Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti 1
Enra 3/2012 Puheenjohtajan tervehdys. 3 Lehden ratsukko. 4 Enran syksy... 8 Valmennusryhmäläisen saappaissa... 12 Lämpökamerakuvaus hevoselle... 14 PELKO juttusarja Osa 1.... 16 Hevosenomistajan elämää.. 17 Toimintasuunnitelma vuodelle 2013... 19 Julkaisija: Enjalan ratsastajat ry Lehtitoimitus: Laura Markoff (päätoimittaja) ja Mervi Majoinen (tässä numerossa: Sanna Särkelä, Hyppe Salmi, Kirsi T.) Osoite: Enjalan Talli, Enjalan ratsastajat ry, Enra-lehti Laineentie 66, 04200 Kerava Ilmestyy: 3 krt vuodessa Tiedustelut: laura_markoff@hotmail.com Kannessa: Muusa Enjala ja Hops III 2
Puheenjohtajan tervehdys Enran syksy oli täynnä aktiivista toimintaa juuri niin kuin oli suunniteltukin! Pieni pettymys joillekin oli syksyisten seuran koulumestaruuksien kilpailijoiden mestaruusluokan peruuntuminen. Syksyn mittaan käyttöön kuitenkin saatiin seuran hankkimat hienot uudet koulukirjaimet. Estemestaruudet selviteltiin suunnitellusti ja kaikki luokat ratsastettiin. Myös avoimien ovien päivä oli melko onnistunut pukuratsastuksineen, vikellysnäytöksineen ja muine ohjelmineen. Mikaela Soratien valmennusviikonloppu onnistui hienosti. Mikaela sai lähes pelkästään kiittävää palautetta, ja häneen ollaan vielä tänä vuonna yhteydessä seuraavan valmennuksen ajankohdasta. Myös estevalmennusviikonloppu järjestetään keväällä 2013 - ja tietenkin myös useammat koulu- ja estekilpailut. Seuralla on haasteellinen tavoite hankkia maneesiin kunnollinen äänentoistojärjestelmä, jonka ansiosta musiikki ja kuulutukset kuuluisivat sekä sisällä että ulkona. Järjestelmästä olisi iloa tuntiratsastajille ja iloa ja hyötyä kilpailujen yhteydessä, kun kisatilanne olisi ajantasaisesti myös verryttelijöiden tiedossa. Äänentoistojärjestelmä on kallis, joten hankinta edellyttää säästämistä, joka on jo aloitettu tänä syksynä. Loppuvuodesta seuran hallinto taas syyskokouksessa uudistuu. Tarkoitus on laajentaa hallitusta ja näin aktivoida uusia ihmisiä mukaan. Toivotan jokaisen tervetulleeksi toimimaan seurassa joko hallituksessa tai seuran järjestämissä eri tilaisuuksissa! Kirsi Tarvainen Hallituksen puheenjohtaja 3
Mira ja Hyppe Kuka on Hyppe Salmi? 46 vuotias ponityttö ja 2 lapsen äiti. Kerran ponityttö, aina ponityttö. Hyppe kertookin, että on hyvä esimerkki siitä ettei ihmisen tarvitse muuttua vaikka ikää tulee lisää. Hypen hartain toive 6 vuotiaasta lähtien on ollut saada oma poni. Rahat alkeiskurssia varten saikin hän 12 vuotiaana syntymäpäivälahjaksi. Kymmenisen vuotta ratsastettuaan jäi hevoset vähemmälle paikkakunnanvaihdoksen, opiskelujen sekä lapsien vuoksi ja taukoa kertyi 10 vuotta. Lasten kasvaessa Hyppe löysi hevoset uudestaan ja nyt ei loppua näy. Hypen tyttären Ronjan innostuessa lajista ostivat he Hypen kauan haaveena olleen ponin. Ikioman, ihanan ponin. En ole päässyt yli ponityttövaiheesta, sillä liikutun vieläkin siitä, että oma poni kävelee tarhassa vastaan. sanoo Hyppe ja huikkaa vielä perään, että hyvää kannatti odottaa. Kuka on V.K Mira? Maailman ihanin poni. Mira on perintö tyttäreltäni. kertoo Hyppe. Ronja aikuistui ja muutti pois kotoa sekä aloitti työelämän ja Miran hoito siirtyi Hypelle, mistä hän on erittäin iloinen. Hyppe käy tallilla joka päivä hoitamassa ja ratsastamassa Miraa ja saa kokea kaikki hevosenomistamisen ilot ja valitettavasti myös ne surutkin. Hevosihmiset ymmärtävät käsitteen ponitamma ja tällä sanalla Hyppe Miraa kuvailee. Neiti Sitruunakin on aika osuva. 4
Mira on tyypillinen poni sekä tamma ja nämä piirteet tunnetusti luovat haasteita. Mira ei myöskään myönnä kiintymystään tai anna hellyydenosoituksia joka päivä. Mira on kapasiteetikas kilpahevonen, joka nauttii työnteosta ja jolle lepopäivät eivät sovi ollenkaan. Jonna heittäisi meidät pihalle jos Miralla olisi paljon lepopäiviä, sillä se hajottaisi karsinanseinät! naurahtaa Hyppe. V.K Mira on monitoimiponi. Miralta luonnistuu kouluratsastus, esteratsastus sekä kenttäratsastus. Miralla on kilpailtu kaikissa lajeissa hyvin tuloksin. Miran tarina Ratsastavan äidin sekä kilpailuintoisen nuoren tyttären piti ostaa ensimmäiseksi ponikseen 148cm vanhempi konkari, mutta päätyivätkin ostamaan 143cm nuoren, villin ja kokemattoman poninrääpäleen. Käytiin katsomassa Miraa ja siellä meitä odotti lämppärivarsan näköinen pikkuponi karsinan nurkassa. Ei kehdattu lähteä pois samalla ovenavauksella kuin tulimmekin, vaan päätettiin koeratsastaa, ihan vaan kohteliaisuudesta. kertoo Hyppe. Onneksi näin tekivät, sillä Miran koeratsastusvideomateriaalia on yhteensä 48 sekuntia. Vajaan minuutin kuvaamisen aikana mieli muuttui ja Hyppe tahtoi vaan katsoa Miran liitelyä ja päästä itse kokeilemaan ponia. Hyppe oli aivan myyty. Kuin myös Ronja. Ronja ja Mira Ronja ja Mira ovat opettaneet toinen toisiaan ja se vaati kärsivällisyyttä molemmilta. Hevosenomistajuus on opettanut Ronjaa paljon. Jos haluaa jotain, pitää olla valmis tekemään uhrauksia. Näissä asioissa ei ole oikotietä. Hypelle ja Ronjalle ei ollut varallisesti mahdollista valmentautua kalliiden valmentajien opeissa vaan he opettivat toinen toisiaan. He keksivät itse ratkaisut ongelmiin ammattilaisten tuella. Ronja kilpaili 3 kisakautta Miran kanssa. He muun muassa voittivat alue 100cm ja starttasivat muutamat kansalliset Helppo A luokat. Muutamat kenttäkilpailutkin on Miralla startattu. Ronja ja Mira toivat voiton kotiin Kangasalan kenttäkilpailuista luokasta Harraste. 5
Vaikka Mira onkin poni aivan omaa luokkaansa ja saattoi joskus olla hankala ja kieltäytyä puomille, olla menemättä hevosautoon tai ryöstäytyä käsistä on se kuitenkin äidin ja tyttären paras ystävä. Ronjan siirtyessä työelämään ja muihin puuhiin miettivät he jo hetken Miran myymistä, mutta toivoivat koko ajan salaa ettei kukaan sitä halua. Loppujen lopuksi he tulivat siihen tulokseen, että parhaita ystäviä ei myydä. Hyppe ja Mira Hyppe on ratsastanut aktiivisesti Miralla nyt 2 vuotta. He ovat parissa vuodessa edistyneet jo todella paljon, sillä poni ei ole helpoimmasta päästä. Voitin luottamuksen ratsastuksessa tosi nopeasti. Jos ei se luota ratsastajaan, se ei hyppää. Jos ei se luota ratsastajaan kouluradalla, se ei rentoudu. Hyppe toteaa. Hyppe valmentautuu Jonna Enjalan estetunneilla ja Minna Aitta-ahon koulutunneilla. Hypen mielestä aikuisena ratsastaminen on aivan mahtavaa kun voi rauhassa mietiskellä ja tunnustella hevosta ja omaa istuntaa. Ratsastus on mieletön laji. Se ei ole vaan sitä, että kuka juoksee nopeiten. Ihanaa huomata olevansa sillä tasolla, että pystyy nauttimaan tästä joka ratsastuskerralla! Hyppe huokaisee. Hyppe ja Mira ovat kilpailleet kahtena kautena hyvin tuloksin. Aktiivista kilpailemista on hidastanut ponin sairastelu kisakausien aikana. Mieleenpainuvin kilpailukokemus oli Keravan ratsastusseuran järjestämissä kenttäkilpailuissa 2. sija! Toiset hyvin mieleenpainuneet kilpailut olivat ne, joissa lehden ratsukko suoritti Helppo A tasoisen kilpailusuorituksen kepeästi ja ongelmitta. Sijoitusta ei tästä herunut, mutta Hyppe koki saaneensa henkisen voiton ja se on paras sijoitus ikinä. Esteratsastus hieman jännittää ratsastajaa, mutta toteaa sen menevän ohi kunhan pääsee tosissaan harjoittelemaan. Hypen tulevaisuuden haave on ottaa osaa Veteraanien estekilpailuihin täyttäessään 50 vuotta, joissa ratsastetaan 100cm esterata. Ihan sama millä tuloksella rata suoritetaan kunhan vaan päästään sinne asti, yhdessä! 6
Tulevaisuus ja haaveet Tavoitteellinen ratsastaja asettaa joka vuosi jonkun tavoitteen itselleen. Tämän vuoden tavoitteet olivat Hypellä ja Miralla startata Helppo A tasoisessa luokassa koulukilpailuissa sekä osallistua kenttäkilpailuihin. Me pystyttiin siihen! tuulettaa Hyppe. Ei se ole se juttu, että saavutatko tavoitteesi vaan se, että menet jotakin kohti! Haaveena Hypellä olisi olla vielä 15 vuotta ratsastuskunnossa. Miran täytyisi myös olla ratsastuskunnossa. Mira olisi silloin 27 -vuotias ja Hyppe 61 -vuotias. Ajankulusta ja vanhenemisesta puhuessa Hyppe kertoikin tarinan Kerran ystäväni sanoi minulle puhuessamme vanhenemisesta: Kuvittele, että sinä ja ponisi olette molemmat vanhenneina laukkailemassa maastossa ja hyppäämässä maastoesteitä. Lähestytte ison isoa estettä ja hyppäätte esteen yli ja se hyppy vaan jatkuu ja jatkuu ettekä koskaan laskeudu. Jutun kirjoittajalla ainakin tuli tippa linssiin Viimeiset sanat Mira = eka poni, vika poni! Juju, tässä kaikessa on se, että hevosen ja ihmisen suhde on loppumaton. Oivallukset ovat niin siistejä! Kaikilla ei ole mahdollisuutta ratsastaa joka päivä. Hevosista voi oppia myös olla ratsastamatta. Se ei ole mekaanista! Teksti: Laura Markoff Kuvat: Laura Markoff 7
vilinää ja vilskettä! SEURAMESTARUUDET KOULURATSASTUKSESSA 7.10 Vuoden 2012 Enran seuramestaruudet kouluratsastuksessa ratkottiin sunnuntaina 7. lokakuuta. Mestaruusluokkana toimi tällä kertaa ainoastaan Helppo B, sillä jouduimme viime hetkellä Helppo A luokan perumaan seurasta riippumattomista syistä. 1. Laura Koskinen Polly IV 2. Hyppe Salmi V.K. Mira 3. Mirka Laivuri - Viuhkale Laura Koskinen Hyppe Salmi Mirka Laivuri 8
KERAVAN KUNNALLISVAALIT: PANEELIKESKUSTELU ENJALAN TALLILLA 14.10 Kunnallisvaalien lähestyessä päätti Vanhan Kaskelan asukasyhdistys järjestää paneelikeskustelun, jonka aiheena oli vapaa-aika ja harrastukset sekä yleinen hyvinvointi Keravalla. Enra toimi tässä tapahtumassa yhteistyössä Cafe Kavion merkeissä. Vilkkaassa keskustelussa kunnallisvaaliehdokkaiden kanssa oli mukana myös paljon Enran jäseniä, muun muassa seuran puheenjohtaja itse. Paneelikeskustelussa oli vahvasti esillä tämä Enjalan Tallin alueita koskeva kaava-asia ja aiheesta esitettiin kipakoita kysymyksiä puolin ja toisin. JUNNUKERHOLAISET VIKELTÄMÄSSÄ 14.10 Enran junnukerholaiset pääsivät raapaisemaan pintaa vikellyksestä. Junnukerhon vetäjä Laura järjesti junnukerholle ylimääräisen tapaamisen yhtenä sunnuntai-iltapäivänä vikellyksen merkeissä. Vikellystä tuli vetämään AG-tallin Anni Järvelä ja apureina oli kilpavikeltäjät Heta Vihro sekä Venla Leppäniemi. Vikellyskokeilu oli onnistunut ja junnut tykkäsivät kovasti. Kuvia tytöistä vikeltämässä löytyy täältä: lauramarkoff.kuvat.fi/kuvat/enjalan+ratsastajat+ry/tapahtumat 9
Mikaela Soratien KOULUVALMENNUS 27.-28.10 ENJALAN TALLILLA Enra järjesti kouluratsastaja Mikaela Soratien kouluvalmennuksen Enjalan Tallilla lauantaista sunnuntaihin 27.-28. lokakuuta. Lauantaina valmennukseen osallistuivat omilla hevosillaan ratsastavat ja sunnuntaina ratsastuskouluoppilaat. Valmennukseen saivat osallistua kaikki halukkaat. Ulkopuolisen valmentajan silmän alla ratsastaminen herätti kiinnostusta, sillä molempina päivinä oli valmentajalla aivan täydet työpäivät ja katsomossa istumapaikat täynnä. Mikaela Soratien kouluvalmennus sai hyvää palautetta valmennuksessa olleilta ja on jo heitetty ilmoille ajatus, josko häntä pyydettäisiin kevätkaudella uudestaan valmentamaan. "Valmennus oli hintansa väärti! Sain tunneilla ahaa- elämyksen jos toisenkin ja töitä tuli tehtyä ihan hiki pinnassa - sekä ratsastaja että hevonen. Odotan innolla seuraavaa valmennusta, johon haluan tietysti taas osallistua iki-ihana Leidan kanssa! Caisa Inkinen Valmentaja pureutui omiin ongelmiin tavalla jonka pystyi helposti sisäistämään. - Jenni Paakkari AVOIMET OVET 4.11 Enjalan ratsastajat järjesti kaikille avoimen ja koko perheelle suunnatun tapahtuman: Avoimet ovet halloween-teemalla. Tapahtuma sisälsi jokavuotiset pukuratsastuskilpailut, AG-tallilaisten järjestämän vikellysesityksen iso kiitos siitä, esitys oli aivan huikea! ponitalutusta, kirpputorin, seuran ja tallin esittelykierroksia sekä Cafe Kavion herkkuja. Tapahtuma oli suuri yleisömenestys! Kiitos kaikille paikallaolijoille, sekä ennen kaikkea toimihenkilöille! Pukukisojen senioriluokan 1. sijan napannut ABBA tuulettaa voittoaan! 1 0
SEURAMESTARUUDET ESTERATSASTUKSESSA 25.11 Enjalan ratsastajien seuramestaruuksia ratkottiin kahdessa luokassa. Luokka 4. estekorkeudella 80cm toimi harrastelijoiden seuramestaruusluokkana ja Luokka 5. estekorkeudella 95cm kilpailijoiden seuramestaruusluokkana. 1. Saara Lohenoja Amoroso LXXI 2. Veikka Autio Patric 3. Sanna Särkelä Lace II 1. Jonna Enjala Blue Marquez 2. Jenni Paakkari Naomi II 3. Muusa Enjala Hops III Kuvat: Laura Markoff 11
Enjalan Tallin valmennusryhmässä ratsastava ja Enjalan ratsastajat ry:n varapuheenjohtaja Sanna Särkelä kertoo joka numerossa hevosista ja ratsastuksesta valkkaryhmäläisen näkökulmasta. Valmennusryhmäläisen rooli Olen ollut valmennusryhmässä syksystä 2009. Se on ollut ja on edelleen erittäin hieno mahdollisuus kaltaiselleni ratsastajalle, joka haluaa kilpailla, mutta mahdollisuutta omaan hevoseen ei ole. Valkkalaisena olen hyvin etuoikeutetussa asemassa. On iso luottamuksenosoitus hevosen omistajalta, antaa tallin hevosia kilpailukäyttöön meille tuntiratsastajille. Siksi koenkin valkkalaisen roolin varsin arvokkaana. Valmennusryhmäläisen kuuluu olla aktiivinen tallin ja seuran jäsen sekä kaikin puolin toimia esimerkillisesti tallilla ja kilpaluissa. Edustammehan aina omaa seuraa sekä tallia. Valkkaryhmässä oleminen sekä kilpailuissa käyminen opettaa paljon paitsi ratsastuksesta, myös hevosten hoidosta. Siispä kaikki mitä matkan varrella oppii, on hyvä kertoa eteenpäin. 12
Muiden auttaminen ja ystävällisyys ovat valkkalaisen tärkeitä ominaisuuksia. Olenhan aina itsekin saanut apua jos olen sitä tarvinnut. Lisäksi pitää olla valmis kantamaan paljon vastuuta. Vastuuta pitää tietenkin kantaa omasta valkkahevosestaan, mutta myös yhteisistä asioista. Pitää olla rohkeutta sanoa ja puuttua, jos kohtaa esimerkiksi epäasiallista kohtelua, olipa sitten kyseessä ihminen tai eläin. Näinhän tulee toki inhimillisyyden nimissä aina toimia, mutta valkkalaiset voivat juuri näissä asioissa olla hyvänä esimerkkinä esim. nuoremmille ratsastajille. Hymyillään kun tavataan! Teksti: Sanna Särkelä Kuva: Laura Markoff 13
Lämpökamerakuvaus hevoselle Taas se poni ontuu! Mitä ihmettä! Jokainen hevosenomistaja ja -hoitaja tunnistanee sen epätoivon, kun hevonen sairastaa. Tunteen voi kertoa kolmella jos hevonen sairastaa, mutta syytä ei löydy. Ja sitten voi vielä laittaa tuplat päälle, kun sairastaa (tässä nimenomaisessa esimerkissä ontuu) yhtenä päivänä ja toisena taas sitten ei. Mira on ontunut säännöllisen epäsäännöllisesti reilun vuoden ajan. Aina samaa jalkaa, oikeaa etujalkaa. Syytä on etsitty niin kengittäjän kuin eläinlääkäreidenkin kanssa. On ultrattu ja röntgenkuvattu, taivutettu ja piikitetty. Kaikki on kunnossa, paitsi että poni ontuu... Facebookissa seurasin kavereiden keskustelua hevosten lämpökuvauksesta. Lämpökuvassa nähdään hevosen kehon eri osien lämpötilaerot, joista taas asiantuntija pystyy analysoimaan mahdollisia vammoja ja vaurioita. Kuulosti aivan mahtavalta! Juu, sellainen meille heti! Lämpökuvaaja Mirja Moilanen opiskelee Saksassa eläinlääkäriksi viimeistä vuotta. Hän kertoi, että Saksassa lämpökuvausta käytetään esimerkiksi estehevosilla. "Kisojen jälkeen jalat kuvataan. Jos niissä näkyy alkavia rasitusvammoja, jätetään seuraavan viikonlopun kisat väliin. Enjalan hevosista Mirja kuvasi Roopen, Velurin ja Miran. Roopelta löytyi jumeja kropasta, Velurilta alkavaa sädemätää kavioista ja Miralta - yllätys, yllätys - vikaa oikeasta etukaviosta! Miran etukavioiden lämpöerot pystyi kuvista helposti näkemään ihan maallikkokin. Lämpimät kehonosat hehkuivat punaista, viileämmät sinistä. Ja Mirja laski myöhemmin laskemaan värien avulla tarkat lämpötilat. Esimerkiksi Miran oikean ja vasemman etukavion välillä oli noin 15 asteen lämpöero. Syy kuumaan kavioon ja etujalkaan onkin sitten taas kokonaan toinen asia: joku tulehdus siellä oli, mutta mikä? 1 4
Lämpökuvien avulla Miran vaiva pystyttiin paikallistamaan kavioon. Se helpottanee jatkotutkimuksia eläinlääkärissä, näin toivon. Lämpökuvista näkyi myös selkeästi miten oikean etujalan ontuma vaikutti koko ponin oikeaan puoleen, jännitystä ja jäykkyyttä näkyi myös lavassa ja selässä. Nyt vaan sitten jatkotutkimuksiin kavion kanssa ja hierontaa jäykille lihaksille! Etujalat edestä: Oikea etukavio on selvästi lämpimämpi kuin vasen. Etenkin kavion ulkoreuna ruununrajan kohdalta. Teksti: Hyppe Salmi Kuvat: Laura Markoff Etujalat takaa: Myös oikean etujalan koukistajajänteet ovat lämpimät. Tämä johtuu todennäköisesti kaviokivusta ja sen vuoksi lisääntyneestä verenkierrosta. Jos kavio-ongelmaa ei olisi, epäilisin jännevauriota oikeassa etujalassa. Jalan voi tarkistaa sitten kun kavio-ongelma on hoidettu. 1 5
Osa 1 PELKO Tässä juttusarjassa kerrotaan hevosiin ja ratsastukseen liittyvistä peloista eri ihmisten kokemana. Pelko, se on jännä juttu. Lapsena juuri mikään ratsastuksessa ei pelottanut. Mitä hurjempaa, sen hauskempaa. Pidin teininä muutaman vuoden taukoa ratsastuksesta ja kuinka ollakaan aikuisena palatessani harrastuksen pariin, minulle oli kehittynyt itsesuojeluvaisto ja sen mukana tuli myös pelko. Pelko voi olla voimakaskin tunne, jonka hallitseminen ei aina välttämättä ole helppoa. Siksi asioita on hyvä pohtia ja puhua niistä ääneen. Omalla kohdallani pelkoa on esiintynyt eniten esteillä. Muutama vuosi sitten se oli hyvinkin häiritsevää. Estetunneilla keskittymiseni herpaantui kun kaikki pelotti. Mitä jos hevonen kieltää, mitä jos mä tipun, mitä jos sitä ja tätä? Tähänkin auttoi asioiden miettiminen ja omista peloista ääneen puhuminen. Nykyään en koe pelkoa niin häiritsevänä asiana, koska pelot ovat vähentyneet ja olen pystynyt siirtämään ne syrjään. Pieniä pelkotiloja voi syntyä myös silloin, kun tuntuu ettei tilanne ole hallinnassani. Oma päättäväisyyteni on kasvanut koko ajan lisää vaikkakin opittavaa on vielä paljon. Jännitykseltäni voin silti toimia ja ratsastaa. Ratsastajana minun tulisi luottaa omiin taitoihin enemmän. Silloin hevonenkin voisi luottaa minuun. Usein se vaan on helpommin sanottu kuin tehty! Teksti: Sanna Särkelä Seuraavan lehden Pelko juttusarjaan kirjoittaa Jonna Enjala! 16
Valmennusryhmäläisen saappaista pompattiin hevosenomistajan saappaisiin. Tuore hevosenomistaja Mervi Majoinen raportoi elämyksistä ja kommelluksista uuden tuttavuuden kanssa. Nimittäin ikioman hevosen, Velurin kanssa. Valmennusrengas - Osa 4 Edellisen ja tämän Enra-lehden välinen aika oli tapahtumia täynnä. Velur on saanut uuden satulan (ihan kuin nojatuoli!), sille on tehty lämpökuvaus, on käyty Peuramaalla Kirkkonummella ja lumi on tullut se tietää hankitreeniä! Enran molemmat seuramestaruudet jäivät meiltä tänä vuonna välistä, sillä kilpailijoiden koulumestaruusluokka helppo A oli peruttu, ja Velur toipui vielä estemestaruuksien aikana ähkystä. Ensi vuonna sitten uudestaan! Viime osassa kerroin Etelä-Suomen aluevalmennusrenkaan katsastuksista. Ne pidettiin lokakuun loppupuolella Peuramaan ihanassa lämmitetyssä maneesissa. Uudet jutut tuppaavat jännittämään minua, koska niiden sisältöä ei voi ennalta tietää. Ajoimme siis hyvissä ajoin ennen katsastuksen alkua Peuramaalle, ja suureksi yllätykseksi löysimme perille ensimmäisellä yrittämällä. Samassa katsastusryhmässä oli kaksi ratsukkoa minun lisäkseni, ja kenttäratsastusvalmentaja Minna Leppälä teetti meillä erilaisia teknisiä tehtäviä, joihin kuului muun muassa s-kiemura kavaleteista, jumppasarja, suhteutettu väli ja vino linja lainelankkuesteeltä okserille, jonka alla oli kaksi pyöreää vesimattoa. Suoriuduimme sekä lauantain että sunnuntain tehtävistä kunnialla läpi kielloitta, vaikka aluksi Velur kyttäilikin vähän vesimattoja ja valkoisia maapuomeja. 17
Reilun viikon kuluttua katsastuksista Peuramaalta tuli sähköpostilla kutsu valmennukseen. Hypin innosta, pääsin mukaan! Ensimmäinen valmennus oli marraskuun puolessa välissä ja se oli estevalmennus. Molemmista päivistä jäi tosi hyvä maku, ja sain hyvää palautetta ja ohjeita uudesta näkökulmasta. Jokainen valmennettava sai valmennuksen päätteeksi kirjallisen palautteen, jossa valmentaja kommentoi hevosta, ratsastajaa ja tunnin sujumista. Jokainen sai myös läksyä. Meidän tehtäväksemme tuli hypätä kaikenlaista kummaa ja mennä puomeja vinksin vonksin hyvällä rytmillä. Läksyjenteko jäi hieman vähemmälle valmennuksen jälkeen tulleen ähkyn vuoksi. Seuraava valmennus on joulukuun puolessavälissä ja silloin mennään koulua. On tosi kiinnostavaa saada vähän ulkopuolista näkökulmaa myös kouluratsastukseen. Alussa mainitsin Velurille tehdystä lämpökuvauksesta. Sitä siis kuvattiin lämpökameralla. Lämpökuvauksesta on paljon hyötyä, sillä mahdolliset kipu- ja tulehduskohdat ilmenevät hevosilla usein lämpönä. Velurilta ei löytynyt merkittäviä kipukohtia joitain pieniä lukuun ottamatta, mutta siltä löytyi kavioista sädemätää, joka tarvitsee puhdistushoitoa. Oli siis todella hyvä juttu, että Velur kuvattiin. Me jatketaan Velurin kanssa ahkeraa treenausta ja toivotetaan kaikille hyvää joulua! Teksti: Mervi Majoinen Kuva: Laura Markoff 18
Enjalan ratsastajat ry Toimintasuunnitelma vuodelle 2013 Vuonna 2010 perustettu ja rekisteröity Enjalan ratsastajat ry (jatkossa seura) toimii Suomen ratsastajainliiton jäsenseurana turvaten jäsenilleen ratsastajainliiton jäsenseuran edut. Seura pyrkii myös turvaamaan jäsenilleen muita etuja. Vuonna 2013 jatketaan vuonna 2012 aloitettuja hankintoja, joista keskeisin vuonna 2013 toteutuvaksi tarkoitettu hankinta on äänentoistolaitteisto maneesiin. Myös estekalusto- ja kouluaitahankintoja jatketaan. Ulkopuolisten este- ja kouluvalmentajien kutsumista jatketaan ja edelleen seura taloustilanteensa mukaisesti tukee jäsenten osallistumista valmennuksiin maksamalla osan valmentajan palkkiosta. Vuonna 2013 seura jatkaa aktiivista kilpailutoimintaa järjestämällä ainakin neljät seurakilpailut kevät- ja syyskaudella. Seura järjestää myös pukukisat, rouvakisat tai vastaavan erityistapahtuman. Aluekilpailujen järjestämisestä päätetään erikseen. Koulutuksen järjestämistä jatketaan. Equipe ja Kipa -osaajia tarvitaan lisää. Myös sääntökoulutuksen järjestäminen on tavoitteena. Seura järjestää luentotilaisuuksia, ainakin kouluratsastuksen arviointia valottavan tilaisuuden, johon kutsutaan puhujaksi kokenut koulutuomari. Suosittu junnukerho jatkaa toimintaansa, jonka tueksi hankitaan rahoitusta ja mietitään uusia toimintatapoja ja jäsenten vanhempien aktivointia. Seura tiedottaa toiminnastaan edelleen aktiivisesti ja toimii tarpeen mukaan yhteistyössä muiden seurojen tai ratsastukseen liittyvien tahojen kanssa. Seuran nettisivujen ja sähköisen lehden julkaiseminen jatkuu vuonna 2013. Tarkoitus on julkaista ainakin kolme numeroa. 1 9
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Toivottaa, Enjalan ratsastajat ry 2 0
21
22
2 3