääosin hyvällä tasolla, eikä ohje- ja raja-arvojen ylityksiä tapahtunut. Lyhytkestoisia ilmanlaadun heikkenemisiä tapahtui mm. kevätpölyjen aikana, jolloin ilman hengitettävien hiukkasten pitoisuus laski ilmanlaatua hetkellisesti jopa erittäin huonoksi. 19 Typen oksidit eivät aiheuttaneet merkittäviä ilmanlaadun heikkenemisiä. Ainoastaan lyhytkestoisia inversiosääilmiöistä aiheutuneita ilmanlaadun huononemisia tapahtui. Huonoimmillaan ilmanlaatu laski typpidioksidipitoisuuden vuoksi välttävälle tasolle. Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet Kuusankosken keskustassa olivat varsin alhaisia ja TRS pitoisuudet olivat hyvällä tasolla. Ainoastaan yksittäisinä tunteina ilmanlaatu laski TRS-yhdisteiden vuoksi tyydyttävälle tasolle. Kesällä esiintyi myös runsaasti metsäpaloista aiheutuneita savuhaittoja, jotka laskivat ilmanlaadun ajoittain välttävälle tasolle.
ISBN 978-92-28-3-9 Kouvola 2..27 Kouvolan seudun kansanterveystyön ky Ympäristöpalvelut Hallituskatu 7 A 41 KOUVOLA